Tosielämän kauhutarinoita

Meillä oli kaverin kanssa kaksikerroksinen kimppakämppä. Tulin sunnuntai-iltana viikonlopun vietosta ja menin huoneeseeni lukemaan, kun kerran toinen ei ollut vielä tullut. Olin jo laittautumassa yöpuulle, kun kuulin alakerran keittiöstä astioiden kolistelua. Menin ilahtuneena moikkaamaan iltapalan laittajaa, mutta kämppä olikin edelleen pimeänä eikä keittiössä ollut ketään. Kaverini tuli vasta seuraavana päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhun hetket kirjoitti:

Mulla oli nuorempana pelottava kokemus siitä, kun joku yritti herättää minua tönimällä ylös. Minä sanoin unen pöpperössä että nyt faija lopeta, joo nousen kohta ylös. Kunnes tajusin että minähän olen täällä kotonani ihan yksin ja vanhemmat juhlimassa, klo oli jotain 1.00 yöllä. Käänsin katseeni takaviistoon ja näin huppupäisen kasvottoman hengen tai mikä lie olikaan. Nousin saman tien ylös sängystä adrenaliinin vallassa syke pilvissä. Yritin laittaa valoja päälle, mutta eivät toimineet. En nähnyt hahmoa enää missään. Olin ihan paniikissa joten otin kotiavaimeni ja juoksin rappuun, siellä onneksi valot toimivat. Soitin naapurin ovikelloa jonka tunsimme entuudestaan ja sanoin mitä tapahtui. Pääsin hänen luokseen yöksi. Kirjoitimme lapun vanhemmilleni että olen naapurilla yötä ja tiputimme sen postiluukusta meille sisään. Silloin ei ollut vielä kännyköitä, vuosi oli 1986 ja minä 16-v. Aamulla palasin sitten kotiini ja selitin vanhemmilleni koko stoorin. Äitini ja isäni olivat pikkasen epäileviä. Sanoivat vaan, että olin nähnyt painajaista. Minua se harmitti kovin. Seuraavina öinä en saanut oikein hyvin unta, kun pelko tuosta hahmon uudelleen näkemisestä pelotti.

Tuosta päivistä lähtien aina tähän päivään, olen aina pelännyt pimeää ja yksin oltaessani nukun aina valot päällä.

Tää on luultavasti ollut unihalvaus-kohtaus, löydät tietoa googlettamalla. Tutulta kuulostaa ja hemmetin pelottava kokemus

Sanotaanko näin että ei ollut unihalvaus silloin, koska pystyin myös liikkumaan ja olla tilanteen herrana . 30- vuotiaana minulla tosiaan oli unihalvauksia ja ne todella olivat myös todella todella pelottavia. Tuntui kuin joku olisi pitänyt kiinni joka paikasta ja nousin kohti kattoa... (levitaatio). Tuntui kuin demoni olisi riivannut. Missään vaiheessa näissä unihalvauksissa en pystynyt itse toimimaan fyysisesti.

Vielä piti tarkentaa se että, no nyt kyllä kaverit jos on täällä niin luultavasti tunnistaa minut. Eipä tuo nyt niin haittaa. Asiaan... siinä asunnossa jossa asuttiin 80- luvulla oli kuulemma huhujen mukaan (melko varmaa tietoa kuitenkin), 70- luvulla harrastettu spiritismiä. Saatiin tästä tieto jälkeenpäin erilaisten sattumien kautta, kun muutimme pois. Ei tästä sen enempää.

Menin lukemaan Tauskin elämänkertaa ja nyt en saa unta... jessus mikä kauhutarina.

Tapahtumasta on jo yli 10 vuotta mutta juttu kuumottaa edelleen eikä järjellistä syytä ole vieläkään keksitty. Isälläni oli nuoruudenystävä "Vesku" joka asui Ranskassa ja pitivät yhteyttä pitkälti kirjeitse, myöhemmin sähköpostitse mutta soittelivat myös joitain kertoja vuodessa, yleensä ennen ja jälkeen miehen Suomeen suuntautuvia matkoja. Sama meininki parin muun isän ystävän kanssa. Vesku oli yhtenä kesänä käymässä Suomessa Pori Jazzeilla ja koko kaveriporukka kokoontui siellä.

Veskun palattua Ranskaan isä sitten soitteli perään kiittääkseen viimeisestä, mutta Vesku ei vastannut puheluun, eikä myöskään soittanut takaisin kuten yleensä tuppasi tekemään. Isä oli itse juuri lähdössä viikoksi reissuun ja puhelu jäi. Palattuaan yritti soittaa Veskulle uudelleen mutta puhelin oli tällä kertaa pois päältä. Isä otti yhteyttä yhteiseen ystävään kysyäkseen tietääkö tämä mitä Veskulle kuuluu. Veskun lentokentälle heittänyt ystävä kertoi että oli soittanut Veskulle seuraavana päivänä lähdön jälkeen, mutta puhelu oli jäänyt vain muutaman lauseen mittaiseksi kun Vesku oli sanonut että hän on juuri ostamassa uutta jääkaappia, palataan asiaan myöhemmin. Soittoringin jälkeen kävi ilmi että kukaan muukaan tästä porukasta ei ollut puhunut Veskun kanssa. Sähköposteihinkaan Vesku ei ollut vastannut kellekään.

Meni joitain viikkoja ja isäni rupesi kunnolla huolestumaan asiasta, Vesku asui lapsettomana nimittäin yksin erottuaan ranskalaisesta vaimostaan eikä tällä ollut perhepiiristä ketään enää elossa. Muutaman päivän selvittelyn jälkeen isäni ja yksi toinen Veskun ranskaa taitava ystävä päättivät lentää Marseilleen missä Vesku asui. Päästyään asunnolle huomasivat että summerissa ei ollut enää Veskun suomalaista nimeä vaan kohta oli jätetty tyhjäksi. Pääsivät sitten rappuun soittamalla naapurin summeria ja kävi ilmi että Veskun asunto oli ollut tyhjillään jo kuukauden verran ja naapuri kertoi vähän käärmeissään ettei ollut edes hyvästejä jättänyt vaikka olivat ihan hyvissä väleissä elelleet vierekkäisissä ovissa jo lukuisia vuosia. Naapuri myös ihmetteli että oliko Vesku muuttanut hiljaisuudessa keskellä yötä kun naapuri ei ollut huomannut mitään trafiikkia rapussa.

Kun kävi ilmi että Vesku oli kadonnut suomalaisiltakin ystäviltä eikä ollut jatseilla kertonut mitään muutosta, huolestui naapurikin ja rupesi selvittämään asiaa taloyhtiön kautta. Muuttoilmoitus oli tehty puhelimitse ja Vesku oli kertonut muuttavansa Suomeen, muuttopäiväksi oli kirjattu päivä ennen Veskun Pori Jazz-reissua. Isä ja ystävä kävivät läpi kaikki Marseillessa tietämänsä paikat joissa Veskua olisi saatettu nähdä, mutta vaikutti siltä että Vesku oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Joutuivat palaamaan Suomeen tyhjin käsin, mutta ex-vaimo ja ex-naapuri lupasivat selvittää asiaa Ranskan päässä ja poliisille tehtiin katoamisilmoitus. Isäni ja muut ystävät olivat tietenkin ihmeissään ja hyvin huolissaan.

Pari kuukautta myöhemmin ex-vaimo soitti isälleni ja kertoi että poliisi oli saanut tiedon Veskusta. Verdonin luonnonpuistosta (n. 150 km Marseillesta) oli löytynyt patikkapolulta miehen ruumis joka oli nyt vahvistettu Veskuksi. Kuolinsyyntutkimuksessa kävi ilmi että Vesku oli kuollut sydänkohtaukseen ja lääkäri kuittasi kuoleman luonnolliseksi Veskun ollessa 72-vuotias. Veskulla oli löydettäessä mukana lompakkonsa, muttei kuitenkaan kännykkää, vaellukseen soveltuvia varusteita, vettä tai autonsa avainta. Veskun autoa ei myöskään oltu löydetty mistään luonnonsuojelualueen parkkipaikoista. Lompakossa oli kuitti joka oli kirjattu päivä Veskun Ranskaan paluun jälkeen. Vesku oli ostanut uuden jääkaapin.

Heräsin muutama yö sitten kun mies lähti vessaan. Kohta tunsin kuinka joku selvästi "heilutti" minua sängyssä,  en voinut sille mitään, koko vartaloni heilui puolelta toiselle. Pelästyin ja ajattelin heti mielessäni "Isä meidän, joka olet taivaissa".. (en ole uskovainen). Heilutus lakkasi ja keskivartalon läpi kulki hirveän voimakas tavallaan vilunväristys ja heilutus loppui. Makasin pimeässä ja toivoin että mies tulee pian takaisin mutta uhtäkkiä ei enää pelottanut ja olin nukahtanut.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli kerran Hypnic jerk eli tunne että putoaa.

Mä olin just käynyt maaten ja heti kun laitto silmät kiinni, niin alko tuntua että valuu sängyn läpi. Ja siinä sitten yritti aukasta silmät ja nousta ylös, mutta ei onnistunut, vaan täys paralyysi. Minkä takia mä aloin  panikoimaan, että mä kuolen. Mutta onneks se kesti vaan hetken.

Et arvaavan hakkasko pumppu hiukan sen jälkeen ja toivottavasti ei tuu uudestaan. Ei ollut nimittäin mikään kiva kokemus.

Pakko oikaista tuota hypnic jerk selitystä, kun tuli kirjoitettua väärin. Eli siis hypnic jerk on yhtäkkinen lihasnykäys, joka voi tulla, kun ihminen on nukahtamassa ja putoamis tunne on yks niistä hallusinaatiosta, joita voi tulla sen yhteydessä.

Olin teini-ikäisenä kaverini luona pelaamassa spiritismiä. Lopetimme pelin ja lähdin kohti kotia. Matkalla kotiin poikkesin kuitenkin vuokraamaan kauhuelokuvan. Oli surkein idea koskaan, kotona kun olin yksin. Aloitin elokuvan, yht'äkkiä oveen koputettiin ja ulko ovi aukesi. Pelästyin niin paljon, että vaihdoin leffan piirrettyyn. Laitoin asunnosta kaikki valot päälle ja peitin kaikki peilit. Oli äiti ihmeissään kun tuli aamulla kotiin.

Ennen katsoin kaikki mahdolliset kauhuelokuvat. Nyt en ole ainuttakaan katsonut 10 vuoteen. Uskon, että olin vain laittanut ulko oven huonosti kiinni. Ja tämä oveen koputus oli vain, toivottavasti, ylikierroksilla käyvien aivojen temppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku selittää asiaa?

Sulla on hallusinaatioita. Käy puhumassa tohtorisedälle, niin saa värikkäitä karkkeja siltä.

Värikkäät karkit on jo, kiitos. Nyt on kysyin valokuvista, ei noista mun halluista jotka johtuu mielenterveysongelmista.

No pistä ne valokuvat tänne ni vilkassaan.

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku selittää asiaa?

Ai sen lisäksi, että kuvailet olleesi "Syntymästä asti psykoottinen" ?

No tää ei ihan hirveän karmiwa ollut, mutta kuitenkin. Olin yökylässä kaverin luona ja näin painajaista. Olin just tekemässä jotain tosi pahaa siinä unessa, kun kaverin koira juoksee mun huoneeseen sängyn vierelle ja haukahtaa niin että herään. Uni loppui siihen.

Ostimme 84- valmistuneen kerrostaloasunnon 5 vuotta sitten. Ensimmäiset kaksi vuotta asunnossa ei ollut mitään ongelmaa, ihan tavallinen kerrostaloasunto. Yht äkkiä alkoi tuntumaan, että istuessani joku katsoo minua, mutta ei sen enempää. Sitten näiden katsomis-kokemusten lisäksi yht äkkiä ylitseni pyyhkäisi pelko, vaikka mitään ei tapahtunut. Tunsin ja ymmärsin, että tuo hahmo oli agressiivinen mies, tumma hahmo. Alkuun tuo hahmo oleili pikkueteisessä ja vaatehuoneessa, mutta loppua kohden ennenkuin muutimme pois, tuo hahmo katseli minua jo asunnon toisessa päässä keittiössä.

Suurimman osan ajasta olin kotona yksin ja tein töitä ja silloin tuo hahmo ilmestyi. Sillä ei ollut mitään tiettyä aikaa esim. pimeällä, vaan ihan koska vaan satunnaisesti ilmestyi. Tunsin siis sen läsnäolon, en koskaan nähnyt tai kuullut mitään. Koskaan sitä ei näkynyt kun mieheni oli kotona.

Pelottavinta oli, kun olin yön yksin kotona ja hoidossa ollut koira murisi tuohon pikkueteiseen päin, vaikkei rapussa ollut mitään, eikä mistään mitään kuulunut. Pelästyin ja laitoin kaikki valot päälle, tarkastin rappukäytävän ja katsoin taas koiraan, joka oli rauhoittunut. Kun palasin sänkyyn ja laitoin pikkueteisestä valot pois, koiran hampaat tulivat esiin ja murisi taas. Hetken kuluttua rauhoittui kuitenkin nukkumaan.

Uuteen asuntoon ei seurannut, sinne jäi.

Muutin vuokralle viihtyisään , saunalliseen kolmioon ja pidin onnekkaana että sellainen asunto  vapautui.

Vuokra oli kohtuullinen,, talonyhtiö rauhallinen, bussit kulkivat vierestä.

Pian alkoi tapahtua selittämättömiä asioita, nukuin makuuhuoneen ovi auki ja eteisessä välkähteli öisin kuin joku ottaisi salamalla kuvia ,   tavarat tuntuivat vaihtavan paikkaa. Luulin ensin että silmissäni on vikaa  ja ehkä päässäkin ja kävin tutkimuksissa, mutta pian kuvioihin tuli muutakin kuin tämä salamavalo ja tunne siitä, että joku tavara on EHKÄ liikkunut alkuperäiseltä paikaltaan.  Asunnossa oli kylmiä pisteitä, jotka vaihtoivat paikkaa ja  vessa  peili huurustui vaikka suihku ei ollut päällä.  Kerran keitin kahvia 5.00 aamulla ja kääntyessäni, istui keittiön pöydän ääressä tumma hahmo !  Pannu putosi järkytyksestä kädestäni ja  särkyi, hahmo katosi.  Sitten törmäsin baarissa erääseen tuttavaani joka oli muuttanut toiseen kaupunkiin  ja aloimme jutella, kerroin teeskennellysti naurahtaen että "mulla varmaan kummittelee" johon tuttava  " joo mulla kummitteli kans ennenkuin muutin pois, se vihree kerrostalo vesitornin  lähellä tiedätkö" (yksityiskohtia muutettu ).

Lähes pudotin tuoppini ja huusin "MITÄ ?!" Se oli ollut sama talo ,  sama asunto !

Tuttavi kertoi silmälasiensa huurustuneen sisätiloissa  ja heränneensä yöllä siihen että luuli salamoivan, muttei salamoinut.  Oli kuulemma helpottunut, kun sai työpaikan toisesta kaupungista.

Voitte  varmaan arvata,   kenellä alkoi välittömästi uuden  asunnon etsiminen. Myöhemmin olen huomannut, että kyseinen asunto tuntuu vapautuvan säännöllisesti..

Olen tavannut hyvin outoja puhuvia ihmisiä. Ei ole välttämättä diagnosoituja mt-ongelmia, vaan ihan normaalin oloisia töissä käyviä ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista. Töissä on asia erikseen, mutta vapaa-ajalla aika tuntemattomatkin puhuvat kipeitä juttuja. Jopa pahempaa kuin pitkän linjan mt-ongelmaiset.

sh

Kauhun hetket kirjoitti:

Mulla oli nuorempana pelottava kokemus siitä, kun joku yritti herättää minua tönimällä ylös. Minä sanoin unen pöpperössä että nyt faija lopeta, joo nousen kohta ylös. Kunnes tajusin että minähän olen täällä kotonani ihan yksin ja vanhemmat juhlimassa, klo oli jotain 1.00 yöllä. Käänsin katseeni takaviistoon ja näin huppupäisen kasvottoman hengen tai mikä lie olikaan. Nousin saman tien ylös sängystä adrenaliinin vallassa syke pilvissä. Yritin laittaa valoja päälle, mutta eivät toimineet. En nähnyt hahmoa enää missään. Olin ihan paniikissa joten otin kotiavaimeni ja juoksin rappuun, siellä onneksi valot toimivat. Soitin naapurin ovikelloa jonka tunsimme entuudestaan ja sanoin mitä tapahtui. Pääsin hänen luokseen yöksi. Kirjoitimme lapun vanhemmilleni että olen naapurilla yötä ja tiputimme sen postiluukusta meille sisään. Silloin ei ollut vielä kännyköitä, vuosi oli 1986 ja minä 16-v. Aamulla palasin sitten kotiini ja selitin vanhemmilleni koko stoorin. Äitini ja isäni olivat pikkasen epäileviä. Sanoivat vaan, että olin nähnyt painajaista. Minua se harmitti kovin. Seuraavina öinä en saanut oikein hyvin unta, kun pelko tuosta hahmon uudelleen näkemisestä pelotti.

Tuosta päivistä lähtien aina tähän päivään, olen aina pelännyt pimeää ja yksin oltaessani nukun aina valot päällä.

Tällaista voi tapahtua herätessä. Olet unen ja valveen välissä ja silloin voit nähdä ja myös tuntea asioita, jotka sekoittuvat todellisuuteen.

Minulla on vanha (pattereilla toimiva) soittorasia, johon syttyy valot ja siinä on liikkuvia osia. Se on ollut minulla lapsuudesta asti ja on seissyt vuosia kirjahyllyssä. Eräänä yönä heräsin noin klo 2.30-3.00 aikoihin siihen, että kyseinen soittorasia alkoi soida ja valot vilkkua. Vaikka en ollut koskenut siihen muutoin kuin siitä pölyjä pyyhkiessä arviolta kuukausi sitten. Soittorasiassa on aika kova ääni joten heräämättä ei voi olla kun se päälle menee.

Oudointa oli kuitenkin se että kun katsoin rasiaa niin siinä ei ollut pattereita lainkaan. Edelleen se kyseinen rasia on asunnossa mutta ei ole onneksi enää soinut. Kuumottaa silti edelleen...

Olin menossa nukkumaan kun sain sellaisen aivojen nukahtamiseen liittyvän "salaman" päähäni. Ei siinä mitään, sillä olen kokenut tällaisia ennenkin ja ne ovat ilmeisesti ihan normaaleja ilmiöitä. Kerran ilmiö vain pelotti, koska tällaisen "salaman" aikana näin välähdyksenomaisen kuvan. Siinä oli huoneessa hyllyllä monta riviä nukkeja. Kuva oli rakeinen ja valaistus oli todella hämärä. Tämän päässäni välähtävän kuvan aikana kerkesin kuitenkin huomaamaan, että nukeilla ei ollut silmiä.

Toinen tapahtuma oli tällainen: olin tapaillut erästä miestä ja edellisestä näkemisestä seuraavana päivänä ryhdyin lukemaan kirjaa. Kirja oli kauhukirja ja sen päähenkilöllä oli sama sukunimi, sama sotilasarvo ja sama syntymävuosi kuin tällä miehellä. Kirjan päähenkilöä myös kutsuttiin lempinimellä kuten tätä miestä. Kirjan yksi teemoista on ettei kannata ajatella sattumia liikaa koska niiden ajattelu voi ajaa ihmisen hulluksi.

Itselleni tulee mieleen kaksi kokemusta painajaisunista. Ensimmäinen tapahtui yli kymmenen vuotta sitten. Näin ahdistavaa painajaisunta ja yhtäkkiä tajusinkin näkeväni unta. "Voin siis herätä, jos haluan!" En kuitenkaan saanut silmiäni auki enkä itseäni hereille. Aloin huutaa unessa, mikä purkautui ihan oikeana huutona. Silloinen poikaystäväni ravisteli minut hereille. 

Vähän samanlainen kokemus tapahtui eilenaamulla. Näin outoa unta, jossa olin lapsuuskodissani ja katsoin pöydällä olevaa lankapuhelinta. Sillä oli ihmisen kasvot, irvistelevä ja ilkeä vanhan naisen naama. Pelkäsin sitä naamaa mutta samalla tajusin näkeväni unta ja yritin saada itseäni hereille. Taaskaan en saanut itseäni hereille heti. Puhelin jatkoi irvistelemistään, ja minä aloin kirkua. Kirkaisin monta kertaa, kunnen lopulta sain silmäni auki ja heräsin. 

Todella outoja kokemuksia. 

Näin vuosia sitten unta jossa katselin itseäni itseni ulkopuolelta, ehkä noin kymmenen metrin päästä. Katselin itseäni takaapäin ja näin miten kävelin kuin marionettinukke joidenkin ovien luokse. Ne näyttivät saluunanovilta. Kävelin ovista sisään ja ovet heilahtivat takaani kiinni. Ovien takana oli tumma mies jonka eteen olin pysähtynyt ja jäänyt seisomaan siihen. Vaikka katselin itseäni takaapäin tiesin, että silmäni olivat aivan tyhjät.

Vuosia myöhemmin miesystäväni alkoi ravaamaan paikallisessa baarissa viettäen siellä lähestulkoon kaiken vapaa-aikansa. Aloin myös itse käydä kyseisessä paikassa, vaikka se oli rähjäinen. Siellä oli kuitenkin mielenkiintoisia ja mukavia ihmisiä. Parisuhde oli tietysti kamala, koska mies viihtyi siellä niin paljon, että häntä luultiin yleisesti poikamieheksi.

Tunsin olevani jotenkin jumissa suhteessa jossa "hävisin" aina kyseiselle baarille. Baarin omisti tumma mies ja jos kuvaisin paikkaa jotenkin niin voisin kuvailla sitä kummalliseksi moderniksi versioksi lännenleffojen kuppiloista.

Tai sitten varmaan kuvittelen kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vanha (pattereilla toimiva) soittorasia, johon syttyy valot ja siinä on liikkuvia osia. Se on ollut minulla lapsuudesta asti ja on seissyt vuosia kirjahyllyssä. Eräänä yönä heräsin noin klo 2.30-3.00 aikoihin siihen, että kyseinen soittorasia alkoi soida ja valot vilkkua. Vaikka en ollut koskenut siihen muutoin kuin siitä pölyjä pyyhkiessä arviolta kuukausi sitten. Soittorasiassa on aika kova ääni joten heräämättä ei voi olla kun se päälle menee.

Oudointa oli kuitenkin se että kun katsoin rasiaa niin siinä ei ollut pattereita lainkaan. Edelleen se kyseinen rasia on asunnossa mutta ei ole onneksi enää soinut. Kuumottaa silti edelleen...

Mä meinasin saada paskahalvauksen, kun Nalle Puh soittorasia pärähti svengaamaan keskellä yötä:)

Vierailija kirjoitti:

Olin menossa nukkumaan kun sain sellaisen aivojen nukahtamiseen liittyvän "salaman" päähäni. Ei siinä mitään, sillä olen kokenut tällaisia ennenkin ja ne ovat ilmeisesti ihan normaaleja ilmiöitä. Kerran ilmiö vain pelotti, koska tällaisen "salaman" aikana näin välähdyksenomaisen kuvan. Siinä oli huoneessa hyllyllä monta riviä nukkeja. Kuva oli rakeinen ja valaistus oli todella hämärä. Tämän päässäni välähtävän kuvan aikana kerkesin kuitenkin huomaamaan, että nukeilla ei ollut silmiä.

Toinen tapahtuma oli tällainen: olin tapaillut erästä miestä ja edellisestä näkemisestä seuraavana päivänä ryhdyin lukemaan kirjaa. Kirja oli kauhukirja ja sen päähenkilöllä oli sama sukunimi, sama sotilasarvo ja sama syntymävuosi kuin tällä miehellä. Kirjan päähenkilöä myös kutsuttiin lempinimellä kuten tätä miestä. Kirjan yksi teemoista on ettei kannata ajatella sattumia liikaa koska niiden ajattelu voi ajaa ihmisen hulluksi.

Mistä kirjasta oli kyse?