Lue keskustelun säännöt.
En halua aviomiestäni mukaan synnytykseen - riita
26.08.2021 |
Meillä on raskauspuolivälissä ja ollaan puhuttu paljon lähestyvästä synnytyksestä. Mieheni sanoi, että haluaa ilman muuta mukaan tilanteeseen tsemppaamaan ja pitämään kädestä, tahtoo nähdä lapsensa tulevan maailmaan. Näin on hänen veljensä ja muutkin ystävänsä tehneet.
En tiedä miksi, mutta en todellakaan halua miestäni tähän tilanteeseen. Minusta synnytys oma ja todella henkilökohtainen asiani, siis ihan kuin vaikka wc:ssä tai gynellä käynti. En halua ketään ylimääräistä huoneeseen katsomaan paljasta alapäätäni (anteeksi tämä) ja todistamaan kaikkea sitä sotkua ja tuskaa. En vain halua ja ajatuskin ahdistaa olla siinä avuttomana ja kärsivänä…
Synnytyksen jälkeen tuore isä on tottakai tervetullut heti katsomaan vauvaa ja tutustumaan uuteen perheenjäseneen mutta itse tuo h-hetki on sellainen, jonka oikeasti haluan hoitaa itse vain sairaanhoidon ammattilaisten kanssa. Olenko nyt ihan todella paha ja itsekäs?
Kommentit (457)
Vierailija kirjoitti:
Synnytyksessä mukanaolo vahvistaa hyvin voimakkaasti isän ja lapsen suhdetta- älä riistä hetkeä isältä, pliis.
Jos isi on odotteluvaiheessa läsnä ja poistuu toimenpiteiden ajaksi, yhteys syntyy kyllä vastasyntynyt sylissä. Ihme höpinää. Ei synnytys ole mikään elämysmatkailu, jonka voi ostaa omaksi mielihyväkseen. Se ensinnäkin voi mennä ihan miten tahansa ja näyttää ihan miltä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tuollaiset asiat kannattaisi puhua ennen lapsen alulle panemista
Me sovimme tästä toisella tapaamisella. Olisin ollut tosi kauhuissano jos yksin olisi pitänyt mennä saattamaan yhteinen projekti maailmaan.
Viiden vuoden kuluttua tästä sopimisesta siellä olimme yhdessä ponnistelemassa :D
Annakun minä taas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIhesi ei katsele synnytyksessä paljasta alapäätäsi. Hän pysyy varsinaisen synnytyksen ajan pääpuolella.
Se on juurikin näin. Unohda jotkut elokuvat missä koko suku tapittaa jalkoväliä ja huutaa milloin pää näkyy ja avaa shampanjapulloa.
Herra on pääpuolessa eikä oikeestaan näe mitään muuta kuin kätesi. Jos tulee nopeempi hätä ja leikkaus niin herra ei todellakaan tule mukaan vaan katselee ikkunasta ja 2 sekuntia ja ipana ulkona. Ota herra mukaan, trast mii.
ei meillä mies olisi pysynyt päättpuolella, jos en olisi varta vasten sitä moneen kertaan sanonut. Eikä meinannut ymmärtää ja koki loukkaavana. Kun kerta miehet on synnytyksissä mukana jne.
Annakun minä taas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIhesi ei katsele synnytyksessä paljasta alapäätäsi. Hän pysyy varsinaisen synnytyksen ajan pääpuolella.
Se on juurikin näin. Unohda jotkut elokuvat missä koko suku tapittaa jalkoväliä ja huutaa milloin pää näkyy ja avaa shampanjapulloa.
Herra on pääpuolessa eikä oikeestaan näe mitään muuta kuin kätesi. Jos tulee nopeempi hätä ja leikkaus niin herra ei todellakaan tule mukaan vaan katselee ikkunasta ja 2 sekuntia ja ipana ulkona. Ota herra mukaan, trast mii.
No onpa täälläkin ollut juttua, kuinka se mies on laitettu jalanpitotelineeksi ja siinähän on sopiva sauma kurkkiakin vieläpä kätilön kehottamana. Tuo on kyllä juurikin minun painajaismielikuva.
Vierailija kirjoitti:
Ei miestä ole pakko ottaa mukaan synnytykseen.
Mä otin miehen kaikkiin kolmeen synnytykseen, mutta kielsin joka kerta katsomasta miltä kaavun alle näyttää. Pelotti itseäkin, miltä näyttää eikä varmaan hirveän hyvältä. Mielestäni synnytysvideot on ihan kauheaa katsottavaa ja ymmärrän niiden kuvauksen vain jossain opetusmielessä. Ei siis vielä siinä alkuvaiheessa näyttänyt varmaan millekään, mutta tarkoitan ponnistusvaihetta. Tuntui niin hirveältä, että varmaan näytti yhtä hirveältä....
Mut onneksi otin miehen mukaan. Oli koko ajan skarppina ja mun tukena, auttoi rentoutumaan edes vähän ja olo oli turvallisempi. Sekin edistää synnytyksen kulkua kuitenkin. Huolehti, että join synnytysten aikana (en uskaltanut syödä) ja kun en enää kestänyt kipuja, mutten enää tajunnutkaan oikein mitään, mies rohkaisi vaatimaan puudutteita, että nyt otat ne. Oli hyvä kun joku sai olon vähän varmemmaksi ja kannusti ponnistusvaiheessa ja oli koko ajan sellainen olo, että mies on apuna ja onneksi oon tässä tilassa just tämän ihmisen kanssa.
En sitten heti synnytyksen jälkeen uskaltanut tarkistaa miltä näytän itsekään vaan päätin pitää tiukasti kiinni päätöksestäni vilkaista peiliin vasta kuukauden päästä... ja heti synnytyssalin suihkussa sitten oli pakko katsoa ja mietin vaan, että "no on vatsa vähän liitteempi" ja huokaisin helpotuksesta,että kai tästä tukeneet
Oon kuitenkin kuullut enemmän miesten marisseen ja torkkuneen naisensa synnytyksen ollessa käynnissä kuin tuoneen erityisen turvallisen ja arvostetun olon. Synnytys on useimmille naisille perkeleen herkkä paikka, joten jos mies haluaa tunkea mukaan niin miehen pitää osata olla tilanteen vaatimalla tavalla. Tiedän myös jokusen naisen, jotka eivät ole ottaneet miestä mukaan seuraaviin synnytyksiin eikä johtunut siitä, ettei olisi saaneet lapsenvahtia tai mamma oli vain niin itsevarma synnyttäjä. Mies on vaan ollut niin perseestä ekakerralla, että ei ole toista kertaa tarvittu esteeksi. Synnytyksen aikana naisen on kuitenkin musta täysin oikeutettua olla herkillä ja pelokas jne. Jos sinne joku tulee mukaan niin pitää osata olla tukihenkilö eikä vain "mä sain tulla kun oon lapsen isä"..."tylsää"..."ai sattuu? nytkö se syntyy?" "ai ei"..."tylsää" et se synnytys voi olla miehen takia aika kurja kokemus ja eräänöaista synnytysväkivaltaa, mistä oli viime vuonnako kohu. Varmaan aika yleistäkin sellainen vaimolle vittuilu synnytyksissä... ja erinomainen ajoitus riidalle ja pahalle mielelle. Jos joku tietää jo ennakkoon, ettei mies osaa tai jaksa tai viitsi olla kuten synnyttäjänä toivoisi tai jaksaisi itse kattella niin on mielestäni fiksu ajatus jättää mies pois synnytyksestä. Eikä sitä tarvi kellekään selitellä. Et halunnut, että mies näkee sinut tilanteessa, joka ei ole ehkä ollenkaan hallinnassa, se on ok, kaikkea ei ole pakko jakaa. Tai epäilit, että se pilaisi vähäisenkin fiiliksen valittamalla tai sählää ällö tai olemalla eri mieltä tai jotain... ihan ok, hyvän kun tunnette toisenne. Mun mielestä kaikkien parisuhteiden ei pidä toimia samalla systeemillä eikä jaetun synnytyskokemuksen tarvitse olla mikään ylevä ihanne.
Jos kaikkien olisi pakko ottaa mies synnytykseen mukaan, jotta oijoi isä saisi siitä hetkestä lähtien rakastaa lastaan... hintana olisi varmaan aika monella naisella (jotka ei halua miestä synnytykseen) nöyryytetty ja pakotettu olo. Mitä hyvää siitä sitten seuraa? Yksin se nainen kuitenkin jätetään lapsen kanssa sitten melkein vuodeksi. Miksi se asenne synnytys poikkeaa niin hirveästi siitä?
aika moni nainen on pakotettu siihen tilanteeseen menneinä parina vuosikymmenenä,kun neuvolassa ja kaikkialla on pidetty itsestäänselvyytenä, että mies menee mukaan. Kumpikaan osapuoli ei yksinkertaisesti ole voinut ja uskaltanut sanoa vastaan, koska niin kerta "kuuluu" tehdä. Toinen olisi voinut suuttua ja neuvolassa ja kätilöt ihmetellä, ja kaikki tutut. Niinpä synnytyksessä on oltusilloi kun, kun ei ole haluttu, ja se on vaikuttanut jopa synnytyksen kulkuun, kun on stressannut, tai mies on pyörtynyt tai kärsinyt seksuaalisista traumoista jälkikäteen. Nämä on tosirarinoita, joita ammatin puolesta kuulee. Osalla on mennyt kuin elokuvassa. Ja kaikkea siltä väliltä.
Kannattaisi tehdä sen mukaan kuin itselle ja luonteelle sopii. Synnyttävän mielipide on ensisijainen, mutta miestäkään ei voi pakottaa ihan kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miestä ole pakko ottaa mukaan synnytykseen.
Mä otin miehen kaikkiin kolmeen synnytykseen, mutta kielsin joka kerta katsomasta miltä kaavun alle näyttää. Pelotti itseäkin, miltä näyttää eikä varmaan hirveän hyvältä. Mielestäni synnytysvideot on ihan kauheaa katsottavaa ja ymmärrän niiden kuvauksen vain jossain opetusmielessä. Ei siis vielä siinä alkuvaiheessa näyttänyt varmaan millekään, mutta tarkoitan ponnistusvaihetta. Tuntui niin hirveältä, että varmaan näytti yhtä hirveältä....
Mut onneksi otin miehen mukaan. Oli koko ajan skarppina ja mun tukena, auttoi rentoutumaan edes vähän ja olo oli turvallisempi. Sekin edistää synnytyksen kulkua kuitenkin. Huolehti, että join synnytysten aikana (en uskaltanut syödä) ja kun en enää kestänyt kipuja, mutten enää tajunnutkaan oikein mitään, mies rohkaisi vaatimaan puudutteita, että nyt otat ne. Oli hyvä kun joku sai olon vähän varmemmaksi ja kannusti ponnistusvaiheessa ja oli koko ajan sellainen olo, että mies on apuna ja onneksi oon tässä tilassa just tämän ihmisen kanssa.
En sitten heti synnytyksen jälkeen uskaltanut tarkistaa miltä näytän itsekään vaan päätin pitää tiukasti kiinni päätöksestäni vilkaista peiliin vasta kuukauden päästä... ja heti synnytyssalin suihkussa sitten oli pakko katsoa ja mietin vaan, että "no on vatsa vähän liitteempi" ja huokaisin helpotuksesta,että kai tästä tukeneet
Oon kuitenkin kuullut enemmän miesten marisseen ja torkkuneen naisensa synnytyksen ollessa käynnissä kuin tuoneen erityisen turvallisen ja arvostetun olon. Synnytys on useimmille naisille perkeleen herkkä paikka, joten jos mies haluaa tunkea mukaan niin miehen pitää osata olla tilanteen vaatimalla tavalla. Tiedän myös jokusen naisen, jotka eivät ole ottaneet miestä mukaan seuraaviin synnytyksiin eikä johtunut siitä, ettei olisi saaneet lapsenvahtia tai mamma oli vain niin itsevarma synnyttäjä. Mies on vaan ollut niin perseestä ekakerralla, että ei ole toista kertaa tarvittu esteeksi. Synnytyksen aikana naisen on kuitenkin musta täysin oikeutettua olla herkillä ja pelokas jne. Jos sinne joku tulee mukaan niin pitää osata olla tukihenkilö eikä vain "mä sain tulla kun oon lapsen isä"..."tylsää"..."ai sattuu? nytkö se syntyy?" "ai ei"..."tylsää" et se synnytys voi olla miehen takia aika kurja kokemus ja eräänöaista synnytysväkivaltaa, mistä oli viime vuonnako kohu. Varmaan aika yleistäkin sellainen vaimolle vittuilu synnytyksissä... ja erinomainen ajoitus riidalle ja pahalle mielelle. Jos joku tietää jo ennakkoon, ettei mies osaa tai jaksa tai viitsi olla kuten synnyttäjänä toivoisi tai jaksaisi itse kattella niin on mielestäni fiksu ajatus jättää mies pois synnytyksestä. Eikä sitä tarvi kellekään selitellä. Et halunnut, että mies näkee sinut tilanteessa, joka ei ole ehkä ollenkaan hallinnassa, se on ok, kaikkea ei ole pakko jakaa. Tai epäilit, että se pilaisi vähäisenkin fiiliksen valittamalla tai sählää ällö tai olemalla eri mieltä tai jotain... ihan ok, hyvän kun tunnette toisenne. Mun mielestä kaikkien parisuhteiden ei pidä toimia samalla systeemillä eikä jaetun synnytyskokemuksen tarvitse olla mikään ylevä ihanne.
Jos kaikkien olisi pakko ottaa mies synnytykseen mukaan, jotta oijoi isä saisi siitä hetkestä lähtien rakastaa lastaan... hintana olisi varmaan aika monella naisella (jotka ei halua miestä synnytykseen) nöyryytetty ja pakotettu olo. Mitä hyvää siitä sitten seuraa? Yksin se nainen kuitenkin jätetään lapsen kanssa sitten melkein vuodeksi. Miksi se asenne synnytys poikkeaa niin hirveästi siitä?
aika moni nainen on pakotettu siihen tilanteeseen menneinä parina vuosikymmenenä,kun neuvolassa ja kaikkialla on pidetty itsestäänselvyytenä, että mies menee mukaan. Kumpikaan osapuoli ei yksinkertaisesti ole voinut ja uskaltanut sanoa vastaan, koska niin kerta "kuuluu" tehdä. Toinen olisi voinut suuttua ja neuvolassa ja kätilöt ihmetellä, ja kaikki tutut. Niinpä synnytyksessä on oltusilloi kun, kun ei ole haluttu, ja se on vaikuttanut jopa synnytyksen kulkuun, kun on stressannut, tai mies on pyörtynyt tai kärsinyt seksuaalisista traumoista jälkikäteen. Nämä on tosirarinoita, joita ammatin puolesta kuulee. Osalla on mennyt kuin elokuvassa. Ja kaikkea siltä väliltä.
Kannattaisi tehdä sen mukaan kuin itselle ja luonteelle sopii. Synnyttävän mielipide on ensisijainen, mutta miestäkään ei voi pakottaa ihan kaikkeen.
Minusta miehen, joka ei kestä synnytystä ei pidä siittää niitä lapsia ollenkaan. Absurdia inistä ettei pääkoppa kestä, kun äiti on ensin kestänyt 9 kk raskautta ja sitten synnytyksen ja tulee kestämään lapsivuodeajan, yöimetykset, hormonimyrskyt ym. Jos mies pääsee sillä että pitää kumppania kädestä ponnistusvaiheessa niin ei kertakaikkiaan voi olla liikaa pyydetty. Tai sitten pitää kasvaa ensin aikuiseksi ja miettiä vasta sitten niitä perheenperustusjuttuja uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Miten lapsi sai alkunsa, jos tunnet tuollaista häpeää? Eikö puolisosi ole lähin ihminen? Tukee ja auttaa sinua?
Luin joskus romaania, jossa hääyönä morsiamen ja sulhasen väliin levitettiin lakana, jossa oli peniksen mentävä reikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vertaatko synnytystä pskalla käymiseen?
Vierailij
</p>
<p> Niin - ja kun miehen hedelmällisyysongelmaa tutkittiin niin olin tukena ja apuna, mutta itse hän jutteli lääkärille ja teki testit. Ei halunnut mukaan minua.
</p>
<p>-ap[/quote kirjoitti:No ei mikään ihme, että ap on häveliäs, kun lapsikin jouduttiin tekemään klinikalla koeputkessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ukkos ei saa katsoa sinun pillureikää mutta tuntemattomat henkilöt sairalassa saa katsoa?
Voi olla traumatisoivaa miehelle nähdä vaginan aukon laajenevan ja kenties repeävänkin. Ei ole tarkoitettu miehen silmille.
Olettaisin, että yhtä traumatisoivaa, kuin vaimolle nähdä siittimen suurenevan ja jäykistyvän.
Olen sanonut vaimolleni jo etukäteen, että synnytykseen en sitten osallistu jos ja kun lapsia tulee. Siellä on jo kätilöt ja muu ammattihenkilökunta sitä varten, että synnytys sujuu. Hänellä ei ole ongelmia asian kanssa. Ei miehet ennenkään olleet mukana synnytyksessä, ellei ollut pakkotilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että täällä voi nimettömänä avoimesti puhua. Nyt pitää muuttaa käytäntöä ettei ole ilman muuta pakko miehen tulla mukaan synnytykseen. Ja vastaavasti moni ei haluakkaan miestä mukaan synnytykseen. Ei miehetkän halua vaimoa penis , kives tai eturauhasutkiusiin. Haukutaanko heitä sitten hyvin estoisisksi. Mies ei Suomessa omista vaimoa. Lain mukaan nainen ja tyttö saa käydä yksin lääkärissä , gynekologilla ja stýnnyttämässä kuten myös abortissa. Olen ollut yksiyisellä lääkäriasemalla jossa varattiin lauantaina aika Jyväskylästä tulevalle naiselle munasarjojen varjoaine tutkimukseen Ei halunnut kertoa omassa kaupungissa käyvänsä lapsettomuustutkimuksissa.Muuten Klinikka oli kiinni lauantaina. Silloin olimme vain tätä potilasta varten auki.
ei mitään ukkoja tarvita. synnytyksessä.
mutta se on tätä aikaa. että ukot mukana joka puolella.
penska on 3 v tai vähän vanhempi. niin ukko löytää uuden akan. ja se oli siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tämän ahdistuksen itse paremmin kuin hyvin, mua kanssa kauhistutti ja ahdisti ajatus että mies näkee turvonneen vartaloni niin alastomana ja mut niin avuttomana, stressasin asiaa läpi raskauden ja jos olisin kehdannut niin olisin kanssa kieltänyt häntä tulemasta synnytykseen. Itsehän oon koko ikäni aina ollut sellanen siteiden piilottelija ja salakakkaaja, kun jonkinlainen ylihäveliäisyys iskostunut jostain.
Vaan sitten kun se hetki oli käsillä, ni kyllä se mies oli todistamassa koko toimitusta kaikessa raadollisuudessaan, näki kun vaihdoin vessa auki veristä sidettä, auttoi synnärillä suihkussa kun siellä kyykistelin tuskissani, piti kädestä kun paskoin synnytyksessä alleni ja silloinkin kun mua synnytyksen jälkeen tikattiin kasaan. Ei se mennyt niin siististi siellä synnärillä kun olisin toivonut ja mistään häveliäisyydestä ei kyllä ollu tietoakaan, mutta kun koko toimitus oli niin järkyttävän vauhdikas ettei siinä paljoa ehditty ihmettelemään, ja synnytyksen nopean etenemisen vuoksi en saanut edes mitään kivunlievitystä, ni jos siinä ei ois puoliso ollut tukena ja auttamassa mua ottamaan niitä supistuksia vastaan ni en mä varmaan olis siitä niin kunnialla selvinnyt. Tulihan sitä siinä vauhdissa välillä mietittyä että voi kauhea kun tuo nyt tämänkin näkee, mutta eipä se jostain kumman syystä siinä sitä ohimenevää ajatusta enempää painanut, oli muut asiat enemmän mielen päällä.
Oon tätä nyt monesti tässä miettinyt synnytyksen jälkeenkin, et oon tavallaan ylpeä siitä, että pystyin olemaan siinä puolison edessä verisenä, paskasena ja surkeana, vaikka aina olen ajatellut ettei mulla kantti sellaista kestäisi. Vaan ei mennyt seksielämä pilalle siitä, ei saanut puoliso traumoja ja synnytyksen jälkeen olen käynyt kotona isolla asiallakin ihan ovi auki. Se siitä häveliäisyydestä :D Aikamoisen opetuksen se synnytys kyllä turhamaisuuden turhuudesta antoi.
Mutta Ap, ymmärrän siis tosiaan ihan täysin fiiliksesi, mut koita työntää se sivuun ja mene synnytykseen avoimin mielin, ehkä h-hetkellä oletkin onnellinen puolison läsnäolosta, tai sitten jos se edelleen pahalta tuntuu niin pyydät hänet sitten käytävään siksi aikaa, kunhan sulla on hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on se kumma paikka, ettei nainen saa itse päättää ketä on mukana synnytyksessä! Mieshän itsekäs on, jos valittaa, kun ei pääse mukaan. Ajattelee enemmän omia tuntemuksiaan kuin vaimonsa. Heti kun miehet voivat synnyttää, niin kaikki maailman naiset vaan katsomaan. Onhan mies itsekäs, jollei sitä salli!
Mihinkä unohtui se päähenkilö eli lapsi? Haluaisiko lapsi että syntymässä on mukana hänen molemmat vanhempansa vai vain toinen jos hän osaisi jo päättää? Entä mitä ajettelee jo vähän isompi lapsi kun hänelle selviää että äiti ei halunnut että isä on mukana hänen syntymässään?
No kerro mitä lapsi ajattelee. Miten se on lapselle merkityksellistä ketkä kaikki sitä synnytystä ovat olleet katsomassa. Turha normalisoida omanperheen käytäntöjä kaikille sopiviksi.
Lapsi ei ajattele syntymässä mitään. Kyse onkin lähinnä siitä, että sekä äiti että isä voivat luoda suhdettaan omaan lapseensa heti syntymästä lähtien. Tutkittu juttu. Täällä kaikki jotka kommentoivat, että isä pitää jättää ulos synnytyksestä etc etc omaavat huonon isä-suhteen. No minkähän takia? No ehkäpä sen takia ettei hänenkään isänsä ole päässyt tutustumaan omaan vastasyntyneeseen lapseensa tai olemaan läsnä hänen lapsuudessaan - siinä ei paljoa sidota mitään tunnesiteitä silloin. Nyt nämä samat naiset jotka ovat kärsineet oman isänsä ulkoistamisesta tekevät saman omille lapsilleen. Tämäkin tutkittu juttu.
Ootpas kyllä pihalla.
Fakta a) Isäni ei ollut läsnä, kun synnyin.
Fakta b) Äitini oli läsnä kun synnyin ja käsittääkseni myös kanssani kotona, kun iskä kävi töissä (liekkö oli isyyslomallakaan) äitiysloman ajan.
Fakta c) Minulla on ja on ollut aina isääni todella lämpimät ja läheiset välit. Olemme yhteydessä päivittäin, näemme joka viikko ja lomailemme yhdessä (olen 35v.) sekä käymme molempien synttäreinä, äitienpäivänä, isänpäivänä ja lapseni synttäreillä syömässä vähän paremmissa paikoissa.
Fakta d) En ole äitini kanssa _missään_ tekemisissä.
Fakta e) Oman lapseni syntymässä lapsen isä oli läsnä.
Fakta f) Mielestäni naisella on täysi oikeus päättää, ketä synnytyksessä on läsnä (poislukien lääkintähenkilöstö).
-> Tämä ei tietenkään ole mikään tutkimus tai mitään yleistettävää, mutta väititkin, että _kaikilla_ meillä on huono isäsuhde, joiden mielestä synnyttävä henkilö saa päättää, ketä ylimääräisiä henkilöitä synnytykseensä ottaa mukaan. Kaikki on kuitenkin kiinni siitä, että synnyttäjällä olisi mahdollisimman hyvä, rento ja turvallinen olo, jotta synnytys sujuisi mahdollisimman hyvin, ja jos se vaatii isän poissaoloa, niin se on sitten niin.
Haluaisin nyt nähdä sen tutkimuksen, jossa on selvitetty, että lapsilla, joiden isät eivät ole olleet läsnä näiden syntymässä, on huono isä-suhde tai edes, että lasten, joilla on huono isäsuhde, isät eivät ole olleet mukana näiden synnytyksessä.
Eiköhän sillä, mitä sen synnytyksen jälkeen tapahtuu, ole kaikista suurin merkitys.
Synnytyksessä supistusten aikaan miehestä ei ole mitään apua. Kädestä kiinnipitäminen tai puhuminen vain häiritsee naista. Lisäksi avautumisvaiheeseen voi kuulua nukkumista ja mies voi senkin ajan haluta vain puhua ja häiritä, vaikka naisen pitäisi kerätä voimia ja unta. Ei maratoninkaan aikana keskustella vieressä juoksevan tyypin kanssa, vaan keskitytään juoksemiseen.
Miehen tehtävä on syntymän jälkeen hoitaa lasta jos äiti on väsynyt. Esimerkiksi vaipan vaihto ja vauvan sylissä pitäminen ja kanniskelu sopivat miehelle ihan mainiosti ja miehen kannattaisikin heti tarjoutua tekemään noita.
Se oli vain sinun miehesi ja sinun synnytyksesi. Jota tosiaan muillekin oltiin jo lainaamassa. Ei mieheltään kaikki osaa olla luontevasti just siten kuin miehesi. Ei kaikki miehetkään haluaisi ihan joka hetkeen mukaan, mutta ei sitä uskalla sanoa kenellekään. Lopputuloksena jännittynyt tilanne, kun vaimo on tyytymätön eikä pysty keskittymään synnytykseen ainakaan silloin, kun pitää ponnistaa.