Lue keskustelun säännöt.
Lapsuudesta jääneitä "hassuja" traumoja?
16.09.2014 |
Kerätään tähän ketjuun lapsuudesta jääneitä "hauskoja" traumoja.
Ei siis mitään kammojuttuja, vaan sellaisia, mitkä olivat silloin maailmanloppu, mutta nyt naurattaa.
Itse olin noin 8v metsäretkellä partioporukan kanssa, ja suomeksi sanottuna iski aivan jäätävä vatsakramppi ja paskoin housuuni kunnon liemet. Paperia ei ollut matkassa, ja koitin putsailla itseäni suurilla metsässä kasvaneilla lehdillä ja vesipullolla. Silloin olisin toivonut maan nielaisevan : )
Kommentit (126)
Lumiaurat. Vielä nykyäänkin hyppään johonkin pusikkoon jos sellainen tulee vastaan. Lapsena se oli tietysti pelottavaa kun ajatteli ettei auraaja näe niin pientä vaan ajaa yli ja kippaa johonkin lumipenkkaan. Kamala tapa kuolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:05"]
Lumiaurat. Vielä nykyäänkin hyppään johonkin pusikkoon jos sellainen tulee vastaan. Lapsena se oli tietysti pelottavaa kun ajatteli ettei auraaja näe niin pientä vaan ajaa yli ja kippaa johonkin lumipenkkaan. Kamala tapa kuolla.
[/quote]
Minäkin pelkään lumiauroja edelleen!
Minun "traumani" on porsaankyljykset. Ilmeisesti ne oli lähikaupassa silloin tällöin lauantaialennuksessa, sillä meillä oli niitä usein sunnuntaisin. Äiti ei todellakaan osannut tehdä ruokaa, joten sunnuntaisin katselin iskän kanssa tv:stä Tarzania ja yritin maitokulauksilla niellä sitkeää, ei-minkään-makuista porsaankyljystä alas. Nykyään oma mies joskus kaupassa ehdottaa niitä ruoaksi ja minä turhankin kovaan ääneen vastustan. En voi itselleni mitään.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:09"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:05"]
Lumiaurat. Vielä nykyäänkin hyppään johonkin pusikkoon jos sellainen tulee vastaan. Lapsena se oli tietysti pelottavaa kun ajatteli ettei auraaja näe niin pientä vaan ajaa yli ja kippaa johonkin lumipenkkaan. Kamala tapa kuolla.
[/quote]
Minäkin pelkään lumiauroja edelleen!
Minun "traumani" on porsaankyljykset. Ilmeisesti ne oli lähikaupassa silloin tällöin lauantaialennuksessa, sillä meillä oli niitä usein sunnuntaisin. Äiti ei todellakaan osannut tehdä ruokaa, joten sunnuntaisin katselin iskän kanssa tv:stä Tarzania ja yritin maitokulauksilla niellä sitkeää, ei-minkään-makuista porsaankyljystä alas. Nykyään oma mies joskus kaupassa ehdottaa niitä ruoaksi ja minä turhankin kovaan ääneen vastustan. En voi itselleni mitään.
[/quote]
Sama!
Pelkäsin että vessan takaa hyökkää hämähäkkimies. En pelkää tosin enää.
Järkyttävää oli se, kun minut puettiin kaksois-sisareni kanssa aivan samanlaisiin vaatteisiin aina, siis aina.
Tämä loppui ehkä vasta ollessamme noin 10v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yks koulukaveri aina suureen ääneen haukkui millon mistäkin syystä jonkun "kommariksi". Yks selkeä kommarin merkki oli ketsupin syöminen. Juu-u. Kapitalisti ei koskaan sortuis ketsuppiin...eiku?
No joo, nykyään jos uskaltaudun syömään ketsuppini julkisesti kaiken uhalla. Mutta toisaalta, olenkin äänestänyt vasemmistoa...OMG!
Lumiaurat mullaki, kipitän toiselle puolen tietä jos näen sellaisen tulevan vastaan.. Sen lisäksi en "pysty" syödä metvurstia, koska enoni sanoi mulle pienenä, että ne valkoiset läntit on tehty valkosista pikkuponeista.. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatekomerossa asui noita. Olin siis aivan varma siitä. Päivisin se ei siellä majaillut, mutta öisin se asusteli siellä aina.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:11"]
Pelkäsin että vessan takaa hyökkää hämähäkkimies. En pelkää tosin enää.
[/quote]
Minä luin sellaisen lastenkirjan kuin "Kunhan Helen tulee", enkä enää sen koommin mennyt läheiselle lammelle yksin, enkä varsinkaan pimeällä :D
http://www.risingshadow.fi/library/book/3530-kunhan-helen-tulee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pelkäsin sängyn alta jalkoihin tarttuvaa mummoa, ja vieläki loikkaan sänkyyn metrin päästä, ettei se vain saa nilkasta kiinni.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:13"]
Lumiaurat mullaki, kipitän toiselle puolen tietä jos näen sellaisen tulevan vastaan.. Sen lisäksi en "pysty" syödä metvurstia, koska enoni sanoi mulle pienenä, että ne valkoiset läntit on tehty valkosista pikkuponeista.. :D
[/quote]
Reilu eno =D Pikkuponeista =DDDDDDDDDDDDDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:14"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:13"]
Lumiaurat mullaki, kipitän toiselle puolen tietä jos näen sellaisen tulevan vastaan.. Sen lisäksi en "pysty" syödä metvurstia, koska enoni sanoi mulle pienenä, että ne valkoiset läntit on tehty valkosista pikkuponeista.. :D
[/quote]
Reilu eno =D Pikkuponeista =DDDDDDDDDDDDDD
[/quote]
Onneksi en lapsena kuullut sitä hienoa vitsiä, että raejuusto on Muumeista tehtyä jauhelihaa.
T. 4
Näin jossain vanhassa anatomian kirjassa piirroskuvan johon oli kuvattu ihminen eri kehitysvaiheissa alkaen alkiosta sikiön, vauvan, lapsen ja nuoren kautta aikuiseen. Koska kuvat eivät olleet mittakaavassa, aloin pelätä miehenkokoista sikiötä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäsin kummituksia ihan kamalasti. Oikeastaan jopa näin niitä, liekö vilkas mielikuvitus syynä vai joku psykoosi. Jos heräsin yöllä janoon, piti keittiöön kävellä pitkä matka pimeää käytävää. Matka taittui peitto päässä, jotta kummitukset luulisivat minua kaveriksi ja jättäisivät rauhaan. Lapsen logiikka. <3
Lattiakaivot ja viemärit on pelottavia. Vieläkin ällöttää astua sellaisen päälle suihkussa tai uima-altaassa!
Mummolan ulkovarasto. Sinne ei tietenkään ollut kakaroilla mitään asiaa (työkalut jne) ja meitä peloteltiin ties millä jutuilla , miksi sinne ei saa mennä.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:09"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:05"]
Lumiaurat. Vielä nykyäänkin hyppään johonkin pusikkoon jos sellainen tulee vastaan. Lapsena se oli tietysti pelottavaa kun ajatteli ettei auraaja näe niin pientä vaan ajaa yli ja kippaa johonkin lumipenkkaan. Kamala tapa kuolla.
[/quote]
Minäkin pelkään lumiauroja edelleen!
Minun "traumani" on porsaankyljykset. Ilmeisesti ne oli lähikaupassa silloin tällöin lauantaialennuksessa, sillä meillä oli niitä usein sunnuntaisin. Äiti ei todellakaan osannut tehdä ruokaa, joten sunnuntaisin katselin iskän kanssa tv:stä Tarzania ja yritin maitokulauksilla niellä sitkeää, ei-minkään-makuista porsaankyljystä alas. Nykyään oma mies joskus kaupassa ehdottaa niitä ruoaksi ja minä turhankin kovaan ääneen vastustan. En voi itselleni mitään.
[/quote]
Mulla on samantapainen trauma jostain päiväkodin keittoruuasta,olikohan lihakeittoa.Muistan pureskelleeni samaa könttiä ikuisuuden,saatoin välillä ottaa pois suustakin ja jatkaa taas pureskelua.Jälkikäteen ajatellen olisi sen supersitkeän ruuanpalan varmaan voinut jättää syömättäkin,mutta en kai uskaltanut,olin niin arka lapsi :D
Toinen inhottava muisto oli kun olin ehkä 5-vuotiaana perhepäivähoitajalla,ja meidän piti nukkua päiväunia johonkin tiettyyn kellonaikaan asti.Minulla oli kauhea pissahätä,mutta en uskaltanut uhmata ankaran hoitajan määräystä pysyä sängyssä ja lopulta laskin alleni. (Varmaan vessaan lähteminen olis ollut kuitenkin pienempi paha.)
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:15"][quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:14"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:13"]
Lumiaurat mullaki, kipitän toiselle puolen tietä jos näen sellaisen tulevan vastaan.. Sen lisäksi en "pysty" syödä metvurstia, koska enoni sanoi mulle pienenä, että ne valkoiset läntit on tehty valkosista pikkuponeista.. :D
[/quote]
Reilu eno =D Pikkuponeista =DDDDDDDDDDDDDD
[/quote]
Onneksi en lapsena kuullut sitä hienoa vitsiä, että raejuusto on Muumeista tehtyä jauhelihaa.
T. 4
[/quote]
REPS!!! xD
Pelkään edelleen pimeää. Asuin lapsuuteni maalla, kotitalomme lähellä ei ollut naapureita eikä luonnollisesti katulamppuja tms. Talviöisin oli siis todella pimeää kun piti mennä nukkumaan: vaikka olisi laittanut kätensä millin päähän kasvoista, ei olisi nähnyt sitä kättä. Isäni oli tietysti supersäästäväinen, eikä yöksi koskaan saanut jättää mitään pientäkään yövaloa, joka olisi helpottanut lapsen pimeänpelkoa. Se läpitunkematon pimeys oli ja on edelleen niin ahdistavaa. Nukun edelleen aina yövalo päällä, vaikka olen yli 40-vuotias. Ja arvatkaa vain, onko omilla lapsilla ollut AINA yövalo, todellakin!
Tää on hieman eri kategoriassa kuin ap:n tarina mutta mä en pysty tänä päivänäkään syömään lihapiirakkaa koska äitini aina suureen ääneen ällötystä äänessä & ilmeessä vauhkosi miten se liha jauhetaan kiveksistä ja muista sellaisista eläinten osista jotka ei muuhun kelpaa.