Noloin pierusi? Kampaamokatku...

Mun lapsella oli kakit vaipassa :D Ja sit mä niin ku pierasin ja pissat tuli melkeen housuun :D Onneks mies nukku :)

En ole varmaan koskaan samaistunut mihinkään ketjuun näin paljon. :D

IBS on ollut riesana jo useamman vuoden. Siihen kun lisätään maitoallergia sekä stressivatsa niin hyvä tulee. Näitä tarinoita on niin paljon etten pysty valitsemaan juuri sitä nolointa mutta tässä muutama esimerkki:

1) Ala-asteella pieraisin hiljaisessa luokassa ihastukseni vieressä. Koko luokka pärähti nauramaan eikä kenellekään jäänyt varmasti epäselväksi kuka oli kyseessä..

2) Menin muutama vuosi sitten treffeille erään miehen luokse ja ilta meni varsin mukavasti. Joimme hieman viiniä ja minä typeränä yhden OLUEN, koska "eikai siitä yhdestä mitään haittaa ole." No, keikutelltiin yöllä sitten sänkyä useampaankin otteeseen ja totesin silloin jo että vatsa alkaa turpoamaan. Ajattelin, että ehdin aamulla kyllä kotiin ennen kun pahemmat ilmavaivat alkaa joten no problemo. Aamulla heräsin miehen vierestä siihen, että päästin ihan järkyttävän äänekkään pierun. Luojan kiitos haju ei karannut peiton alta mutta kyllä hävetti! Makasin hetken naama valkoisena sängyssä ja mietin läpi kaikki maailman hätävalheet, mutta mitään ei tullut mieleen. Lähdin siitä sitten hissukseen kotia päin.. Ei oltu sen jälkeen yhteydessä.

3) Nykyinen miesystäväni oli ensimmäistä kertaa yökylässä. Olimme tietenkin lempineet illalla ja nukuimme alasti saman peiton alla lusikassa, minä tietty takamus mieheen päin. Aamulla sitten kävi jälleen klassiset ja heräsin siihen että takamuksestani kuului varmaan minuutin pituinen PFFFFFFFFFFFFFTTTTTTTTTSSSSHHHHH ja karmea haju seurasi perässä. Ja koko komeus suoraan miesystäväni kasseille. Tämän jälkeen pidättelin itse järkytyksestä jäykkänä hengitystä ja mies käänsi kylkeä ja livahti oman peiton alle. :-------) Eikä taas hävettänyt juuri yhtään.

Sitten on lukematon määrä näitä hississä/vessassa piereskelyjä, jonka jälkeen joku toinen on tullut paikalle nauttimaan hajusta. Siinä sitten selität että "joo siellä haisi ennen kun mä tulin."

Ripulipierutarinat onkin sitten asia erikseen. Ehkä avaudun niistä myöhemmin. :D

Minut oli kutsuttu puhumaan asiantuntijana aamiaisseminaariin erääseen auditorioon. Olin valmistellut powerpoint-esitykseni huolella ja osasin asiani, joten ei sinänsä jännittänyt. Ennen tilaisuutta tarjoiltiin kuohkeita croissanteja, ja söin yhden hyvällä ruokahalulla. Jo syödessäni tunsin, että vaalea vilja alkaa tehdä mahassa tepposiaan ja ilmaa alkoi kertyä saman tien.

Tuli esitykseni vuoro ja vatsa väännellen kiipesin puhujapönttöön ja kopistelin mikrofonia että kuuluuko. Keskityin enemmän vatsan kuin esityksen hallintaan, ja siinä erästä kalvoa vaihtaessani tarkkaavaisuus hetkeksi petti. Hameen alta kuului kovalla äänellä monta peräkkäistä paukahdusta PAT PAT PAT PAT PAT ja yritin peitellä ääniä puhumalla liian nopeasti asiani. Esitys meni aika sekaisin ja unohdin monta asiaa. Yritin naputella mikrofonia josko siitä saisi samanlaista papatusta, mutta ei sekään enää pelastanut.

Luikin tilaisuudesta vähin äänin heti esitykseni jälkeen ja juoksin läheisen huoltoaseman vessaan, joka oli tietenkin varattu. Siinä vaihdoin jalkaa puolelta toiselle tuskissani, kunnes oven lukossa punainen vaihtui valkoiseksi. Helpotuksen tunne oli valtava, kunnes tajusin, että vessassa ollut ei kuitenkaan ole vielä tulossa ulos. Menetin tilanteen hallinnan ja valtava kuravelli ampui samassa vastustamattomasti housuihin.

Onneksi vaihdoin pian tuon jälkeen alaa, eikä ole pelkoa joutua alan seminaareihin uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 23:37"]Veet valuu silmistä ja naurussa piettelemistä ettei lapsi herää. Sitten vieressä mies alkaa pierrä unissaan. :D

Seli seli. Et sä oikeasti mitään vedet silmissä naura, se nyt on vaan muotia sanoa av:llä niin kuin joku typerä teini.

Tämä on ihan huippuketju, mainoita pieru- ja ripulijuttuja ja bonuksena nämä sketsihahmot jotka lukevat kauheasti kärsien ja ponnistellen kaikki 20 sivua näitä vulgaareja ja lapsellisia  juttuja ja sitten laativat terävän ja murhaavan kommentin.

Nauroin tälle kuvaukselle niin et vedet valui silmistä :D

Joskus pahimmassa teini-iässä oltiin lähisuvun kanssa matkalla. Yhtenä iltana oltiin hotellihuoneessa, ja mulla oli maha kipeänä. Sanoin hiljaa äidille, että menen sänkyyn huilaamaan. Äiti neuvoi, että mahakipu helpottaa jos makaa vasemmalla kyljellä. Otin neuvosta vaarin, ja eiköhän minusta pian purkautunutkin äänetön, mutta äärettömän pahanhajuinen pieru. Toivoin, että muut eivät huomaisi mitään.

Turha toivo. Lemu levisi pitkin huonetta, myös toiselle puolelle, missä muu suku istui pöydän ääressä. Mistäkö tiedän? Koska äiti hihkaisi iloisesti: "Just noin, kulta!!"

Vittu että hävetti ja murjotin tuosta äidille seuraavana päivänäkin. Hän pyyteli tietty hirveästi anteeksi ja sanoi, että tuo tsemppaus tuli ihan spontaanisti.

Että rasittaa, kun on joku hauska ketju ja jotkut ääliöt tulee sinne vänisemään "ei tää oo yhtään hauskaa koska se ei oo MUN mielestä hauskaa, ootte kaikki ihan idioottejaaa..."

No en mäkään pidä monesta asiasta, mutta arvatkaas mitä mä teen? En katso tai lue niitä. Niin helppoa se on. Vaihtakaa siis sivua tai pistäkää kone kiinni :)

Olin juuri aloittanut eräässä firmassa työt esimiehen roolissa. Ensimmäiset viikot kului mukavasti yksikseen toimistolla, sai piereskellä vapaasti - yksin kun olin. No, pian meillä aloitti sitten ensimmäinen alaiseni ja heti ensimmäisenä päivänä unohdin hetkeksi, että en olekaan enää toimistolla yksin. Minä seison väliseinän takana omissa ajatuksissani ja pöräytän oikein äänekkään, märän pierun. Välittömästi pierun jälkeen tiedostan, että 2m päässä on uusi alaiseni ja pieru ei todellakaan ole jäänyt häneltä kuulematta tuon ohuempaakin ohuemman välisermin olemassa olosta huolimatta.

Ilmassa leijaili järkyttävä mädäntyneen kananmunan ja ripulin sekoituksen hajuinen paskan katku ja tottakai juuri silloin tämä alaiseni tulee kysymään jotain turhanpäiväistä, ikään kuin ilmaistakseen, että "kuulin pierusi, mutta ei tarvitse hävetä!". Ihme, ettei ilmekään värähtänyt neidillä siinä lemussa.

Tästä pieruasiasta ei ole sen koommin keskusteltu, mutta veikkaan, että muut alaiseni nykyään tietävät tästä. Että terveisiä vaan, jos joku teistä tämän lukee :D

Mulla oli viime kesänä norovirus ja erehdyin sitten torkahtamaan pieneksi hetkeksi. Heräsin siihen, kun pieraisin ja samalla hetkellä tajusin ripulipaskan valuvan housuihini. Siinä sitten housut pesuun, lakanat pesuun, patja pesuun... Kuulen vittuilua varmaan ikuisesti.

Oltiin kerran kaveriporukalla menossa baariin ja etkoilla oli maistunut kalja jos toinenkin. Kaveri ilmoitti että hänellä on paskahätä ja päästeli siinä sitten muutaman painetta tasoittavan, kunnes naama valahti valkoiseksi ja totesi siinä sitten paskoneensa housuun.

Vietimme kauan odotettuja prinsessahäitä paikallisella seurantalolla. Sukua oli kutsuttu toista sataa ja kavereita saman verran. Juhlaruoka oli hyvää, mutta olin syönyt sitä varomattomasti ja vatsassa kiersi armottomasti. Sitten kaasu kilautti lasiaan ja ilmoitti että nyt hääpari menee kakun leikkaukseen. Ja pyysi hiljaisuutta, vaikka mielessäni toivoin mahdollisimman kovaa hälinää. Tunsin nimittäin, että tämä ei pääty hyvin.

Tartuimme tuoreen mieheni kanssa kakkulapiosta, ja minä jännityksessä horjahdin niin, että lapio kilahti lattialle. Kumarruin nostamaan sitä henkeä pidätellen, kun tunsin että nyt on räjähdys todella lähellä. Sotkeuduin siinä valtavaan valkoiseen hääkolttuuni ja jouduin pinnistelemään, että pysyisin pystyssä, Huomio karkasi hetkeksi mahan pidättelystä ja yhtäkkiä kuului märkä pärskähdys kun ripulivelli ryöppysi pierujen säestämänä pikkareihin ja sotki jopa laahuksen.

Leikattiin sitten kakku todella äkkiä eikä kumpikaan joutanut mitään kenkiä painaltelemaan. Minulta jäi kermakakku sillä kertaa sitten maistamatta :/

Olin teininä uuden tuttavaporukan kanssa ensimmäistä kertaa yökylässä. Meitä oli neljä, ja nukuimme parvella patjoilla vierekkäin. Keskellä yötä herkkumäärä ja laktoosinen suklaa alkoivat kiertää mahassa. Ajattelin, että muut ovat jo unessa ja päästin kunnon räkätöräyksen, jonka voimasta parven ohut lattia tärisi kuin rumpukalvo. Joku pyrskähti portaissa. Avasin silmäni ja kauhukseni huomasin, että yksi tytöistä oli noussut vessaan. Kun hän palasi, esitin nukkuvaa, yritin välttää mahdollisesti kohtalokasta peiton leyhäyttämistä ja toivoin, ettei hän tiennyt, kuka meistä kolmesta se oli.

Toinen tapahtui muutettuani kimppakämppään. Minulla maalaistollona ei ollut hajuakaan, kuinka ohut voi seinä olla. Kämppäkaverillani oli poikaystävä kylässä huoneessa, joka oli omani seinän takana. Asiaa sen enempää ajattelematta laskin rauhassa kaasua ja repesin spontaanisti nauramaan tuotoksen perskannikoita täristävälle äänenkorkeudelle. Nauruni loppui pikaiseen, kun seinän takana kämppäkaveri alkaa tirskua ja poikaystävä urahtaa: "hyi helvetti." Kämppäkaverin kanssa olimme onneksi hyviä ystäviä, mutta samaa ei voinut sanoa pojasta vielä vuoden päästäkään tapahtuneesta.

Vierailija kirjoitti:

Vietimme kauan odotettuja prinsessahäitä paikallisella seurantalolla. Sukua oli kutsuttu toista sataa ja kavereita saman verran. Juhlaruoka oli hyvää, mutta olin syönyt sitä varomattomasti ja vatsassa kiersi armottomasti. Sitten kaasu kilautti lasiaan ja ilmoitti että nyt hääpari menee kakun leikkaukseen. Ja pyysi hiljaisuutta, vaikka mielessäni toivoin mahdollisimman kovaa hälinää. Tunsin nimittäin, että tämä ei pääty hyvin.

Tartuimme tuoreen mieheni kanssa kakkulapiosta, ja minä jännityksessä horjahdin niin, että lapio kilahti lattialle. Kumarruin nostamaan sitä henkeä pidätellen, kun tunsin että nyt on räjähdys todella lähellä. Sotkeuduin siinä valtavaan valkoiseen hääkolttuuni ja jouduin pinnistelemään, että pysyisin pystyssä, Huomio karkasi hetkeksi mahan pidättelystä ja yhtäkkiä kuului märkä pärskähdys kun ripulivelli ryöppysi pierujen säestämänä pikkareihin ja sotki jopa laahuksen.

Leikattiin sitten kakku todella äkkiä eikä kumpikaan joutanut mitään kenkiä painaltelemaan. Minulta jäi kermakakku sillä kertaa sitten maistamatta :/

Kaason vaihtoehtoinen kirjoitusmuoto tässä asianyhteydessä sai naurahtamaan. Useaan otteeseen.

Olin nuorena tyttönä ylitöissä isolla teollisuusalueella. Oli syksy ja viimeinen bussi kohti kaupunkia lähti siinä klo 19 aikaan. En ollut syönyt lounaan jälkeen, joten olin napostellut työpaikan snackautomaatin tuotteita. Niistä osa oli varmaan vanhoja, sillä vatsassa alkoi kiertämään raivokkaasti.

Sain homman valmiiksi ja lähdin kohti kotia. Onneksi olin bussipysäkillä yksin. Päästin ilmoille oikein raikuvan ja loppua kohti madaltuvan pierun. Lopussa oli pieni tauko ja ponnistuksen tuloksena vielä kajahti kimakka paukku. Sanoin vielä ääneen jotain että "luojan kiitos ei tullu lusikallista housuun" tms. asiaan liittyvää. 

Käännähdin katsomaan taakseni ja siellähän seisoi joku näppylänaamainen tulipunainen poika. Käännyin salamannopeasti takaisin bussin tulosuuntaan, nolona ja kuumeisesti miettien jotain pelastavaa toimenpidettä. Siinä tovin mietittyäni päätin, että yritän selittää käytöstäni. Käännyin ja POIKA OLI KADONNUT yhtä äänettömästi, kuin oli ilmestynytkin. Hän oli ilmeisesti tullut läheisen suuren autoliikkeen kulman takaa ja myös häipynyt sinne.

Vahinko vaan, että saapuva bussi oli sen illan viimeinen. Kauhistuttaa ajatus, että nuorukainen joutui minun piereskelyn ja yksinpuhumisen vuoksi ehkä kävelemään pari kilometriä isolle tielle kylmissään.

Olin kassalla töissä ja pääsi pieru, en tiedä tajusko kukaan. Onneks oli melko hajuton ja juust sillon ei ketään asiakasta ollut.

Odottelin kerran aamulla työmatkalla bussia. Oli hiljaista. Aamukahvi alkoi pörrätä mahassa ja kun luulin olevani yksin pysäkillä, päästin ilmoille pidäkkeettömän papatuksen. Nauroin päälle. Bussi tulikin hetimmiten paikalle. Kauhistus. Kanssaodottelija oli seissyt bussikatoksen takana hipihiljaa ja tuli samaan bussiin...aagh ja auts! Nyt naurattaa jo.

Nuorena tyttönä pyörälenkillä hirvee myllerrys mahassa. Vilkaisin taakse (edessä ei ketään) ja annoin paukkua ja tuumasin viel että huh huh ja.... nauravainen poika polki ohitseni...

Aikaa on kulunut ja pyöräilin yöllä baarista kotiin. En sitten eka kerrasta oppinu ja toistin tarkistusoperaation taaksepäin ennenkuin päästin hirveen olutpierun. Naapuri se suhahti viereeni jutustelemaan että 'onko hoppu' :D

Viimeisin riemukas nolous sattui kun lähdin kauppakeskukseen. Ajoin auton parkkihalliin ja noustessani tunsin pienen nipistyksen mahassa. Nopeasti tajusin pierun pyrkivän maailmalle. Nopea tilannearvio: vessaan oli jono, eikä siellä muutenkaan kehtaa pierrä. Kauppakeskuksen ovella ihmisiä liikaa. Päätin palata autolle. Siellä ei näkynyt ketään. Kävelin autojen väliin, vilasin nopeasti ympärille ja annoin tulla. Tyytyväinen huokaus....ja auton sähköikkunan surina...naapuriauton naisen ilme oli rahan arvoinen. Eipä siinä.... nauroin itseni kipeäksi vielä kaupoissakin...

En itse pierryt, olin erittäin lähellä tapahtumaa. Silloinen naisystäväni joka oli (on) erittäin tarkka käytöksestään ja hyvinkin huoliteltu ja puhuukin kirjakieltä. Ensimmäisiä yhteisiä öitä ja heräsin yöllä syystä tai toisesta. Nainen nukkuu syvää unta ja päästää käsittämättömän pitkän pierun. Ei siinä mitään, mutta pieru oli järjettömän kimeä ääninen lähes oopperan parhaimpia kirkaisuja. Minä repesin hervottomaan nauruun ja tietysti nainen heräsi siihen. Selitä siinä sitten mikä nauratti kun en kehdannut kertoa oikeaa syytä.

Olin työharjoittelussa pienessä erikoisliikkeessä. Mulla oli aivan kamalasti kerääntynyt ilmaa enkä pystynyt enää pidättelemään. Siinä kassalla ollessani päästin varovasti hiljaisen pierun. En aavistanutkaan, että se haisisi niin kamalalle! Kassalle tuli nuori nainen ja mies ja tämä nainen sanoi kovaan ääneen "Hyi vittu! Mikä täällä haisee?" Yhdyin vakavana ihmettelemään tätä kummaa hajuhaittaa ja toivoin ettei kukaan tajunnut sen johtuvan minusta..

N23

Vierailija kirjoitti:

Nuorena tyttönä pyörälenkillä hirvee myllerrys mahassa. Vilkaisin taakse (edessä ei ketään) ja annoin paukkua ja tuumasin viel että huh huh ja.... nauravainen poika polki ohitseni...

Aikaa on kulunut ja pyöräilin yöllä baarista kotiin. En sitten eka kerrasta oppinu ja toistin tarkistusoperaation taaksepäin ennenkuin päästin hirveen olutpierun. Naapuri se suhahti viereeni jutustelemaan että 'onko hoppu' :D

Viimeisin riemukas nolous sattui kun lähdin kauppakeskukseen. Ajoin auton parkkihalliin ja noustessani tunsin pienen nipistyksen mahassa. Nopeasti tajusin pierun pyrkivän maailmalle. Nopea tilannearvio: vessaan oli jono, eikä siellä muutenkaan kehtaa pierrä. Kauppakeskuksen ovella ihmisiä liikaa. Päätin palata autolle. Siellä ei näkynyt ketään. Kävelin autojen väliin, vilasin nopeasti ympärille ja annoin tulla. Tyytyväinen huokaus....ja auton sähköikkunan surina...naapuriauton naisen ilme oli rahan arvoinen. Eipä siinä.... nauroin itseni kipeäksi vielä kaupoissakin...

Apua toi viimenen oli hyvä! XD

Tästä on aikaa parikymmentä vuotta. Oltiin sen aikaisen tyttiksen kanssa istuttu kylässä iltaa. Lähinnä syöty ja juteltu, juominen oli pienessä roolissa. Kotiin päin kävellessä päästin muutaman pierun, oltiin jo muutama vuosi asuttu yhdessä. Hyvinkasvatettu tyttis paheksui kovasti, mutta sanoin että pitkä istuminen pöydän ääressä oli kerännyt kaasua enkä halunnut kylässä piereskellä. Nyt ulkona pakkasessa minusta sai ihan luvan kanssa keventää oloa. Kotiinko olisi pitänyt säästellä? Jatkettiin matkaa ja sitten osuin kunnon suoneen, törähdys oli pitkä ja äänekäs. Vielä pari askelta ja tajusimme, että bussipysäkin katoksen alla pimeässä istui pari ihmistä, jotka katsoivat meitä silmät suurina. Tyttiksen paheksuva katse oli murhaava - niin ei vain kerta kaikkiaan sopinut käyttäytyä. Ilme muuttui, kun kuiskasin hänen korvaansa: "Eivät he voi tietää kumpi se meistä oli!"

Terveisiä M:lle jos vielä muistat ajan! Sinun P:si

http://epiclolfail.com/wp-content/uploads/2012/03/fart.jpg