Miten motivoida puoliso laihduttamaan? Ollaan yhdessä laskettu kaloreita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna mä arvaan, puolisosi oli normaalipainoinen tavatessanne ja pikkuhiljaa alkoi lihoa ällistämään? Sano että liitto ei jatku mikäli paino ei lähde laskuun. Jos haluaa jatkaa elämää kanssasi, niin ei ole kovin vaikea juttu katsoa mitä sinne suuhunsa pistää.

Lievästi ylipainoinen oli tavatessa. Jossain vaiheessa ei vaan mikään kiinnostanut, kuin kotona oleilu ja syöminen. Silloin jo vihjailin että jotakin voisi tehdä. Suuttui niin, että löi availla naamaan. Ja lihoi lisää 10kg, ihan vaan vi t tuillakseen kuulema.

Yhdessä vaiheessa sai 10kg pois, syy selvisi, ihastunut työkaveriin. No se mies lopulta vaihtoi työpaikkaa, ja vaimon paino nousi taas.

Nyt on vuoden verran "laihduttanut"

Ap

0/5. Tunnistan sun tyylin.

Poistu sekopää mun ketjusta

Arvasin että kun tuon kirjoituksen teit, niin vastaukseksi tulee jotain pään silittelyä, että ymmärrä häntä ja anna asian olla. Fakta on se, että laidutus on kiinni korvien välistä. Sen takia aihe on niin arka, koska sitä ei jotenkin saisi ääneen todeta, että itsekuristahan tässä on lopulta kysymys. 

Laiduttaminen on yksinkertaista, mutta samalla vaikeaa. Mitään personal traineria tai ravintoterapeuttia ei oikeasti tarvita. Niiden tehtävä on lähinnä tukea ja ohjata, mutta täysin samat jutut voi tehdä ilman heitäkin. 

Todellisuudessa vaimosi energiatarve on jossain parin tonnin hujakoilla. Ja jos ajatellaan, että -500kcl päivä on leppoisa laidutustahti. Niin siitä vain laskemaan ja pitämään se valittu linja. Mistään muusta ei ole kyse. Eihän se super-helppoa ole, mutta ei missään nimessä monimutkaista. Paino putoaa tasaiseen tahtiin, oli sitten mitkä stressitasot tahansa tai sinkki ja c-vitamiinipitoisuudet mitä hyvänsä.

Niin sanotut "laihdutuskauppiaat", eli henkilöt jotka tekevät tällä businesta varmasti pelottelevat, kutsuvat kursseilleen ja valmennukseen. He kertovat kauhutarinoita painon juuttumisesta paikoilleen, että väärin laihduttamalla lähtee vain nesteet ja miten lihakset surkastuvat pois. Totuus on se, ettei vaimosi keho ole ikiliikkuja. Se ei siis generoi energiaa ilmasta/tyhjästä. Jos matematiikka pitää, rasvaa lähtee. Ihmisen aivot on kehon kova pomo. Kun veren ravinteet ja energia käy vähiin, niin aivot ei anna kehon kuolla pois. Ei. Se käskee haimaa tuottamaan glukakonia. Tuo hormoni virtaa suonissa rasvakudokseen ja pakottaa ne luovuttamaan energiansa elimistön käyttöön. Rasvasolun mielipidettä ei kysytä. Se vapauttaa energian, hajoten vedeksi, hiilidioksidiksi ja ravinteiksi jotka maksa prosessoi pomon kelpuuttamaksi ravinnoksi. Vesi pissitään pois ja hiilidioksidi kuljetetaan keuhkojen sisäpinnalle, mistä se hengitetään ulos.

Aina kun sellaiset 7000kcl on poltettu, se tietää yhden rasvakilon häipymistä elimistöstä. Ja vaikka paino junnaisi, ei kaava muutu. Painokäyrä tutkitusti ja todistetusti ottaa sen kyllä kiinni. Edelleekin: energiaa ei synny tyhjästä. Elimistö voi laittaa vastaan ja usein laittaakin, mutta se ei hidasta prosessia kuin marginaalisesti.

Mikä tästä sitten tekee niin vaikeaa? No se nälkä ja oma mieli. Ihminen ei kestä karmeaa nälän tunnetta loputtomasti. Siksi pitää löytää oikeanlaista syötävää ja tukea energiankulutusta liikunnalla. Liikunnan adrenaliini poistaa nälän tunnetta hetkeksi. Sen jälkeen nälän kovimman piikin voi taittaa maltillisella iltapalalla ja nukkumaan. Aamulla on taas uusi päivä ja uudet sallitut kalorit.

Mikä minä olen sanomaan? No -40kg vuoden aikana otin rasvaa pois. Se minä olen sanomaan. Itse ajattelin asian niin, että tavoite on tunnetta tärkeämpi. Kropalla oli joo nälkäkin, tosin pidin sen maltillisena, mutta nälkä on vain tunne. Tavoite on tunnetta tärkeämpi. Siitä se on kiinni: omasta tahdonvoimasta.

Jos vaikka keskustelisit vaimon kanssa siitä, miksi hän kokee, että painonpudotus on ylipäätään hankalaa.

Positiivisessa hengessä, ei siten, että sinä motkotat epäonnistumisista.

Kalorien laskeminen voi olla todella rasittavaa. Mielestäni se on todella hyvä silmiä avaava työkalu niille, jotka "ei syö paljon mitään" ja ei ole hajuakaan paljonko energiaa missäkin on. Sillä selviää nopeasti, miten paljon oikeaa ruokaa voi syödä niihin kaloreihin ja miten pienistäkin herkuista pamahtaa lukemat kattoon.

Mutta jos on jo pitkään sitä tehnyt niin se tieto on jo ja pitäis löytää motivaatio soveltaa sitä. Se motivaatio joko tulee sisältä tai sitten ei. Vieressä ruokaani kyttäävä mies olisi itselle ainakin vihoviimeinen motivaattori...

Vierailija kirjoitti:

Arvasin että kun tuon kirjoituksen teit, niin vastaukseksi tulee jotain pään silittelyä, että ymmärrä häntä ja anna asian olla. Fakta on se, että laidutus on kiinni korvien välistä. Sen takia aihe on niin arka, koska sitä ei jotenkin saisi ääneen todeta, että itsekuristahan tässä on lopulta kysymys. 

Laiduttaminen on yksinkertaista, mutta samalla vaikeaa. Mitään personal traineria tai ravintoterapeuttia ei oikeasti tarvita. Niiden tehtävä on lähinnä tukea ja ohjata, mutta täysin samat jutut voi tehdä ilman heitäkin. 

Todellisuudessa vaimosi energiatarve on jossain parin tonnin hujakoilla. Ja jos ajatellaan, että -500kcl päivä on leppoisa laidutustahti. Niin siitä vain laskemaan ja pitämään se valittu linja. Mistään muusta ei ole kyse. Eihän se super-helppoa ole, mutta ei missään nimessä monimutkaista. Paino putoaa tasaiseen tahtiin, oli sitten mitkä stressitasot tahansa tai sinkki ja c-vitamiinipitoisuudet mitä hyvänsä.

Niin sanotut "laihdutuskauppiaat", eli henkilöt jotka tekevät tällä businesta varmasti pelottelevat, kutsuvat kursseilleen ja valmennukseen. He kertovat kauhutarinoita painon juuttumisesta paikoilleen, että väärin laihduttamalla lähtee vain nesteet ja miten lihakset surkastuvat pois. Totuus on se, ettei vaimosi keho ole ikiliikkuja. Se ei siis generoi energiaa ilmasta/tyhjästä. Jos matematiikka pitää, rasvaa lähtee. Ihmisen aivot on kehon kova pomo. Kun veren ravinteet ja energia käy vähiin, niin aivot ei anna kehon kuolla pois. Ei. Se käskee haimaa tuottamaan glukakonia. Tuo hormoni virtaa suonissa rasvakudokseen ja pakottaa ne luovuttamaan energiansa elimistön käyttöön. Rasvasolun mielipidettä ei kysytä. Se vapauttaa energian, hajoten vedeksi, hiilidioksidiksi ja ravinteiksi jotka maksa prosessoi pomon kelpuuttamaksi ravinnoksi. Vesi pissitään pois ja hiilidioksidi kuljetetaan keuhkojen sisäpinnalle, mistä se hengitetään ulos.

Aina kun sellaiset 7000kcl on poltettu, se tietää yhden rasvakilon häipymistä elimistöstä. Ja vaikka paino junnaisi, ei kaava muutu. Painokäyrä tutkitusti ja todistetusti ottaa sen kyllä kiinni. Edelleekin: energiaa ei synny tyhjästä. Elimistö voi laittaa vastaan ja usein laittaakin, mutta se ei hidasta prosessia kuin marginaalisesti.

Mikä tästä sitten tekee niin vaikeaa? No se nälkä ja oma mieli. Ihminen ei kestä karmeaa nälän tunnetta loputtomasti. Siksi pitää löytää oikeanlaista syötävää ja tukea energiankulutusta liikunnalla. Liikunnan adrenaliini poistaa nälän tunnetta hetkeksi. Sen jälkeen nälän kovimman piikin voi taittaa maltillisella iltapalalla ja nukkumaan. Aamulla on taas uusi päivä ja uudet sallitut kalorit.

Mikä minä olen sanomaan? No -40kg vuoden aikana otin rasvaa pois. Se minä olen sanomaan. Itse ajattelin asian niin, että tavoite on tunnetta tärkeämpi. Kropalla oli joo nälkäkin, tosin pidin sen maltillisena, mutta nälkä on vain tunne. Tavoite on tunnetta tärkeämpi. Siitä se on kiinni: omasta tahdonvoimasta.

No jaa. Mun -20kg rasvaa puolessatoistavuodessa vaati kyllä kovaa aivojumppaa, itsensätutkiskelua ja elämänarvojen uudelleenarviointia. Tahdonvoima ja itsekuri ei polttanut grammaakaan rasvaa, mutta uusien tapojen opettelu, omien heikkouksien ja epäonnistumisten hyväksyminen ja vahvuuksien tunnistaminen kylläkin.

Itse silittelin kovastikin omaa päätäni.

Vierailija kirjoitti:

Arvasin että kun tuon kirjoituksen teit, niin vastaukseksi tulee jotain pään silittelyä, että ymmärrä häntä ja anna asian olla. Fakta on se, että laidutus on kiinni korvien välistä. Sen takia aihe on niin arka, koska sitä ei jotenkin saisi ääneen todeta, että itsekuristahan tässä on lopulta kysymys. 

Laiduttaminen on yksinkertaista, mutta samalla vaikeaa. Mitään personal traineria tai ravintoterapeuttia ei oikeasti tarvita. Niiden tehtävä on lähinnä tukea ja ohjata, mutta täysin samat jutut voi tehdä ilman heitäkin. 

Todellisuudessa vaimosi energiatarve on jossain parin tonnin hujakoilla. Ja jos ajatellaan, että -500kcl päivä on leppoisa laidutustahti. Niin siitä vain laskemaan ja pitämään se valittu linja. Mistään muusta ei ole kyse. Eihän se super-helppoa ole, mutta ei missään nimessä monimutkaista. Paino putoaa tasaiseen tahtiin, oli sitten mitkä stressitasot tahansa tai sinkki ja c-vitamiinipitoisuudet mitä hyvänsä.

Niin sanotut "laihdutuskauppiaat", eli henkilöt jotka tekevät tällä businesta varmasti pelottelevat, kutsuvat kursseilleen ja valmennukseen. He kertovat kauhutarinoita painon juuttumisesta paikoilleen, että väärin laihduttamalla lähtee vain nesteet ja miten lihakset surkastuvat pois. Totuus on se, ettei vaimosi keho ole ikiliikkuja. Se ei siis generoi energiaa ilmasta/tyhjästä. Jos matematiikka pitää, rasvaa lähtee. Ihmisen aivot on kehon kova pomo. Kun veren ravinteet ja energia käy vähiin, niin aivot ei anna kehon kuolla pois. Ei. Se käskee haimaa tuottamaan glukakonia. Tuo hormoni virtaa suonissa rasvakudokseen ja pakottaa ne luovuttamaan energiansa elimistön käyttöön. Rasvasolun mielipidettä ei kysytä. Se vapauttaa energian, hajoten vedeksi, hiilidioksidiksi ja ravinteiksi jotka maksa prosessoi pomon kelpuuttamaksi ravinnoksi. Vesi pissitään pois ja hiilidioksidi kuljetetaan keuhkojen sisäpinnalle, mistä se hengitetään ulos.

Aina kun sellaiset 7000kcl on poltettu, se tietää yhden rasvakilon häipymistä elimistöstä. Ja vaikka paino junnaisi, ei kaava muutu. Painokäyrä tutkitusti ja todistetusti ottaa sen kyllä kiinni. Edelleekin: energiaa ei synny tyhjästä. Elimistö voi laittaa vastaan ja usein laittaakin, mutta se ei hidasta prosessia kuin marginaalisesti.

Mikä tästä sitten tekee niin vaikeaa? No se nälkä ja oma mieli. Ihminen ei kestä karmeaa nälän tunnetta loputtomasti. Siksi pitää löytää oikeanlaista syötävää ja tukea energiankulutusta liikunnalla. Liikunnan adrenaliini poistaa nälän tunnetta hetkeksi. Sen jälkeen nälän kovimman piikin voi taittaa maltillisella iltapalalla ja nukkumaan. Aamulla on taas uusi päivä ja uudet sallitut kalorit.

Mikä minä olen sanomaan? No -40kg vuoden aikana otin rasvaa pois. Se minä olen sanomaan. Itse ajattelin asian niin, että tavoite on tunnetta tärkeämpi. Kropalla oli joo nälkäkin, tosin pidin sen maltillisena, mutta nälkä on vain tunne. Tavoite on tunnetta tärkeämpi. Siitä se on kiinni: omasta tahdonvoimasta.

Näinhän se on, mulla ei ole ongelmia kärsiä hieman epämukavuutta.

Vaimo kiukutellut ja pihdannut nyt tämän koko 6 päivää ja illat valittanut nälkää.

No selvisi, että on syönyt 2200 kcal joka päivä, eli tuolla määrällä paino pysyy samana. Miten voi vielä olla nälkä muka?

Onko aivot sekaisin, kun on vuosia saanut syödä mitä huvittaa ja aina mahan täydeltä?

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka keskustelisit vaimon kanssa siitä, miksi hän kokee, että painonpudotus on ylipäätään hankalaa.

Positiivisessa hengessä, ei siten, että sinä motkotat epäonnistumisista.

Ollaan puhuttu. Ei kestä nälkää, ja koko viikonloppukin oli kuulemma tylsä, kun ei saanut muutamaa lasia viiniä ja lauantainaherkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka keskustelisit vaimon kanssa siitä, miksi hän kokee, että painonpudotus on ylipäätään hankalaa.

Positiivisessa hengessä, ei siten, että sinä motkotat epäonnistumisista.

Eli ei rakentavia ratkaisuja? No sitten, muista vahtia vaimon jokaista suupalaa ja mainita kaloreista, liikkumattomuudesta, laiskuudesta ja viimekädessä uhkailla erolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka keskustelisit vaimon kanssa siitä, miksi hän kokee, että painonpudotus on ylipäätään hankalaa.

Positiivisessa hengessä, ei siten, että sinä motkotat epäonnistumisista.

Ollaan puhuttu. Ei kestä nälkää, ja koko viikonloppukin oli kuulemma tylsä, kun ei saanut muutamaa lasia viiniä ja lauantainaherkkuja.

No millaisia ratkaisuehdotuksia löysitte näihin ongelmiin?

Vierailija kirjoitti:

Kalorien laskeminen voi olla todella rasittavaa. Mielestäni se on todella hyvä silmiä avaava työkalu niille, jotka "ei syö paljon mitään" ja ei ole hajuakaan paljonko energiaa missäkin on. Sillä selviää nopeasti, miten paljon oikeaa ruokaa voi syödä niihin kaloreihin ja miten pienistäkin herkuista pamahtaa lukemat kattoon.

Mutta jos on jo pitkään sitä tehnyt niin se tieto on jo ja pitäis löytää motivaatio soveltaa sitä. Se motivaatio joko tulee sisältä tai sitten ei. Vieressä ruokaani kyttäävä mies olisi itselle ainakin vihoviimeinen motivaattori...

Minua on pyydetty tueksi monta kertaa. Nyt kun vihdoin osallistun (lievästi ylipainoinen) niin sekään ei hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka keskustelisit vaimon kanssa siitä, miksi hän kokee, että painonpudotus on ylipäätään hankalaa.

Positiivisessa hengessä, ei siten, että sinä motkotat epäonnistumisista.

Ollaan puhuttu. Ei kestä nälkää, ja koko viikonloppukin oli kuulemma tylsä, kun ei saanut muutamaa lasia viiniä ja lauantainaherkkuja.

No millaisia ratkaisuehdotuksia löysitte näihin ongelmiin?

Kerran kahdessa viikossa saa syödä mitä ikinä haluaa ja vetää lärvit.

Ehkä tuokin rentoutuu sitten, ja vihdoin lohkeaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna mä arvaan, puolisosi oli normaalipainoinen tavatessanne ja pikkuhiljaa alkoi lihoa ällistämään? Sano että liitto ei jatku mikäli paino ei lähde laskuun. Jos haluaa jatkaa elämää kanssasi, niin ei ole kovin vaikea juttu katsoa mitä sinne suuhunsa pistää.

Lievästi ylipainoinen oli tavatessa. Jossain vaiheessa ei vaan mikään kiinnostanut, kuin kotona oleilu ja syöminen. Silloin jo vihjailin että jotakin voisi tehdä. Suuttui niin, että löi availla naamaan. Ja lihoi lisää 10kg, ihan vaan vi t tuillakseen kuulema.

Yhdessä vaiheessa sai 10kg pois, syy selvisi, ihastunut työkaveriin. No se mies lopulta vaihtoi työpaikkaa, ja vaimon paino nousi taas.

Nyt on vuoden verran "laihduttanut"

Ap[/quot

Aiemmin sanoit että on kotona työttömänä. Taidat olla trolli;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna mä arvaan, puolisosi oli normaalipainoinen tavatessanne ja pikkuhiljaa alkoi lihoa ällistämään? Sano että liitto ei jatku mikäli paino ei lähde laskuun. Jos haluaa jatkaa elämää kanssasi, niin ei ole kovin vaikea juttu katsoa mitä sinne suuhunsa pistää.

Lievästi ylipainoinen oli tavatessa. Jossain vaiheessa ei vaan mikään kiinnostanut, kuin kotona oleilu ja syöminen. Silloin jo vihjailin että jotakin voisi tehdä. Suuttui niin, että löi availla naamaan. Ja lihoi lisää 10kg, ihan vaan vi t tuillakseen kuulema.

Yhdessä vaiheessa sai 10kg pois, syy selvisi, ihastunut työkaveriin. No se mies lopulta vaihtoi työpaikkaa, ja vaimon paino nousi taas.

Nyt on vuoden verran "laihduttanut"

Ap[/quot

Aiemmin sanoit että on kotona työttömänä. Taidat olla trolli;)

Niin? Ihastus oli syksyllä 2018,sitä en koskaan unohda...

Ap

Toi itsekurimyytti saisi jo mennä. Tahdonvoima on tutkitusti kuin lihas, se väsyy kun sitä käyttää. Se auttaa vaikean paikan yli mutta ei kestä pidemmän päälle.

Jos iltaisin on kova nälkä, on syönyt päivällä joko liian vähän tai asioita jotka pitävät huonosti kylläisenä. Ei sitä juuri kukaan pidemmän päälle jaksa vaan kestää ja kestää nälkää. Varmaan joku mutta niin harva ettei sen varaan kannata laskea.

Mikä sitten toimii? Ihminen on tapojensa orja joten uusien parempien tapojen kehittäminen. Pitää löytää ne itselle maistuvat ravitsevat ruoat ja urautua syömään niitä.

Ja toiseksi identiteetti. Minä olen ihminen joka pitää terveydestään huolta / tekee järkeviä valintoja jne. osana minäkuvaa automatisoi niitä valintoja.

Heittäkää se kalorilaskuri roskiin ja keskittykää ruokavalioon. Tai siis sen korjaamiseen. Ja vaa'alla ette käy ainakaan kuukauteen. 

Sitten alat kehittelemään jotain mukavia pikkuretkiä tms.

Kokeilkaa ketodieettiä niin ei tarvii nähdä nälkää. Ja joillain(esim itselläni) paino putoaa sykäyksittäin. Esim pysyy 10 päivää samassa tai nousee ja sitten meneekin kerralla yli kilon alaspäin(siihen viikon takaiseen verrattuna).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna mä arvaan, puolisosi oli normaalipainoinen tavatessanne ja pikkuhiljaa alkoi lihoa ällistämään? Sano että liitto ei jatku mikäli paino ei lähde laskuun. Jos haluaa jatkaa elämää kanssasi, niin ei ole kovin vaikea juttu katsoa mitä sinne suuhunsa pistää.

Lievästi ylipainoinen oli tavatessa. Jossain vaiheessa ei vaan mikään kiinnostanut, kuin kotona oleilu ja syöminen. Silloin jo vihjailin että jotakin voisi tehdä. Suuttui niin, että löi availla naamaan. Ja lihoi lisää 10kg, ihan vaan vi t tuillakseen kuulema.

Yhdessä vaiheessa sai 10kg pois, syy selvisi, ihastunut työkaveriin. No se mies lopulta vaihtoi työpaikkaa, ja vaimon paino nousi taas.

Nyt on vuoden verran "laihduttanut"

Ap[/quot

Aiemmin sanoit että on kotona työttömänä. Taidat olla trolli;)

Niin? Ihastus oli syksyllä 2018,sitä en koskaan unohda...

Ap

Vaimosi kirjoittelee täällä usein nimenomaan laihduttamisesta ja sen vaikeudesta. On kertonut myös tuosta ihastuksestaan useita kertoja. Eiköhän hän ole tämänkin aloituksen jo nähnyt ja lukenut joten jatkakaa keskustelua siellä kotona. Eikö :)

Vierailija kirjoitti:

Hei laihdutusvalittaja on astunut palstalle mielikuvitusmiehensä saappaissa. On ollut oikein pt ja kaikki. Hauskaa vaihtelua 🙂

😂😉 Taitaa olla salasyöppö...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimosi on ihan oikeassa. Turha kärsiä nälkää ja laskea kaloreita. Keskittykää kivoihin yhteisiin hetkiin, jotka samalla on askel terveelisempään suuntaan. Esim käykää kävelyllä ja tehkää yhdessä terveellistä ruokaa ilman kaloreiden laskentaa. Lakkaa puhumasta painosta ja laihduttamisesta. Kehu vaimoa miten ihana se on jo nyt. Relaa. Elämään, myös terveelisempään, kuuluu ilo ja nautinto, ja siihen mahtuu välillä myös ns. vähemmän terveelliset valinnat. Veikkaan, että vuoden päästä asenteesi takia sinä tuskailet jojoilun kanssa, mut vaimo porskuttaa elämäänsä tyytyväisenä ja pysyvästi hoikenpana.

Eipälen suuresti. Vaimo on tässä monta vuotta "laihduttanut", mitään ei koskaan tapahdu. Kokeili lisätä liikuntaa. No paino vain nousi.

Nyt päätin tukea osallistumalla ja toinen vain luovuttaa, ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen.

Autatko mielestäsi kalorinlaskennalla ja vanhojen epäonnistumisten listauksella? Miksi et tue terveellisten vaihtoehtojen valinnalla ja kannustuksella?

Te ilmeisesti hypitte vaa'alla. Se nyt ainakin kannattaa unohtaa, vaikka houkuttaakin. Kellonajasta, pissahädästä ja kuukautiskierron vaiheista ym. johtuen paino voi vaihdella paljonkin saman vuorokauden aikana.

Lopuksi totean, että painosi on pudonnut 800 g/4 pvä. Enemmänkin voi pudota vaikka pahassa parin päivän vatsataudissa. Se ei tarkoita laihtumista!

P. S. Kerrot myös vaimosi olleen pitkään työttömänä, joten stressiä ei sinusta ole. Hei haloo! Kuuntele nyt ketä työtöntä vain: tuo välitilassa roikkuminen rahattomana, tulevaisuutta murehtien, on hyvinkin stressaavaa.

Nyt kun vaimosi on surullisena, pettyneenä ja vihaisena ulkona, sinulla on oiva tilaisuus miettiä omasta puolestasi toimivaa ja kannustavaa lähestymistä jatkoon. Tsemppiä sinulle! 💛

itseasiassa tutkimustiedon mukaan päivittäin vaa'alla käyvät laihtuvat todennäköisimmin. Kannattaa käydä vaa'alla aina vain aamuisin aamupissan jälkeen. On yllättävän motivoivaa, kun näkee reaaliaikaisesti edellisen päivän valintojen vaikutukset vaa'alla seisoessaan. Jos on vetänyt kunnon ähkyn, niin paino on heti pompsahtanut. Jos taas on syönyt kevyemmin, niin joka aamu on 100-200 gr veks painosta.

Vierailija kirjoitti:

Laihduttaminen ON vaikeaa, ellei ole motivaatio täysin kohdillaan. Minulla ei ehkä ole ja työläältä tuntuu, mutta korvaan sen tahdonvoimalla. Kesän jälkeen ei auttanut kuin jättää kaikki herkut ostamatta, sekä pistää korkki kiinni, myös ne ihanat "pari lasia viiniä" viikonloppuisin. Pitkällä kävelyllä käyn monta kertaa viikossa sekä kävelen työmatkat. Nyt on elokuussa 3 kg lähtenyt, että hidas ja iloton prosessihan tämä on. Mutta toisaalta, teen sen terveys edellä, se motivoi enemmän kuin hidas painon putoaminen.

Itse jätin sipsit vain pieneen pussiin pe karkkipäivään, lisäsin kasviksia joka aterialle, esim raaka kukkakaali ja kesäkurpitsa ja porkkana helppoja, salaateista en pysty jättämään juustoja pois, muuten ei maistu miltään ja viinin lipittelyäkään en jättänyt, vähensin kyllä ja kävelylenkkejä pidensin, menen esim kaukana olevampaan kauppaan tai jään bussissa pari pysäkkiä aiemmin pois jne. 4kg lähtenyt 2: ssa kk: ssa. Jos vähän repsahtaa, so what. Jos söinkin pullan kylässä, nautin sitten joka suupalasta. Siinä on ollut eniten oppimista. Olo keveämpi enkä puuskuta joka ylämäessä enää. Aion jatkaa tällä suvaitsevalla linjalla.

Tsemppiä kaikille painon pudottajille! 🍀🥕🥒