Lue keskustelun säännöt.
430 000 ihmisen tutkimus: rikkaat ja koulutetut opettavat lapsilleen eri asioita kuin pienituloiset
24.08.2021 |
Kasvatuksen asenteet ovat vahvasti yhteydessä perheen sosiaaliseen ja taloudelliseen asemaan, maailmankuulu taloustieteilijä havaitsi.
Pienituloiset vanhemmat opettavat lapsilleen tottelevaisuutta ja kovaa työtä, kun taas suurituloiset opettavat itsenäisyyttä.
Pienituloisissa perheissä välittyvät asenteet voivat kuitenkin muuttua, kun lapsille avautuu mahdollisuuksia työmarkkinoilla, arvioi maailmankuulu taloustieteilijä, MIT-yliopiston professori Daron Acemoğlu uudessa tutkimuksessaan.
Tutkimuksen lähtökohtana on maailmanlaajuisen asennemittauksen World Value Surveyn tulokset vuosilta 1981–2018. Kyselyyn saatiin vastauksia 430 000 ihmiseltä yli sadasta maasta, myös Suomesta.
Mittauksissa kysyttiin esimerkiksi sitä, mitä viittä ominaisuutta lapsessa on erityisen tärkeää rohkaista. Valittavia piirteitä oli kymmenen, muun muassa kova työ, tottelevaisuus ja itsenäisyys.
Acemoğlu havaitsi, että näiden kasvatusasenteiden ja perheen sosioekonomisen aseman välillä on vahva yhteys.
Lapsen itsenäisyys saa mainintoja sitä useammin, mitä varakkaammasta tai koulutetummasta perheestä on kyse.
Tottelevaisuuden ja kovan työn osalta yhteys on päinvastainen. Mitä pienemmät tulot ja mitä vähemmän koulutusta perheessä on, sitä enemmän näitä ominaisuuksia pidettiin lapselle tärkeinä.
”Sanalla sanoen rikkaat ja koulutetut vanhemmat näyttävät arvottavan lapsissaan eri piirteitä – itsenäisyyteen liittyviä – kuin vähemmän varakkaat ja vähemmän koulutetut”, Acemoğlu kirjoittaa.
Kovan työn arvostus liittyy Acemoğlun mukaan asenteena tottelevaisuuden ihanteeseen.
Acemoğlu julkaisi tutkimuskäsikirjoituksensa arvovaltaisen yhdysvaltalaisen NBER-tutkimuslaitoksen sivustolla. Tutkimuksen voi lukea myös hänen kotisivultaan.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla kouluttamattomat olivat usein keskiluokkaisia ja keskituloisia.
Nykyään kouluttamattomuus on matalan tulotason synonyymi. Se on outoa 70-luvun lapselle.
Ennen vanhemmat saattoivat olla keskiluokkaisia ja kunnianhimoisia, vaikka olivat käyneet pelkän kansakoulun.
Nykyään kun hakee esim Prismaan niin oman kokemukseni pohjalta työhaastattelut menee tyyliin näin:
"Teillä oli kassamyyjän paikka auki."
"Onko sinulla korkeakoulututkimusta"
"Ei ole, olen merkonomi."
"No ei me sitten voida sua ottaa."Ei ne Prismassa mitään tohtoria etsi, korkeakoulututkimus ei todellakaan ole edellytyksenä kassatyölle.
Eivät ne mitään tohtoria etsikään, mutta ammattikorkeasta valmistunut tradenomi kyllä kelpaisi istumaan kassalle ja rahastamaan asiakkaita.
Se mopojonnejen amis on ihan eri asia. Ei Suomessa ole muuta korkeakoulua kuin yliopistot ja siihen ihmiset viittaavat puhuttaessa korkeakoulusta. Eikä ne Ruokakaupat todellakaan mitään akateemisia tohtoreita etsi.
Ammattikorkeakoulu on korkeakoulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen köyhästä perheestä ja minulle on hyvin tuttua tuo kovan työnteon ja nöyrän tottelevaisuuden opettaminen. Se meni niin pitkälle, että vaikka olisin leikiten päässyt, vanhemmat eivät antaneet mennä lukioon vaan piti mennä amikseen, koska se oli "järkevämpää". Siellä puuhailin sitten sellaisten asioiden ja ihmisten kanssa, jotka eivät kiinnostaneet pätkääkään ja sama jatkui työelämässä. Oma tragediani on se, että en saanut koskaan itsestäni sen vertaa irti, että olisin myöhemmin mennyt iltalukioon ja jatkanut siitä omilla ehdoillani eteenpäin ja sinne, minne kiinnostuksen kohteeni ja lahjani olisivat osoittaneet. Nyt on liian myöhäistä. Syytän tästä tietysti itseäni, mutta hyvin paljon myös vanhempiani.
Ja ikää on?
51 vuotta. Kuis?
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei makseta lapsille tehdyistä kotitöistä, sillä se kannustaa suorittavan tason työhön. Viikkoraha on kyllä katkolla, jos ei hoida omaa osuuttaan täällä kotona.
Meillä maksetaan kouluarvosanoista.
Se ei ruoki sisäistä motivaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla kouluttamattomat olivat usein keskiluokkaisia ja keskituloisia.
Nykyään kouluttamattomuus on matalan tulotason synonyymi. Se on outoa 70-luvun lapselle.
Ennen vanhemmat saattoivat olla keskiluokkaisia ja kunnianhimoisia, vaikka olivat käyneet pelkän kansakoulun.
Nykyään kun hakee esim Prismaan niin oman kokemukseni pohjalta työhaastattelut menee tyyliin näin:
"Teillä oli kassamyyjän paikka auki."
"Onko sinulla korkeakoulututkimusta"
"Ei ole, olen merkonomi."
"No ei me sitten voida sua ottaa."Ei ne Prismassa mitään tohtoria etsi, korkeakoulututkimus ei todellakaan ole edellytyksenä kassatyölle.
Eivät ne mitään tohtoria etsikään, mutta ammattikorkeasta valmistunut tradenomi kyllä kelpaisi istumaan kassalle ja rahastamaan asiakkaita.
Se mopojonnejen amis on ihan eri asia. Ei Suomessa ole muuta korkeakoulua kuin yliopistot ja siihen ihmiset viittaavat puhuttaessa korkeakoulusta. Eikä ne Ruokakaupat todellakaan mitään akateemisia tohtoreita etsi.
Ammattikorkeakoulu on korkeakoulu.
Ja hauki on lintu.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo Suomeen oikein sovellu, yhteiskunta on niin erilainen.
Suomessa köyhä opettaa niksit joilla saadaan sossusta maksimoitua ne tuet. Keskiluokkainen opettaa että opiskele ja ole ahkera. Yläluokka on pieni ja kirjava, ja lapset kahdenlaisia: joko alisuoriutujia jotka hassaa isonkin perinnön, tai niitä ahkeria jotka menestyisi elämäntyylillään vaikka lähtökohdat olisi huonommatkin.
Itseasiassa voi köyhäkin opettaa ja patistella lastaan kurottamaan korkealle. Motiivina se, ettei halua samaa lapsilleen kuin itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei ole rehellisellä työllä rikastunut.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei makseta lapsille tehdyistä kotitöistä, sillä se kannustaa suorittavan tason työhön. Viikkoraha on kyllä katkolla, jos ei hoida omaa osuuttaan täällä kotona.
Meillä maksetaan kouluarvosanoista.
Näin teki myös tuttavaperheeni ja lopputuloksena lapsi avasi lääkiksen portit viime syksynä. Eli kannattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat pyrkivät kasvattamaan lapsensa niin, että he selviytyvät mahdollisimman hyvin siinä maailmassa, missä itse elävät. Jokainen opettaa lapsilleen asioita, joita itse osaa, ja pitää tärkeinä.
Esim. ikänsä lyhyitä pätkätöitä eri työnantajille tehnyt painottaa sitä, kuinka tärkeää on osata tehdä hyvä työhakemus. Kun taas vanhempi, joka on itse päässyt siihen ainoaan, elämän kestävään työsuhteeseensa suhteilla tai on saanut julkiselta sektorilta viran heti valmistumisensa jälkeen, ei välttämättä edes tiedä, miten hyvä työhakemus tehdään.
Itse olen perheestä, missä toinen vanhempi tuli yläluokkaisesta "vanhan rahan" suvusta, ja toinen keskiluokkaisesta perheestä "nousukas" suvusta. Keskiluokkainen vanhempi kannusti opiskelemaan, ja siihen, että pitää itse valita se ammatti ja ura, mikä tuntuu omalta. Yläluokkainen vanhempi taas painotti sitä, että ihmisen pitää tehdä jotain hyödyllistä. Tässä ristitulessa hylkäsin taidealan, joka olisi jo nuorena tuntunut omalta, ja valitsin luonnontieteen, haaveenani maailman pelastaminen. Ja minusta tuli akateeminen työtön, jolta maailma jäi lopulta pelastamatta.
No omaa tyhmyyttähän se on että aikuisenakaan ei ole itsenäinen.
Mistä päättelit, että en ole itsenäinen? Jätin vain kertomatta, missä kaikissa asioissa minun on pitänyt tehdä valintoja vastoin vanhempani mielipiteitä, jotta minusta tuli edes se akateeminen työtön. En myöskään kertonut, mitä olen sen jälkeen tehnyt, ja mitä teen nyt.
Siitä että et ole tehnyt itsenäisiä päätöksiä.
Ja edelleenkin sysäät vastuun elämästäsi muille.
Jos vanhempi kieltää 16 vuotiasta hakemasta kouluun, mihin hän haluaisi hakea, onko siinä ollenkaan sen vanhemman vikaa, jos nuori ei sinne kouluun hae? Ja tämä tapahtui 1980-luvulla, jolloin alle 18 vuotiaan yhteishakuun tarvittiin vielä huoltajan allekirjoitus.
Moni nuori ei tunnu tajuavan, että meitä on vielä vahvasti työelämässä sellaisia, joiden vanhemmat pakottivat meidät peruskoulun jälkeen sellaiseen kouluun, mihin emme todellakaan olisi halunneet lähteä, tai kielsivät juuri sen koulun, mikä olisi tuntunut omalta.
Toki omassa ikäluokassa valtaosa on saanut aidosti itse vaikuttaa siihen, mitä on lähtenyt opiskelemaan. Mutta se valinnanvapaus on ollut vanhempien päätettävissä. Kaikki vanhemmat eivät ole tätä valinnanvapautta nuorilleen antanut, ja toisilla taas nuoren ja vanhemman näkemykset ovat olleet yhtenevät siitä, mikä on nuorelle sopiva ala.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen köyhästä perheestä ja minulle on hyvin tuttua tuo kovan työnteon ja nöyrän tottelevaisuuden opettaminen. Se meni niin pitkälle, että vaikka olisin leikiten päässyt, vanhemmat eivät antaneet mennä lukioon vaan piti mennä amikseen, koska se oli "järkevämpää". Siellä puuhailin sitten sellaisten asioiden ja ihmisten kanssa, jotka eivät kiinnostaneet pätkääkään ja sama jatkui työelämässä. Oma tragediani on se, että en saanut koskaan itsestäni sen vertaa irti, että olisin myöhemmin mennyt iltalukioon ja jatkanut siitä omilla ehdoillani eteenpäin ja sinne, minne kiinnostuksen kohteeni ja lahjani olisivat osoittaneet. Nyt on liian myöhäistä. Syytän tästä tietysti itseäni, mutta hyvin paljon myös vanhempiani.
Ihminen on oman onnensa seppä. Toki onneakin tarvitaan PALJON mutta silti kukaan ei ole pelkkä lastu laineilla. Ihminen VOI kirjoittaa ylioppilaaksi vaikka 70-vuotiaana. Ihminen voi patentoida keksimänsä koneen satavuotiaana. Kannattaa ottaa vastuu omasta elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut etsiä tuota tutkimusta alkuperäisenä eli oliko siinä selitetty sanaa tottelevaisuus (vai oliko se edes juuri tuo vai sittenkin joku muu termi) tai itsenäisyys. Onhan tälläkin palstalla pilvin pimein vanhempia, jotka yrittävät saada teininsä tottelemaan ja mollaavat niitä vanhempia, joiden mielestä teini on riittävän itsenäinen päättämään siitä, millainen siisteystaso on huoneessaan. Pitääkö siis ymmärtää niin, että nämä komentajavanhemmat on pienituloisia ja paremmintienaavat oivaltavat, että käskytys on huono keino?
Siinä viitataan tottelevaisuuteen/itsenäisyyteen suhteessa yhteiskuntaan. Tottelevainen ei kyseenalaista vaan on auktoriteettiuskoinen. tottelevainen myös odottaa jotenkin yhteiskunnan huolehtivan hänestä.
Itse tulen yläluokkaisesta perheestä, mies on työläisperheestä, ei edes kuunnolla siitä vaan vanhemmat tehneet mitä milloinkin.
Appivanhemmat ei edes ymmärrä että itse voisi ajatella tai lähtökohtaisesti huolehtia. He vain lainehtii aaltojen mukana. Räpiköi miten räpiköi.
Mutta mikä oli se alkuperäisen tutkimuksen tarkka termi ja miten se on selitetty, siis alkuperäisellä tutkimuskielellä. Meillä tehdään mediassa käännöksiä aika usein vähän sinnepäin, joten ensin pitää tietää oikea termi ja sen kulttuurinen merkitys.
Vierailija kirjoitti:
Nollatutkimus. Yhtä yllättävää kuin se, että heinäkuussa on lämpimämpää kuin joulukuussa.
Oletko oikeasti sitä mieltä? Jos olet ihan rehellinen, niin olisitko kuitenkin ennen tutkimuksen lukemista olettanut, että rikkaat opettavat lapsilleen kovan työn tekemistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen köyhästä perheestä ja minulle on hyvin tuttua tuo kovan työnteon ja nöyrän tottelevaisuuden opettaminen. Se meni niin pitkälle, että vaikka olisin leikiten päässyt, vanhemmat eivät antaneet mennä lukioon vaan piti mennä amikseen, koska se oli "järkevämpää". Siellä puuhailin sitten sellaisten asioiden ja ihmisten kanssa, jotka eivät kiinnostaneet pätkääkään ja sama jatkui työelämässä. Oma tragediani on se, että en saanut koskaan itsestäni sen vertaa irti, että olisin myöhemmin mennyt iltalukioon ja jatkanut siitä omilla ehdoillani eteenpäin ja sinne, minne kiinnostuksen kohteeni ja lahjani olisivat osoittaneet. Nyt on liian myöhäistä. Syytän tästä tietysti itseäni, mutta hyvin paljon myös vanhempiani.
Ihminen on oman onnensa seppä. Toki onneakin tarvitaan PALJON mutta silti kukaan ei ole pelkkä lastu laineilla. Ihminen VOI kirjoittaa ylioppilaaksi vaikka 70-vuotiaana. Ihminen voi patentoida keksimänsä koneen satavuotiaana. Kannattaa ottaa vastuu omasta elämästä.
Ok. Tämä viisastelu auttaa asianosaisia todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen köyhästä perheestä ja minulle on hyvin tuttua tuo kovan työnteon ja nöyrän tottelevaisuuden opettaminen. Se meni niin pitkälle, että vaikka olisin leikiten päässyt, vanhemmat eivät antaneet mennä lukioon vaan piti mennä amikseen, koska se oli "järkevämpää". Siellä puuhailin sitten sellaisten asioiden ja ihmisten kanssa, jotka eivät kiinnostaneet pätkääkään ja sama jatkui työelämässä. Oma tragediani on se, että en saanut koskaan itsestäni sen vertaa irti, että olisin myöhemmin mennyt iltalukioon ja jatkanut siitä omilla ehdoillani eteenpäin ja sinne, minne kiinnostuksen kohteeni ja lahjani olisivat osoittaneet. Nyt on liian myöhäistä. Syytän tästä tietysti itseäni, mutta hyvin paljon myös vanhempiani.
Ja ikää on?
51 vuotta. Kuis?
Olen iltalukion (nyk. aikuislukio) käynyt, ja siellä oli sinun ikäisiäsi opiskelijoita paljonkin, vanhempiakin. Itse kuuluin porukan nuorimpiin, 25 vuotiaana. Vanhin joka valmistui minun kanssani samaan aikaan samasta koulusta ylioppilaaksi, oli reilusti yli 60v.
Nyt olen 52v, ja opiskelen uutta ammattia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nollatutkimus. Yhtä yllättävää kuin se, että heinäkuussa on lämpimämpää kuin joulukuussa.
Oletko oikeasti sitä mieltä? Jos olet ihan rehellinen, niin olisitko kuitenkin ennen tutkimuksen lukemista olettanut, että rikkaat opettavat lapsilleen kovan työn tekemistä?
En olisi. Olen aina tiennyt, että työnteon ja puurtamisen korostaminen on matalasti koulutettujen juttu, itsensä ja taitojensa kehittäminen hyväosaisten.
- Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen köyhästä perheestä ja minulle on hyvin tuttua tuo kovan työnteon ja nöyrän tottelevaisuuden opettaminen. Se meni niin pitkälle, että vaikka olisin leikiten päässyt, vanhemmat eivät antaneet mennä lukioon vaan piti mennä amikseen, koska se oli "järkevämpää". Siellä puuhailin sitten sellaisten asioiden ja ihmisten kanssa, jotka eivät kiinnostaneet pätkääkään ja sama jatkui työelämässä. Oma tragediani on se, että en saanut koskaan itsestäni sen vertaa irti, että olisin myöhemmin mennyt iltalukioon ja jatkanut siitä omilla ehdoillani eteenpäin ja sinne, minne kiinnostuksen kohteeni ja lahjani olisivat osoittaneet. Nyt on liian myöhäistä. Syytän tästä tietysti itseäni, mutta hyvin paljon myös vanhempiani.
Ihminen on oman onnensa seppä. Toki onneakin tarvitaan PALJON mutta silti kukaan ei ole pelkkä lastu laineilla. Ihminen VOI kirjoittaa ylioppilaaksi vaikka 70-vuotiaana. Ihminen voi patentoida keksimänsä koneen satavuotiaana. Kannattaa ottaa vastuu omasta elämästä.
En toki kannata uhriutumista, se ei hyödytä Mutta peräänkuulutan vähän armollisuutta ja sen myöntämistä, miten paljon Varhaislapsuus vaikuttaa. Jos olet koko lapsuuden kuullut selitystä siitä, että pitkälle opiskelu ei kannata tai susta ei ole mihinkään, niin on aikuisena hyvin vaikea alkaa toimimaan sitä vastaan ja mennä lukioon tai patentoida keksintöjä. Jotkut garcat pystyy, mutta siihen vaaditaan harvinainen persoonallisuustyyppi. Ja sille persoonallisuustyypullekään ei yksilö voi itse mitään, se kun määräytyy geeneissä ja muovautuu ympäristön vaikutuksesta.
Olen kasvanut varakkaiden ja koulutettujen perheiden naapurustossa ja selvää oli todella tiukat säännöt. Odotettiin tietynlaista käytöstä, oli "edustustilat" kodissa joihin lapsilla ei ollut asiaa, kasvatus tuntui hyvin tiukalta yhdessä elämisen ja tekemisen sijaan. Lapset tottelivat. Lapset ja kaverit kulkivat aina takaovesta, ainoastaan juhlissa vanhempien kanssa pääsi eteisen kautta (tuntui erityisen hienolta) :D Tämä erosi selvästi "maanläheisemmistä" kaveriperheistä, jossa voitiin olla vapaammin perheen kotona, eikä säännöt tai kasvatus ollut niin vahvoina läsnä.
Luulen, että itsenäisyyttä suhteessa yhteiskuntaan "korostetaan", koska aiemmin mainittu vaikuttamismahdollisuus ja liikkuvuus on itsestäänselvyys. Muureja ei ole, avoimia ovia sen sijaan on (lapsuuden jälkeen). Ei toimita muiden ehdoilla, viimeistään suhteet tasoittavat tietä ja tämä on tiedetään. Se on siis se, miten maailma koetaan aidosti, ei erityinen yritys vaikuttaa lasten tulevaisuuteen. Tulee ikäänkuin automaattisesti toimintaympäristön kautta arvotuksena.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se mene ihan niin että rikkaat opettavat sitä työntekoa lapsilleen ja köyhät jättävät omat lapsensa kasvattamatta. Näin sitten se varallisuus ja luokka sitten periytyy.
Tässä kommettissa kiinnostaa kommentoijan tausta. Köyhä vai rikas? Kommentista sain kuvan, että köyhä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen köyhästä perheestä ja minulle on hyvin tuttua tuo kovan työnteon ja nöyrän tottelevaisuuden opettaminen. Se meni niin pitkälle, että vaikka olisin leikiten päässyt, vanhemmat eivät antaneet mennä lukioon vaan piti mennä amikseen, koska se oli "järkevämpää". Siellä puuhailin sitten sellaisten asioiden ja ihmisten kanssa, jotka eivät kiinnostaneet pätkääkään ja sama jatkui työelämässä. Oma tragediani on se, että en saanut koskaan itsestäni sen vertaa irti, että olisin myöhemmin mennyt iltalukioon ja jatkanut siitä omilla ehdoillani eteenpäin ja sinne, minne kiinnostuksen kohteeni ja lahjani olisivat osoittaneet. Nyt on liian myöhäistä. Syytän tästä tietysti itseäni, mutta hyvin paljon myös vanhempiani.
Ihminen on oman onnensa seppä. Toki onneakin tarvitaan PALJON mutta silti kukaan ei ole pelkkä lastu laineilla. Ihminen VOI kirjoittaa ylioppilaaksi vaikka 70-vuotiaana. Ihminen voi patentoida keksimänsä koneen satavuotiaana. Kannattaa ottaa vastuu omasta elämästä.
Loppujen lopuksi millään muulla ei ole vaikutusta ihmisen elämään kuin tämän omilla päätöksillä ja valinnoilla. Ei millään jumalilla, ei kohtalolla, ei yhteiskunnalla, eikä myöskään muilla ihmisillä. Kaikki on yksilön omissa käsissä ja tämä itse määrää mitä elämällään tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nollatutkimus. Yhtä yllättävää kuin se, että heinäkuussa on lämpimämpää kuin joulukuussa.
Oletko oikeasti sitä mieltä? Jos olet ihan rehellinen, niin olisitko kuitenkin ennen tutkimuksen lukemista olettanut, että rikkaat opettavat lapsilleen kovan työn tekemistä?
En olisi. Olen aina tiennyt, että työnteon ja puurtamisen korostaminen on matalasti koulutettujen juttu, itsensä ja taitojensa kehittäminen hyväosaisten.
- Eri
Eikö itsensä ja taitojensa kehittäminen ole työntekoa?
Se mopojonnejen amis on ihan eri asia. Ei Suomessa ole muuta korkeakoulua kuin yliopistot ja siihen ihmiset viittaavat puhuttaessa korkeakoulusta. Eikä ne Ruokakaupat todellakaan mitään akateemisia tohtoreita etsi.