Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta ohjattua harrastusta on sopiva määrä alakouluikäiselle lapselle?
Vaimon kanssa tuli melkein riitaa siitä, mitä ja kuinka paljon lapsemme pitäisi käydä ohjatuissa harrastuksissa. Hän on sellaisesta maasta, jossa lasten toiminta on ohjattua ja säänneltyä pikkulapsesta saakka, koska heidän yhteiskuntansa on hyvin kilpailuhenkinen ja perheet jopa muuttavat sen mukaan että lapsi pääsisi haluttuun kouluun jo ensimmäisellä luokalla.
Lapsemme aloitti nyt 1. luokan ja hän jatkaa mieluista fyysistä harrastusta (ennen 1h/viikko) ja nyt tämä määrä on 2x 1,5h /viikko, eli määrä kolminkertaistuu viime talveen verrattuna. Hän haluaisi lapsemme vielä 1-2 muuhun ohjattuun toimintaan, mutta olen sitä vastaan, sillä en halua että lapsen elämä on pelkkää suorittamista ja oma leikki, kaverit ja muu elämä jäisivät näiden suoritusten ja koulun jalkoihin kokonaan. Lisäksi koulu on jo itsessään väsyttävää (3-5h/päivä) ja iltapäiväkerho siihen päälle. Eli lapsen päivä on jo nyt 7-8 tuntia/päivä kodin ulkopuolella ilman harrastuksiakin ohjatussa toiminnassa.
Ymmärrän syyn vaimoni mielipiteille, hän tulee sellaisesta kulttuurista joka on äärimmäisen kilpailuhenkinen. Meillä Suomessa (tai ainakin minulla) taas tärkeintä on lapsen onnellisuus ja hyvinvointi kokonaisuutena, ei mitattava suorittaminen 10 eri asiassa, jolla sitten loppuelämän suunta ratkaistaan. Hän taas ei ymmärrä minua ja syyttää etten halua lapsemme parasta ja että meillä elämä on vain sellaista epämääräistä oleilua. Itse en mittaa elämän laatua ulkoisilla meriiteillä niinkään, vaan sisäisellä hyvinvoinnilla ja siitä että itsellä on hyvä ja turvallinen olla. Sama tähtäin minulla on lapsen kanssa. Vaadin lapselta kyllä asioita, kuten lelujen siivoamista, läksyjen teko ennen kavereille menoa, hammaspesut, suihkut ja lautaset tiskikoneeseen ruokailun jälkeen, jne. Mutta hänen mukaansa olen liian löysä. Ennen koronaa kävimme yhdessä paljon mm. uimahalleissa ja leikkikenteillä. Nyt vähemmän, koska korona ja lapsi on alkanut isenäistymään ja viettää kavereiden kanssa paljon vapaa-aikaa.
Niinpä kysyn teiltä, AV palstalaiset, montako ohjattua harrastusta teilän alakouluikäisillä lapsilla on? Onko lapsen aika joka päivä kuinka ohjattua? Vaadinko lapselta liian vähän ja onko 2 ohjattu harrastusta (yht. 4h/arkiviikko, kolmena eri päivänä ma-pe akselilla) liikaa?
Kommentit (280)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Luistelu ja maalaaminen on molemmat sellaisia taitoja, jotka kehittyy kyllä ihan omaehtoisellakin harrastamisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin te lastanne valmennatte? Teettekö epätoivoisesti hänestä menestyjää, jolla voitte muille kehuskella? Kyllä se raja on yksilöllinen. Mitä lapsi haluaa harrastaa, mistä nauttii ja miten paljon jaksaa?
Olen enemmän kuin iloinen omien vanhempieni asenteesta harrastuksiini aikoinaan. Sain kokeilla kaikkea mikä kiinnosti ja oli lupa lopettaa harrastus milloin vain. Kokeilin paljon ja löysin omat juttuni.
Harrastuksen pitää tuoda iloa eikä stressiä ja painetta.
Tulipa viimeisestä lauseesta voimakkaat flashbackit pianotunteihin.
Monta vuotta hampaat irvessä ravaamista kiukkuisen pianonopettajan sätittävänä.
Jäi siitä sentään käteen hyvin alkeellinen soittotaito ja inho musiikinopetusta kohtaan.
Minä lähtisin ennemmin siitä minkälainen lapsi on. Jos sinne yhteenkin harrastukseen on vaikea jaksaa mennä ja ei sitä halua toiseen vaihtaa niin en todellakaan lisäisi mitään harrastusta lisäksi. Jos taas on innokas kokeilemaan ja haluaa harrastaa niin miksei se kolmekin harrastusta menisi.
Meillä esikoisella ekaluokkalla ei ollut kuin yksi harrastus, mutta tokalla luokalla halusikin kaksi lisää. Näitä kolmea sitten jaksoikin jatkaa yläkouluun asti. Neljännenkin (ja ehkä viidennenkin) olisi halunnut, mutta totesi itsekkin että ei oma jaksaminen ja aika riitä kun haluaa myös koulun hoitaa kunnolla ja olisi niiden kavereidenkin kanssa joskus kiva olla. Kasilla oli pakko karsia kun näihin olisi mennyt jo 2x2+3x1,5+2+1+1+1= 13,5h viikossa ja kisat ja leirit ja keikat tähän päälle. Nyt jäljellä on siis vielä kaksi harrastusta eli meillä 4,5h viikossa (ja äidin kanssa käy salilla, mutta ehkä tätä ei lasketa). Välillä tämäkin tuntuu paljolta kun kouluun menee jo niin paljon aikaa.
Kuopus on taas ihan erilainen ja hällä harrastusmäärä on kokoajan ollut huomattavasti pienempi. Yleensä on ollut se yksi harrastus kerrallaan ja sekin on jäänyt jos on mennyt liian "ammattimaiseksi" (esim uinnin halusi lopettaa heti kun oltaisiin siirretty kilparyhmään).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Luistelu ja maalaaminen on molemmat sellaisia taitoja, jotka kehittyy kyllä ihan omaehtoisellakin harrastamisella.
Eipä kehity kummoisiksi ne taidot. Sen sijaan jos käy kerran viikossa kuviksessa jossa on pätevä ope, kehittyy ammattilaiseksi. Koska kai sinäkin tajuat, vaikka tollo oletkin, että siinä viikossa on 168 tuntia, joista se ohjattu kuviskerho on vain max 1,5 tuntia. Ei ole mitään joko tai -tilannetta kuin sinun päässäsi. todellisuudessa on win-win-tilanne. Plus että sieltä saa myös kavereita, joilla on samat intressit. Yksinään kotona typerän vanhemman kanssa on edelleen yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Luistelu ja maalaaminen on molemmat sellaisia taitoja, jotka kehittyy kyllä ihan omaehtoisellakin harrastamisella.
Kun mun lapset oli alakouluikäisiä, Helsingissä oli viisi talvea, jolloin ulkojäätä oli viitenä vuotena yhteensä ehkä kaksi viikkoa. Ei siinä ihan hirveästi kehity.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
Viikossa on 168 tuntia, joista koulu vie 20-30 tuntia, harrastukset 4 tuntia.
Sanoisin että kyllä siinä aika paljon on aikaa olla lapsi, varsinkin kun ne harrastuksetkin on lasten harrastuksia lapsiryhmässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
KETJUSSA PUHUTAAN NELJÄSTÄ TUNNISTA, JOISSA OLLAAN EI-TAVOITTEELLISISSA HARRASTUKSISSA.
Moni noista kehittää taitoja, joita lapsi oiekasti tarvitsee. Hienomotoriikkaa, tasapainoa, kielikorvaa, musiikkikorvaa jne.
Ja ne harrastukset voi vieläpä valita niin, että ne kehittää juuri niitä taitoja joissa lapsi tarvitsee treeniä tai sellaisia taitoja joissa vanhemmat ei ole niin hyviä. Aattele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Luistelu ja maalaaminen on molemmat sellaisia taitoja, jotka kehittyy kyllä ihan omaehtoisellakin harrastamisella.
Eipä kehity kummoisiksi ne taidot. Sen sijaan jos käy kerran viikossa kuviksessa jossa on pätevä ope, kehittyy ammattilaiseksi. Koska kai sinäkin tajuat, vaikka tollo oletkin, että siinä viikossa on 168 tuntia, joista se ohjattu kuviskerho on vain max 1,5 tuntia. Ei ole mitään joko tai -tilannetta kuin sinun päässäsi. todellisuudessa on win-win-tilanne. Plus että sieltä saa myös kavereita, joilla on samat intressit. Yksinään kotona typerän vanhemman kanssa on edelleen yksin.
Kuka lapsi nyt menee vapaa-ajallaan luistelemaan yksin? Kyllä ne menee kaverien kanssa ja puuhastelee piirroksiakin ym usein yhdessä. Ja aivan, sinä olet siis ap:n vaimon tavalla sitä mieltä, että harrastuksia on koska tähdätään ammattilaisuuteen ja vähintään johonkin mitattavaan arvonnousuun... siinä on niin erilainen lähtökohta ja juuri se harmillisin monelle lapselle, kun asettaa paineita ja odotuksia jollekin, minkä pitäisi olla vain kivaa tekemistä.
Kaikki kuvataiteesta ainakin jonkin verran taloudellisesti hyötyvät kaverini (on muutamia, koska luovan alan koulutus) ovat itseoppineita lapsuudestaan. Myöhemmin sitten hakeuduttu joko kuvataidekoulutukseen, tai ei. Yhden miehen tapauksessa ihan suoraan vaan alkoi myydä lyijärimuotokuvia sivutoimena, ihan itsekseen oli harjoitellut. Taide varsinkin alana sellainen, ettei ole mitään yhtä oikeaa tapaa tehdä taidetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Ainakin meillä isä opetti luistelemaan ja käytiin perheen kanssa luonnossa ja isoäiti opetti minulle käsitöitä. Äiti opetti piirtämään kun on itse harrastanut sitä koko elämänsä. Kavereiden kanssa sitten luisteltiin, hiihdettiin ja möngittiin joka paikassa. Kyllähän noita taitoja opitaan muuallakin kuin jossakin harrastuksessa.
Lukiko tuolla että VAIN harrastuksessa voi tehdä? Ei lukenut. Mikään ei estä tekemästä tuota kaikkea _myös_ perheen kanssa. Ja kaikissa noissa harrastuksissa meidän lapset oli nimenomaan toistensa ja kaverien kanssa.
Minä en kuitenkaan voinut opettaa vasurina käsitöitä, en osaa maalaustekniikoita kuten kuvisope, en arkkitehtuuria kuten arkkitehti, en piruetteja kuten ammattiluistelija, enkä uimahyppyjä kuten uimahyppyharrastuksen vetäjä.
Vau, mahtavaa, että sinun lapsesi oppii kaiken tuon. Jos hänestä tulee aikanaan vanhempi, hänen ei tarvitse laittaa omaa lastaan mihinkään kerhoon, koska osaa jo itse kaiken ja voi opettaa tiedot ja taidot eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
Viikossa on 168 tuntia, joista koulu vie 20-30 tuntia, harrastukset 4 tuntia.
Sanoisin että kyllä siinä aika paljon on aikaa olla lapsi, varsinkin kun ne harrastuksetkin on lasten harrastuksia lapsiryhmässä.
Mikäs siinä jos lapsi itse on niihin harrastuksiin halunnut ja viihtyy niissä.
Kuulostat vaan juuri niin stereotyyppiseltä suorittajavanhemmalta, että käy lähinnä lastasi sääliksi.
"Meidän Petteri-Simo käy maanantaina spinningissä, tiistaina viulutunneilla, keskiviikkona kuvataidetunneilla ja torstaina nappulajoogassa.
Petteri tykkää ihan hirveästi kun se on niin lahjakas!
Perjantaina otetaan Petteristä kuvia Facebookiin.
Lauantaina ja sunnuntaida tehdään läksyt ja illalla saa sitten olla tunnin tietokoneella tai soittaa kaverille, kunhan ei sille Korhosten luuserille, vaan joko Staffanille tai Busselle."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Luistelu ja maalaaminen on molemmat sellaisia taitoja, jotka kehittyy kyllä ihan omaehtoisellakin harrastamisella.
Eipä kehity kummoisiksi ne taidot. Sen sijaan jos käy kerran viikossa kuviksessa jossa on pätevä ope, kehittyy ammattilaiseksi. Koska kai sinäkin tajuat, vaikka tollo oletkin, että siinä viikossa on 168 tuntia, joista se ohjattu kuviskerho on vain max 1,5 tuntia. Ei ole mitään joko tai -tilannetta kuin sinun päässäsi. todellisuudessa on win-win-tilanne. Plus että sieltä saa myös kavereita, joilla on samat intressit. Yksinään kotona typerän vanhemman kanssa on edelleen yksin.
Kävin kahdeksan vuotta kerran viikossa kuvataidekoulussa eikä musta todellakaan tullut taidealan ammattilaista, ihmeellinen premissi sulla. Luontainen lahjakkuus ja kiinnostus tässä pesee muuten jonkun ohjatun harrastuksen sata-nolla. Kiinnostus saattaa jopa liiasta ohjaamisesta hiipua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Luistelu ja maalaaminen on molemmat sellaisia taitoja, jotka kehittyy kyllä ihan omaehtoisellakin harrastamisella.
Eipä kehity kummoisiksi ne taidot. Sen sijaan jos käy kerran viikossa kuviksessa jossa on pätevä ope, kehittyy ammattilaiseksi. Koska kai sinäkin tajuat, vaikka tollo oletkin, että siinä viikossa on 168 tuntia, joista se ohjattu kuviskerho on vain max 1,5 tuntia. Ei ole mitään joko tai -tilannetta kuin sinun päässäsi. todellisuudessa on win-win-tilanne. Plus että sieltä saa myös kavereita, joilla on samat intressit. Yksinään kotona typerän vanhemman kanssa on edelleen yksin.
Kuka lapsi nyt menee vapaa-ajallaan luistelemaan yksin? Kyllä ne menee kaverien kanssa ja puuhastelee piirroksiakin ym usein yhdessä. Ja aivan, sinä olet siis ap:n vaimon tavalla sitä mieltä, että harrastuksia on koska tähdätään ammattilaisuuteen ja vähintään johonkin mitattavaan arvonnousuun... siinä on niin erilainen lähtökohta ja juuri se harmillisin monelle lapselle, kun asettaa paineita ja odotuksia jollekin, minkä pitäisi olla vain kivaa tekemistä.
Kaikki kuvataiteesta ainakin jonkin verran taloudellisesti hyötyvät kaverini (on muutamia, koska luovan alan koulutus) ovat itseoppineita lapsuudestaan. Myöhemmin sitten hakeuduttu joko kuvataidekoulutukseen, tai ei. Yhden miehen tapauksessa ihan suoraan vaan alkoi myydä lyijärimuotokuvia sivutoimena, ihan itsekseen oli harjoitellut. Taide varsinkin alana sellainen, ettei ole mitään yhtä oikeaa tapaa tehdä taidetta.
En ole ikinä nähnyt lapsia jotka piirtäiis yhdessä. Mielikuvituksesi tuotetta.
Ja kaikkihan ei käy lähikoulua, kaverit ei asu lähellä tai ne kaverit on harrastuksissa.
En tajua mitä vikaa on siinä, että menee kaverien kanssa luistelukouluun, saa luistella kaverien kanssa kunnollisella jäällä pätevän aikuisen valvonnassa ja oppii lisäksi luistelemaan.
Suurin osa nykytaiteilijoista on pitkän alan koulutuksen saaneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
Viikossa on 168 tuntia, joista koulu vie 20-30 tuntia, harrastukset 4 tuntia.
Sanoisin että kyllä siinä aika paljon on aikaa olla lapsi, varsinkin kun ne harrastuksetkin on lasten harrastuksia lapsiryhmässä.
Mikäs siinä jos lapsi itse on niihin harrastuksiin halunnut ja viihtyy niissä.
Kuulostat vaan juuri niin stereotyyppiseltä suorittajavanhemmalta, että käy lähinnä lastasi sääliksi.
"Meidän Petteri-Simo käy maanantaina spinningissä, tiistaina viulutunneilla, keskiviikkona kuvataidetunneilla ja torstaina nappulajoogassa.
Petteri tykkää ihan hirveästi kun se on niin lahjakas!
Perjantaina otetaan Petteristä kuvia Facebookiin.
Lauantaina ja sunnuntaida tehdään läksyt ja illalla saa sitten olla tunnin tietokoneella tai soittaa kaverille, kunhan ei sille Korhosten luuserille, vaan joko Staffanille tai Busselle."
KYSE ON EDELLEEN NELJÄSTÄ TUNNISTA.
Oletkohan sinä ihan terve?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä ole ollenkaan ainakaan vielä. Mutta onkin vasta tokaluokkalainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
KETJUSSA PUHUTAAN NELJÄSTÄ TUNNISTA, JOISSA OLLAAN EI-TAVOITTEELLISISSA HARRASTUKSISSA.
Moni noista kehittää taitoja, joita lapsi oiekasti tarvitsee. Hienomotoriikkaa, tasapainoa, kielikorvaa, musiikkikorvaa jne.
Ja ne harrastukset voi vieläpä valita niin, että ne kehittää juuri niitä taitoja joissa lapsi tarvitsee treeniä tai sellaisia taitoja joissa vanhemmat ei ole niin hyviä. Aattele.
Ah, pahoittelut.
Aloituksesta ei käynyt ilmi, että lapsenne tarvitsee ylimääräistä treeniä tasapainon ja hienomotoriikan suhteen.
Totta kai jos on jäljessä muista, niin ylimääräinen, säännöllinen harrastustoiminta tai terapia voi olla ihan hyödyllistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
KETJUSSA PUHUTAAN NELJÄSTÄ TUNNISTA, JOISSA OLLAAN EI-TAVOITTEELLISISSA HARRASTUKSISSA.
Moni noista kehittää taitoja, joita lapsi oiekasti tarvitsee. Hienomotoriikkaa, tasapainoa, kielikorvaa, musiikkikorvaa jne.
Ja ne harrastukset voi vieläpä valita niin, että ne kehittää juuri niitä taitoja joissa lapsi tarvitsee treeniä tai sellaisia taitoja joissa vanhemmat ei ole niin hyviä. Aattele.
Ah, pahoittelut.
Aloituksesta ei käynyt ilmi, että lapsenne tarvitsee ylimääräistä treeniä tasapainon ja hienomotoriikan suhteen.
Totta kai jos on jäljessä muista, niin ylimääräinen, säännöllinen harrastustoiminta tai terapia voi olla ihan hyödyllistä.
Kaikilla lapsilla on jotain jossa eivät ole samalla tasolla kuin muut. Tai jossa heidän vanhempansa eivät ole hyviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
Viikossa on 168 tuntia, joista koulu vie 20-30 tuntia, harrastukset 4 tuntia.
Sanoisin että kyllä siinä aika paljon on aikaa olla lapsi, varsinkin kun ne harrastuksetkin on lasten harrastuksia lapsiryhmässä.
Mikäs siinä jos lapsi itse on niihin harrastuksiin halunnut ja viihtyy niissä.
Kuulostat vaan juuri niin stereotyyppiseltä suorittajavanhemmalta, että käy lähinnä lastasi sääliksi.
"Meidän Petteri-Simo käy maanantaina spinningissä, tiistaina viulutunneilla, keskiviikkona kuvataidetunneilla ja torstaina nappulajoogassa.
Petteri tykkää ihan hirveästi kun se on niin lahjakas!
Perjantaina otetaan Petteristä kuvia Facebookiin.
Lauantaina ja sunnuntaida tehdään läksyt ja illalla saa sitten olla tunnin tietokoneella tai soittaa kaverille, kunhan ei sille Korhosten luuserille, vaan joko Staffanille tai Busselle."
KYSE ON EDELLEEN NELJÄSTÄ TUNNISTA.
Oletkohan sinä ihan terve?
Neljä viikkotuntia on lapselle aika paljon. Ylimääräinen puolikas koulupäivä per viikko.
Sinulla kuulostaa olevan pinna melko kireällä? Oletko harkinnut muutaman harrastuksen poisjättämistä, jotta ehtisit rentoutua välillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
KETJUSSA PUHUTAAN NELJÄSTÄ TUNNISTA, JOISSA OLLAAN EI-TAVOITTEELLISISSA HARRASTUKSISSA.
Moni noista kehittää taitoja, joita lapsi oiekasti tarvitsee. Hienomotoriikkaa, tasapainoa, kielikorvaa, musiikkikorvaa jne.
Ja ne harrastukset voi vieläpä valita niin, että ne kehittää juuri niitä taitoja joissa lapsi tarvitsee treeniä tai sellaisia taitoja joissa vanhemmat ei ole niin hyviä. Aattele.
Ah, pahoittelut.
Aloituksesta ei käynyt ilmi, että lapsenne tarvitsee ylimääräistä treeniä tasapainon ja hienomotoriikan suhteen.
Totta kai jos on jäljessä muista, niin ylimääräinen, säännöllinen harrastustoiminta tai terapia voi olla ihan hyödyllistä.
Kirjoituksistasi näkee, että sinua olisi auttanut ihan s-nasti että olisit harrastanut jotain aivotoimintaa kehittävää. Sen vapaan luolassa kököttämisen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Luistelu ja maalaaminen on molemmat sellaisia taitoja, jotka kehittyy kyllä ihan omaehtoisellakin harrastamisella.
Eipä kehity kummoisiksi ne taidot. Sen sijaan jos käy kerran viikossa kuviksessa jossa on pätevä ope, kehittyy ammattilaiseksi. Koska kai sinäkin tajuat, vaikka tollo oletkin, että siinä viikossa on 168 tuntia, joista se ohjattu kuviskerho on vain max 1,5 tuntia. Ei ole mitään joko tai -tilannetta kuin sinun päässäsi. todellisuudessa on win-win-tilanne. Plus että sieltä saa myös kavereita, joilla on samat intressit. Yksinään kotona typerän vanhemman kanssa on edelleen yksin.
Kuka lapsi nyt menee vapaa-ajallaan luistelemaan yksin? Kyllä ne menee kaverien kanssa ja puuhastelee piirroksiakin ym usein yhdessä. Ja aivan, sinä olet siis ap:n vaimon tavalla sitä mieltä, että harrastuksia on koska tähdätään ammattilaisuuteen ja vähintään johonkin mitattavaan arvonnousuun... siinä on niin erilainen lähtökohta ja juuri se harmillisin monelle lapselle, kun asettaa paineita ja odotuksia jollekin, minkä pitäisi olla vain kivaa tekemistä.
Kaikki kuvataiteesta ainakin jonkin verran taloudellisesti hyötyvät kaverini (on muutamia, koska luovan alan koulutus) ovat itseoppineita lapsuudestaan. Myöhemmin sitten hakeuduttu joko kuvataidekoulutukseen, tai ei. Yhden miehen tapauksessa ihan suoraan vaan alkoi myydä lyijärimuotokuvia sivutoimena, ihan itsekseen oli harjoitellut. Taide varsinkin alana sellainen, ettei ole mitään yhtä oikeaa tapaa tehdä taidetta.
En ole ikinä nähnyt lapsia jotka piirtäiis yhdessä. Mielikuvituksesi tuotetta.
Ja kaikkihan ei käy lähikoulua, kaverit ei asu lähellä tai ne kaverit on harrastuksissa.
En tajua mitä vikaa on siinä, että menee kaverien kanssa luistelukouluun, saa luistella kaverien kanssa kunnollisella jäällä pätevän aikuisen valvonnassa ja oppii lisäksi luistelemaan.
Suurin osa nykytaiteilijoista on pitkän alan koulutuksen saaneita.
Onko lapsen kaverit siis myös noissa samoissa harrastuksissa, vai oletatko, että ne muut samoihin harrastuksiin pakotetut kakarat ovat automaattisesti "kavereita"?
Luistelua, jeesus sentään.
Kas kun ei murtomaahiihtoa.
Mihin te lastanne valmennatte? Teettekö epätoivoisesti hänestä menestyjää, jolla voitte muille kehuskella? Kyllä se raja on yksilöllinen. Mitä lapsi haluaa harrastaa, mistä nauttii ja miten paljon jaksaa?
Olen enemmän kuin iloinen omien vanhempieni asenteesta harrastuksiini aikoinaan. Sain kokeilla kaikkea mikä kiinnosti ja oli lupa lopettaa harrastus milloin vain. Kokeilin paljon ja löysin omat juttuni.
Harrastuksen pitää tuoda iloa eikä stressiä ja painetta.