Tosielämän kauhutarinoita

Oon kirjoittanut tän toiseenkin ketjuun, mutta... Oltiin porukalla istumassa iltaa erään kaverimme luona. Olimme asettuneet sohvapöydän ympärille, kun yhtäkkiä eräs pöydällä olleista oluttölkeistä alkoi liikkua. Se siis liukui pöydän poikki reunalta toiseen! Aloimme huutaa yhteen ääneen, ja vessassa ollut kaverimme (kämpän omistaja) huuteli, että mitä nyt. Kun selitimme hänelle mitä oli tapahtunut, hän totesi ihan tosissaan että joo, täällä kyllä varmaan kummittelee. Outoja oli kuulemma tapahtunut ennenkin.

Tölkki oli vielä lähes täynnä, joten ilmavirta ei olisi voinut kuljettaa sitä niin. Oli kyllä karmiva tilanne, mutta muita vastaavia kokemuksia minulla ei ole.

Näin unta, että olin miljonäärin vaimo, asuin hienossa kartanossa, järjestin hienoja juhlia ja matkustelin ulkomailla. Rahasta ei ollut pulaa. Vietin lomaa paratiisisaarella. Sitten heräsin: oli aamu, muistin, ettei minulla ole enää työpaikkaa, rahat ovat vähissä, mies löysi toisen naisen ja muutti hänen luokseen, pöydällä on pino maksamattomia laskuja, pesukone hajosi, ystävä ei maksanut vippejään takaisin ja ilma on sateinen ja kurja. Sen pituinen se! 

Siivoilin viikko sitten, kuljetin mm. viikattuja pyykkejä lasten huoneisiin. Tullessani kodinhoitohuoneesta huomasin että tyttären huoneessa oli tv päällä, sieltä tuli sitä valkoista kohinaa jonka luulin olevan jo historiaa. Ihmettelin etten ollut huomannut sitä kun vein pyykkejä, sammutin tv:n ja jatkoin hommailua. Kun hetken päästä menin uudestaan sen huoneen ohi, tv oli taas päällä.

Suuta vähän kuivi ja kainaloissa nipisteli kun menin huoneeseen, enkä voinut olla ajattelematta kuinka monta kauhuelokuvaa alkaa täsmälleen samalla tavalla. Huomasin että olin laskenut pyykkipinon tv:n kaukosäätimen päälle, kaivelin sen sieltä pois, sammutin tv:n ja nykäisin varan vuoksi vielä johdon irti seinästä! Ja voitte varmaan uskoa että aika varovasti vilkaisin siihen huoneeseen loppupäivän aikana :-D

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa ihmiset nämä ovat mielenkiintoisia! Näistä opastajista ja äänistä tuli kerran tiededokkari jossa kerrottiin ns vasemman puolen syndrromasta sillä nämä äänet tulivat vasemmalta päin. Mm wtc tornin miestä haastateltiin ja hän kertoi miten juuri kun ei olisi enää jaksanut laskeutua niitä rappusia tuli vasemmalta kehoitus jatkaa... ja hän pelastui. Ei siis ollut kukaan ihminen tämä kannustaja.

Se on näille yhteistä että mustahahmoja vailla kasvoja tai äänet toteavia ja rauhallisia ja vain harvasanaisesti opastetaan ei ikinä pitkiä selityksiä.

Eli samantapaista kuin ghoastbusterien kojeetkin esittävät. Usein on eteinen käytävä tai jo hylätty huone jossa vaellellaan tai huone jossa oli kuollut joku tai muuten merkittävästi juuri siihen paikkaan leimattua toimintaa.

Sitten on kuulemma noita räyhiksiäkin....

Ovat nämä niin yleisiä että ihme on ettei tiede myöhemmin ratkaise koko yhtälöä ellei ole jo ratkaissutkin?

Varmaan oikean aivolohkon tekosia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa ihmiset nämä ovat mielenkiintoisia! Näistä opastajista ja äänistä tuli kerran tiededokkari jossa kerrottiin ns vasemman puolen syndrromasta sillä nämä äänet tulivat vasemmalta päin. Mm wtc tornin miestä haastateltiin ja hän kertoi miten juuri kun ei olisi enää jaksanut laskeutua niitä rappusia tuli vasemmalta kehoitus jatkaa... ja hän pelastui. Ei siis ollut kukaan ihminen tämä kannustaja.

Se on näille yhteistä että mustahahmoja vailla kasvoja tai äänet toteavia ja rauhallisia ja vain harvasanaisesti opastetaan ei ikinä pitkiä selityksiä.

Eli samantapaista kuin ghoastbusterien kojeetkin esittävät. Usein on eteinen käytävä tai jo hylätty huone jossa vaellellaan tai huone jossa oli kuollut joku tai muuten merkittävästi juuri siihen paikkaan leimattua toimintaa.

Sitten on kuulemma noita räyhiksiäkin....

Ovat nämä niin yleisiä että ihme on ettei tiede myöhemmin ratkaise koko yhtälöä ellei ole jo ratkaissutkin?

Varmaan oikean aivolohkon tekosia?

Tässä on vaan se että sitten se oikea aivolohko tietää edeltä milloin joku nuorehkokin kuolee satojen km päässä. Onhan se mahdollista jos on jokin ylimmän älyn laji kyseessa mutta

Jos ääni kuuluu vasemmalta niin Hän istuu Isän oikealla puolella... eli jos olemme Hänen edessään niin ääni kuuluu meille todella silloin vasemmalta.

Eksä oli työmatkalla, itse roikuin eräällä keskustelupalstalla. Yksi osallistuja sitten pyysi itselleen voimia, esirukousta tms. Ajattelin, että eipä tuo varmaan anna jos ei otakaan, keskityin siinä visualisoimaan valoa, jota yritin lähettää tälle lohtua tarvitsevalle.

Ykskaks alkoi tuntua, että joku seisoi huoneen ovella ja halusi minun lopettavan. Kamala, painostava tunne, mitään en kuitenkaan nähnyt.

Koska olin lasten kanssa kotona, en tietenkään voinut paeta mihinkään, keräsin rohkeuteni ja käskin tuota... Niin, mikä se oli? Olotilaa, olentoa, entiteettiä, omaa pelkoani poistumaan.

Luulen, että joku järjellä käsittämätön siellä kanssamme asui, mutta yleensä se ei näkynyt kuin lähinnä varjeluksena. Ehkä tuo lämpimien ajatusten ja valon lähettäminen toimi kuin liekki koiperhoselle, ehkä se olisi halunnut ottaa sitä energiaa itselleen mutta vaikutti pelottavalta.

Ihan tavallisesti meillä katoili asioita ja löytyivät sitten. Esikoinen aikansa kertoili asioita, joita ei voinut tietää ja kun kysyin mistä sinä tämän tiesit oli vastaus "no se mies tuli kertomaan".

Ehkä se oli miehen isoisä, joka oli rakentanut talon yhdessä appensa kanssa. Ei sillä ollut syytä olla pahapäinen, mutta jotenkin oli vaan yhä läsnä.

Kävin jöökillä ... eräänä iltana ja jööki katosi!

Seuraavana suht selvänä päivänä heräsin siihen että pienet vihreät miehet karauttivat luokseni rattuliskoillaan soffan nalta ja huusivat:

Asiaaaaa!

Löysinkin vinkistä viisastuneena kadonneen jöökini kalsareitteni ja päällyshousujeni välistä!

Minäkuvani romahti, masennuin ja aloin nähdä yhteisen maailmamme aivan toisin kuin muut. Muutama muukaan asia ei tod edesauttanut tilannettani voan ihan päinvastoin.

Näen jatkuvasti ruskiansävyisiä paina-jaisia. Ruoka hädin tuskin maistuu mutta juominen onnistuu.

Yhtenäkin niltana ruskia, n parikymmensenttinen hahmo tarkkaili minua ikkunani takaa - verhojen raosta.....

Olin lukioikäinen tämän tapahtuessa, ja asuin vielä äidin kanssa kerrostaloasunnossa. Eräänä talvi-iltana silloinen poikaystäväni toi minut autolla kotiin jostain. Kun kävelin pihan poikki kohti ulko-ovea, katsoin huoneeni ikkunaa ja näin, että siellä oli valot päällä. Joku myös käveli huoneessa, ja se näytti ihan veljeltäni. No, en ihmetellyt ollenkaan, ajattelin vain että veli on poikennut meillä käymään. Kun avasin kotioven, odotin tietysti että äiti ja veli odottavat siellä, mutta vastassa olikin täysin pimeä ja tyhjä asunto. Äiti oli lähtenyt käymään jossain. Mietin vieläkin, että miksi en mennyt paniikkiin ja kääntynyt kannoillani pois, koska normaalisti saisin sellaisesta paskahalvauksen. Tuli jotenkin tosi rauhallinen olo, ja tunne, että kaikki on hyvin eikä ole syytä pelkoon. Sytyttelin valot asuntoon, eikä mitään normaalista poikkeavaa tapahtunut enää sinä iltana.

Tuossa asunnossa on tapahtunut muutakin outoa, silloin kun äiti on asunut siellä yksin. Mm. Taulu tippunut itsestään seinältä useammankin kerran, ja parvekkeella sellainen kaiteeseen kiinnitettävä kukkalaatikko tippunut yön aikana itsestään parvekkeen lattialle. Sen pitäisi olla mahdotonta, sillä siinä on sellaiset koukut kaiteessa kiinni, että sitä pitää kunnolla nostaa jos haluaa sen irti kaiteesta, ja se on myös painava.. Äitikään ei mitenkään pelokkaalta ikinä vaikuttanut, lähinnä naureskellen kertoi "kummituksesta".

Minulta kuoli lyhyen ajan sisällä kaksi sukulaista muutama vuosi sitten. Näiden kahden kuoleman jälkeen, kun aikaa oli kulunut ehkä puoli vuotta, tapasin unessa toisen näistä sukulaisista. Halasimme, ja se tuntui lämpimältä. Kysyin häneltä että onko teillä kaikki hyvin? Hän hymyili ja sanoi lempeästi että kyllä, kaikki on hyvin. Tunnelma oli todella rauhallinen ja lohdullinen. Tuohon sitten heräsin. Tuntui todella mukavalta :)

Todennäköisesti tämä oli vain oma tapani käsitellä surua, että uneksin tuollaisesta. Mutta ei sillä ole väliä, koska tuo oli niin lohdullista.

Mulla on ollut myös kokemuksia samanlaisista äänistä kuin aloittajalla. Tulee mieleen muistoja useammastakin c-luokan halvasta vuokrakerrostalosta. Koiran haukuntaa, aivastuksia, yskimistä, puhetta, naurua, tv:n ja radion ääniä. Sen ongelman syy on niin luonnollinen kuin surkean kerrostalon surkeat äänieristeet.

Apua,mulle on käynyt juuri näin! Kuparikierukka joka löytyi vatsaontelosta synnytyksen jälkeen...

Vierailija kirjoitti:

Lapsiluvun tullessa täyteen hommasin kierukan varmaksi ja käyttäjästä riippumattomaksi ehkäisyksi.

Tulin silti raskaaksi. Jonka huomasin kovin myöhään, koska kierukka oli hävittänyt kuukautisetkin.

Lapsen syntymän jälkeen kierukka löytyi ihan muualta kuin kohdusta ja poistettiin leikkauksella.

Lapsi on ihana ja yhtä rakas kuin nuo suunnitellutkin, mutta kyllä tämä tosielämän kauhutarinasta käy.

Antaa tulla lisää vain, vaikkei tuo auringonpaiste nyt varsinaisesti houkuttele pelkäämään :D

Naapurit ne siellä kummittelee kirjoitti:

Mulla on ollut myös kokemuksia samanlaisista äänistä kuin aloittajalla. Tulee mieleen muistoja useammastakin c-luokan halvasta vuokrakerrostalosta. Koiran haukuntaa, aivastuksia, yskimistä, puhetta, naurua, tv:n ja radion ääniä. Sen ongelman syy on niin luonnollinen kuin surkean kerrostalon surkeat äänieristeet.

Miten huono ääniesristys selittää kuiskailun pimeässä makuuhuoneessa tai korvan juuresta kuuluneen yskäisyn keittiössä?

Pappani kuoli ajettuaan junan alle. Näin kuolleen pappani siinä ruhjoutuneessa autossa iltaisin mennessäni nukkumaan siis makuuhuoneessani. Onneksi minulla oli koirat kaverina. Jännä juttu oli vaikka on jo vuosia aikaa

Mullahan näitä riittäis..mutta jos nyt pari kerron. Ensiksi sellainen, että isäni oli kuollut pari päivää aiemmin ja illalla kun laitoin nukkumaan, olin siis jo sängyssä, mutta en nukkunut, havahduin että joku tuli sänkyni viereen. Avasin silmät ja isähän se siinä seisoi. Mitään hän ei puhunut, mutta hymyili, kommunikoimme ajatuksen välityksellä. Hän sanoi, että hänellä on oikein hyvä olla ja nauroi. Sain myös koskettaa häntä ja hän tuntui aivan fyysiseltä, mikä oli minusta todella outoa. En pelännyt yhtään. Samalla mieheni tuli makuuhuoneeseen ja ehti nähdä isäni, joka oli mieheni mukaan täysin selkeä ja elävännäköinen. Vieläkin ihmettelemme asiaa, vaikka siitä on yli 20 v.

Toisen kerran makoilin sängyllä lepäämässä, mutta en nukkunut, kuulin selvästi kun mieheni puuhaili lasten kanssa keittiössä ja ikkunasta kuului ääniä naapurin pihalta. Yhtäkkiä kuulin kovaa huminaa ja tunsin olevani jossain kuin tunnelissa. Pian tajusin, että olenkin makkarin nurkassa. TAi paremminkin jokin osa minusta oli siellä, mutta kehoni makasi sängyllä. Pystyin leijailemaan minne halusin, katselin omaa kehoani ulkopuolelta ja mietin, että näytän erilaiselta kuin peilissä. Leijailin keittiöön ja näin mieheni tekemässä ruokaa ja lapset piirtelemässä, näin, että toinen piirsi kuvaa mummosta ja tämän kissasta ja toinen piirsi autokuvaa. Sitten säikähdin, että olenko nyt kuollut ja kauhea hätä tuli mieleen. Samantien olin takaisin kehossani ja edelleen hereillä. Sen verran tajusin, että ennenkuin katsoin lasten piirustuksia, kerroin miehelle mitä näin ja ihan oikeassa olin piirustusten suhteen.

Muutettuamme nykyiseen kotiimme alkoi sarja tapahtumia, joille ei löydy selitystä. Ovikello soi usein, mutta ketään siellä ei ollut. Vessaa vedettiin, vaikka kukaan ei ollut siellä. Muutaman kerran minä tai mieheni heräsimme yöllä, kun telkkari meni itsekseen päälle. Kuulimme askelia, ovia avattiin, kerran ulkovalot (monta lamppua pihatien varrella) syttyivät itsekseen. Kerran mieheni laittoi tulet olkkarin takkaan ja se roihusi oikein kunnolla, suunnilleen kolmannes puista oli jo palanut. Parin minuutin päästä tuli oli sammunut ja uuni musta, kuin tuli olisi palanut eilen, lämmin uuni kyllä oli, mutta ei yhtään hehkunut edes punaisena. Otimme yhteyttä erääseen tutun tuttuun, joka harrastaa rajatiedon asioita. Hän sanoi selvittelevänsä asiaa. Muutaman viikon kuluttua hän soitti ja kysyi, onko ilmiöt loppuneet? Olivat, eivätkä ole tulleet takaisin. Joku oli kuulemma rajan takana tarvinnut apua ja saatuaan sitä, lopettanut yhteydenotot. En tiedä mitä tällaisesta ajatella. 

Vierailija kirjoitti:

Naapurit ne siellä kummittelee kirjoitti:

Mulla on ollut myös kokemuksia samanlaisista äänistä kuin aloittajalla. Tulee mieleen muistoja useammastakin c-luokan halvasta vuokrakerrostalosta. Koiran haukuntaa, aivastuksia, yskimistä, puhetta, naurua, tv:n ja radion ääniä. Sen ongelman syy on niin luonnollinen kuin surkean kerrostalon surkeat äänieristeet.

Miten huono ääniesristys selittää kuiskailun pimeässä makuuhuoneessa tai korvan juuresta kuuluneen yskäisyn keittiössä?

Aistihavaintojen vääristyminen on hyvin yleinen ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Mullahan näitä riittäis..mutta jos nyt pari kerron. Ensiksi sellainen, että isäni oli kuollut pari päivää aiemmin ja illalla kun laitoin nukkumaan, olin siis jo sängyssä, mutta en nukkunut, havahduin että joku tuli sänkyni viereen. Avasin silmät ja isähän se siinä seisoi. Mitään hän ei puhunut, mutta hymyili, kommunikoimme ajatuksen välityksellä. Hän sanoi, että hänellä on oikein hyvä olla ja nauroi. Sain myös koskettaa häntä ja hän tuntui aivan fyysiseltä, mikä oli minusta todella outoa. En pelännyt yhtään. Samalla mieheni tuli makuuhuoneeseen ja ehti nähdä isäni, joka oli mieheni mukaan täysin selkeä ja elävännäköinen. Vieläkin ihmettelemme asiaa, vaikka siitä on yli 20 v.

Toisen kerran makoilin sängyllä lepäämässä, mutta en nukkunut, kuulin selvästi kun mieheni puuhaili lasten kanssa keittiössä ja ikkunasta kuului ääniä naapurin pihalta. Yhtäkkiä kuulin kovaa huminaa ja tunsin olevani jossain kuin tunnelissa. Pian tajusin, että olenkin makkarin nurkassa. TAi paremminkin jokin osa minusta oli siellä, mutta kehoni makasi sängyllä. Pystyin leijailemaan minne halusin, katselin omaa kehoani ulkopuolelta ja mietin, että näytän erilaiselta kuin peilissä. Leijailin keittiöön ja näin mieheni tekemässä ruokaa ja lapset piirtelemässä, näin, että toinen piirsi kuvaa mummosta ja tämän kissasta ja toinen piirsi autokuvaa. Sitten säikähdin, että olenko nyt kuollut ja kauhea hätä tuli mieleen. Samantien olin takaisin kehossani ja edelleen hereillä. Sen verran tajusin, että ennenkuin katsoin lasten piirustuksia, kerroin miehelle mitä näin ja ihan oikeassa olin piirustusten suhteen.

Muutettuamme nykyiseen kotiimme alkoi sarja tapahtumia, joille ei löydy selitystä. Ovikello soi usein, mutta ketään siellä ei ollut. Vessaa vedettiin, vaikka kukaan ei ollut siellä. Muutaman kerran minä tai mieheni heräsimme yöllä, kun telkkari meni itsekseen päälle. Kuulimme askelia, ovia avattiin, kerran ulkovalot (monta lamppua pihatien varrella) syttyivät itsekseen. Kerran mieheni laittoi tulet olkkarin takkaan ja se roihusi oikein kunnolla, suunnilleen kolmannes puista oli jo palanut. Parin minuutin päästä tuli oli sammunut ja uuni musta, kuin tuli olisi palanut eilen, lämmin uuni kyllä oli, mutta ei yhtään hehkunut edes punaisena. Otimme yhteyttä erääseen tutun tuttuun, joka harrastaa rajatiedon asioita. Hän sanoi selvittelevänsä asiaa. Muutaman viikon kuluttua hän soitti ja kysyi, onko ilmiöt loppuneet? Olivat, eivätkä ole tulleet takaisin. Joku oli kuulemma rajan takana tarvinnut apua ja saatuaan sitä, lopettanut yhteydenotot. En tiedä mitä tällaisesta ajatella. 

Olipa mielenkiintoista! Atomeistahan koostumme ja sielumme on energiaa. Jeesus antoi myös kuoleman jälkeen koskettaa itseään kun sai ylösnousemusruumiin. Kaikki ei ole tässä. Olemme vastuussa synnyttyämme aina kaikesta mitä teemme ja sanomme. Pakoon emme sitä pääse.

Tuo kaljacannin liukuminen pöytää vasten on vaan siitä lämpötilaerosta johtuvaa. Paljon porukkaa huoneessa ja pöytä lämmin > kylmä kaljacannun pohja tuottaa paineen kylmän ja kuuman välille ja cannu liukuu höyrypinnassa.

Muutimme ex-poikaverin kanssa yhteen niin, että lähdin suoraan lapsuuskodistani (olin 17v). Melko pian minua alkoi pelottaa , kuulin ääniä kodissamme ja minulla oli tunne siitä etten ollut yksin. Poikaystäväni vähätteli aluksi kokemuksiani ja sanoi ylimielisesti, etten vain ole tottunut kerrostaloon kunnes alkoi itsekin kokea juttuja. Olimme kerran käymässä nukkumaan ja minä olin jo lähes unessa, kun  poikakaverini loikkasi ylös "kuka vittu on meidän keittiössä?"  Ilmiöitä sattui mihin kellon aikaan tahansa olimme yksin tai yhdessä, kevyitä juoksuaskelia ja  kahden ihmisen kuiskailua, keittiöstä kolinaa kuin tuoleja vedettäisiin esiin ja  vessakin veti itsensä pari kertaa.! Kun otimme koiran, suloisen sekarotuisen koiranpennun, se  tuijotti usein valppaana jotain ja vältteli makuunhuonettamme, muuten seurasi joka paikkaan mutta makkarin ovella löi stopin ja tuijotti keskelle lattiaa, joskus murisikin. Veimme eläinlääkäriin, kun ajattelimme että koiran päässä on vikaa, mutta eläinlääkärin mukaan kaikki oli kunnossa.  Koiran käytös kuitenkin jatkui ja paheni, kerran iltalenkiltä tullessa se jämähti muristen kynnykselle eikä olisi tullut sisään!Sen jälkeen sanoin poikakaverille, että meillä on ihan varmasti kummitus.

Yhtenä iltana kuulimme makuuhuoneeseen miten koira murisi.. ja päästi yhtäkkiä surkean ulvaisun jota seurasi uikutusta. Kun menin katsomaan. koira piileskeli takkien alla ja murisi minullekin. Sen käpälään oli sattunut, eläinlääkärin arvion mukaan jäänyt johonkin väliin mutta mihin, kun ainoa ovi oli makkarissa  eikä ollut sitä  ovea lähelläkään  !  Tassu oli turvonnut sekä arka ja koirapolo alkoi viettää kaiken aikansa keittiön pöydän alla, sydän murusina  annoin sen vanhemmilleni( koiran siis, en pöytää :D ).

Olo oli ihan sellainen, että mitä helvettiä tässä kämpässä tapahtuu?!  Oli oikeastaan helpotus, kun 2v yhteen muuton  tajusin että tunteemme toisiamme kohtaan olivat alkaneet laimentua ja olimme käytännössä kämppiksiä, jotka harrastivat seksiä. Sain syyn muuttaa pois !

Hain tietenkin  koiran takaisin ja uudessa asunnossani se oli kuin eri koira, tuli öisin viereen ja peuhasi ympäriinsä tyytyväisenä puruluidensa kanssa. Itsekin olin rennompi, sillä ainoa äänet joita kuulin tulivat selvästi seinien takaa tai rappukäytävästä ellei koiran touhuja otettu lukuun.  Poikakaveri asui kummituskämpässämme vielä jonkin aikaa vaikka ei viihtynyt eikä oikein saanut nukuttuakaan, kerran tuli yöllä taksilla luokseni ja luulin että koettaa saada seksiä mutta tuli oikeasti vain nukkumaan !

Kyseinen asunto oli  kaksio 70-luvulla rakennetussa kerrostalossa, kun kävimme katsomassa asuntoa siinä asui joku vanha pariskunta  joilla oli lapsenlapset hoidossa enkä tosiaan saanut mitään outoja tuntemuksia tai pahoja aavistuksia.

Kärsin univaikeuksista, usein pyörin useamman tunnin sängyssä ennen kuin saan unenpäästä kiinni tai alkaa edes kunnolla väsyttämään.

Kerran kävin maate n. klo 3 aamulla, yritin pakottaa itseni nukkumaan vaikka ei väsyttänyt yhtään. En pitänyt edes silmiä kiinni, lähinnä tuijotin vain tyhjyyteen. Yhtäkkiä kuulin ja tunsin, kun joku hengitti korvaan ja sanoi nimeni. Friikeintä tässä oli että ääni oli minun ääneni. En tiedä miksi en kääntynyt katsomaan että oliko joku olio tai näköharha siinä oikeasti, mutta pelästyin niin pahasti että pistin silmät tiukasti kiinni ja peiton korviin. Olin liikkumatta muutaman minuutin ennen kuin rohkaistuin katsomaan ympärilleni.

Mietin pitkään että kuulinko ihan harhoja, että oliko tämä sellainen uniparalyysi vai mikälie aivopieru. Mutta eniten tässä hämää se, etten ollut ns. uni-tilassa, vaan ihan virkeä ja tietääkseni ihan selväpäinen. Todellakin toivon että kyseessä oli yliluonnollinen ilmiö eikä skitsofrenian alkuoire.