Lue keskustelun säännöt.
Tosielämän kauhutarinoita
19.09.2014 |
Kertokaa joku tosielämässä tapahtunu puistattava ja yliluonnollinen tapahtuma!
Itse muutin vuosi sitten asuntoon, jossa
kaverini oli asunut ennen minua. Vähän ajan päästä alkoi kuulua outoja ääniä ja kolinaa asunnon eri huoneista vaikka olin yksin kotona. Ajattelin, että normaaleja kerrostalon ääniä.. mutta sitten alkoi myös kuulua ihmisen puhetta, kuiskailua ja askelia. Ja näistä olin varma että eivät tule ylä-tai alakerrasta.
Kerran kun tulin kotiin, asunnossani kaikui koiran haukunta vaikka minulla ei ollut edes koiraa. Eikä naapureillakaan. Monta kertaa poissaollessani tv tai valot olivat menneet itsekseen päälle. Enkä ollut niitä jättänyt itse. Tuli myöhemmin asunnossa asuneen kaverini kanssa puhett näistä oudoista äänistä ja hän kertoi että hänellä täysin samat kokemukset siitä kämpästä.
Vaikka ei ollut kummoisia juttuja, silti tuli välillä inhottava olo Kun illalla yksin hiljaisessa asunnossa oli..
Kommentit (519)
Uskoin pitkään parin unihalvauksen olleen yliluonnollisia tapahtumia, kunnes tajusin että kyseessä on unihalvaus, vieläpä todella tyypillinen sellainen.
Mutta yksi yliluonnollinen tapahtuma on sattunut, tai sellainen johon en keksi selitystä. Ehkä te keksitte?
Olin 17-vuotias ja nukuin omassa huoneessani, kun heräsin janoon yöllä. Huoneestani piti kulkea olohuoneen läpi keittiöön juomaan. Huomasin olohuoneen sohvalla nukkuvan äitini, tai jälkeenpäin ajateltuna äidin peiton ja tyynyllä pään, pitkät tummat hiukset valtoimenaan. Muistan ajatelleeni että iskä varmaan kuorsaa joten äiti on tullut olohuoneeseen nukkumaan. Muistan edelleen miltä hämärässä nukkuva "äiti" näytti.
Aamulla heräsin ennen muita ja nousin sängystä mennäkseni aamupalalle. Huomasin että äiti oli siirtynyt olohuoneesta takaisin makuuhuoneeseen nukkumaan. Keittelin kahvit ja kun vanhemmat heräsivät mainitsin muun keskustelun yhteydessä aamiaispöydässä että "Jaha iskä on taas kuorsannu kun äiti nukku yön sohvalla, mut oli tullut äitille ikävä kun oli hiippaillut takas" tai jotain vastaavaa, kun äiti sanoi että mitä ihmettä mä höpötän, omassa sängyssään hän oli koko yön nukkunut. Nauroin äitille ja intin että älä selitä, näin sut yöllä selvästi sohvalla. Äiti kiisti asian (ei olisi syytä kiistää, sillä äiti oli jo vuosia aina välillä siirtynyt sohvalle olkkariin kun ei pystynyt isän kuorsaukselta nukkumaan, eikä äidillä ollut mitään syytä kiistää asiaa). Intin asiaa jonkun aikaa mutta unohdin sen hetkeksi, kunnes äiti soitti kerran vakavana (tapahtuneesta vuosi, olin juuri muuttanut omilleni) kertoen että silloin 7-vuotias pikkuveljeni oli kivenkovaa väittänyt nähneensä äitini nukkuvan sohvalla, vaikka äiti oli 100 varmasti omassa sängyssään. Eikä pikkuveljeni tiennyt tästä aiemmasta tapahtumasta mitään, joten ei ollut voinut keksiä matkia vain minua.
Hiljaiseksi veti, eikä tänäkään päivänä tiedetä kuka tai mikä öisin ilmestyy aivan samannäköisenä kuin äitini, joskus aina sohvalle nukkumaan.
-N 35v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole koskaan oikein uskonut yliluonnolliseen ennen kuin itselle tapahtui jotain outoa.
Tästä on aikaa pari vuotta, ja asuin mieheni kanssa kerrostalossa. Oltiin asuttu asunnossa siinä vaiheessa viitisen vuotta ja mitään outoa ei ollut tapahtunut siihen päivään saakka.
Oli heinäkuu ja olin lomilla, mies oli vielä töissä. Olin selvinpäin, en väsynyt ja täysin järjissäni. Olin hakemassa makkarista pyykkejä, kun kuulin keittiöstä oudon äänen, niinkuin joku olisi hengittänyt liioitellun kovaa, melkein siis niinkuin puhissut. Kurkkasin keittiöön asiaa niin ajattelematta, totesin että ei mitään outoa ollut ja ajattelin että varmaan kuului naapurista tai ulkoa.
Laitoin pyykit koneeseen, ja siinä puuhastellessani kuulin saman äänen taas keittiön suunnalta, mutta tällä kertaa lähempää. Kurkkasin kylppärin ovesta eikä mitään näkynyt, joten päätin olla ajattelematta asiaa ja laitoin koneen päälle. Astuin kylppäristä ulos ja lähdin kävelemään olkkaria/keittiötä kohti, kun joku/jokin hengitti yhtäkkiä lujaa aivan korvani vieressä niin että tunsin hiuksieni liikkuvan ilmavirrassa.
Käännyin eikä näkynyt mitään. Tässä vaiheessa olin aivan jähmennyt ja sydän kurkussa ja seisoin paikoillani varmaan vartin.
Sain itseni lopulta rauhoittumaan ja istuin sohvalle. Aloin miettimään asiaa ja sain uskoteltua itselleni että varmaan oven alta veti ja rappukäytävässä oli ovi auki. Laitoin telkkari päälle jotta saisin muuta ajateltavaa. Katselin telkkaria kaikessa rauhassa, kun kuulin että yhtäkkiä kylppärissä pesukone sammui. Sydän hakaten menin katsomaan ja kappas, töpseli oli irti seinästä ja keskellä lattiaa.
Tässä vaiheessa nappasin avaimet ja lähdin.
Mies piti minua aivan hulluna kun koitin asiaa selittää ja vaati että tulen kotiin. Päätin kuitenkin jäädä vanhempieni luokse yöksi kun olin sinne asti hätäpäissäni ajanut.
Aamulla mies soitti ja kysyi olinko yöllä käynyt kotona. Sanoin että en, ja mies sanoi yöllä heränneensä siihen kun joku hengitti korvanjuuressa.
Kämppä meni vaihtoon, vaikka mies myöhemmin kivenkovaa väittikin että varmasti hän vain näki jotain unta koska olin kertonut hengityksestä aikaisemmin.
Ystäväni teki itsemurhan kun olimme teinejä. Näin vähän myöhemmin unta, jossa istuimme tämän ystäväni kanssa ulkona portailla. Se oli elävin ja selkein uni jonka olen koskaan nähnyt. Hän kertoi, että itsensä tappaminen oli virhe, eikä hän haluaisi enää olla kuollut. En tiedä mikä oli unen tarkoitus. Ei siitä ainakaan tullut rauhallinen olo.
Isovanhemmillani oli hyvä ja pitkä liitto. He olivat toistensa parhaimpia ystäviä :) näin monesti sanoivat muille. Mummollani on alaraajahalvaus. Mummo ja pappa menivät yhdessä saunaan, pappa autteli mummon lauteille, kuten aina ennenkin. Kesken saunomisen pappa sai sydänkohtauksen ja kuoli mummoni syliin. Mummo ei tietenkään voinut liikkua ylimmältä lauteelta, vaan jäi papan alle. Alasti, kylmenevässä saunassa mummo odotti seuraavaan aamupäivään kunnes kotihoito tuli paikalle. Mummo sai siitä traumoja ja meni vallan puhumattomaksi.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tämä nyt mikään kauhutarina, mutta kymmenisen vuotta sitten kävi tällainen outo pikku tapahtuma, jota en osaa järjellä selittää.
Olin hiljattain muuttanut kerrostaloon, jossa ei saanut polttaa parvekkeella. Menin illalla ulos tupakalle. Oli pimeää, katuvalot olivat päällä. Kadulla ei liikkunut muita. Yhtäkkiä näin pihan vieressä menevällä jalkakäytävällä valkoisen, pyöreän, alle kämmenen kokosen valotäplän, joka liikkui ohitseni parin kolmen metrin matkan ja katosi sitten.
Yhä ihmettelen mikä se saattoi olla. Kummitusko iltalenkillä? :D Kadun toisella puolella on hautausmaa...
Et ole ainut. Näin yhdessä kaverini kanssa valopallon, joka meni talvella pimeällä muutaman metrin päästä meidät ohi. Tiedän myös henkilön joka oli nähnyt valopallon kävelytiellä päivällä. Haluaisin tietää onko tälle ilmiölle jokin järkevä selitys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmillani oli hyvä ja pitkä liitto. He olivat toistensa parhaimpia ystäviä :) näin monesti sanoivat muille. Mummollani on alaraajahalvaus. Mummo ja pappa menivät yhdessä saunaan, pappa autteli mummon lauteille, kuten aina ennenkin. Kesken saunomisen pappa sai sydänkohtauksen ja kuoli mummoni syliin. Mummo ei tietenkään voinut liikkua ylimmältä lauteelta, vaan jäi papan alle. Alasti, kylmenevässä saunassa mummo odotti seuraavaan aamupäivään kunnes kotihoito tuli paikalle. Mummo sai siitä traumoja ja meni vallan puhumattomaksi.
Voi miten surullista:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko paikalla spiritismiä pelanneita? Tositarinoita sitten pliis, ei mitään keksittyjä/kuultuja urbaanilegendoja...
Vierailija kirjoitti:
Uskoin pitkään parin unihalvauksen olleen yliluonnollisia tapahtumia, kunnes tajusin että kyseessä on unihalvaus, vieläpä todella tyypillinen sellainen.
Mutta yksi yliluonnollinen tapahtuma on sattunut, tai sellainen johon en keksi selitystä. Ehkä te keksitte?
Olin 17-vuotias ja nukuin omassa huoneessani, kun heräsin janoon yöllä. Huoneestani piti kulkea olohuoneen läpi keittiöön juomaan. Huomasin olohuoneen sohvalla nukkuvan äitini, tai jälkeenpäin ajateltuna äidin peiton ja tyynyllä pään, pitkät tummat hiukset valtoimenaan. Muistan ajatelleeni että iskä varmaan kuorsaa joten äiti on tullut olohuoneeseen nukkumaan. Muistan edelleen miltä hämärässä nukkuva "äiti" näytti.
Aamulla heräsin ennen muita ja nousin sängystä mennäkseni aamupalalle. Huomasin että äiti oli siirtynyt olohuoneesta takaisin makuuhuoneeseen nukkumaan. Keittelin kahvit ja kun vanhemmat heräsivät mainitsin muun keskustelun yhteydessä aamiaispöydässä että "Jaha iskä on taas kuorsannu kun äiti nukku yön sohvalla, mut oli tullut äitille ikävä kun oli hiippaillut takas" tai jotain vastaavaa, kun äiti sanoi että mitä ihmettä mä höpötän, omassa sängyssään hän oli koko yön nukkunut. Nauroin äitille ja intin että älä selitä, näin sut yöllä selvästi sohvalla. Äiti kiisti asian (ei olisi syytä kiistää, sillä äiti oli jo vuosia aina välillä siirtynyt sohvalle olkkariin kun ei pystynyt isän kuorsaukselta nukkumaan, eikä äidillä ollut mitään syytä kiistää asiaa). Intin asiaa jonkun aikaa mutta unohdin sen hetkeksi, kunnes äiti soitti kerran vakavana (tapahtuneesta vuosi, olin juuri muuttanut omilleni) kertoen että silloin 7-vuotias pikkuveljeni oli kivenkovaa väittänyt nähneensä äitini nukkuvan sohvalla, vaikka äiti oli 100 varmasti omassa sängyssään. Eikä pikkuveljeni tiennyt tästä aiemmasta tapahtumasta mitään, joten ei ollut voinut keksiä matkia vain minua.
Hiljaiseksi veti, eikä tänäkään päivänä tiedetä kuka tai mikä öisin ilmestyy aivan samannäköisenä kuin äitini, joskus aina sohvalle nukkumaan.
-N 35v
Jos sinun äitisi käveli unissaan yöllä sohvalle ja takaisin makuuhuoneeseensa. Eikä tietenkään muista tapahtuneesta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisko sun ikioma naama nuis kuvissa?
Vierailija kirjoitti:
Kerran olin mökillämme yksin. Tai ei se mökki ollut, vaan tyhjilleen jäänyt sukutilan päätalo. Noh, kello oli yksi yöllä ja istuin vielä koneella selaamassa nettiä, kun yhtäkki kuului kova pamaus. Samanlainen kuin jos iso kirja putoaisi lattialle tai ovi pamautettaisiin kiinni tai huonekalu kaatuisi. Pamaus kuului ikäänkuin talon toiselta puolen, istuin keittiössä ja ääni kuulosti tulevan makuuhuoneen tai yläkerran luota toisesta päästä.
Kyllä siinä hetkeksi tuli hyytävä tunne. Onneksi oli koirat mukana niin kun näki että ne jatkoivat tyytyväisinä uniaan, en sen enempää huolestunut. Järkevin selitys mitä kuvittelen tuollaisen äänen siellä lähtevän olisi, että kellariss oli jäänyt joku metalliovista auki ja viima paiskannut sen kiinni. Mutta ääni ei tullut kellarin suunnalta vaan kauempaa, joten siksi se on jäänyt vähän ihmetyttämään.
Samalla talolla aiheutti pientä jännitystä talvella, kun olin sukulaiseni kanssa iltapimeällä ajanut siellä käymään. Astuimme autosta ulos ja menimme pissattamaan koiria metsän reunaan. Takaisin tullessa huomasimme selvät jalanjäljet marjapusikon keskellä jotka suuntasi toiseen suuntana mistä tulimme, kohti talon viereistä latoa. Jäljet oli vastasataneessa lumessa joten ihan uusia, ja ihmetytti että miten kellään on asiaa marjapuskiemme keskelle talvella tallustamaan.
Alettiin siinä taskulampulla sitten varovasti kuulostelemaan ja tutkimaan niin löytyi kahet jalanjäljet lisää, toiset meni ihan automme viereltä. Jäljet meni latoa kohti mutta yksikään jälki ei palannut auton luo tai tullut muuta järkevää reittiä ajotielle päin, joten alkoi kovasti ihmetyttämään ja jännittämään että onko siellä nyt joku samaan aikaan kun me tässä ihmettelemme. Emme olleet hoksanneet jälkiä autosta poistuessa heti, joten mietimme josko olemme keskeyttäneet jonkun varasjoukon kesken kaiken ja ne olisi piiloutuneet latoon... vaan sen arvelun jälkeen sen verran maltettiin jälkiä tutkia auton vieressä että arvioitiin sataneen lumen perusteella ne kuitenkin n. 1-3h vanhoiksi jäljiksi - ihan tuore lumi ehtinyt satamaan päälle parin millin verran mutta jäljet vielä kuitenkin selvät. Juostiin sitten vilkkaasti sisälle ihmettelmään että mitäs nyt...Aamulla sitten uskallettiin tutkimaan asiaa tarkemmin, ja havaittiin että jäljet kulki n. kolme kertaa latoa ympäri ja yhellä nurkalla oli pieni ns. myllätty kohta oaikassa jossa on pesinyt parina vuotena mäyrä jälkien perusteella. Pari puhelua soiteltiin sukulaisille ja kuultiin että jollain metsästysporukalla on ihan lupa isovanhemmiltani tuolla pyöriä, joten niitä ne luultavimmin oli. Poistumisjäljetikin löytyi kauempaa kun päivänvalossa katseltiin. Oli se melkoinen helpotus kun noista metsästäjistä kuultiin, niin paljon oltiin ajateltu niitä varas- ja murhamiesteorioita mielikuvituksen villiintyessä yöllä :)
Mutta joo nää oli tämmöisiä ei niin jänniä tarinoita, ei mitään yliluonnollista lopulta.
Pamauksille on hyvä selitys ikkunaan lentävä lintu. Meillä lensi joku pikkuhaukka ikkunaan niin että jäi siiven jäljet. Elukka itse seisoskeli hetken maassa ja lensi sitten pois. Pari viikkoa sitten viimeksi luulin että koululainen tuli kotiin kun kuistilla niin pamahti. Maassa oli joku lintu niskat nurin, naapurin katti vei sen ennen kuin ehdin tarkemmin lajimäärittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tää nyt sinänsä kauhujuttu ole....
Pienenä jotain 6 vuotiaana kävelin 2 kertaa unissani ulos, ensiksi kotioveltani sitten rapun ovelta.
Vaaralliseksi tämän tilanteen teki se, että olisin voinut kaatua pahasti kierreportaissa ja näinä kertoina oli pakkasta mukavasti ulkona. Onneksi äitini jotenkin aavisti tai huomasi unikävelyni, kerran haki minut pihalta pakkasesta. Niin ja yhden kerran olin pissanut rapputasanteellekin. :-)
Aina vain havahduin näihin tilanteisiin, kun äitini vei minut kotiin takas sänkyyni. Ovet oli sitten jatkossa takalukossa, kaiken varalta. :)
Tämä ei ole mitenkään yliluonnollista, mutta on jännä, miten joissakin paikoissa on oma tunnelmansa. Yövymme usein sukulaisteni luona talossa, jonka yhdessä huoneessa kukaan ei kovin mielellään nuku - siellä ei ole koskaan kukaan kuollut, ei koko talossa eikä siinä huoneessa tietääksemme ole koskaan tapahtunut mitään pahaa. Siellä on vain hyvin ahdistava tunnelma. Huone on talon yläkerrassa, sen vieressä on toinen huone ja molempien sivuilla on ullakot. Toisessa huoneessa ei kenelläkään ole mitään ongelmia nukkua, mutta tämä yksi...
Asia kävi ihan sattumalta ilmi, kun olimme taas sukuloimassa ja aloimme arpoa, kuka missäkin nukkuu. Silloin sisarentyttäreni sanoi, että hän ei haluaisi nukkua siinä tietyssä huoneessa, kun hän ei meinaa saada unta siellä, ja näkee aina pahoja unia ja heräilee jatkuvasti. Omat lapseni sanoivat samaa, ja minäkin nukun mieluummin siinä toisessa huoneessa, jos vain saan valita. Sillä ei ole merkitystä, nukkuuko joku siellä yksin vai onko siellä useampi ihminen - lapset nukkuvat siellä välillä porukalla, tai siis pyörivät sängyissään. Se on hyvin kummallista, koska se on aivan tavallinen, tavallisesti sisustettu huone. Ja tosiaan siinä viereisessä huoneessa ei kenelläkään ole mitään ongelmaa nukkumisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole mitenkään yliluonnollista, mutta on jännä, miten joissakin paikoissa on oma tunnelmansa. Yövymme usein sukulaisteni luona talossa, jonka yhdessä huoneessa kukaan ei kovin mielellään nuku - siellä ei ole koskaan kukaan kuollut, ei koko talossa eikä siinä huoneessa tietääksemme ole koskaan tapahtunut mitään pahaa. Siellä on vain hyvin ahdistava tunnelma. Huone on talon yläkerrassa, sen vieressä on toinen huone ja molempien sivuilla on ullakot. Toisessa huoneessa ei kenelläkään ole mitään ongelmia nukkua, mutta tämä yksi...
Asia kävi ihan sattumalta ilmi, kun olimme taas sukuloimassa ja aloimme arpoa, kuka missäkin nukkuu. Silloin sisarentyttäreni sanoi, että hän ei haluaisi nukkua siinä tietyssä huoneessa, kun hän ei meinaa saada unta siellä, ja näkee aina pahoja unia ja heräilee jatkuvasti. Omat lapseni sanoivat samaa, ja minäkin nukun mieluummin siinä toisessa huoneessa, jos vain saan valita. Sillä ei ole merkitystä, nukkuuko joku siellä yksin vai onko siellä useampi ihminen - lapset nukkuvat siellä välillä porukalla, tai siis pyörivät sängyissään. Se on hyvin kummallista, koska se on aivan tavallinen, tavallisesti sisustettu huone. Ja tosiaan siinä viereisessä huoneessa ei kenelläkään ole mitään ongelmaa nukkumisen kanssa.
Ehkä siinä talon paikalla on menneisyydessä tapahtunut jotain synkkää.
Hui kirjoitti:
Onko paikalla spiritismiä pelanneita? Tositarinoita sitten pliis, ei mitään keksittyjä/kuultuja urbaanilegendoja...
Kerran pelattiin serkkujeni kanssa spirtsuu. Kysyttiin onko Saatana paikalla ja siinä samalla rupes oluttuoppi menemään KYLLÄ kohtaan. Oltiin että just joo, niin varmaan. Sitten jatkettiin ja kysyttiin että osaatko kokata. Vastaus oli taas että kyllä. Seuraava kysymys oli että voitko kokata meille jotain, meillä on nälkä. Tuoppi rupesi liikkumaan monen kirjaimen kohdalle ja niistä kirjaimista muodoistui sanat: "No totta vi#ussa osaan". Siinä samassa rupesi keittiöstä kuulumaan kovaa pauketta ja vatkausta, ihan kuin joku laittaisi ruokaa. Hetken päästä menimme katsomaan mitä oli tapahtunut, yllätyimme kovasti.
Lihamakaroonilaatikko oli valmiina keittiön pöydällä. Tosin kova sekamelska keittiössä, munankuoria lattioilla ja hirveet tiskit.
Sitten ruvettiin tyytyväisinä syömään lihamakaroonilaatikkoa, oli muuten hyvää, vaikka oli vähän tulista.
Loppu ilta meni sitten siivotessa ja tiskatessa. Jos oltais oltu fiksuja olis kyllä pitänyt kysyä Ouja- laudan kautta Saatanalta, että voitko myös korjata jälkesi.
Ei yliluonnollinen, mutta puistattava.
Sattui hyvälle ystävälleni tämän ollessa tulossa "bileistä" (lue ryyppäämästä) kymmenisen vuotta sitten.
Puhutaan että Uudellamaalla liikkui 90-luvun alussa sarjamurhaaja. Järvenpään sarjamurhaajana paremmin tunnettu. Googlettaessa löytyy parempaa infoa.
Tämän tyypin kerrottiin metsästävän alkoholisoituneita tummahiuksisia naisia, johon kuvaukseen ystäväni, olkoot tässä nyt vaikka Leena, sopi hyvin kuvaukseltaan.
Leena asui noilla seuduilla ja eräänä talvisena myöhäisenä iltana oli siis palaamassa ryyppyreissulta kotiinsa, kulkien noin 3km matkan kävelken hiljaista tietä pitkin.
Melko lähellä kotia, Leenan viereen ajoi valkoinen vanhempi auto ja auton ikkunasta huikkasi noin 50-vuotias mies, että tarviiko Leena kyytiä.
Onneksi Leena oli laskuhumalassa ja suhteellisen lähellä kotia. Muuten olisi suostunut kyytitarjoukseen.
Leenan kieltävästä vastauksesta huolimatta lähti auto seuraamaan häntä aina kotiovelle asti.
Leena hapuili avaimia kassista ja huomasi että auto oli parkkeerannut talonsa oarkkikselle kuitenkin käyden koko ajan.
Kun Leena pääsi sisälle rappuun, hän huomasi että auto lipui hiljalleen pois.
Vasta seuraavana kesänä tuli Kadonneet-sarjassa tämä Maarit Haantie-jakso, jonka siis uskotaan joutuneen Jpään sarjamurhaajan uhriksi.
Leenalla nousi niskavillat pystyyn nähtyään tämän jakson ja ilmoitti kokemastaan krp:lle joka otti Leenan tarinan vakavasti ja potentiaalisena vihjeenä.
Ja pahoittelut jos meni ohi aiheen, ei ollut paranormaali, mutta mielestäni ahdistava ja creepy tarina.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole mitenkään yliluonnollista, mutta on jännä, miten joissakin paikoissa on oma tunnelmansa. Yövymme usein sukulaisteni luona talossa, jonka yhdessä huoneessa kukaan ei kovin mielellään nuku - siellä ei ole koskaan kukaan kuollut, ei koko talossa eikä siinä huoneessa tietääksemme ole koskaan tapahtunut mitään pahaa. Siellä on vain hyvin ahdistava tunnelma. Huone on talon yläkerrassa, sen vieressä on toinen huone ja molempien sivuilla on ullakot. Toisessa huoneessa ei kenelläkään ole mitään ongelmia nukkua, mutta tämä yksi...
Asia kävi ihan sattumalta ilmi, kun olimme taas sukuloimassa ja aloimme arpoa, kuka missäkin nukkuu. Silloin sisarentyttäreni sanoi, että hän ei haluaisi nukkua siinä tietyssä huoneessa, kun hän ei meinaa saada unta siellä, ja näkee aina pahoja unia ja heräilee jatkuvasti. Omat lapseni sanoivat samaa, ja minäkin nukun mieluummin siinä toisessa huoneessa, jos vain saan valita. Sillä ei ole merkitystä, nukkuuko joku siellä yksin vai onko siellä useampi ihminen - lapset nukkuvat siellä välillä porukalla, tai siis pyörivät sängyissään. Se on hyvin kummallista, koska se on aivan tavallinen, tavallisesti sisustettu huone. Ja tosiaan siinä viereisessä huoneessa ei kenelläkään ole mitään ongelmaa nukkumisen kanssa.
Vesisuoni menee siinä kohdassa? Se tekee nukkumisesta mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Ei yliluonnollinen, mutta puistattava.
Sattui hyvälle ystävälleni tämän ollessa tulossa "bileistä" (lue ryyppäämästä) kymmenisen vuotta sitten.
Puhutaan että Uudellamaalla liikkui 90-luvun alussa sarjamurhaaja. Järvenpään sarjamurhaajana paremmin tunnettu. Googlettaessa löytyy parempaa infoa.
Tämän tyypin kerrottiin metsästävän alkoholisoituneita tummahiuksisia naisia, johon kuvaukseen ystäväni, olkoot tässä nyt vaikka Leena, sopi hyvin kuvaukseltaan.
Leena asui noilla seuduilla ja eräänä talvisena myöhäisenä iltana oli siis palaamassa ryyppyreissulta kotiinsa, kulkien noin 3km matkan kävelken hiljaista tietä pitkin.
Melko lähellä kotia, Leenan viereen ajoi valkoinen vanhempi auto ja auton ikkunasta huikkasi noin 50-vuotias mies, että tarviiko Leena kyytiä.
Onneksi Leena oli laskuhumalassa ja suhteellisen lähellä kotia. Muuten olisi suostunut kyytitarjoukseen.
Leenan kieltävästä vastauksesta huolimatta lähti auto seuraamaan häntä aina kotiovelle asti.
Leena hapuili avaimia kassista ja huomasi että auto oli parkkeerannut talonsa oarkkikselle kuitenkin käyden koko ajan.
Kun Leena pääsi sisälle rappuun, hän huomasi että auto lipui hiljalleen pois.
Vasta seuraavana kesänä tuli Kadonneet-sarjassa tämä Maarit Haantie-jakso, jonka siis uskotaan joutuneen Jpään sarjamurhaajan uhriksi.
Leenalla nousi niskavillat pystyyn nähtyään tämän jakson ja ilmoitti kokemastaan krp:lle joka otti Leenan tarinan vakavasti ja potentiaalisena vihjeenä.
Ja pahoittelut jos meni ohi aiheen, ei ollut paranormaali, mutta mielestäni ahdistava ja creepy tarina.
Haluatko kertoa missä päin tarkalleen ottaen? :o
Vierailija kirjoitti:
Olin mökillä talvella yksin, koska viihdyin siellä hyvin. Eniten rakastin erittäin kylmiä pakkasöitä, kun takka oli päällä ja pihan poikki sai hilpasta saunaan -30 asteessa. Oli pimeä tammikuu 2015 ja katsellessani kannettavan kautta sarjoja sohvalla lämmin rommitee kädessä pamahti sähköt. Ja kun ollaan keskellä ei mitään, tuli pilkkopimeää - poislukien näyttöni valo, joka ei pitkälle heijastanut. Hetken tuijotin hämilläni mitä tapahtui, mutta sitten otin kännykän käteen näyttääkseni sillä valoa ja olin menossa eteiseen tarkistamaan sulakekaappia. Eteisestä kuului kuin kauhuelokuvista tuttu "HHUOOOOOOAAAAAHH" sellainen ällöttävän kuumottava kuiskaava aggressiivinen henkäys. Säikähdin tätä ihan helvetisti - ensimmäinen ajatus oli, että joku iso lintu, kuten pöllö, oli päässyt sisään. Samalla, kun säikähdin, kädessäni ollut kännykkä käynnisti kameran sarjakuvauksen ja se otti kolme kuvaa. Näin heti ruudussa jotain, kun katsoin kännykkää kädessäni. Näytöllä oli vihertävä naama, jolla oli suu auki. Pala nousi kurkkuun ja niskavillat nousivat pystyyn. Tuijotin sitä epäuskoisena. Selasin toisen kuvan, siinä naama oli kauempana ja ensimmäisessä kuvassa vielä kauempana. Eli ottaessani vahinkokuvan hahmo teki huokausäänen ja tuli minua kohti. Sain aivan hirveän paniikkikohtauksen ja juoksin pimeän mökin läpi suoraan takaisin tuvan sohvalle, hyppäsin viltin alle, laitoin Adventure Timet pyörimään ihan täysille ja tuijotin niitä lohdukkeeksi. Rommiteen takia en voinut ajaa pois, mutta lähellä oli etten hypännyt auton rattiin. En nukkunut koko yönä ja vihdoin, kun alkoi vähänkin valoistaa ja sarastaa, uskalsin hypätä viltin alta pois, pakkasin häthätää kamani, menin autoon ja ajoin pois. En ole sen jälkeen uskaltanut mökille mennä yksin ja suvunkin kanssa olen käynyt joskus päivällä. Harmittaa, koska niissä talvi-illoissa ja -öissä oli oma tunnelmansa.
Kuvia en osaa selittää tänäkään päivänä.
No tuossa oli jo yritystä, kuvineen kaikkineen! Hyvä"!
Miekin oon Lappeenrannasta enkä ole koskaan kuullut tällaisesta! Pakko päästä!