Lue keskustelun säännöt.
430 000 ihmisen tutkimus: rikkaat ja koulutetut opettavat lapsilleen eri asioita kuin pienituloiset
24.08.2021 |
Kasvatuksen asenteet ovat vahvasti yhteydessä perheen sosiaaliseen ja taloudelliseen asemaan, maailmankuulu taloustieteilijä havaitsi.
Pienituloiset vanhemmat opettavat lapsilleen tottelevaisuutta ja kovaa työtä, kun taas suurituloiset opettavat itsenäisyyttä.
Pienituloisissa perheissä välittyvät asenteet voivat kuitenkin muuttua, kun lapsille avautuu mahdollisuuksia työmarkkinoilla, arvioi maailmankuulu taloustieteilijä, MIT-yliopiston professori Daron Acemoğlu uudessa tutkimuksessaan.
Tutkimuksen lähtökohtana on maailmanlaajuisen asennemittauksen World Value Surveyn tulokset vuosilta 1981–2018. Kyselyyn saatiin vastauksia 430 000 ihmiseltä yli sadasta maasta, myös Suomesta.
Mittauksissa kysyttiin esimerkiksi sitä, mitä viittä ominaisuutta lapsessa on erityisen tärkeää rohkaista. Valittavia piirteitä oli kymmenen, muun muassa kova työ, tottelevaisuus ja itsenäisyys.
Acemoğlu havaitsi, että näiden kasvatusasenteiden ja perheen sosioekonomisen aseman välillä on vahva yhteys.
Lapsen itsenäisyys saa mainintoja sitä useammin, mitä varakkaammasta tai koulutetummasta perheestä on kyse.
Tottelevaisuuden ja kovan työn osalta yhteys on päinvastainen. Mitä pienemmät tulot ja mitä vähemmän koulutusta perheessä on, sitä enemmän näitä ominaisuuksia pidettiin lapselle tärkeinä.
”Sanalla sanoen rikkaat ja koulutetut vanhemmat näyttävät arvottavan lapsissaan eri piirteitä – itsenäisyyteen liittyviä – kuin vähemmän varakkaat ja vähemmän koulutetut”, Acemoğlu kirjoittaa.
Kovan työn arvostus liittyy Acemoğlun mukaan asenteena tottelevaisuuden ihanteeseen.
Acemoğlu julkaisi tutkimuskäsikirjoituksensa arvovaltaisen yhdysvaltalaisen NBER-tutkimuslaitoksen sivustolla. Tutkimuksen voi lukea myös hänen kotisivultaan.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat pyrkivät kasvattamaan lapsensa niin, että he selviytyvät mahdollisimman hyvin siinä maailmassa, missä itse elävät. Jokainen opettaa lapsilleen asioita, joita itse osaa, ja pitää tärkeinä.
Esim. ikänsä lyhyitä pätkätöitä eri työnantajille tehnyt painottaa sitä, kuinka tärkeää on osata tehdä hyvä työhakemus. Kun taas vanhempi, joka on itse päässyt siihen ainoaan, elämän kestävään työsuhteeseensa suhteilla tai on saanut julkiselta sektorilta viran heti valmistumisensa jälkeen, ei välttämättä edes tiedä, miten hyvä työhakemus tehdään.
Itse olen perheestä, missä toinen vanhempi tuli yläluokkaisesta "vanhan rahan" suvusta, ja toinen keskiluokkaisesta perheestä "nousukas" suvusta. Keskiluokkainen vanhempi kannusti opiskelemaan, ja siihen, että pitää itse valita se ammatti ja ura, mikä tuntuu omalta. Yläluokkainen vanhempi taas painotti sitä, että ihmisen pitää tehdä jotain hyödyllistä. Tässä ristitulessa hylkäsin taidealan, joka olisi jo nuorena tuntunut omalta, ja valitsin luonnontieteen, haaveenani maailman pelastaminen. Ja minusta tuli akateeminen työtön, jolta maailma jäi lopulta pelastamatta.
No omaa tyhmyyttähän se on että aikuisenakaan ei ole itsenäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla kouluttamattomat olivat usein keskiluokkaisia ja keskituloisia.
Nykyään kouluttamattomuus on matalan tulotason synonyymi. Se on outoa 70-luvun lapselle.
Ennen vanhemmat saattoivat olla keskiluokkaisia ja kunnianhimoisia, vaikka olivat käyneet pelkän kansakoulun.
Nykyään kun hakee esim Prismaan niin oman kokemukseni pohjalta työhaastattelut menee tyyliin näin:
"Teillä oli kassamyyjän paikka auki."
"Onko sinulla korkeakoulututkimusta"
"Ei ole, olen merkonomi."
"No ei me sitten voida sua ottaa."
Höpöhöpö. Minulla on akateeminen koulutus, joka on selvästi luettavissa CV:stä, enkä ole kertaakaan päässyt Prismassa edes työhaastatteluun.
Minä olen köyhästä perheestä ja minulle on hyvin tuttua tuo kovan työnteon ja nöyrän tottelevaisuuden opettaminen. Se meni niin pitkälle, että vaikka olisin leikiten päässyt, vanhemmat eivät antaneet mennä lukioon vaan piti mennä amikseen, koska se oli "järkevämpää". Siellä puuhailin sitten sellaisten asioiden ja ihmisten kanssa, jotka eivät kiinnostaneet pätkääkään ja sama jatkui työelämässä. Oma tragediani on se, että en saanut koskaan itsestäni sen vertaa irti, että olisin myöhemmin mennyt iltalukioon ja jatkanut siitä omilla ehdoillani eteenpäin ja sinne, minne kiinnostuksen kohteeni ja lahjani olisivat osoittaneet. Nyt on liian myöhäistä. Syytän tästä tietysti itseäni, mutta hyvin paljon myös vanhempiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla kouluttamattomat olivat usein keskiluokkaisia ja keskituloisia.
Nykyään kouluttamattomuus on matalan tulotason synonyymi. Se on outoa 70-luvun lapselle.
Ennen vanhemmat saattoivat olla keskiluokkaisia ja kunnianhimoisia, vaikka olivat käyneet pelkän kansakoulun.
Nykyään kun hakee esim Prismaan niin oman kokemukseni pohjalta työhaastattelut menee tyyliin näin:
"Teillä oli kassamyyjän paikka auki."
"Onko sinulla korkeakoulututkimusta"
"Ei ole, olen merkonomi."
"No ei me sitten voida sua ottaa."Höpöhöpö. Minulla on akateeminen koulutus, joka on selvästi luettavissa CV:stä, enkä ole kertaakaan päässyt Prismassa edes työhaastatteluun.
Jos ei halua Prismaan tms. töihin, kannattaa CV:ssä mainita omaavansa akateemisen tutkinnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla kouluttamattomat olivat usein keskiluokkaisia ja keskituloisia.
Nykyään kouluttamattomuus on matalan tulotason synonyymi. Se on outoa 70-luvun lapselle.
Ennen vanhemmat saattoivat olla keskiluokkaisia ja kunnianhimoisia, vaikka olivat käyneet pelkän kansakoulun.
Nykyään kun hakee esim Prismaan niin oman kokemukseni pohjalta työhaastattelut menee tyyliin näin:
"Teillä oli kassamyyjän paikka auki."
"Onko sinulla korkeakoulututkimusta"
"Ei ole, olen merkonomi."
"No ei me sitten voida sua ottaa."
Ei ne Prismassa mitään tohtoria etsi, korkeakoulututkimus ei todellakaan ole edellytyksenä kassatyölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helposti tunnistan itseni tästä keskustelusta. Maalaistaustaiset ja huonosti koulutetut vanhempani kasvattivat minusta nöyrän kynnysmaton vailla itsetuntoa ja kuvitelmia, että minusta olisi johonkin. Kaikenlaisiin kysymyksiini sain vastaukseksi "eikö teille koulussa opeteta mitään?". Opiskeluaikana seurasin ihmeissäni ns. paremmista perheistä tulevien nuorten elämää, miten heillä oli jotenkin elämä hallussa, siinä missä minä itse yritin opetella ihan perusasioita omin päin.
Rikkaat kasvattavat lapsistaan määrätietoisia ja itsenäisesti ajattelevia kun sitten taas köyhät kasvattavat lapsensa kuuliaisiksi työjuhdiksi. Se näkyy myös ihmisissä jotka ovat köyhistä perheistä mutta kouluttautuneet korkealle. Heille on koulutuksestaan huolimatta ongelmallista päästä paremmalle oksalle oppimansa asenteen takia. Nämä asenteet näkyvät myös parisuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut etsiä tuota tutkimusta alkuperäisenä eli oliko siinä selitetty sanaa tottelevaisuus (vai oliko se edes juuri tuo vai sittenkin joku muu termi) tai itsenäisyys. Onhan tälläkin palstalla pilvin pimein vanhempia, jotka yrittävät saada teininsä tottelemaan ja mollaavat niitä vanhempia, joiden mielestä teini on riittävän itsenäinen päättämään siitä, millainen siisteystaso on huoneessaan. Pitääkö siis ymmärtää niin, että nämä komentajavanhemmat on pienituloisia ja paremmintienaavat oivaltavat, että käskytys on huono keino?
No shit Sherlock! Tuollainen 0-tutkimus tällä kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla kouluttamattomat olivat usein keskiluokkaisia ja keskituloisia.
Nykyään kouluttamattomuus on matalan tulotason synonyymi. Se on outoa 70-luvun lapselle.
Ennen vanhemmat saattoivat olla keskiluokkaisia ja kunnianhimoisia, vaikka olivat käyneet pelkän kansakoulun.
Nykyään kun hakee esim Prismaan niin oman kokemukseni pohjalta työhaastattelut menee tyyliin näin:
"Teillä oli kassamyyjän paikka auki."
"Onko sinulla korkeakoulututkimusta"
"Ei ole, olen merkonomi."
"No ei me sitten voida sua ottaa."
No eikä mene, jotain järkee nyt näihin aivopieruihin täälläkin, pliis.
Vierailija kirjoitti:
Rikkaat kasvattavat lapsistaan määrätietoisia ja itsenäisesti ajattelevia kun sitten taas köyhät kasvattavat lapsensa kuuliaisiksi työjuhdiksi. Se näkyy myös ihmisissä jotka ovat köyhistä perheistä mutta kouluttautuneet korkealle. Heille on koulutuksestaan huolimatta ongelmallista päästä paremmalle oksalle oppimansa asenteen takia. Nämä asenteet näkyvät myös parisuhteissa.
Itse olen ilmeisesti niin jääräpäinen ja voimakastahtoinen, ettei minusta pystynyt kukaan kasvattamaan kuuliaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat pyrkivät kasvattamaan lapsensa niin, että he selviytyvät mahdollisimman hyvin siinä maailmassa, missä itse elävät. Jokainen opettaa lapsilleen asioita, joita itse osaa, ja pitää tärkeinä.
Esim. ikänsä lyhyitä pätkätöitä eri työnantajille tehnyt painottaa sitä, kuinka tärkeää on osata tehdä hyvä työhakemus. Kun taas vanhempi, joka on itse päässyt siihen ainoaan, elämän kestävään työsuhteeseensa suhteilla tai on saanut julkiselta sektorilta viran heti valmistumisensa jälkeen, ei välttämättä edes tiedä, miten hyvä työhakemus tehdään.
Itse olen perheestä, missä toinen vanhempi tuli yläluokkaisesta "vanhan rahan" suvusta, ja toinen keskiluokkaisesta perheestä "nousukas" suvusta. Keskiluokkainen vanhempi kannusti opiskelemaan, ja siihen, että pitää itse valita se ammatti ja ura, mikä tuntuu omalta. Yläluokkainen vanhempi taas painotti sitä, että ihmisen pitää tehdä jotain hyödyllistä. Tässä ristitulessa hylkäsin taidealan, joka olisi jo nuorena tuntunut omalta, ja valitsin luonnontieteen, haaveenani maailman pelastaminen. Ja minusta tuli akateeminen työtön, jolta maailma jäi lopulta pelastamatta.
No omaa tyhmyyttähän se on että aikuisenakaan ei ole itsenäinen.
Mistä päättelit, että en ole itsenäinen? Jätin vain kertomatta, missä kaikissa asioissa minun on pitänyt tehdä valintoja vastoin vanhempani mielipiteitä, jotta minusta tuli edes se akateeminen työtön. En myöskään kertonut, mitä olen sen jälkeen tehnyt, ja mitä teen nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla kouluttamattomat olivat usein keskiluokkaisia ja keskituloisia.
Nykyään kouluttamattomuus on matalan tulotason synonyymi. Se on outoa 70-luvun lapselle.
Ennen vanhemmat saattoivat olla keskiluokkaisia ja kunnianhimoisia, vaikka olivat käyneet pelkän kansakoulun.
Nykyään kun hakee esim Prismaan niin oman kokemukseni pohjalta työhaastattelut menee tyyliin näin:
"Teillä oli kassamyyjän paikka auki."
"Onko sinulla korkeakoulututkimusta"
"Ei ole, olen merkonomi."
"No ei me sitten voida sua ottaa."Ei ne Prismassa mitään tohtoria etsi, korkeakoulututkimus ei todellakaan ole edellytyksenä kassatyölle.
Eivät ne mitään tohtoria etsikään, mutta ammattikorkeasta valmistunut tradenomi kyllä kelpaisi istumaan kassalle ja rahastamaan asiakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut etsiä tuota tutkimusta alkuperäisenä eli oliko siinä selitetty sanaa tottelevaisuus (vai oliko se edes juuri tuo vai sittenkin joku muu termi) tai itsenäisyys. Onhan tälläkin palstalla pilvin pimein vanhempia, jotka yrittävät saada teininsä tottelemaan ja mollaavat niitä vanhempia, joiden mielestä teini on riittävän itsenäinen päättämään siitä, millainen siisteystaso on huoneessaan. Pitääkö siis ymmärtää niin, että nämä komentajavanhemmat on pienituloisia ja paremmintienaavat oivaltavat, että käskytys on huono keino?
Siinä viitataan tottelevaisuuteen/itsenäisyyteen suhteessa yhteiskuntaan. Tottelevainen ei kyseenalaista vaan on auktoriteettiuskoinen. tottelevainen myös odottaa jotenkin yhteiskunnan huolehtivan hänestä.
Itse tulen yläluokkaisesta perheestä, mies on työläisperheestä, ei edes kuunnolla siitä vaan vanhemmat tehneet mitä milloinkin.
Appivanhemmat ei edes ymmärrä että itse voisi ajatella tai lähtökohtaisesti huolehtia. He vain lainehtii aaltojen mukana. Räpiköi miten räpiköi.
Ei tuo Suomeen oikein sovellu, yhteiskunta on niin erilainen.
Suomessa köyhä opettaa niksit joilla saadaan sossusta maksimoitua ne tuet. Keskiluokkainen opettaa että opiskele ja ole ahkera. Yläluokka on pieni ja kirjava, ja lapset kahdenlaisia: joko alisuoriutujia jotka hassaa isonkin perinnön, tai niitä ahkeria jotka menestyisi elämäntyylillään vaikka lähtökohdat olisi huonommatkin.
Mitä enemmän kaikki tekee töitä, sitä nopeammin maapallo tuhoutuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat pyrkivät kasvattamaan lapsensa niin, että he selviytyvät mahdollisimman hyvin siinä maailmassa, missä itse elävät. Jokainen opettaa lapsilleen asioita, joita itse osaa, ja pitää tärkeinä.
Esim. ikänsä lyhyitä pätkätöitä eri työnantajille tehnyt painottaa sitä, kuinka tärkeää on osata tehdä hyvä työhakemus. Kun taas vanhempi, joka on itse päässyt siihen ainoaan, elämän kestävään työsuhteeseensa suhteilla tai on saanut julkiselta sektorilta viran heti valmistumisensa jälkeen, ei välttämättä edes tiedä, miten hyvä työhakemus tehdään.
Itse olen perheestä, missä toinen vanhempi tuli yläluokkaisesta "vanhan rahan" suvusta, ja toinen keskiluokkaisesta perheestä "nousukas" suvusta. Keskiluokkainen vanhempi kannusti opiskelemaan, ja siihen, että pitää itse valita se ammatti ja ura, mikä tuntuu omalta. Yläluokkainen vanhempi taas painotti sitä, että ihmisen pitää tehdä jotain hyödyllistä. Tässä ristitulessa hylkäsin taidealan, joka olisi jo nuorena tuntunut omalta, ja valitsin luonnontieteen, haaveenani maailman pelastaminen. Ja minusta tuli akateeminen työtön, jolta maailma jäi lopulta pelastamatta.
No omaa tyhmyyttähän se on että aikuisenakaan ei ole itsenäinen.
Mistä päättelit, että en ole itsenäinen? Jätin vain kertomatta, missä kaikissa asioissa minun on pitänyt tehdä valintoja vastoin vanhempani mielipiteitä, jotta minusta tuli edes se akateeminen työtön. En myöskään kertonut, mitä olen sen jälkeen tehnyt, ja mitä teen nyt.
Siitä että et ole tehnyt itsenäisiä päätöksiä.
Ja edelleenkin sysäät vastuun elämästäsi muille.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen köyhästä perheestä ja minulle on hyvin tuttua tuo kovan työnteon ja nöyrän tottelevaisuuden opettaminen. Se meni niin pitkälle, että vaikka olisin leikiten päässyt, vanhemmat eivät antaneet mennä lukioon vaan piti mennä amikseen, koska se oli "järkevämpää". Siellä puuhailin sitten sellaisten asioiden ja ihmisten kanssa, jotka eivät kiinnostaneet pätkääkään ja sama jatkui työelämässä. Oma tragediani on se, että en saanut koskaan itsestäni sen vertaa irti, että olisin myöhemmin mennyt iltalukioon ja jatkanut siitä omilla ehdoillani eteenpäin ja sinne, minne kiinnostuksen kohteeni ja lahjani olisivat osoittaneet. Nyt on liian myöhäistä. Syytän tästä tietysti itseäni, mutta hyvin paljon myös vanhempiani.
Ja ikää on?
Meillä ei makseta lapsille tehdyistä kotitöistä, sillä se kannustaa suorittavan tason työhön. Viikkoraha on kyllä katkolla, jos ei hoida omaa osuuttaan täällä kotona.
Meillä maksetaan kouluarvosanoista.
Vanhemmat pyrkivät kasvattamaan lapsensa niin, että he selviytyvät mahdollisimman hyvin siinä maailmassa, missä itse elävät. Jokainen opettaa lapsilleen asioita, joita itse osaa, ja pitää tärkeinä.
Esim. ikänsä lyhyitä pätkätöitä eri työnantajille tehnyt painottaa sitä, kuinka tärkeää on osata tehdä hyvä työhakemus. Kun taas vanhempi, joka on itse päässyt siihen ainoaan, elämän kestävään työsuhteeseensa suhteilla tai on saanut julkiselta sektorilta viran heti valmistumisensa jälkeen, ei välttämättä edes tiedä, miten hyvä työhakemus tehdään.
Itse olen perheestä, missä toinen vanhempi tuli yläluokkaisesta "vanhan rahan" suvusta, ja toinen keskiluokkaisesta perheestä "nousukas" suvusta. Keskiluokkainen vanhempi kannusti opiskelemaan, ja siihen, että pitää itse valita se ammatti ja ura, mikä tuntuu omalta. Yläluokkainen vanhempi taas painotti sitä, että ihmisen pitää tehdä jotain hyödyllistä. Tässä ristitulessa hylkäsin taidealan, joka olisi jo nuorena tuntunut omalta, ja valitsin luonnontieteen, haaveenani maailman pelastaminen. Ja minusta tuli akateeminen työtön, jolta maailma jäi lopulta pelastamatta.