Lue keskustelun säännöt.
Lapsuudesta jääneitä "hassuja" traumoja?
16.09.2014 |
Kerätään tähän ketjuun lapsuudesta jääneitä "hauskoja" traumoja.
Ei siis mitään kammojuttuja, vaan sellaisia, mitkä olivat silloin maailmanloppu, mutta nyt naurattaa.
Itse olin noin 8v metsäretkellä partioporukan kanssa, ja suomeksi sanottuna iski aivan jäätävä vatsakramppi ja paskoin housuuni kunnon liemet. Paperia ei ollut matkassa, ja koitin putsailla itseäni suurilla metsässä kasvaneilla lehdillä ja vesipullolla. Silloin olisin toivonut maan nielaisevan : )
Kommentit (126)
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 17:16"]Se joku Furby elokuva, ihan hirveä!
[/quote]
Siis tämä http://en.m.wikipedia.org/wiki/Gremlins
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:38"]Näin jotain nelivuotiaana kun leppäkerttu lähti lentoon ja söpöjen suojasiipien alla oli kammottava kärpäsen vartalo. Se oli minulle ihan hirveä isku silloin, itkin ja huusin kuin syötävä.
[/quote]
Mulle tapahtui sama 3-vuotiaana. Vieläkin pelkään sitä, että söpö leppis lähteekin yhtäkkiä lentoon. Olen 36 v.
Jostain syystä peliasun lapsena koriste lintuja, siis sellaisia oikean näköisiä. Meillä oli sellaisia punatulkkuja joulu koristeina. Vieläkin nousee kylmäväreet selkään, jos näen sen tapaisia koristelintujqw jossain.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 14:32"]
Lapsena pelkäsin hillittömästi joka kerta, kun isä tankkasi auton. Pelkäsin aina, että auto räjähtää. Kuvittelin mielessäni miten tulee karmea räjähdys, savupilvi ja lieskat. Olin siellä takapenkillä kyyristyneenä ja valmiina kuolemaan. Sairasta. Kai se jostain elokuvan näkemisestä tuli. Vielä yli parikymppisenä koin ahdistusta bensiksellä kunnes järki ja selitykset itselleni voittivat:)
[/quote]
Minäkin. Lisäksi järkytyin tupakansytyttimestä. Päättelin, että moottorin täytyy olla valkohehkuisen kuuma, jos kojelaudan pinnan allakin on oranssia. Totesin, että bensaräjähdyshän siitä seuraa, ja kohta on tämän tytön hautajaiset. Kun siinä autossa istui muidenkin lapsia, ajattelin että kun kuollaan porukalla, niin ehkä se on pienempi yksittäinen suru. Että niinkuin paljousalennusta. Joten pidin pääni kiinni.
Meillä oli aina lapsuudessa koiria, ja joistakin aika jätti vuosien kuluessa. Pidin sitä luonnollisena, kunnes... Minulle kerrottiin tarinaa naisesta, jonka koira tuli herättämään nuolaisemalla jalkapohjista ja varpaista. Eräänä yönä nainen heräsi taas siihen, että hänen jalkaansa nuolaistaan, kaikki hyvin kunnes nainen tajusi unenpöpperöistään havahduttuaan että hänen koiransa oli kuollut jonkin aikaa sitten ja se jalkaa nuollaissut kieli oli ollut täysin kylmä. Enää ei voinut nukkua ilman että jalat olivat tiukasti peiton alla :P
Minä luulin että pöntöllä istuessa viemäristä syöksähtää valtava hämähäkkiparvi :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salaisten kansioiden tunnari ja se sininen alku!! Hyi kamala. Vieläkin pelkään sitä tunnaria, kylmää heti jos sen jostain kuulee :(
En enää pelkää näitä, mutta koska muutkin ovat listanneet asioita, joita pelkäsivät lapsena, mutteivät pelota enää.
Noidan käsikirja on aiheuttanut mulle niin kuin lukemattomille muillekin aikani lapsille syviä pelkotiloja. Joku toi sen kouluun ja siellä sitä sitten tutkailtiin. En ennen sitä pelännyt nukkua omassa huoneessa, mutta sen jälkeen pelkäsin monta vuotta. Erityisen kammottavina mieleen jäivät elävältä hautaaminen, ruumisarkusta kurkistava olio, peileihin jäävät vainajien sielut sekä ruumiista irtautuminen. Mua kammotti jo kirjan selkämyksen näkeminen kirjastossa.
Joku mainitsi tässä ketjussa UFO-dokkarit. Ne pelottivat muakin. Sain niistä uutta virtaa nukkumaanmenopeloilleni. Pelkäsin tietenkin, että humanoidit sieppaavat.
Alle kouluikäisenä pelkäsin Jumalan teatteria aina, jos menin teatteriin tai elokuviin. Kammotti ajatus, että joku tulee heittämään kakkaa päälle.
Twin Peaksin Bobia pelkäsin, en tosin saanut katsoa sitä, mutta luin serkkuni omistaman Laura Palmerin päiväkirjan. Twin Peaks tuli uusintana, kun olin yläasteella, ja silloinkin pelkäsin sitä, mutta en tietenkään voinut sitä myöntää.
Pelkäsin laskettelurinteellä hissiä, pelkäsin, että jään hissiin kiinni ja kääntöpaikalla musta tulee suunnilleen jauhelihaa. Hirveää, kun joka ylösnousukerralla piti jännittää kamalasti, että nyt tulee kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 19:34"]
En enää pelkää näitä, mutta koska muutkin ovat listanneet asioita, joita pelkäsivät lapsena, mutteivät pelota enää.
Noidan käsikirja on aiheuttanut mulle niin kuin lukemattomille muillekin aikani lapsille syviä pelkotiloja. Joku toi sen kouluun ja siellä sitä sitten tutkailtiin. En ennen sitä pelännyt nukkua omassa huoneessa, mutta sen jälkeen pelkäsin monta vuotta. Erityisen kammottavina mieleen jäivät elävältä hautaaminen, ruumisarkusta kurkistava olio, peileihin jäävät vainajien sielut sekä ruumiista irtautuminen. Mua kammotti jo kirjan selkämyksen näkeminen kirjastossa.
Joku mainitsi tässä ketjussa UFO-dokkarit. Ne pelottivat muakin. Sain niistä uutta virtaa nukkumaanmenopeloilleni. Pelkäsin tietenkin, että humanoidit sieppaavat.
Alle kouluikäisenä pelkäsin Jumalan teatteria aina, jos menin teatteriin tai elokuviin. Kammotti ajatus, että joku tulee heittämään kakkaa päälle.
Twin Peaksin Bobia pelkäsin, en tosin saanut katsoa sitä, mutta luin serkkuni omistaman Laura Palmerin päiväkirjan. Twin Peaks tuli uusintana, kun olin yläasteella, ja silloinkin pelkäsin sitä, mutta en tietenkään voinut sitä myöntää.
Pelkäsin laskettelurinteellä hissiä, pelkäsin, että jään hissiin kiinni ja kääntöpaikalla musta tulee suunnilleen jauhelihaa. Hirveää, kun joka ylösnousukerralla piti jännittää kamalasti, että nyt tulee kuolema.
[/quote]
Ai niin, ensimmäinen asia, mitä pelkäsin yöllä, oli elokuva Agentti 000 ja kuoleman kurvit. Näin osia siitä, kun olimme juuri muuttaneet uuteen kotiin. Siinä käytiin ehkä ruumishuoneella, ja siellä kuului samanlainen ääni, mikä kuului uuden talomme öljypolttimesta. Tätä en kertonut kellekään, pelkäsin vain itsekseni.
Söimme veljeni kanssa verilättyjä ollessani pieni, hän kysyi että tiedätkös "Liisa" miksi näitä kutsutaan verilätyiksi?? No kun niissä on VERRTAAA!!
En halunnut millään häntö uskoa mutta siihen loppui lättyjen syöminen. Nykyään menee kyllä, mutta tämä tapaus tulee aina mieleeni..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 13:25"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 02:30"]Isä oli pelotellut, että jos kynsilakkaa laittaa huuliin, voi kuolla. Ja että jos laittaa iholle paksulti meikkiä voi kuolla hapenpuutteeseen. Kuulemma joillekin maalatuille kabareetanssijoille jätettiin sellainen parin neliösentin alue ihosta maalamatta "hengitysaukoksi". Nykyään pelottavinta tässä on se, että isäni vanhoillisena ihmisenä taisi tämän uskoa itse. No, sain kuitenkin äitini kynsilakkaa kynsiini kerran kun olin sitä ihan hirveästi toivonut joihinkin juhliin. Pelkäsin koko ajan, että saan hengenahdistusta ja kuolen kesken juhlien, vaikka lakka olikin ihan asianmukaisesti kynsillä :) [/quote] Itseasiassa toi koko kropan peittävä maali voi oikeastikin olla vaarallinen. Myytinmurtajissa tätä myuttiä testattiin siten, että toinen (vai olikohan molemmat) maalattiin kauttaaltaan kultamaalilla ja kokoajan seurattiin vitaalielibtoimintoja. Sen muistan, että kehon lämpö alkoi nousta vaarallisesti, samoin pulssi ja verenpaineet alko kohoomaan. Olotilaa kuvaillessa tuli huimaus esiin ja mitähän muuta. Oli mielenkiintoinen jakso. :) Eli ei isäs kovin pahasti hakoteillä asian tiimoilta ole ollut. :)
[/quote]
Eikös Bond-elokuvassa se Goldfingerille petollinen typykkä maalattu kultamaalilla kuoliaaksi?
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 22:41"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 13:25"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 02:30"]Isä oli pelotellut, että jos kynsilakkaa laittaa huuliin, voi kuolla. Ja että jos laittaa iholle paksulti meikkiä voi kuolla hapenpuutteeseen. Kuulemma joillekin maalatuille kabareetanssijoille jätettiin sellainen parin neliösentin alue ihosta maalamatta "hengitysaukoksi". Nykyään pelottavinta tässä on se, että isäni vanhoillisena ihmisenä taisi tämän uskoa itse. No, sain kuitenkin äitini kynsilakkaa kynsiini kerran kun olin sitä ihan hirveästi toivonut joihinkin juhliin. Pelkäsin koko ajan, että saan hengenahdistusta ja kuolen kesken juhlien, vaikka lakka olikin ihan asianmukaisesti kynsillä :) [/quote] Itseasiassa toi koko kropan peittävä maali voi oikeastikin olla vaarallinen. Myytinmurtajissa tätä myuttiä testattiin siten, että toinen (vai olikohan molemmat) maalattiin kauttaaltaan kultamaalilla ja kokoajan seurattiin vitaalielibtoimintoja. Sen muistan, että kehon lämpö alkoi nousta vaarallisesti, samoin pulssi ja verenpaineet alko kohoomaan. Olotilaa kuvaillessa tuli huimaus esiin ja mitähän muuta. Oli mielenkiintoinen jakso. :) Eli ei isäs kovin pahasti hakoteillä asian tiimoilta ole ollut. :)
[/quote]
Eikös Bond-elokuvassa se Goldfingerille petollinen typykkä maalattu kultamaalilla kuoliaaksi?
[/quote]
Urbaanilegenda, ei typykkä kuollut siihen maalaukseen. Tosin Myytinmurtajat testasivat tuota maalausjuttua, ja Jamielle tuli kokeen aikana huono olo, joten tulivat siihen tulokseen, että jotain perää myytissä (iho ei hengitä maalin alla-> kuolema) ehkä kuitenkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:38"]
Näin jotain nelivuotiaana kun leppäkerttu lähti lentoon ja söpöjen suojasiipien alla oli kammottava kärpäsen vartalo. Se oli minulle ihan hirveä isku silloin, itkin ja huusin kuin syötävä.
[/quote]
Voi raukka :D <3
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:09"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:05"]
Lumiaurat. Vielä nykyäänkin hyppään johonkin pusikkoon jos sellainen tulee vastaan. Lapsena se oli tietysti pelottavaa kun ajatteli ettei auraaja näe niin pientä vaan ajaa yli ja kippaa johonkin lumipenkkaan. Kamala tapa kuolla.
[/quote]
Minäkin pelkään lumiauroja edelleen!
Minun "traumani" on porsaankyljykset. Ilmeisesti ne oli lähikaupassa silloin tällöin lauantaialennuksessa, sillä meillä oli niitä usein sunnuntaisin. Äiti ei todellakaan osannut tehdä ruokaa, joten sunnuntaisin katselin iskän kanssa tv:stä Tarzania ja yritin maitokulauksilla niellä sitkeää, ei-minkään-makuista porsaankyljystä alas. Nykyään oma mies joskus kaupassa ehdottaa niitä ruoaksi ja minä turhankin kovaan ääneen vastustan. En voi itselleni mitään.
[/quote]
Mulla sama kyljysongelma! 30-vuotiaana jouduin syömään, kun mies osti, eikä se ollutkaan yhtä kamalaa kuin silloin lapsena, kun sitä vaan jauhoi ja jauhoi ja jauhoi... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 22:56"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 22:41"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 13:25"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 02:30"]Isä oli pelotellut, että jos kynsilakkaa laittaa huuliin, voi kuolla. Ja että jos laittaa iholle paksulti meikkiä voi kuolla hapenpuutteeseen. Kuulemma joillekin maalatuille kabareetanssijoille jätettiin sellainen parin neliösentin alue ihosta maalamatta "hengitysaukoksi". Nykyään pelottavinta tässä on se, että isäni vanhoillisena ihmisenä taisi tämän uskoa itse. No, sain kuitenkin äitini kynsilakkaa kynsiini kerran kun olin sitä ihan hirveästi toivonut joihinkin juhliin. Pelkäsin koko ajan, että saan hengenahdistusta ja kuolen kesken juhlien, vaikka lakka olikin ihan asianmukaisesti kynsillä :) [/quote] Itseasiassa toi koko kropan peittävä maali voi oikeastikin olla vaarallinen. Myytinmurtajissa tätä myuttiä testattiin siten, että toinen (vai olikohan molemmat) maalattiin kauttaaltaan kultamaalilla ja kokoajan seurattiin vitaalielibtoimintoja. Sen muistan, että kehon lämpö alkoi nousta vaarallisesti, samoin pulssi ja verenpaineet alko kohoomaan. Olotilaa kuvaillessa tuli huimaus esiin ja mitähän muuta. Oli mielenkiintoinen jakso. :) Eli ei isäs kovin pahasti hakoteillä asian tiimoilta ole ollut. :)
[/quote]
Eikös Bond-elokuvassa se Goldfingerille petollinen typykkä maalattu kultamaalilla kuoliaaksi?
[/quote]
Urbaanilegenda, ei typykkä kuollut siihen maalaukseen. Tosin Myytinmurtajat testasivat tuota maalausjuttua, ja Jamielle tuli kokeen aikana huono olo, joten tulivat siihen tulokseen, että jotain perää myytissä (iho ei hengitä maalin alla-> kuolema) ehkä kuitenkin on.
[/quote]
No ei se iho hengitä oli maalia tai ei, koska emme ole sammakoita. Ja sammakoillakin on keuhkot happea lävitse ottavan ihon lisäksi. Happi siirtyy meidän punasoluihimme keuhkorakkuloiden pintaepiteelin läpi, ei ihon. Jos maali on täysin läpäisemätöntä, niin on periaatteessa mahdollisuus että hiki ei pääse viilentämään kehoa tarpeeksi haihtumalla siitä ja elimistö kuumenisi liikaa. Toisaalta sellaista maalia ei saisi iholta edes pois. Huoneenlämmössä ei ihminen paahdu vaikka olisi muoviin käärittynä.
Myytinmurtajat on toisinaan aikamoista tuubaa... (Ne on sitäpaitsi jenkkejä, nehän nyt ei todistetusti mitään kestä, vasta olin saunassa kahden yhdysvaltalaisen naisen kanssa, eikä vettä saanut heittää lainkaan, ensimmäisen puolikuupallisen jälkeen naiset ampuivat huonovointisina suihkuun.) :)
Mutta epäilemättä tästä Goldfinger elokuvasta isänikin kimmokkeen oli ajatuksilleen saanut. Ja muista urbaanilegendoista.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 23:19"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 22:56"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 22:41"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 13:25"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 02:30"]Isä oli pelotellut, että jos kynsilakkaa laittaa huuliin, voi kuolla. Ja että jos laittaa iholle paksulti meikkiä voi kuolla hapenpuutteeseen. Kuulemma joillekin maalatuille kabareetanssijoille jätettiin sellainen parin neliösentin alue ihosta maalamatta "hengitysaukoksi". Nykyään pelottavinta tässä on se, että isäni vanhoillisena ihmisenä taisi tämän uskoa itse. No, sain kuitenkin äitini kynsilakkaa kynsiini kerran kun olin sitä ihan hirveästi toivonut joihinkin juhliin. Pelkäsin koko ajan, että saan hengenahdistusta ja kuolen kesken juhlien, vaikka lakka olikin ihan asianmukaisesti kynsillä :) [/quote] Itseasiassa toi koko kropan peittävä maali voi oikeastikin olla vaarallinen. Myytinmurtajissa tätä myuttiä testattiin siten, että toinen (vai olikohan molemmat) maalattiin kauttaaltaan kultamaalilla ja kokoajan seurattiin vitaalielibtoimintoja. Sen muistan, että kehon lämpö alkoi nousta vaarallisesti, samoin pulssi ja verenpaineet alko kohoomaan. Olotilaa kuvaillessa tuli huimaus esiin ja mitähän muuta. Oli mielenkiintoinen jakso. :) Eli ei isäs kovin pahasti hakoteillä asian tiimoilta ole ollut. :)
[/quote]
Eikös Bond-elokuvassa se Goldfingerille petollinen typykkä maalattu kultamaalilla kuoliaaksi?
[/quote]
Urbaanilegenda, ei typykkä kuollut siihen maalaukseen. Tosin Myytinmurtajat testasivat tuota maalausjuttua, ja Jamielle tuli kokeen aikana huono olo, joten tulivat siihen tulokseen, että jotain perää myytissä (iho ei hengitä maalin alla-> kuolema) ehkä kuitenkin on.
[/quote]
No ei se iho hengitä oli maalia tai ei, koska emme ole sammakoita. Ja sammakoillakin on keuhkot happea lävitse ottavan ihon lisäksi. Happi siirtyy meidän punasoluihimme keuhkorakkuloiden pintaepiteelin läpi, ei ihon. Jos maali on täysin läpäisemätöntä, niin on periaatteessa mahdollisuus että hiki ei pääse viilentämään kehoa tarpeeksi haihtumalla siitä ja elimistö kuumenisi liikaa. Toisaalta sellaista maalia ei saisi iholta edes pois. Huoneenlämmössä ei ihminen paahdu vaikka olisi muoviin käärittynä.
Myytinmurtajat on toisinaan aikamoista tuubaa... (Ne on sitäpaitsi jenkkejä, nehän nyt ei todistetusti mitään kestä, vasta olin saunassa kahden yhdysvaltalaisen naisen kanssa, eikä vettä saanut heittää lainkaan, ensimmäisen puolikuupallisen jälkeen naiset ampuivat huonovointisina suihkuun.) :)
Mutta epäilemättä tästä Goldfinger elokuvasta isänikin kimmokkeen oli ajatuksilleen saanut. Ja muista urbaanilegendoista.
[/quote]
Meille kyllä asiaa selitti historianopettaja. Että jossain roomalaisessa voitonparaatissa oli kullattu orja, ja se kupsahti rattailta kuolleena maahan kesken kaiken. Vaan mistäpä sen tietää, ehkä saapasmaassa oli kuuma päivä ja orjalla heikko sydän?
Mä muistan kuin serkkujen kanssa mummolassa luettiin Mysteerien maailma ja jotain toista vastaavaa kirjaa ja pelättiin sen jälkeen jokaista rasahdusta :D
Lapissa mummolassa ollessamme joku kertoi jutun maakotkista,jotka vievät poronvasojen lisäksi pihoilta pieniä lapsia. Joten juostiin sitten karkuun joka saamarin varpusta joka taivaalla lensi ;)
Mustavalkoiset muumio-leffat joskus 80-luvulla ; niitä odotettiin samalla serkusporukalla päiväkausia ja sitten kun telkusta leffa alkoi, niin painuttiin mummon pirttiin peittojen alle :)
edelleen hiukan hirvittää pimeä ja kauhuleffat ja mummolan pihalla tiirailen taivaalle...lapsille en mitään tunnusta ;)
Minulla kävi Twin Peaksin kanssa käänteisesti. Lapsena rakastin sitä ja varsinkin sen alkutunnaria mutta kun näin sarjan uudestaan lähemmäs kolmekymppisenä viisaana aikuisena, pelotti ihan hulluna ja puoliväkisin piti katsella se loppuun. Tuli, kulje kanssani -leffa jäi katsomatta kammon takia vaikka olisin saanut sen käsiini.
Varhaisin lapsuudenkammoni liittyy erääseen kirjaan. Iso vihreä Valittujen Palojen "Uskomatonta mutta totta". Ei koko kirja (joka siis oli lemppareitani) vaan muutama sivu. En enää muista kumpi se alun perin oli, pelko levisi sivusta toiseen. Toisessa oli avoin hauta ja toisessa kummitus(?)talo. Ne piti aina hypätä yli eikä niitä saanut katsella. En osannut lukea vielä kuusivuotiaana, mutta muistan selailleeni tuota kirjaa korkeintaan tuon ikäisenä ja hyppineeni haudat ja kummitustalot yli.
Toinen kirjapelko, jo mainittu tässä ketjussa. Noidan käsikirja! Siinä oli myös joku aukeama, se ei ainakaan ollut tuo vampyyrijänis sillä sen olin unohtanut. Ehkä joku muu vampyyrijuttu tai sitten kannen torahampainen pääkallo. Kirja oli kirjaston, ja minun piti piilottaa se (en käsitä miksi sitä ei voinut vain palauttaa) komeroon. Tietysti se unohtui sinne ja sakkoahan siitä piti maksaa. Kivat isoveikalle jonka kortilla se oli lainattu!
Melko vanhaksi asti pelkäsin paikallista "julkkista" eli mentaalitapausta joka pukeutui huomiotaherättävästi ja käytti hammastahnakerrosta kasvoilla ainakin julkisilla paikoilla. Ei hän mitenkään vaaraksi ollut kenellekään, sai minut vain irrationaalisen silmittömän kauhun valtaan. Hän oli jollain tavalla muumion näköinen, ei näyttänyt elävältä tai jotain.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 17:46"]
Mä muistan kuin serkkujen kanssa mummolassa luettiin Mysteerien maailma ja jotain toista vastaavaa kirjaa ja pelättiin sen jälkeen jokaista rasahdusta :D
Lapissa mummolassa ollessamme joku kertoi jutun maakotkista,jotka vievät poronvasojen lisäksi pihoilta pieniä lapsia. Joten juostiin sitten karkuun joka saamarin varpusta joka taivaalla lensi ;)
Mustavalkoiset muumio-leffat joskus 80-luvulla ; niitä odotettiin samalla serkusporukalla päiväkausia ja sitten kun telkusta leffa alkoi, niin painuttiin mummon pirttiin peittojen alle :)
edelleen hiukan hirvittää pimeä ja kauhuleffat ja mummolan pihalla tiirailen taivaalle...lapsille en mitään tunnusta ;)
[/quote]
Se toinen kirja oli Tiedon rajamailla, muistin juuri
Mä en edelleenkää pysty lukemaan tuota Tiedon rajamailla kirjaa. Liian pelottavaa
Hämärän rajamailla-sarja sai mut näkemään painajaisia.
Kauhuleffoja en katso ollenkaan, en edes huumorikauhuja....
Se joku Furby elokuva, ihan hirveä!