Jotkut ne ovat AINA myöhässä. Mikä siinä on, ettei voi olla koskaan ajoissa?

Myöhästely on rasittavaa. Myöhästelijät asennevammaisia ja itsekkäitä ihmisiä. Ugh.

Vierailija kirjoitti:

Koska on lähtemisen vaikeus. Olet valmis mutta sitten huomaat avaimet on jossain, etsit ne ja löydät. Sitten huomaat että kännykkä on taas jossain, etsit ja löydät. Mietit että se yks huulipuna olis kiva, etsit, et löydä, lähden ilman. Sitten "Ai perkele" maski, no etsit sitten sitä ja löydät. Alat lähteä, katsot että noi toiset kengät olisi sittenkin kivemmat. Testaat, ja päädyt sittenkin ensimmäiseen vaihtoehtoon.

Lähden, Huomaat että bussikortti on kateissa, no sitä etsit ja löydät.

Olet ovella, joudut seisahtamaa ja miettimään, että onko ne avaimet, kännykkä ja lompsa mukana. Köyt läpi laukun ja viimein lähdet. Olet kumminkin jo myöhästynyt siitä bussista, junasta tms johon pyritään menemään.

Jos ja kun tämän piirteen tunnistaa itsessään, niin miksei asialle voisi tehdä jotakin? Ei varmasti voi, jos ei kiinnosta.

Pari vinkkiä sinulle ja muille: alat säilyttää avaimia, maskeja, matkakortteja ja muita päivittäin tarvitsemiasi tavaroita omilla paikoillaan. Avaimia varten voi hankkia esimerkiksi kulhon eteisen pöydälle tai pienen nauöakon seinälle. Maskeja ja matkakortteja voi niin ikään säilyttää aina samassa paikassa, eteinen on näillekin ihan looginen paikka.

Puhelimelle ei ymmärrettävästi ole yhtä helppoa osoittaa jotakin tiettyä paikkaa, mutta jos sitä joutuu aina etsimään, sille etsimisellekin voisi varata vähän enemmän aikaa. Eli alat laittautua lähtöön hieman aikaisemmin. Tämä jo senkin vuoksi, jos tiedät joutuvasi tekemään nuo mainitsemasi tarkistukset joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä on arvostuksesta ja arvottamisesta kyse niin kuin moni jo on todennutkin. 

Nämä ihmiset pääsevät kuitenkin junaan, lentokentälle, lääkäriajalle, työpaikalle, lapsensa koululle, ystävänsä häihin jne ihan ajoissa, eli myöhästyminen on selektiivistä. 

Se on jo sanottu monta kertaa että tuo "ajoissa tärkeisiin juttuihin" johtuu yleensä siitä että ko. asiasta stressaa ihan älyttömästi, siis niin ettei tavallinen ihminen voi sitä kuvitellakaan. Itselläni yksi kaveri (joka on niitä jotka on yleensä paikalla varttia ennen) alkoi tehdä sitä että sillä kellonlyömällä mikä oli sovittu, lähti tekemään sitä mitä oli sovittu tehtävän, eikä enää vastannut viesteihini kun yritin kysyä missä on. Tälle te kaikki aikatauluihmiset varmaan hurraatte, mutta omalla kohdallani kävi vaan niin että hän pääsi tälle stressattavien listalle, kun on pakko olla ajoissa vaikka myöhästyminen ei omaa syytä olisikaan (eli siltä varalta että esim. talvella on jokin kolari jonka vuoksi liikenne seisoo, lähden vuoroa aikaisemmalla bussilla ehtiäkseni varmasti), ja tätä myöten näemme nykyisin vähemmän, vaikka hän useampia tapaamisia kaipaileekin. En ole kehdannut sanoa miten paljon stressaan hänen tapaamisiaan, kun ollaan kuitenkin puolet elämästämme oltu ystävät.

En usko että kaveriasi haittaa tuon taivaallista että on "stressattavien listalla". On varmaan sulla todella vaikea elämä kun pitää stressata päivittäin kaikkea. Töihinmenoa, kauppaan ehtimistä ennen kuin se menee kiinni, bussi/juna/laiva/lautta/lentoaikatauluja, äänestysaikoja, perunoidenkeittoa... 

Niin onkin. Tosin töihin meno noista ei stressaa, koska se on muodostunut rutiiniksi, ja ruokaa laitan niin että istun lieden vieressä niin en voi unohtaa mitä olen tekemässä. Luen kirjoja kun haudutan ruokaa. :-)

En oo ihan koko ketjua jaksanut kahlata, mutta tässä ajatuksiani ketjun sisällöstä ja itse aiheesta:

-  on olemassa tahatonta sekä tahallista myöhästelyä, ja ne on syytä erottaa toisistaan

- tahalliset myöhästyjät on itsekkäitä, laiskoja ja oman navan ympärillä pyöriviä ihmisiä. Heitä ei kiinnosta olla ajallaan, ja esim. töihin tai luennolle myöhässä rynniessään he haluavat tehdä näyttävän sisääntulon. He eivät kerta kaikkiaan jaksa odottaa muita, mutta eivät ymmärrä, miten ärsyttävää heitä on odottaa. He eivät yleensäkään osaa samaistua toisiin. Lennolle tai työhaastatteluun he ehtivät nipin napin, ja silloinkin on tärkeää, ettei heidän itsensä tarvitse viettää aikaa jossain hikisessä odotustilassa. Jotkut k-päiset julkkikset ovat tahallaan myöhässä siksi, että luulevat olevansa niin tärkeitä ihmisiä, että heillä on siihen varaa ja että "rahvaan" kuuluukin heitä odotella. Tässä puhutaan nyt tuntien myöhässäolemisesta. Mitään viisiminuuttisia ei edes lasketa.

- tahattomat myöhästelijät ovat sitten näitä neurokirjolaisia, esim. ADHD-tapauksia ym. ajantajunsa kadottajia. He joko säheltävät tuhlaten aikaansa jonninjoutavuuksiin tai keskittyvät yli tehdessään jotain itseä kiinnostavaa. He katsovat kelloa ja toteavat, että tässähän on vielä aikaa. Sitten he havahtuvat, kun ovat jo myöhässä. Tahattomat myöhästyjät eivät osaa suunnitella ajankäyttöään. He tekevät lähtöä kun pitäisi jo olla perillä tai ainakin pitkässä matkassa menossa. Ei auta, vaikka olisi kellot pirisemässä tai paikka, missä pitää olla, on ihan lähellä. Mitä enemmän tällaista ihmistä hoputtaa, sitä hitaammaksi hän muuttuu, koska hoputtaminen ahdistaa häntä. Tahaton myöhästyjä tulee heti kun pystyy. Siksi hän saattaa parhaimmillaan olla vain 1-5 minuuttia myöhässä töistä, koska hän kuitenkin yrittää tulla ajallaan. Häntä myös nolottaa myöhästelynsä ja hän yrittää jatkuvasti parantaa tapansa. Jos hän keksii itselleen sopivan tavan, hän voi oppia olemaan paremmin ajoissa, mutta tämä vaatii häneltä paljon ponnisteluja.

Jätin just tuollaisen naisen kun kyllästyin odottamaan. Anteeksi vain, mutta en käytä elämääni sellaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Öö, olen usein myöhässä, tai just minuutilleen ajoissa. Siksi, koska minua vituttaa hengailla ja odotella. En näe miksi minun pitäisi odotella. En tule kyllä myöhässä töihin, mutta en tule etuajassakaan. Mikä itu siinäkin on?

Minuutilleen oleminen on suht vaikeaa, jos tulee mitä tahansa muuttujia, kuten hanska hukassa, liikennevalot tökkii, avainta ei löydy, yllättävä vesisade ja tarve sateenvarjolle ym.

Joskus kyllä ihmetyttää ihmiset, jotka ovat aina kauheasti etuajassa. Esim. töissä jos ei ole liukuvaa työaikaa, niin kyllä joku 10 min etuajassa on ihan maksimi. Jotkut on vartinkin etuajassa, ja väkisinkin pyrkivät iltapäivällä lähtemään aikaisemmin juuri sen takia, kun ovat etuajassa aloittaneetkin. Jos on kellokorttisysteemi tms., niin silloin ei tulla myöhässä, mutta ei myöskään minuuttikaupalla etuajassa, vaan tasan silloin kun työaika alkaa.

Kylään ei passaa mennä etuajassa, ellei ole joku tosi läheinen, jonka tavat tietää ja hyväksyy. Aina mieluummin pikkaisen myöhässä kuin niin, että kyläpaikassa ollaan vielä valmistautumassa vieraiden tuloon.

Osa ihmisistä on hitaita.

Jos ei ole pakko olla tiettyyn aikaan jossain, niin taito ehtiä voi myös heikentyä. Mieheni on tällainen. Hän on etäillyt aika pitkälti koronan alusta lähtien. Mihinkään ei ole pakko lähteä. Viimeksi hänen on pitänyt olla tiettyyn aikaan jossain, kun meni koronarokotukseen. Sinne hän ehti, kun aika oli myöhään aamupäivällä ja hän laittoi muistutuksen kännykkään. Kylään tms. ei yhdessä ehditä koskaan, ollaan aina myöhässä, koska mies tekee vielä jotain muuta, kun olisi aika lähteä. Kaikki sukulaiset tietää tämän.

Mun on oltava tiettyyn aikaan töissä, mutta miehelle riittää, kun avaa tietokoneen joskus aamulla ja pesee hampaitaan tai syö aamupalaa siinä ohessa. Eipä ihme, että jossain tietyssä paikassa klo 8.00 oleminen aiheuttaa hänelle aivan suunnattoman etukäteisstressin.

Vierailija kirjoitti:

En oo ihan koko ketjua jaksanut kahlata, mutta tässä ajatuksiani ketjun sisällöstä ja itse aiheesta:

-  on olemassa tahatonta sekä tahallista myöhästelyä, ja ne on syytä erottaa toisistaan

- tahalliset myöhästyjät on itsekkäitä, laiskoja ja oman navan ympärillä pyöriviä ihmisiä. Heitä ei kiinnosta olla ajallaan, ja esim. töihin tai luennolle myöhässä rynniessään he haluavat tehdä näyttävän sisääntulon. He eivät kerta kaikkiaan jaksa odottaa muita, mutta eivät ymmärrä, miten ärsyttävää heitä on odottaa. He eivät yleensäkään osaa samaistua toisiin. Lennolle tai työhaastatteluun he ehtivät nipin napin, ja silloinkin on tärkeää, ettei heidän itsensä tarvitse viettää aikaa jossain hikisessä odotustilassa. Jotkut k-päiset julkkikset ovat tahallaan myöhässä siksi, että luulevat olevansa niin tärkeitä ihmisiä, että heillä on siihen varaa ja että "rahvaan" kuuluukin heitä odotella. Tässä puhutaan nyt tuntien myöhässäolemisesta. Mitään viisiminuuttisia ei edes lasketa.

- tahattomat myöhästelijät ovat sitten näitä neurokirjolaisia, esim. ADHD-tapauksia ym. ajantajunsa kadottajia. He joko säheltävät tuhlaten aikaansa jonninjoutavuuksiin tai keskittyvät yli tehdessään jotain itseä kiinnostavaa. He katsovat kelloa ja toteavat, että tässähän on vielä aikaa. Sitten he havahtuvat, kun ovat jo myöhässä. Tahattomat myöhästyjät eivät osaa suunnitella ajankäyttöään. He tekevät lähtöä kun pitäisi jo olla perillä tai ainakin pitkässä matkassa menossa. Ei auta, vaikka olisi kellot pirisemässä tai paikka, missä pitää olla, on ihan lähellä. Mitä enemmän tällaista ihmistä hoputtaa, sitä hitaammaksi hän muuttuu, koska hoputtaminen ahdistaa häntä. Tahaton myöhästyjä tulee heti kun pystyy. Siksi hän saattaa parhaimmillaan olla vain 1-5 minuuttia myöhässä töistä, koska hän kuitenkin yrittää tulla ajallaan. Häntä myös nolottaa myöhästelynsä ja hän yrittää jatkuvasti parantaa tapansa. Jos hän keksii itselleen sopivan tavan, hän voi oppia olemaan paremmin ajoissa, mutta tämä vaatii häneltä paljon ponnisteluja.

Jos vain Ap olisi tehnyt tämän jaon niin ketju olisi ollut paljon suunnatumpi - ihmiset täällä suuttuu kun tahattomat myöhästelijät yrittää kertoa ongelmistaan koska he ovat itse tulleet puhumaan vain tahallisista myöhästelijöistä, mutta aloituksen perusteella tällaista jakoa ei ole olemassakaan, vaikka kaikki normaaliälyiset tietävät että on...

Minä esimerkiksi joudun tekemään itselleni tiukan aikataulun sen vuoksi, että haluan kaiken olevan kunnossa ja tarpeellisen olevan mukana ennen kuin lähden. Minä olen tarkka siitä, että mukana ovat nenäliinat, vaihtomaskit, käsidesi, lompakko, avaimet jne.

Jos jättäisin laittamatta nuo asiat edellisenä iltana ”lukujärjestykseen” niin stressaantuisin. Itse stressaannun todella paljon jos joku on myöhässä tai ei esimerkiksi soita sovittuna aikana.

Vierailija kirjoitti:

Minä esimerkiksi joudun tekemään itselleni tiukan aikataulun sen vuoksi, että haluan kaiken olevan kunnossa ja tarpeellisen olevan mukana ennen kuin lähden. Minä olen tarkka siitä, että mukana ovat nenäliinat, vaihtomaskit, käsidesi, lompakko, avaimet jne.

Jos jättäisin laittamatta nuo asiat edellisenä iltana ”lukujärjestykseen” niin stressaantuisin. Itse stressaannun todella paljon jos joku on myöhässä tai ei esimerkiksi soita sovittuna aikana.

Tämä on sitä arjenhallintaa ja toiminnan suunnitelmallisuutta, jota yleensä odotetaan terveeltä aikuiselta. Minä olen yleensä erittäin täsmällinen ja se perustuu siihen, että valmistaudun huolella ajoissa. Tarkistan ilalla kalenterini ja sääennusteen, valitsen ja huollan aina illalla seuraavan päivän vaatteet ja muut varusteet valmiiksi, pakkaan laukkuni, selvitän bussiaikataulut tai ajo-ohjeet ja parkkipaikat. Aamulla väsyneenä ei tarvitse enää mitään miettiä ja järjestää. Syön aamupalan, teen aamutoimet ja toimin illalla tehdyn suunnitelman mukaan. Sama tehtiin aiemmin pienten lasten puolesta, nykyään muistutaan heitä illalla valmistautumaan seuraavaan päivään. Ja jos tuntuu, että ei illalla jaksa, niin valmistautumisen voi toki hoitaa jo ennen sitä.

Minulla tämä vähentää stressiä - illalla nukumaan mennessä ei tarvitse murehtia miten selviää seuraavasta aamusta ja päivästä. Silloin kun sovin menojani, katson aina kalenterista mitä sieltä löytyy ja en tee liian tiukkaa aikataulua. Töissäkin meillä on ihan OK sanoa, että kokous voi alkaa vasta vartin yli, koska pitää käydä kokousten välissä vessassa, täyttää teemuki, hieman hengähtää ja valmistautua siihen seuraavaan kokoukseen. Sen sijaan että oltaisiin vartin myöhässä näiden välttämättömien toimien takia, kaikki ovat ajoissa ja valmiina paikalla. Paitsi ne harvat säheltäjät, jotka menevät sinne vessaan ja kahvinkeittimelle vasta vartin yli.   

Ei ole ihan noin yksinkertaista. On vaan ihmisiä ketkä eivät ole kellon orjia. Oikeastihan tämä suomalainen sekunnilleen ajoissa oleminen on aika sairasta. Ihmisistä on koulutettu koiria. 

Ystäväni järjesti syntymäpvkutsut, kutsussa luki tervetuloa klo 13-17, jotta kutsuttujen ei tarvitsisi olla täsmällisesti esim. Klo 13 paikalla. Osa vieraista tuli juuri ennen klo 17, joten kutsut venyivät lähes parilla tunnilla. Oliko mahdotonta noudattaa pyydettyä alku- ja loppuaikaväliä?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihan noin yksinkertaista. On vaan ihmisiä ketkä eivät ole kellon orjia. Oikeastihan tämä suomalainen sekunnilleen ajoissa oleminen on aika sairasta. Ihmisistä on koulutettu koiria. 

Suunnitelmallinen = kellon orja? Tuossa oletuksessa on kyse kypsymättömyydestä ja asenneongelmasta. Ei haluata nähdä ennakoinnin ja valmistautumisen vaivaa, koska ei haluta katsoa kelloa ja kalenteria. Muut sopeutukoon näiden kellosta vapaiden ihmisten myöhästelyihin ja joustavaan aikakäsitykseen. Itse koen, että teen omastani ja muiden elämästä sujuvampaa. Huolehdin omasta hyvinvoinnistani ja olen samalla huomaavainen ja arvostava muita kohtaan. Lisäksi, kun aikataulut on sovittu yhdessä, kukaan ei ole koira tai orja vain pitäessään kiinni lupauksistaan. Omassa työelämässäni ne jotka eivät pysty huolehtimaan aikatauluista, karsiutuvat pian pois tärkeistä projekteista eikä heitä valita johtotehtäviin. Jäävät sellaiseksi pomon ja työtovereiden paimennettaviksi alaisiksi, joiden ei voi antaa itse huolehtia aikatauluista ja joustavasta työajasta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihan noin yksinkertaista. On vaan ihmisiä ketkä eivät ole kellon orjia. Oikeastihan tämä suomalainen sekunnilleen ajoissa oleminen on aika sairasta. Ihmisistä on koulutettu koiria. 

Lopputulos ihailemastasi, inhimilliseksi kuvittelemastasi, huihaimentaliteetista on, että muilta ihmisiltä varastetaan päivästä aikaa tuon huihain rentoiluun.

Ei sekään hyvältä tunnu.

Ei sellaisten luusereiden kanssa viitsi kaveerata, jotka tulevat leffaan puoli tuntia myöhässä, tai kun ollaan menossa keikalle konserttiin, niin bändi ehti jo lopettaa, tai risteilylle lähtiessä laiva meni jo.

Vierailija kirjoitti:

En oo ihan koko ketjua jaksanut kahlata, mutta tässä ajatuksiani ketjun sisällöstä ja itse aiheesta:

-  on olemassa tahatonta sekä tahallista myöhästelyä, ja ne on syytä erottaa toisistaan

- tahalliset myöhästyjät on itsekkäitä, laiskoja ja oman navan ympärillä pyöriviä ihmisiä. Heitä ei kiinnosta olla ajallaan, ja esim. töihin tai luennolle myöhässä rynniessään he haluavat tehdä näyttävän sisääntulon. He eivät kerta kaikkiaan jaksa odottaa muita, mutta eivät ymmärrä, miten ärsyttävää heitä on odottaa. He eivät yleensäkään osaa samaistua toisiin. Lennolle tai työhaastatteluun he ehtivät nipin napin, ja silloinkin on tärkeää, ettei heidän itsensä tarvitse viettää aikaa jossain hikisessä odotustilassa. Jotkut k-päiset julkkikset ovat tahallaan myöhässä siksi, että luulevat olevansa niin tärkeitä ihmisiä, että heillä on siihen varaa ja että "rahvaan" kuuluukin heitä odotella. Tässä puhutaan nyt tuntien myöhässäolemisesta. Mitään viisiminuuttisia ei edes lasketa.

- tahattomat myöhästelijät ovat sitten näitä neurokirjolaisia, esim. ADHD-tapauksia ym. ajantajunsa kadottajia. He joko säheltävät tuhlaten aikaansa jonninjoutavuuksiin tai keskittyvät yli tehdessään jotain itseä kiinnostavaa. He katsovat kelloa ja toteavat, että tässähän on vielä aikaa. Sitten he havahtuvat, kun ovat jo myöhässä. Tahattomat myöhästyjät eivät osaa suunnitella ajankäyttöään. He tekevät lähtöä kun pitäisi jo olla perillä tai ainakin pitkässä matkassa menossa. Ei auta, vaikka olisi kellot pirisemässä tai paikka, missä pitää olla, on ihan lähellä. Mitä enemmän tällaista ihmistä hoputtaa, sitä hitaammaksi hän muuttuu, koska hoputtaminen ahdistaa häntä. Tahaton myöhästyjä tulee heti kun pystyy. Siksi hän saattaa parhaimmillaan olla vain 1-5 minuuttia myöhässä töistä, koska hän kuitenkin yrittää tulla ajallaan. Häntä myös nolottaa myöhästelynsä ja hän yrittää jatkuvasti parantaa tapansa. Jos hän keksii itselleen sopivan tavan, hän voi oppia olemaan paremmin ajoissa, mutta tämä vaatii häneltä paljon ponnisteluja.

KIITOS! Nyt oli todella osuvasti kirjoitettu kuvaus neurokirjolaisten ongelmista. Parhaani teen ja olen saanut nostettua todennäköisyyttä ajoissa olemiselle, mutta kokonaistilanne on silti vielä aika heikko vuosikymmenien työn jälkeen.

- se autisti

Minulla on yksi ystävä, jonka kanssa tapaamisten sopiminen ahdistaa jo ajatuksena. Hän on siis todella tarkka, ihan minuutilleen.

Eikä ymmärrä, että minä kuljen julkisilla eli en voi ihan tarkkaa aikaa sanoa. Pysäkillä pitäisi olla aikataulun mukaan klo x, mutta se on arvioitu aika ja heittoa saattaa olla 5-10min.

Jos menen aikaisemmalla bussilla ja kerron siitä niin ystävä hermostuu ihan täysin, että ei hän vielä ole valmis sovittiin klo x.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi ystävä, jonka kanssa tapaamisten sopiminen ahdistaa jo ajatuksena. Hän on siis todella tarkka, ihan minuutilleen.

Eikä ymmärrä, että minä kuljen julkisilla eli en voi ihan tarkkaa aikaa sanoa. Pysäkillä pitäisi olla aikataulun mukaan klo x, mutta se on arvioitu aika ja heittoa saattaa olla 5-10min.

Jos menen aikaisemmalla bussilla ja kerron siitä niin ystävä hermostuu ihan täysin, että ei hän vielä ole valmis sovittiin klo x.

Eihän sinun tarvitse kertoa ystävälle, että tulet aikaisemmalla bussilla. Ota se aikaisempi bussi ja ole aikaisessa paikalla. Tiedät kuitenkin, että ystäväsi tulee täsmälleen sovittuna aikana, niin ei tarvitse murehtia etukäteen sitä, kun ei tiedä, onko tulija myöhässä 5 minuuttia vai 2 tuntia. 

Miulla oli kans kaveri joka myöhästeli aina vaikka tarkka aika oli sovittu. Esim. sovittiin että tulen autolla hakemaan kolmelta. Odotan autossa ja 10 minuuttia myöhemmin soitan että mikä maksaa. Vastaus oli yleensa aina "oho joko olet täällä". Wtf.

Täällä nipottaja, hyvää päivää! Paljon on ollut myöhästelijöiden puolustelua ja vaatimuksia ajoissa olevalle, että pitää (loputtomasti) ymmärtää ja jaksaa. Mulla kehittyminen myöhästelijöitä huomioivasta ja ymmärtävästä hymyilijästä tiukkapiponipottajaksi tapahtui kymmenen vuoden aikajänteellä. Tuli yksinkertaisesti mitta täyteen näitä minun aikatauluni venyttäjiä ja ikimyöhästelijöitä, ja se mitta tuli tosiaan niin täyteen, etten siedä ikimyöhästyjiltä enää minuutinkaan myöhästymistä. Mulla yksinkertaisesti palaa käpy aivan totaalisesti, jos eivät ole TASAN sillä sekunnilla paikalla, kun viisari naksahtaa sovittuun aikaan. En nyt kuitenkaan mitään raivokohtausta saa, mutta lähden paikalta heti, jos kaveri ei ole paikalla tai en näe häntä kävelemässä kohti tapaamispaikkaa. Kännykän laitan kiinni kaksi tuntia ennen tapaamista ja aukaisen tunti sovitun tapaamisajan jälkeen. Voitte arvata, ettei ole enää myöhästelijöitä lähimpinä ystävinä :D Tämä ei tosin johdu siitä, että he olisivat hylänneet minut, vaan siitä, etten halua sopia heidän kanssaan enää tapaamisia. Joskus tulee klassisia "pitäis nähdä joku päivä" -viestejä, mutta vastaan aina, että "ilman muuta: soita, kun olet käymässä keskustassa ja haluat nähdä, niin tulen tapaamaan sinua heti". Minulta kestää maks. 20 minuuttia ehtiä paikkaan, jossa useimmiten tällä "kylällä" ihmiset ruukkaavat tavata; teen erittäin joustavia etätöitä kotoa käsin, eikä minua aikataulullisesti sido kuin muutama palaveri viikossa, jotka nekin useimmiten ennen lounasaikaa. On ihan sama, teenkö tuntini täyteen keskellä yötä, viikonloppuna vai virastoaikaan, joten pääsen oikeasti lähtemään heti, jos kutsu tulee eikä ole palaveria tiedossa. Jostain kumman syystä eivät kuitenkaan koskaan saa aikaiseksi soitella, kun ovat keskustassa ja haluaisivat nähdä. Yleensä seuraava askel on kysellä, josko voitaisiin sopia päivästä, mutta siihenkään leikkiin en enää lähde, koska tuntemani ikimyöhästelijät haluavat usein vaihtaa paitsi kellonaikaa, myös päivää parin tunnin varoitusajalla. Näenkin myöhästelijöitä nykyisin vain silloin, kun sattuu olemaan jonkun yhteisen tutun juhlat, johon osuvat paikalle. En kutsu heitä kotiinikaan. Heidän luokseen en voi mennä, koska kaikilla myöhästelijätutuillani on lemmikkejä, joille olen allerginen (onkohan tässä jokin yhteys? :D ). Joskus kysyvät leffakaveriksi, ja se on ihan ookoo, jos elokuva on sellainen, joka kiinnostaa. Ostan itse liput itselleni sekä miehelleni, ja hyvin usein on käynyt niin, että saamme nauttia illasta kaksin. Ikimyöhästelijä ei koskaan osta lippua valmiiksi, koska tietää, ettei välttämättä "ehdi" paikalle ollenkaan.

Tarinani pointti: liiasta ymmärtämisestä ja sietämisestä voi tulla sairaaksi. Ei minua ennen haitannut 1-15 minuutin myöhästymiset, mutta nyt en siedä sekuntiakaan ylimääräistä odottelua. Jos on joku normaalisti käyttäytyvä ystävä kyseessä (ei ikimyöhästelijä), hän saa olla jollakin kerralla vaikka tunnin myöhässä, eikä minua haittaa tippaakaan, koska 90-prosenttisesti hän on paikalla ajoissa tai muutaman minuutin etuajassa. Ikimyöhästelijät käyttivät omalta osaltaan ymmärtämisvarani loppuun eivätkä saa enää minkäänlaista sympatiaa. Eivät ole kertoneet, että olisi mitään diagnooseja taustalla, mutta ei suoraan sanottuna kiinnosta pätkääkään, onko vaiko ei. Se ei lohduta yhtään niinä hetkinä, kun ei tiedä, kauanko joutuu seisoksimaan/istuksimaan toista odottaen. Enää en sellaiseen suostu, ja se on helpottanut huomattavasti.