Lapsuudesta jääneitä "hassuja" traumoja?

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 16:20"]

Pelkäsin että mökin huussissa istuisi luuranko.

[/quote]

Niin minäkin. Kotovessassa taas odotin, että pöntöstä ilmestyy pääkallo ja haukkaa pyllyyn. Vieläkin hiukan vieroksun mukavuuslaitoksia. Joskus taidan uskoa vieläkin, että mörö haukkaa varpaasta, joka ei ole sievästi peiton alla piilossa.

Isä oli pelotellut, että jos kynsilakkaa laittaa huuliin, voi kuolla. Ja että jos laittaa iholle paksulti meikkiä voi kuolla hapenpuutteeseen. Kuulemma joillekin maalatuille kabareetanssijoille jätettiin sellainen parin neliösentin alue ihosta maalamatta "hengitysaukoksi". Nykyään pelottavinta tässä on se, että isäni vanhoillisena ihmisenä taisi tämän uskoa itse.

No, sain kuitenkin äitini kynsilakkaa kynsiini kerran kun olin sitä ihan hirveästi toivonut joihinkin juhliin. Pelkäsin koko ajan, että saan hengenahdistusta ja kuolen kesken juhlien, vaikka lakka olikin ihan asianmukaisesti kynsillä :)

Minulle on jäänyt kammoja muumeista. Lapsena mm. muumit olivat mielestäni muodottoman muotoisia möykkyjä, ja lisäksi pelottavan valkoisia. Näin muumeista tosi usein painajaisia. Jos nykyään näen pimeässä huoneessa esineen jota on vaikea hahmottaa, alan ahdistua :D

Bonuksena vielä, että Mörön intensiivinen tuijotus on syöpynyt mieleeni, minkä johdosta en voi sietää "möllisteleviä" silmiä. Pahimmillaan en uskalla katsoa vieraita edes silmiin kun tuijotus jännättää.

Viemäripeikko. Mun vanhemmilla oli jostain syystä periaate, että saunassa ja pesulla piti olla kunnolla. Niinpä pesuhuoneen viemärissä asui viemäripeikko, joka vahti että lapset käyttäytyivät oikein. Muistan kerran säikähtäneeni oikein kunnolla kun viemäristä alkoi tulla vaahtoa (joku oli pessyt hiukset) ja äiti tokaisi "kato nyt, viemäripeikko se siellä!".

[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 12:13"]

Lapsena näin trailerin Jumanji-leffasta. Mielestäni se oli niin karmaisevan pelottava, että en ole vielä tänäkään päivänä uskaltanut katsoa koko leffaa. Kyseinen mainos oli meillä muutamalla lasten vhs-kasetilla, joten sen näki vahingossa aina uudelleen, jos halusi katsoa piirrettyjä. Leijona makuuhuoneessa, apinoita keittiössä, norsu talloo auton... hrr.

[/quote]

Musta pelottavinta oli se kohta elokuvassa, kun se peli alkoi yksin pitämään ääntä siellä ylhäällä. Hrrr menee vieläkin kylmänväreitä kun miettii.

Sain hiustrauman lapsena äidin itsetekemästä lihapiirakasta johon oli ilmeisesti taikinan joukkoon tippunut jonkun harjasta tyhjentämä hiuspallo. muistan kun pala jäi roikkumaan hiusten varassa lihapiirakkaan haukkaamisen jälkeen. *gryöööööh* Pidän hiukset tarkasti kiinni kun kokkaan enkä siedä irtohiuksia lattialla saati muualla, jos jotain hyvää niin se saa siivoamaan paremmin.

Toinen on pimeät portaat jotka on portaiden välistä avoimet, meillä oli siskon kanssa "hauska" tapa pelotella etenkin kauhuleffan jälkeen hipaisemalla toista nilkasta..uuu

Kammosin enkelikelloja, kun olin nähnyt pelottavan suomalaisen tv-ohjelman "Katso naamion taa", jossa kamalaan joulupukkinaamariin pukeutunut joulupukki surmasi perheen isän. Ohjelman alussa (?) pyöri enkelikello.

Sängynkastelupelko. Mulla on aina ollu jokseenkin huono pidätyskyky ja kersana varsinkin pissin usein housuun, kun kovasti nauratti. Kerran leirillä sitten kastelin yömekkoni ja patjani. Toisinaan herään siihen, kun oon unessani just käyny kusella :D

Pelkään suihkun lattiakaivoa. En pysty edes koskemaan siihen, saati avata.

En uskaltanut mennä uimaan järveen, koska pelkäsin hauen purevan minua jalasta.

Lauantai-makkaran syöminen loppui kun seinään, kun isäni sanoi että niissä on luuta.

Lapsena pelkäsin hillittömästi joka kerta, kun isä tankkasi auton. Pelkäsin aina, että auto räjähtää. Kuvittelin mielessäni miten tulee karmea räjähdys, savupilvi ja lieskat. Olin siellä takapenkillä kyyristyneenä ja valmiina kuolemaan. Sairasta. Kai se jostain elokuvan näkemisestä tuli. Vielä yli parikymppisenä koin ahdistusta bensiksellä kunnes järki ja selitykset itselleni voittivat:)

[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 13:56"]

Kammosin enkelikelloja, kun olin nähnyt pelottavan suomalaisen tv-ohjelman "Katso naamion taa", jossa kamalaan joulupukkinaamariin pukeutunut joulupukki surmasi perheen isän. Ohjelman alussa (?) pyöri enkelikello.

[/quote]

Kammosin semmoisia vanhoja kelloja, joissa on koko kellon peittävä lasikupu ja joku heiluri pyörii edestakaisin sisäpuolella. Eikä syyttä, sillä ne ovat helvetinkoneita.

joku sukulainen meni muka hauskana juttuna kertomaan, että jos katsoo yöllä vessanpeiliin niin siellä näkyy piru. arvatkaapa, kuka lopetti yöllisillä vessareissuilla käsien pesemisen ! jo naaman peseminen karmii, kun pelkää että päätä peilissä näkyykin jotain..

vaikka toisaalta, eipä tälläinen nelikympinen akka kyllä muutenkaan mikään hehkeä näky ole keskellä yötä, juuri sängystä mönkineenä :D piruakin pelottavampi ilmestys!

-Äidille tuli Yöjuttu-lehti. Yhdessä kannessa oli nuori nainen, joka katsoi peiliin, peilikuvasta näkyi ryppyinen vanha zombimainen olento. Leikkasin sen peilikuvan pois kun ahdisti. Samoin yhdessä kannessa oli ihmissusi- nainen, joka oli torahampaineen karsean näköinen, näin siitä painajaisia.

- Minulle oli pienenä tapana ottaa nukkumaan mennessä viereen sellainen pieni muovinen krokotiili, jonka olin saanut hammaslääkäristä. Aamulla aina kauhistelin, kun se oli yön aikana siirtynyt jalkopäähän. Muistan jotenkin ajatelleeni, että sekin haluaa lähteä ja jättää minut. Koin vanhempieni takia turvattomuutta lapsena. Jossain vaiheessa näin unia, jossa mummoni muuttui krokotiiliksi ja oli paha.

- Erämaan kutsu-elokuvan (piirretty) yhdessä kohtauksessa koira ja sudet ottavat peuran kiinni ja tappavat sen. Itkin aina valtoimenaan kun näin sen kohtauksen. Tunnetta pahensi se kun äitini pilkkasi itkemisestä.

Näin pienenä pätkän jotakin elokuvaa tai musiikkivideota, jossa hylätyn talon vessanpöntöstä ryömii kissan kokoinen hämähäkki. Muistan tuon pätkän joka kerta, kun käyn yöllä vessassa...

[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 13:56"]Kammosin enkelikelloja, kun olin nähnyt pelottavan suomalaisen tv-ohjelman "Katso naamion taa", jossa kamalaan joulupukkinaamariin pukeutunut joulupukki surmasi perheen isän. Ohjelman alussa (?) pyöri enkelikello.
[/quote] muistan pienenä pelänneeni tästä syystä joulupukkia!!!

Minua pidettiin lapsena aika kömpelönä ja ujona. Sain kuulla noista asioista kotona ja muuallakin. Ilmeisesti sen johdosta kehitin valtavan jännityksen, käteni tärisivät kun joku oli läsnä, kun tein jotain. Minulla oli myös allekirjoitustärinä käsissä eli kun piti allekirjoittaa vaikka kassakuitti tai jotain pankissa, allekirjoituksesta tuli yhtä sotkua, vaikka minulla muuten onkin aivan hyvä käsiala. Nyt noista ajoista on jo kauan ja olen päässyt jännityksestä aika tavalla eroon. Mutta arvelen, että jos joutuisin minua joskus arvostelleiden ihmisten kanssa samaan tilaan ja yrittäisin heidän läsnäollessaan tehdä jotain, oireeni palaisivat. Siksi vältän tiettyjä kohtaamisia. Tämä ei siis ollut mikään ihan kevyt juttu, vaan elämääni monissa tilanteissa hankaloittanut asia.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 20:42"]

Katsoin lapsena, olisinkohan ollut 5-6 -vuotias, jotain suomalaista sarjaa tai elokuvaa. Minusta se oli todella pelottava. Muistan vain pimeän metsän ja Kasimir-nimen. Vielä nykyisinkin tulee ahdistava olo, jos jossain tulee vastaan Kasimir.

[/quote]

Se oli tämä!!! http://fi.wikipedia.org/wiki/Painajainen_%28televisiosarja%29  Olin tuolloin 6-vuotias. Pelkästään muutama rivi juonta luettuna sai ahdistumaan!!

Up!

Lapsena näin trailerin Jumanji-leffasta. Mielestäni se oli niin karmaisevan pelottava, että en ole vielä tänäkään päivänä uskaltanut katsoa koko leffaa. Kyseinen mainos oli meillä muutamalla lasten vhs-kasetilla, joten sen näki vahingossa aina uudelleen, jos halusi katsoa piirrettyjä. Leijona makuuhuoneessa, apinoita keittiössä, norsu talloo auton... hrr.

Uskovainen isänäiti kerran puhui niin että minä kuulin siitä, miten viimeisenä päivänä uskovat temmataan ylös taivaaseen, ja muut jää. Minua ajatus jotenkin kammotti, olin varma että vanhempani ja veljeni temmataan taivaaaseen mutta minut jätetään kun olen niin paha, ja miten minä yksin sitten pärjään. Usein jos olin yksin jossain, mietin myös että mitä jos kaikkki muut on jo temmattu taivaaseen ja yksin minä olen jäänyt maan päälle! Ajatus oli ihan hirveän ahdistava.

Yksi traumanaihe kun näin kerran sellaisen jonkun tutkimuslehmän, jonka kylkeen oli tehty reikä jossa oli ikkuna, jotta ruoan sulamista voidaan tarkkailla. Äitini selitti asian kuin se olisi maailman arkisin, mutta minun koko sisikuntani kouristi kauhusta kun ajattelin että siihen eläimeen on leikattu reikä ja on se putki. Sen putken reunoilta vielä valui jotain ja minä olin varma että se kärsii. Ja joka tapauksessa se oli hirvittävä näky minulle jostain syystä. Viikkoja vähän väliä mieleen palasi se kuva siitä lehmästä ja joka kerta kun se palasi, pelkäsin sekoavani ahdistuksesta.

Kerran sain myös traumoja jostain söpöiksi tarkoitetuista animaatioleffan hahmoista. Ne oli jotain semmoisia ruskeita, isokorvaisia peikkomaisia olioita. Mutta jostain syystä, enkä yhtään tiedä miksi, ne oli minusta hirviömäisiä ja ahdistavia. Niin, vaikka ne siinä leffassa olivat ihan hyviksiä. Tuonkin kanssa kävi niin että viikkokausia heräilin yöllä mielikuvaan niistä kammottavista otuksista, tai välillä muutenkin tuli ne mieleen ja teki fyysisesti pahaa ahdistuksen takia.