Lue keskustelun säännöt.
430 000 ihmisen tutkimus: rikkaat ja koulutetut opettavat lapsilleen eri asioita kuin pienituloiset
24.08.2021 |
Kasvatuksen asenteet ovat vahvasti yhteydessä perheen sosiaaliseen ja taloudelliseen asemaan, maailmankuulu taloustieteilijä havaitsi.
Pienituloiset vanhemmat opettavat lapsilleen tottelevaisuutta ja kovaa työtä, kun taas suurituloiset opettavat itsenäisyyttä.
Pienituloisissa perheissä välittyvät asenteet voivat kuitenkin muuttua, kun lapsille avautuu mahdollisuuksia työmarkkinoilla, arvioi maailmankuulu taloustieteilijä, MIT-yliopiston professori Daron Acemoğlu uudessa tutkimuksessaan.
Tutkimuksen lähtökohtana on maailmanlaajuisen asennemittauksen World Value Surveyn tulokset vuosilta 1981–2018. Kyselyyn saatiin vastauksia 430 000 ihmiseltä yli sadasta maasta, myös Suomesta.
Mittauksissa kysyttiin esimerkiksi sitä, mitä viittä ominaisuutta lapsessa on erityisen tärkeää rohkaista. Valittavia piirteitä oli kymmenen, muun muassa kova työ, tottelevaisuus ja itsenäisyys.
Acemoğlu havaitsi, että näiden kasvatusasenteiden ja perheen sosioekonomisen aseman välillä on vahva yhteys.
Lapsen itsenäisyys saa mainintoja sitä useammin, mitä varakkaammasta tai koulutetummasta perheestä on kyse.
Tottelevaisuuden ja kovan työn osalta yhteys on päinvastainen. Mitä pienemmät tulot ja mitä vähemmän koulutusta perheessä on, sitä enemmän näitä ominaisuuksia pidettiin lapselle tärkeinä.
”Sanalla sanoen rikkaat ja koulutetut vanhemmat näyttävät arvottavan lapsissaan eri piirteitä – itsenäisyyteen liittyviä – kuin vähemmän varakkaat ja vähemmän koulutetut”, Acemoğlu kirjoittaa.
Kovan työn arvostus liittyy Acemoğlun mukaan asenteena tottelevaisuuden ihanteeseen.
Acemoğlu julkaisi tutkimuskäsikirjoituksensa arvovaltaisen yhdysvaltalaisen NBER-tutkimuslaitoksen sivustolla. Tutkimuksen voi lukea myös hänen kotisivultaan.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla kouluttamattomat olivat usein keskiluokkaisia ja keskituloisia.
Nykyään kouluttamattomuus on matalan tulotason synonyymi. Se on outoa 70-luvun lapselle.
Ennen vanhemmat saattoivat olla keskiluokkaisia ja kunnianhimoisia, vaikka olivat käyneet pelkän kansakoulun.
Ei ne olleet keskiluokkaa, vaan työväenluokkaa. Ei kannata oikoa sieltä, missä ei ole oikotietä. T: toinen 70 -luvun lapsi
mut 80-90 luvuilla täysin kouluttamatonkin saattoi päästä ihan hyvään virkaan tai toimeen kunnalle. Nykyään täysin mahdottomuus ilman jotain amk tutkintoa minnekkään sihteeriksikään. Liikaa noita merkonomeja koulutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla kouluttamattomat olivat usein keskiluokkaisia ja keskituloisia.
Nykyään kouluttamattomuus on matalan tulotason synonyymi. Se on outoa 70-luvun lapselle.
Ennen vanhemmat saattoivat olla keskiluokkaisia ja kunnianhimoisia, vaikka olivat käyneet pelkän kansakoulun.
Ei ne olleet keskiluokkaa, vaan työväenluokkaa. Ei kannata oikoa sieltä, missä ei ole oikotietä. T: toinen 70 -luvun lapsi
mut 80-90 luvuilla täysin kouluttamatonkin saattoi päästä ihan hyvään virkaan tai toimeen kunnalle. Nykyään täysin mahdottomuus ilman jotain amk tutkintoa minnekkään sihteeriksikään. Liikaa noita merkonomeja koulutettu.
Noissa se tekijä varmaan oli puolueen jäsenkirja. Kaupungissa demareiden ja maalaiskunnissa kepun.
Koulutettujen perheissä kyetään keskustelemaan laajasti ja myös abstraktilla tasolla asioista. Kouluttamattomat puhuvat lähinnä konkreettisista asioista. Kun lapset menevät kouluun, on kouluttamattomien lapset ihan ulalla siitä mitä opettaja puhuu. Tästä on tutkimuksia jo 80- luvulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikkaat kasvattavat lapsistaan määrätietoisia ja itsenäisesti ajattelevia kun sitten taas köyhät kasvattavat lapsensa kuuliaisiksi työjuhdiksi. Se näkyy myös ihmisissä jotka ovat köyhistä perheistä mutta kouluttautuneet korkealle. Heille on koulutuksestaan huolimatta ongelmallista päästä paremmalle oksalle oppimansa asenteen takia. Nämä asenteet näkyvät myös parisuhteissa.
Itse olen ilmeisesti niin jääräpäinen ja voimakastahtoinen, ettei minusta pystynyt kukaan kasvattamaan kuuliaista.
Saitko remmistä lapsena?
En ja luultavasti olisin tehnyt lasun vanhemmista kuin alistunut.
Okei no jos olisit saanut remmiä ihan kunnolla lapsesta saakka, niin tuskin susta olisi tuollaista tullut. Voimakastahtoisuus olisi kyllä karissut ja muutkin luullot otettu aika äkkiä pois. Helppo se on aikuisena sanoa, että olisin tehnyt näin, kun omaa aikuisen kypsät aivot ja elämänkokemusta. Lapsi jolle remmi on normaali asia ei osaa kyseenalaistaa sitä vaan alistuu. Tuohon vielä henkistä mainipulaatiota, ettei saa kertoa koulussa, kun muuten joutuu orpojen laitokseen kauas pois etkä näe kavereita ja sisaruksiasi enää koskaan. Kyllä siinä näkee parhaaksi pitää suun supussa ja alistua.
Höpö höpö. Minä sain remmistä, mutta en kasvanut alistujaksi. Minä aina toivoin että olisin päässyt laitokseen, mutta en päässyt.
Lapsuutta on turha syyttää aikuisuudesta. Toki huono lapsuus tekee kaiken vaikeammaksi, mutta ei se ihmisen luonnetta määrää. Sitkeä tyyppi piut paut piittaa vanhemmista, ja menee sinne kouluun minne haluaa (ja pääsee). Uhriutuja keksii aina, miten hänen elämänsä huonot asiat ovat jonkun muun vika, ei koskaan seurausta omista valinnoista.
Miksi et päässyt laitokseen?
Koska olin hyvä koulussa, silloin kuulemma ei vanhempi voi olla väkivaltainen alkoholisti.
Tämä nyt käy selväksi, kun istuu muutaman illan baarissa kuuntelemassa huutoa (istui muutaman illan baarissa ennen koronaa): paremmin pärjänneiden mielestä pienituloisten pienet tulot ovat pienituloisten oma vika, ja pienituloisten mielestä rikkaat ja koulutetut, paitsi riistävät kaikin keinoin pienituloisia, ovat rikkaita ja koulutettuja, koska rikkaus ja koulutus on revitty pienituloisten selkänahasta.
Nyky-Suomen kaltaisissa oloissa kaikilla on lähes samat mahikset. Yhdet vain ovat parempia tai onnekkaampia kuin toiset. Ei se miksikään muutu. Se on maailman peruspilareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikkaat kasvattavat lapsistaan määrätietoisia ja itsenäisesti ajattelevia kun sitten taas köyhät kasvattavat lapsensa kuuliaisiksi työjuhdiksi. Se näkyy myös ihmisissä jotka ovat köyhistä perheistä mutta kouluttautuneet korkealle. Heille on koulutuksestaan huolimatta ongelmallista päästä paremmalle oksalle oppimansa asenteen takia. Nämä asenteet näkyvät myös parisuhteissa.
Itse olen ilmeisesti niin jääräpäinen ja voimakastahtoinen, ettei minusta pystynyt kukaan kasvattamaan kuuliaista.
Saitko remmistä lapsena?
En ja luultavasti olisin tehnyt lasun vanhemmista kuin alistunut.
Okei no jos olisit saanut remmiä ihan kunnolla lapsesta saakka, niin tuskin susta olisi tuollaista tullut. Voimakastahtoisuus olisi kyllä karissut ja muutkin luullot otettu aika äkkiä pois. Helppo se on aikuisena sanoa, että olisin tehnyt näin, kun omaa aikuisen kypsät aivot ja elämänkokemusta. Lapsi jolle remmi on normaali asia ei osaa kyseenalaistaa sitä vaan alistuu. Tuohon vielä henkistä mainipulaatiota, ettei saa kertoa koulussa, kun muuten joutuu orpojen laitokseen kauas pois etkä näe kavereita ja sisaruksiasi enää koskaan. Kyllä siinä näkee parhaaksi pitää suun supussa ja alistua.
Höpö höpö. Minä sain remmistä, mutta en kasvanut alistujaksi. Minä aina toivoin että olisin päässyt laitokseen, mutta en päässyt.
Lapsuutta on turha syyttää aikuisuudesta. Toki huono lapsuus tekee kaiken vaikeammaksi, mutta ei se ihmisen luonnetta määrää. Sitkeä tyyppi piut paut piittaa vanhemmista, ja menee sinne kouluun minne haluaa (ja pääsee). Uhriutuja keksii aina, miten hänen elämänsä huonot asiat ovat jonkun muun vika, ei koskaan seurausta omista valinnoista.
Tekstistäsi huomaa, että omaat kovat asenteet muita ihmisiä kohtaan, eli olet jonkinsortin kus1pää. Ehkä se on sinun omaa luonnettasi tai ehkä kasvatuksesi tulosta.
Sitten voi miettiä tekeekö se itsenäisyys ja rahan tekemin luovilla keinoilla välttämättä kaikkia ihmisiä onnelliseksi. Osalle tämä elämäntapa voi olla esimerkiksi liian stressaava.
Ennen vanhaan (vielä 70-80 luvuilla) ihmisille riitti avioliitto nuorena, yksinkertainen työ, iso omakotitalo, lapset ja lemmikit, ehkä joku oma harrastus vaikka neulominen tai maalaus. Tällainen elämä on nykyäänkin mahdollista saavuttaa ihan keskiluokkaisilla töillä.
Onko ne kansainväliset projektit, pitchaukset, osakesijoittaminen tms. nyt välttämättä sitä parempaa elämää. Osalle voi olla, kaikille ei. Suurin osa ihmisistä kaipaa lähinnä rauhallista ja turvallista arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi pitää paikkansa. Jos mietin omia kouluttamattomia vanhempiani, niin kyllä vaan tottelevaisuus ja kova työ oli heillekin tärkeitä arvoja ja niitä painotettiin. Itsenäisyyteen ei taas juurikaan kannustettu. Minusta tuli kuitenkin aikanaan sukumme ensimmäinen ylioppilas ja myöhemmin myös korkeakoulutettu. Omalle lapselleni en erityisemmin painota tottelevaisuutta kuin mitä nyt normaaliin kasvatukseen kuuluu ja toki olen itsekin sitä mieltä, että työtä ja vaivaakin pitää asioiden eteen nähdä, mutta sellaista suoranaista raatamista, mitä vanhempani edellyttivät, niin en painota. Selvästi painotan itsenäisyyttä vanhempiani enemmän ja toivon että lapsestani tulee itsenäinen niin taloudellisesti kuin sosiaalisesti sekä rohkea, eikä mikään peräkammarintyttö kuin mitä äitini olisi minusta varmasti toivonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikkaat kasvattavat lapsistaan määrätietoisia ja itsenäisesti ajattelevia kun sitten taas köyhät kasvattavat lapsensa kuuliaisiksi työjuhdiksi. Se näkyy myös ihmisissä jotka ovat köyhistä perheistä mutta kouluttautuneet korkealle. Heille on koulutuksestaan huolimatta ongelmallista päästä paremmalle oksalle oppimansa asenteen takia. Nämä asenteet näkyvät myös parisuhteissa.
Itse olen ilmeisesti niin jääräpäinen ja voimakastahtoinen, ettei minusta pystynyt kukaan kasvattamaan kuuliaista.
Saitko remmistä lapsena?
En ja luultavasti olisin tehnyt lasun vanhemmista kuin alistunut.
Okei no jos olisit saanut remmiä ihan kunnolla lapsesta saakka, niin tuskin susta olisi tuollaista tullut. Voimakastahtoisuus olisi kyllä karissut ja muutkin luullot otettu aika äkkiä pois. Helppo se on aikuisena sanoa, että olisin tehnyt näin, kun omaa aikuisen kypsät aivot ja elämänkokemusta. Lapsi jolle remmi on normaali asia ei osaa kyseenalaistaa sitä vaan alistuu. Tuohon vielä henkistä mainipulaatiota, ettei saa kertoa koulussa, kun muuten joutuu orpojen laitokseen kauas pois etkä näe kavereita ja sisaruksiasi enää koskaan. Kyllä siinä näkee parhaaksi pitää suun supussa ja alistua.
Ei se nyt ihan noin ole. Tiedostan aivan selkeästi, että voimakkaalla tahdolla on ollut useissa yhteyksissä negatiivisia vaikutuksia ja se on tehnyt elämästä joskus tarpeettoman kivikkoista. Mutta jos siinä on jotain hyviä puolia niin se on ehdottomasti se, että olen tehnyt elämästäni oman näköistä, enkä sen mukaista mitä se on ollut vanhemmillani taikka muiden ihmisten odotusten mukaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikkaat kasvattavat lapsistaan määrätietoisia ja itsenäisesti ajattelevia kun sitten taas köyhät kasvattavat lapsensa kuuliaisiksi työjuhdiksi. Se näkyy myös ihmisissä jotka ovat köyhistä perheistä mutta kouluttautuneet korkealle. Heille on koulutuksestaan huolimatta ongelmallista päästä paremmalle oksalle oppimansa asenteen takia. Nämä asenteet näkyvät myös parisuhteissa.
Itse olen ilmeisesti niin jääräpäinen ja voimakastahtoinen, ettei minusta pystynyt kukaan kasvattamaan kuuliaista.
Saitko remmistä lapsena?
En ja luultavasti olisin tehnyt lasun vanhemmista kuin alistunut.
Okei no jos olisit saanut remmiä ihan kunnolla lapsesta saakka, niin tuskin susta olisi tuollaista tullut. Voimakastahtoisuus olisi kyllä karissut ja muutkin luullot otettu aika äkkiä pois. Helppo se on aikuisena sanoa, että olisin tehnyt näin, kun omaa aikuisen kypsät aivot ja elämänkokemusta. Lapsi jolle remmi on normaali asia ei osaa kyseenalaistaa sitä vaan alistuu. Tuohon vielä henkistä mainipulaatiota, ettei saa kertoa koulussa, kun muuten joutuu orpojen laitokseen kauas pois etkä näe kavereita ja sisaruksiasi enää koskaan. Kyllä siinä näkee parhaaksi pitää suun supussa ja alistua.
Höpö höpö. Minä sain remmistä, mutta en kasvanut alistujaksi. Minä aina toivoin että olisin päässyt laitokseen, mutta en päässyt.
Lapsuutta on turha syyttää aikuisuudesta. Toki huono lapsuus tekee kaiken vaikeammaksi, mutta ei se ihmisen luonnetta määrää. Sitkeä tyyppi piut paut piittaa vanhemmista, ja menee sinne kouluun minne haluaa (ja pääsee). Uhriutuja keksii aina, miten hänen elämänsä huonot asiat ovat jonkun muun vika, ei koskaan seurausta omista valinnoista.
Minun opettaja vannoi, että syön veripalttua. Luovutti ruokalassa, kun kello oli neljä ja aika lähteä oman perheen luo. Lyödä se ei uskaltanut, mutta varmaan teki mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikkaat kasvattavat lapsistaan määrätietoisia ja itsenäisesti ajattelevia kun sitten taas köyhät kasvattavat lapsensa kuuliaisiksi työjuhdiksi. Se näkyy myös ihmisissä jotka ovat köyhistä perheistä mutta kouluttautuneet korkealle. Heille on koulutuksestaan huolimatta ongelmallista päästä paremmalle oksalle oppimansa asenteen takia. Nämä asenteet näkyvät myös parisuhteissa.
Itse olen ilmeisesti niin jääräpäinen ja voimakastahtoinen, ettei minusta pystynyt kukaan kasvattamaan kuuliaista.
Saitko remmistä lapsena?
En ja luultavasti olisin tehnyt lasun vanhemmista kuin alistunut.
Okei no jos olisit saanut remmiä ihan kunnolla lapsesta saakka, niin tuskin susta olisi tuollaista tullut. Voimakastahtoisuus olisi kyllä karissut ja muutkin luullot otettu aika äkkiä pois. Helppo se on aikuisena sanoa, että olisin tehnyt näin, kun omaa aikuisen kypsät aivot ja elämänkokemusta. Lapsi jolle remmi on normaali asia ei osaa kyseenalaistaa sitä vaan alistuu. Tuohon vielä henkistä mainipulaatiota, ettei saa kertoa koulussa, kun muuten joutuu orpojen laitokseen kauas pois etkä näe kavereita ja sisaruksiasi enää koskaan. Kyllä siinä näkee parhaaksi pitää suun supussa ja alistua.
Höpö höpö. Minä sain remmistä, mutta en kasvanut alistujaksi. Minä aina toivoin että olisin päässyt laitokseen, mutta en päässyt.
Lapsuutta on turha syyttää aikuisuudesta. Toki huono lapsuus tekee kaiken vaikeammaksi, mutta ei se ihmisen luonnetta määrää. Sitkeä tyyppi piut paut piittaa vanhemmista, ja menee sinne kouluun minne haluaa (ja pääsee). Uhriutuja keksii aina, miten hänen elämänsä huonot asiat ovat jonkun muun vika, ei koskaan seurausta omista valinnoista.
Tekstistäsi huomaa, että omaat kovat asenteet muita ihmisiä kohtaan, eli olet jonkinsortin kus1pää. Ehkä se on sinun omaa luonnettasi tai ehkä kasvatuksesi tulosta.
Ja sinä olet täynnä myötätuntoa ja rakkautta, kun noin sanot? Missä on myötätuntosi? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen tutkimus.
Olen itse hyvätuloisen ja akateemisesti koulutetun perheen lapsi, aviopuolisoni sosioekonominen perhetausta on aivan päivnvastainen: kansakoulutausta, jopa ruuasta oli pulaa kun olivat niin pienivaraisia ja laman aikaan ei ollut töitä ollenkaan.
Yhteistä meille on se, että meidät on molemmat kasvatettu tekemään kovasti töitä. Minut siksi, että kun tekee töitä voi saavuttaa mitä haluaa, näin vanhempani opettivat. Ja niin saavutinkin. Puolison kotona opetettiin tekemään kovasti töitä siksi, että pysyy hengissä. Ideologia opin takana on siis aivan erilainen.
Huomaan jatkuvasti tsemppaavani puolisoani kunnioittamaan itseään, sillä hänellä tuntuu olevan kotoa opittu ajatus, ettei hän voi ikinä saavuttaa mitään, kaikki menee kuitenkin pieleen ja elämä on kurjaa vaikka kuinka yrittää. Eli vanhempansa aikoinaan ovat transferoineet oman ahdinkonsa perheen lapsiin.
Hyvin kerrottu. Mutta transferenssitunne on sitä, kun triggeröityy jostakin ihmisestä sen takia, että se ihminen tuo mieleen jonkun aikaisemman traumaattisen kokemuksen. Hebkilö reagoi vanhaan, ei nykyhetkeen. Sukupolvilta toisille siirretyt uskomukset "elämän kurjuudesta" ym. ovat taas ihan eri ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Koulutettujen perheissä kyetään keskustelemaan laajasti ja myös abstraktilla tasolla asioista. Kouluttamattomat puhuvat lähinnä konkreettisista asioista. Kun lapset menevät kouluun, on kouluttamattomien lapset ihan ulalla siitä mitä opettaja puhuu. Tästä on tutkimuksia jo 80- luvulta.
Kerroppa mitä abstrakteja asioita puhutaan lasten kanssa ennen kuin ovat kouluiässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen rikkaiden puolella.
Köyhät opettaa tottelevaisuutta ei johda muutakuin lampaisiin jotka työskentelee 1200€ palkalla.
Köyhissä on liikaa katkeruutta. Kiusaaminen menee huomattavasti useammin niin päin, että köyhä kiusaa rikasta. Eikä jää pelkkään kiusaamiseen vaan menee rikollisuuteen, varastamiseen, vainoamiseen, yms. Köyhä ja katkera psykopaatti on pahinta.
Köyhän lapsen ensimmäinen sana on "äiti", rikkaan lapsen "osinko".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen tutkimus.
Olen itse hyvätuloisen ja akateemisesti koulutetun perheen lapsi, aviopuolisoni sosioekonominen perhetausta on aivan päivnvastainen: kansakoulutausta, jopa ruuasta oli pulaa kun olivat niin pienivaraisia ja laman aikaan ei ollut töitä ollenkaan.
Yhteistä meille on se, että meidät on molemmat kasvatettu tekemään kovasti töitä. Minut siksi, että kun tekee töitä voi saavuttaa mitä haluaa, näin vanhempani opettivat. Ja niin saavutinkin. Puolison kotona opetettiin tekemään kovasti töitä siksi, että pysyy hengissä. Ideologia opin takana on siis aivan erilainen.
Huomaan jatkuvasti tsemppaavani puolisoani kunnioittamaan itseään, sillä hänellä tuntuu olevan kotoa opittu ajatus, ettei hän voi ikinä saavuttaa mitään, kaikki menee kuitenkin pieleen ja elämä on kurjaa vaikka kuinka yrittää. Eli vanhempansa aikoinaan ovat transferoineet oman ahdinkonsa perheen lapsiin.
Hyvin kerrottu. Mutta transferenssitunne on sitä, kun triggeröityy jostakin ihmisestä sen takia, että se ihminen tuo mieleen jonkun aikaisemman traumaattisen kokemuksen. Hebkilö reagoi vanhaan, ei nykyhetkeen. Sukupolvilta toisille siirretyt uskomukset "elämän kurjuudesta" ym. ovat taas ihan eri ilmiö.
Tunnetranferenssi on itseasiassa kuten aiempi kuvasi. Itse puhut taas traumasta. Transferenssissa toinen siirtää omat tunteet toiselle, usein tahattomasti. Ne siis "tarttuvat". Kohteen voi olla hyvin vaikea käsitellä näitä siirtyviä tunteita, koska ei tiedä mistä ne johtuvat. Kyse on reaktiosta toisen tunteisiin, ei ne synnyttäneeseen tapahtumaan. Tulevat ikkänkuin tyhjästä, vaikka alkup. henkilöllä niihin syy on.
Mun appeni on sekätyömies tällä asenteella. Joka helvetin työpaikalla tullut ongelmia asenteensa takia. He sitten muuttikin parhaimmillaan vuoden välein tai useammin. Häntä kun "ei herrat komentele". Nih.