Lue keskustelun säännöt.
Lapsuudesta jääneitä "hassuja" traumoja?
16.09.2014 |
Kerätään tähän ketjuun lapsuudesta jääneitä "hauskoja" traumoja.
Ei siis mitään kammojuttuja, vaan sellaisia, mitkä olivat silloin maailmanloppu, mutta nyt naurattaa.
Itse olin noin 8v metsäretkellä partioporukan kanssa, ja suomeksi sanottuna iski aivan jäätävä vatsakramppi ja paskoin housuuni kunnon liemet. Paperia ei ollut matkassa, ja koitin putsailla itseäni suurilla metsässä kasvaneilla lehdillä ja vesipullolla. Silloin olisin toivonut maan nielaisevan : )
Kommentit (126)
-Twin Peaksin Bob. Varsinkin se kohtaus jossa Lauran äiti näki Bobin Lauran sängyn päädyssä lymyämässä. Hrrrr, vieläkin on inhottava katsoa sen kuvia
http://1.bp.blogspot.com/-nOBFJ9wUNPc/UzugtGkmmHI/AAAAAAAAHjI/b8Jpr02wmQI/s1600/TwinPeaksBob.jpg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle jäi traumat Metsolat-sarjan pelottavista taustamusiikeista. Myös Kovaa maata -sarjan musiikit ja vihreisiin maastovaatteisiin pukeutunut partaukko Tastula oli pelottavia. Pelkäsin, että se kurkkii pimeällä ikkunoista.
On näitä varmaan ollut, mutta ihan viimeksi traumatisoiduin siitä, että teletappien esittäjät ovat ihan normaalikokoisia aikuisia. Ja isoin niistä on asu päällä joku 2,5 m pitkä. Hyi helkkari.
Pelkään vieläkin kompressoria, koska lapsena olin isän varastossa ja kone alkoi yhtäkkiä huutaa. Pienessä huoneessa meteli oli korviahuumaava... Pelkään myös pimeiden huoneiden peilejä, kun 11-vuotiaana kavereiden kanssa googleteltiin spiritismiohjeita netistä.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:13"]Lumiaurat mullaki, kipitän toiselle puolen tietä jos näen sellaisen tulevan vastaan.. Sen lisäksi en "pysty" syödä metvurstia, koska enoni sanoi mulle pienenä, että ne valkoiset läntit on tehty valkosista pikkuponeista.. :D
[/quote]
Minun setäni kutsuu meetwurstia hevosenhännäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suihkussa pienenä pelkäsin kuollakseni että tulee tulva. Jos lattiakaivon päällä oli pienikin esine/asia, olin kuolla pelkoon. :D edelleen tänäpäivänä inhoan jos kaivot ei vedä kunnolla :D
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:15"][quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:14"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:13"]
Lumiaurat mullaki, kipitän toiselle puolen tietä jos näen sellaisen tulevan vastaan.. Sen lisäksi en "pysty" syödä metvurstia, koska enoni sanoi mulle pienenä, että ne valkoiset läntit on tehty valkosista pikkuponeista.. :D
[/quote]
Reilu eno =D Pikkuponeista =DDDDDDDDDDDDDD
[/quote]
Onneksi en lapsena kuullut sitä hienoa vitsiä, että raejuusto on Muumeista tehtyä jauhelihaa.
T. 4
[/quote]
Loistava! Mitenhän maltan olla laittamatta vahinkoa kiertämään... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkun elokuvan perusteella pelkäsin vielä 14-15-vuotiaana hysteerisesti että jos tupakasta putoaa tuhkat autoon, niin syttyy räjähtävä tulipalo. Tämä tuotti kavereille suurta hupia.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:36"]
Pelkään edelleen pimeää. Asuin lapsuuteni maalla, kotitalomme lähellä ei ollut naapureita eikä luonnollisesti katulamppuja tms. Talviöisin oli siis todella pimeää kun piti mennä nukkumaan: vaikka olisi laittanut kätensä millin päähän kasvoista, ei olisi nähnyt sitä kättä. Isäni oli tietysti supersäästäväinen, eikä yöksi koskaan saanut jättää mitään pientäkään yövaloa, joka olisi helpottanut lapsen pimeänpelkoa. Se läpitunkematon pimeys oli ja on edelleen niin ahdistavaa. Nukun edelleen aina yövalo päällä, vaikka olen yli 40-vuotias. Ja arvatkaa vain, onko omilla lapsilla ollut AINA yövalo, todellakin!
[/quote]
Minäkin asuin lapsuuteni maalla ja syksyt ja talvet oli pilkkopimeitä. Mutta minä rakastin sitä pimeyttä. Jos olin yksin kotona, sammutin kaikki valot. Saatoin katsoa telkkaria tai vaan maata sängyssä tai lattialla tuijottamassa pimeyttä. Talvella menin meidän viljapellolle hankeen makaamaan, katselin pimeyttä ja kuvittelin kaikki planeetat ja mustat aukot taivaalle. Kävelin kaverilta parin kilometrin päästä kotiin, niin etten nähnyt edes kenkiäni saati tietä. Rakastan pimeyttä edelleen, mutta täällä kaupungissa ei koskaan ole pimeää :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoin lapsena, olisinkohan ollut 5-6 -vuotias, jotain suomalaista sarjaa tai elokuvaa. Minusta se oli todella pelottava. Muistan vain pimeän metsän ja Kasimir-nimen. Vielä nykyisinkin tulee ahdistava olo, jos jossain tulee vastaan Kasimir.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:13"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:11"]
Pelkäsin että vessan takaa hyökkää hämähäkkimies. En pelkää tosin enää.
[/quote]
Minä luin sellaisen lastenkirjan kuin "Kunhan Helen tulee", enkä enää sen koommin mennyt läheiselle lammelle yksin, enkä varsinkaan pimeällä :D
oi, minäkin muistan tuon kirjan!!!!! <3 pelkäsin kylläkin enemmän tappajahaita kuin mörköjä uimaan mennessäni
http://www.risingshadow.fi/library/book/3530-kunhan-helen-tulee
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lempparipiirretty pikkukakkosessa oli nalle luppakorva. Muistatteko "Nalleeee luppakorva, nalle silmät sulkee, lapsosista näkee nalle monta unta" laulettiin ohjelman lopussa ja sitten nalle meni nukkumaan. Mä katoin sitä mun 2v vanhemman isoveljen kanssa jonka suurinta hupia oli joka ohjelman jälkeen kun se laulu tuli kertoa että nyt tuo nalle kuoli ja silloinhan siitä riemu repes ja mä itkin vaikka kuinka kauan. Ja tämä siis toistui illasta toiseen. :)
noidan käsikirjassa oli kuva vampyyrijäniksestä, jonka hampaista tippuu verta ja sen jälkeen pelkäsin jäniksiä, etenkin iltaisin !!!
Twin Peaksin Bob oli pirun pelottava & kun tulin koulusta kotiin, uskoin varmasti että Bob piileskelee jonkun sohvan takana.. tai saunassa!!! pelkäsin myös, että isäni muuttuisi yjtäkkiä Bobiksi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tosissani, jostain syystä, uskoin HIV:in alkaneen siitä, että Michael Jackson pani apinoita. Tänä päivänäkin näen mieleni silmin tämän häppeningin, kun kuulen puhuttavan HIV:stä.
Toy Story - elokuva oli niin karmaiseva, että vieläkin voin pahoin, kun näen jossakin kuvia tai viittauksia siitä leffasta.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 20:31"][quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:36"]
Pelkään edelleen pimeää. Asuin lapsuuteni maalla, kotitalomme lähellä ei ollut naapureita eikä luonnollisesti katulamppuja tms. Talviöisin oli siis todella pimeää kun piti mennä nukkumaan: vaikka olisi laittanut kätensä millin päähän kasvoista, ei olisi nähnyt sitä kättä. Isäni oli tietysti supersäästäväinen, eikä yöksi koskaan saanut jättää mitään pientäkään yövaloa, joka olisi helpottanut lapsen pimeänpelkoa. Se läpitunkematon pimeys oli ja on edelleen niin ahdistavaa. Nukun edelleen aina yövalo päällä, vaikka olen yli 40-vuotias. Ja arvatkaa vain, onko omilla lapsilla ollut AINA yövalo, todellakin!
[/quote]
Minäkin asuin lapsuuteni maalla ja syksyt ja talvet oli pilkkopimeitä. Mutta minä rakastin sitä pimeyttä. Jos olin yksin kotona, sammutin kaikki valot. Saatoin katsoa telkkaria tai vaan maata sängyssä tai lattialla tuijottamassa pimeyttä. Talvella menin meidän viljapellolle hankeen makaamaan, katselin pimeyttä ja kuvittelin kaikki planeetat ja mustat aukot taivaalle. Kävelin kaverilta parin kilometrin päästä kotiin, niin etten nähnyt edes kenkiäni saati tietä. Rakastan pimeyttä edelleen, mutta täällä kaupungissa ei koskaan ole pimeää :(
[/quote]
Tää kuulostaa aika hurjalta! Mä en pelkää pimeää, mutta kun kuvittelen käveleväni yksin pilkkopimeässä, se tuntuu todella pelottavalta.
Mä sain lapsena katsoa kauhuelokuvia mielin määrin, ja vieläkin pelkään esim uida meressä (Tappajahai), pellejä (Se), hautausmaita (Uinu uinu lemmikkini) ja lapsena siskon kanssa pelättiin meidän kodissa olevaa vaatehuonetta, näin usein siitä painajaisia, ja nykyään valitsen sellaisia asuntoja joissa ei ole vaatehuonetta, en vaan kestäisi sitä.
Mä kammosin yli kaiken pillereiden nielemistä, ihan olemattomienkin. Tämähän on suht yleistä kyllä enkä nykyäänkään halua mitään isoja tabletteja niellä vaikka järjetöntä olisikin. Lapsena vaan piti sellaiset ihan pikkuriikkisetkin allergialääkkeet jakaa osiin ja niellä jokainen ison vesilasin kanssa etten vaan tukehdu! Pelkäsin tosissani että nyt se henki lähtee. Samaan aikaan kuitenkin koulussa tehtiin kisoja kuka pystyi nielemään yhdellä kertaa eniten makarooneja pureskelematta... :D
Mä kammosin punaisia saappaita kun näin Kuolema savolaiseen tapaan. Ne saappaat jäivät mieleeni pitkäksi aikaa.
Pissasin rippileirillä sänkyyni.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 16:19"]
Pelkään vieläkin lintuja ja että niistä tarttuu tauteja koska äitini oli niin hysteerinen aikoinaan lintuinfluenssaepidemiasta. Kun lintu lähestyy mua, yritän olla hengittämättä sisään koska kuvittelen saavani tartunnan. En muista minkä ikäinen olin, mutta suht lapsi vielä. Nyt 21.
[/quote]
Lintuinfluenssakohu oli alkuvuodesta 2004 eli lähes 11 vuotta sitten, olet ollut noin 10-vuotias silloin.