Lue keskustelun säännöt.
430 000 ihmisen tutkimus: rikkaat ja koulutetut opettavat lapsilleen eri asioita kuin pienituloiset
24.08.2021 |
Kasvatuksen asenteet ovat vahvasti yhteydessä perheen sosiaaliseen ja taloudelliseen asemaan, maailmankuulu taloustieteilijä havaitsi.
Pienituloiset vanhemmat opettavat lapsilleen tottelevaisuutta ja kovaa työtä, kun taas suurituloiset opettavat itsenäisyyttä.
Pienituloisissa perheissä välittyvät asenteet voivat kuitenkin muuttua, kun lapsille avautuu mahdollisuuksia työmarkkinoilla, arvioi maailmankuulu taloustieteilijä, MIT-yliopiston professori Daron Acemoğlu uudessa tutkimuksessaan.
Tutkimuksen lähtökohtana on maailmanlaajuisen asennemittauksen World Value Surveyn tulokset vuosilta 1981–2018. Kyselyyn saatiin vastauksia 430 000 ihmiseltä yli sadasta maasta, myös Suomesta.
Mittauksissa kysyttiin esimerkiksi sitä, mitä viittä ominaisuutta lapsessa on erityisen tärkeää rohkaista. Valittavia piirteitä oli kymmenen, muun muassa kova työ, tottelevaisuus ja itsenäisyys.
Acemoğlu havaitsi, että näiden kasvatusasenteiden ja perheen sosioekonomisen aseman välillä on vahva yhteys.
Lapsen itsenäisyys saa mainintoja sitä useammin, mitä varakkaammasta tai koulutetummasta perheestä on kyse.
Tottelevaisuuden ja kovan työn osalta yhteys on päinvastainen. Mitä pienemmät tulot ja mitä vähemmän koulutusta perheessä on, sitä enemmän näitä ominaisuuksia pidettiin lapselle tärkeinä.
”Sanalla sanoen rikkaat ja koulutetut vanhemmat näyttävät arvottavan lapsissaan eri piirteitä – itsenäisyyteen liittyviä – kuin vähemmän varakkaat ja vähemmän koulutetut”, Acemoğlu kirjoittaa.
Kovan työn arvostus liittyy Acemoğlun mukaan asenteena tottelevaisuuden ihanteeseen.
Acemoğlu julkaisi tutkimuskäsikirjoituksensa arvovaltaisen yhdysvaltalaisen NBER-tutkimuslaitoksen sivustolla. Tutkimuksen voi lukea myös hänen kotisivultaan.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla kouluttamattomat olivat usein keskiluokkaisia ja keskituloisia.
Nykyään kouluttamattomuus on matalan tulotason synonyymi. Se on outoa 70-luvun lapselle.
Ennen vanhemmat saattoivat olla keskiluokkaisia ja kunnianhimoisia, vaikka olivat käyneet pelkän kansakoulun.
Nykyään kun hakee esim Prismaan niin oman kokemukseni pohjalta työhaastattelut menee tyyliin näin:
"Teillä oli kassamyyjän paikka auki."
"Onko sinulla korkeakoulututkimusta"
"Ei ole, olen merkonomi."
"No ei me sitten voida sua ottaa."Ei ne Prismassa mitään tohtoria etsi, korkeakoulututkimus ei todellakaan ole edellytyksenä kassatyölle.
Eivät ne mitään tohtoria etsikään, mutta ammattikorkeasta valmistunut tradenomi kyllä kelpaisi istumaan kassalle ja rahastamaan asiakkaita.
Se mopojonnejen amis on ihan eri asia. Ei Suomessa ole muuta korkeakoulua kuin yliopistot ja siihen ihmiset viittaavat puhuttaessa korkeakoulusta. Eikä ne Ruokakaupat todellakaan mitään akateemisia tohtoreita etsi.
Ammattikorkeakoulu on korkeakoulu.
Eikä ole. Nimi vaan muutettiin yhdessä yössä, sama amis se on kuin ennenkin. Eikä siinä mitään vikaa ole sinänsä, ei vaan ole korkeakoulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se mene ihan niin että rikkaat opettavat sitä työntekoa lapsilleen ja köyhät jättävät omat lapsensa kasvattamatta. Näin sitten se varallisuus ja luokka sitten periytyy.
Sossuperheet on oma kastinsa mutta pienituloiset duunarit kyllä osaavat opettaa lapsilleen työmoraalia monesti enemmän kuin varakkaammissa perheissä koska näiden ei tarvitse ponnistella elämässä yhtä paljon.
Itse olen lähtöisin köyhästä stadilaisperheestä missä oltiin liiankin nöyriä ja kuuliaisia työnantajaa kohtaan ettei vaan työt vaarantuneet. Itse opin vasta 40v sanomaan ei turhalle hypyttämiselle ja ymmärtämään oman arvoni työmarkkinoilla.
Vaikka olenkin nykyään keskituloinen ja ylempi toimihenkilö olemme opettaneet samat arvot lapsillekin. Sen lisäksi he ovat jo nuoresta olleet terveellä tavalla itsenäisiä ja omanarvontuntoisia. Eli olemme onnistuneet antamaan molempien yhteiskuntaluokkien opit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen köyhästä perheestä ja minulle on hyvin tuttua tuo kovan työnteon ja nöyrän tottelevaisuuden opettaminen. Se meni niin pitkälle, että vaikka olisin leikiten päässyt, vanhemmat eivät antaneet mennä lukioon vaan piti mennä amikseen, koska se oli "järkevämpää". Siellä puuhailin sitten sellaisten asioiden ja ihmisten kanssa, jotka eivät kiinnostaneet pätkääkään ja sama jatkui työelämässä. Oma tragediani on se, että en saanut koskaan itsestäni sen vertaa irti, että olisin myöhemmin mennyt iltalukioon ja jatkanut siitä omilla ehdoillani eteenpäin ja sinne, minne kiinnostuksen kohteeni ja lahjani olisivat osoittaneet. Nyt on liian myöhäistä. Syytän tästä tietysti itseäni, mutta hyvin paljon myös vanhempiani.
Ihminen on oman onnensa seppä. Toki onneakin tarvitaan PALJON mutta silti kukaan ei ole pelkkä lastu laineilla. Ihminen VOI kirjoittaa ylioppilaaksi vaikka 70-vuotiaana. Ihminen voi patentoida keksimänsä koneen satavuotiaana. Kannattaa ottaa vastuu omasta elämästä.
Loppujen lopuksi millään muulla ei ole vaikutusta ihmisen elämään kuin tämän omilla päätöksillä ja valinnoilla. Ei millään jumalilla, ei kohtalolla, ei yhteiskunnalla, eikä myöskään muilla ihmisillä. Kaikki on yksilön omissa käsissä ja tämä itse määrää mitä elämällään tekee.
Kyllä olosuhteilla on aika paljon merkitystä mihin suuntaan se laiva lähtee, vaikka kipparina ihminen toki on itse. Onhan se nyt ihan selvä että se keskiluokkaisen rakkausperheen lapsi saa vähän eri lähdöt kuin se juopon ja köyhän yh:n lapsi. Tämä on tutkittu miljoona kertaa, eikä sitä voi kumota mitenkään tällä sontapalstallakaan.
tyhmä rahvas ja parempi pappilanväki.
heti meillekin kotiorjaksi joku työtön tollo jota voi simputtaa ja näännyttää mielin määrin.
👹
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nollatutkimus. Yhtä yllättävää kuin se, että heinäkuussa on lämpimämpää kuin joulukuussa.
Oletko oikeasti sitä mieltä? Jos olet ihan rehellinen, niin olisitko kuitenkin ennen tutkimuksen lukemista olettanut, että rikkaat opettavat lapsilleen kovan työn tekemistä?
En olisi. Olen aina tiennyt, että työnteon ja puurtamisen korostaminen on matalasti koulutettujen juttu, itsensä ja taitojensa kehittäminen hyväosaisten.
- Eri
Eikö itsensä ja taitojensa kehittäminen ole työntekoa?
Se ei ole ensisijaisesti kovaa työntekoa vaan asioiden tekemistä fiksummin. Se vaatii luovaa ajattelua ja sellaisten taitojen kehittämistä, mitä moni ei pidä hyödyllisenä.
Esimerkiksi tällaisista arvostuseroista on, kun vanhemmat sanovat lapsille, että mitä te laiskottelette kun nämä ovat lukemassa kirjoja. Tällaiset pienet asiat antavat lapsille käsityksen, mikä on toivottavaa ja mikä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen köyhästä perheestä ja minulle on hyvin tuttua tuo kovan työnteon ja nöyrän tottelevaisuuden opettaminen. Se meni niin pitkälle, että vaikka olisin leikiten päässyt, vanhemmat eivät antaneet mennä lukioon vaan piti mennä amikseen, koska se oli "järkevämpää". Siellä puuhailin sitten sellaisten asioiden ja ihmisten kanssa, jotka eivät kiinnostaneet pätkääkään ja sama jatkui työelämässä. Oma tragediani on se, että en saanut koskaan itsestäni sen vertaa irti, että olisin myöhemmin mennyt iltalukioon ja jatkanut siitä omilla ehdoillani eteenpäin ja sinne, minne kiinnostuksen kohteeni ja lahjani olisivat osoittaneet. Nyt on liian myöhäistä. Syytän tästä tietysti itseäni, mutta hyvin paljon myös vanhempiani.
Ihminen on oman onnensa seppä. Toki onneakin tarvitaan PALJON mutta silti kukaan ei ole pelkkä lastu laineilla. Ihminen VOI kirjoittaa ylioppilaaksi vaikka 70-vuotiaana. Ihminen voi patentoida keksimänsä koneen satavuotiaana. Kannattaa ottaa vastuu omasta elämästä.
Loppujen lopuksi millään muulla ei ole vaikutusta ihmisen elämään kuin tämän omilla päätöksillä ja valinnoilla. Ei millään jumalilla, ei kohtalolla, ei yhteiskunnalla, eikä myöskään muilla ihmisillä. Kaikki on yksilön omissa käsissä ja tämä itse määrää mitä elämällään tekee.
Kyllä olosuhteilla on aika paljon merkitystä mihin suuntaan se laiva lähtee, vaikka kipparina ihminen toki on itse. Onhan se nyt ihan selvä että se keskiluokkaisen rakkausperheen lapsi saa vähän eri lähdöt kuin se juopon ja köyhän yh:n lapsi. Tämä on tutkittu miljoona kertaa, eikä sitä voi kumota mitenkään tällä sontapalstallakaan.
Ne kuuluisat "olosuhteet" ovat vain ihmisen oman toiminnan ja päätösten lopputulos, ei syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen köyhästä perheestä ja minulle on hyvin tuttua tuo kovan työnteon ja nöyrän tottelevaisuuden opettaminen. Se meni niin pitkälle, että vaikka olisin leikiten päässyt, vanhemmat eivät antaneet mennä lukioon vaan piti mennä amikseen, koska se oli "järkevämpää". Siellä puuhailin sitten sellaisten asioiden ja ihmisten kanssa, jotka eivät kiinnostaneet pätkääkään ja sama jatkui työelämässä. Oma tragediani on se, että en saanut koskaan itsestäni sen vertaa irti, että olisin myöhemmin mennyt iltalukioon ja jatkanut siitä omilla ehdoillani eteenpäin ja sinne, minne kiinnostuksen kohteeni ja lahjani olisivat osoittaneet. Nyt on liian myöhäistä. Syytän tästä tietysti itseäni, mutta hyvin paljon myös vanhempiani.
Ihminen on oman onnensa seppä. Toki onneakin tarvitaan PALJON mutta silti kukaan ei ole pelkkä lastu laineilla. Ihminen VOI kirjoittaa ylioppilaaksi vaikka 70-vuotiaana. Ihminen voi patentoida keksimänsä koneen satavuotiaana. Kannattaa ottaa vastuu omasta elämästä.
En toki kannata uhriutumista, se ei hyödytä Mutta peräänkuulutan vähän armollisuutta ja sen myöntämistä, miten paljon Varhaislapsuus vaikuttaa. Jos olet koko lapsuuden kuullut selitystä siitä, että pitkälle opiskelu ei kannata tai susta ei ole mihinkään, niin on aikuisena hyvin vaikea alkaa toimimaan sitä vastaan ja mennä lukioon tai patentoida keksintöjä. Jotkut garcat pystyy, mutta siihen vaaditaan harvinainen persoonallisuustyyppi. Ja sille persoonallisuustyypullekään ei yksilö voi itse mitään, se kun määräytyy geeneissä ja muovautuu ympäristön vaikutuksesta.
Eihän opiskelu vanhemmalla iällä ole mahdotonta. Nykyään on jopa paljon helpompaa kun oppimateriaaleja löytyy netistäkin, voi opiskella etänä tai ladata jonkun sovelluksen. Olen itse opiskellut nyt ilmaiseksi saksaa Duolingossa. Alkaa puolen vuoden jälkeen jäämään kunnolla jo fraaseja mieleen ja pystyn jo enemmän kommunikoimaan.
Kävin joskus iltalukiossa kolme kurssia saksaa, mutta mitään en oppinut sillä tavalla. Vaikkei ikinä edes työllistyisi opintojen myötä niin ainakin itsetunto ja sivistyksen taso nousee vähintään. Kannattaa myös miettiä omia arvojaan ja mitä tarvitsee materiaalisesti, mihin haluaa ajan kuluttaa jne.
Loppujen lopuksi voi huomata ettei ne tarpeet ole kummempia, katto pään päällä, ruokaa, kirjoja, vaatteita, mukavia hetkiä. Itse en juuri edes välitä rahasta tai maineesta, ihan sama mitä musta ajatellaan. Haluan vain elää rauhassa omaa elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen köyhästä perheestä ja minulle on hyvin tuttua tuo kovan työnteon ja nöyrän tottelevaisuuden opettaminen. Se meni niin pitkälle, että vaikka olisin leikiten päässyt, vanhemmat eivät antaneet mennä lukioon vaan piti mennä amikseen, koska se oli "järkevämpää". Siellä puuhailin sitten sellaisten asioiden ja ihmisten kanssa, jotka eivät kiinnostaneet pätkääkään ja sama jatkui työelämässä. Oma tragediani on se, että en saanut koskaan itsestäni sen vertaa irti, että olisin myöhemmin mennyt iltalukioon ja jatkanut siitä omilla ehdoillani eteenpäin ja sinne, minne kiinnostuksen kohteeni ja lahjani olisivat osoittaneet. Nyt on liian myöhäistä. Syytän tästä tietysti itseäni, mutta hyvin paljon myös vanhempiani.
Ihminen on oman onnensa seppä. Toki onneakin tarvitaan PALJON mutta silti kukaan ei ole pelkkä lastu laineilla. Ihminen VOI kirjoittaa ylioppilaaksi vaikka 70-vuotiaana. Ihminen voi patentoida keksimänsä koneen satavuotiaana. Kannattaa ottaa vastuu omasta elämästä.
Loppujen lopuksi millään muulla ei ole vaikutusta ihmisen elämään kuin tämän omilla päätöksillä ja valinnoilla. Ei millään jumalilla, ei kohtalolla, ei yhteiskunnalla, eikä myöskään muilla ihmisillä. Kaikki on yksilön omissa käsissä ja tämä itse määrää mitä elämällään tekee.
Kyllä olosuhteilla on aika paljon merkitystä mihin suuntaan se laiva lähtee, vaikka kipparina ihminen toki on itse. Onhan se nyt ihan selvä että se keskiluokkaisen rakkausperheen lapsi saa vähän eri lähdöt kuin se juopon ja köyhän yh:n lapsi. Tämä on tutkittu miljoona kertaa, eikä sitä voi kumota mitenkään tällä sontapalstallakaan.
Tässä tutkitaan ilmiötä, ei luoda itseään toteuttavaa teesiä. Eli vain suuresta populaatiosta voidaan karrikoidusti sanoa, että 90 % kohtalo on tämä. Otetaan populaatiosta yksilö ja hänen tulevaisuuttaan kukaan ei pysty ennustamaan luotettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen köyhästä perheestä ja minulle on hyvin tuttua tuo kovan työnteon ja nöyrän tottelevaisuuden opettaminen. Se meni niin pitkälle, että vaikka olisin leikiten päässyt, vanhemmat eivät antaneet mennä lukioon vaan piti mennä amikseen, koska se oli "järkevämpää". Siellä puuhailin sitten sellaisten asioiden ja ihmisten kanssa, jotka eivät kiinnostaneet pätkääkään ja sama jatkui työelämässä. Oma tragediani on se, että en saanut koskaan itsestäni sen vertaa irti, että olisin myöhemmin mennyt iltalukioon ja jatkanut siitä omilla ehdoillani eteenpäin ja sinne, minne kiinnostuksen kohteeni ja lahjani olisivat osoittaneet. Nyt on liian myöhäistä. Syytän tästä tietysti itseäni, mutta hyvin paljon myös vanhempiani.
Ihminen on oman onnensa seppä. Toki onneakin tarvitaan PALJON mutta silti kukaan ei ole pelkkä lastu laineilla. Ihminen VOI kirjoittaa ylioppilaaksi vaikka 70-vuotiaana. Ihminen voi patentoida keksimänsä koneen satavuotiaana. Kannattaa ottaa vastuu omasta elämästä.
Loppujen lopuksi millään muulla ei ole vaikutusta ihmisen elämään kuin tämän omilla päätöksillä ja valinnoilla. Ei millään jumalilla, ei kohtalolla, ei yhteiskunnalla, eikä myöskään muilla ihmisillä. Kaikki on yksilön omissa käsissä ja tämä itse määrää mitä elämällään tekee.
Kyllä olosuhteilla on aika paljon merkitystä mihin suuntaan se laiva lähtee, vaikka kipparina ihminen toki on itse. Onhan se nyt ihan selvä että se keskiluokkaisen rakkausperheen lapsi saa vähän eri lähdöt kuin se juopon ja köyhän yh:n lapsi. Tämä on tutkittu miljoona kertaa, eikä sitä voi kumota mitenkään tällä sontapalstallakaan.
Vanhemmat voivat syyttää vain itseään jos heidän lapsensa kärsii vanhempien liiasta alkoholismista. Mutta ei se lapsi voi koko loppu ikäänsä omasta kurjasta elämästään syyttää niitä alkistivanhempiaan. Edessä oli nimittäin mahdollisuus rakentaa uusi ja parempi elämä joten miksi ei rakentanut vaan jäi rypemään menneeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen köyhästä perheestä ja minulle on hyvin tuttua tuo kovan työnteon ja nöyrän tottelevaisuuden opettaminen. Se meni niin pitkälle, että vaikka olisin leikiten päässyt, vanhemmat eivät antaneet mennä lukioon vaan piti mennä amikseen, koska se oli "järkevämpää". Siellä puuhailin sitten sellaisten asioiden ja ihmisten kanssa, jotka eivät kiinnostaneet pätkääkään ja sama jatkui työelämässä. Oma tragediani on se, että en saanut koskaan itsestäni sen vertaa irti, että olisin myöhemmin mennyt iltalukioon ja jatkanut siitä omilla ehdoillani eteenpäin ja sinne, minne kiinnostuksen kohteeni ja lahjani olisivat osoittaneet. Nyt on liian myöhäistä. Syytän tästä tietysti itseäni, mutta hyvin paljon myös vanhempiani.
Ja ikää on?
51 vuotta. Kuis?
Olen iltalukion (nyk. aikuislukio) käynyt, ja siellä oli sinun ikäisiäsi opiskelijoita paljonkin, vanhempiakin. Itse kuuluin porukan nuorimpiin, 25 vuotiaana. Vanhin joka valmistui minun kanssani samaan aikaan samasta koulusta ylioppilaaksi, oli reilusti yli 60v.
Nyt olen 52v, ja opiskelen uutta ammattia.
En viitsi lähteä opiskelemaan ylioppilaaksi pelkän opiskelun vuoksi, koska se ei johda enää osaltani yhtään mihinkään. Olen jo melko vanha ja kroppa kremppana, eikä minusta maisteria tule sitten millään ja vaikka jollakin ihmeellä tulisi, olen jo niin vanha että olen hylkytavaraa työmarkkinoilla. Mutta onhan minulla tämä sama työpaikka, jossa olen henkisesti kuollut jo aikoja sitten. Se on "järkevää" se.
Huom! Tämä on oma johtopäätökseni ja tilanteeni. Jos halua ja intoa jollakin piisaa, niin hyvähän se on. Itse olen kuitenkin jo luovuttanut. Enkä minä tästä asiasta enää halua vaivata, totesin vaan että joskus se polku lähtee viemään väärään suuntaan ja sitä voi olla vaikea korjata. Olkaa siis vanhemmat herkkinä lastenne asioille.
Jollain tavalla ymmärrän näkökulmasi.
Itselläni tilanne on toinen, sillä olen työtön, hyvässä fyysisessä kunnossa, ja pitkäikäisestä suvusta, ja alalla, jota opiskelen, ei ole ollenkaan tavatonta työskennellä vielä 70 vuotiaanakin. On yrittäjävetoinen ala.
52v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se mene ihan niin että rikkaat opettavat sitä työntekoa lapsilleen ja köyhät jättävät omat lapsensa kasvattamatta. Näin sitten se varallisuus ja luokka sitten periytyy.
Sossuperheet on oma kastinsa mutta pienituloiset duunarit kyllä osaavat opettaa lapsilleen työmoraalia monesti enemmän kuin varakkaammissa perheissä koska näiden ei tarvitse ponnistella elämässä yhtä paljon.
Itse olen lähtöisin köyhästä stadilaisperheestä missä oltiin liiankin nöyriä ja kuuliaisia työnantajaa kohtaan ettei vaan työt vaarantuneet. Itse opin vasta 40v sanomaan ei turhalle hypyttämiselle ja ymmärtämään oman arvoni työmarkkinoilla.
Vaikka olenkin nykyään keskituloinen ja ylempi toimihenkilö olemme opettaneet samat arvot lapsillekin. Sen lisäksi he ovat jo nuoresta olleet terveellä tavalla itsenäisiä ja omanarvontuntoisia. Eli olemme onnistuneet antamaan molempien yhteiskuntaluokkien opit.
Tiesitkö että suurimmat perheet eli eniten lapsia tekee hyvätuloiset akateemiset? Mulla on myös suurperhe, molemmat vanhemmat akateemisia, minä johtajana, lapsille opetetaan ”akateemiset valmiudet”. Tuo sterotypia köyhistä suurperheistä ei ole totta, tarkista itse tilastokeskuksen sivuilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy nyt muistaa että tuo tutkimus on tehty Jenkeissä. Ihan erilainen maailma ja kulttuuri.
Mitäs ne TE-toimiston työkokeilut ja kuntouttavat (joihin laitetaan maistereitakin) eli yhteiskunta opettaa? Aamulla heräämistä, fyysisesti paikalle pääsemistä, ryhmätöitä, ohjeiden noudattamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy nyt muistaa että tuo tutkimus on tehty Jenkeissä. Ihan erilainen maailma ja kulttuuri.
Suomessa tosiaan ei ole kovin paljon tutkimusmateriaalia suvuista, jotka ovat eläneet sukupolvia pelkillä pääomatuloilla. Näitä voisi kutsua kirjaimellisesti rikkaiksi. Keskiluokka hankkii varallisuutensa yleensä liiketoiminnan kautta, mihin he yleensä itse osallistuvat aktiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei makseta lapsille tehdyistä kotitöistä, sillä se kannustaa suorittavan tason työhön. Viikkoraha on kyllä katkolla, jos ei hoida omaa osuuttaan täällä kotona.
Meillä maksetaan kouluarvosanoista.
Meillä ei makseta kotitöistä, eikä myöskään kouluarvosanoista. Kotitöistä ei makseta, koska kukaan ei ole töissä kotona (tosin pelaaminen loppuu, mikäli ei osuuttaan jollain tavalla hoida). Kouluarvosanoista ei makseta, sillä meillä ei arvostetaan ennen kaikkea yrittämistä. Lopputuloksen ei ole väliä, mikäli on tehnyt aidosti töitä arvosanan eteen. Viikkoraha on vastikkeetonta.
Hmm... meillä taidetaan siis opettaa tottelevaisuutta ja työntekoa...? Ja meillä on kansalaispalkka...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen köyhästä perheestä ja minulle on hyvin tuttua tuo kovan työnteon ja nöyrän tottelevaisuuden opettaminen. Se meni niin pitkälle, että vaikka olisin leikiten päässyt, vanhemmat eivät antaneet mennä lukioon vaan piti mennä amikseen, koska se oli "järkevämpää". Siellä puuhailin sitten sellaisten asioiden ja ihmisten kanssa, jotka eivät kiinnostaneet pätkääkään ja sama jatkui työelämässä. Oma tragediani on se, että en saanut koskaan itsestäni sen vertaa irti, että olisin myöhemmin mennyt iltalukioon ja jatkanut siitä omilla ehdoillani eteenpäin ja sinne, minne kiinnostuksen kohteeni ja lahjani olisivat osoittaneet. Nyt on liian myöhäistä. Syytän tästä tietysti itseäni, mutta hyvin paljon myös vanhempiani.
Ihminen on oman onnensa seppä. Toki onneakin tarvitaan PALJON mutta silti kukaan ei ole pelkkä lastu laineilla. Ihminen VOI kirjoittaa ylioppilaaksi vaikka 70-vuotiaana. Ihminen voi patentoida keksimänsä koneen satavuotiaana. Kannattaa ottaa vastuu omasta elämästä.
Loppujen lopuksi millään muulla ei ole vaikutusta ihmisen elämään kuin tämän omilla päätöksillä ja valinnoilla. Ei millään jumalilla, ei kohtalolla, ei yhteiskunnalla, eikä myöskään muilla ihmisillä. Kaikki on yksilön omissa käsissä ja tämä itse määrää mitä elämällään tekee.
Kyllä olosuhteilla on aika paljon merkitystä mihin suuntaan se laiva lähtee, vaikka kipparina ihminen toki on itse. Onhan se nyt ihan selvä että se keskiluokkaisen rakkausperheen lapsi saa vähän eri lähdöt kuin se juopon ja köyhän yh:n lapsi. Tämä on tutkittu miljoona kertaa, eikä sitä voi kumota mitenkään tällä sontapalstallakaan.
Vanhemmat voivat syyttää vain itseään jos heidän lapsensa kärsii vanhempien liiasta alkoholismista. Mutta ei se lapsi voi koko loppu ikäänsä omasta kurjasta elämästään syyttää niitä alkistivanhempiaan. Edessä oli nimittäin mahdollisuus rakentaa uusi ja parempi elämä joten miksi ei rakentanut vaan jäi rypemään menneeseen?
Jotkut onnistuu, toiset ei. Myös ihmisen luonteella ja fyysisillä taipumuksilla on merkitystä, samoin sillä, millaiseen kaveriporukkaan päätyy, missä asuu, ja millaisia perheen ulkopuolisia aikuisia ihmisellä on elämässään. Jopa satunnainen ohikulkija, jonka kanssa nuori tulee jutelleeksi bussipysäkillä, voi saada nuoren päähän ajatuksen, joka vie hänen tulevaisuuttaan parempaan suuntaan. Sen ei tarvitse olla pitkä keskustelu, kun siitä jää jo joku merkityksellinen ajatus mieleen. Esim. "Sinulla on viisaita ajatuksia." tai "Sinulla on kaunis ääni."
Tulen perheestä jossa vanhemmat ovat koko ajan pyrkineet eteenpäin. Opiskelivat lisää, tarttuivat tilaisuuksiin, luottivat tekemisiinsä. Mies tule perheestä jossa on aina odotettu että joku ulkopuolinen taho toimii, itsenäisyys ja asioiden kyseenalaistaminen puuttuu täysin. Molemmissa arvostettiin työtä, mutta eri näkökohdista. Ymmärrän hyvin tutkimuksen tuloksen, siitä kun on näin lähellä esimerkki. Omille lapsille olen opettanut kriittisyyttä, rohkeutta kokeilla erilaisia asioita, itsensä haastamista ja itsenäisyyttä.
Huomaahan tuon vanhempien yhteiskuntalukkaeron jo päivähoitokeskusteluissa. Kouluttamattomille lapsille riittää kuulemma lämmin syli ja vapaa leikki. Akateemisten lapset sen sijaan tarvitsevat suunnitelmallista varhaiskasvatusta ja opetusohjelmaa. On selvää, että tavoitteet lapsen elämälle ovat eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se mene ihan niin että rikkaat opettavat sitä työntekoa lapsilleen ja köyhät jättävät omat lapsensa kasvattamatta. Näin sitten se varallisuus ja luokka sitten periytyy.
Sossuperheet on oma kastinsa mutta pienituloiset duunarit kyllä osaavat opettaa lapsilleen työmoraalia monesti enemmän kuin varakkaammissa perheissä koska näiden ei tarvitse ponnistella elämässä yhtä paljon.
Itse olen lähtöisin köyhästä stadilaisperheestä missä oltiin liiankin nöyriä ja kuuliaisia työnantajaa kohtaan ettei vaan työt vaarantuneet. Itse opin vasta 40v sanomaan ei turhalle hypyttämiselle ja ymmärtämään oman arvoni työmarkkinoilla.
Vaikka olenkin nykyään keskituloinen ja ylempi toimihenkilö olemme opettaneet samat arvot lapsillekin. Sen lisäksi he ovat jo nuoresta olleet terveellä tavalla itsenäisiä ja omanarvontuntoisia. Eli olemme onnistuneet antamaan molempien yhteiskuntaluokkien opit.
Tiesitkö että suurimmat perheet eli eniten lapsia tekee hyvätuloiset akateemiset? Mulla on myös suurperhe, molemmat vanhemmat akateemisia, minä johtajana, lapsille opetetaan ”akateemiset valmiudet”. Tuo sterotypia köyhistä suurperheistä ei ole totta, tarkista itse tilastokeskuksen sivuilta.
Puhuinko jossain suurperheistä?? Sossuperhe on eri asia.
Olin köyhien vanhempieni ainokainen ihan taloudellisista syistä.
Omassa perheessäni on 4 omalla rahalla elätettyä lasta. Olen siis keskituloinen (perheen brutot nykyään 140k€/vuosi)
En viitsi lähteä opiskelemaan ylioppilaaksi pelkän opiskelun vuoksi, koska se ei johda enää osaltani yhtään mihinkään. Olen jo melko vanha ja kroppa kremppana, eikä minusta maisteria tule sitten millään ja vaikka jollakin ihmeellä tulisi, olen jo niin vanha että olen hylkytavaraa työmarkkinoilla. Mutta onhan minulla tämä sama työpaikka, jossa olen henkisesti kuollut jo aikoja sitten. Se on "järkevää" se.
Huom! Tämä on oma johtopäätökseni ja tilanteeni. Jos halua ja intoa jollakin piisaa, niin hyvähän se on. Itse olen kuitenkin jo luovuttanut. Enkä minä tästä asiasta enää halua vaivata, totesin vaan että joskus se polku lähtee viemään väärään suuntaan ja sitä voi olla vaikea korjata. Olkaa siis vanhemmat herkkinä lastenne asioille.