Lue keskustelun säännöt.
En halua aviomiestäni mukaan synnytykseen - riita
26.08.2021 |
Meillä on raskauspuolivälissä ja ollaan puhuttu paljon lähestyvästä synnytyksestä. Mieheni sanoi, että haluaa ilman muuta mukaan tilanteeseen tsemppaamaan ja pitämään kädestä, tahtoo nähdä lapsensa tulevan maailmaan. Näin on hänen veljensä ja muutkin ystävänsä tehneet.
En tiedä miksi, mutta en todellakaan halua miestäni tähän tilanteeseen. Minusta synnytys oma ja todella henkilökohtainen asiani, siis ihan kuin vaikka wc:ssä tai gynellä käynti. En halua ketään ylimääräistä huoneeseen katsomaan paljasta alapäätäni (anteeksi tämä) ja todistamaan kaikkea sitä sotkua ja tuskaa. En vain halua ja ajatuskin ahdistaa olla siinä avuttomana ja kärsivänä…
Synnytyksen jälkeen tuore isä on tottakai tervetullut heti katsomaan vauvaa ja tutustumaan uuteen perheenjäseneen mutta itse tuo h-hetki on sellainen, jonka oikeasti haluan hoitaa itse vain sairaanhoidon ammattilaisten kanssa. Olenko nyt ihan todella paha ja itsekäs?
Kommentit (457)
tuollaiset asiat kannattaisi puhua ennen lapsen alulle panemista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori mutta siitä synnytyksestä aika lyhyt aika on sitä ponnistusvaihetta ja muutenkin voit pyytää liinan jalkojen päälle. Joten ongelma ratkaistu. Mitään "oksettavaa" ei näy sitä ennen kun sulla on kaapu päällä jne.
Paljoa ei tuosta kaavusta ole sitten infottu.
Mikähän takia kaapua ei automaattisesti laiteta, kun miehet on pari vuosikymmentä automaattisesti raahattu, yksilöllisiä mielipiteitä molemmilta osapuolilta kysymättä, synnytyssaliin kaikkiin toimenpiteisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori mutta siitä synnytyksestä aika lyhyt aika on sitä ponnistusvaihetta ja muutenkin voit pyytää liinan jalkojen päälle. Joten ongelma ratkaistu. Mitään "oksettavaa" ei näy sitä ennen kun sulla on kaapu päällä jne.
Paljoa ei tuosta kaavusta ole sitten infottu.
Ei siellä synnyttäessä alasti tarvitse olla. Johan siinä tulee kylmäkin ilman vaatteita. Kaikki tuollainen kannattaa laittaa synnytyssuunnitelmaan tai sanoa paikan päällä.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi tuskin antaa ikinä anteeksi tuota jos eväät häneltä hänen lapsensa syntymän hetken ja estät häntä tukemasta rakasta naistaan noin isossa asiassa.
En ole varsinaisesti AP:n kanssa täysin samaa mieltä itsekään, mutta tämä nyt jo on aivan sairasta ja nurinkurista logiikkaa. Estää miestä tukemasta rakasta naistaan isossa asiassa? Ihan kuin kukaan olisi jotenkin velvollinen olemaan tuettavana silloin kun ei itse sitä koe tarvitsevansa, vain jotta se "tukija" saa kokea olevansa tukijana... kyllä siinä on silloin tukijan ja tuettavan roolit aivan toisin päin kuin sinä luulet, se ei ole silloin oikeaa tukemista vaan "tukijan" egon pönkittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Ei miehellä ole synnytyksessä mitään oikeuksia. Synnyttäjä itse tietää miten pystyy suoritukseen parhaiten. Synnytys on lääketieteellinen toimenpide siinä missä vaikka umpusuolen leikkaus. Ei sinnekään oteta muita pällistelemään.
Jännä, että yleensä aina kiihkoillaan, ettei lapsen syntymää voi verrata mihinkään ja miten se hetki on maailman ihmeellisin niin, että jokaisen pitäisi haluta kokea se. Ja tässä keskustelussa se onkin monelle vain "lääketieteellinen toimenpide, vähän kuin umpisuolen leikkaus, ei se isä siinä mitään menetä, jos ei ole paikalla".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP ei varmaankaan ole mitenkään alastomuuden suhteen estynyt. Minä itseasiassa ymmärrän hyvin, ei kuulosta kovin houkuttelevalta että synnyttäessä mies pällistelelisi siellä haarojen takana kaikkea sitä sotkua, p*skaa, repeävää alapäätä ja verta..
En näe mitään ongelmaa siinä, että kumppani pysyttelee vierellä siis kasvojen lähellä. Näin haluaisin itsekin asian olevan jos joskus synnyttäisin ( vaikka lapsettomana pysyn todennäköisesti).
Ongelma olisi siinä, jos kumppania pyytää pysymään lähellä ja "etupuolella" mutta hän sitten kuitenkin menee pällistelemään haaroja, koska "hänellä on täysi oikeus" nähdä se kaikki.
Periaatteessa samaa mieltä, mutta aika surullista, jos on saamassa lapsen parisuhteessa, jossa ei voi tuollaisessa asiassa luottaa kumppaniin (eli siihen, että ei mene katselemaan, jos niin on sovittu).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. No, vaikutat tosi estyneeltä ja omituiselta, jos esim. alastomuus oman miehesi läsnäollessa ahdistaa. Kannattaa mennä terapiaan. Sinänsä tuo on tietysti täysin sinun päätettävissä, ei sinne ketään tule ellei potilas halua. Ihan niinkuin muissakin toimenpiteissä, eipä perheenjäsenet ole tervetulleita toljottamaan sitä toimitusta jos potilas kieltää.
Onko mies todella estynyt ja omituinen, jos häntä ahdistaa ajatus siitä, että joku toinen kuin lääkäri näkisi hänet, kun hänen eturauhasensa tarkistetaan? Kannattaako hänen mennä sen takia terapiaan? Mieshän ei siinä tilanteessa ole tunteja, ei tule huutamaan tai itkemään tuskasta, ei ole vaarana, että ulostaisi alleen toimituksen aikana tms.
Lähinnä kuulostaisi omituiselta että miestä ahdistais se että olisin syystä tai toisesta paikalla.
Hienoa! Kysythän mieheltäsi, ettei kai häntä haittaa, jos haluat olla lääkärin vieressä katsomassa miehesi peppureiän avautumista. Muista loukkaantua ja päivitellä, jos miehesi haluaa yksityisyyttä.
Ihanaa, vihdoin keskustelu, jossa ihan suoraan myönnetään, että se "syntymän ihme" on oikeasti vaikuttavuudeltaan tätä tasoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä koe mitään kehohäpeää tai ole estynyt sen suhteen. Se vaan tuntuu samalta, kun ottaisi miehen mukaan seuraamaan wc-toimitusta.
Etkö tosiaan koe mitään eroa siinä, puserratko maailmaan kakkapökäleen vai teidän yhteisen lapsen? Et varmaan normaalisti myöskään esittele wc-käynnin tuotoksia miehellesi kun toimitus on ohi, mutta kiva että vauvaa saa sentään tulla katsomaan.
No, yleensä synnytyksessä ilmaantuu sitä kakkaakin, joko löysänä pitkin pöytää tai sitten pusertuen pökäleenä ulos, kun lapsi täyttää väylän. Kätilöt tietää, että se on ihan tavallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä koe mitään kehohäpeää tai ole estynyt sen suhteen. Se vaan tuntuu samalta, kun ottaisi miehen mukaan seuraamaan wc-toimitusta.
Etkö tosiaan koe mitään eroa siinä, puserratko maailmaan kakkapökäleen vai teidän yhteisen lapsen? Et varmaan normaalisti myöskään esittele wc-käynnin tuotoksia miehellesi kun toimitus on ohi, mutta kiva että vauvaa saa sentään tulla katsomaan.
No, yleensä synnytyksessä ilmaantuu sitä kakkaakin, joko löysänä pitkin pöytää tai sitten pusertuen pökäleenä ulos, kun lapsi täyttää väylän. Kätilöt tietää, että se on ihan tavallista.
Mulla tuli kakka yhdessä kolmesta ja siis ihan vähän, joku tahra. Oli se viimeinen synnytys niin vähän järkytyin. Oli joka kerta tuntunut, että tulee kakka, mutta sitten vikassa tulikin oikeasti. Jos olisin tiennyt, että niin käy helpostikin niin olisin hankkinut jotain suoletyhjennyslääkkeitä, jotka vaikuttaa nopeasti niin olis saanut kakasta ennen synnytystä. Suosittelen kuitenkin kaikille jälkiviisaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytyksissä mukana oleminen on tehnyt miehistä naisen tossun alla olevia vässyjä, kun ne ajattelee, että voi voi minkä kauhean kokemuksen olenkaan siittimelläni naiselleni järkännyt. Sitä sitten pyydellään henkisesti anteeksi loppuikä. :)
Minusta siinä ei ole mitään pahaa, ettei halua miestä mukaan. En haluaisi itsekään miestäni tuijottamaan kun pää märkänä pusken ulos vauvaa ja paskaa hiestä märkänä, huutaen kuin riivattu. Ymmärrän kyllä heitäkin, jotka miehen haluaa mukaan synnytykseen. Kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän muistaa, että kaikki ihmiset(ja parisuhteet) ovat erilaisia, mutta kuulostaa silti oudolta. Teillä ei taida olla kovin läheinen suhde miehesi kanssa? Luotatko häneen 100%?
Oma mieheni on parasta mitä minulla on (yhteisen lapsemme lisäksi). Luotan häneen täysin, ja voimme keskustella aiheesta kuin aiheesta. En osaa kuvitella tilannetta, etten haluaisi häntä tuekseni synnytykseen. Hän kun on suurin tuki ja turva elämässäni ylipäätään.
Eihän mies siinä paljoa voinut tehdä, kun kärvistelin tuskissani synnytyksen aikana. Lapsen synnyttyä sen sijaan hän sai ottaa heti isän roolin. Vauva joutui teholle tarkkailuun hengityksen vuoksi, ja minä tärisin sängyssä edelleen kivuissani ja odotin että minut parsitaan kasaan. Isä sai mennä teholle vauvan mukaan, ja vauva pääse isin paidan alle ihokontaktiin. Vaikka alku ei ollut ihan toivotunlainen, koen että oli ensiarvoisen tärkeää, että isä sai olla vauvan luona kun itse en siihen pystynyt. Myös mieheni itse muistelee silloin tällöin noita ensihetkiään lapsemme kanssa.
Babette kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei.
Täällä on paljon puhuttu, että miehet eivät sitten hoida synttäreitä jos eivät pääse katsomaan ponnistusvaihetta.
Kertokaa miksi palsta on täynnä kertomuksia siitä, miten isä ei osallistu lapsensa hoitoon vaikka ovat ilmeisesti olleet synnytyksessä mukana?
Aiemmin tuolla kerroin, että mieheni poistui pyynnöstäni ponnistusvaiheen ajaksi. Lisään vielä, että mieheni hoiti lasta alusta lähtien enemmän kuin minä. Kylvetti, vaihtoi vaippoja ja lauleli vauvalle. Toki imetyksen hoidin pääosin minä, mutta välillä hän halusi syöttää öisin pullosta, että minä saisin nukkua. Ei aiheutunut hänelle mitään traumaa siitä, että sain synnyttää haluamallani tavalla. Minä sen sijaan olisin kärsinyt, jos olisin joutunut uhrautumaan näin isossa asiassa miehen mieliksi. Synnytys on tosi intiimi ja synnyttäjälle henkilökohtainen asia. Onneksi mieheni ei ollut niin itsekäs, että olisi alkanut kinastelemaan asiasta. Ei sillä oikeasti ole mitään merkitystä, onko mies läsnä ponnistuksen hetkellä vai vasta muutaman minuutin kuluttua sen jälkeen. Jos mies ei ole isätyyppiä, niin hän ei lasta hoida olipa hän sitten kyttäämässä silmä kovana synnytystä tai jossain muualla.
Muslimikulttuureissa miehet omistavat naisen ja voivat päättää tällaisista asioista. Suomessa naisilla on oikeus päättää itse kehostaan. Samoin kuin miehillä on oikeus päättää ottavatko vaimon mukaan katselemaan omia lääkärissäkäyntejään. Jotkut haluavat tehdä kaiken käsi kädessä ja toiset haluavat yksityisyyttä. Pääasia, että se jonka kehosta on kyse, saa päättää.
Ja tähänkin keskusteluun piti jonkun rasisti-rassukan vetää mukaan lempiaiheensa. Kyllä on kuule ihan yhtä lailla maailman sivu kristityt miehet "omistaneet naisia", ja monessa maassa/lahkossa omistavat vieläkin. Mutta tuskinpa tässä ap:n miehen tapauksessa on kyse siitä, että mies kuvittelisi "omistavansa" jotain. Eiköhän hän ihan vaan ole ikänsä kuullut, kuinka oman lapsen syntymä on maailman mullistava kokemus, ja haluaisi nyt sen kokemuksen puolisonsa kanssa jakaa. Välttämättä ei myöskään vaan tajua, mitkä kaikki fyysiset ulottuvuudet tekee tästä ap:lle hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua täysin, ap. En ole koskaan tajunnut tätä nykyajan höpsötystä että mies mukaan synnyttämään. Mitä se mies siellä tekee? Synnytys on vuosituhansia ollut naisten juttu, ei sinne tarvitse kuin synnyttäjän ja kätilöt tms muu kokenut tukena oleva henkilö. Ei mies ymmärrä hölkäsen pöläystä synnyttämisistä. Mies voi tulla sitten katsomaan vauvaa kun se on ulkona. Pidä pääsi. Et todellakaan tarvitse terapiaa. Ennemminkin ne jotka haluavat ukkonsa viereen tuijottamaan jokaista pieraisua ovat terapian tarpeessa. Kaikkea hyvää sinulle loppuraskauteen ja synnytykseen!
Olet sair*s. En minäkään ymmärrä miksi naisen pitää poistua kotoa, tavata kavereita. Miksi nainen kävisi töissä?! Eikö riitä, että nainen on kotona, tekee miehelleen ruokaa ja on valmiina hommiin kun mies haluaa? Puheesi kuulosti tältä, sukupuolet vain toisinpäin käännettynä.
Sinulla ei taida sisälukutaito oikein toimia.
Eiköhän synnytyksessä mukana oleminen häviä vauvan elämässä mukana olemiselle. Ei se mies siellä mitään tee, eikä kaikki halua, että vaikealla hetkellä joku pitää kädestä kiinni. Voi myös tuntua vaikealta antaa toisen katsella, jos paskoo ja vuotaa verta. Ehkä siinä myös tahtoo säilyttää sen romantiikan miehelläkin. Puhukaa asiasta saatte sen varmasti keskenänne sovittua, kun selität miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehillä ei ole siinä synnytysvaiheessa mitään virkaa.
Onpahan vaan aivopesty naiset ja miehet että miehenkin on oltava mukana.
Ja olen minäkin kahdessa synnytyksessä ollut, eikä se ainakaan minulle ollut oikeastaan mikään tapahtuma.
Ihan hyvin olisin voinut jäädä poiskin, mitään en olisi menettänyt.
Ja joo, ei pyörryttänyt eikä oksettanut, eikä hirvittänyt.
Naiset pystyvät kyllä synnyttämään ilman miehiäkin läsnä, jo muutama miljardi naista on sen tehnyt vuosien varrella.
Mummuni (s. 1904) kertoi, kuinka vaari oli hänen kätilönään useamman kerran. He saivat 8 lasta.
Ei sinne korpeen mitään kunnan kätilöitä saati muuta naisväkeä ehditty joka kerta hakea hätiin ja naapureihinkin oli matkaa. Vaikein synnytys oli kun 4. lapsi saatiin elävänä ulos peppu edellä - siis ei jalat. Sai siinä tuntea mieskin olevansa tärkeä ja tarpeellinen alkuun saattamansa lapsen synnytyksessä. Ei tainnut jäädä hirveästi aikaa pelkkään alapään tuijotteluun.
Naiset yleisesti määrittää suhteen lapsilla ja avioliitolla. Kerrankin mies joka haluaa olla paikalla ja sekin on väärin. Värkki repee, paskoo, vuotaa verta ja mies joka seisoo silloin vierellä. Kyllä naisilla on valitettavaa, teet mitä tahansa aina olet syyllinen.
Vierailija kirjoitti:
Yritän muistaa, että kaikki ihmiset(ja parisuhteet) ovat erilaisia, mutta kuulostaa silti oudolta. Teillä ei taida olla kovin läheinen suhde miehesi kanssa? Luotatko häneen 100%?
Oma mieheni on parasta mitä minulla on (yhteisen lapsemme lisäksi). Luotan häneen täysin, ja voimme keskustella aiheesta kuin aiheesta. En osaa kuvitella tilannetta, etten haluaisi häntä tuekseni synnytykseen. Hän kun on suurin tuki ja turva elämässäni ylipäätään.
Eihän mies siinä paljoa voinut tehdä, kun kärvistelin tuskissani synnytyksen aikana. Lapsen synnyttyä sen sijaan hän sai ottaa heti isän roolin. Vauva joutui teholle tarkkailuun hengityksen vuoksi, ja minä tärisin sängyssä edelleen kivuissani ja odotin että minut parsitaan kasaan. Isä sai mennä teholle vauvan mukaan, ja vauva pääse isin paidan alle ihokontaktiin. Vaikka alku ei ollut ihan toivotunlainen, koen että oli ensiarvoisen tärkeää, että isä sai olla vauvan luona kun itse en siihen pystynyt. Myös mieheni itse muistelee silloin tällöin noita ensihetkiään lapsemme kanssa.
Vai onko niin mahdoton ymmärtää, että ihmiset vain yksinkertaisesti ovat erilaisia? Toiset haluavat kaiken tuen kipeillä hetkillä, kun toiset mieluummin kokevat tuollaiset asiat itsekseen. Siellä sairaalassa on kuitenkin se henkilökunta (ja juu tiedän, ettei koko ajan vierellä) joka huolehtii turvallisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta siinä ei ole mitään pahaa, ettei halua miestä mukaan. En haluaisi itsekään miestäni tuijottamaan kun pää märkänä pusken ulos vauvaa ja paskaa hiestä märkänä, huutaen kuin riivattu. Ymmärrän kyllä heitäkin, jotka miehen haluaa mukaan synnytykseen. Kukin tavallaan.
En huutanut kertaakaan. Synnytykset olivat siistejä - alkajaisiksi sairaalassa sai peräruiskeen. Jos jotain ylimääräistä tuli ulos lapsen lisäksi, se tietenkin pyyhittiin välittömästi pois hygienian vuoksi.
Paljoa ei tuosta kaavusta ole sitten infottu.