Lue keskustelun säännöt.
En halua aviomiestäni mukaan synnytykseen - riita
26.08.2021 |
Meillä on raskauspuolivälissä ja ollaan puhuttu paljon lähestyvästä synnytyksestä. Mieheni sanoi, että haluaa ilman muuta mukaan tilanteeseen tsemppaamaan ja pitämään kädestä, tahtoo nähdä lapsensa tulevan maailmaan. Näin on hänen veljensä ja muutkin ystävänsä tehneet.
En tiedä miksi, mutta en todellakaan halua miestäni tähän tilanteeseen. Minusta synnytys oma ja todella henkilökohtainen asiani, siis ihan kuin vaikka wc:ssä tai gynellä käynti. En halua ketään ylimääräistä huoneeseen katsomaan paljasta alapäätäni (anteeksi tämä) ja todistamaan kaikkea sitä sotkua ja tuskaa. En vain halua ja ajatuskin ahdistaa olla siinä avuttomana ja kärsivänä…
Synnytyksen jälkeen tuore isä on tottakai tervetullut heti katsomaan vauvaa ja tutustumaan uuteen perheenjäseneen mutta itse tuo h-hetki on sellainen, jonka oikeasti haluan hoitaa itse vain sairaanhoidon ammattilaisten kanssa. Olenko nyt ihan todella paha ja itsekäs?
Kommentit (457)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti olet ennenkin levitellyt jalkojasi miehesi nähden, kun kerran olet raskaana. Olet todella vanhanaikainen ja ajastasi jäljessä, etkä ole valmis tukemaan miehesi isyyttä. Ja tosiaan miksi miehesi edes kurkkisi jalkoväliisi, sitä tapahtuu vain tv-sarjoissa.
Höpö höpö. Minun mieheni on nähnyt molempien lapsien syntymät ihan sieltä jalkopäädystä. Ei tullut traumoja, sanoi että oli uskomattoman hieno kokemus. Niinpä hän on nähnyt jotain sellaista mitä itse en ole :D
Ystäväni mies menetti synnytyksen nähtyään seksuaalisen kiinnostuksen ystävääni, liitto kariutui alle vuoden sisään synnytyksestä. Ei päässyt "näkemästään" yli. Ja kyllä oli roikkunut uteliaana jalkopäässä, melkein tiellä kännyköineen.
On aika eri asia että otetaanko mies mukaan synnytykseen vai päästetäänkö henet tunkemaan sinne missä pitäisi olla vain kätilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaahan sitä miettiä mitä haluaa, mutta tosiaan yksinäistä siellä voi olla jos kestää pitkään ennen kuin varsinainen synnytys vaihe tulee.
Minä halusin mieheni mukaan, mutta olin pettynyt kun hän olisi vain katsellut telkkaria eikä tuntunut ajattelevan koko asiaa ennen ku vasta ponnistusvaiheessa.
Itsellä oli suht nopeat synnytykset aikanaan, mutta silti oli sitä odottelua kuitenkin.
Hieno hetki se oli sit miehellekin kun vauva syntyi. Sai leikata napanuoran. Se on ollut hienoa myös lasten mielestä kun heille on kerrottu.
Mitä sen miehen pitäisi siellä sitten tehdä? Ketjusta on käynnyt selväksi, että naiset haluavat miehen sinne seuraksi, ettei ole yksinäistä. Ja sitten rutistaan, että mies lukee vain kirjaa tai katsoo televisiota tai istuu synnärin nurkassa. Mies ei pysty täyttämään naisen toiveita vaikka onkin paikalla koko synnytyksen ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaahan sitä miettiä mitä haluaa, mutta tosiaan yksinäistä siellä voi olla jos kestää pitkään ennen kuin varsinainen synnytys vaihe tulee.
Minä halusin mieheni mukaan, mutta olin pettynyt kun hän olisi vain katsellut telkkaria eikä tuntunut ajattelevan koko asiaa ennen ku vasta ponnistusvaiheessa.
Itsellä oli suht nopeat synnytykset aikanaan, mutta silti oli sitä odottelua kuitenkin.
Hieno hetki se oli sit miehellekin kun vauva syntyi. Sai leikata napanuoran. Se on ollut hienoa myös lasten mielestä kun heille on kerrottu.Mitä sen miehen pitäisi siellä sitten tehdä? Ketjusta on käynnyt selväksi, että naiset haluavat miehen sinne seuraksi, ettei ole yksinäistä. Ja sitten rutistaan, että mies lukee vain kirjaa tai katsoo televisiota tai istuu synnärin nurkassa. Mies ei pysty täyttämään naisen toiveita vaikka onkin paikalla koko synnytyksen ajan.
Minulla oli käynnistetty synnytys ja se eteni kuin juna. Olin jo ennen epiduraalia niin sekaisin kivusta, etten tajunnut mistään mitään. Minulla ei ole oikein muistikuviakaan tapahtuneesta. Muutama muistikuva on, yhdessä mies antaa minulle juotavaa, toisessa selittää jotain asiaa uudestaan ja uudestaan ihan minun kasvojen edessä ja kolmannessa on minun apuna, kun minulle laitetaan epiduraalia.
Epiduraalin alettua vaikuttaa olin nukkunut tunnin ja sitten alkoikin ponnistusvaihe. Sen muistan ihan hyvin, mies oli minun vierellä, tuki toisesta jalasta ja kun kätilö kehotti miestä tulemaan katsomaan, kun vauvan tukka näkyi, mies meni kurkkaamaan. En olisi pärjännyt yksin, sillä sinä yönä syntyi paljon lapsia ja olisin joutunut olemaan yksin. Mies oli soittanut pari kertaa kätilön paikalle, minä itse en olisi kyennyt tai tajunnut sitä tehdä. En ikinä unohda miehen apua, mies hoiti hommansa myös kätilöiden mielestä hyvin, kun sanoivat, että häntä voisi lainata myös muille äideille synnytykseen mukaan.
en kyllä ymmärrä, miksi WC:n ovet ovat avoinna? (muilla kuinpikku penskoilla, joille mennään pyyyhkimäään.)
Ai, kurkkiko se näitä juttuja sieltä "pääpäästä", niinkuin aiemmassa kommentissa sanottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli 20 sivua vastauksia ihmisiltä, jotka ovat niin nuoria, että eivät ole eläneet sitä aikaa, jolloin isä ei todellakaan ollut tervetullut synnytyssaliin ja kaikki olivat tyytyväisiä. Mutta älä anna tämän palstan lammaslauman ryhmäpaineen vaikuttaa päätöksiisi, jos et halua isää synnytykseen, niin hän ei sinne tule. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti olet ennenkin levitellyt jalkojasi miehesi nähden, kun kerran olet raskaana. Olet todella vanhanaikainen ja ajastasi jäljessä, etkä ole valmis tukemaan miehesi isyyttä. Ja tosiaan miksi miehesi edes kurkkisi jalkoväliisi, sitä tapahtuu vain tv-sarjoissa.
Höpö höpö. Minun mieheni on nähnyt molempien lapsien syntymät ihan sieltä jalkopäädystä. Ei tullut traumoja, sanoi että oli uskomattoman hieno kokemus. Niinpä hän on nähnyt jotain sellaista mitä itse en ole :D
Ystäväni mies menetti synnytyksen nähtyään seksuaalisen kiinnostuksen ystävääni, liitto kariutui alle vuoden sisään synnytyksestä. Ei päässyt "näkemästään" yli. Ja kyllä oli roikkunut uteliaana jalkopäässä, melkein tiellä kännyköineen.
Ainakin itse olisin halunnut tuollaisesta miehestä eroon. Mitä pikemmin sen parempi. Harmi toki jos se lapsi kuitenkin ehdittiin tehdä. Toki vaikea kuvitella että noin olisi käynyt sen verran hyvin kyllä tunsin puolisoni ennen kuin suunnittelimme perheeseen lapsia.
Miehilläkin on oikeus tunteisiinsa. Ihme kotkia täällä tuomitsemassa. Tunteita ei voi käskeä. (Paitsi nykyajan feministinainen.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytyksessä mukanaolo vahvistaa hyvin voimakkaasti isän ja lapsen suhdetta- älä riistä hetkeä isältä, pliis.
Edelleen kysyn: jos synnytyksessä mukana oleminen muka vahvistaa parisuhdetta ja isyyttä, miksi sitten suurin osa avioeroista tapahtuu pikkulapsivaiheessa? Luulisi, että se yhteinen kokemus hitsaisi pariskunnan yhteen, mutta ei taida niin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos joudut olemaan vaikka 24h sairaalassa ennen kuin lapsi edes syntyy, niin todennäköisesti toivot siinä vaiheessa että joku olisi siellä sinun kanssasi. Kivempi se on kärvistellä siellä kivuissa kun on seuraa ja apua.
Ikävää, jos naisella ei ole muita ystäviä kuin oma mies - jos sekään on ystävä. Mulla oli hyvä ystävänainen mukana kolmessa synnytyksessä, hyvin meni. Ei tarvinnut yksin olla.
Vierailija kirjoitti:
Olet paha ja itsekäs. Kyse on sekä sinun että miehesi YHTEISESTÄ lapsesta. Miehelläsi on täysi oikeus olla lasnä lapsenne syntymän hetkellä.
Voihan olla että on esim. yhteinen auto, johon mies vaihtaa öljyt, mutta ei silti halua että akka on siinä "tukena" vieressä. Semmosta se elämä joskus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaahan sitä miettiä mitä haluaa, mutta tosiaan yksinäistä siellä voi olla jos kestää pitkään ennen kuin varsinainen synnytys vaihe tulee.
Minä halusin mieheni mukaan, mutta olin pettynyt kun hän olisi vain katsellut telkkaria eikä tuntunut ajattelevan koko asiaa ennen ku vasta ponnistusvaiheessa.
Itsellä oli suht nopeat synnytykset aikanaan, mutta silti oli sitä odottelua kuitenkin.
Hieno hetki se oli sit miehellekin kun vauva syntyi. Sai leikata napanuoran. Se on ollut hienoa myös lasten mielestä kun heille on kerrottu.Mitä sen miehen pitäisi siellä sitten tehdä? Ketjusta on käynnyt selväksi, että naiset haluavat miehen sinne seuraksi, ettei ole yksinäistä. Ja sitten rutistaan, että mies lukee vain kirjaa tai katsoo televisiota tai istuu synnärin nurkassa. Mies ei pysty täyttämään naisen toiveita vaikka onkin paikalla koko synnytyksen ajan.
Tuttu nainen valitti, että mies katsoi jalkapalloa avautumisvaiheessa. Kuinka tunnelmallista!!!
Vierailija kirjoitti:
En mä koe mitään kehohäpeää tai ole estynyt sen suhteen. Se vaan tuntuu samalta, kun ottaisi miehen mukaan seuraamaan wc-toimitusta. Siis onhan hän läheinen ja rakas, mutta pitääkö suhteessa jakaa ihan kaikki todella intiimitkin kokemukset? Ei meillä käydä pskalla ovi auki normaalistikaan. Tai jaeta mitään detaileja kuukautisista. Siis oikeesti ällöttää koko ajatus.
Mies tulee olemaan täysipainoinen vanhempi eikä ole tarkoitus ole estää häneltä mitään muuta vauvan elämään liittyvää. Syntymän jälkeen ollaan ihan yhtä paljon lapsen vanhempia, ennenkuin joku tätä epäilee.
Niin - ja kun miehen hedelmällisyysongelmaa tutkittiin niin olin tukena ja apuna, mutta itse hän jutteli lääkärille ja teki testit. Ei halunnut mukaan minua.
-ap
Miehen ongelmasta tarkemmin tietämättä melkein tekisi mieli kutsua julmaksi päätöstä evätä isältä mahdollisuus todistaa syntymää jos hänellä on ollut pelkoa ja huolta tuleeko hänestä koskaan isää.
Humoristinen loppukevennys em. ongelman innoittamana, eihän tässä vaan ole tarve varmistaa että lapsessa on samaa näköä isänsä kanssa? Vrt. esim. Toisen kanssa tv-sarja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytin kolme lasta ilman puolisoa. Hyvin meni kaikin puolin. En minäkään halunnut sinne ketään töllöttämään, kun ähkin.
Olen itse lääkäri.
Niin kauan kun kroppa on NAISEN ja NAINEN tekee sen työn, saa hän itse päättää, tuleeko ketään mukaan vai ei. Onko tämä niin vaikea ymmärtää? Ei tietenkään miehellä ole mitään oikeutta änkeä sellaiseen tilanteeseen, jos nainen EI sitä halua. C´'moon nyt...
Siis vielä joitakin kymmeniä vuosia sitten miehet olivat silloin jossain aivan muualla, sittemmin yleistyi synnytyksessä mukanaolo ja tänäpäivänä sitten ovatkin jossain hemmetin etuoikeudessa änkemässä väkisten mukaan. Ei, ei miehellä ole mitään oikeuttaa tapahtumaan, jonka suorittaa edelleen NAINEN. Tähän pätee ihan yksinkertainen asia: oman kehon itsemääräämisoikeus....SE mihin miehellä ON oikeus, on olla isä lapselleen ja läsnä syntymästä eteenpäin.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joudut olemaan vaikka 24h sairaalassa ennen kuin lapsi edes syntyy, niin todennäköisesti toivot siinä vaiheessa että joku olisi siellä sinun kanssasi. Kivempi se on kärvistellä siellä kivuissa kun on seuraa ja apua.
Ikävää, jos naisella ei ole muita ystäviä kuin oma mies - jos sekään on ystävä. Mulla oli hyvä ystävänainen mukana kolmessa synnytyksessä, hyvin meni. Ei tarvinnut yksin olla.
Perheellisen ja töissä olevan ystävän osallistuminen synnytykseen on ihan tuurissaan, saako hän töistä vapaata. Kaikki työnantajat eivät suostu siihen, että työntekijä lähtee töistä ykskaks tukihenkilöksi synnytykseen.
Taitaa synnyttäjää pelottaa, että mies näkee livenä, kun syntyy väärän värinen lapsi :D
Vierailija kirjoitti:
MIhesi ei katsele synnytyksessä paljasta alapäätäsi. Hän pysyy varsinaisen synnytyksen ajan pääpuolella.
Se on juurikin näin. Unohda jotkut elokuvat missä koko suku tapittaa jalkoväliä ja huutaa milloin pää näkyy ja avaa shampanjapulloa.
Herra on pääpuolessa eikä oikeestaan näe mitään muuta kuin kätesi. Jos tulee nopeempi hätä ja leikkaus niin herra ei todellakaan tule mukaan vaan katselee ikkunasta ja 2 sekuntia ja ipana ulkona. Ota herra mukaan, trast mii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olisin mieluummin ollut synnyttämässä yksin. Alapään paljastelu ei haittaa, mutta muuten koin, että kyse on nimenomaan intiimistä tilanteesta ja koska siinä on periaatteessa täysin avuton ja muiden armoilla, niin jotenkin olisi tuntunut paremmalta olla siinä yksin. Koska mies kuitenkin oli innoissaan tulossa synnytykseen mukaan ja halusi nähdä lapsen tulon maailmaan, en todellakaan yrittänyt kieltää häntä tulemasta paikalle, lapsi on kuitenkin yhtä paljon hänenkin.
Jotenkin hassua, että avuttomana ja muiden armoilla ollessa haluaa niiden muiden olevan ventovieraita ihmisiä. Eikö se olisi jotenkin loogisempaa, että siinä haluaisi olevan paikalla jonkun rakkaan henkilön, joka voi suojella?
Olen varmaan sillä tavalla vähän outo, että haluaisin tuollaisessa avuttomassa tilanteessa olla mieluiten kokonaan yksin, varsinkin, kun ei se mieskään siinä tilanteessa voi mitään tehdä. Kyllähän se mieskin siellä mukana oli ja ilman kätilöä nyt en riskien takia uskaltaisi missään tapauksessa synnyttää, joten tuo yksinolo ei tietenkään ollut mitenkään mahdollista :D
Jokaisen naisen pitäisi kuunnella tässä asiassa itseään. Kaikki ovat erilaisia. Siinä, missä yksi saa turvaa ja voimaa toisesta ihmisestä, toinen taas haluaa olla mieluiten vain itsensä kanssa. On todella ahdistavaa, jos muutenkin stressaavassa tilanteessa joutuu vielä sysäämään omat toiveensa sivuun.
Isien mukanaolo on todella tuore ilmiö. Vielä 80-luvullakin vain pieni vähemmistö miehistä oli
mukana. Naiset ovat kautta aikain synnyttäneet yhteisönsä naisten tukemana. Synnytystä pidettiin naisten asiana johon miesten ei tulisi puuttua.
Minun isäni ei ollut mukana kummankaan lapsensa synnytyksissä 80-luvulla, mutta eipä tuo ole meidän väleihimme vaikuttanut millään tavalla.
Ainakin itse olisin halunnut tuollaisesta miehestä eroon. Mitä pikemmin sen parempi. Harmi toki jos se lapsi kuitenkin ehdittiin tehdä. Toki vaikea kuvitella että noin olisi käynyt sen verran hyvin kyllä tunsin puolisoni ennen kuin suunnittelimme perheeseen lapsia.