Lue keskustelun säännöt.
En halua aviomiestäni mukaan synnytykseen - riita
26.08.2021 |
Meillä on raskauspuolivälissä ja ollaan puhuttu paljon lähestyvästä synnytyksestä. Mieheni sanoi, että haluaa ilman muuta mukaan tilanteeseen tsemppaamaan ja pitämään kädestä, tahtoo nähdä lapsensa tulevan maailmaan. Näin on hänen veljensä ja muutkin ystävänsä tehneet.
En tiedä miksi, mutta en todellakaan halua miestäni tähän tilanteeseen. Minusta synnytys oma ja todella henkilökohtainen asiani, siis ihan kuin vaikka wc:ssä tai gynellä käynti. En halua ketään ylimääräistä huoneeseen katsomaan paljasta alapäätäni (anteeksi tämä) ja todistamaan kaikkea sitä sotkua ja tuskaa. En vain halua ja ajatuskin ahdistaa olla siinä avuttomana ja kärsivänä…
Synnytyksen jälkeen tuore isä on tottakai tervetullut heti katsomaan vauvaa ja tutustumaan uuteen perheenjäseneen mutta itse tuo h-hetki on sellainen, jonka oikeasti haluan hoitaa itse vain sairaanhoidon ammattilaisten kanssa. Olenko nyt ihan todella paha ja itsekäs?
Kommentit (457)
Älä ihmettele jos itsekkyytesi takia et miestä enää sen jälkeen näe, jos kiellät olemasta elämän tärkeimmässä tapahtumassa mukana. Typerys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä pidän sitä jopa outona että mies menee mukaan synnytykseen. Mitä se mies siellä tekee? Ei ainakaan ennen miehiä ollu juurikaan mukana synnytyksessä.
M30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
provo.
mites teidän kakara on alkunsa saanut, kun olet noin estynyt!
Itse halusin synnyttää vain hooitohenkilöstön kanssa +5 opiskelija tuijottaessa vieressä.
En ole estynyt, mutta halusin työrauhan.
Miehet osaavat päästää synnytyksessä sammakkoja suusta, jotka saisivat ainakin minut aivan lukkoon.
En esim. kaipaa kuittailuja siitä jos kakkia tulee ponnistusvaiheessa.
Onko miehesi 12-vuotias? 😂😂😂
Mä olin doulana ystävälle ja en nähnyt hänen alapäätään missään vaiheessa synnytyksen aikana. Tai en ainakaa tajunut näkeväni. Tukena olin tärkeä ja vauvankin sain syliin, koska ystävältä ei tullut istukka helposti ulos.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olisin mieluummin ollut synnyttämässä yksin. Alapään paljastelu ei haittaa, mutta muuten koin, että kyse on nimenomaan intiimistä tilanteesta ja koska siinä on periaatteessa täysin avuton ja muiden armoilla, niin jotenkin olisi tuntunut paremmalta olla siinä yksin. Koska mies kuitenkin oli innoissaan tulossa synnytykseen mukaan ja halusi nähdä lapsen tulon maailmaan, en todellakaan yrittänyt kieltää häntä tulemasta paikalle, lapsi on kuitenkin yhtä paljon hänenkin.
Voisin sanoa samaa, että siinä on periaatteessa täysin avuton ja muiden armoilla, mutta siinä oli juuri syy miksi olin äärimmäisen tyytyväinen siihen, että mieheni oli mukana synnytyksessä. Kätilö käväisee silloin tällöin katsomassa ja jos tulee hätä, kuka auttaaa, kun itsestä ei ole mihinkään, kun ei pysty muuhun kuin huoneessa olevalle henkilölle ynähtämään, että nyt pitää hakea kätilö/lääkäri. Jos menet yksin synnyttämään ja jos tarjotaan, että joku opiskelija olisi mukana, kannattaa ottaa tarjous vastaan, sillä tuolla opiskelijalla saattaa olla aikaakin olla seurana. Mutta toki helpompi on tukeutua tuttuun luotettuun henkilöön, ja minulla se ainakin oli oma mieheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ukkos ei saa katsoa sinun pillureikää mutta tuntemattomat henkilöt sairalassa saa katsoa?
Voi olla traumatisoivaa miehelle nähdä vaginan aukon laajenevan ja kenties repeävänkin. Ei ole tarkoitettu miehen silmille.
Neljä kertaa ollaan mieheni kanssa yhdessä synnytetty.
Kertaakaan ei olla nähty synnyttäessä alapäätä kumpikaan. Minulle tärkeintä oli, että hän piti kädestä ja puhui minulle. Oli ihana nähdä hänen hellä hymynsä vastasyntyneelle lapselleen, jonka hän sai heti syliinsä.
Se kyllä otti päähän, että kysymättä tuotiin kymmenpäiänen opiskelijalauma tuijottamaan. Jos en olisi ollut siihen synnytyslavalle sidottu, olisin heittänyt ne ulos.
Meillä miehillä ei ole siinä synnytysvaiheessa mitään virkaa.
Onpahan vaan aivopesty naiset ja miehet että miehenkin on oltava mukana.
Ja olen minäkin kahdessa synnytyksessä ollut, eikä se ainakaan minulle ollut oikeastaan mikään tapahtuma.
Ihan hyvin olisin voinut jäädä poiskin, mitään en olisi menettänyt.
Ja joo, ei pyörryttänyt eikä oksettanut, eikä hirvittänyt.
Naiset pystyvät kyllä synnyttämään ilman miehiäkin läsnä, jo muutama miljardi naista on sen tehnyt vuosien varrella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehillä ei ole siinä synnytysvaiheessa mitään virkaa.
Onpahan vaan aivopesty naiset ja miehet että miehenkin on oltava mukana.
Ja olen minäkin kahdessa synnytyksessä ollut, eikä se ainakaan minulle ollut oikeastaan mikään tapahtuma.
Ihan hyvin olisin voinut jäädä poiskin, mitään en olisi menettänyt.
Ja joo, ei pyörryttänyt eikä oksettanut, eikä hirvittänyt.
Naiset pystyvät kyllä synnyttämään ilman miehiäkin läsnä, jo muutama miljardi naista on sen tehnyt vuosien varrella.
Syytön yhteiskunta on siihen että sinä ja puolisosi tarvitsette asiaan muiden mielipiteen. Ei ainakaan omalla kohdalla kenenkään mielipidettä asiaan tarvinnut kysyä. Pystyimme päättämään asian ihan keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Mä pidän sitä jopa outona että mies menee mukaan synnytykseen. Mitä se mies siellä tekee? Ei ainakaan ennen miehiä ollu juurikaan mukana synnytyksessä.
M30
Eikö se sinusta ole ihan pariskunnan välinen asia meneekö vai ei? Miksi sinun pitäisi pitää outona sitä että naapurin Matti on mukana synnytyksessä vaikka sinä et olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi tuskin antaa ikinä anteeksi tuota jos eväät häneltä hänen lapsensa syntymän hetken ja estät häntä tukemasta rakasta naistaan noin isossa asiassa.
Ikävä juttu että ajattelet vain omia tarpeitasi. Jos sinulla on korviesi välissä ongelma, hae siihen apua. Mahdollisen eron tullen en yllättyisi jos sinä vieraannuttaisit lasta isästään, niin ikävää kuin se onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnyttäminen on naiselle tosi herkkä paikka. Siellä tapahtuvat asiat ja kommentit jäävät päähän varmaan loppuiäksi, tämän takia naisella tulisi olla oikeus päättää millaisia muistoja haluaa kantaa.
Siellä mennään sen syntyvän vauvan ehdoilla, ei muistoja keräämässä.
Blessed be the fruit.
Paskat äidistä vaikka kuolee saman tien synnytyksen jälkeen, vauva on se oikea potilas.
Kunnon handmaids tale- meininkiä. 🥶
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehillä ei ole siinä synnytysvaiheessa mitään virkaa.
Onpahan vaan aivopesty naiset ja miehet että miehenkin on oltava mukana.
Ja olen minäkin kahdessa synnytyksessä ollut, eikä se ainakaan minulle ollut oikeastaan mikään tapahtuma.
Ihan hyvin olisin voinut jäädä poiskin, mitään en olisi menettänyt.
Ja joo, ei pyörryttänyt eikä oksettanut, eikä hirvittänyt.
Naiset pystyvät kyllä synnyttämään ilman miehiäkin läsnä, jo muutama miljardi naista on sen tehnyt vuosien varrella.
Syytön yhteiskunta on siihen että sinä ja puolisosi tarvitsette asiaan muiden mielipiteen. Ei ainakaan omalla kohdalla kenenkään mielipidettä asiaan tarvinnut kysyä. Pystyimme päättämään asian ihan keskenään.
Jaa että yhteiskuntaa syytin, kun olin kahdessa synnytyksessä? Ja ei, emme kysyneet kenenkään mielipidettä minun osuudestani; vaimo pyysi mukaan, enkä nähnyt syytä kieltäytyä.
Mutta se, että syyllistetään miestä/naista jos molemmat eivät ole synnnytyksessä, ei ole oikein.
Ei kuulosta kovin intiimiltä synnytyksestä jos sinne synnytyssaliin voi tulla naapurin Matti tai Liisa mielipiteineen. "Ompa outoa että Ville on mukana." tai "Ompa kummallista että Sofia ei halua synnytykseen miestään mukaan."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että ei halua miestä sekoilemaan synnytykseen EI TARKOITA että siellä olisi välttämättä yksin.
Voi ottaa mukaan ystävän, doulan tai vaikka kätilöopiskelijan.
Tuo on kyllä todella surullista, jos joku on joutunut tehdä lapsen sellaisen miehen kanssa sellaiseen parisuhteeseen, että tulee edes mieleen pyytää jotain muuta ensisijaisesti mukaan synnyttämään kuin omaa puolisoa. Ilman tukihenkilöä synnyttäminen voi vielä mennä neuroottisen ja kontrollifriikin luonteen piikkiin, eikä nainen välttämättä kärsi tästä juurikaan itse. Mutta se on surullista, että kaikki eivät koe elämässään aitoa ja syvää kumppanuutta.
Kyllä minä mieluummin otan AMMATTILAISEN siihen vierelle kuin hössönhössönpaniikkisekoilija miehen.
Sitten sun vierellä ei ole ketään, vai tarkoititko doulaa ammattilaisena? Henkilökunnalla on aivan muuta tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Olet paha ja itsekäs. Kyse on sekä sinun että miehesi YHTEISESTÄ lapsesta. Miehelläsi on täysi oikeus olla lasnä lapsenne syntymän hetkellä.
Eipä minulle olisi aviomiehenä tullut mieleenkään 90-luvun alkupuolella olla läsnä kahdessa eri synnytyksessä. Sen verran vanhanaikainen olen. Nyt olen jo 65 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehillä ei ole siinä synnytysvaiheessa mitään virkaa.
Onpahan vaan aivopesty naiset ja miehet että miehenkin on oltava mukana.
Ja olen minäkin kahdessa synnytyksessä ollut, eikä se ainakaan minulle ollut oikeastaan mikään tapahtuma.
Ihan hyvin olisin voinut jäädä poiskin, mitään en olisi menettänyt.
Ja joo, ei pyörryttänyt eikä oksettanut, eikä hirvittänyt.
Naiset pystyvät kyllä synnyttämään ilman miehiäkin läsnä, jo muutama miljardi naista on sen tehnyt vuosien varrella.
Syytön yhteiskunta on siihen että sinä ja puolisosi tarvitsette asiaan muiden mielipiteen. Ei ainakaan omalla kohdalla kenenkään mielipidettä asiaan tarvinnut kysyä. Pystyimme päättämään asian ihan keskenään.
Jaa että yhteiskuntaa syytin, kun olin kahdessa synnytyksessä? Ja ei, emme kysyneet kenenkään mielipidettä minun osuudestani; vaimo pyysi mukaan, enkä nähnyt syytä kieltäytyä.
Mutta se, että syyllistetään miestä/naista jos molemmat eivät ole synnnytyksessä, ei ole oikein.
Yhteiskunta tuskin syyllistää vaikka siellä ei olisi mukana ketään tai vaikka siellä olisi mukana puoli sukua. Erilaisia mielipiteitä asiassa varmasti on ihmisillä mutta ei niitä kannata miettiä siellä synnytyssalissa.
Muutenkin minusta on ihan kummmallinen ajatus että ihminen kokee eritavalla ajattelevan syyllistyvän. Asioista voidaan olla montaa mieltä ja ajatuksia maailmaan mahtuu ei kaikkiin niihin kannata takertua.
Mä ensin raskausaikana ajattelin, että en halua silloista miestä mukaan. Onneksi mieli muuttui ja otin avokin mukaan synnytykseen. Olisin ollut salissa paljon yksin avautumisvaiheessa, mutta onneksi oli mies mukana. Eikä avokki mitään typerää siellä sanonut tai tehnyt. Ei kaikki miehet ole sellaisia.
Nykyisen miehen kanssa jos saan lapsen, niin mies ehdottomasti mukaan synnytykseen. Ei ole nykyinenkään mies mikään typerys joka sanoo tai tekee mitä sattuu.
Kipeä_ukkeli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet paha ja itsekäs. Kyse on sekä sinun että miehesi YHTEISESTÄ lapsesta. Miehelläsi on täysi oikeus olla lasnä lapsenne syntymän hetkellä.
Eipä minulle olisi aviomiehenä tullut mieleenkään 90-luvun alkupuolella olla läsnä kahdessa eri synnytyksessä. Sen verran vanhanaikainen olen. Nyt olen jo 65 v.
Sä et ollut silloin edes syntynyt. Isät on ollut rutiinisti mukana 70/80-lukujen taitteesta.
Vierailija kirjoitti:
Meitä on moneen junaan. Itse taas pidän päivänselvänä että mies tulee synnytykseen eikä kesken kaiken karata käytävälle vaikka kuinka pelottaisi. Jos nainen kestää synnytyksen niin kyllä mies kestää sen helpomman osuuden eli paikalla olemisen.
Ajattelen itse myös näin, mutta ymmärrän etteivät kaikki ole samanlaisia. Jos joku kokee, että synnyttäminen yksin on se mitä hän tarvitsee niin sitten se on niin. Kyllä, se saa harmittaa miestä ja hänellä saa olla omat tunteet asiasta, mutta se on viime kädessä rankka toimenpide, joka tapahtuu nimenomaan naiselle. Silloin on mentävä sen mukaan minkä nainen kokee tilanteessa parhaaksi.
Ei miestä ole pakko ottaa mukaan synnytykseen.
Mä otin miehen kaikkiin kolmeen synnytykseen, mutta kielsin joka kerta katsomasta miltä kaavun alle näyttää. Pelotti itseäkin, miltä näyttää eikä varmaan hirveän hyvältä. Mielestäni synnytysvideot on ihan kauheaa katsottavaa ja ymmärrän niiden kuvauksen vain jossain opetusmielessä. Ei siis vielä siinä alkuvaiheessa näyttänyt varmaan millekään, mutta tarkoitan ponnistusvaihetta. Tuntui niin hirveältä, että varmaan näytti yhtä hirveältä....
Mut onneksi otin miehen mukaan. Oli koko ajan skarppina ja mun tukena, auttoi rentoutumaan edes vähän ja olo oli turvallisempi. Sekin edistää synnytyksen kulkua kuitenkin. Huolehti, että join synnytysten aikana (en uskaltanut syödä) ja kun en enää kestänyt kipuja, mutten enää tajunnutkaan oikein mitään, mies rohkaisi vaatimaan puudutteita, että nyt otat ne. Oli hyvä kun joku sai olon vähän varmemmaksi ja kannusti ponnistusvaiheessa ja oli koko ajan sellainen olo, että mies on apuna ja onneksi oon tässä tilassa just tämän ihmisen kanssa.
En sitten heti synnytyksen jälkeen uskaltanut tarkistaa miltä näytän itsekään vaan päätin pitää tiukasti kiinni päätöksestäni vilkaista peiliin vasta kuukauden päästä... ja heti synnytyssalin suihkussa sitten oli pakko katsoa ja mietin vaan, että "no on vatsa vähän liitteempi" ja huokaisin helpotuksesta,että kai tästä tukeneet
Oon kuitenkin kuullut enemmän miesten marisseen ja torkkuneen naisensa synnytyksen ollessa käynnissä kuin tuoneen erityisen turvallisen ja arvostetun olon. Synnytys on useimmille naisille perkeleen herkkä paikka, joten jos mies haluaa tunkea mukaan niin miehen pitää osata olla tilanteen vaatimalla tavalla. Tiedän myös jokusen naisen, jotka eivät ole ottaneet miestä mukaan seuraaviin synnytyksiin eikä johtunut siitä, ettei olisi saaneet lapsenvahtia tai mamma oli vain niin itsevarma synnyttäjä. Mies on vaan ollut niin perseestä ekakerralla, että ei ole toista kertaa tarvittu esteeksi. Synnytyksen aikana naisen on kuitenkin musta täysin oikeutettua olla herkillä ja pelokas jne. Jos sinne joku tulee mukaan niin pitää osata olla tukihenkilö eikä vain "mä sain tulla kun oon lapsen isä"..."tylsää"..."ai sattuu? nytkö se syntyy?" "ai ei"..."tylsää" et se synnytys voi olla miehen takia aika kurja kokemus ja eräänöaista synnytysväkivaltaa, mistä oli viime vuonnako kohu. Varmaan aika yleistäkin sellainen vaimolle vittuilu synnytyksissä... ja erinomainen ajoitus riidalle ja pahalle mielelle. Jos joku tietää jo ennakkoon, ettei mies osaa tai jaksa tai viitsi olla kuten synnyttäjänä toivoisi tai jaksaisi itse kattella niin on mielestäni fiksu ajatus jättää mies pois synnytyksestä. Eikä sitä tarvi kellekään selitellä. Et halunnut, että mies näkee sinut tilanteessa, joka ei ole ehkä ollenkaan hallinnassa, se on ok, kaikkea ei ole pakko jakaa. Tai epäilit, että se pilaisi vähäisenkin fiiliksen valittamalla tai sählää ällö tai olemalla eri mieltä tai jotain... ihan ok, hyvän kun tunnette toisenne. Mun mielestä kaikkien parisuhteiden ei pidä toimia samalla systeemillä eikä jaetun synnytyskokemuksen tarvitse olla mikään ylevä ihanne.
Jos kaikkien olisi pakko ottaa mies synnytykseen mukaan, jotta oijoi isä saisi siitä hetkestä lähtien rakastaa lastaan... hintana olisi varmaan aika monella naisella (jotka ei halua miestä synnytykseen) nöyryytetty ja pakotettu olo. Mitä hyvää siitä sitten seuraa? Yksin se nainen kuitenkin jätetään lapsen kanssa sitten melkein vuodeksi. Miksi se asenne synnytys poikkeaa niin hirveästi siitä?