Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta ohjattua harrastusta on sopiva määrä alakouluikäiselle lapselle?
Vaimon kanssa tuli melkein riitaa siitä, mitä ja kuinka paljon lapsemme pitäisi käydä ohjatuissa harrastuksissa. Hän on sellaisesta maasta, jossa lasten toiminta on ohjattua ja säänneltyä pikkulapsesta saakka, koska heidän yhteiskuntansa on hyvin kilpailuhenkinen ja perheet jopa muuttavat sen mukaan että lapsi pääsisi haluttuun kouluun jo ensimmäisellä luokalla.
Lapsemme aloitti nyt 1. luokan ja hän jatkaa mieluista fyysistä harrastusta (ennen 1h/viikko) ja nyt tämä määrä on 2x 1,5h /viikko, eli määrä kolminkertaistuu viime talveen verrattuna. Hän haluaisi lapsemme vielä 1-2 muuhun ohjattuun toimintaan, mutta olen sitä vastaan, sillä en halua että lapsen elämä on pelkkää suorittamista ja oma leikki, kaverit ja muu elämä jäisivät näiden suoritusten ja koulun jalkoihin kokonaan. Lisäksi koulu on jo itsessään väsyttävää (3-5h/päivä) ja iltapäiväkerho siihen päälle. Eli lapsen päivä on jo nyt 7-8 tuntia/päivä kodin ulkopuolella ilman harrastuksiakin ohjatussa toiminnassa.
Ymmärrän syyn vaimoni mielipiteille, hän tulee sellaisesta kulttuurista joka on äärimmäisen kilpailuhenkinen. Meillä Suomessa (tai ainakin minulla) taas tärkeintä on lapsen onnellisuus ja hyvinvointi kokonaisuutena, ei mitattava suorittaminen 10 eri asiassa, jolla sitten loppuelämän suunta ratkaistaan. Hän taas ei ymmärrä minua ja syyttää etten halua lapsemme parasta ja että meillä elämä on vain sellaista epämääräistä oleilua. Itse en mittaa elämän laatua ulkoisilla meriiteillä niinkään, vaan sisäisellä hyvinvoinnilla ja siitä että itsellä on hyvä ja turvallinen olla. Sama tähtäin minulla on lapsen kanssa. Vaadin lapselta kyllä asioita, kuten lelujen siivoamista, läksyjen teko ennen kavereille menoa, hammaspesut, suihkut ja lautaset tiskikoneeseen ruokailun jälkeen, jne. Mutta hänen mukaansa olen liian löysä. Ennen koronaa kävimme yhdessä paljon mm. uimahalleissa ja leikkikenteillä. Nyt vähemmän, koska korona ja lapsi on alkanut isenäistymään ja viettää kavereiden kanssa paljon vapaa-aikaa.
Niinpä kysyn teiltä, AV palstalaiset, montako ohjattua harrastusta teilän alakouluikäisillä lapsilla on? Onko lapsen aika joka päivä kuinka ohjattua? Vaadinko lapselta liian vähän ja onko 2 ohjattu harrastusta (yht. 4h/arkiviikko, kolmena eri päivänä ma-pe akselilla) liikaa?
Kommentit (280)
Kyllä se yksi harrastus riittää. Täytyy antaa lapsen vain olla välillä. Pitäähän sitä ehtiä olemaan kavereiden kanssa ja viettää kotonakin aikaa. Vaimo voi itse mennä päivittäin 8h työpäivän jälkeen harrastamaan, jos haluaa, mutta lapselle se ei ole ok määrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Meillä se oli yksi harrastus, jossa 1-2 kertaa viikossa 1,5 h.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se yksi harrastus riittää. Täytyy antaa lapsen vain olla välillä. Pitäähän sitä ehtiä olemaan kavereiden kanssa ja viettää kotonakin aikaa. Vaimo voi itse mennä päivittäin 8h työpäivän jälkeen harrastamaan, jos haluaa, mutta lapselle se ei ole ok määrä.
Alakoululainen ei ole koulussa kahdeksaa tuntia, vaan 4-5 tuntia.
Lueskelkaa vaimon kanssa mitä lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoo aiheesta. Lapsen kehityksen kannalta ei ole tarpeellista olla joka ilta harrastuksissa. Se voi olla jopa vahingollista. Leikki ja kaverit ovat lapselle tärkeimpiä asioita ja niihin pitää olla aikaa. Harrastus 1-2 iltana viikosta on ihan sopiva määrä. Ei joka ilta tarvitse olla. Voitte myös perheen kesken tehdä jotakin yhdessä parina iltana viikossa. Onhan siinäkin puuhaa lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu lapsesta, meillä on tosi kilpailuhenkinen lapsi ja hän todella nauttii kun saa harrastaa, hänellä on mennyt jo ennen koulun alkua pari kertaa viikossa harrastuksia. Hän on nyt 15v ja treenaa lähes päivittäin jääkiekkoa, kyllä se oma laji myöskin ajan kanssa löytyy sieltä muiden joukosta. Toisilla se voi olla ollut hyvinkin vahva jo alusta alkaen, meillä lapsi itse tykkäsi nuorempana kokeilla kaikkea erilaista. Kyllä hän myös nykyään harrastaa Koripalloa kesä kausina kun jääkiekko treenejä on vähemmän. Hänen nuorempi sisarus taas viihtyy enimmäkseen kotona, ikää 7v ja harrastuksia on ollut vasta kerran viikossa.
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Ainakin meillä isä opetti luistelemaan ja käytiin perheen kanssa luonnossa ja isoäiti opetti minulle käsitöitä. Äiti opetti piirtämään kun on itse harrastanut sitä koko elämänsä. Kavereiden kanssa sitten luisteltiin, hiihdettiin ja möngittiin joka paikassa. Kyllähän noita taitoja opitaan muuallakin kuin jossakin harrastuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Ainakin meillä isä opetti luistelemaan ja käytiin perheen kanssa luonnossa ja isoäiti opetti minulle käsitöitä. Äiti opetti piirtämään kun on itse harrastanut sitä koko elämänsä. Kavereiden kanssa sitten luisteltiin, hiihdettiin ja möngittiin joka paikassa. Kyllähän noita taitoja opitaan muuallakin kuin jossakin harrastuksessa.
Lukiko tuolla että VAIN harrastuksessa voi tehdä? Ei lukenut. Mikään ei estä tekemästä tuota kaikkea _myös_ perheen kanssa. Ja kaikissa noissa harrastuksissa meidän lapset oli nimenomaan toistensa ja kaverien kanssa.
Minä en kuitenkaan voinut opettaa vasurina käsitöitä, en osaa maalaustekniikoita kuten kuvisope, en arkkitehtuuria kuten arkkitehti, en piruetteja kuten ammattiluistelija, enkä uimahyppyjä kuten uimahyppyharrastuksen vetäjä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se yksi harrastus riittää. Täytyy antaa lapsen vain olla välillä. Pitäähän sitä ehtiä olemaan kavereiden kanssa ja viettää kotonakin aikaa. Vaimo voi itse mennä päivittäin 8h työpäivän jälkeen harrastamaan, jos haluaa, mutta lapselle se ei ole ok määrä.
Meillä ekaluokkalainen tuumasi itse että yksi harrastus riittää kun on tämä koulu ja kaikki. Nyt vitosella hänellä on kolme harrastusta, joita yhteensä 6h/ viikko. Katsotaan miten jaksaa. Meillä on myös tokaluokkalainen jolla oli kaksi harrastusta jo viime vuonna, 2h/viikko siis. Se oli kyllä ihan sopiva.
Ihailin kyllä tuota ekaluokkalaisen kykyä miettiä että mikä on liikaa ja tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niissä harrastuksissakin saa kavereita. Vieläpä samanmielisiä.
Teette ihan sen mukaan mitä lapsi haluaa. Toisia ei harrastukset kiinnosta ja toiset tarvitsevat joka päivä jotakin. Vanhemman on turha pakottaa lasta mihinkään muottiin, johon lapsi ei luonnostaan sovi. Tulee vain itkua ja pahaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se yksi harrastus riittää. Täytyy antaa lapsen vain olla välillä. Pitäähän sitä ehtiä olemaan kavereiden kanssa ja viettää kotonakin aikaa. Vaimo voi itse mennä päivittäin 8h työpäivän jälkeen harrastamaan, jos haluaa, mutta lapselle se ei ole ok määrä.
Alakoululainen ei ole koulussa kahdeksaa tuntia, vaan 4-5 tuntia.
Luetunymmärtäminen on taas 5/5.
Aloittajan tekstistä kopsattu
"Lisäksi koulu on jo itsessään väsyttävää (3-5h/päivä) ja iltapäiväkerho siihen päälle. Eli lapsen päivä on jo nyt 7-8 tuntia/päivä kodin ulkopuolella ilman harrastuksiakin ohjatussa toiminnassa."
Itsellä oli 0 ohjattua harrastusta ja ihan yhteiskuntakelpoinen minusta kasvoi. Kliseisesti akateeminen ja vaativaa asiantuntijatyötä tekevä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niissä harrastuksissakin saa kavereita. Vieläpä samanmielisiä.
Kuvittele joku joukkueurheilulaji, jossa ensin löytyy kaverit ja sitten harjoitteluryhmien tasoerottelun myötä tippuu pois joukkueesta.
Sanoisin että riippuu lapsesta mikä on liikaa.
Mun lapsista kumpikaan ei ole ollut ip-kerhossa, joten koulu oli ainoa "pakko". Esikoinen jaksoi sen lisäksi 1-2 kertaa viikossa noin tunnin harrastuksen. Sen jälkeen homma alkoi kuormittaa selvästi. Hän tarvitsee yhä teini-ikäisenä paljon vapaa-aikaa ilman ohjelmaa ja menoja.
Kuopus on ihan erilainen. 1-2 luokkalaisena jo oli 4-6 urheilutreenit viikossa, ja siihen päälle soittotunti, eikä tuntunut missään. Päinvastoin, lapsi nautti, kun oli tekemistä ja haastetta.
Sympatiat on puolellasi. Tuntuu että hämmästyttävän usein törmää perheisiin, joissa lapsen arki on jo ohjelmoitu hyvin tarkkaan ja tulevaisuudessa "menestymistä" ajatellaan koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niissä harrastuksissakin saa kavereita. Vieläpä samanmielisiä.
Kuvittele joku joukkueurheilulaji, jossa ensin löytyy kaverit ja sitten harjoitteluryhmien tasoerottelun myötä tippuu pois joukkueesta.
Kuvittele arkkitehtikerho tai kuviskoulu tai teatteriharrastus, jossa käyt vuosia samanmielisten lasten ja nuorten kanssa ja saat ystäviä, jotka säilyy vielä aikuisenakin. Näin meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se yksi harrastus riittää. Täytyy antaa lapsen vain olla välillä. Pitäähän sitä ehtiä olemaan kavereiden kanssa ja viettää kotonakin aikaa. Vaimo voi itse mennä päivittäin 8h työpäivän jälkeen harrastamaan, jos haluaa, mutta lapselle se ei ole ok määrä.
Alakoululainen ei ole koulussa kahdeksaa tuntia, vaan 4-5 tuntia.
Luetunymmärtäminen on taas 5/5.
Aloittajan tekstistä kopsattu"Lisäksi koulu on jo itsessään väsyttävää (3-5h/päivä) ja iltapäiväkerho siihen päälle. Eli lapsen päivä on jo nyt 7-8 tuntia/päivä kodin ulkopuolella ilman harrastuksiakin ohjatussa toiminnassa."
Koulu ei edelleenkään kestä kuin sen 4-5 tuntia.
Mikäänhän ei pakota ap:ta pitämään lastaan iltiksessä. Heillä on molemmilla oikeus lyhennettyyn työpäivään, joten tuo että rasittaa lastaan iltiksellä on TÄYSIN OMA VALINTA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niissä harrastuksissakin saa kavereita. Vieläpä samanmielisiä.
Kuvittele joku joukkueurheilulaji, jossa ensin löytyy kaverit ja sitten harjoitteluryhmien tasoerottelun myötä tippuu pois joukkueesta.
Kuvittele arkkitehtikerho tai kuviskoulu tai teatteriharrastus, jossa käyt vuosia samanmielisten lasten ja nuorten kanssa ja saat ystäviä, jotka säilyy vielä aikuisenakin. Näin meillä.
Kuvittele naapuruston lapset, jotka ovat olleet kavereita 5-vuotiaasta lähtien ja ovat edelleen aikuisenakin :o Saa niitä kavereita ihan mistä vaan. Mikään ei ole autuaaksi tekevä. Lapsen ehdoilla pitää mennä näissä asioissa.
Kannattaa kuulostella lapsen omia tuntemuksia.
Älkää viekö harrastuksiin siksi että itse haluatte tai koska naapurin Mirkkukin harrastaa 5 iltana viikossa. Vaan siksi, että lapsi kaipaa ohjattua tekemistä ja touhua. Lapset eivät ole kaikki samanlaisia. Kannattaa myös pitää mielessä mahdollisuus, että itse vanhempana tekisi jotain lapsensa kanssa.
Joutenolossa ei ole mitään pahaa.
4 h per viikko ei ole paljon.
Varsinkaan jos on lähikoulussa, eikä koulu ole kielikoulu tms.
Minun lapsillani oli tuossa vaiheessa kaksi liikuntaharrastusta (kumpaakin yksi kerta viikko) plus taideharrastus.
Ja elivät hyvin rauhallisen ja lokoisan alakoululaisen elämän.