Sivut

Kommentit (477)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yliluonnollinen, mutta puistattava.
Sattui hyvälle ystävälleni tämän ollessa tulossa "bileistä" (lue ryyppäämästä) kymmenisen vuotta sitten.
Puhutaan että Uudellamaalla liikkui 90-luvun alussa sarjamurhaaja. Järvenpään sarjamurhaajana paremmin tunnettu. Googlettaessa löytyy parempaa infoa.
Tämän tyypin kerrottiin metsästävän alkoholisoituneita tummahiuksisia naisia, johon kuvaukseen ystäväni, olkoot tässä nyt vaikka Leena, sopi hyvin kuvaukseltaan.
Leena asui noilla seuduilla ja eräänä talvisena myöhäisenä iltana oli siis palaamassa ryyppyreissulta kotiinsa, kulkien noin 3km matkan kävelken hiljaista tietä pitkin.
Melko lähellä kotia, Leenan viereen ajoi valkoinen vanhempi auto ja auton ikkunasta huikkasi noin 50-vuotias mies, että tarviiko Leena kyytiä.
Onneksi Leena oli laskuhumalassa ja suhteellisen lähellä kotia. Muuten olisi suostunut kyytitarjoukseen.
Leenan kieltävästä vastauksesta huolimatta lähti auto seuraamaan häntä aina kotiovelle asti.
Leena hapuili avaimia kassista ja huomasi että auto oli parkkeerannut talonsa oarkkikselle kuitenkin käyden koko ajan.
Kun Leena pääsi sisälle rappuun, hän huomasi että auto lipui hiljalleen pois.
Vasta seuraavana kesänä tuli Kadonneet-sarjassa tämä Maarit Haantie-jakso, jonka siis uskotaan joutuneen Jpään sarjamurhaajan uhriksi.
Leenalla nousi niskavillat pystyyn nähtyään tämän jakson ja ilmoitti kokemastaan krp:lle joka otti Leenan tarinan vakavasti ja potentiaalisena vihjeenä.
Ja pahoittelut jos meni ohi aiheen, ei ollut paranormaali, mutta mielestäni ahdistava ja creepy tarina.

Haluatko kertoa missä päin tarkalleen ottaen? :o


Hyvinkään syrjäseuduilla, lähellä Tuusulan rajaa.

  • ylös 69
  • alas 0
Vierailija

Edellinen työpaikkani oli erittäin vanhassa rakennuksessa jossa tapahtui kummallisuuksia hyvin usein.

Se mitä useimmiten tapahtui oli kellojen pysähtely. Upouudet seinäkellot uusilla paristoilla saattoivat pysähtyä monta kertaa päivässä. Ylensä lähtivät tikittämään uudestaan kun paristot otettiin pois ja laitettiin takaisin. Ei auttanut vaikka kuinka monta uutta kelloa ostettiin, aina pysähtyivät. Ihmisten rannekellot tekivät samaa. Ei ollut harvinaista että kokoukseen tulleet asiakkaat ihmettelivät miksi kalliit uudet kellot vain pysähtyvät, heille ei asiaa koskaan edes yritetty "selittää". Seinäkello ongelma lopulta ratkaistiin digitaalisella kellolla.

Toinen outous oli haju. Kyseessä oli voimakkaasti uudistettu vanha talo, mutta hyvin usein talossa haisi palava puu, kuin takkaa oltaisiin lämmitetty vaikka kaikki takat oli tukittu remonttien yhteydessä. Asiaa koitettiin selvittää koska pelättiin että jossain on käryävä sähköjohto tai jotakin, mutta koskaan ei selvinnyt.

Kolmas oli askeleiden ääni. Todella usein kuulosti siltä kuin yläkerrassa olisi kävelty, vaikka todellisuudessa se olikin nykyään meillä vain varastotilana. Askelten ääni oli selkeää astumista, välillä kuulosti siltä kuin joku olisi kävellyt hermostuneen oloisesti edestaas.

Viimeinen, ja se pelottavin (mutta myös harvinaisin) juttu oli tavaroiden liikkuminen. Olin paikassa neljä vuotta, ja sinä aikana näitä tapahtui 3. Ensimmäinen oli kun olin ollut jo melkein vuoden, ja näin omin silmin kun tasaisella pöydällä ollut kansio liukui pöydän reunalle ja alas. Saman näki myös toinen työkaveri. Toista tapahtumaa en itse todistanut, mutta kuulin jälkeenpäin kuinka työkaveri joka oli illalla ollut viimeisenä lukitsemassa paikkoja ja laittamassa hälyjä oli kuullut tömähdyksen kokoushuoneesta, ja kun oli käynyt tarkistamassa oli nähnyt että huoneen 9 tuolista 3 oli lattialla nurin. Viimeinen oli samaisessa kokouhuoneessa, jossa 6 ihmistä näki kuinka taulu ensin heilui (kunnolla keinui) seinällä ja sitten tippui alas. 

Kuitenkin on pakko sanoa että paikka ei tuntunut pelottavalta, ja suurimmalta osin kaikki ottivat asian enemmän huumorilla, esimerkiksi kahvihuoneessa usein vitsaillen laitettiin kummitukselle myös kuppi kahvia.

Terveisiä vaan jos joku entinen työkaveri paikan tunnistaa :D

  • ylös 218
  • alas 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Ala-astelaisena asuin äitini  kanssa kerrostalossa, jossa äiti oli samalla töissä talonmiehenä. Yhtenä iltana joulun alla oltiin lähdössä kauppaan, kun huomattiin että eräältä parvekkeelta tulee savua tosi reippaasti. Äiti käski mun jäädä autoon odottamaan ja hän itse juoksi sisälle ja meni ovelle, soitti ovikelloa ja koputti mutta ei päässyt sisään, kävi hakemassa kotoa yleisavaimet ja meni asuntoon. Asunnossa oli mies ja pieni lapsi jotka olivat olleet päiväunilla, mies ei ollut jostain syystä herännyt ovikelloon. Parvekkeella oli joulukoristeet ilmiliekeissä. Soittivat tietysti palokunnan paikalle ja näin, kellekään ei käynyt kuinkaan. Jälkeenpäin äiti vaan huomasi että yleisavaimet olivat edelleen avainkaapissa ja taskussa olivat vain omat avaimet ja vara-avaimet... Joista mikään ei sopinut asunnon oveen.

Ei sinänsä mikään kauhutarina, loppu hyvin kaikki hyvin, mutta aika jännä juttu kuitenkin. 

  • ylös 237
  • alas 3
Vierailija

Tapahtui perheystävälle, joka mielestäni oli ihan täyspäinen ihminen, eli uskon tämän. Eräänä yönä hän heräsi koputukseen ovelta ja meni katsomaan, mutta siellä ei ollut ketään. Kohta koputus toistui, mutta taaskaan ei ketään näkynyt, kun hän tiiraili ikkunasta. Seuraavana päivänä hän sai soiton. Hänen äitinsä oli menehtynyt yöllä. Todennäköisesti juuri niihin aikoihin, kun hän kuuli koputuksen.

  • ylös 108
  • alas 2
Vierailija

Muutettiin poikaystävän kanssa 2000-luvun alussa Helsingin Sofianlehtoon. Kesäisen muuttopäivän iltana poikaystäväni lähti viemään vähän arvokkaampaa maastopyöräänsä pihalta pyöräkellariin. Muutaman minuutin kuluttua mies palasi ihan valkoisena ja hikisenä hengittäen tosi raskaasti. Vitsillä kysäisin että näitkö aaveen vai mikä on ja hän vastasi yllättäen ettei tiedä. Istui alas sohvalle ja kertoi järkyttyneenä että poistuessaan pyöräkellarin käytävällä poikaystäväni läpi oli yhtäkkiä pyyhkäissyt kylmä aalto joka oli aiheuttanut koko kroppaan samanlaisen kihelmöivän tunteen kun laittaa käden jääkylmään veteen. Samalla hän oli tuntenut pakokauhua ja juossut vaan täyttä päätä takaisin asunnollemme. Seuraavana päivänä hän kävi hakemassa pyörän kellarista pois ja vaati että maastopyörää säilytetään meidän kämpässä sillä ei tahdo enää käydä siellä kellarissa, että siellä on tosi huono tunnelma. Saatiin sitten parin viikon kuluttua kuulla talossa alusta asti asuneelta mummolta että 70-luvulla kyseisessä pyöräkellarissa tapettiin nuori nainen eikä murhaajaa koskaan löydetty. Tapaus muutti rationaalista teekkari-poikaystävääni niin paljon että lopulta hurahti uskoon ja erottiin sen tähden.

  • ylös 317
  • alas 7
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Muutettiin poikaystävän kanssa 2000-luvun alussa Helsingin Sofianlehtoon. Kesäisen muuttopäivän iltana poikaystäväni lähti viemään vähän arvokkaampaa maastopyöräänsä pihalta pyöräkellariin. Muutaman minuutin kuluttua mies palasi ihan valkoisena ja hikisenä hengittäen tosi raskaasti. Vitsillä kysäisin että näitkö aaveen vai mikä on ja hän vastasi yllättäen ettei tiedä. Istui alas sohvalle ja kertoi järkyttyneenä että poistuessaan pyöräkellarin käytävällä poikaystäväni läpi oli yhtäkkiä pyyhkäissyt kylmä aalto joka oli aiheuttanut koko kroppaan samanlaisen kihelmöivän tunteen kun laittaa käden jääkylmään veteen. Samalla hän oli tuntenut pakokauhua ja juossut vaan täyttä päätä takaisin asunnollemme. Seuraavana päivänä hän kävi hakemassa pyörän kellarista pois ja vaati että maastopyörää säilytetään meidän kämpässä sillä ei tahdo enää käydä siellä kellarissa, että siellä on tosi huono tunnelma. Saatiin sitten parin viikon kuluttua kuulla talossa alusta asti asuneelta mummolta että 70-luvulla kyseisessä pyöräkellarissa tapettiin nuori nainen eikä murhaajaa koskaan löydetty. Tapaus muutti rationaalista teekkari-poikaystävääni niin paljon että lopulta hurahti uskoon ja erottiin sen tähden.

Susanne Lindholm...?

  • ylös 157
  • alas 0
Vierailija

Seuraava on tositapaus:

Nukahdin myöhään sohvalle jossa koko yö sitten vierähti. Keskellä yötä tai aamuyöllä tuli minua nykimään joku hereille ja sanoi että nyt olisi lähdettävä! Hön nyki ja nyki ja käännyin katsomaan kuka kumma... se oli tumma iso hahmo mutta ilman kasvoja , katsoin jalkoja ja ne olivat isot jalat. Sanoin etten aion lähteä minnekään nyt vaan nukun ja käänsin kylkeäni. Hän jäi katsomaan minua siihen viereen ja alkoi nykiä uudelleen mutta minä vaan mutisin että usko nyt en aio lähteä.

Hahmo meni eteiseen ja viipyili siellä kävellen edestakaisin , siis todella hartaasti viipyili kunnes poistui.

Aamulla ensimmäisenä soitin omaiselleni kauas että kuule kerrotko jos joku on kuollut koska musta mies kävi yöllä minua nykimässä. Omaiseni nauroi vaan että unta se on ollut!

Tunnin päästä soitti eräs tuttu joka ei yleensä ikinä soittele ja sanoi että tehän olitte hyviä kavereita sen ----- kanssa... joskus vuosia sitten paljonkin retkeilitte yhdessä...

Hän oli menehtynyt jo aiemmin ja hänen hautajaisensa olisivat huomenna!

Silloin tajusin, että tämä ystäväni oli juuri iso ja isojalkainen ja oli sellainen joka jäi viipyilemään eteiseen ellen ollut jonnekin innostumassa mukaan lähtemään...

Kadutti sitten hirmuisesti se että olin yöllä hönelle niinkin tylynä.

Toisaalta: entäpä jos olisinkin " lähtenyt mukaan"? Hurjaa!

  • ylös 220
  • alas 7
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tapahtui perheystävälle, joka mielestäni oli ihan täyspäinen ihminen, eli uskon tämän. Eräänä yönä hän heräsi koputukseen ovelta ja meni katsomaan, mutta siellä ei ollut ketään. Kohta koputus toistui, mutta taaskaan ei ketään näkynyt, kun hän tiiraili ikkunasta. Seuraavana päivänä hän sai soiton. Hänen äitinsä oli menehtynyt yöllä. Todennäköisesti juuri niihin aikoihin, kun hän kuuli koputuksen.

Tämä muistuttaa paljon tositapahtumaa suvussamme. Äitini sisko kuoli tapaturmaisesti ja siis täysin odottamatta 80-luvun lopussa. Hänen kuolinhetkenään yöllä äitini keräsi siihen, että puhelin soi. Vastatessa linja oli kuitenkin mykkä. Tämä olisi voinut muuten mennä unen näkemisen piikkiin, mutta tuona samana ajankohtana myös enoni toisella puolella Suomea heräsi ovikellon ääneen. Oven takana ei ollut ketään. Uskon, että nämä yölliset herätykset olivat ilmoituksia tätini poismenosta hänen sisaruksilleen.

  • ylös 168
  • alas 2
Vierailija

Minulle kerrottiin, että eräs henkilö, joka oli aiheuttanut ikävyyksiä sekä minulle että vanhemmilleni, oli saanut potkut töistä alkoholin takia. Olin keittiössä ja mietin, että voisin saada henkistä hyvitystä menneistä piinan vuosista ihan vaan kertomalla yhteisille tuttavillemme, että T on saanut potkut alkoholin takia. Näitä miettiessäni lensi astiakaapista juomalasi vauhdilla lattialle ja särkyi. Otin tapahtuman varoituksena: älä lyö lyötyä. En kertonut T:n potkuista eteenpäin. Ehkä tuo oli poltergeist.

  • ylös 161
  • alas 1
Vierailija

Tämä tapahtui isäni kotipaikalla, joka on nykyään sukulaisten kesäkäytössä. Talveksi mökki laitetaan talviteloilleen eli vedet katkaistaan, johdot vedetään seinästä eikä tietä perille aurata. Läheiseltä maantieltä kuitenkin näkee pellon keskellä sijaitsevalle talolle,  jos siitä ajaa ohi. Eräänä marraskuisena iltana isäni oli ajanut kotipaikkansa ohi ja nähnyt valonkajastuksen sisältä. Hän oli ihmetellyt, että onko joku sukulaisista yllättäen käymässä siellä ja päätti ajaa pihaan. Tiellä ei näkynyt ajojälkiä, eikä pihassa ollut autoa tai muuta kulkuvälinettä. Ovi oli ulkoapäin lukossa. Sisälle päästyään isäni totesi, ettei talossa ollut ketään, mutta televisio oli jostain syystä mennyt omia aikojaan päälle. Johto oli kuitenkin jäänyt seinään, joten ehkä mööpeli oli saanut jostain selittämättömän virtapiikin. Isäni oli vetänyt johdon seinästä ja lähtenyt kiireesti pois! 

  • ylös 153
  • alas 0
Vierailija

sleepwalking kirjoitti:
Ei tää nyt sinänsä kauhujuttu ole.... 

Pienenä jotain 6 vuotiaana kävelin 2 kertaa unissani ulos, ensiksi kotioveltani sitten rapun ovelta.

Vaaralliseksi tämän tilanteen teki se, että olisin voinut kaatua pahasti kierreportaissa ja näinä kertoina oli pakkasta mukavasti ulkona. Onneksi äitini jotenkin aavisti tai huomasi unikävelyni, kerran haki minut pihalta pakkasesta. Niin ja yhden kerran olin pissanut rapputasanteellekin. :-)

Aina vain havahduin näihin tilanteisiin, kun äitini vei minut kotiin takas sänkyyni. Ovet oli sitten jatkossa takalukossa, kaiken varalta. :)

Minä kävelin myös unissani pienempänä. Asuttiin jonkin aikaa kerrostalossa ja kerran kävi juuri noin, että kävelin ulos ovesta rappukäytävään. Onneksi vanhemmat kuuli tämän ja pelastivat takaisin sisälle. Muistelisin kävelleeni aika paljonkin, mutta se loppui oikeastaan kokonaan sitten kun muutettiin omakotitaloon.

  • ylös 54
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ystäväni teki itsemurhan kun olimme teinejä. Näin vähän myöhemmin unta, jossa istuimme tämän ystäväni kanssa ulkona portailla. Se oli elävin ja selkein uni jonka olen koskaan nähnyt. Hän kertoi, että itsensä tappaminen oli virhe, eikä hän haluaisi enää olla kuollut. En tiedä mikä oli unen tarkoitus. Ei siitä ainakaan tullut rauhallinen olo.

Itselläni on vastaava todella selkeä ja elävä uni, jossa kuollut ystäväni kävi vierailemassa. Unessa olin siskoni kyydissä autossa, yhtäkkiä näin jotain minkä huomasin ettei se kuulunut uneen. Ystäväni autonsa vieressä linja-autopysäkillä. Huusin samantien "pysähdy!" ja siskoni jäi etupenkille ikäänkuin pelissä "pauselle". Ja maisemat olivat samanlailla unimaisesti keinotekoiset. Ainut aidon näköinen unessa oli se punainen auto ja ystäväni.

Nousin nopeasti kyydistä ja näin ystäväni odottamassa minua autonsa vieressä. Juoksin hänen luokseen, halasin, itkin ja kyselin tiuhaan tahtiin kysymyksiä "Mitä sinulle tapahtui kuoleman jälkeen? Mitä tapahtuu kun kuolee? Oletko onnellinen?" vastaukseksi sain vain hymyn. Hymystä jäi kuitenkin tunne ettei hän saanut kertoa kaikkea. Hymy oli kuitenkin lämmin ja ymmärtäväinen. Itkin ja selitin siitä että olin niin pahoillani että en ollut vähään aikaan nähnyt häntä kun hänen kuolemansa tuli niin yllättäen. Ja kysyin " Ollaanhan me vielä ystäviä?" tähän hän vastasi " Tottakai" ja halasi. Samantien hän alkoi haihtua edestäni. 

Ystäväni kuoli siis autokolarissa kyseisellä autolla, jonka näin unessani. Olen nähnyt todella useasti enneunia, mutta tuo oli ensimmäinen ja ainut vierailu unessani.

  • ylös 187
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Seuraava on tositapaus:

Nukahdin myöhään sohvalle jossa koko yö sitten vierähti. Keskellä yötä tai aamuyöllä tuli minua nykimään joku hereille ja sanoi että nyt olisi lähdettävä! Hön nyki ja nyki ja käännyin katsomaan kuka kumma... se oli tumma iso hahmo mutta ilman kasvoja , katsoin jalkoja ja ne olivat isot jalat. Sanoin etten aion lähteä minnekään nyt vaan nukun ja käänsin kylkeäni. Hän jäi katsomaan minua siihen viereen ja alkoi nykiä uudelleen mutta minä vaan mutisin että usko nyt en aio lähteä.

Hahmo meni eteiseen ja viipyili siellä kävellen edestakaisin , siis todella hartaasti viipyili kunnes poistui.

Aamulla ensimmäisenä soitin omaiselleni kauas että kuule kerrotko jos joku on kuollut koska musta mies kävi yöllä minua nykimässä. Omaiseni nauroi vaan että unta se on ollut!

Tunnin päästä soitti eräs tuttu joka ei yleensä ikinä soittele ja sanoi että tehän olitte hyviä kavereita sen ----- kanssa... joskus vuosia sitten paljonkin retkeilitte yhdessä...

Hän oli menehtynyt jo aiemmin ja hänen hautajaisensa olisivat huomenna!

Silloin tajusin, että tämä ystäväni oli juuri iso ja isojalkainen ja oli sellainen joka jäi viipyilemään eteiseen ellen ollut jonnekin innostumassa mukaan lähtemään...

Kadutti sitten hirmuisesti se että olin yöllä hönelle niinkin tylynä.

Toisaalta: entäpä jos olisinkin " lähtenyt mukaan"? Hurjaa!

Jatkan sillä tuo omaiseni jolle soitin tästä mustasta miehestä häneen liittyy edelleen tämä tositapaus:

Olin herännyt sängystä aamulla ja olin jo tarttumassa sängynreunaan ja pomppaamassa ylös kun jotenkin päähäni tuli miehenääni , tavattoman rauhallinen joka sanoi: ( Nimeni) nyt sinun täytyy sitten lähteä kotiin ( ydinperheeni paikka monen sadan km päässä ).

Käännyin ympäri ja katselin kauhuissani kuka minulle puhuu? No ei ketään! Koska en ole ikinä aiemmin enkä tuonkaan jälkeen kuullut ääniä se oli todella omituista! Samassa kun miesääni lausui minulle noin äärettömän rauhallisen toteavasti niin tajusin että se oli tuo

Edellisessä kuvauksessa oleva omaiseni! Keittelin kahvia kädet täristen ja tuskaisena aukasin telkkaria päälle ja mietin pitäisikö nyt sitten lähteä samointein ajamaan kotiin?

Aloin kuitenkin järkeilemään ettei tämä nyt voi mitenkään näin olla että omaiseni menehtyisi sillä ikää ei ollut niin paljoa. Ajattelin kuitenkin soittaa hänelle ja siellä oli kaikki hyvin ja normaalisti ja hön kyseli miksi olin pikkasen kummallinen ( en kertonut mitään tietty!) . Illalla soitin vielä toisen kerran ja juttelimme niitä näitä ja päädyimme keskustelemaan presidentinvaaleista, Niinistöstä! Puhelu katkesi tähän kohtaan todella oudosti!!! En saanut enää omaiseeni yhteyttä vaikka yritin useamminkin ja aamulla uudelleen vielä. Kukaan ei enää vastannut.

No tulipa seuraava päivä ja soi puhelin ja arvasin sen soiton siällön: sisareni soitti ja ennenkuin ehti ilmoittaa asiankaan parahdin- ( omaiseni nimi!)

Sanoin, että kuule minä sain jo etukäteen tämän viestin mutta enhän millään voinut ----!

Omaiseni oli kuollut sydänpysähdykseen äkillisesti muttei kesken puhelumme vaan seur aamuna.

Minua on jäänyt vaivaamaan tämä kaikki aikamoisesti. Kahvi on väkevin juomani ja lääkkeeni elämässä ei siis mitään mikä olisi sekoittanut soppaa.

Olen ajatellut että tieto kuljee ehkä eri tavoin kuin ajattelemme ja että siinä asiassa ei ole mitään yliluonnollista . Mutta se puhelu miksi se katkesi Niiistöön... ja jo aamulla omainen lähti...!

Yöhemmin tutustuin kaikenmaailman mind control juttuihin mutta enpä tiedä kuka kehtaisi puuhailla näin taviksen kanssa....

  • ylös 85
  • alas 12
Vierailija

Oltiin Englannissa reppureissussa kaverin kanssa ja oltiin vuokrattu asunto pariksi yöksi pienestä kylästä. Asunnossa oli tosi paljon antiikkihuonekaluja ja kultaisia valokuvakehyksiä seinällä vähän kuin jostain elokuvasta.

Heti saapumisemme jälkeen kaverini meni vessaan ja otin muutamia kuvia asunnosta. Lähdettiin melkein saman tien läheiseen ravintolaan lounaalle kun aloin selaamaan ottamiani kännykkäkuvia. Yhdessä olkkarista ottamassani kuvassa oli selkeä ihmishahmo keskellä huonetta kasvot kameraan päin, aivan kuin photobomb! Hahmolla ei ollut selkeitä kasvonpiirteitä, mutta ihan ihmisen hahmo se oli!! Näytin kauhuissani kuvaa kaverilleni, hän oli niin järkyttynyt kuvasta ettei uskaltanut jäädä asunnolle vaan jouduimme vaihtamaan majapaikkaa. 

Olen yrittänyt miettiä mistä on kyse, olisiko hahmo ollut joku tekninen virhe ja tullut "kopio" jostain muusta ottamastani kuvasta, mutta selattuani kaikki muut kännykuvat en löytänyt yhtään mitään mikä olisi muistutanut tuota hahmoa. Vieläkin tulee kylmät selkäväreet kun ajattelen tapahtunutta.

  • ylös 111
  • alas 3
Vierailija

Kertokaa ihmiset nämä ovat mielenkiintoisia! Näistä opastajista ja äänistä tuli kerran tiededokkari jossa kerrottiin ns vasemman puolen syndrromasta sillä nämä äänet tulivat vasemmalta päin. Mm wtc tornin miestä haastateltiin ja hän kertoi miten juuri kun ei olisi enää jaksanut laskeutua niitä rappusia tuli vasemmalta kehoitus jatkaa... ja hän pelastui. Ei siis ollut kukaan ihminen tämä kannustaja.

Se on näille yhteistä että mustahahmoja vailla kasvoja tai äänet toteavia ja rauhallisia ja vain harvasanaisesti opastetaan ei ikinä pitkiä selityksiä.
Eli samantapaista kuin ghoastbusterien kojeetkin esittävät. Usein on eteinen käytävä tai jo hylätty huone jossa vaellellaan tai huone jossa oli kuollut joku tai muuten merkittävästi juuri siihen paikkaan leimattua toimintaa.

Sitten on kuulemma noita räyhiksiäkin....

Ovat nämä niin yleisiä että ihme on ettei tiede myöhemmin ratkaise koko yhtälöä ellei ole jo ratkaissutkin?

  • ylös 74
  • alas 3
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui isäni kotipaikalla, joka on nykyään sukulaisten kesäkäytössä. Talveksi mökki laitetaan talviteloilleen eli vedet katkaistaan, johdot vedetään seinästä eikä tietä perille aurata. Läheiseltä maantieltä kuitenkin näkee pellon keskellä sijaitsevalle talolle,  jos siitä ajaa ohi. Eräänä marraskuisena iltana isäni oli ajanut kotipaikkansa ohi ja nähnyt valonkajastuksen sisältä. Hän oli ihmetellyt, että onko joku sukulaisista yllättäen käymässä siellä ja päätti ajaa pihaan. Tiellä ei näkynyt ajojälkiä, eikä pihassa ollut autoa tai muuta kulkuvälinettä. Ovi oli ulkoapäin lukossa. Sisälle päästyään isäni totesi, ettei talossa ollut ketään, mutta televisio oli jostain syystä mennyt omia aikojaan päälle. Johto oli kuitenkin jäänyt seinään, joten ehkä mööpeli oli saanut jostain selittämättömän virtapiikin. Isäni oli vetänyt johdon seinästä ja lähtenyt kiireesti pois! 

Joissain televisioissa on sellainen ominaisuus, että menevät itsekseen päälle. Äidilläni ollut Samsung on alkanut mennä itsekseen päälle hänen kuolemansa jälkeen. Ilmeisesti laitteessa on jonkinlainen kulumavika. Äiti oli kyllä ahkera katsomaan telkkua eläessään ja alussa leikillämme sanoimmekin, että äiti on taas tullut katsomaan tv:tä. Nykyään vedämme sähköjohdon seinästä aina, kun lopetamme sen katselun.

  • ylös 98
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olin mökillä talvella yksin, koska viihdyin siellä hyvin. Eniten rakastin erittäin kylmiä pakkasöitä, kun takka oli päällä ja pihan poikki sai hilpasta saunaan -30 asteessa. Oli pimeä tammikuu 2015 ja katsellessani kannettavan kautta sarjoja sohvalla lämmin rommitee kädessä pamahti sähköt. Ja kun ollaan keskellä ei mitään, tuli pilkkopimeää - poislukien näyttöni valo, joka ei pitkälle heijastanut. Hetken tuijotin hämilläni mitä tapahtui, mutta sitten otin kännykän käteen näyttääkseni sillä valoa ja olin menossa eteiseen tarkistamaan sulakekaappia. Eteisestä kuului kuin kauhuelokuvista tuttu "HHUOOOOOOAAAAAHH" sellainen ällöttävän kuumottava kuiskaava aggressiivinen henkäys. Säikähdin tätä ihan helvetisti - ensimmäinen ajatus oli, että joku iso lintu, kuten pöllö, oli päässyt sisään. Samalla, kun säikähdin, kädessäni ollut kännykkä käynnisti kameran sarjakuvauksen ja se otti kolme kuvaa. Näin heti ruudussa jotain, kun katsoin kännykkää kädessäni. Näytöllä oli vihertävä naama, jolla oli suu auki. Pala nousi kurkkuun ja niskavillat nousivat pystyyn. Tuijotin sitä epäuskoisena. Selasin toisen kuvan, siinä naama oli kauempana ja ensimmäisessä kuvassa vielä kauempana. Eli ottaessani vahinkokuvan hahmo teki huokausäänen ja tuli minua kohti. Sain aivan hirveän paniikkikohtauksen ja juoksin pimeän mökin läpi suoraan takaisin tuvan sohvalle, hyppäsin viltin alle, laitoin Adventure Timet pyörimään ihan täysille ja tuijotin niitä lohdukkeeksi. Rommiteen takia en voinut ajaa pois, mutta lähellä oli etten hypännyt auton rattiin. En nukkunut koko yönä ja vihdoin, kun alkoi vähänkin valoistaa ja sarastaa, uskalsin hypätä viltin alta pois, pakkasin häthätää kamani, menin autoon ja ajoin pois. En ole sen jälkeen uskaltanut mökille mennä yksin ja suvunkin kanssa olen käynyt joskus päivällä. Harmittaa, koska niissä talvi-illoissa ja -öissä oli oma tunnelmansa.

Kuvia en osaa selittää tänäkään päivänä.

http://aijaa.com/uEJKCX

http://aijaa.com/ZhFQTV

http://aijaa.com/GyjqsU[/quote]

Omg 😂

  • ylös 21
  • alas 0
Järkeä nyt

Huhuu :) . Kaikki tällainen "yliluonnollinen" on ihan mielikuvituksen tuotetta. Ei sieltä kukaan tule kertomaan että miten menee :). Ajatelkaa nyt itse. Miljoonia ja miljoonia ihmisiä on kuollut, jos kaikki tulivat koputtelemaan ovia, niin ruuhkahan siitää syntyisi. Kun ihminen kuolee, niin hän kuolee ja siinä se.

Esimerkiksi itsemurhan tehnyt sisareni ei ole kertaakaan ilmestynyt sänkyni viereen yöllä tai koskaan muutenkaan. Sinne hän meni ja sillä selvä. Maalaisjärki, sillä selviää pitkälle. Tietysti jos elää unimaailmassa, voi ehkä kokea jotain universaalia maailmankaikkeutta:) . Ihan höpö höpö juttuja kaikki "tuonpuoleiset". Täällä eletään kerran ja sitten kuoppaan päädytään, tavalla tai toisella. Ihan yksinkertaista.

  • ylös 24
  • alas 226
Äksy

Vierailija kirjoitti:
Kotikaupungissani on vanha kauppiastalo, joka on rakennettu 1800-luvun alussa. Sama suku asui siinä 80-luvulle asti, kunnes se museoitiin. Museon takapihalla on viereisen ravintolan terassi.

Tämän tarinan kertoi museossa työskennellyt ihminen. Oli ilta ja museo oli jo kiinni, museon työntekijä oli itse laittanut valot kiinni, hälyt päälle ja ovet lukkoon ja lähtenyt kotiin. Illalla hän oli palannut kaupunkiin miehensä kanssa ja olivat menneet takapihalle ravintolan terassille lasillisille.

Työntekijä näki tumman hahmon kulkevan sisällä kahden ikkunan ohitse. Hän katsoi hämmentyneenä ja kääntyi miestään kohden kysyen, että näitkö saman? Mies sanoi, että näin, eikä ollut hämillään. Työntekijä oli hämillään ja sanoi miehelle, että mahdotonta. Mies sanoi, että talossa on varmaan huoltomies. Työntekijä sanoi, että se on monestakin syystä mahdotonta, ensinnäkin on ilta eikä näin ollen virka-aika. Toisekseen hän on itse laittanut hälyt päälle eikä huoltomiehillä ole tunnusta. Kolmannekseen ikkunat, joiden ohi hahmo kulki selkeästi, ovat eroteltu kiinteällä seinällä.

1920-luvulle asti näiden kahden ikkunan välissä olevalla väliseinällä oli ovi, josta oli pääsy puodista kauppiaan taloon. 20-luvulla suku luopui kaupanpidosta ja sen jälkeen tuo ovi sinetöitiin, jotta uudella kauppiaalla ei ollut enää pääsyä heidän yksityiskotiinsa.

Yksikään elävä ihminen ei voi siis kulkea niiden kahden ikkunan ohitse, väkisinkin tulee mieleen 1820-1920 välisenä aikana asuneiden asukkaiden menneet haamut, jotka käyttävät edelleen siinä joskus ollutta ovea :)

Pakko kommentoida vain siksi, että tunnistan kyseisen rakennuksen. Rakennuksessa itsessään ei ole pelottava tunnelma ja sen historia on kiehtova, mutta en mieluusti jäisi sinne valojen sammuttamisen jälkeen pimeänä talvi-iltana.

Talossa järjestetään oppaiden pitämiä kierroksia, joita museon henkilökunta vetää. Eräs oppaista kertoi, että hänellä oli ryhmä mukanaan, jolle kertoi talon historiaa. Hän oli uppoutunut kertomaan rakennuksessa asuneista henkilöistä, kun yhtäkkiä kuuli talon ulko-oven avautuvan ja luuli, että joku asiakkaista oli poistunut paikalta kesken kierroksen. Tilanteesta hämmästyneenä hän lähti katsomaan, mikä asiakkaalle oikein tuli, mutta kuten arvata saattaa - paikalta ei ollut poistunut kukaan. Muita museovieraita varmasti hämmästytti, että miksi ihmeessä opas poistui paikalta kesken esityksen. Opas kuitenkin veti kierroksen kunnialla loppuun :)

Samaisessa talossa on myös tallentunut videolle ilmiselvä kissan naukaisu, vaikka kissoja ei ole ollut lähimaillakaan ja salin piano on soitellut itsekseen menemään, kun siivoja on aamulla saapunut taloon ja jotkut asiakkaat ovat aistineet, että talossa on jotain yliluonnollisen tapaista. Ei mitään järisyttäviä kokemuksia siis, mutta mielenkiintoisia yksityiskohtia, jotka tekevät talosta entistä kiinnostavamman.

  • ylös 113
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Oltiin Englannissa reppureissussa kaverin kanssa ja oltiin vuokrattu asunto pariksi yöksi pienestä kylästä. Asunnossa oli tosi paljon antiikkihuonekaluja ja kultaisia valokuvakehyksiä seinällä vähän kuin jostain elokuvasta.

Heti saapumisemme jälkeen kaverini meni vessaan ja otin muutamia kuvia asunnosta. Lähdettiin melkein saman tien läheiseen ravintolaan lounaalle kun aloin selaamaan ottamiani kännykkäkuvia. Yhdessä olkkarista ottamassani kuvassa oli selkeä ihmishahmo keskellä huonetta kasvot kameraan päin, aivan kuin photobomb! Hahmolla ei ollut selkeitä kasvonpiirteitä, mutta ihan ihmisen hahmo se oli!! Näytin kauhuissani kuvaa kaverilleni, hän oli niin järkyttynyt kuvasta ettei uskaltanut jäädä asunnolle vaan jouduimme vaihtamaan majapaikkaa. 

Olen yrittänyt miettiä mistä on kyse, olisiko hahmo ollut joku tekninen virhe ja tullut "kopio" jostain muusta ottamastani kuvasta, mutta selattuani kaikki muut kännykuvat en löytänyt yhtään mitään mikä olisi muistutanut tuota hahmoa. Vieläkin tulee kylmät selkäväreet kun ajattelen tapahtunutta.

Kuvaa!!!!

  • ylös 85
  • alas 0

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla