Lue keskustelun säännöt.
Jotkut ne ovat AINA myöhässä. Mikä siinä on, ettei voi olla koskaan ajoissa?
Kommentit (1186)
Joo ei näitä "sori oon vähä myöhäs" tyyppejä jaksa pitkään katella. Oo vaan rauhas myöhäs, mä meen rauhas himaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vaan kehtaa. Ärsyttää töissäkin odotella monta kertaa viikossa työkaveria, joka hyvin tietää, että joka päivä on tehtävienjako tasan klo 9.30 (jolloin osa porukasta on ollut töissä jo 2,5 tuntia). Millään tuo yksi ei vaan ehdi ajoissa paikalle. Pomo on puhuttanut, mutta ei julkisella puolella ei tuollaisesta mitään varoituksia jaella, ja homma vaan jatkuu.
Sille yhdelle voi sanoa, että jatkossa jako tehdään 9.00 vaikka oikeesti vasta puolelta.
Kertokaa lisää näitä juttuja myöhästelijöistä! :D Kiva saada vertaistukea ja saada purkaa aggressioita kauhistelemalla näitä juttuja, kun en kuitenkaan uskalla huutaa myöhästelijöille päin naamaa.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa lisää näitä juttuja myöhästelijöistä! :D Kiva saada vertaistukea ja saada purkaa aggressioita kauhistelemalla näitä juttuja, kun en kuitenkaan uskalla huutaa myöhästelijöille päin naamaa.
Jotkut myöhästelijät ovat sellaisia, että he alkavat aina tehdä jotain uutta juuri silloin, kun heidän pitäisi lähteä jonnekin ehtiäkseen sinne. Sitten kun heille soittaa perään, että missä olet, ovat aggressiivisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nipottaja, hyvää päivää! Paljon on ollut myöhästelijöiden puolustelua ja vaatimuksia ajoissa olevalle, että pitää (loputtomasti) ymmärtää ja jaksaa. Mulla kehittyminen myöhästelijöitä huomioivasta ja ymmärtävästä hymyilijästä tiukkapiponipottajaksi tapahtui kymmenen vuoden aikajänteellä. Tuli yksinkertaisesti mitta täyteen näitä minun aikatauluni venyttäjiä ja ikimyöhästelijöitä, ja se mitta tuli tosiaan niin täyteen, etten siedä ikimyöhästyjiltä enää minuutinkaan myöhästymistä. Mulla yksinkertaisesti palaa käpy aivan totaalisesti, jos eivät ole TASAN sillä sekunnilla paikalla, kun viisari naksahtaa sovittuun aikaan. En nyt kuitenkaan mitään raivokohtausta saa, mutta lähden paikalta heti, jos kaveri ei ole paikalla tai en näe häntä kävelemässä kohti tapaamispaikkaa. Kännykän laitan kiinni kaksi tuntia ennen tapaamista ja aukaisen tunti sovitun tapaamisajan jälkeen. Voitte arvata, ettei ole enää myöhästelijöitä lähimpinä ystävinä :D Tämä ei tosin johdu siitä, että he olisivat hylänneet minut, vaan siitä, etten halua sopia heidän kanssaan enää tapaamisia. Joskus tulee klassisia "pitäis nähdä joku päivä" -viestejä, mutta vastaan aina, että "ilman muuta: soita, kun olet käymässä keskustassa ja haluat nähdä, niin tulen tapaamaan sinua heti". Minulta kestää maks. 20 minuuttia ehtiä paikkaan, jossa useimmiten tällä "kylällä" ihmiset ruukkaavat tavata; teen erittäin joustavia etätöitä kotoa käsin, eikä minua aikataulullisesti sido kuin muutama palaveri viikossa, jotka nekin useimmiten ennen lounasaikaa. On ihan sama, teenkö tuntini täyteen keskellä yötä, viikonloppuna vai virastoaikaan, joten pääsen oikeasti lähtemään heti, jos kutsu tulee eikä ole palaveria tiedossa. Jostain kumman syystä eivät kuitenkaan koskaan saa aikaiseksi soitella, kun ovat keskustassa ja haluaisivat nähdä. Yleensä seuraava askel on kysellä, josko voitaisiin sopia päivästä, mutta siihenkään leikkiin en enää lähde, koska tuntemani ikimyöhästelijät haluavat usein vaihtaa paitsi kellonaikaa, myös päivää parin tunnin varoitusajalla. Näenkin myöhästelijöitä nykyisin vain silloin, kun sattuu olemaan jonkun yhteisen tutun juhlat, johon osuvat paikalle. En kutsu heitä kotiinikaan. Heidän luokseen en voi mennä, koska kaikilla myöhästelijätutuillani on lemmikkejä, joille olen allerginen (onkohan tässä jokin yhteys? :D ). Joskus kysyvät leffakaveriksi, ja se on ihan ookoo, jos elokuva on sellainen, joka kiinnostaa. Ostan itse liput itselleni sekä miehelleni, ja hyvin usein on käynyt niin, että saamme nauttia illasta kaksin. Ikimyöhästelijä ei koskaan osta lippua valmiiksi, koska tietää, ettei välttämättä "ehdi" paikalle ollenkaan.
Tarinani pointti: liiasta ymmärtämisestä ja sietämisestä voi tulla sairaaksi. Ei minua ennen haitannut 1-15 minuutin myöhästymiset, mutta nyt en siedä sekuntiakaan ylimääräistä odottelua. Jos on joku normaalisti käyttäytyvä ystävä kyseessä (ei ikimyöhästelijä), hän saa olla jollakin kerralla vaikka tunnin myöhässä, eikä minua haittaa tippaakaan, koska 90-prosenttisesti hän on paikalla ajoissa tai muutaman minuutin etuajassa. Ikimyöhästelijät käyttivät omalta osaltaan ymmärtämisvarani loppuun eivätkä saa enää minkäänlaista sympatiaa. Eivät ole kertoneet, että olisi mitään diagnooseja taustalla, mutta ei suoraan sanottuna kiinnosta pätkääkään, onko vaiko ei. Se ei lohduta yhtään niinä hetkinä, kun ei tiedä, kauanko joutuu seisoksimaan/istuksimaan toista odottaen. Enää en sellaiseen suostu, ja se on helpottanut huomattavasti.
Myös mulla on sama, että olen suorastaan raivoissani, jos myöhästelijä on jälleen kerran myöhässä. Mulla vain ei ole kanttia lähteä paikalta pois heti, kun sovittu aika on tullut ja toista ei näy, vaan odotan aina siihen asti että myöhästelijä tulee paikalle. Mutta sitten se yhteinen aika meneekin siihen, kun nielen kiukkua. Kaikille ikuisille myöhästelijöille olen yrittänyt moneen kertaan saada perille, miten pahalta minusta tuntuu, mutta he eivät ymmärrä asiaa minun näkökulmastani ollenkaan. Heidän mielestään ystävän velvollisuuksiin kuuluu olla kohtelias ja joustaa, mutta eivät ymmärrä, että voisivat itsekin edes joskus toimia samoin.
Nyt kun sain tuon kirjoitettua niin tuli kyllä vahva olo siitä, että päätän ystävyydet myöhästelijöiden kanssa. Ei kai ystävyys heidän kanssa ole sen arvoista, että tulee aina vain paha mieli.
Älä ainakaan mene paikalle "hyvissä ajoin" vaan tasalta. Jos kaveri on 5 min myöhässä niin se ei tunnu niin pahalta. 25 min odottelua on tosi pitkä aika, 5 min menee hujauksessa.
Minulla on ihan aito terveysongelma (fyysinen) jonka vuoksi olen usein myöhässä. Voi, kun ette meitä kaikkia tuomitsisi... Olen kyllä läheisiä varoittanut aiheesta. Kaikki läheisetkään eivät ole tätä hyväksyneet vaan jankuttavat siitä, kuinka ei saa myöhästyä vaikka olisi mikä. En vain pääse siis lähtemään kotoa aina suunnitellusti kun sairaskohtaus voi iskeä ja se on pakko kärsiä ensin pois. Läheisissäni on niin tiukkoja ihmisiä, että silti sättivät vaikkapa kutsuilla julkisesti, kuinka tulin TAAS myöhässä. Ei sellaisten kutsuille oikein viitsisi enää mennä, kun ahdistaa jo etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti on myöhästelijä ja tulee minimissään 30 min myöhässä paikalle, jos on tulossa kylään. Johonkin muuhun aikataulutettuun tapahtumaan 10-15 min myöhässä. Sillä on ADHD ja jos laitan viestiä, onko vielä lähtenyt kotoaan, niin on tosiaan saattanut jäädä siivoamaan, kuvaamaan takapihalla kukkia, mitä milloinkin.. tai kaikki tavarat on hukassa auton avaimista lähtien. Tosi rasittavaa kun on muutakin elämää kuin odotella, tuleeko hän kylään. ADHD tyypillisesti aloittaa tekemään eri asioita, mutta kaikki jäävät kesken kun huomaa muuta tekemistä. Sitten onkin jo kello niin paljon että pitäisi olla jo matkalla, mutta ruoanlaitto on kesken ja moppi on sankossa, meikkaaminen on jäänyt kesken ja vaatteetkin vain osittain katsottuna.
Minulla on pitkä aikainen henkilökohtainen kokemus asiasta. Myöhemmin ilmeni, että kyseisellä henkilöllä on otsalohko syöpä, gradus nelonen, joka vaikuttaa mm. aloitekykyyn. Vuoden sisällä löydöksestä hän oli jo haudassa. Vaikka en tiennyt syövästä, niin en koskaan suuttunut myöhästelyistä. Jotenkin intuitio kertoi ihan muuta. Ei tehnyt mitään pahaa tahallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Törkeitä kommentteja ketjussa. Joillain ajoissa olevilla ei oke kyllä käytöstapoja.
Aina ajoissa olevan tosiaan pitää valita ystävät ja kollegat oikein, samanmielisistä. Myöhästelijät voi sulkea täysin pois piireistään, jos on aitoa halua siihen. Uhriutumishaluunkin voi jäädä koukkuun, siksi tuollainen toksinen kaveruus- tai työelämäsuhde pitää katkaista alkuunsa.
Myöhästelijät saavat kyllä keskenään asioita hoidetuksi - ainakin jollakin tavalla, oppivat kyllä tulemaan toistensa epätäydellisyyksien kanssa toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1 entinen kaveri oli aina myöhässä kun mentiin viihteelle. Kerran kertoi ettei voi ja uskalla olla hetkeäkään yksin odottamassa jossain toista. Siinä se sitten syy selvisi. Soitteli, viestitteli ja varmisteli missä vaiheessa ja kohtaa olen menossa jne. Aika itsekästä kun miettii että toisen sitten pitäisi uhrata itsensä jos jotain pahaa tapahtuisi , olisi edes yrittänyt samaan aikaan olla paikalla auttamassa.
Vierailija kirjoitti:
Törkeitä kommentteja ketjussa. Joillain ajoissa olevilla ei oke kyllä käytöstapoja.
Samaa mieltä. Vaikka olenkin näitä ajoissa olevia, niin en haluaisi yhtään näistä ystäväkseni. Ovat varmaan hirveitä nillittäjiä joka asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheeta joutua toisen takia viime hetkellä lento kentälle ja juosta koneeseen ja on riippuvainen hänen kyydistään joka on aina myöhässä. Ei auta pyytää viedä ajoissa kun ei ilmeisesti koe sitä tärkeäksi , se menee jotenkin ohi siltä. Kyllä sinne kerkee kuulemma. Itse olen suunnilleen ensimmäinen pari tuntia aiemmin siellä odottamassa kun itse menen.
Ei myyöhästelijää kannata jäädä odottamaan. Lapsena, jos isä tai äiti ei tullut sovittuna aikana autolle, kun olimme kaupungissa käymässä, hänet jätettiin kyydistä. Opiskeluaikana ainejärjestön ekskursiolla lähdimme aina juuri rtasan siltä, miltä olimme sopineet. Kerran esimerkiksi kaksi henkilöä jäivät Amsterdamiin, kun eivät tulleet ajoissa, olivat kuulemma myöhästyneet kolme minuuttia.
Näitähän on aina. Kenenkään eikä minkään ryhmän, kurssin tms. vetäjien ei ikinä pitäisi tanssia näiden tyyppien pillin mukaan eikä venyttää määräaikoja myöhästyjien takia. Eli sanovat usein, että odotetaan nyt vielä, ennen kuin aloitetaan/lähdetään, kun se ja se puuttuu, ärsyttävää kun toimitaan näin. Jos on sovittu aloitus, aloitetaan täsmällisesti eikä kerrata samoja jo läpikäytyjä asioita myöhästyjälle, kun vaivautuu paikalle. Ei siis anneta ajoissa olleiden kärsiä. Eiköhän opi seuraavalla kerralla, kun myöhästyy esim. tilausajobussista, joka lähtee silloin kun on sovittu.
Vierailija kirjoitti:
Ei myyöhästelijää kannata jäädä odottamaan. Lapsena, jos isä tai äiti ei tullut sovittuna aikana autolle, kun olimme kaupungissa käymässä, hänet jätettiin kyydistä. Opiskeluaikana ainejärjestön ekskursiolla lähdimme aina juuri rtasan siltä, miltä olimme sopineet. Kerran esimerkiksi kaksi henkilöä jäivät Amsterdamiin, kun eivät tulleet ajoissa, olivat kuulemma myöhästyneet kolme minuuttia.
Meillä jäi kerran opettaja pois bussikyydistä, kun hän myöhästyi. Oli kovin vihainen ja kysyi kuinka saatettiin tehdä hänelle niin. Sanottiin, että opettaja itse teroitti ennen matkaa, että lähtö on tasan minuutilleen silloin kun sanotaan ja ketään ei odoteta.
Näin pitäisi tehdä aina. Myöhästyjät saavat itse selvittää mikä on se vika päässä jos on aina myöhässä.
Vahingot ja poikkeukset on tietysti aivan eri asia, niitä tapahtuu kaikille joskus. Mutta krooninen myöhästyjä saisi mennä terapiaan, jotta ymmärtää toimintansa.
mieluummin myöhässä kirjoitti:
miehen sukulaisilla on tapana tulla jopa tunti etu ajassa. ME OLEMME NIIN AAMU VIRKKUJA kokevat itsensä muutenkin paremmiksi ihmisiksi. etu aikaisuus päin vastoin osoittaa itsetunto ongelmia.
Suosittelen opettelemaan yhdyssanojen käyttöä.
Olen ollut pahasti masentunut ja kärsinyt elämänhallintaongelmista.
Silti olen tähän neljänkymmenen vuoden ikään ollut kerran omasta syystäni myöhässä ja muistan sen kuin eilisen ja edelleenkin häpeän sitä syvästi.
Myös mulla on sama, että olen suorastaan raivoissani, jos myöhästelijä on jälleen kerran myöhässä. Mulla vain ei ole kanttia lähteä paikalta pois heti, kun sovittu aika on tullut ja toista ei näy, vaan odotan aina siihen asti että myöhästelijä tulee paikalle. Mutta sitten se yhteinen aika meneekin siihen, kun nielen kiukkua. Kaikille ikuisille myöhästelijöille olen yrittänyt moneen kertaan saada perille, miten pahalta minusta tuntuu, mutta he eivät ymmärrä asiaa minun näkökulmastani ollenkaan. Heidän mielestään ystävän velvollisuuksiin kuuluu olla kohtelias ja joustaa, mutta eivät ymmärrä, että voisivat itsekin edes joskus toimia samoin.
Nyt kun sain tuon kirjoitettua niin tuli kyllä vahva olo siitä, että päätän ystävyydet myöhästelijöiden kanssa. Ei kai ystävyys heidän kanssa ole sen arvoista, että tulee aina vain paha mieli.