Miksei työnantajat halua palkata työttämiä töihin ja ratkaista kriisiä?
Kommentit (23)
Kai ne pitää ulkkareita ahkerampina. Polkupalkkakin onnistuu heidän kanssaan varmemmin. Ja totta kai palkkatuet valtiolta siitä vielä sinetiksi päälle... No brainer!
Pitäisi olla sitä osaamista ja työhaluja, ei kannata muuten palkata. Emme tarvitse enempää kännykän tuijottajia
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla sitä osaamista ja työhaluja, ei kannata muuten palkata. Emme tarvitse enempää kännykän tuijottajia
Monilla työnhakijoilla on ja silti vain joku prosentti saa töitä.
Työnantajat haluaa halpoja työntekijöitä. Suomalaisetkin kelpaavat ilmaiseksi esim. työkokeilu nimikkeellä. Tietysti työnantajat odottavat kieli pitkällä tekoälyjä ja botteja joille ei joudu maksamaan palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Työnantajat haluaa halpoja työntekijöitä. Suomalaisetkin kelpaavat ilmaiseksi esim. työkokeilu nimikkeellä. Tietysti työnantajat odottavat kieli pitkällä tekoälyjä ja botteja joille ei joudu maksamaan palkkaa.
Väärin. Työnantajat haluavat tuottavia työntekijöitä. Palkan määrä ei ole mikään ongelma jos työntekjiä tuottaa enemmän
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajat haluaa halpoja työntekijöitä. Suomalaisetkin kelpaavat ilmaiseksi esim. työkokeilu nimikkeellä. Tietysti työnantajat odottavat kieli pitkällä tekoälyjä ja botteja joille ei joudu maksamaan palkkaa.
Väärin. Työnantajat haluavat tuottavia työntekijöitä. Palkan määrä ei ole mikään ongelma jos työntekjiä tuottaa enemmän
Ja jos tuotoksille on kysyntää.
Työnantajia epäilyttää työttömät ja kaikki jotka poikkeaa normista.
Pitäs olla kokenut kolmekymppinen alanvaihtaja mies.
Koska kyseessä on kaasuvalotus. Oikeasti työn saaminen on sotaa resursseista. Kaikki tässä paskaelämässä on vain ihmisapinoiden sotaa resursseista ja rahasta.
Työ ei ole mikään itseisarvo tai itsestäänselvyys vaan monissa maissa eri aseryhmät käyvät verisiä sotia keskenään että joku mahtisuku pääsee jakamaan töitä ja resursseja sille omalle klaanilleen - ja sen etuoikeuden eteen kuolee satoja tuhansia tai miljoonia muita ihmisiä sisällissodissa.
Suomessa vaan on nyt siirrytty tähän luonnontilaan pitkän nousukauden jälkeen, eli työt ovat jälleen nepotistinen resurssienjaon väline, joihin pääsee käsiksi jos on suhteita jo ennestään. Jos ei ole mitään statusta tai yhteyksiä keneenkään, saa kituutella siitä nälkärajalla.
Monet työpaikat on jo ennestään pedattu esim. osastosihteerin lapselle tai toimarin tyttärelle. Ne "julkiset haut" ovat pelkkää silmänlumetta eikä tavallisella tallaajalla ole edes vaaditulla osaamisella 0,0001% mahdollisuutta saada sitä.
Vierailija kirjoitti:
Työnantajat haluaa halpoja työntekijöitä. Suomalaisetkin kelpaavat ilmaiseksi esim. työkokeilu nimikkeellä. Tietysti työnantajat odottavat kieli pitkällä tekoälyjä ja botteja joille ei joudu maksamaan palkkaa.
Tämä
Työntekijät on höpöhöpö juttuja. Nykyään kuuluu pakottaa ihmiset perustaan oman yrityksen jatai franchise diili ettei tarvi maksaa lomista tai mistään.
Etuna tuohon vielä että työntekijät rupeavat kilpailemaan keskenään kuka suostuu tekemään halvimmalla hommat kun ei tessit paina päälle.
Koska yrityksiä ei kiinnosta. Ovat pelkkiä verenimijöitä. Muiden pitää ratkaista kaikki ongelmat jotta yritys voi kääriä voitot.
Vierailija kirjoitti:
Monet työpaikat on jo ennestään pedattu esim. osastosihteerin lapselle tai toimarin tyttärelle. Ne "julkiset haut" ovat pelkkää silmänlumetta eikä tavallisella tallaajalla ole edes vaaditulla osaamisella 0,0001% mahdollisuutta saada sitä.
Miksi eivät avaa enempää työpaikkoja? Tuo on itsekästä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kysytty
Hallitus vei ostovoiman niin yritykset voi huonosti. Ei ole varaa eikä tarvetta palkata kun kauppa ei käy. Saatana 👹👹👹
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kysytty
Ei ole hyvin kysytty.
Työnantajat ottavat töihin vain tarpeellisia työntekijöitä, eivät tarpeettomia. Lisäksi työnantajat ottavat töihin vain jos heillä on rahaa työllistää.
Kielitaidottomia on helpompi riistää ja huijata.
Tämän takia Suomessa asuvat ulkom.taustaisetkaan eivät kelpaa. Pitää saada uusia ummikoita riistettäviksi.
Minulla on tapana herätä jo kukonlaulun aikaan. Luen kirjallisuutta ja keitän teetä. Laiha, vihervasemmistolainen, pitkä ja norja vartaloni nojaa sohvaa vasten; raajani näyttävät lukin jaloilta. Yhdessä kädessä kirja, jalat levällään, villasukat pehmeästi yllä, toisessa kädessä muki vihreää teetä tai sitten tuo toinen käsi roikkuu rentona ja sen kynnet viiltävät kevyesti lattiaa.
Kun talviaikaan parkkipaikalta alkaa näkyä valoja ja kuulua raaputusta, siirryn lasitetulle parvekkeelleni katsomaan haikeudella töihin lähtijöitä. Kello saattaa olla vasta viisi aamulla, kun näin käy. Kuuluu kova rapse ja auton murina. Lasit huurtuvat, paidaton ihoni kylmenee. Pitkä jeesustukkani sentään lämmittää olkapäitä, lapoja ja rintakehää. Painan molemmat pitkät käteni lasia vasten ja nojaan rennosti. Katselen ja tunnustelen kaikilla aisteillani sitä, miltä tuntuu olla työmuurahainen.
Heillä on kiire. He oikeastaan ovat kiire, sillä ihminen jäi kotiinsa uuden, työläisen persoonan vaihtuessa alkuperäisen tilalle. Jotkut tahtovat käynnistää autonsa voimakkaasti ja suorastaan kaahata pihasta. Toiset ajavat varovasti narskuvan hangen päällä, koska auraaja ei ole vielä ehtinyt pihaan. Auraaja tietenkin odottaa parkkipaikan tyhjenemistä. Viime vuosina autoja on jäänyt parkkiin yhä enemmän; ennen Sipilän aikakautta parkkipaikka saattoi aamuisin olla melkein tyhjä. Oli töitä, oli kannattavaa olla töissä.
Heijaan itseäni kevyesti silmät kiinni ja kuvittelen, miltä tuntuu istua hiljaa lämpenevässä autossa, hengityksen hiukan huurtaessa lasia. Miten romanttista. Tiet on valaistu oranssein valoin ja kaikkialla vallitsee lumi. Kohta nuo ihmiset pääsevät keskustan ruuhkaan. Se on huisia, aamun todellinen kohokohta.
Hyräilen King Crimsonin Epitaphia, sen haikeaa kitarasooloa. Ruuhka liikkuu, jossain bussi täättäilee. Vastapuolen bussi on jäänyt pysäkille jumiin lumeen. Se tukkii hiukan liikennettä, mutta vain yksi auto on jäänyt sen vuoksi pyörimään paikoilleen ja naista auttamaan on jo saapunut tuo kunnioitettava bussikuski. Hätkähdän tästä näystä takaisin parvekkeelleni. Se on mennyt jo aivan huuruun. Kukaan ei enää näe puolialastonta, vihervasemmistolaisen norjaa vartaloani eikä hippitukkaani. Lasin takaa heijastuu vain pitkä laiha hahmo tai tumma möykky.
Parkkipaikalla on hieno tunnelma. Yhä useampi auto lähtee liikkeelle, ja niiden valokeilat pyyhkivät huoneistoani. Päätän palata teen ja kirjallisuuden pariin. Otan ohimennen kaksi kanelikorppua mukaan.
Noin kello 8.16, juuri kun maanteillä ja toimistoissa aloitetaan varsinaiset työt, minä otan torkut. Palaan astioille vasta lounaan aikaan. Jään odottamaan työläisten paluuta taloyhtiöön, joka alkaa viimeistään kuudelta illalla. Silloin fiilistelen jälleen: tarkkailen, miten autosta astuva ihminen muuttuu takaisin itsekseen heti kotipihallaan. Ehkä lapset vilkuttavat ikkunasta, tai ehkä he ovat jo pihalla odottamassa äitiä tai isää. Minäkin olin tänään kanssasi työmatkalla, vaikka et uskoisi.
Hyvin kysytty