Lue keskustelun säännöt.
Lapsuudesta jääneitä "hassuja" traumoja?
16.09.2014 |
Kerätään tähän ketjuun lapsuudesta jääneitä "hauskoja" traumoja.
Ei siis mitään kammojuttuja, vaan sellaisia, mitkä olivat silloin maailmanloppu, mutta nyt naurattaa.
Itse olin noin 8v metsäretkellä partioporukan kanssa, ja suomeksi sanottuna iski aivan jäätävä vatsakramppi ja paskoin housuuni kunnon liemet. Paperia ei ollut matkassa, ja koitin putsailla itseäni suurilla metsässä kasvaneilla lehdillä ja vesipullolla. Silloin olisin toivonut maan nielaisevan : )
Kommentit (126)
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 20:04"]
-Twin Peaksin Bob. Varsinkin se kohtaus jossa Lauran äiti näki Bobin Lauran sängyn päädyssä lymyämässä. Hrrrr, vieläkin on inhottava katsoa sen kuvia
http://1.bp.blogspot.com/-nOBFJ9wUNPc/UzugtGkmmHI/AAAAAAAAHjI/b8Jpr02wmQI/s1600/TwinPeaksBob.jpg
[/quote]
Minäkin pelkäsin Bobia. Katsoin Twin Peaksin uusinnat ollessani parikymppinen, ja vieläkin pelotti. Sain hirveän ahdistuksen niistä punaisista verhoista ja takaperin puhumisesta. Myös kokolattiamaton ja pyörivän kattotuulettimen näkeminen pelotti, koska sellaisissa kohtauksissa Bobin naama yleensä ilmestyi johonkin. Hyi hitto, puistattaa vieläkin.
Muistan, että lapsuudessani pidin Pikku Kakkosen "Varokaa heikkoja jäitä" -tietoiskua pelottavana.
Hesarin Nyt-liitteessä oli joskus juttu, joka käsitteli ihmisten tv-ohjelmiin liittyviä traumoja. Joku jutussa haastateltu kertoi pelästyneensä pahanpäiväisesti 70-luvulla lapsena, kun jossain kotimaisessa rikossarjassa pakastimesta löytyi ruumis. Vainajan silmät olivat auki ja naama vääntynyt pelottavaan irvistykseen.
Ollessani neljännellä luokalla menin perjantaina koulun jälkeen kaverin luo. Katsoimme jotain Poltergeist-kauhuleffaa. Kaverini oli innoissaan, ja hänen mielestään elokuva oli "tosi hyvä" - itse sanoin olevani samaa mieltä, vaikka mieluiten olisin ollut katsomatta leffaa. Pelotti ihan hirveästi, mutta en kehdannut myöntää sitä. Illemmalla lähdin mökille vanhempien ja sisarusteni kanssa. Nukkumaan mennessä mietin sitä kauhuleffaa ja makasin peiton alla peloissani. Valot päällä nukkuminen olisi saattanut auttaa, mutta mökillämme ei ollut silloin sähköä.
T: 33, joka traumatisoitui nähneensä vilauksen V-sarjasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olin lapsena kuullut puhuttavan hissikuilusta ja vanhemmat varoittelivat aina ettei hississä saa leikkiä tai hypellä. kaveri jaksoi aina puhua siitä että hissi saattaa tippua kuiluun jos siellä leikkii. kuvittelin että se kuilu on sellainen maanalle menevä satoja metrejä syvä kuilu mihin se hissi sitten tippuu. näin siitä painajasiakin monta kertaa. ja jatko-osana tuli sitten sellainen kammouni että kävelin rappusia alas ja koitin päästä ulos mutta rappuset vaan jatkuivat ja jatkuivat ja ulko-ovea ei koskaan löytynyt. ei ollut hauskaa asua kerrostalossa silloin!
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 22:15"]
Mä kammosin punaisia saappaita kun näin Kuolema savolaiseen tapaan. Ne saappaat jäivät mieleeni pitkäksi aikaa.
[/quote]
Sama täällä! En todellakaan muistanut sen elokuvan nimeä, mutta muistan edelleen kuinka ne kasarisaappaat pahaenteisesti tököttivät jostain...
Pelkäsin ulkohuussia maalla. En aikuisenakaan menen paskahuussiin mielelläni. Lapsena kaverin mökillä kaveri kertoi salaisuuden: ulkovessan kakkaläjässä asuu paskamato.
hyi.
Joskus 70-luvulla oli lastenohjelma Hinku ja Vinku. Alkeellinen animaatio. Siinä oli kaksi otusta, jotka oli tehty yksivärisestä revitystä paperista yksiväriselle taustalle. Ohjelman puheosuudet ja musiikkikin olivat kammottavat. En uskaltanut mennä samaan huoneeseen television kanssa silloin, kun se ohjelma tuli.
Myös joskus 70-luvulla joku uskonlahko oli ennustanut maailmanlopun. Siitä oli kirjoitettu lehdissä ja sukulaiset puhuivat asiasta tietysti. Muistan kyllä nyt aikuisena, että he pitivät koko juttua täytenä höpönä ja paheksuivat sitä. Mutta minä pelkäsin ihan oikeasti, että kaikki kuolevat ja maailma loppuu. Eniten pelkäsin, että äiti kuolee. Lapsen ajatuksenjuoksua taas. Kun määräpäivä sitten tuli ja mitään ei tapahtunut, ajattelin, että ennustajat ovat vain erehtyneet ja maailmanloppu tuleekin vasta huomenna. Siinä kului sitten tovi, kun odottelin sitä maailmanloppua aina huomenna. Olen omille lapsilleni selittänyt selittämästä päästyä kaikkia puheenaiheita, joista olisin voinut kuvitella heidän pelästyvän. Toivottavasti onnistuin. Eivät ainakaan ole kertoneet mitään kauheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti olen pienenä katsellut liikaa Maa aikojen alussa -elokuvia, sillä pelkään jostain syystä dinosauruksia aivan kammottavasti vielä nykyään.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 22:15"]
Mä kammosin punaisia saappaita kun näin Kuolema savolaiseen tapaan. Ne saappaat jäivät mieleeni pitkäksi aikaa.
[/quote]
Tässä ei ole mitään hauskaa, mutta kerron silti, että muistan 1970-luvulta Poliisi kertoo-kirjasarjan, jossa oli kuva leivinuunin muuriin muuratusta emännästä. Muistan ne tiilien seasta sojottavat kumisaappaat ikuisesti.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/1702403
Nimimerkillä "Laatukirjallisuus" hallussa jo 13-vuotiaana. Nykyään luen Kodin Kuvalehteä enkä esim. Alibia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 22:42"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 20:04"]
-Twin Peaksin Bob. Varsinkin se kohtaus jossa Lauran äiti näki Bobin Lauran sängyn päädyssä lymyämässä. Hrrrr, vieläkin on inhottava katsoa sen kuvia
http://1.bp.blogspot.com/-nOBFJ9wUNPc/UzugtGkmmHI/AAAAAAAAHjI/b8Jpr02wmQI/s1600/TwinPeaksBob.jpg
[/quote]
Hesarin Nyt-liitteessä oli joskus juttu, joka käsitteli ihmisten tv-ohjelmiin liittyviä traumoja. Joku jutussa haastateltu kertoi pelästyneensä pahanpäiväisesti 70-luvulla lapsena, kun jossain kotimaisessa rikossarjassa pakastimesta löytyi ruumis. Vainajan silmät olivat auki ja naama vääntynyt pelottavaan irvistykseen.
[/quote]
Minäkin muistan pelänneeni hirveästi tuota pakastearkkuruumista. Olisiko se ollut jossain Komisario Palmu-elokuvassa? Lapsuuteni kauhut: puretusta uunista törröttävät kumisaappaat ja pakasteruumis!
Mulla on näitä tosi paljon, mutta tässä muutama:
Katoin pienenä vanhemmilta salaa kauhuelokuvia. Freddy Krueger kummitteli mielessäni varmaankin ylä-asteikään asti. Muistan nukkumaan menemisen olleen järkyttävää, sillä joka yölle oli taattu painajainen. Nykyään Painajainen elm streetillä- elokuvat lähinnä naurattavat. Scary moviessa oli myös parodiahahmo Screamin huppupäästä, ja jopa sitä pelkäsin siihen asti, että vessassakin piti käydä ovi auki.
Vieläkin heikottaa ajatus yhdestä mainoksesta vuosien takaa. Kyseessä oli jalka/kynsisieni mainos, jossa se varpaan kynsi silleen "aukeaa".
Se pikkukakkosen heikkojää-varoitus oli kans kauhea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
72 pahoittelee kännykästä johtuvaa tekstipätkää.
Pelästyin pienenä, kun kuulin säätiedotuksessa puhuttavan pilvipeitteen repeilemisestä. Lapsen logiikallahan se tarkoitti koko taivaan repeämistä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 23:54"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 22:42"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 20:04"]
-Twin Peaksin Bob. Varsinkin se kohtaus jossa Lauran äiti näki Bobin Lauran sängyn päädyssä lymyämässä. Hrrrr, vieläkin on inhottava katsoa sen kuvia
http://1.bp.blogspot.com/-nOBFJ9wUNPc/UzugtGkmmHI/AAAAAAAAHjI/b8Jpr02wmQI/s1600/TwinPeaksBob.jpg
[/quote]
Hesarin Nyt-liitteessä oli joskus juttu, joka käsitteli ihmisten tv-ohjelmiin liittyviä traumoja. Joku jutussa haastateltu kertoi pelästyneensä pahanpäiväisesti 70-luvulla lapsena, kun jossain kotimaisessa rikossarjassa pakastimesta löytyi ruumis. Vainajan silmät olivat auki ja naama vääntynyt pelottavaan irvistykseen.
[/quote]
Minäkin muistan pelänneeni hirveästi tuota pakastearkkuruumista. Olisiko se ollut jossain Komisario Palmu-elokuvassa? Lapsuuteni kauhut: puretusta uunista törröttävät kumisaappaat ja pakasteruumis!
[/quote]
Se oli Pidättekö ostereista?
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 16:20"]
Pelkäsin että mökin huussissa istuisi luuranko.
[/quote]
Minä pelkäsin sängyn päädystä kurkkaavaa luurankoa. Voisihan se toki kurkata edelleenkin, mutta nyt sitä päätyä ei edes ole ;(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 00:11"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 23:54"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 22:42"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 20:04"]
-Twin Peaksin Bob. Varsinkin se kohtaus jossa Lauran äiti näki Bobin Lauran sängyn päädyssä lymyämässä. Hrrrr, vieläkin on inhottava katsoa sen kuvia
http://1.bp.blogspot.com/-nOBFJ9wUNPc/UzugtGkmmHI/AAAAAAAAHjI/b8Jpr02wmQI/s1600/TwinPeaksBob.jpg
[/quote]
Hesarin Nyt-liitteessä oli joskus juttu, joka käsitteli ihmisten tv-ohjelmiin liittyviä traumoja. Joku jutussa haastateltu kertoi pelästyneensä pahanpäiväisesti 70-luvulla lapsena, kun jossain kotimaisessa rikossarjassa pakastimesta löytyi ruumis. Vainajan silmät olivat auki ja naama vääntynyt pelottavaan irvistykseen.
[/quote]
Minäkin muistan pelänneeni hirveästi tuota pakastearkkuruumista. Olisiko se ollut jossain Komisario Palmu-elokuvassa? Lapsuuteni kauhut: puretusta uunista törröttävät kumisaappaat ja pakasteruumis!
[/quote]
Se oli Pidättekö ostereista?
[/quote]
Kiitos tiedosta! tv. tiilet, kumisaappaat ja pakastin
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:05"]
Lumiaurat. Vielä nykyäänkin hyppään johonkin pusikkoon jos sellainen tulee vastaan. Lapsena se oli tietysti pelottavaa kun ajatteli ettei auraaja näe niin pientä vaan ajaa yli ja kippaa johonkin lumipenkkaan. Kamala tapa kuolla.
[/quote]
On muuten ihan järkevä pelko. Kaverini liukastui tielle, jota oli lumiaura auraamassa. Kuljettaja ei ollut huomannut kaveriani ja ajoi hänen jalan päältä. En muista kovinkaan hyvin yksityiskohtia, mutta sen jälkeen kaveri oli hyvin varovainen tiellä liikkuessaan. :/
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 00:11"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 23:54"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 22:42"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 20:04"]
-Twin Peaksin Bob. Varsinkin se kohtaus jossa Lauran äiti näki Bobin Lauran sängyn päädyssä lymyämässä. Hrrrr, vieläkin on inhottava katsoa sen kuvia
http://1.bp.blogspot.com/-nOBFJ9wUNPc/UzugtGkmmHI/AAAAAAAAHjI/b8Jpr02wmQI/s1600/TwinPeaksBob.jpg
[/quote]
Hesarin Nyt-liitteessä oli joskus juttu, joka käsitteli ihmisten tv-ohjelmiin liittyviä traumoja. Joku jutussa haastateltu kertoi pelästyneensä pahanpäiväisesti 70-luvulla lapsena, kun jossain kotimaisessa rikossarjassa pakastimesta löytyi ruumis. Vainajan silmät olivat auki ja naama vääntynyt pelottavaan irvistykseen.
[/quote]
Minäkin muistan pelänneeni hirveästi tuota pakastearkkuruumista. Olisiko se ollut jossain Komisario Palmu-elokuvassa? Lapsuuteni kauhut: puretusta uunista törröttävät kumisaappaat ja pakasteruumis!
[/quote]
Se oli Pidättekö ostereista?
[/quote]
Kiitos tiedosta! Olen itse syntynyt vuonna -80, joten en ole nähnyt kyseistä sarjaa.
Kaverini kertoi saaneensa trauman 80-luvun tv-sarjasta, jossa kaivosta löytyi naisen ruumis. Hän kertoi unohtaneensa asian vuosikausiksi, ja katsoessaan sarjan uusintaa aikuisena hän alkoi kuulemma vapista kauhusta, kun sarjan aiheuttama pelko palasi mieleen. Kyseinen sarja oli nimeltään Painajainen, ja pääosaa esitti Eero Melasniemi.
Muistan, kun kuulin ensimmäisen kerran Kyllikki Saaren kohtalosta. Taisin olla 12. Sen jälkeen kyllä nukkumaan mennessä vähän pelotti.
33/64
En katso vieläkään peiliin yöllä. Joskus pienenä kävin yöllä vessassa valot kiinni, ja peilistä tuijotti takaisin joku ihan hirveä olento. Musta sekainen tukka, harmaa ja rakeinen iho, mustat kuopat silmien tilalla. Revin tämän jälkeen isosiskoni julisteet alas seiniltä, koska pimeässä ne näyttivät niin kammottavilta.
Sitten on lattiakaivot ja viemärit, jopa vessanpönttö. Pelkäsin pienenä sieltä putkesta nousevaa kättä, jonka olin nähnyt jossain painajaisessa. Kuvittelin aina elävästi, miten joku hirveä olio vääntäytyisi vaivalloisesti viemäristä tai pesukoneesta ulos ja nousisi hitaasti seisomaan aivan selkäni takana. Nykyäänkin iskee lievä paniikki, kun olen pitänyt suihkussa silmiä kiinni liian kauan, vaikka ainakin yritän pitää tätä huvittavana.
Sain trauman lapsena nähtyäni Kauniit ja Rohkeat -jakson, jossa Angela(?) nimisen naisen kasvot olivat palaneet, ja hän otti kasvot peittävän maskin pois ja näytti kamalannäköisen palaneen naamansa! Tuo näky vaivasi minua pitkään..
Pelkäsin myös pimeää ja peilejä pimeällä - en edelleenkään halua katsoa pimeällä peiliin.
Pelkäsin hyökkääviä intiaaneja ja valkohaita Padasjoen mökillä. Sisareni oli haivahtina, kun uin järvessä.
Yhtään evää tai sulkapäähinettä ei koskaan näkynyt.
Tarzania katsoessa pelkäsin pygmejä. Istuin keinutuolissa, kunnes vanhemmat tulivat kotiin. Heidän läsnäolonsa nähtävästi hääti uhkaavat pygmit.
Hassuja traumoja on varpaiden välien pesu. En voi sietää sitä, jotenka niitä ei hinkkaamalla hinkata.
Toinen on hiusten harjaus. On todella vaikeaa antaa kenenkään vieraan harjata hiuksiani. Pienenä hiukset oli niin takussa välillä että tarvittiin saksia avuksi :D Tämän takia en käy kovin usein edes kampaajalla, koska pelkään sitä harjausta :/