Lue keskustelun säännöt.
Tosielämän kauhutarinoita
19.09.2014 |
Kertokaa joku tosielämässä tapahtunu puistattava ja yliluonnollinen tapahtuma!
Itse muutin vuosi sitten asuntoon, jossa
kaverini oli asunut ennen minua. Vähän ajan päästä alkoi kuulua outoja ääniä ja kolinaa asunnon eri huoneista vaikka olin yksin kotona. Ajattelin, että normaaleja kerrostalon ääniä.. mutta sitten alkoi myös kuulua ihmisen puhetta, kuiskailua ja askelia. Ja näistä olin varma että eivät tule ylä-tai alakerrasta.
Kerran kun tulin kotiin, asunnossani kaikui koiran haukunta vaikka minulla ei ollut edes koiraa. Eikä naapureillakaan. Monta kertaa poissaollessani tv tai valot olivat menneet itsekseen päälle. Enkä ollut niitä jättänyt itse. Tuli myöhemmin asunnossa asuneen kaverini kanssa puhett näistä oudoista äänistä ja hän kertoi että hänellä täysin samat kokemukset siitä kämpästä.
Vaikka ei ollut kummoisia juttuja, silti tuli välillä inhottava olo Kun illalla yksin hiljaisessa asunnossa oli..
Kommentit (519)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on puistattavia tarinoita vaikka muille jakaa. Syntymästä asti psykoottinen eli jopa mun ensimmäinen muistoni on möröistä.
Näen usein "varjoihmisiä", mutta ne eivät ole pelottavia. Ne vain tarkkailevat. Valkoiset versiot niistä on pelottavia ja uhkaavia. Pari vuotta sitten mulla oli kaksi kuukautta mielikuvitusystävä. Se oli valtava, luinen ja helkatin ruma. Pidin sitä aluksi ystävänä ja kerroinkin sille aina kaikki huoleni ja salaisuuteni, kunnes se alkoi pelottamaan minua suunnattomasti. Käskin sen pois. Ensin se menikin, mutta sitten se tuli takaisin, jolloin sanoin sille etten halua vieläkään olla sen kanssa tekemisissä. Sillä oli tapana saada mun huomioni tönimällä, tökkimällä, nykimällä ja hiuksista vetämällä.
Ehkä karmivinta oli, että mun edesmennyt kissani reagoi noihin myös. Varsinkin varjoihmisiin.
Yksi ihan kummitustarina mulla on jolle en keksi selitystä. Menin yksin kartanolle, joka tunnetaan kummitustalona. Sinne kuoli tarinan mukaan vanha mies joka löydettiin vasta kuukausia myöhemmin.
Kellarin seinä oli rikki ja seinää vastapäätä oli ovi, jossa oli ikkuna. Laitoin kameran ajastimelle ottamaan kolme kuvaa peräkanaan, asetin sen reikään ja siirryin muualle, etten häiritse kuvia.
Kaikissa kolmessa kuvassa ikkunan takana seisoi vanha mies, joka oli joka ikisessä kuvassa eri asennossa ja eri ilmeellä. Kuvat olivat selkeitä, joten en usko kyseessä olevan vain se, että aivot hahmottavat kasvoja.
Osaisiko joku selittää asiaa?
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku selittää asiaa?
Sulla on hallusinaatioita. Käy puhumassa tohtorisedälle, niin saa värikkäitä karkkeja siltä.
Lapsiluvun tullessa täyteen hommasin kierukan varmaksi ja käyttäjästä riippumattomaksi ehkäisyksi.
Tulin silti raskaaksi. Jonka huomasin kovin myöhään, koska kierukka oli hävittänyt kuukautisetkin.
Lapsen syntymän jälkeen kierukka löytyi ihan muualta kuin kohdusta ja poistettiin leikkauksella.
Lapsi on ihana ja yhtä rakas kuin nuo suunnitellutkin, mutta kyllä tämä tosielämän kauhutarinasta käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku selittää asiaa?
Sulla on hallusinaatioita. Käy puhumassa tohtorisedälle, niin saa värikkäitä karkkeja siltä.
Värikkäät karkit on jo, kiitos. Nyt on kysyin valokuvista, ei noista mun halluista jotka johtuu mielenterveysongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsiluvun tullessa täyteen hommasin kierukan varmaksi ja käyttäjästä riippumattomaksi ehkäisyksi.
Tulin silti raskaaksi. Jonka huomasin kovin myöhään, koska kierukka oli hävittänyt kuukautisetkin.
Lapsen syntymän jälkeen kierukka löytyi ihan muualta kuin kohdusta ja poistettiin leikkauksella.
Lapsi on ihana ja yhtä rakas kuin nuo suunnitellutkin, mutta kyllä tämä tosielämän kauhutarinasta käy.
Oliko se kierukka lapsessa kiinni?
Olin käymässä nukkumaan, kun aloin kuulla miten vaatekaapin ovessa roikkuva vyö hakkasi ovea vasten. Meillä ei ole lemmikkejä, lapset nukkuivat omassa huoneessaan. Makasin kauhusta jäykkänä uskaltamatta edes valoa sytyttää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parin/kolmen viikon juomaputkien jälkeiset olot... Jos et usko, niin kokeile itse.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa joku tosielämässä tapahtunu puistattava ja yliluonnollinen tapahtuma!
Itse muutin vuosi sitten asuntoon, jossa
kaverini oli asunut ennen minua. Vähän ajan päästä alkoi kuulua outoja ääniä ja kolinaa asunnon eri huoneista vaikka olin yksin kotona. Ajattelin, että normaaleja kerrostalon ääniä.. mutta sitten alkoi myös kuulua ihmisen puhetta, kuiskailua ja askelia. Ja näistä olin varma että eivät tule ylä-tai alakerrasta.
Kerran kun tulin kotiin, asunnossani kaikui koiran haukunta vaikka minulla ei ollut edes koiraa. Eikä naapureillakaan. Monta kertaa poissaollessani tv tai valot olivat menneet itsekseen päälle. Enkä ollut niitä jättänyt itse. Tuli myöhemmin asunnossa asuneen kaverini kanssa puhett näistä oudoista äänistä ja hän kertoi että hänellä täysin samat kokemukset siitä kämpästä.Vaikka ei ollut kummoisia juttuja, silti tuli välillä inhottava olo Kun illalla yksin hiljaisessa asunnossa oli..
Monessakohan jatkuvasti asukkaita kierrättävässä vuokrakämpässä on todellisuudessa ongelmana tälläinen vaiettu paranormaali meno, eikä hankalat naapurit ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä onko jutut oikeita vai "oikeita", ei voi tietää. Molempiin auttaa rakkaus. Voi sanoa itselleen ja peloilleen: ei hätää.
Tosielämästä on sanottava, että mikään ei kai voi olla niin hyytävää kuin mitä ihmiset voi tehdä toisilleen. Ystävä voi pettää, silmää räpäyttämättä esittää mukavaa, ja samalla juonitella jotain pahaa toisen kiusaksi jopa tuhoksi. Ja tämä on todellista ja yleisempää kuin kummitustalot.
Mitkään esineet ei yksinään voi tehdä sellaista pahaa, mitä ihmiset tekee.
Vierailija kirjoitti:
Yksi ihan kummitustarina mulla on jolle en keksi selitystä. Menin yksin kartanolle, joka tunnetaan kummitustalona. Sinne kuoli tarinan mukaan vanha mies joka löydettiin vasta kuukausia myöhemmin.
Kellarin seinä oli rikki ja seinää vastapäätä oli ovi, jossa oli ikkuna. Laitoin kameran ajastimelle ottamaan kolme kuvaa peräkanaan, asetin sen reikään ja siirryin muualle, etten häiritse kuvia.
Kaikissa kolmessa kuvassa ikkunan takana seisoi vanha mies, joka oli joka ikisessä kuvassa eri asennossa ja eri ilmeellä. Kuvat olivat selkeitä, joten en usko kyseessä olevan vain se, että aivot hahmottavat kasvoja.
Osaisiko joku selittää asiaa?
Anna kun arvaan, kuvat hävisivät kun tietokoneen kovo meni tai jotain muuta miksi et pysty niitä meille jakamaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin mökillä talvella yksin, koska viihdyin siellä hyvin. Eniten rakastin erittäin kylmiä pakkasöitä, kun takka oli päällä ja pihan poikki sai hilpasta saunaan -30 asteessa. Oli pimeä tammikuu 2015 ja katsellessani kannettavan kautta sarjoja sohvalla lämmin rommitee kädessä pamahti sähköt. Ja kun ollaan keskellä ei mitään, tuli pilkkopimeää - poislukien näyttöni valo, joka ei pitkälle heijastanut. Hetken tuijotin hämilläni mitä tapahtui, mutta sitten otin kännykän käteen näyttääkseni sillä valoa ja olin menossa eteiseen tarkistamaan sulakekaappia. Eteisestä kuului kuin kauhuelokuvista tuttu "HHUOOOOOOAAAAAHH" sellainen ällöttävän kuumottava kuiskaava aggressiivinen henkäys. Säikähdin tätä ihan helvetisti - ensimmäinen ajatus oli, että joku iso lintu, kuten pöllö, oli päässyt sisään. Samalla, kun säikähdin, kädessäni ollut kännykkä käynnisti kameran sarjakuvauksen ja se otti kolme kuvaa. Näin heti ruudussa jotain, kun katsoin kännykkää kädessäni. Näytöllä oli vihertävä naama, jolla oli suu auki. Pala nousi kurkkuun ja niskavillat nousivat pystyyn. Tuijotin sitä epäuskoisena. Selasin toisen kuvan, siinä naama oli kauempana ja ensimmäisessä kuvassa vielä kauempana. Eli ottaessani vahinkokuvan hahmo teki huokausäänen ja tuli minua kohti. Sain aivan hirveän paniikkikohtauksen ja juoksin pimeän mökin läpi suoraan takaisin tuvan sohvalle, hyppäsin viltin alle, laitoin Adventure Timet pyörimään ihan täysille ja tuijotin niitä lohdukkeeksi. Rommiteen takia en voinut ajaa pois, mutta lähellä oli etten hypännyt auton rattiin. En nukkunut koko yönä ja vihdoin, kun alkoi vähänkin valoistaa ja sarastaa, uskalsin hypätä viltin alta pois, pakkasin häthätää kamani, menin autoon ja ajoin pois. En ole sen jälkeen uskaltanut mökille mennä yksin ja suvunkin kanssa olen käynyt joskus päivällä. Harmittaa, koska niissä talvi-illoissa ja -öissä oli oma tunnelmansa.
Kuvia en osaa selittää tänäkään päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Olin mökillä talvella yksin, koska viihdyin siellä hyvin. Eniten rakastin erittäin kylmiä pakkasöitä, kun takka oli päällä ja pihan poikki sai hilpasta saunaan -30 asteessa. Oli pimeä tammikuu 2015 ja katsellessani kannettavan kautta sarjoja sohvalla lämmin rommitee kädessä pamahti sähköt. Ja kun ollaan keskellä ei mitään, tuli pilkkopimeää - poislukien näyttöni valo, joka ei pitkälle heijastanut. Hetken tuijotin hämilläni mitä tapahtui, mutta sitten otin kännykän käteen näyttääkseni sillä valoa ja olin menossa eteiseen tarkistamaan sulakekaappia. Eteisestä kuului kuin kauhuelokuvista tuttu "HHUOOOOOOAAAAAHH" sellainen ällöttävän kuumottava kuiskaava aggressiivinen henkäys. Säikähdin tätä ihan helvetisti - ensimmäinen ajatus oli, että joku iso lintu, kuten pöllö, oli päässyt sisään. Samalla, kun säikähdin, kädessäni ollut kännykkä käynnisti kameran sarjakuvauksen ja se otti kolme kuvaa. Näin heti ruudussa jotain, kun katsoin kännykkää kädessäni. Näytöllä oli vihertävä naama, jolla oli suu auki. Pala nousi kurkkuun ja niskavillat nousivat pystyyn. Tuijotin sitä epäuskoisena. Selasin toisen kuvan, siinä naama oli kauempana ja ensimmäisessä kuvassa vielä kauempana. Eli ottaessani vahinkokuvan hahmo teki huokausäänen ja tuli minua kohti. Sain aivan hirveän paniikkikohtauksen ja juoksin pimeän mökin läpi suoraan takaisin tuvan sohvalle, hyppäsin viltin alle, laitoin Adventure Timet pyörimään ihan täysille ja tuijotin niitä lohdukkeeksi. Rommiteen takia en voinut ajaa pois, mutta lähellä oli etten hypännyt auton rattiin. En nukkunut koko yönä ja vihdoin, kun alkoi vähänkin valoistaa ja sarastaa, uskalsin hypätä viltin alta pois, pakkasin häthätää kamani, menin autoon ja ajoin pois. En ole sen jälkeen uskaltanut mökille mennä yksin ja suvunkin kanssa olen käynyt joskus päivällä. Harmittaa, koska niissä talvi-illoissa ja -öissä oli oma tunnelmansa.
Kuvia en osaa selittää tänäkään päivänä.
HYI HELVETTTI!! Miksi katsoin kuvat, hyvästi yöunet. Minä olisin sinun sijassasi kirjatunut lepäilemään pehmeään huoneeseen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jänniä tarinoita! Lisää näitä!
Itsellä ei ole tähän ketjuun mitään erityistä annettavaa, mutta tämä Kim Wallin kohtalo oli kyllä todellista tosielämän kauhua. :(
Mulla oli nuorempana pelottava kokemus siitä, kun joku yritti herättää minua tönimällä ylös. Minä sanoin unen pöpperössä että nyt faija lopeta, joo nousen kohta ylös. Kunnes tajusin että minähän olen täällä kotonani ihan yksin ja vanhemmat juhlimassa, klo oli jotain 1.00 yöllä. Käänsin katseeni takaviistoon ja näin huppupäisen kasvottoman hengen tai mikä lie olikaan. Nousin saman tien ylös sängystä adrenaliinin vallassa syke pilvissä. Yritin laittaa valoja päälle, mutta eivät toimineet. En nähnyt hahmoa enää missään. Olin ihan paniikissa joten otin kotiavaimeni ja juoksin rappuun, siellä onneksi valot toimivat. Soitin naapurin ovikelloa jonka tunsimme entuudestaan ja sanoin mitä tapahtui. Pääsin hänen luokseen yöksi. Kirjoitimme lapun vanhemmilleni että olen naapurilla yötä ja tiputimme sen postiluukusta meille sisään. Silloin ei ollut vielä kännyköitä, vuosi oli 1986 ja minä 16-v. Aamulla palasin sitten kotiini ja selitin vanhemmilleni koko stoorin. Äitini ja isäni olivat pikkasen epäileviä. Sanoivat vaan, että olin nähnyt painajaista. Minua se harmitti kovin. Seuraavina öinä en saanut oikein hyvin unta, kun pelko tuosta hahmon uudelleen näkemisestä pelotti.
Tuosta päivistä lähtien aina tähän päivään, olen aina pelännyt pimeää ja yksin oltaessani nukun aina valot päällä.
Äiti kuoli aikoinaan epäselvissä oloissa ja äidin ystävä sai kuukauden päästä puhelinvastaajaansa äidiltä viestin " Auta mua". Kyllä siinä järkyttyi muutkin kun ystävä. Taisi olla äidin viimeiset sanat.
Vierailija kirjoitti:
Äiti kuoli aikoinaan epäselvissä oloissa ja äidin ystävä sai kuukauden päästä puhelinvastaajaansa äidiltä viestin " Auta mua". Kyllä siinä järkyttyi muutkin kun ystävä. Taisi olla äidin viimeiset sanat.
Äiti oli jo kuollut varmasti kun saitte tuon viestin?
En tiiä onks tää niin pelottava mut...
Täytyy nyt heti alussa kertoo et yks tyyppi joka tässä talossa on ennen asunut niin ei pitäny kellon tikityksestä tai vitoskanavasta eli yle femmasta.Eli kerran meiän olohuoneen kello lakkas toimimasta ja me vaihdettiin siihen patterit.Se ei vieläkään toiminut.Sit seuraavana päivänä se alko toimimaan.Sit toinen juttu.Ainaku me pistetään telkkari vitoskanavalle ni se alkaa pätkii tai sit kanava vaihtuu.