Lue keskustelun säännöt.
Tosielämän kauhutarinoita
19.09.2014 |
Kertokaa joku tosielämässä tapahtunu puistattava ja yliluonnollinen tapahtuma!
Itse muutin vuosi sitten asuntoon, jossa
kaverini oli asunut ennen minua. Vähän ajan päästä alkoi kuulua outoja ääniä ja kolinaa asunnon eri huoneista vaikka olin yksin kotona. Ajattelin, että normaaleja kerrostalon ääniä.. mutta sitten alkoi myös kuulua ihmisen puhetta, kuiskailua ja askelia. Ja näistä olin varma että eivät tule ylä-tai alakerrasta.
Kerran kun tulin kotiin, asunnossani kaikui koiran haukunta vaikka minulla ei ollut edes koiraa. Eikä naapureillakaan. Monta kertaa poissaollessani tv tai valot olivat menneet itsekseen päälle. Enkä ollut niitä jättänyt itse. Tuli myöhemmin asunnossa asuneen kaverini kanssa puhett näistä oudoista äänistä ja hän kertoi että hänellä täysin samat kokemukset siitä kämpästä.
Vaikka ei ollut kummoisia juttuja, silti tuli välillä inhottava olo Kun illalla yksin hiljaisessa asunnossa oli..
Kommentit (519)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Up!
Vittu lopeta
UP UP UP UP UP!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko näitä..
Harvoin sitä uskookaan jos ei ole kokenut itse mitään vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti kuoli aikoinaan epäselvissä oloissa ja äidin ystävä sai kuukauden päästä puhelinvastaajaansa äidiltä viestin " Auta mua". Kyllä siinä järkyttyi muutkin kun ystävä. Taisi olla äidin viimeiset sanat.
Äiti oli jo kuollut varmasti kun saitte tuon viestin?
Oli joo. Mikälie jumi ollut ystävän kotivastaajassa. Oli vaan hyytävää kuulla äidin ääni ja ne sanat.
Vierailija kirjoitti:
Olin mökillä talvella yksin, koska viihdyin siellä hyvin. Eniten rakastin erittäin kylmiä pakkasöitä, kun takka oli päällä ja pihan poikki sai hilpasta saunaan -30 asteessa. Oli pimeä tammikuu 2015 ja katsellessani kannettavan kautta sarjoja sohvalla lämmin rommitee kädessä pamahti sähköt. Ja kun ollaan keskellä ei mitään, tuli pilkkopimeää - poislukien näyttöni valo, joka ei pitkälle heijastanut. Hetken tuijotin hämilläni mitä tapahtui, mutta sitten otin kännykän käteen näyttääkseni sillä valoa ja olin menossa eteiseen tarkistamaan sulakekaappia. Eteisestä kuului kuin kauhuelokuvista tuttu "HHUOOOOOOAAAAAHH" sellainen ällöttävän kuumottava kuiskaava aggressiivinen henkäys. Säikähdin tätä ihan helvetisti - ensimmäinen ajatus oli, että joku iso lintu, kuten pöllö, oli päässyt sisään. Samalla, kun säikähdin, kädessäni ollut kännykkä käynnisti kameran sarjakuvauksen ja se otti kolme kuvaa. Näin heti ruudussa jotain, kun katsoin kännykkää kädessäni. Näytöllä oli vihertävä naama, jolla oli suu auki. Pala nousi kurkkuun ja niskavillat nousivat pystyyn. Tuijotin sitä epäuskoisena. Selasin toisen kuvan, siinä naama oli kauempana ja ensimmäisessä kuvassa vielä kauempana. Eli ottaessani vahinkokuvan hahmo teki huokausäänen ja tuli minua kohti. Sain aivan hirveän paniikkikohtauksen ja juoksin pimeän mökin läpi suoraan takaisin tuvan sohvalle, hyppäsin viltin alle, laitoin Adventure Timet pyörimään ihan täysille ja tuijotin niitä lohdukkeeksi. Rommiteen takia en voinut ajaa pois, mutta lähellä oli etten hypännyt auton rattiin. En nukkunut koko yönä ja vihdoin, kun alkoi vähänkin valoistaa ja sarastaa, uskalsin hypätä viltin alta pois, pakkasin häthätää kamani, menin autoon ja ajoin pois. En ole sen jälkeen uskaltanut mökille mennä yksin ja suvunkin kanssa olen käynyt joskus päivällä. Harmittaa, koska niissä talvi-illoissa ja -öissä oli oma tunnelmansa.
Kuvia en osaa selittää tänäkään päivänä.
Hyi nuo kuvat! Taidan nukkua ensi yön valot päällä :O Etenkin tuo viimeisin on karmiva , kuin Salaisista Kansiosta. Tiedätkö, onko mökillä tapahtunut muita outoja ilmiötä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiluvun tullessa täyteen hommasin kierukan varmaksi ja käyttäjästä riippumattomaksi ehkäisyksi.
Tulin silti raskaaksi. Jonka huomasin kovin myöhään, koska kierukka oli hävittänyt kuukautisetkin.
Lapsen syntymän jälkeen kierukka löytyi ihan muualta kuin kohdusta ja poistettiin leikkauksella.
Lapsi on ihana ja yhtä rakas kuin nuo suunnitellutkin, mutta kyllä tämä tosielämän kauhutarinasta käy.
Oliko se kierukka lapsessa kiinni?
Ei. Se oli mennyt kohdun seinämän läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli kerran Hypnic jerk eli tunne että putoaa.
Mä olin just käynyt maaten ja heti kun laitto silmät kiinni, niin alko tuntua että valuu sängyn läpi. Ja siinä sitten yritti aukasta silmät ja nousta ylös, mutta ei onnistunut, vaan täys paralyysi. Minkä takia mä aloin panikoimaan, että mä kuolen. Mutta onneks se kesti vaan hetken.
Et arvaavan hakkasko pumppu hiukan sen jälkeen ja toivottavasti ei tuu uudestaan. Ei ollut nimittäin mikään kiva kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko näitä..
Harvoin sitä uskookaan jos ei ole kokenut itse mitään vastaavaa.
Harvoinpa sitä kokeekaan ellei ole Suomen laissa kiellettyjen aineiden vaikutuksen alaisena tai psykoosissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti kuoli aikoinaan epäselvissä oloissa ja äidin ystävä sai kuukauden päästä puhelinvastaajaansa äidiltä viestin " Auta mua". Kyllä siinä järkyttyi muutkin kun ystävä. Taisi olla äidin viimeiset sanat.
Äiti oli jo kuollut varmasti kun saitte tuon viestin?
Oli joo. Mikälie jumi ollut ystävän kotivastaajassa. Oli vaan hyytävää kuulla äidin ääni ja ne sanat.
Miksi hän sitten pyysi apua? Tapettiinko äiti?
Minun äidille on sattunu vaikka mitä ja yleensä ennen läheisen kuolemaa tai vakavaa sairastumista. Onnettomuuksiakin aavistanu silloin kun ne tapahtunu esim. minun hirvikolari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiluvun tullessa täyteen hommasin kierukan varmaksi ja käyttäjästä riippumattomaksi ehkäisyksi.
Tulin silti raskaaksi. Jonka huomasin kovin myöhään, koska kierukka oli hävittänyt kuukautisetkin.
Lapsen syntymän jälkeen kierukka löytyi ihan muualta kuin kohdusta ja poistettiin leikkauksella.
Lapsi on ihana ja yhtä rakas kuin nuo suunnitellutkin, mutta kyllä tämä tosielämän kauhutarinasta käy.
Oliko se kierukka lapsessa kiinni?
Ei. Se oli mennyt kohdun seinämän läpi.
Ei ole mahdollista. Jos et tuntenut kipua
Pitikin lukea tämä ketju :D
Lapset isällään ja olen yksin isossa rivarikämpässä. Piti mennä saunaan, taitaa jäädä välistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin mökillä talvella yksin, koska viihdyin siellä hyvin. Eniten rakastin erittäin kylmiä pakkasöitä, kun takka oli päällä ja pihan poikki sai hilpasta saunaan -30 asteessa. Oli pimeä tammikuu 2015 ja katsellessani kannettavan kautta sarjoja sohvalla lämmin rommitee kädessä pamahti sähköt. Ja kun ollaan keskellä ei mitään, tuli pilkkopimeää - poislukien näyttöni valo, joka ei pitkälle heijastanut. Hetken tuijotin hämilläni mitä tapahtui, mutta sitten otin kännykän käteen näyttääkseni sillä valoa ja olin menossa eteiseen tarkistamaan sulakekaappia. Eteisestä kuului kuin kauhuelokuvista tuttu "HHUOOOOOOAAAAAHH" sellainen ällöttävän kuumottava kuiskaava aggressiivinen henkäys. Säikähdin tätä ihan helvetisti - ensimmäinen ajatus oli, että joku iso lintu, kuten pöllö, oli päässyt sisään. Samalla, kun säikähdin, kädessäni ollut kännykkä käynnisti kameran sarjakuvauksen ja se otti kolme kuvaa. Näin heti ruudussa jotain, kun katsoin kännykkää kädessäni. Näytöllä oli vihertävä naama, jolla oli suu auki. Pala nousi kurkkuun ja niskavillat nousivat pystyyn. Tuijotin sitä epäuskoisena. Selasin toisen kuvan, siinä naama oli kauempana ja ensimmäisessä kuvassa vielä kauempana. Eli ottaessani vahinkokuvan hahmo teki huokausäänen ja tuli minua kohti. Sain aivan hirveän paniikkikohtauksen ja juoksin pimeän mökin läpi suoraan takaisin tuvan sohvalle, hyppäsin viltin alle, laitoin Adventure Timet pyörimään ihan täysille ja tuijotin niitä lohdukkeeksi. Rommiteen takia en voinut ajaa pois, mutta lähellä oli etten hypännyt auton rattiin. En nukkunut koko yönä ja vihdoin, kun alkoi vähänkin valoistaa ja sarastaa, uskalsin hypätä viltin alta pois, pakkasin häthätää kamani, menin autoon ja ajoin pois. En ole sen jälkeen uskaltanut mökille mennä yksin ja suvunkin kanssa olen käynyt joskus päivällä. Harmittaa, koska niissä talvi-illoissa ja -öissä oli oma tunnelmansa.
Kuvia en osaa selittää tänäkään päivänä.
No en kyllä näe tuossa mitään kasvoja enkä varsinkaan suu auki. Luultavasti näkyi kajastava kuunvalo ikkunasta kaukaa ja myöhemmin joku värivirhe, heijastuma tms.
Vierailija kirjoitti:
Pitikin lukea tämä ketju :D
Lapset isällään ja olen yksin isossa rivarikämpässä. Piti mennä saunaan, taitaa jäädä välistä!
Pyydä se isä mukaan, niin tulee vielä kauheampaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitikin lukea tämä ketju :D
Lapset isällään ja olen yksin isossa rivarikämpässä. Piti mennä saunaan, taitaa jäädä välistä!Pyydä se isä mukaan, niin tulee vielä kauheampaa
Nyt en ymmärtänyt pointtiasi.
Mä olen joskus lukioikäisenä vieraillut autioituneessa talossa, jonka viimeinen asukas oli vetänyt itsensä talossa jojoon. Se oli todella spooky kokemus, koska talossa oli jäljellä vielä tosi paljon miehen tavaroita, en tajua miksei niitä oltu sieltä korjattu omaisten toimesta pois. Siellä oli vielä hammasharja mukissa, vuoden tuorein vuoden 1982 puhelinluettelo puhelinpöydällä ja esimerkiksi laatikollinen mustavalkoisia valokuvia. Niitä valokuvia oli siis arviolta nelkytluvulta alkaen, oli hurjaa katsoa kuvia joita oli otettu samassa talossa onnellisempina päivinä (tapeteista tunnistin, nyt olivat toki repeytyneenä ja likaisina).
Näissä kuvissa oli useita lapsia, mietin että mitä on käynyt kun hekään eivät halua saada edes lapsuudenkuvia itselleen. Ne kuvat olivat niin onnellisia: jouluja, synttäreitä, kissanpoikia. Mitä on tapahtunut?
Talon yläkerrassa oli peti, jossa oli vielä vuodevaatteetkin ja pari kaappia täynnä vanhoja vaatteita. Toinen kaappi oli naisten vaatteita täynnä, mutta ne olivat selvästi kuuskytlukulaisia vaatteita. Tuumimme, että olisiko talon emäntä kuollut jo silloin ja kaappi säilytetty ennallaan. Mikseivät lapset halunneet näitäkään? Talossa oli ollut kuvista päätellen tytär ja kaapissa oli esim. nätti krimiturkki, luulisi että se olisi kelvannut.
Kun olimme kolunneet yläkerran, tutkimme alakertaa - ketään ei ollut yläkerrassa mutta havahduimme kaikki selkeisiin kantakävelyaskeliin yläkerrassa. Ne etenivät selvästi kohti alakertaan johtavaa portaikkoa. Meille tuli jumalaton kiire juosta talosta äkkiä pois talosta, itse repäisin takkini hihaan reiän rikotun ikkunan läpi astuessani koska sieltä piti vaan päästä ULOS ja HETI.
Tuo kokemus on jäänyt vaivaamaan monella tasolla. Vaikka kuulemamme askeleet olisivatkin olleet kollektiivista harhaa, se lapsuuden valokuvien hylkääminen ränsistyvään taloon jäi vaivaamaan. Mikähän tragedia on taustalla, ettei kuvissa niin onnellisia lapsia halutakaan enää astua kotitaloon isän kuoleman jälkeen?
Pelottavin kokemukseni on ollut, kun heräsin kummalliseen ääneen aikoinaan opiskelijakämpässäni. Kuin joku oisi laittanut takkia naulaan eteisessä. Kello oli kolme, kun katsoin sitä.
Näin tumman hahmon ilmestyvän eteisestä olkkariin ja istuvan sohvalle. Asunnossani oli suora näkyvyys makkarin sängyltä sohvalle olkkariin, mutta sohva oli selkä minuun päin.
Kumminta tässä on että olin 100% varma että se on äitini. Ihan elossa ja voimissaan oleva henkilö siis :) Mutta sairastin tuolloin vaikeaa masennusta, ja olin juonut illalla kaksi lonkeroa. Siis oikeasti kaksi, en enemää, joten sillä ei näkyä voi selittää. Mutta äitini ei pitänyt juomisestani ja kämpässä oli epäsiistiä, joten olin varma että jos nyt hän minun huomaa heräävän niin tulee ihan älytön saarna. Päätin siis olla ihan liikkumatta ja esittää nukkuvaa.
Niin sitten tuijotin hahmoa kohti aamu kolmesta kello kuuteen hievahtamattakaan. Ja vasta silloin kello kuusi rupesin miettimään asiaa järjellä - miksi sohvalla istuisi ketään kun koiranikin nukkuivat vierelläni ihan tyytyväisinä. Ja miksi äitini olis tullut luokseni kolmelta yöllä?
Niin sitten uskalsin viimein laittaa valot päälle, ja eihän siellä sohvalla tietysti ketään ollut.
Olen miettinyt että ehkä olin sihen aikaan masennuksen ohella niin stressaantunut että mielikuvitus veti tepposet. Se vaan hämmentää että miten minulla meni kolme tuntia toeta järkiini. Ja mikä se ääni eteisessä oikein oli lopulta, heh...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiluvun tullessa täyteen hommasin kierukan varmaksi ja käyttäjästä riippumattomaksi ehkäisyksi.
Tulin silti raskaaksi. Jonka huomasin kovin myöhään, koska kierukka oli hävittänyt kuukautisetkin.
Lapsen syntymän jälkeen kierukka löytyi ihan muualta kuin kohdusta ja poistettiin leikkauksella.
Lapsi on ihana ja yhtä rakas kuin nuo suunnitellutkin, mutta kyllä tämä tosielämän kauhutarinasta käy.
Oliko se kierukka lapsessa kiinni?
Ei. Se oli mennyt kohdun seinämän läpi.
Ei ole mahdollista. Jos et tuntenut kipua
Oisiko kirjoittaja ymmärtänyt jotain väärin ja kierukka ehkä takertuntu kohtuun seinämään niin että on ns. muurautunut siihen kiinni? Seinämästä läpi meno kuulostaa tosi kummalle, kyllähän moisesta jo kipua tulisi...
Iltaisin kun jään yksin olohuoneeseen niin sivusilmällä näen jonkun hieman läpinäkyvän hahmon. Lapsen kokoisen. Mutta kun sitten katson suoraan niin ketään ei olekaan. Tämä lähes joka ilta vuosien ajan. Onko näköhäiriö sitten vaan mutta kun lähes joka ilta ja vain silloin kun olen yksin?
Uskovaisena ihmisenä luen näitä kummitusjutuja ihmeissäni. Kaikki "kummitukset" ja demonit pelkää Jeesuksen nimeä eli jos haluaa niistä eroon, niin voit sanoa ihan ääneen "Lähde pois Jeesuksen nimessä ja veressä!" Sen jälkeen vaikka Isä meidän. Ja "kummitukset" lähtee.
En usko näitä..