Nuorena äidiksi?

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 13:23"][quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 13:19"]Mielestäni mitään ei pitäisi yleistää kun puhutaan vanhemmuudesta ja oikeasta iästä hankkia lapsia. Mä olen 21 vuotias, avioliitossa miehen 22v kanssa (yhteistä taivalta 4,5 vuotta), molemmilla vakiotyö, itsellä vielä korkeakouluopintoja puoli vuotta jää lapsen syntymän jälkeen. Asumme omistusasunnossa ja odotamme esikoistamme. Enkä näe mitään syytä miksi olisimme jotenkin liian nuoria tai jollain tapaa epäkypsiä vanhemmiksi. Koko elämämme on hyvin vakaalla pohjalla. Osa ihmisistä vain "aikuistuu" nopeammin kuin toiset, eikä kaikkia kiinnosta muutenkaan nuorena samat asiat esim biletys ja irtosuhteet.
[/quote]

Tuo biletys ja irtosuhteet kortti on niin kulunut. No, lapsesi tuosta tulee vain kärsimään :)
[/quote]

Jaa niin milläköhän tavalla ja mistä? Siitäkö että saa onnelliset ja tasapainoiset vanhemmat, toimeentulon ja hyvän tukiverkoston? Vai siitä ettei vanhempia kiinnosta biletys? Ihmettelen asennettasi.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 09:18"]

Ne, jotka väittävät, että lapset eivät tarvitse rahaa, ovat niitä, joilla sitä on ollut aina. Kyllä minua vähän kadehdituttaa nuorin sisarukseni, joka on saanut elää hyvin toisenlaisen lapsuuden kuin minä.
[/quote]

Höpö höpö. Itse olen köyhästä perheestä. Vanhempani erosivat kun olin pieni ja näin rahaan liittyen.. vaikka molemmat vanhempani olivat pienituloisia, niin äidin kanssa reissattiin joka kesä Suomessa. Nää reissut oli oikeastaan ainoita aikoja, jolloin äiti vietti aikaa meidän kanssa. Leluja saatiin jouluisin isot kasat (muuten ei juurikaan). Isäni ei koskaan reissaillut kanssamme eikä ostanut koskaan leluja. Mutta! Hän kävi kanssamme leikkipuistoissa, kävelyillä, leikki meidän kanssa vaikka paperisilpulla (tai ihan millä vaan muulla kun leluilla) ja antoi meille aikaansa. Ja arvaa vaan, kumpi vanhemmista oli mulle tärkeämpi ja parempi? Kumpaan liittyy onnellisempia muistoja? Ei sillä rahalla oikeasti ole väliä!

Elin myös VANHAN ÄIDIN kanssa köyhän lapsuuden, oli työtön suurimman osan ajasta ja silti onnellinen olin. En näe siis ongelmaa jos ei ole keskituloinen vähintään. Hyvän lapsuuden saa varmasti pienituloisenakin. :) Ilmeisesti duunarit ei siis saisi lisääntyä ollenkaan? :D

Itse olen hyväpalkkainen, mutta en näe juurikaan lisäarvoa lapseni onnellisuuteen sillä asialla, oikeastaan hänhän näkee minua jopa vähemmän, koska ura vie niin paljon. Usein hyvällä palkalla on kuitenkin hintansa. Eli asialla on taaskin kaksi puolta...