Nuorena äidiksi?

Niin, myöhään lapset tehneillähän onkin niin paljon kokemusta millaista on olla nuori äiti ja mihin pystyy/ei pysty :)

Hyvin on mennyt, hyvin kehittynyt lapsi nukkuu toivottotavasti kaunista unta nyt omassa sängyssään. Vauva-aika on väsyttävää, mutta sitten helpottaa. Meillä on temperamenttinen ja uhmakas lapsi (minuun tullut) mutta silti jokainen päivä on ollu sen arvonen :) kunhan vaan nuoren äitiyden piirteet muistaa, että jos haluaa olla oikeasti äiti niin niitä jokaviikonloppusia ryyppyreissuja ja vapaita ei oteta. Valitettavan usein sitä nykypäivänä tapahtuu.

- 23v, lapsen 19 vuotiaana saanut.

Olen 21-vuotias ja minulla on 1,5v tyttö. Odotusaikana tuli välillä hirveä pakokauhu, mitä jos en olekaan valmis tai mokaan pahasti. Olen kuitenkin pärjännyt hyvin. Mielestäni myös ohjannut ja kasvattanut lasta järkevästi. Olen aikuistunut huomattavasti ja perhe-elämä ja yhdessä leikkiminen yms. on hauskempaa kun kännäys ja baareissa käynti. 

Toisaalta taas kaverini jatkoi "teinimenoa" lapsen saatua ja on nyt vaarassa menettää lapsensa huoltajuuden. Eli sanoisin myös että riippuu ihmisestä onko valmis ja vaikkei aluksi olisikaan niin kasvaako siihen.

[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 22:22"]

Minusta ihmisen täytyy kasvaa ja kokea ensin itse, ja sen jälkeen vasta alkaa kasvattamaan muita. Aivot kehittyvät n. 25-vuotiaaksi, joten pitäisin sitä fiksuna ikänä aloittaa lastenhankinta.

[/quote]

ihan mielenkiinnosta, mitä pitää kokea? 

Itse olen saanut lapsen 20- vuotiaana ja sain todella paljon kritiikkiä joka puolelta, en vieläkään ymmärrä miksi minut haukuttiin lyttyyn ja arvosteltiin kovin sanoin, siitä ei jäänyt kuin paha mieli itse kullekkin.

Up

Kyllä nuorena voi tulla idoliksi. Tahdosta se on kiinni.

Minulla 10 kk ikäinen tyttö ja itse olen 22-vuotias. Mitään kritiikkiä en koskaan ole miltään suunnalta saanut. Olin ihan valmis äidiksi. Koskaan en ole ryypännyt, notkunut kylillä tai heilunut baareissa. Lapsen isän kanssa tuli yhdessäoloa jo 5 vuotta täyteen. Helppoa äitiys ei ole vaikka ikää olisi parikymmentä vuotta enemmänkin mutta hyvin opettavaista! Oppii paljon itsestään ja elämästä.

Kuten jo aiemmin sanottu, riippuu täysin persoonasta onko valmis äidiksi nuorena. Vastuu on kuitenkin suuri, viikonloppuriennot voi suurimmalta osin unohtaa ja mikäli äitiyteen kasvaa, ei ne enää lapsen synnyttyä sitten kiinostakaan. :) Yksi aivan ihana puoli tässä nuorena äidiksi tulemisessa on se, että vaikka lapsia haluaisi useammankin, ei tarvitse kiirehtiä. Jokaisesta voi nauttia kaikessa rauhassa <3

Riippuu ihmisestä.

Itse en ollut enkä ole vieläkään, vaikka sainkin nuorena lapsen. Tiedän kuitenkin monia äitejä ja isiä, jotka olivat jo teininä mitä parhaimpia vanhempia.

Tosin olen taipuvainen ajattelemaan, ettei kukaan ole valmis vanhemmaksi. Toisille vanhemmaksi kasvaminen vain on helpompaa kuin toisille. Keskimäärin siis nuorille ihmisille, kun aivot eivät ole vielä täysin kypsät ja sopeutuvat muutoksiin helpommin (about 20-23v siis).

[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 22:34"][quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 22:22"]

Minusta ihmisen täytyy kasvaa ja kokea ensin itse, ja sen jälkeen vasta alkaa kasvattamaan muita. Aivot kehittyvät n. 25-vuotiaaksi, joten pitäisin sitä fiksuna ikänä aloittaa lastenhankinta.

[/quote]

ihan mielenkiinnosta, mitä pitää kokea? 

Itse olen saanut lapsen 20- vuotiaana ja sain todella paljon kritiikkiä joka puolelta, en vieläkään ymmärrä miksi minut haukuttiin lyttyyn ja arvosteltiin kovin sanoin, siitä ei jäänyt kuin paha mieli itse kullekkin.
[/quote]

Esim työelämää, nähdä maailmaa, kehittää itseään ja aikuistua ennen lapsen tuomista maailmaan.

Mä aloin odottaa poikaani 18vuotiaana ja syntyi kun olin 19v :) alle 17v ei oo vielä valmis äidiksi sillä vasta teini vielä ..........

Olen nyt 16v, täytän loppuvuodesta 17v, ja olen jo vähän miettinyt vauvajuttuja. Seurustelua takana lähes 3v, ja valmistun koulusta en nyt keväällä, vaan seuraavana. Eli olisin 18v valmistuttuani. Haluaisin tehdä vauvan siinä välissä, ehkä vähän opiskella samalla kotona ollessa ja jatkaa siitä työelämään. Poikaystävä, ja tuleva avomies, valmistuu nyt keväällä, ja töitä olisi vähän jo tiedossa.

Suurinosa ihmisistä vain on sitä mieltä, ettei tässä olisi mtn järkeä :/ Olen kuitenkin sen verran nuori, että kerkeen vielä, mutta jos saisin lapsen ollessani vajaa 20v, niin tämä muuttaisi kotoa ollessani vajaa 40v. Sen jälkeen kerkeisi tehdä ties mitä.

Mutta niin, kaikkea pitää miettiä. Pystynkö tarjoamaan lapselle hyvän tulevaisuuden, vai riittävätkö rahat hädintuskin meihin kahteen jne. Paljon asioita. Älkääkä kysykö mitä teen av:lla kolmelta aamuyöstä.

[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 22:34"][quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 22:22"]

Minusta ihmisen täytyy kasvaa ja kokea ensin itse, ja sen jälkeen vasta alkaa kasvattamaan muita. Aivot kehittyvät n. 25-vuotiaaksi, joten pitäisin sitä fiksuna ikänä aloittaa lastenhankinta.

[/quote]

ihan mielenkiinnosta, mitä pitää kokea? 

Itse olen saanut lapsen 20- vuotiaana ja sain todella paljon kritiikkiä joka puolelta, en vieläkään ymmärrä miksi minut haukuttiin lyttyyn ja arvosteltiin kovin sanoin, siitä ei jäänyt kuin paha mieli itse kullekkin.
[/quote]

No tätäpä juuri tarkoitan. Etkö koe kasvaneesi ikävuosina 20-25?
Omalla kohdallani ikävuodet 20-25 olivat hyvin tapahtumarikkaita. Opin näkemään asioita eri kantilta, opin paljon ihmissuhteista, itsestäni sekä äidistäni. Parikymppisenä minulla oli kova vauvakuume, mutten antanut sille täysin valtaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna minulla ei ollut mitään ajatustakaan mitä äityis oikeasta vaatii. Ei ennen kuin sain selvitettyä asioita omasta lapsuudestani. Se hetki kun tajusin ettei pelkkä ruokkiminen ja peseminen riitä lapsen hyvinvointiin. Se hetki kun tajusin ettei toiseen voi koskaan luottaa täysin. Kun tajusin, ettei tämä elämä kestä ikuisesti. Kaikki nämä kokemukset kasvattivat minua ihmisenä, valmistivat minua.
Henkilökohtaisesti minua ärsyttää tuo nuorten äitien usein viljelemä asenne "ei ole tarvetta juosta baareissa". Jo se kertoo heidän epäkypsyydestään! Elämässä on paljon muutakin kuin baarit, pojat ja lapset.
En ihan oikeasti ymmärrä miksi joku hankkisi lapsen heti itsenäistymisen jälkeen vielä vuonna 2014? Jos se parisuhde on niin vakaa niin miksi ei voi lykätä lastenhankintaa parilla vuodella? Jos se lapsi on suurin haave niin miksi ei loisi pohjaa lapselle tutustumalla omaan itseensä? Miksi pitää rynnätä tukka putkella lastenhankintaan ja sitten itkeä "köyhän lapsiperheen arkea", "kun lapsilisiä leikataan".. En vaan ymmärrä.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 03:03"]Olen nyt 16v, täytän loppuvuodesta 17v, ja olen jo vähän miettinyt vauvajuttuja. Seurustelua takana lähes 3v, ja valmistun koulusta en nyt keväällä, vaan seuraavana. Eli olisin 18v valmistuttuani. Haluaisin tehdä vauvan siinä välissä, ehkä vähän opiskella samalla kotona ollessa ja jatkaa siitä työelämään. Poikaystävä, ja tuleva avomies, valmistuu nyt keväällä, ja töitä olisi vähän jo tiedossa.

Suurinosa ihmisistä vain on sitä mieltä, ettei tässä olisi mtn järkeä :/ Olen kuitenkin sen verran nuori, että kerkeen vielä, mutta jos saisin lapsen ollessani vajaa 20v, niin tämä muuttaisi kotoa ollessani vajaa 40v. Sen jälkeen kerkeisi tehdä ties mitä.

Mutta niin, kaikkea pitää miettiä. Pystynkö tarjoamaan lapselle hyvän tulevaisuuden, vai riittävätkö rahat hädintuskin meihin kahteen jne. Paljon asioita. Älkääkä kysykö mitä teen av:lla kolmelta aamuyöstä.
[/quote]

Pliis... Jos suhde on noin vakaa niin etkö voisi odottaa vielä ainakin 5v? Oikeasti, voisit tarjota lapselle paremman elämän.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 03:07"][quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 22:34"][quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 22:22"]

Minusta ihmisen täytyy kasvaa ja kokea ensin itse, ja sen jälkeen vasta alkaa kasvattamaan muita. Aivot kehittyvät n. 25-vuotiaaksi, joten pitäisin sitä fiksuna ikänä aloittaa lastenhankinta.

[/quote]

ihan mielenkiinnosta, mitä pitää kokea? 

Itse olen saanut lapsen 20- vuotiaana ja sain todella paljon kritiikkiä joka puolelta, en vieläkään ymmärrä miksi minut haukuttiin lyttyyn ja arvosteltiin kovin sanoin, siitä ei jäänyt kuin paha mieli itse kullekkin.
[/quote]

No tätäpä juuri tarkoitan. Etkö koe kasvaneesi ikävuosina 20-25?
Omalla kohdallani ikävuodet 20-25 olivat hyvin tapahtumarikkaita. Opin näkemään asioita eri kantilta, opin paljon ihmissuhteista, itsestäni sekä äidistäni. Parikymppisenä minulla oli kova vauvakuume, mutten antanut sille täysin valtaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna minulla ei ollut mitään ajatustakaan mitä äityis oikeasta vaatii. Ei ennen kuin sain selvitettyä asioita omasta lapsuudestani. Se hetki kun tajusin ettei pelkkä ruokkiminen ja peseminen riitä lapsen hyvinvointiin. Se hetki kun tajusin ettei toiseen voi koskaan luottaa täysin. Kun tajusin, ettei tämä elämä kestä ikuisesti. Kaikki nämä kokemukset kasvattivat minua ihmisenä, valmistivat minua.
Henkilökohtaisesti minua ärsyttää tuo nuorten äitien usein viljelemä asenne "ei ole tarvetta juosta baareissa". Jo se kertoo heidän epäkypsyydestään! Elämässä on paljon muutakin kuin baarit, pojat ja lapset.
En ihan oikeasti ymmärrä miksi joku hankkisi lapsen heti itsenäistymisen jälkeen vielä vuonna 2014? Jos se parisuhde on niin vakaa niin miksi ei voi lykätä lastenhankintaa parilla vuodella? Jos se lapsi on suurin haave niin miksi ei loisi pohjaa lapselle tutustumalla omaan itseensä? Miksi pitää rynnätä tukka putkella lastenhankintaan ja sitten itkeä "köyhän lapsiperheen arkea", "kun lapsilisiä leikataan".. En vaan ymmärrä.
[/quote]

Eli mitään ei saisi mielestäsi sanoa, koska kaikki on vain osoitusta kypsymättömyydestä? Et sitten sitä ymmärtänyt noiden ikävuosien aikana, että kaikki ovat yksilöitä? Minä sain lapseni 23-vuotiaana enkä jaksa kuunnella tuollaista paasaamista suuntaan enkä toiseen.

Tänään just mietin, miten onnellinen olen kun sain lapset nuorena. Olemme tehneet paljon kaikkea lasten kanssa, kiertäneet maailmaa, asuneet ulkomailla, kokeneet yhdessä vaikka mitä.  Ja nyt kun lapset aikuistuvat ja muuttavat omilleen olen silti vielä "nuori". Sitten ajattelin, että itseasiassa jokainen äiti / isä taitaa olla onnellinen omasta elämäntilanteesta, se oma ikä oli just paras saada lapsia. 

Olen nyt 36v ja 18-vuotias esikoiseni muutti ulkomaille opiskelemaan yliopistoon. Tuntuu aika hurjalta. Olin silloin nuorena valmis äidiksi, mutta jos olisin saanut lapseni 4-kymppisenä olisin silloin ollut myös valmis äidiksi. 

Ihmiset ovat oikeasti yksilöitä. Joku 21-vuotias voi olla asunut kolme vuotta yksin, ollut vaihtarina lukiossa ja asunut kesät ulkomailla au pairina. Hän saattaa olla valmistumissa juuri amk:sta sairaanhoitajaksi tai yliopistosta lastentarhanopettajaksi. Ollut juuri viikon valvomassa yökkönä vuodeosastolla vastaten yöt 12 vanhuksesta yksin jne.
Joku toinen miettii minne hakisi välivuosien jälkeen ja säästää rahaa matkusteluun.
Aika suuri ero samanikäisten välillä.

Omat vanhempani saivat minut, kun olivat vasta 17-vuotiaita. Isä taisi olla 16 vielä pari kuukautta. En koe sitä huonona juttuna. Sain rakastavat vanhemmat, ruokaa ja veljen synnyttyä muutamaa vuotta myöhemmin (+isän siirryttyä työelämään) reissasimme Suomessa. Ulkomaan matkoihin ei ollut varaa, mutten osaa niitä kaivata. Olen nyt 36-vuotias ja pikkusiskoni 15. Hänelle isä osti lahjaksi 9000€ auton ja uusimman iphonen. Nykyään isälläni on menestyvä yritys ja pystyy tarjoamaan pienemmälle siskolleni kaikki mukavuudet. En koe silti, että lapsuuteni olisi ollut yhtään huonompi. Vanhemmuus ei vaadi paksua lompakkoa. Itselläni on 7-ja 3-vuotiaat lapset :) Olin hyvässä työssä, tarpeeksi vanha, omakotitalokin.. Sitten alkoi yt-neuvottelut. Jep jep...

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 03:31"]Ihmiset ovat oikeasti yksilöitä. Joku 21-vuotias voi olla asunut kolme vuotta yksin, ollut vaihtarina lukiossa ja asunut kesät ulkomailla au pairina. Hän saattaa olla valmistumissa juuri amk:sta sairaanhoitajaksi tai yliopistosta lastentarhanopettajaksi. Ollut juuri viikon valvomassa yökkönä vuodeosastolla vastaten yöt 12 vanhuksesta yksin jne.
Joku toinen miettii minne hakisi välivuosien jälkeen ja säästää rahaa matkusteluun.
Aika suuri ero samanikäisten välillä.
[/quote]
Mä oon 21, asunut kolme vuotta ensin yksin Suomessa ja sen jälkeen kaksi Hollannissa (töitä tehden). Eli yhteensä viisi vuotta. Viime viikolla tuli testiin plussa. Jännittää aika paljon, mutta uskon "kasvavani" äitiyteen matkan varrella. Minulla on käytynä vain lukio, enkä aio opiskella muuta enää, sillä "alallani" (matkailu) kokemus on tärkeämpää. :)

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 03:10"][quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 03:03"]Olen nyt 16v, täytän loppuvuodesta 17v, ja olen jo vähän miettinyt vauvajuttuja. Seurustelua takana lähes 3v, ja valmistun koulusta en nyt keväällä, vaan seuraavana. Eli olisin 18v valmistuttuani. Haluaisin tehdä vauvan siinä välissä, ehkä vähän opiskella samalla kotona ollessa ja jatkaa siitä työelämään. Poikaystävä, ja tuleva avomies, valmistuu nyt keväällä, ja töitä olisi vähän jo tiedossa.

Suurinosa ihmisistä vain on sitä mieltä, ettei tässä olisi mtn järkeä :/ Olen kuitenkin sen verran nuori, että kerkeen vielä, mutta jos saisin lapsen ollessani vajaa 20v, niin tämä muuttaisi kotoa ollessani vajaa 40v. Sen jälkeen kerkeisi tehdä ties mitä.

Mutta niin, kaikkea pitää miettiä. Pystynkö tarjoamaan lapselle hyvän tulevaisuuden, vai riittävätkö rahat hädintuskin meihin kahteen jne. Paljon asioita. Älkääkä kysykö mitä teen av:lla kolmelta aamuyöstä.
[/quote]

Pliis... Jos suhde on noin vakaa niin etkö voisi odottaa vielä ainakin 5v? Oikeasti, voisit tarjota lapselle paremman elämän.
[/quote]

Nimenomaan haluaisin saada lapsen nuorena :/

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 03:37"][quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 03:31"]Ihmiset ovat oikeasti yksilöitä. Joku 21-vuotias voi olla asunut kolme vuotta yksin, ollut vaihtarina lukiossa ja asunut kesät ulkomailla au pairina. Hän saattaa olla valmistumissa juuri amk:sta sairaanhoitajaksi tai yliopistosta lastentarhanopettajaksi. Ollut juuri viikon valvomassa yökkönä vuodeosastolla vastaten yöt 12 vanhuksesta yksin jne.
Joku toinen miettii minne hakisi välivuosien jälkeen ja säästää rahaa matkusteluun.
Aika suuri ero samanikäisten välillä.
[/quote]
Mä oon 21, asunut kolme vuotta ensin yksin Suomessa ja sen jälkeen kaksi Hollannissa (töitä tehden). Eli yhteensä viisi vuotta. Viime viikolla tuli testiin plussa. Jännittää aika paljon, mutta uskon "kasvavani" äitiyteen matkan varrella. Minulla on käytynä vain lukio, enkä aio opiskella muuta enää, sillä "alallani" (matkailu) kokemus on tärkeämpää. :)
[/quote]

Just niin. Kasvavasi äitiyteen. Voi luoja mitä PASKAA!

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 04:51"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 03:37"][quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 03:31"]Ihmiset ovat oikeasti yksilöitä. Joku 21-vuotias voi olla asunut kolme vuotta yksin, ollut vaihtarina lukiossa ja asunut kesät ulkomailla au pairina. Hän saattaa olla valmistumissa juuri amk:sta sairaanhoitajaksi tai yliopistosta lastentarhanopettajaksi. Ollut juuri viikon valvomassa yökkönä vuodeosastolla vastaten yöt 12 vanhuksesta yksin jne. Joku toinen miettii minne hakisi välivuosien jälkeen ja säästää rahaa matkusteluun. Aika suuri ero samanikäisten välillä. [/quote] Mä oon 21, asunut kolme vuotta ensin yksin Suomessa ja sen jälkeen kaksi Hollannissa (töitä tehden). Eli yhteensä viisi vuotta. Viime viikolla tuli testiin plussa. Jännittää aika paljon, mutta uskon "kasvavani" äitiyteen matkan varrella. Minulla on käytynä vain lukio, enkä aio opiskella muuta enää, sillä "alallani" (matkailu) kokemus on tärkeämpää. :) [/quote] Just niin. Kasvavasi äitiyteen. Voi luoja mitä PASKAA!

[/quote]

Tottakai sitä ihminen kasvaa joka päivä. Sama juttu se on äitihommankin kanssa, ei sitä kukaan oo valmis heti.