Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta ohjattua harrastusta on sopiva määrä alakouluikäiselle lapselle?
Vaimon kanssa tuli melkein riitaa siitä, mitä ja kuinka paljon lapsemme pitäisi käydä ohjatuissa harrastuksissa. Hän on sellaisesta maasta, jossa lasten toiminta on ohjattua ja säänneltyä pikkulapsesta saakka, koska heidän yhteiskuntansa on hyvin kilpailuhenkinen ja perheet jopa muuttavat sen mukaan että lapsi pääsisi haluttuun kouluun jo ensimmäisellä luokalla.
Lapsemme aloitti nyt 1. luokan ja hän jatkaa mieluista fyysistä harrastusta (ennen 1h/viikko) ja nyt tämä määrä on 2x 1,5h /viikko, eli määrä kolminkertaistuu viime talveen verrattuna. Hän haluaisi lapsemme vielä 1-2 muuhun ohjattuun toimintaan, mutta olen sitä vastaan, sillä en halua että lapsen elämä on pelkkää suorittamista ja oma leikki, kaverit ja muu elämä jäisivät näiden suoritusten ja koulun jalkoihin kokonaan. Lisäksi koulu on jo itsessään väsyttävää (3-5h/päivä) ja iltapäiväkerho siihen päälle. Eli lapsen päivä on jo nyt 7-8 tuntia/päivä kodin ulkopuolella ilman harrastuksiakin ohjatussa toiminnassa.
Ymmärrän syyn vaimoni mielipiteille, hän tulee sellaisesta kulttuurista joka on äärimmäisen kilpailuhenkinen. Meillä Suomessa (tai ainakin minulla) taas tärkeintä on lapsen onnellisuus ja hyvinvointi kokonaisuutena, ei mitattava suorittaminen 10 eri asiassa, jolla sitten loppuelämän suunta ratkaistaan. Hän taas ei ymmärrä minua ja syyttää etten halua lapsemme parasta ja että meillä elämä on vain sellaista epämääräistä oleilua. Itse en mittaa elämän laatua ulkoisilla meriiteillä niinkään, vaan sisäisellä hyvinvoinnilla ja siitä että itsellä on hyvä ja turvallinen olla. Sama tähtäin minulla on lapsen kanssa. Vaadin lapselta kyllä asioita, kuten lelujen siivoamista, läksyjen teko ennen kavereille menoa, hammaspesut, suihkut ja lautaset tiskikoneeseen ruokailun jälkeen, jne. Mutta hänen mukaansa olen liian löysä. Ennen koronaa kävimme yhdessä paljon mm. uimahalleissa ja leikkikenteillä. Nyt vähemmän, koska korona ja lapsi on alkanut isenäistymään ja viettää kavereiden kanssa paljon vapaa-aikaa.
Niinpä kysyn teiltä, AV palstalaiset, montako ohjattua harrastusta teilän alakouluikäisillä lapsilla on? Onko lapsen aika joka päivä kuinka ohjattua? Vaadinko lapselta liian vähän ja onko 2 ohjattu harrastusta (yht. 4h/arkiviikko, kolmena eri päivänä ma-pe akselilla) liikaa?
Kommentit (280)
AP jatkaa. Täällä on paljon hyviä kommentteja. Kiitos niistä. Olen tehnyt lapsen kanssa paljon vuosien aikana, eli ollaan käyty yhdessä mm. museoissa, olen opettanut hänet luistelemaan, hiihtämään ja polkupyöräilemään. Talvilajeja on ollut vähän hankala täällä etelässä tehdä kovin paljon, mutta perusteet on yhdessä löydetty. Sitä yhdessäoloa on kyllä ollut, kun ollaan kotona sitten luettu kirjoja ja tehty vesiväreillä. Eli näitä taitoja on yhdessä pikkuhiljaa kartutettu. Vaimoni kanssa ongelmana tuntuu olevan se, että lapsella on hänen nähdäkseen "liian" paljon vapaa-aikaa. Hänellä itsellään sitä ei paljon nuoruudessa ollut ja se näkyy, eikä aina hyvällä tavalla. Häntä morkkaamatta, sillä hänellä ei ollut valinnanvaraa. Täytyy nyt yrittää löytää keskitie että voidaan kaikki olla tyytyväisiä, lapsi etunenässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niissä harrastuksissakin saa kavereita. Vieläpä samanmielisiä.
Kuvittele joku joukkueurheilulaji, jossa ensin löytyy kaverit ja sitten harjoitteluryhmien tasoerottelun myötä tippuu pois joukkueesta.
Kuvittele arkkitehtikerho tai kuviskoulu tai teatteriharrastus, jossa käyt vuosia samanmielisten lasten ja nuorten kanssa ja saat ystäviä, jotka säilyy vielä aikuisenakin. Näin meillä.
Kuvittele naapuruston lapset, jotka ovat olleet kavereita 5-vuotiaasta lähtien ja ovat edelleen aikuisenakin :o Saa niitä kavereita ihan mistä vaan. Mikään ei ole autuaaksi tekevä. Lapsen ehdoilla pitää mennä näissä asioissa.
Meidän lapset oli kielikoulussa keskustassa eli eivät olleet samassa koulussa kuin naapurien lapset. He sitten silti nimenomaan harrasti näiden naapurien lasten kanssa, jolloin näiden kanssa säilyi ystävyys eri koulusta huolimatta. Se oli myös sikäli kätevää, että kuskaaminen jaettiin ja näin meidän lapsilla oli myös hyvä suhde näiden naapurien lasten vanhempiin, joiden kanssa tutustuivat paremmin kuskausreissuilla.
Vierailija kirjoitti:
AP jatkaa. Täällä on paljon hyviä kommentteja. Kiitos niistä. Olen tehnyt lapsen kanssa paljon vuosien aikana, eli ollaan käyty yhdessä mm. museoissa, olen opettanut hänet luistelemaan, hiihtämään ja polkupyöräilemään. Talvilajeja on ollut vähän hankala täällä etelässä tehdä kovin paljon, mutta perusteet on yhdessä löydetty. Sitä yhdessäoloa on kyllä ollut, kun ollaan kotona sitten luettu kirjoja ja tehty vesiväreillä. Eli näitä taitoja on yhdessä pikkuhiljaa kartutettu. Vaimoni kanssa ongelmana tuntuu olevan se, että lapsella on hänen nähdäkseen "liian" paljon vapaa-aikaa. Hänellä itsellään sitä ei paljon nuoruudessa ollut ja se näkyy, eikä aina hyvällä tavalla. Häntä morkkaamatta, sillä hänellä ei ollut valinnanvaraa. Täytyy nyt yrittää löytää keskitie että voidaan kaikki olla tyytyväisiä, lapsi etunenässä.
Näet vaimosi typeränä pänkkipäänä, vaikka itse olet vielä fiksaantuneempi omaan näkemykseesi ja pidät itseäsi parempana.
Se 4 h harrastusta ei edelleenkään ole paljon. Lyhennä työpäivääsi jos tuntuu olevan liikaa kuormitusta.
Ihminen on epäonnistunut kasvatuksessa kun lapsi ei pysty itsenäiseen toimintaan vaan tarvitsee jatkuvaa ohjausta - hävetkää jos osaatte.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on epäonnistunut kasvatuksessa kun lapsi ei pysty itsenäiseen toimintaan vaan tarvitsee jatkuvaa ohjausta - hävetkää jos osaatte.
Kyllä olet TYHMÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesta ja tilanteesta riippuen 0-2 harrastusta on sopivasti. Koulunkäynnissä ja kavereiden kanssa olemisessa on pienelle koululaiselle ihan riittävästi harrastusta, huomioiden että pitää olla riittävästi aikaa myös ihan tekemättömyyteen, ja tietenkin perheen kanssa olemiseen. Lapselle ei ole millään tavalla vahingollista ettei ole mitään säännöllistä ohjattua harrastustoimintaa, kunhan on muuten virikkeitä ja sosiaalisia suhteita elämässä. Liika ohjelmoitu aika vaan kuormittaa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on epäonnistunut kasvatuksessa kun lapsi ei pysty itsenäiseen toimintaan vaan tarvitsee jatkuvaa ohjausta - hävetkää jos osaatte.
Missä siinä siis on JATKUVA OHJAUS, jos viikossa on 4 TUNTIA HARRASTUSTA?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jari Sinkkonen on oikeassa. Lasten arkea ei kuulu täyttää ulkoaohjattavilla harrastuksilla. Elämä ei saa olla pelkkää aikataulutettua puurtamista ja suorittamista. Kouluikäisen Lasen tärkein tehtävä koulunkäynnin ohella on edelleen se vapaa leikki. Jotkut vanhemmat ovat lapsiaan kohtaan kuin vaativia valmentajia jotka vaativat suorittamaan elämää ja olemaan hyviä kaikessa. Kaiken on oltava tavoitteellista ja kehittävää. Mitään ei voi tehdä ihan vaan siksi että se on hauskaa. Se on tosi surullista. Lapsilta varastetaan lapsuus. Varmaan ihan hyvää tarkoittaen, mutta silti. Aikuisten elämä on nykyään hyvin hektistä ja suorituskeskeistä, mutta antaisitte nyt edes lapsille armoa tästä oravanpyörästä.
Vierailija kirjoitti:
Jari Sinkkonen on oikeassa. Lasten arkea ei kuulu täyttää ulkoaohjattavilla harrastuksilla. Elämä ei saa olla pelkkää aikataulutettua puurtamista ja suorittamista. Kouluikäisen Lasen tärkein tehtävä koulunkäynnin ohella on edelleen se vapaa leikki. Jotkut vanhemmat ovat lapsiaan kohtaan kuin vaativia valmentajia jotka vaativat suorittamaan elämää ja olemaan hyviä kaikessa. Kaiken on oltava tavoitteellista ja kehittävää. Mitään ei voi tehdä ihan vaan siksi että se on hauskaa. Se on tosi surullista. Lapsilta varastetaan lapsuus. Varmaan ihan hyvää tarkoittaen, mutta silti. Aikuisten elämä on nykyään hyvin hektistä ja suorituskeskeistä, mutta antaisitte nyt edes lapsille armoa tästä oravanpyörästä.
4 tuntia mieleistä tavoitteetonta harrastusta ei ole suorittamista tai puurtamista.
Jari Sinkkonen on kelkasta pudonnut ukkeli, joka itse oli aina poissa, räyhäsi lapsilleen jatkuvasti ja jonka lapset kasvatti kotirouva-vaimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Normaaleissa perheissä vanhemmat opettavat näitä asioita lapselle. Kaikessa ei tarvita ammattivalmentajaa, 1-2 harrastusta riittää hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Normaaleissa perheissä vanhemmat opettavat näitä asioita lapselle. Kaikessa ei tarvita ammattivalmentajaa, 1-2 harrastusta riittää hyvin.
Yksikään vanhempi ei ole uimahyppäävä, maalaava, piirtävä, ammattiluistelija, joka on koulutukseltaan arkkitehti-hortonomi, joka neuloo, kutoo ja ompelee vapaa-aikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingissä ainoa tapa päästä edes luistelemaan oli mennä sinne luistelukouluun. Ei ollut ulkojäitä. Eikä sisäjäillä vuoroja.
Mökkipaikkakunnalla oli vapaa vuoro sunnuntaisin kello 9-10, millä kävimmekin. Järvi oli monena talvena liian heikolla jäällä.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on epäonnistunut kasvatuksessa kun lapsi ei pysty itsenäiseen toimintaan vaan tarvitsee jatkuvaa ohjausta - hävetkää jos osaatte.
Aikuisten ohjaama toiminta tahtoo kahlita lasten luovuutta ja mielikuvitusta. Parhaiten leikkivät keskenään, kun se tapahtuu sulassa sovussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on epäonnistunut kasvatuksessa kun lapsi ei pysty itsenäiseen toimintaan vaan tarvitsee jatkuvaa ohjausta - hävetkää jos osaatte.
Aikuisten ohjaama toiminta tahtoo kahlita lasten luovuutta ja mielikuvitusta. Parhaiten leikkivät keskenään, kun se tapahtuu sulassa sovussa.
Lähde tälle väitteelle? Oma mutu?
Kyllä ne lapset ihan eri tavalla esimerkiksi arkkitehtuuria oppii arkkitehdin kanssa kuin keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se yksi harrastus riittää. Täytyy antaa lapsen vain olla välillä. Pitäähän sitä ehtiä olemaan kavereiden kanssa ja viettää kotonakin aikaa. Vaimo voi itse mennä päivittäin 8h työpäivän jälkeen harrastamaan, jos haluaa, mutta lapselle se ei ole ok määrä.
Alakoululainen ei ole koulussa kahdeksaa tuntia, vaan 4-5 tuntia.
Paitsi ekaluokkalainen, joka on usein koulupäivän jälkeen iltapäivähoidossa koululla. Osa tokaluokkalaisistakin käy vielä iltapäivähoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Normaaleissa perheissä vanhemmat opettavat näitä asioita lapselle. Kaikessa ei tarvita ammattivalmentajaa, 1-2 harrastusta riittää hyvin.
Yksikään vanhempi ei ole uimahyppäävä, maalaava, piirtävä, ammattiluistelija, joka on koulutukseltaan arkkitehti-hortonomi, joka neuloo, kutoo ja ompelee vapaa-aikansa.
Eikä tarvitse ollakaan! Eihän ole tarkoitus että siitä lapsestakaan harrastusten myötä tulee tällainen! Harrastuksen ei kuulu edes olla mikään ”koulu” jonka tähtäimessä on tulla hyväksi uimahyppääjäksi, taiteijijaksi tai muuksikaan. Harrastus on mieluista vapaa-ajan puuhaa josta saa iloa arkeen. Jos siitä tulee tiettyyn tasoon suuntaavaa systemaattista harjoittelua, ollaan PAHASTI hakoteillä.
Meillä on ollut ala-ja yläkouluikäisillä vai yksi harrastus viikossa. Ja siitä me vanhemmat pidetään kiinni. Ei yhtään enempää.
Sen lisäksi paljon yhdessä oloa vanhempien ja kavereiden kanssa kotona. Leikkejä, pelaamista, pyöräilyä, kävelyä, piirtämistä, kokkailua, musiikkia jne. rentoa meininkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se yksi harrastus riittää. Täytyy antaa lapsen vain olla välillä. Pitäähän sitä ehtiä olemaan kavereiden kanssa ja viettää kotonakin aikaa. Vaimo voi itse mennä päivittäin 8h työpäivän jälkeen harrastamaan, jos haluaa, mutta lapselle se ei ole ok määrä.
Alakoululainen ei ole koulussa kahdeksaa tuntia, vaan 4-5 tuntia.
Paitsi ekaluokkalainen, joka on usein koulupäivän jälkeen iltapäivähoidossa koululla. Osa tokaluokkalaisistakin käy vielä iltapäivähoidossa.
Se iltis ei ole koulua.
Ja tuohan on oma valinta. Vanhemmathan voi valita myös lyhentää työpäiviään, jolloin lapsi ei joudu olemaan siellä iltiksessä.
Miksei ap panosta yhdessäoloon?
Sanoisin, että kaksi tai kolme maksimissaan. Lapsi pärjää myös ilman harrastuksia: moni tuttu on löytänyt "oikean lajinsa" vasta teini-ikäisenä tai nuorena aikuisena. Monelle se lapsuuden harrastus on ollut viikoittainen kivireki, jota ei mielellään muistele.
Mitä enemmän harrastuksia, sitä tärkeämpää, että ne ovat lapselle oikeasti mieluisia eivätkä vanhempien "suosittelemia".
Aivan. Siksi naurattaakin miten just se harrastus muka olisi Saatanasta.
Meillä lapset oli eri koulussa kuin naapuruston lapset, jotka oli keskenäänkin eri kouluissa. Ja ne naapuruston lapset ihan kaikki nimenomaan harrasti iltaisin, joten heidän takiaan ei oliis kannattanut kotona kököttää.