Miten motivoida puoliso laihduttamaan? Ollaan yhdessä laskettu kaloreita

Vaimo laihtuu sitten, kun on eronnut ap:sta. Valitettava fakta. Jokin tuossa heidän nykyisessä elämässään aikaansaa, että vaimo lohtusyö. Mitä enemmän luen ap:n kommentteja, niin alan veikata, että ap saa vaimon kokemaan itsensä huonoksi ja riittämättömäksi.

Just puhuttiin miehen kanssa, että pitäis järkeistää vähän syömisiä yhdessä. Molemmat ollaan sellasia iltamässäilijöitä, mies enemmän herkkujen perään, mutta tulee niitä siinä itsekin syötyä.

Ihan ajateltiin aloittaa juomalla enemmän vettä (voidaan muistutella toisiamme, molemmat yhtä huonoja juomaan), iltapalat suunnitellaan fiksummaksi viikolla. Mies ehdotti mm. mysliä ja jogurttia ja enemmän hedelmiä. Monesti syödään ihan mitä sattuu iltaisin, nugetteja, pizzaa, patonkeja ym. Sovittiin, että herkkuja ostetaan vain viikonloppuisin ja arkisin lisätään salaatteja ja muuta terveellisempää ruokavalioon. Pizzasta tykätään molemmat, mutta tästä lähtien pääsääntöisesti pidetään vain yksi pizzapäivä viikossa.

Asioista kannattaa puhua syyttelemättä, ehdottaa itse aktiivisesti parempia ruokia ja myös valmistaa niitä. Nälkäähän ei tarvitse nähdä, mutta ravinnon sisältöä kannattaa tarkistaa. Limsat, alkoholi, karkit, suklaat ja sipsit sisältää törkeästi tyhjää sokeria ja kaloreita, joten niitä kannattaa vähentää ensimmäisenä. Mulla ei toimi kokonaan karsiminen motivaatioon, päin vastoin. Joten ainakin itselläni toimii paremmin asian tiedostaminen ja ääneen sanominen ja sitä kautta asennemuutos. Kerro vaimolle, että olisi kiva yhdessä aloittaa terveellisemmät elintavat ja muista myös antaa positiivista palautetta paremmista valinnoista. Notkahduksista ei kannata tehdä elämää suurempia ongelmia vaan kannustaa jatkamaan kohti parempaa. Yksittäisillä päivillä ei ole niin väliä, kokonaiskuva ratkaisee. Kuulostaa kyllä vähän siltä, että ap:n vaimo ei usko onnistuvansa ja hänen mielikuvissaan laihduttaminen on aina vaan kärsimystä ja nälkää. Iso kompastuskivi on myös ruualla palkitseminen, ts. "kävin tänään lenkillä, ansaitsen suklaata/pizzaa/tms." Olen itsekin siihen joskus sortunut, yllättävää että tuloksia ei juuri näkynyt sillä tyylillä. Tsemppiä teille elämänmuutokseen, jos vaimo ei heti innostu niin aloita ap silti itse remontti ja jatka sitä, ehkäpä vaimo saa sinusta motivaation myös itse aloittaa tosissaan!

Ap minusta kuulostaa että teillä on muutamia ongelmia

- suhtaudut puolisoosi kovin alentavan kuuloisesti

- tuomitsee puolisosi epäonnistumaan ja keskityt nauttimaan tuosta taas se epäonnistui ja lähti sitten baariin ihan kuten arvasin. Sen sijaan sinun olisi tullut lohduttaa että odota nyt ja jatketaan yhdessä ja etsitään tapa joka toimii jne

- et ole kertonut miten vaimosi nukkuu? Unella on tosi iso merkitys painonhallinnassa

- et ole valmis etsimään juurisyytä miksi vaimosi syö liikaa. Ehkä hän lohduttaa itseään ruualla kun paha mieli, ehkä hän syökö tylsyyteen jne. Eli missä tilanteissa vaimosi ratkeaa syömään herkkuja ym? Voi olla että et halua käydä tätä kohtaa läpi koska pelkäät että vaimosi syö koska on tyytymätön parisuhteeseensa? Tällöin teidän tulisi työstää ensin parisuhdettanne esim ulkopuolisen avun kanssa ja sen jälkeen laihtuminen olisi helpommin mahdollista.

Minä esimerkiksi tiedän että mieheni syö stressiin. Napostelee herkkuja mitä käsiinsä saa kun stressaa. Mies myös syö palkintona kun saa jonkun urakan valmiiksi, mieheni myös lohduttaa itseään ruualla kun joku asia epäonnistuu.

Anoppi kertoikin ylpeänä kuinka hän sai mieheni lapsena hiihtämään kun otti suklaata mukaan ja palkitsi pojan aina puolen kilometrin välein suklaapalalla. Kielsin meidän lasten palkitsemisen tuolla tavoin herkuilla ja ruualla. Samoin kielsin sen että jos lapsi kaatuu ja kolhi itseään niin hänelle annetaan herkkuja että itku loppuu. Ruokaa ja herkkuja ei käytetä tunteiden säätelyyn.

En punnaisi neljän päivän jälkeen. Ennen aloitusta valitsisin ajankohdan esim. perjantain ja kävisi vaa'alla aamuisen vessassakäymisen jälkeen pyjama päällä. Vakiosin tämän ja jatkossa punnitsisin itseni viikottain. Miettisin mitä syön, miten liikun ja millainen tavoite minulla on sekä miksi ylipäänsä laihdutan. 

Itselläni polvivaivat ja yöllinen virtsankarkailu toimi motivaattorina, että nyt on aika tehdä muutoksia. Asteittain lisäsin liikuntaa ja keskityin siiehn mitä syön sekä miten paljon syön. 

Vierailija kirjoitti:

Luovuta AP! Et voi kontrolloida syömistä tai laihduttamista toisen puolesta. Kyllä meillä näitä lihavia naisia ja miehiä riittää. Jos olet todella tuon kaiken kertomasi tehnyt, niin lippu on kyllä vaimosta itsestä kiinni. 4 päivää laihduttamista ja kiukkuisena baariin, kun ei ole laihtunut. Miten voi toimia tuollainen asenne, kun elettävänä on vielä 365 päivää/vuosi? Ja jos kilon kaksi laihtuukin, niin riittääkö asenne pitämään ne poissa? Anteeksi, mutta näitä on niin nähty.

Mutta kun haluaa laihtua ja puhuu siitä päivittäin.

VV* kirjoitti:

Just puhuttiin miehen kanssa, että pitäis järkeistää vähän syömisiä yhdessä. Molemmat ollaan sellasia iltamässäilijöitä, mies enemmän herkkujen perään, mutta tulee niitä siinä itsekin syötyä.

Ihan ajateltiin aloittaa juomalla enemmän vettä (voidaan muistutella toisiamme, molemmat yhtä huonoja juomaan), iltapalat suunnitellaan fiksummaksi viikolla. Mies ehdotti mm. mysliä ja jogurttia ja enemmän hedelmiä. Monesti syödään ihan mitä sattuu iltaisin, nugetteja, pizzaa, patonkeja ym. Sovittiin, että herkkuja ostetaan vain viikonloppuisin ja arkisin lisätään salaatteja ja muuta terveellisempää ruokavalioon. Pizzasta tykätään molemmat, mutta tästä lähtien pääsääntöisesti pidetään vain yksi pizzapäivä viikossa.

Asioista kannattaa puhua syyttelemättä, ehdottaa itse aktiivisesti parempia ruokia ja myös valmistaa niitä. Nälkäähän ei tarvitse nähdä, mutta ravinnon sisältöä kannattaa tarkistaa. Limsat, alkoholi, karkit, suklaat ja sipsit sisältää törkeästi tyhjää sokeria ja kaloreita, joten niitä kannattaa vähentää ensimmäisenä. Mulla ei toimi kokonaan karsiminen motivaatioon, päin vastoin. Joten ainakin itselläni toimii paremmin asian tiedostaminen ja ääneen sanominen ja sitä kautta asennemuutos. Kerro vaimolle, että olisi kiva yhdessä aloittaa terveellisemmät elintavat ja muista myös antaa positiivista palautetta paremmista valinnoista. Notkahduksista ei kannata tehdä elämää suurempia ongelmia vaan kannustaa jatkamaan kohti parempaa. Yksittäisillä päivillä ei ole niin väliä, kokonaiskuva ratkaisee. Kuulostaa kyllä vähän siltä, että ap:n vaimo ei usko onnistuvansa ja hänen mielikuvissaan laihduttaminen on aina vaan kärsimystä ja nälkää. Iso kompastuskivi on myös ruualla palkitseminen, ts. "kävin tänään lenkillä, ansaitsen suklaata/pizzaa/tms." Olen itsekin siihen joskus sortunut, yllättävää että tuloksia ei juuri näkynyt sillä tyylillä. Tsemppiä teille elämänmuutokseen, jos vaimo ei heti innostu niin aloita ap silti itse remontti ja jatka sitä, ehkäpä vaimo saa sinusta motivaation myös itse aloittaa tosissaan!

En saa mennä edelle, vaimo suuttuu. Aikoinaan kävin salilla ja dieettasin, vyötäröltä lähti 6cm kiloja 5. Siitäpä vaimo suuttui ja uhritui, alkoi joka iltaiset sipsiä suklaa juhlat. Ap

Huh, sun vaimolla on ainakin 40 kg ylipainoa. Vaatii todella ison elämänmuutoksen, että saa painon terveisiin mittoihin. Ja sen pitää lähteä hänestä itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Huh, sun vaimolla on ainakin 40 kg ylipainoa. Vaatii todella ison elämänmuutoksen, että saa painon terveisiin mittoihin. Ja sen pitää lähteä hänestä itsestään.

Tahtoa löytyy, mutta pitkäjänteisyys puuttuu täysin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vaimon pitäisi ensin saada sisältöä elämään, saada työ tai opiskelupaikka. Nyt hän on varmasti masentunut, kun on nalkissa kotona, ja lohtusyö.

Työttömänä yleensä lihoo helposti. Kun olen töissä, työ tuo päivään enemmän rytmiä, ei kerta kaikkiaan ehdi napostella. Ja laihtuminen vaatii sitä että nukkuminen on kunnossa eikä elämässä ole isoja stressitekijöitä. Vaimosi on selvästi joutunut negatiiviseen kierteeseen laihdutuksen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

VV* kirjoitti:

Just puhuttiin miehen kanssa, että pitäis järkeistää vähän syömisiä yhdessä. Molemmat ollaan sellasia iltamässäilijöitä, mies enemmän herkkujen perään, mutta tulee niitä siinä itsekin syötyä.

Ihan ajateltiin aloittaa juomalla enemmän vettä (voidaan muistutella toisiamme, molemmat yhtä huonoja juomaan), iltapalat suunnitellaan fiksummaksi viikolla. Mies ehdotti mm. mysliä ja jogurttia ja enemmän hedelmiä. Monesti syödään ihan mitä sattuu iltaisin, nugetteja, pizzaa, patonkeja ym. Sovittiin, että herkkuja ostetaan vain viikonloppuisin ja arkisin lisätään salaatteja ja muuta terveellisempää ruokavalioon. Pizzasta tykätään molemmat, mutta tästä lähtien pääsääntöisesti pidetään vain yksi pizzapäivä viikossa.

Asioista kannattaa puhua syyttelemättä, ehdottaa itse aktiivisesti parempia ruokia ja myös valmistaa niitä. Nälkäähän ei tarvitse nähdä, mutta ravinnon sisältöä kannattaa tarkistaa. Limsat, alkoholi, karkit, suklaat ja sipsit sisältää törkeästi tyhjää sokeria ja kaloreita, joten niitä kannattaa vähentää ensimmäisenä. Mulla ei toimi kokonaan karsiminen motivaatioon, päin vastoin. Joten ainakin itselläni toimii paremmin asian tiedostaminen ja ääneen sanominen ja sitä kautta asennemuutos. Kerro vaimolle, että olisi kiva yhdessä aloittaa terveellisemmät elintavat ja muista myös antaa positiivista palautetta paremmista valinnoista. Notkahduksista ei kannata tehdä elämää suurempia ongelmia vaan kannustaa jatkamaan kohti parempaa. Yksittäisillä päivillä ei ole niin väliä, kokonaiskuva ratkaisee. Kuulostaa kyllä vähän siltä, että ap:n vaimo ei usko onnistuvansa ja hänen mielikuvissaan laihduttaminen on aina vaan kärsimystä ja nälkää. Iso kompastuskivi on myös ruualla palkitseminen, ts. "kävin tänään lenkillä, ansaitsen suklaata/pizzaa/tms." Olen itsekin siihen joskus sortunut, yllättävää että tuloksia ei juuri näkynyt sillä tyylillä. Tsemppiä teille elämänmuutokseen, jos vaimo ei heti innostu niin aloita ap silti itse remontti ja jatka sitä, ehkäpä vaimo saa sinusta motivaation myös itse aloittaa tosissaan!

En saa mennä edelle, vaimo suuttuu. Aikoinaan kävin salilla ja dieettasin, vyötäröltä lähti 6cm kiloja 5. Siitäpä vaimo suuttui ja uhritui, alkoi joka iltaiset sipsiä suklaa juhlat. Ap

Samantapainen tilanne, mutta lihava on mies.

Tehtiin sopimus terveellisestä elämäntapamuutoksesta, itse pääsin normaalipainoon ja liikunta tuntuu nykyään jopa mukavalta. Mies on vihainen, koska olen onnistunut.

,Ei puhettakaan että enää yrittäisi samaa, vaipunut itsesääliin ja minun syyllistämiseen.

Jos ei olisi lapsia, niin oisin jo lähtenyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimon pitäisi ensin saada sisältöä elämään, saada työ tai opiskelupaikka. Nyt hän on varmasti masentunut, kun on nalkissa kotona, ja lohtusyö.

Työttömänä yleensä lihoo helposti. Kun olen töissä, työ tuo päivään enemmän rytmiä, ei kerta kaikkiaan ehdi napostella. Ja laihtuminen vaatii sitä että nukkuminen on kunnossa eikä elämässä ole isoja stressitekijöitä. Vaimosi on selvästi joutunut negatiiviseen kierteeseen laihdutuksen kanssa.

Meillä kyllä nukutaan ja paljon. Eikä ole mitään stressitekijöitä, ei lapsia tai lemmikkejä. AP

Anna mä arvaan, puolisosi oli normaalipainoinen tavatessanne ja pikkuhiljaa alkoi lihoa ällistämään? Sano että liitto ei jatku mikäli paino ei lähde laskuun. Jos haluaa jatkaa elämää kanssasi, niin ei ole kovin vaikea juttu katsoa mitä sinne suuhunsa pistää.

Joskus parikymppisenä harrastin liikuntaa useampana päivänä viikossa, pyöräilin n tunnin hyötyliikuntaa töihin ja lisäksi vielä laihdutin. Paino ei meinannut tulla alaspäin laisinkaan (ehkä n 10 kiloa liikaa), silloinen puoliso painosti, itsekin laihdutti ja epäili selkeästi että syön salaa. Ahdisti niin maan h*lvetisti, ja rääkkäsin itseäni todella paljon.

Jälkikäteen on helppo todeta että syynä oli tämä ainainen stressi, hormooniehkäisy (joka kyllä vaihtui) ja varmasti osittain myös huono dieetti (kalorien laskentaa johon sitten pystyi kyllä vetämään vaikka karkkia kun oikein priorisoi sitä salaattia - itselleni tämä ei näytä toimivan, vaan sama määrä kaloreita "terveellisestä" ruoasta kyllä tekee eron).

No, eron jälkeen ahdistus loppui ja kilot karisi melkein itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimon pitäisi ensin saada sisältöä elämään, saada työ tai opiskelupaikka. Nyt hän on varmasti masentunut, kun on nalkissa kotona, ja lohtusyö.

Työttömänä yleensä lihoo helposti. Kun olen töissä, työ tuo päivään enemmän rytmiä, ei kerta kaikkiaan ehdi napostella. Ja laihtuminen vaatii sitä että nukkuminen on kunnossa eikä elämässä ole isoja stressitekijöitä. Vaimosi on selvästi joutunut negatiiviseen kierteeseen laihdutuksen kanssa.

Pliis. Jos olis töissä, niin syynä olis työ. Älä jaksa

Suosittelen Ozempicia.

Maksaa kyllä, mutta tehokas. Ei tartte laskea kaloreita.

Vierailija kirjoitti:

Huh, sun vaimolla on ainakin 40 kg ylipainoa. Vaatii todella ison elämänmuutoksen, että saa painon terveisiin mittoihin. Ja sen pitää lähteä hänestä itsestään.

Vajaa 40 kg, mutta muuten totta

Vierailija kirjoitti:

Anna mä arvaan, puolisosi oli normaalipainoinen tavatessanne ja pikkuhiljaa alkoi lihoa ällistämään? Sano että liitto ei jatku mikäli paino ei lähde laskuun. Jos haluaa jatkaa elämää kanssasi, niin ei ole kovin vaikea juttu katsoa mitä sinne suuhunsa pistää.

Lievästi ylipainoinen oli tavatessa. Jossain vaiheessa ei vaan mikään kiinnostanut, kuin kotona oleilu ja syöminen. Silloin jo vihjailin että jotakin voisi tehdä. Suuttui niin, että löi availla naamaan. Ja lihoi lisää 10kg, ihan vaan vi t tuillakseen kuulema.

Yhdessä vaiheessa sai 10kg pois, syy selvisi, ihastunut työkaveriin. No se mies lopulta vaihtoi työpaikkaa, ja vaimon paino nousi taas.

Nyt on vuoden verran "laihduttanut"

Ap

Ap:n vaimo on väkivaltainen, lapsellinen ja kiukutteleva läski. Aikamoinen saalis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimon pitäisi ensin saada sisältöä elämään, saada työ tai opiskelupaikka. Nyt hän on varmasti masentunut, kun on nalkissa kotona, ja lohtusyö.

Työttömänä yleensä lihoo helposti. Kun olen töissä, työ tuo päivään enemmän rytmiä, ei kerta kaikkiaan ehdi napostella. Ja laihtuminen vaatii sitä että nukkuminen on kunnossa eikä elämässä ole isoja stressitekijöitä. Vaimosi on selvästi joutunut negatiiviseen kierteeseen laihdutuksen kanssa.

Pliis. Jos olis töissä, niin syynä olis työ. Älä jaksa

Jollakin voi olla syynä työ, riippuu paljon työstä.

Itselläni syynä lihomiseen oli työttömyys. Samoin loma-aikoina olen lihonut. Teen arkisin klo 8-16 työtä ja syön silloin lounaan, välipalan ja päivällisen kellontarkasti kun on lounas- ja kahvitauot. Yleensä työviikkojen aikana paino laskee ja viikonloppuna & lomilla nousee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna mä arvaan, puolisosi oli normaalipainoinen tavatessanne ja pikkuhiljaa alkoi lihoa ällistämään? Sano että liitto ei jatku mikäli paino ei lähde laskuun. Jos haluaa jatkaa elämää kanssasi, niin ei ole kovin vaikea juttu katsoa mitä sinne suuhunsa pistää.

Lievästi ylipainoinen oli tavatessa. Jossain vaiheessa ei vaan mikään kiinnostanut, kuin kotona oleilu ja syöminen. Silloin jo vihjailin että jotakin voisi tehdä. Suuttui niin, että löi availla naamaan. Ja lihoi lisää 10kg, ihan vaan vi t tuillakseen kuulema.

Yhdessä vaiheessa sai 10kg pois, syy selvisi, ihastunut työkaveriin. No se mies lopulta vaihtoi työpaikkaa, ja vaimon paino nousi taas.

Nyt on vuoden verran "laihduttanut"

Ap

0/5. Tunnistan sun tyylin.