En halua aviomiestäni mukaan synnytykseen - riita

Vierailija kirjoitti:

Yritän muistaa, että kaikki ihmiset(ja parisuhteet) ovat erilaisia, mutta kuulostaa silti oudolta. Teillä ei taida olla kovin läheinen suhde miehesi kanssa? Luotatko häneen 100%?

Oma mieheni on parasta mitä minulla on (yhteisen lapsemme lisäksi). Luotan häneen täysin, ja voimme keskustella aiheesta kuin aiheesta. En osaa kuvitella tilannetta, etten haluaisi häntä tuekseni synnytykseen. Hän kun on suurin tuki ja turva elämässäni ylipäätään.

Eihän mies siinä paljoa voinut tehdä, kun kärvistelin tuskissani synnytyksen aikana. Lapsen synnyttyä sen sijaan hän sai ottaa heti isän roolin. Vauva joutui teholle tarkkailuun hengityksen vuoksi, ja minä tärisin sängyssä edelleen kivuissani ja odotin että minut parsitaan kasaan. Isä sai mennä teholle vauvan mukaan, ja vauva pääse isin paidan alle ihokontaktiin. Vaikka alku ei ollut ihan toivotunlainen, koen että oli ensiarvoisen tärkeää, että isä sai olla vauvan luona kun itse en siihen pystynyt. Myös mieheni itse muistelee silloin tällöin noita ensihetkiään lapsemme kanssa.

Meinaat, että jos isä ei olisi ollut sillä sekunnilla katsomassa itse syntymää vauva ei olisi päässyt isin syliin tehollekaan?

Samaa miekltä ap. Se itse h hetki on SUA VARTEN ja voit ottaa sinne sellaisen ihmisen kuka tekee sun olon hyväks eikä jännitä sua siinä synnytyksen aikana jota joudut miettimään. Musta täysin fine, korona aikaan ei saanut viime jouluna edes tulla kokoajan tukihenkilöt mukaan, itselläni sai tulla vain synnytykjsen ajaksi ja otin ystäväni sillä en halunnut lapsen isää joka oli yhden illan juttu emmekä edes tunne, mukaan synnytykseen. Oikea päätös oli sillä ystäväni oli minulle tuttu ja turvallinen ja mietin itseäni sillä se on SUN tukihenkilö, ei vauvan. Hyvä juttu että miehesi yrittää vedota kun kaikki muutkin korttiin ja et HÄN haluaa nähdä synnytyksen. YMMÄRRÄN TÄYSIN MUTTA, et voi ottaa häntä sinne sen takia et hän haluaa nähdä synnytyksen jos hän ahdistaa sua siel ja stressaat itä kun vauvaa pitäis punnertaa? Minustakin se on henk koht asia koska sun keho kyseessä ja epämukavuus alue. Olet oikeutettu päättäämään ketä omaan synnytykseesi haluat.

Ap siis vertaa pytyllä oloa lapsen syntymään? Justjust.

Vierailija kirjoitti:

Ap siis vertaa pytyllä oloa lapsen syntymään? Justjust.

Toimintona ei se kauheasti eroa

Ymmärrän ap:ta tosi hyvin. Itsekin ajattelin juuri noin vielä 10 vuotta sitten. Sanoinkin silloiselle poikaystävälle, että jos saisimme lapsia, en haluaisi miestä synnytyssaliin. Hänkin loukkaantui. Koen sen kuitenkin juuri yksityiseksi tapahtumaksi, jossa miehellä ei ole oikein mitään virkaa. No, nykyisen mieheni kanssa mieli muuttui. Ehkä siksi, että mies on muutenkin hoitoalalla ja se ns. Oikea verrattuna exään. Kerroin tälle nykyisellekin, että ennen ajattelin, etten halua miestä synnytyssaliin ja hänpä yllätti siten, että se olisi hänestä ihan fine, että ei hänen tarvitsisi siellä ollakaan. Olin kuitenkin jo alkanut ajatella, että mies osaisi pitää synnytyksessä puoliani, kun ymmärtää hoitajaslangia ja osaisi kertoa toiveitani.

No ekassa synnytyksessä mies oli aivan paniikissa ja istui hiljaa nojatuolissa KOKO synnytyksen ajan eikä muistanut edes syödä. Itse olin niin kivuissa, etten huomannut miestä ja miehen "läsnäolo" oli yhtä tyhjän kanssa. Siinä kohtaa, kun vauva syntyi, mies heräsi transsistaan ja leikkasi napanuoran. Toisen lapsen kohdalla mies oli jo paljon aktiivisempi osallistuja, kannusti ja tsemppasi mua. Ilmeisesti se eka kokemus oli vain niin jännä, ettei hänestä ollut silloin tsemppaamaan. Saatuaan vähän kokemusta ja luottamusta siihen, että kaikki sujuu hyvin, miehestä oli jotain iloakin synnärillä. Nyt saan pian meidän kolmannen ja koen, että on ihan sama, onko mies mukana vai ei. Pärjään kyllä yksinkin.

Ehkä sitä tässä yritän sanoa, että tärkeintä on synnyttäjän omalla fiiliksellä eikä miehen paikka automaattisesti ole mukana synnytyksessä. Eihän miehet ennen vanhaankaan olleet synnytyksessä mukana, mielestäni ihan perustellusti. Kyllä se mies näkee oman lapsensa sitten vaikka heti vauvan synnyttyä, jos nainen ei halua miestä sinne saliin tuijottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta siinä ei ole mitään pahaa, ettei halua miestä mukaan. En haluaisi itsekään miestäni tuijottamaan kun pää märkänä pusken ulos vauvaa ja paskaa hiestä märkänä, huutaen kuin riivattu. Ymmärrän kyllä heitäkin, jotka miehen haluaa mukaan synnytykseen. Kukin tavallaan.

En huutanut kertaakaan. Synnytykset olivat siistejä - alkajaisiksi sairaalassa sai peräruiskeen. Jos jotain ylimääräistä tuli ulos lapsen lisäksi, se tietenkin pyyhittiin välittömästi pois hygienian vuoksi.

So? Kaikkien synnytykset eivät ole siistejä. Mikä helvetti teitä mammoja vaivaa? Jokainen synnyttäköön parhaaksi katsomallaan tavalla. Tärkeintä on, että vauva syntyy maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olisin mieluummin ollut synnyttämässä yksin. Alapään paljastelu ei haittaa, mutta muuten koin, että kyse on nimenomaan intiimistä tilanteesta ja koska siinä on periaatteessa täysin avuton ja muiden armoilla, niin jotenkin olisi tuntunut paremmalta olla siinä yksin. Koska mies kuitenkin oli innoissaan tulossa synnytykseen mukaan ja halusi nähdä lapsen tulon maailmaan, en todellakaan yrittänyt kieltää häntä tulemasta paikalle, lapsi on kuitenkin yhtä paljon hänenkin.

Jotenkin hassua, että avuttomana ja muiden armoilla ollessa haluaa niiden muiden olevan ventovieraita ihmisiä. Eikö se olisi jotenkin loogisempaa, että siinä haluaisi olevan paikalla jonkun rakkaan henkilön, joka voi suojella?

Nämä ventovieraat ihmiset ovat ammattilaisia ko. tilanteessa ja nimenomaan se, että ovat vieraita, tekee asiasta usein helpompaa. Moni haluaa suojella rakkaitaan tälläiseltä, eikä synnytys ole varmasti ainoa asia. Itse ainakin vihaan paapomista jos sairastan, haluan olla yksin ja rauhassa. Syöpää sairastavana hoidot ovat jälkioireineen rankkoja, enkä kaipaa tai jaksa kantaa kenenkään omaisen hätää ja tuskaa enää niinä hetkinä.

Meillä ei ollut mitään hyötyä mukana olosta, katseli puhelintaan ja kylmäkäärettä kasteli vasta hoitohenkilökunnan kehotuksesta. Vasta kun näki " jälkeläisensä" puskevan synnytyskanavasta innostui kannustamaan. Ajatelee muutenkin vain itseään, ei yhtään kykyä ajatella hyvyydellä muita joten ei tässä tapauksessa yllätä..

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen läsnäolo synnytyksessä ei tue ihan jokaikistä synnyttäjää. Koettajaa nyt ymmärtää se.

Eli miehen ainoa tarkoitus on tukea naista eikä siis olla todistamassa oman lapsensa syntymää? Tästä se "naisen pikku apulaisen" rooli sitten luontevasti heti aukeaa..

Miksi pitää olla todistamassa? Että on varmasti tullut sieltä ulos minne siemen laitettu, ettei ole vaihdettu toisen naisen lapseen?

Uskon että moni häähullu nainen menisi mieluiten alttarillekin yksin jos se vain olisi juridisesti mahdollista. Mies on kuitenkin siinä todennäköisesti vähän tiellä tai sanoo jotain väärin. Parempi kuin mies tuodaan hääpaikalle vasta sitten virallisen osuuden jälkeen niin ei tule mitään ongelmia ja nainen saa kokea häät ihan rauhassa juuri kuten itse haluaa. Onhan hänellä toki itsemääräämisoikeus omiin häihinsä.

Samaa mieltä, nainen voi hoitaa ystäviensä kanssa homman alttarilla, tuleepahan paremmin hoidettua, mies voi vaikka olla kaljalla sen aikaa kun eihän ne häät ole miehelle. Sen voi sitten ottaa mukaan kun tarvitaan niitä hienoja hääkuvia. Näin se onnellinen avioelämä alkaa hienosti. Harmillista, että omat poikani ovat olleet tuollaisia inhottavia kiusankappaleita ja ovat olleet mukana synnytyksissä, toinen jopa mukana maistraatissa.

Mummi 64v.

Eihän ne häät ole sama asia, siinä kaksi ihmistä laittaa nimet paperiin

Synnytys on hoidollinem tapahtuma, joka merkitään naisen terveystietoihin ja toimenpiteet tehdään naiselle. Kätilöt ja lääkärit auttavat. " Oma lapsi". Se on yhteinen lapsi, ja mikäli se pari on jo eronnut ei se isä tosiaan ilman lupaa sinne voi tulla. Ehkä jossain alkeellisissa maissa mies "omistaa" ja määrää kaikessa. Tuollaista ei kannata kuitenkaan omille pojilleen meillä länsimaissa opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehillä ei ole siinä synnytysvaiheessa mitään virkaa.

Onpahan vaan aivopesty naiset ja miehet että miehenkin on oltava mukana.

Ja olen minäkin kahdessa synnytyksessä ollut, eikä se ainakaan minulle ollut oikeastaan mikään tapahtuma.

Ihan hyvin olisin voinut jäädä poiskin, mitään en olisi menettänyt.

Ja joo, ei pyörryttänyt eikä oksettanut, eikä hirvittänyt.

Naiset pystyvät kyllä synnyttämään ilman miehiäkin läsnä, jo muutama miljardi naista on sen tehnyt vuosien varrella.

Mummuni (s. 1904) kertoi, kuinka vaari oli hänen kätilönään useamman kerran. He saivat 8 lasta.

Ei sinne korpeen mitään kunnan kätilöitä saati muuta naisväkeä ehditty joka kerta hakea hätiin ja naapureihinkin oli matkaa. Vaikein synnytys oli kun 4. lapsi saatiin elävänä ulos peppu edellä - siis ei jalat. Sai siinä tuntea mieskin olevansa tärkeä ja tarpeellinen alkuun saattamansa lapsen synnytyksessä. Ei tainnut jäädä hirveästi aikaa pelkkään alapään tuijotteluun.

Siihen aikaan ei ollutkaan mitään nettipornoa ym. rikkomassa sitä illuusiota.

Hmmm kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen läsnäolo synnytyksessä ei tue ihan jokaikistä synnyttäjää. Koettajaa nyt ymmärtää se.

Eli miehen ainoa tarkoitus on tukea naista eikä siis olla todistamassa oman lapsensa syntymää? Tästä se "naisen pikku apulaisen" rooli sitten luontevasti heti aukeaa..

Miksi pitää olla todistamassa? Että on varmasti tullut sieltä ulos minne siemen laitettu, ettei ole vaihdettu toisen naisen lapseen?

Uskon että moni häähullu nainen menisi mieluiten alttarillekin yksin jos se vain olisi juridisesti mahdollista. Mies on kuitenkin siinä todennäköisesti vähän tiellä tai sanoo jotain väärin. Parempi kuin mies tuodaan hääpaikalle vasta sitten virallisen osuuden jälkeen niin ei tule mitään ongelmia ja nainen saa kokea häät ihan rauhassa juuri kuten itse haluaa. Onhan hänellä toki itsemääräämisoikeus omiin häihinsä.

Samaa mieltä, nainen voi hoitaa ystäviensä kanssa homman alttarilla, tuleepahan paremmin hoidettua, mies voi vaikka olla kaljalla sen aikaa kun eihän ne häät ole miehelle. Sen voi sitten ottaa mukaan kun tarvitaan niitä hienoja hääkuvia. Näin se onnellinen avioelämä alkaa hienosti. Harmillista, että omat poikani ovat olleet tuollaisia inhottavia kiusankappaleita ja ovat olleet mukana synnytyksissä, toinen jopa mukana maistraatissa.

Mummi 64v.

Eihän ne häät ole sama asia, siinä kaksi ihmistä laittaa nimet paperiin
Synnytys on hoidollinem tapahtuma, joka merkitään naisen terveystietoihin ja toimenpiteet tehdään naiselle. Kätilöt ja lääkärit auttavat. " Oma lapsi". Se on yhteinen lapsi, ja mikäli se pari on jo eronnut ei se isä tosiaan ilman lupaa sinne voi tulla. Ehkä jossain alkeellisissa maissa mies "omistaa" ja määrää kaikessa. Tuollaista ei kannata kuitenkaan omille pojilleen meillä länsimaissa opettaa.

Juu, niinhän ne kaikki naiset sen ottavat. Koskaan ei näe hehkutuksia "maailman hienoimmasta ja kauneimmasta tapahtumasta" tai vastaavia.

Ja nimenomaan "alkeellisissa maissa" miehiä ei juuri synnytyssalissa näy. Mitä kehittyneempi ja tasa-arvoisempi maa, sen todennäköisemmin mieskin on mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa ei ole mitään omituista ettet halua miestäsi sinne tilanteeseen, olen oikeastaan itse ihan samaa mieltä. Oma mieheni tuskin loukkaantuisi mitenkään jos pyytäisin tulemaan vasta heti kun lapsi on syntynyt. Ikävää että moni ei ymmärrä tätä.

Sori, mutta objektiivisesti ja faktapohjaisesti se on hyvin outoa, ettei äiti halua miestään ja lapsen isää paikalle synnytykseen. Yhdessä tehty, yhdessä todistetaan ja yhdessä hoidetaan - se on sitä rakkautta. Toisen ulkoistaminen tärkeistä ja merkityksellisistä asioista ei ole.

Ikävää, ettet ymmärrä lapsien olevan lähes kaikille isille hyvin tärkeitä, etkä sitä että valtaosa miehistä haluaa olla paikalla todistamassa oman lapsensa syntymää.

(Tutkistusti myös tärkeää isä-lapsi-suhteen kehittymiselle. Oletan sinulla olevan huonot välit isääsi?)

Voi olla hyvinkin omituista. Meillä tilanne kuitenkin on sellainen, että muutoin oikeasti ihanassa miehessäni on yksi paha piirre: kun tulee vastaan jotain rankkaa tai pahasti negatiivista, hän stressaantuu ja ensimmäisenä hakee "no taasko sä teit"-tyyppistä vikaa minusta. Tästä olen itse sikäli vastuussa, että olen luonteeltani fiksaaja, löydän ratkaisut ja rauhoittelut, saan asiat sujumaan ja nopeasti.

Lisäksi hän on hysteerinen kaiken fyysisen suhteen, mitä minulle tapahtuu, ei kestä sitä yhtään. Häntä oikeasti pyörrytti, kun leikkasin sormeeni.

Tiedämme molemmat, että tämä tulee tapahtumaan synnytyssalissakin. Hän vaan ei voi (ilmeisesti) sille mitään, että tiukassa paikassa alkaa esittämään syyllistäviä vaatimuksia minulle. 

Tämä on suhteemme dynamiikka, jonka molemmat tiedostamme ja teemme kyllä töitä, molemmat. Jos asia muuttuu, mieheni voi tulla synnytykseen. Ellei, hän itsekin pitää parempana pysyä poissa.

Vierailija kirjoitti:

provo.

mites teidän kakara on alkunsa saanut, kun olet noin estynyt!

Kyllä minäkin olen kolme lasta tehnyt, en ole estynyt tai häpeile vartaloani. Ei se sitä kuitenkaan tarkoita että haluaisin miehen gynekologillekin mukaan tai jälkitarkastukseen.

Ei ennenkään meihet olleet  mukana synntyksessä. Kun eka lapsi meille syntyi, minun meheni oli töissä.  Soitin stten Naikkarita   että  poika tuli ja oli tosi helppo kivuton synnytys. Mistä sen etukäteen tietää. Ei kukaan mieskään ole halunnut vaimoaan mukaan kun tutkitaan ultralla  kiveksiä. Teen itse esim. miesten eturahastutkimuksia, kukaan ei KOskaan ole tuonut vaimoaan  mukaan tutkimushuoneeseen.   Sinä voit hyvin   synnyttää   vain kätilön seurassa myös.

Miehen kannattaisi lähteä kalaan pariksi viikoksi niin kaikki olisi tyytyväisiä. Mä olin mukana synnytyksessä ja mikään ei ole niin tylsää kuin katsoa kuntoinen yrittää puristaa vesimeloni 10 sentin aukosta.

En oikeasti ymmärrä miksi miehet menevät mukaan synnytyksiin. Sitä kakkakonetta joutuu kuitenkin katsomaan seuraavat 20 vuotta, joten mitään ei menetä vaikka olisi tekemässä jotain mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ennenkään meihet olleet  mukana synntyksessä. Kun eka lapsi meille syntyi, minun meheni oli töissä.  Soitin stten Naikkarita   että  poika tuli ja oli tosi helppo kivuton synnytys. Mistä sen etukäteen tietää. Ei kukaan mieskään ole halunnut vaimoaan mukaan kun tutkitaan ultralla  kiveksiä. Teen itse esim. miesten eturahastutkimuksia, kukaan ei KOskaan ole tuonut vaimoaan  mukaan tutkimushuoneeseen.   Sinä voit hyvin   synnyttää   vain kätilön seurassa myös.

Ennen moni asia oli toisin kuin nykyään. Ja melkein aina huonommin.

Vierailija kirjoitti:

Näin jälkikäteen mun mieheni olis voinut olla poissa synnytyksestä. Siitä oli ehkä enemmän haittaa ja harmia kuin hyötyä.

Tuntui kuin koko synnytys oli jonkinlainen vitsi; minä olin kuin ulkopuolinen kun kätilön kanssa oli niin hyvät jutut.

Tämä. Elokuvat on erikseen.

Olisiko sellainen kompromissi mahdollinen, että miehesi saisi olla paikalla avautumisvaiheessa. Poistuisi paikalta aina, kun tehdään jotain toimenpiteitä. Ja myös ponnistusvaiheessa olisi poissa huoneesta. Odottaisi jossain lähistöllä, ja tulisi vauvaa katsomaan heti, kun tilanne on ohi. Sinulle voitaisi laittaa peitto päälle siksi aikaa kun miehesi on paikalla. 

Kun raskaus on vasta puolivälissä niin turha nyt vielä riidellä asiasta. Ja pilata tunnelmaa. Miksi edes otit asian puheeksi. Tai kun huomasit miehen loukkaantuvan olisit sanonut, että jutellaan tästä sitten lähempänä ajankohtaa.

Mieli voi muuttua tai vaikka mies ei mukaan tulisikaan niin olkaa rauhassa nyt vielä ja keskiittykää muihin asioihin ja vauvan odotukseen yleisellä tasolla.

Poentä pelisilmää tarvitaan niin parisuhteessa kuin vauvan odotuksessakin. Kun siinä on kuitenkin kaksi ihmistä omine mielipiteineen ja ajatuksineen niin yleensä ei toisen mielipide ole sen oikeampi kuin toisenkaan.

Minun mieheni oli mukana ekassa ja tokassa synnytyksessä. Siellä hän istui synnytyssalin nurkassa ja luki jotain kirjaa. Kun oli aika lähteä kolmatta synnyttämään, sovittiin, että mies hoitaa ne kaksi jo syntynyttä, ja minä synnytän sen kolmannen. Saivat käydä porukalla minua katsomassa synnytyssalissa. Vauva syntyikin sitten yöllä, ja mies tuli aamulla isompien lasten kanssa vauvaa katsomaan.

Viidennen synnytys sovittiin niin, että ilmoitetaan miehelle, kun ponnistusvaihe alkaa olla lähellä, ja hän tulee sitten lasten kanssa sairaalaan. Lapset (3v-10v) jäävät johonkin valvottuun tilaan siksi aikaa, kun vauva syntyy. Todellisuudessa homma meni niin, että vauva syntyi suunnilleen samalla hetkellä, kun mies tuli lasten kanssa sairaalaan. Kun he pääsivät synnytysosastolle asti, oli salissa tilanne jo sellainen, että lapset voitiin päästää pikkusisarusta katsomaan. Kaikki, mikä olisi saattanut järkyttää lapsia, oli peitelty lakanoilla yms. ennen kuin lapset päästettiin huoneeseen.