Tosielämän kauhutarinoita

Toimin aikoinani yöhoitajana vanhusten asumisyksikössä ja silloin tällöin koin vahvasti,että esim.asukkaan luona oli minulle näkymättömiä vieraita.Joskus tunne oli ihan ok,toisinaan niskakarvat nousivat pystyyn ja tuli pakottava tarve poistua paikalta.

Yksi tapaus on jäänyt tuota työpaikkaa edeltävästä paikasta mieleeni,siellä tehtiin työparin kanssa yövuorot.Työkaveri lähti tekemään alempaan kerrokseen kiertoa,minä jäin toiseen krs tekemään omaani.Melko pian kuulin parini kiljuvan nimeäni ja hän syöksyi rteeni kasvot vitivalkoisina.Ensimmäinen ajatukseni oli,että hän näytti kuin aaveen nähneeltä.

Osa 1 kirjoitti:

Toimin aikoinani yöhoitajana vanhusten asumisyksikössä ja silloin tällöin koin vahvasti,että esim.asukkaan luona oli minulle näkymättömiä vieraita.Joskus tunne oli ihan ok,toisinaan niskakarvat nousivat pystyyn ja tuli pakottava tarve poistua paikalta.

Yksi tapaus on jäänyt tuota työpaikkaa edeltävästä paikasta mieleeni,siellä tehtiin työparin kanssa yövuorot.Työkaveri lähti tekemään alempaan kerrokseen kiertoa,minä jäin toiseen krs tekemään omaani.Melko pian kuulin parini kiljuvan nimeäni ja hän syöksyi rteeni kasvot vitivalkoisina.Ensimmäinen ajatukseni oli,että hän näytti kuin aaveen nähneeltä.

No mikä työparisi sitten oli pelästyttänyt? Juttusi katkesi ikään kuin kesken...

Niin hän väittikin nähneensä.Kuulemma entinen,ruokaan tukehtunut asukas oli tullut hänen viereensä ja nauranut ilkeästi.Ihmettelin,mitä tuo yleensä niin rauhallinen ja järkevä ihminen hourii...rauhoittelin häntä,näin kyllä aidon pelon silmissä ja todellakin ihan kalvenneet kasvot.Sanoin topakkana,että lähdetääs katsomaan sitä tilannetta....Poistuimme osastolta portaikkoon,jota kaveri oli käyttänyt.Täysin käsittämätön energia tai mikä lie oli aistittavissa välittömästi.Ilma ikäänkuin kihisi ympärillä,minun piti tarrata kaiteeseen kun laskeuduin portaita,tuntui kuin jokin olisi yrittänyt saada minua kompastumaan.

Osa2 kirjoitti:

Niin hän väittikin nähneensä.Kuulemma entinen,ruokaan tukehtunut asukas oli tullut hänen viereensä ja nauranut ilkeästi.Ihmettelin,mitä tuo yleensä niin rauhallinen ja järkevä ihminen hourii...rauhoittelin häntä,näin kyllä aidon pelon silmissä ja todellakin ihan kalvenneet kasvot.Sanoin topakkana,että lähdetääs katsomaan sitä tilannetta....Poistuimme osastolta portaikkoon,jota kaveri oli käyttänyt.Täysin käsittämätön energia tai mikä lie oli aistittavissa välittömästi.Ilma ikäänkuin kihisi ympärillä,minun piti tarrata kaiteeseen kun laskeuduin portaita,tuntui kuin jokin olisi yrittänyt saada minua kompastumaan.

Hyi kamala.

Olo oli epätodellinen ja se pelko...se vain iski,kaikki vaistot käskivät pakenemaan.Emme pystyneet jatkamaan alas asti,tilanne oli niin karmea,en voinut uskoa,että kokemus oli totta.Se kihinä...ilma ihan väreili.Hyi hitto,vieläkin tulee inhottava olo,kun muistan sen.Pelko oli todella voimakas,ei sitä pysty kuvailemaan.Menimme toiselle osastolle miettimään mitä oikein pn tapahtunut ja mikä neuvoksi.Hysteria ei ollut kaukana.Teimme muutaman tunnin päästä kauhukerroksessa kierron yhdessä.Käytimme toisen päädyn kulkua,onneksi asukashuoneet olivat siinä toisessa päässä,ei tarvinnut mennä ihan käytävän päähän....emme hädässämme keksineet muuta kuin rukoilla isä meidän rukouksia ja pyytää suojelusta.Kaksi aikuista,järkevää ihmistä.Kokemus oli karmea,pelko piti otteessaan vielä aamullakin,mietimme,että meidät leimataan ihan pipipäiksi jos kerromme työkavereille kokemuksesta.Onneksi se ei enää toistunut...mutta en koskaan unohda sitä pelon yötä.

Tää oli hirveä kokemus. Olin ollut juhlimassa lähibaarissa ja palaamassa kotiin pikku tuiterissa. Kävelessäni pitkin katua kotiin kuulin askeleiden ääniä selkäni takaa, ketään ei kuitenkaan näkynyt. Jatkoin matkaa taas n. 50 m ja sitten kuului taas askeleiden ääni, ei ketään taaskaan näkynyt. Olin jo melkein kotirappuni kohdalla kun joku otti minua vasemmasta olkapäästä kiinni aika rajusti, oli lähellä etten kaatunut. Meinasin saada pa#kahalvauksen. Ei ketään näkynyt missään, olin että mitä vi##ua. Avasin nopeasti avaimellani rapun oven ja juoksin hissin luo ja painoin hissintilaus painiketta. Vihdoin hissi tuli ja avautui ja painoin 6. kerroksen nappulaa. Olin ihan paniikissa tapahtumasta. No ei siinä vielä mitään, hetken kuluttua hissi jäi jumiin 3-4 välissä. Valotkin sammui hississä, nyt aloin jo itkemään pelokkaana ja hyperventiloimaan. Yht'äkkiä kuulin raskasta hengitystä lähellä vasempaa korvaani. Olin varma että nyt kuolen tänne, rupesin huutamaan apua ja siinä samassa valot syttyi takaisin ja hissikin rupesi jatkamaan matkaa. Sitten pääsin onneksi pois hissistä ja vapisevin käsin avasin avaimella kotioveni ja pääsin vihdoin kotiin. Menin suoraan baarikaapilleni ja join muutaman lasin konjakkia. Vihdoin rauhoituin ja nukahdin sohvalleni. Aamulla soitin kavereilleni tapahtumasta. Olivat järkyttyneitä, niin kuin minäkin.

Enää ei tällaista yliluonnollista onneksi sattunut. Hissiin en kyllä enää yksin mene, jos menen ollenkaan.

Kauhusta kankeana kirjoitti:

Tää oli hirveä kokemus. Olin ollut juhlimassa lähibaarissa ja palaamassa kotiin pikku tuiterissa. Kävelessäni pitkin katua kotiin kuulin askeleiden ääniä selkäni takaa, ketään ei kuitenkaan näkynyt. Jatkoin matkaa taas n. 50 m ja sitten kuului taas askeleiden ääni, ei ketään taaskaan näkynyt. Olin jo melkein kotirappuni kohdalla kun joku otti minua vasemmasta olkapäästä kiinni aika rajusti, oli lähellä etten kaatunut. Meinasin saada pa#kahalvauksen. Ei ketään näkynyt missään, olin että mitä vi##ua. Avasin nopeasti avaimellani rapun oven ja juoksin hissin luo ja painoin hissintilaus painiketta. Vihdoin hissi tuli ja avautui ja painoin 6. kerroksen nappulaa. Olin ihan paniikissa tapahtumasta. No ei siinä vielä mitään, hetken kuluttua hissi jäi jumiin 3-4 välissä. Valotkin sammui hississä, nyt aloin jo itkemään pelokkaana ja hyperventiloimaan. Yht'äkkiä kuulin raskasta hengitystä lähellä vasempaa korvaani. Olin varma että nyt kuolen tänne, rupesin huutamaan apua ja siinä samassa valot syttyi takaisin ja hissikin rupesi jatkamaan matkaa. Sitten pääsin onneksi pois hissistä ja vapisevin käsin avasin avaimella kotioveni ja pääsin vihdoin kotiin. Menin suoraan baarikaapilleni ja join muutaman lasin konjakkia. Vihdoin rauhoituin ja nukahdin sohvalleni. Aamulla soitin kavereilleni tapahtumasta. Olivat järkyttyneitä, niin kuin minäkin.

Enää ei tällaista yliluonnollista onneksi sattunut. Hissiin en kyllä enää yksin mene, jos menen ollenkaan.

Hyi.

En tiedä onko tämä nyt mikään kauhutarina, mutta kymmenisen vuotta sitten kävi tällainen outo pikku tapahtuma, jota en osaa järjellä selittää.

Olin hiljattain muuttanut kerrostaloon, jossa ei saanut polttaa parvekkeella. Menin illalla ulos tupakalle. Oli pimeää, katuvalot olivat päällä. Kadulla ei liikkunut muita. Yhtäkkiä näin pihan vieressä menevällä jalkakäytävällä valkoisen, pyöreän, alle kämmenen kokosen valotäplän, joka liikkui ohitseni parin kolmen metrin matkan ja katosi sitten.

Yhä ihmettelen mikä se saattoi olla. Kummitusko iltalenkillä? :D Kadun toisella puolella on hautausmaa...

Vierailija kirjoitti:

KYNSILLÄ KÄVELEVÄ NAINEN

Oli kerran perhe jossa oli äiti isä ja kolme tytärtä. Eräänä aamuna äiti ja isä olivat lähteneet ravintolaan syömään ja tytöt katsoivat elokuvaa jonka vanhemmat olivat kieltäneet katsomasta. Kesken ohjelman tuli uutislähetys jossa sanottiin että jos kuulee äänen "tin tin tii" niin on KYNSILLÄ kävelevä nainen lähellä jolla ei ole muuta kuin kynnet. Tytöt tietenkin kauhistuivat ja menivät peiton alle piiloon. Kohta se ääni kuului ja tytöt pidättää hengitystään ja pian yksi tytöistä oli kuollut. Sitten oli vain kaksi tyttöä jäljellä ja ne suuntasivat kohti kellari jossa kaapista kuului se ääni. Tytöt katsoivat pahaa aavistamatta kaappiin jossa istui kynsillä kävelevä nainen mutta miten koska naisella oli vain kynnet.tytöt vahingoittivat naista ja NAINEN ELÄÄ VIELÄKIN mutta tosin sairaalassasairaalassa

 No nyt oli hurja. Tin tin tii!

Vierailija kirjoitti:

Kotikaupungissani on vanha kauppiastalo, joka on rakennettu 1800-luvun alussa. Sama suku asui siinä 80-luvulle asti, kunnes se museoitiin. Museon takapihalla on viereisen ravintolan terassi.

Tämän tarinan kertoi museossa työskennellyt ihminen. Oli ilta ja museo oli jo kiinni, museon työntekijä oli itse laittanut valot kiinni, hälyt päälle ja ovet lukkoon ja lähtenyt kotiin. Illalla hän oli palannut kaupunkiin miehensä kanssa ja olivat menneet takapihalle ravintolan terassille lasillisille.

Työntekijä näki tumman hahmon kulkevan sisällä kahden ikkunan ohitse. Hän katsoi hämmentyneenä ja kääntyi miestään kohden kysyen, että näitkö saman? Mies sanoi, että näin, eikä ollut hämillään. Työntekijä oli hämillään ja sanoi miehelle, että mahdotonta. Mies sanoi, että talossa on varmaan huoltomies. Työntekijä sanoi, että se on monestakin syystä mahdotonta, ensinnäkin on ilta eikä näin ollen virka-aika. Toisekseen hän on itse laittanut hälyt päälle eikä huoltomiehillä ole tunnusta. Kolmannekseen ikkunat, joiden ohi hahmo kulki selkeästi, ovat eroteltu kiinteällä seinällä.

1920-luvulle asti näiden kahden ikkunan välissä olevalla väliseinällä oli ovi, josta oli pääsy puodista kauppiaan taloon. 20-luvulla suku luopui kaupanpidosta ja sen jälkeen tuo ovi sinetöitiin, jotta uudella kauppiaalla ei ollut enää pääsyä heidän yksityiskotiinsa.

Yksikään elävä ihminen ei voi siis kulkea niiden kahden ikkunan ohitse, väkisinkin tulee mieleen 1820-1920 välisenä aikana asuneiden asukkaiden menneet haamut, jotka käyttävät edelleen siinä joskus ollutta ovea :)

Mikä museo? Koitin googlettaa kauppias museo 1800 mutta tuli aika paljon vaihtoehtoja :D

Olisi hauska vierailla tuolla!

Kerran olin mökillämme yksin. Tai ei se mökki ollut, vaan tyhjilleen jäänyt sukutilan päätalo. Noh, kello oli yksi yöllä ja istuin vielä koneella selaamassa nettiä, kun yhtäkki kuului kova pamaus. Samanlainen kuin jos iso kirja putoaisi lattialle tai ovi pamautettaisiin kiinni tai huonekalu kaatuisi. Pamaus kuului ikäänkuin talon toiselta puolen, istuin keittiössä ja ääni kuulosti tulevan makuuhuoneen tai yläkerran luota toisesta päästä.

Kyllä siinä hetkeksi tuli hyytävä tunne. Onneksi oli koirat mukana niin kun näki että ne jatkoivat tyytyväisinä uniaan, en sen enempää huolestunut. Järkevin selitys mitä kuvittelen tuollaisen äänen siellä lähtevän olisi, että kellariss oli jäänyt joku metalliovista auki ja viima paiskannut sen kiinni. Mutta ääni ei tullut kellarin suunnalta vaan kauempaa, joten siksi se on jäänyt vähän ihmetyttämään. 

Samalla talolla aiheutti pientä jännitystä talvella, kun olin sukulaiseni kanssa iltapimeällä ajanut siellä käymään. Astuimme autosta ulos ja menimme pissattamaan koiria metsän reunaan. Takaisin tullessa huomasimme selvät jalanjäljet marjapusikon keskellä jotka suuntasi toiseen suuntana mistä tulimme, kohti talon viereistä latoa. Jäljet oli vastasataneessa lumessa joten ihan uusia, ja ihmetytti että miten kellään on asiaa marjapuskiemme keskelle talvella tallustamaan.

 Alettiin siinä taskulampulla sitten varovasti kuulostelemaan ja tutkimaan niin löytyi kahet jalanjäljet lisää, toiset meni ihan automme viereltä. Jäljet meni latoa kohti mutta yksikään jälki ei palannut auton luo tai tullut muuta järkevää reittiä ajotielle päin, joten alkoi kovasti ihmetyttämään ja jännittämään että onko siellä nyt joku samaan aikaan kun me tässä ihmettelemme. Emme olleet hoksanneet jälkiä autosta poistuessa heti, joten mietimme josko olemme keskeyttäneet jonkun varasjoukon kesken kaiken ja ne olisi piiloutuneet latoon... vaan sen arvelun jälkeen sen verran maltettiin jälkiä tutkia auton vieressä että arvioitiin sataneen lumen perusteella ne kuitenkin n. 1-3h vanhoiksi jäljiksi - ihan tuore lumi ehtinyt satamaan päälle parin millin verran mutta jäljet vielä kuitenkin selvät. Juostiin sitten vilkkaasti sisälle ihmettelmään että mitäs nyt... 

Aamulla sitten uskallettiin tutkimaan asiaa tarkemmin, ja havaittiin että jäljet kulki n. kolme kertaa latoa ympäri ja yhellä nurkalla oli pieni ns. myllätty kohta oaikassa jossa on pesinyt parina vuotena mäyrä jälkien perusteella. Pari puhelua soiteltiin sukulaisille ja kuultiin että jollain metsästysporukalla on ihan lupa isovanhemmiltani tuolla pyöriä, joten niitä ne luultavimmin oli. Poistumisjäljetikin löytyi kauempaa kun päivänvalossa katseltiin. Oli se melkoinen helpotus kun noista metsästäjistä kuultiin, niin paljon oltiin ajateltu niitä varas- ja murhamiesteorioita mielikuvituksen villiintyessä yöllä :) 

Mutta joo nää oli tämmöisiä ei niin jänniä tarinoita, ei mitään yliluonnollista lopulta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku selittää asiaa?

Sulla on hallusinaatioita. Käy puhumassa tohtorisedälle, niin saa värikkäitä karkkeja siltä.

Onko sillä kissalakin? Tai jos joku muukin on nähnyt ne valokuvat?

Vierailija kirjoitti:

Tapahtumasta on jo yli 10 vuotta mutta juttu kuumottaa edelleen eikä järjellistä syytä ole vieläkään keksitty. Isälläni oli nuoruudenystävä "Vesku" joka asui Ranskassa ja pitivät yhteyttä pitkälti kirjeitse, myöhemmin sähköpostitse mutta soittelivat myös joitain kertoja vuodessa, yleensä ennen ja jälkeen miehen Suomeen suuntautuvia matkoja. Sama meininki parin muun isän ystävän kanssa. Vesku oli yhtenä kesänä käymässä Suomessa Pori Jazzeilla ja koko kaveriporukka kokoontui siellä.

Veskun palattua Ranskaan isä sitten soitteli perään kiittääkseen viimeisestä, mutta Vesku ei vastannut puheluun, eikä myöskään soittanut takaisin kuten yleensä tuppasi tekemään. Isä oli itse juuri lähdössä viikoksi reissuun ja puhelu jäi. Palattuaan yritti soittaa Veskulle uudelleen mutta puhelin oli tällä kertaa pois päältä. Isä otti yhteyttä yhteiseen ystävään kysyäkseen tietääkö tämä mitä Veskulle kuuluu. Veskun lentokentälle heittänyt ystävä kertoi että oli soittanut Veskulle seuraavana päivänä lähdön jälkeen, mutta puhelu oli jäänyt vain muutaman lauseen mittaiseksi kun Vesku oli sanonut että hän on juuri ostamassa uutta jääkaappia, palataan asiaan myöhemmin. Soittoringin jälkeen kävi ilmi että kukaan muukaan tästä porukasta ei ollut puhunut Veskun kanssa. Sähköposteihinkaan Vesku ei ollut vastannut kellekään.

Meni joitain viikkoja ja isäni rupesi kunnolla huolestumaan asiasta, Vesku asui lapsettomana nimittäin yksin erottuaan ranskalaisesta vaimostaan eikä tällä ollut perhepiiristä ketään enää elossa. Muutaman päivän selvittelyn jälkeen isäni ja yksi toinen Veskun ranskaa taitava ystävä päättivät lentää Marseilleen missä Vesku asui. Päästyään asunnolle huomasivat että summerissa ei ollut enää Veskun suomalaista nimeä vaan kohta oli jätetty tyhjäksi. Pääsivät sitten rappuun soittamalla naapurin summeria ja kävi ilmi että Veskun asunto oli ollut tyhjillään jo kuukauden verran ja naapuri kertoi vähän käärmeissään ettei ollut edes hyvästejä jättänyt vaikka olivat ihan hyvissä väleissä elelleet vierekkäisissä ovissa jo lukuisia vuosia. Naapuri myös ihmetteli että oliko Vesku muuttanut hiljaisuudessa keskellä yötä kun naapuri ei ollut huomannut mitään trafiikkia rapussa.

Kun kävi ilmi että Vesku oli kadonnut suomalaisiltakin ystäviltä eikä ollut jatseilla kertonut mitään muutosta, huolestui naapurikin ja rupesi selvittämään asiaa taloyhtiön kautta. Muuttoilmoitus oli tehty puhelimitse ja Vesku oli kertonut muuttavansa Suomeen, muuttopäiväksi oli kirjattu päivä ennen Veskun Pori Jazz-reissua. Isä ja ystävä kävivät läpi kaikki Marseillessa tietämänsä paikat joissa Veskua olisi saatettu nähdä, mutta vaikutti siltä että Vesku oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Joutuivat palaamaan Suomeen tyhjin käsin, mutta ex-vaimo ja ex-naapuri lupasivat selvittää asiaa Ranskan päässä ja poliisille tehtiin katoamisilmoitus. Isäni ja muut ystävät olivat tietenkin ihmeissään ja hyvin huolissaan.

Pari kuukautta myöhemmin ex-vaimo soitti isälleni ja kertoi että poliisi oli saanut tiedon Veskusta. Verdonin luonnonpuistosta (n. 150 km Marseillesta) oli löytynyt patikkapolulta miehen ruumis joka oli nyt vahvistettu Veskuksi. Kuolinsyyntutkimuksessa kävi ilmi että Vesku oli kuollut sydänkohtaukseen ja lääkäri kuittasi kuoleman luonnolliseksi Veskun ollessa 72-vuotias. Veskulla oli löydettäessä mukana lompakkonsa, muttei kuitenkaan kännykkää, vaellukseen soveltuvia varusteita, vettä tai autonsa avainta. Veskun autoa ei myöskään oltu löydetty mistään luonnonsuojelualueen parkkipaikoista. Lompakossa oli kuitti joka oli kirjattu päivä Veskun Ranskaan paluun jälkeen. Vesku oli ostanut uuden jääkaapin.

Mikä tässä oli puistattavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku selittää asiaa?

Sulla on hallusinaatioita. Käy puhumassa tohtorisedälle, niin saa värikkäitä karkkeja siltä.

Värikkäät karkit on jo, kiitos. Nyt on kysyin valokuvista, ei noista mun halluista jotka johtuu mielenterveysongelmista.

Skepsis selvittää aivan varmasti mielellään kuvasi, ja jos ne todella ovat kummituksesta otetut, niin saat vielä muhkean summan rahaakin.

Asun suht pienellä paikkakunnalla. Olin yläasteella, kun tämä outo sattuma tapahtui. Istuin illalla kotona keittiössä ja näpräsin puhelinta pimeässä. En yleensä huolehtinut kotona siivoamisesta, en koskaan laittanut astioita koneeseen tms. Yhtäkkiä minuun iski jyskyttävän voimakas pakko siivota, jynssätä altaassa lojuvat pannutkin puhtaaksi, siivota kaikki roskat pois ja pyyhkiä roiskeet laatoista. En tiennyt, mikä puuska minuun iski. Vastaavaa ei ole tullut uusiksi.

Seuraavana päivänä sain koulussa kuulla, että parhaan ystäväni äiti oli ajanut autolla erään minulle tärkeän ihmisen päältä edellisiltana, juuri samaan aikaan kun olin saanut ohimenevän siivouspakkomielteen. Oli ollut pimeää, eikä äitinsä ollut huomannut eteen syöksyvää pyörää. Ko. henkilö joutui sairaalaan, mutta selvisi. En usko mihinkään yliluonnolliseen, enkä koskaan viitsinyt kertoa yliajetulle henkilölle asiasta. Meidän välisemme suhde oli muutenkin todella henkiseen sisältöön painottuva, meillä oli vahva sisäinen yhteisymmärrys ja sydämen palo toistemme ajatuksia kohtaan.

Metsässä kirjoitti:

Kerran metsässä kävelessäni koirani kanssa haistoin voimakkaan hajuveden tuoksun. Ketään kuitenkaan ei ollut lähimainkaan. Silloin oli myöhäinen syksy, kuten nytkin. Joten kukkien tuoksusta ei voinut olla kyse. Metsä oli harvaan asutulla alueella, jossa harvoin ketään tapasi.

Joku pensas tuoksuu aika hajuvesimäiselle. Mutta minulla vastaava kokemus, kun kerran talvella (oli lunta) kuljin oikopolkua keskustaan päin niin haistoin voimakkaasti hajuveden. Silloin ajattelin että joku kaatanut hajuvesipullonsa sisältöä polun viereen, mutta olisihan tuo nyt aika outoa, suihkeitahan hajuvedet yleensä on ja haihtuu äkkiä. Paikka kulkee vanhan linnoitusalueen vieritse - jossa on tapahtunut ja vaikka mitä pahaa vuosisatojen saatossa ja kummituskokemuksiakin on. Muuten, sama kaupunki varmasti kuin toisaalla tässä ketjussa jossa kauppiasmuseo ja ravintolaterassi sisäpihalla.. 

Tulin kai taksilla kotiin (baarista) niin en tiedä vieläkö olisi tuoksunut paluumatkallakin. Kohdassa on vanha junarata myös lähellä, mutta ei kasvillisuutta ihan siinä kohtaa vaan avaraa. 

Mainittakoon vielä, että olen kokenut muutakin erikoista ja nähnyt enneunia, mutta en nyt mitenkään hälyttävässä määrin. Äitini näki myös; ja äitini kuolemasta näin n. 3 viikkoa ennen enneunen.

Kummituskaupunkiko kirjoitti:

Metsässä kirjoitti:

Kerran metsässä kävelessäni koirani kanssa haistoin voimakkaan hajuveden tuoksun. Ketään kuitenkaan ei ollut lähimainkaan. Silloin oli myöhäinen syksy, kuten nytkin. Joten kukkien tuoksusta ei voinut olla kyse. Metsä oli harvaan asutulla alueella, jossa harvoin ketään tapasi.

Joku pensas tuoksuu aika hajuvesimäiselle. Mutta minulla vastaava kokemus, kun kerran talvella (oli lunta) kuljin oikopolkua keskustaan päin niin haistoin voimakkaasti hajuveden. Silloin ajattelin että joku kaatanut hajuvesipullonsa sisältöä polun viereen, mutta olisihan tuo nyt aika outoa, suihkeitahan hajuvedet yleensä on ja haihtuu äkkiä. Paikka kulkee vanhan linnoitusalueen vieritse - jossa on tapahtunut ja vaikka mitä pahaa vuosisatojen saatossa ja kummituskokemuksiakin on. Muuten, sama kaupunki varmasti kuin toisaalla tässä ketjussa jossa kauppiasmuseo ja ravintolaterassi sisäpihalla.. 

Tulin kai taksilla kotiin (baarista) niin en tiedä vieläkö olisi tuoksunut paluumatkallakin. Kohdassa on vanha junarata myös lähellä, mutta ei kasvillisuutta ihan siinä kohtaa vaan avaraa. 

Mainittakoon vielä, että olen kokenut muutakin erikoista ja nähnyt enneunia, mutta en nyt mitenkään hälyttävässä määrin. Äitini näki myös; ja äitini kuolemasta näin n. 3 viikkoa ennen enneunen.

Go meidän kylä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotikaupungissani on vanha kauppiastalo, joka on rakennettu 1800-luvun alussa. Sama suku asui siinä 80-luvulle asti, kunnes se museoitiin. Museon takapihalla on viereisen ravintolan terassi.

Tämän tarinan kertoi museossa työskennellyt ihminen. Oli ilta ja museo oli jo kiinni, museon työntekijä oli itse laittanut valot kiinni, hälyt päälle ja ovet lukkoon ja lähtenyt kotiin. Illalla hän oli palannut kaupunkiin miehensä kanssa ja olivat menneet takapihalle ravintolan terassille lasillisille.

Työntekijä näki tumman hahmon kulkevan sisällä kahden ikkunan ohitse. Hän katsoi hämmentyneenä ja kääntyi miestään kohden kysyen, että näitkö saman? Mies sanoi, että näin, eikä ollut hämillään. Työntekijä oli hämillään ja sanoi miehelle, että mahdotonta. Mies sanoi, että talossa on varmaan huoltomies. Työntekijä sanoi, että se on monestakin syystä mahdotonta, ensinnäkin on ilta eikä näin ollen virka-aika. Toisekseen hän on itse laittanut hälyt päälle eikä huoltomiehillä ole tunnusta. Kolmannekseen ikkunat, joiden ohi hahmo kulki selkeästi, ovat eroteltu kiinteällä seinällä.

1920-luvulle asti näiden kahden ikkunan välissä olevalla väliseinällä oli ovi, josta oli pääsy puodista kauppiaan taloon. 20-luvulla suku luopui kaupanpidosta ja sen jälkeen tuo ovi sinetöitiin, jotta uudella kauppiaalla ei ollut enää pääsyä heidän yksityiskotiinsa.

Yksikään elävä ihminen ei voi siis kulkea niiden kahden ikkunan ohitse, väkisinkin tulee mieleen 1820-1920 välisenä aikana asuneiden asukkaiden menneet haamut, jotka käyttävät edelleen siinä joskus ollutta ovea :)

Mikä museo? Koitin googlettaa kauppias museo 1800 mutta tuli aika paljon vaihtoehtoja :D

Olisi hauska vierailla tuolla!

Wolkoff. Suosittelen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotikaupungissani on vanha kauppiastalo, joka on rakennettu 1800-luvun alussa. Sama suku asui siinä 80-luvulle asti, kunnes se museoitiin. Museon takapihalla on viereisen ravintolan terassi.

Tämän tarinan kertoi museossa työskennellyt ihminen. Oli ilta ja museo oli jo kiinni, museon työntekijä oli itse laittanut valot kiinni, hälyt päälle ja ovet lukkoon ja lähtenyt kotiin. Illalla hän oli palannut kaupunkiin miehensä kanssa ja olivat menneet takapihalle ravintolan terassille lasillisille.

Työntekijä näki tumman hahmon kulkevan sisällä kahden ikkunan ohitse. Hän katsoi hämmentyneenä ja kääntyi miestään kohden kysyen, että näitkö saman? Mies sanoi, että näin, eikä ollut hämillään. Työntekijä oli hämillään ja sanoi miehelle, että mahdotonta. Mies sanoi, että talossa on varmaan huoltomies. Työntekijä sanoi, että se on monestakin syystä mahdotonta, ensinnäkin on ilta eikä näin ollen virka-aika. Toisekseen hän on itse laittanut hälyt päälle eikä huoltomiehillä ole tunnusta. Kolmannekseen ikkunat, joiden ohi hahmo kulki selkeästi, ovat eroteltu kiinteällä seinällä.

1920-luvulle asti näiden kahden ikkunan välissä olevalla väliseinällä oli ovi, josta oli pääsy puodista kauppiaan taloon. 20-luvulla suku luopui kaupanpidosta ja sen jälkeen tuo ovi sinetöitiin, jotta uudella kauppiaalla ei ollut enää pääsyä heidän yksityiskotiinsa.

Yksikään elävä ihminen ei voi siis kulkea niiden kahden ikkunan ohitse, väkisinkin tulee mieleen 1820-1920 välisenä aikana asuneiden asukkaiden menneet haamut, jotka käyttävät edelleen siinä joskus ollutta ovea :)

Mikä museo? Koitin googlettaa kauppias museo 1800 mutta tuli aika paljon vaihtoehtoja :D

Olisi hauska vierailla tuolla!

Wolkoff. Suosittelen!

Kesällä olin täällä käymässä, sinne on opastetut kierrokset. Jos eksytte Lappeenrantaan niin menkää ihmeessä! Aivan uskomaton kokemus jos osuu hyvä opas. Opas kierrätti talossa huone kerrallaan ja kertoi sukutaulua ja tarinoita suvusta ja mitä huoneissa on tehty ja millaisia talon asukkaat olivat, kertoili huonekaluista ja esineistä. Sai kysyä mitä vaan ja se tietomäärä mikä oppaalla oli, oli uskomaton! Hän kertoili pihasta ja piharakennuksistakin. Talo ja sen menneet asukkaat heräsivät ihan henkiin siinä ja tuntui ihan aikamatkalta 1800-1900-luvuille. Suku on asunut talossa 1870-1980 -luvuilla. Siis oli niin vaikuttava kokemus, että tirautin kyyneleet kierroksen jälkeen.

Tuon kummitustarinan jälkeen minkä joku tänne kirjoitti niin tuntuu vielä jännemmältä. Lieneekö kauppa-apulainen kulkenut siitä oman huoneensa (joka oli konttorin vieressä) ja talon väliä. Hän oli talon väelle muutakin kuin apulainen ja häntä kohdeltiin perheenjäsenenä. Muut apulaiset ja kodinhoitajat söivät keittiössä, mutta kauppa-apulaiselle katettiin ruokasaliin oma paikka :)

^kiitos vinkistä! Voisi tehdä ihan varta vasten reissun Lappeenrantaan. Googletin niin on viikonloppuisin auki tuo. Taidan avata Lappeenranta-ketjun ja kysellä muita vinkkejä :)