Tosielämän kauhutarinoita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin menossa nukkumaan kun sain sellaisen aivojen nukahtamiseen liittyvän "salaman" päähäni. Ei siinä mitään, sillä olen kokenut tällaisia ennenkin ja ne ovat ilmeisesti ihan normaaleja ilmiöitä. Kerran ilmiö vain pelotti, koska tällaisen "salaman" aikana näin välähdyksenomaisen kuvan. Siinä oli huoneessa hyllyllä monta riviä nukkeja. Kuva oli rakeinen ja valaistus oli todella hämärä. Tämän päässäni välähtävän kuvan aikana kerkesin kuitenkin huomaamaan, että nukeilla ei ollut silmiä.

Toinen tapahtuma oli tällainen: olin tapaillut erästä miestä ja edellisestä näkemisestä seuraavana päivänä ryhdyin lukemaan kirjaa. Kirja oli kauhukirja ja sen päähenkilöllä oli sama sukunimi, sama sotilasarvo ja sama syntymävuosi kuin tällä miehellä. Kirjan päähenkilöä myös kutsuttiin lempinimellä kuten tätä miestä. Kirjan yksi teemoista on ettei kannata ajatella sattumia liikaa koska niiden ajattelu voi ajaa ihmisen hulluksi.

Mistä kirjasta oli kyse?

Kari Nenonen - Se ken tulee viimeiseksi on kuolema

Odotin oikeita tositarinoita, mutta tämä olikin täynnä yliluonnollista sontaa.

Huikee Halloween -ketju! :D

Tätini teki itsemurhan kesän alussa. Otti lääkeyliannostuksen. Samana aamuna kun hän oli ne lääkkeet ottanut, olin ripustamassa pyykkiä telineelle. Tunsin, kuinka huoneen läpi meni nopeasti väreilevää "ilmaa" mutta ei oikeastaan ilmaa vaan siis jokin läsnäolo joka pyyhälsi "atomien lävitse". Se tarkkaili minua ja vaikutti kovin pettyneeltä. Tuli mielikuva sellaisesta katkerasta ja vihaisesta läsnäolosta. 

Koskaan ennen en ole vastaavaa kokenut. No kun sain tietää kuolemasta vasta vuorokauden viiveellä, oltiin jo lähdetty lomalle Espanjaan. Tuo pyykinripustus tapahtui ennen lentokentälle lähtöä. Oli hieman pelottavaa kun Airbnb-talomme hehkulamput rävähtelivät palaen epätasaisesti. Olin aivan peloissani ensimmäiset päivät.

Edesmenneellä kissallamme oli tapana kiivetä pimeällä etupihan pihakoivuumme, jonka oksa yletti kävelytien ylle.

Sieltä se hyppi pimeässä ihmisten niskaan. (Ei se onneksi kynsin hampain kimppuun käynyt, käytti vain ihmisiä välietappina loikkiessaan maahan.)

Varmaan kaikki alueen "kummitustarinat" oli tuon karvakasan aiheuttamia.

Vierailija kirjoitti:

Odotin oikeita tositarinoita, mutta tämä olikin täynnä yliluonnollista sontaa.

Ektoplasmaako tarkoitat?

Oltiin maalla, ja istuin pihakeinussa. Yhtäkkiä näin tumman ihmishahmon kulkevan editseni pihan poikki. Sitten alkoi maassa maannut koirani murista. Katsahdin sitä, ja se tuijotti tiiviisti siihen suuntaan minne hahmo oli kulkenut. Sydän hakkasi hetken aika melko lujaa tuon jälkeen.

Tää tapahtu pari vuotta sitten, lokakuuta tais olla. Ulkona tuuli kovaa ja vettä satoi. Yöllä heräsin outoon tunteeseen ja tuoksuun. Oli sellanen jännä lämmin olo, haju oli kyllä kuvottava. Ihan kuin peiton alla olisi ollut joku. Pelokkaana pikkuhiljaa katsoin peittoni alle.... syke kiihtyi 170:n. Ei ei..... kauheata pyjamahousuni oli ihan ripulissa, samoin lakanat. Oksensin hajusta lattialle. Olin näköjään ripuloinnut ja kieriskellyt unissani kakassani.

Näin Tomi Metsäkedon Stockalla.

Kiva ketju, lisää näitä. En ole vielä kokenut mitään yliluonnollista. Näytän kyllä aaveelta. 👻

Tämä juttu saattaa kuulostaa uskomattomalta lähinnä sen vuoksi, että harva kai nykyään kuuntelee autossaan c-kasetilta van Halenia. No minä kuuntelen.

Pari viikkoa sitten olin ajamassa illalla kotiin, kun tuli armoton sade. Pysähdyin liikennevaloihin, näkyvyys oli todella heikko ja edessä oli kaiken lisäksi hautausmaa. Juuri silloin kasetti vaihtoi itsekseen puolta, ja alkoi soida "Running with the devil" -biisin kertsi. En erityisesti pelästynyt, vaan lähinnä ihmettelin mitä oikein tapahtui.

Viikkoa myöhemmin sama tapahtui uudestaan ja totesin, että ilmeisesti nauha on jotenkin kulunut siitä kohtaa, että soitin kääntää aina juuri siinä vaiheessa kasetin puolta. Tämä nyt on lähinnä hauska sattuma, eikä Running with the devil -biisi ole mitenkään "demoninen", vaan ihan tyypillistä iloista van Halenia.

Olen lukenut Lauerman kirjat ja blokit, katsonut videot, olen menettänyt sieluni Lauermalaisuudelle ja saanut oikeaa hoitoa,lääkettä, puoskaritkin onnistuin kiertämään, miten pääsen jälleen kiinni elämään, vai jäänkö lääkärin syliin lepäämään. Pystynkö enää heräämään.

Jes, näitä on mahtava lukea just näin Halloweenin aikoihin. Olen kaiken lisäksi tulevan yön yksin kotona, ulkona sataa ja tuuli ulvoo - täydelliset puitteet. Tuskin nukun silmäystäkään :)

Tässä viimeisin kokemukseni. Olin nukkumassa/unen rajamailla kun aloin kuulemaan keittiöstä meteliä. Kuulosti siltä kuin joku olisi kovaäänisesti tiskannut, kattiloista kuului kova kolina ja kuin joku olisi laittanut kattilan hellalle. Meteliä jatkui viitisen minuuttia ennenkuin oli pakko nousta katsomaan mitä tapahtuu. Ollessani juuri keittiön ovella meteli lakkasi, ja astiat olivat edelleen samoilla paikoilla kuin aiemminkin. Säikähdin pahasti, ja menin nopeasti takaisin sänkyyn peiton alle, mutta se ei ollutkaan siinä. Valvoin liikkumatta ja lähes hengittämättä tunteja paikallani kunnes nukahdin. Lopulta nukahdettuani heräsin siihen, kun vierestäni patjalta alkoi kuulua pitkiä raapimisääniä, todella selkeitä. Raapimisia tuli useita, ja kun ne loppuivat laitoin veret seisten valot päälle. Patjassani oli 4 pitkää painunutta epätasaista viivaa kuin kynsistä tulleet. No, tuon jälkeen ei tarvitse paljon arvuutella, pakkasin kamani ja muutin pois, enkä jalallanikaan astuisi siihen asuntoon enää.

Yks nuoripari muutti ensiasuntoonsa - kerrostaloon.

Muuten viihtyivät, mutta he ihmettelivät, kun makuuhuoneesta tuntui jostain syystä kuuluvat hentoa ääntä, ikään kuin neuloja olisi hiljakseltaan pudoteltu lattialle.

Ihmettelelivät asiaa, sitten tottuivat siihen ja unohtivat koko kilinän, kunnes muuttaessaan pois ja  tavaroita kantaessaan veks asunnosta , törmäsivät vastapäiseen puheliaaseen naapuriin.

Naapuri sanoi ihailevansa heitä, että asuivat nuinkin pitkään "siinä asunnossa".

Nuorenparin ihmetellessä moista kommenttia, selitti naapuri,

että kyseisessä asunnossa yksinhuoltaja narkkariäiti oli huurupäissään seonnut ja 

pistellyt vauvansa pään täyteen nuppineuloja.

Tämä nyt ei ole järin pelottava, mutta selittämätön.

Olin koirani kanssa kahdestaan kotona. Olin koneella olohuoneessa, kun koira alkoi haukkua keittiössä. Yritin kieltää, mutta haukkuminen jatkui. Menin katsomaan mikä on hätänä. Pesukoneen luukku laskeutui hitaasti alas itsekseen (oli ehkä puoliksi auki, kun menin katsomaan). Säikähdin tosi paljon ja juoksin ulos koiran kanssa. Olen yhä melko säikky, joten en silloinkaan jäänyt ajattelemaan tarkemmin.

Mietin selityksiä tälle, mutta en ole löytänyt uskottavaa. Luukku on aina kiinni niin, ettei koiran tassu mahdu väliin, joten koira ei ole voinut avata sitä. Se ei myöskään voi itsekseen avautua - se on jähmeä ja jää asetettuun asentoon, eikä liiku siitä. Siinä ei ole mitään vastaavaa toimintoa. Mutta entä jos se oli jo valmiiksi puoliksi auki ja kuvittelin liikkumisen? Tuntuu epäuskottavalta, koska kukaan ei olisi jättänyt sitä sellaiseen asentoon. Yritän kuitenkin nykyään uskoa, että joko kuvittelin sen, tai sille oli luonnollinen selitys.

KYNSILLÄ KÄVELEVÄ NAINEN

Oli kerran perhe jossa oli äiti isä ja kolme tytärtä. Eräänä aamuna äiti ja isä olivat lähteneet ravintolaan syömään ja tytöt katsoivat elokuvaa jonka vanhemmat olivat kieltäneet katsomasta. Kesken ohjelman tuli uutislähetys jossa sanottiin että jos kuulee äänen "tin tin tii" niin on KYNSILLÄ kävelevä nainen lähellä jolla ei ole muuta kuin kynnet. Tytöt tietenkin kauhistuivat ja menivät peiton alle piiloon. Kohta se ääni kuului ja tytöt pidättää hengitystään ja pian yksi tytöistä oli kuollut. Sitten oli vain kaksi tyttöä jäljellä ja ne suuntasivat kohti kellari jossa kaapista kuului se ääni. Tytöt katsoivat pahaa aavistamatta kaappiin jossa istui kynsillä kävelevä nainen mutta miten koska naisella oli vain kynnet.tytöt vahingoittivat naista ja NAINEN ELÄÄ VIELÄKIN mutta tosin sairaalassasairaalassa

Vuosia sitten olin erään kaverini kanssa tuon kaverin ja hänen tuttaviensa harrastepaikalla iltaa viettämässä, sellainen talo jossa oli halli, missä he korjasivat autojaan ynnä muita vehkeitä. Siellä oli myös sellainen baarintyyppinen tila, jossa olimme kahdestaan tuon kaverini kanssa. Siellä oli kuulemma nähty jotain outoa joskus, jokin tumma hahmo oli liikuskellut ja sen oli nähnyt useampikin henkilö yhtä aikaa. No, olimme siellä tuon kaverini kanssa ja olimme juoneet muutamia oluita (emme olleet niin päihtyneitä, että olisimme nähneet hallusinaatioita, emmekä olleet alkoholipsykoosissa), kuuntelimme musiikkia ja keskustelimme jotain. Sitten yhtäkkiä, sieltä pöydän yläpuolelta olevalta hyllyltä lennähti tuoppi kaverini jalkoihin särkyen sinne. Se siis lensi reilusti ohi pöydän, eikä vain tipahtanut hyllyltä alas siihen pöydälle. Kaverini totesi, että siinä se ilmoittelee itsestään. Tuo tapaus on ihmetyttänyt usein, tuo on ainut tämäntyyppinen tapaus mitä olen todistanut.

Vierailija kirjoitti:

Tämä juttu saattaa kuulostaa uskomattomalta lähinnä sen vuoksi, että harva kai nykyään kuuntelee autossaan c-kasetilta van Halenia. No minä kuuntelen.

Pari viikkoa sitten olin ajamassa illalla kotiin, kun tuli armoton sade. Pysähdyin liikennevaloihin, näkyvyys oli todella heikko ja edessä oli kaiken lisäksi hautausmaa. Juuri silloin kasetti vaihtoi itsekseen puolta, ja alkoi soida "Running with the devil" -biisin kertsi. En erityisesti pelästynyt, vaan lähinnä ihmettelin mitä oikein tapahtui.

Viikkoa myöhemmin sama tapahtui uudestaan ja totesin, että ilmeisesti nauha on jotenkin kulunut siitä kohtaa, että soitin kääntää aina juuri siinä vaiheessa kasetin puolta. Tämä nyt on lähinnä hauska sattuma, eikä Running with the devil -biisi ole mitenkään "demoninen", vaan ihan tyypillistä iloista van Halenia.

  Plussaa C-kasetista, ja vielä autossa. Kuuntelen itsekin C-kasetteja, mutta kotona.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni tulee mieleen kaksi kokemusta painajaisunista. Ensimmäinen tapahtui yli kymmenen vuotta sitten. Näin ahdistavaa painajaisunta ja yhtäkkiä tajusinkin näkeväni unta. "Voin siis herätä, jos haluan!" En kuitenkaan saanut silmiäni auki enkä itseäni hereille. Aloin huutaa unessa, mikä purkautui ihan oikeana huutona. Silloinen poikaystäväni ravisteli minut hereille. 

Vähän samanlainen kokemus tapahtui eilenaamulla. Näin outoa unta, jossa olin lapsuuskodissani ja katsoin pöydällä olevaa lankapuhelinta. Sillä oli ihmisen kasvot, irvistelevä ja ilkeä vanhan naisen naama. Pelkäsin sitä naamaa mutta samalla tajusin näkeväni unta ja yritin saada itseäni hereille. Taaskaan en saanut itseäni hereille heti. Puhelin jatkoi irvistelemistään, ja minä aloin kirkua. Kirkaisin monta kertaa, kunnen lopulta sain silmäni auki ja heräsin. 

Todella outoja kokemuksia. 

Voisko näissä olla kyse unihalvauksesta?