Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta ohjattua harrastusta on sopiva määrä alakouluikäiselle lapselle?
Vaimon kanssa tuli melkein riitaa siitä, mitä ja kuinka paljon lapsemme pitäisi käydä ohjatuissa harrastuksissa. Hän on sellaisesta maasta, jossa lasten toiminta on ohjattua ja säänneltyä pikkulapsesta saakka, koska heidän yhteiskuntansa on hyvin kilpailuhenkinen ja perheet jopa muuttavat sen mukaan että lapsi pääsisi haluttuun kouluun jo ensimmäisellä luokalla.
Lapsemme aloitti nyt 1. luokan ja hän jatkaa mieluista fyysistä harrastusta (ennen 1h/viikko) ja nyt tämä määrä on 2x 1,5h /viikko, eli määrä kolminkertaistuu viime talveen verrattuna. Hän haluaisi lapsemme vielä 1-2 muuhun ohjattuun toimintaan, mutta olen sitä vastaan, sillä en halua että lapsen elämä on pelkkää suorittamista ja oma leikki, kaverit ja muu elämä jäisivät näiden suoritusten ja koulun jalkoihin kokonaan. Lisäksi koulu on jo itsessään väsyttävää (3-5h/päivä) ja iltapäiväkerho siihen päälle. Eli lapsen päivä on jo nyt 7-8 tuntia/päivä kodin ulkopuolella ilman harrastuksiakin ohjatussa toiminnassa.
Ymmärrän syyn vaimoni mielipiteille, hän tulee sellaisesta kulttuurista joka on äärimmäisen kilpailuhenkinen. Meillä Suomessa (tai ainakin minulla) taas tärkeintä on lapsen onnellisuus ja hyvinvointi kokonaisuutena, ei mitattava suorittaminen 10 eri asiassa, jolla sitten loppuelämän suunta ratkaistaan. Hän taas ei ymmärrä minua ja syyttää etten halua lapsemme parasta ja että meillä elämä on vain sellaista epämääräistä oleilua. Itse en mittaa elämän laatua ulkoisilla meriiteillä niinkään, vaan sisäisellä hyvinvoinnilla ja siitä että itsellä on hyvä ja turvallinen olla. Sama tähtäin minulla on lapsen kanssa. Vaadin lapselta kyllä asioita, kuten lelujen siivoamista, läksyjen teko ennen kavereille menoa, hammaspesut, suihkut ja lautaset tiskikoneeseen ruokailun jälkeen, jne. Mutta hänen mukaansa olen liian löysä. Ennen koronaa kävimme yhdessä paljon mm. uimahalleissa ja leikkikenteillä. Nyt vähemmän, koska korona ja lapsi on alkanut isenäistymään ja viettää kavereiden kanssa paljon vapaa-aikaa.
Niinpä kysyn teiltä, AV palstalaiset, montako ohjattua harrastusta teilän alakouluikäisillä lapsilla on? Onko lapsen aika joka päivä kuinka ohjattua? Vaadinko lapselta liian vähän ja onko 2 ohjattu harrastusta (yht. 4h/arkiviikko, kolmena eri päivänä ma-pe akselilla) liikaa?
Kommentit (280)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on epäonnistunut kasvatuksessa kun lapsi ei pysty itsenäiseen toimintaan vaan tarvitsee jatkuvaa ohjausta - hävetkää jos osaatte.
Aikuisten ohjaama toiminta tahtoo kahlita lasten luovuutta ja mielikuvitusta. Parhaiten leikkivät keskenään, kun se tapahtuu sulassa sovussa.
Lähde tälle väitteelle? Oma mutu?
Kyllä ne lapset ihan eri tavalla esimerkiksi arkkitehtuuria oppii arkkitehdin kanssa kuin keskenään.
Miksi vitussa lapsen pitäisi opetella arkkitehtuuria?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Normaaleissa perheissä vanhemmat opettavat näitä asioita lapselle. Kaikessa ei tarvita ammattivalmentajaa, 1-2 harrastusta riittää hyvin.
Yksikään vanhempi ei ole uimahyppäävä, maalaava, piirtävä, ammattiluistelija, joka on koulutukseltaan arkkitehti-hortonomi, joka neuloo, kutoo ja ompelee vapaa-aikansa.
Eikä tarvitse ollakaan! Eihän ole tarkoitus että siitä lapsestakaan harrastusten myötä tulee tällainen! Harrastuksen ei kuulu edes olla mikään ”koulu” jonka tähtäimessä on tulla hyväksi uimahyppääjäksi, taiteijijaksi tai muuksikaan. Harrastus on mieluista vapaa-ajan puuhaa josta saa iloa arkeen. Jos siitä tulee tiettyyn tasoon suuntaavaa systemaattista harjoittelua, ollaan PAHASTI hakoteillä.
Asian hallitseva osaa opettaa paremmin, minkä jälkeen sitä voi harrastaa myös kotona ja kaverien kanssa.
Katsos kun viikossa on 168 tuntia ja jos niistä menee 4 TUNTIA ohjattuun harrastukseen, jää vielä 164 tuntia.
Ja ainakaan minä en edes luistele koska kaaduin aikoinani pahasti ja koska olen vasenkätinen, en edes osaa opettaa neulomaan tai virkkaamaan, vaikka molempia sitten kyllä harrastan lasteni kanssa.
Tämähän se idea myös koulussakin on. Kai? Että osaava opettaa ja sitten lapsi jatkaa siitä. Miksei sulla ole lapset kotikoulussa, kun kerran kuka vaan voi opettaa kersoillesi mitä vaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on epäonnistunut kasvatuksessa kun lapsi ei pysty itsenäiseen toimintaan vaan tarvitsee jatkuvaa ohjausta - hävetkää jos osaatte.
Aikuisten ohjaama toiminta tahtoo kahlita lasten luovuutta ja mielikuvitusta. Parhaiten leikkivät keskenään, kun se tapahtuu sulassa sovussa.
Lähde tälle väitteelle? Oma mutu?
Kyllä ne lapset ihan eri tavalla esimerkiksi arkkitehtuuria oppii arkkitehdin kanssa kuin keskenään.
Yritä nyt ymmärtää ettei niiden pikkuisten lasen ole tarkoituskaan oppia mitään hiton arkkitehtuuria, vaan sosiaalisia taitoja, kavereiden mielipiteiden huomioimista, ryhmäytymistä, ohjeiden kuuntelemista, ideointia, oman mielipiteen esiin tuomista ym perustaitoja joita elämässä tarvitaan. Jos nyt ylipäätään harrastusta ajatellaan jonkin oppimisena. Elämän perustaitoja tosin oppii varsin hyvin ilman mitään erityisiä harrastuksiakin, kunhan se vapaa-aika ei tarkoita pelkkää yksinoloa ja konsolipeleihin uppoutumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on epäonnistunut kasvatuksessa kun lapsi ei pysty itsenäiseen toimintaan vaan tarvitsee jatkuvaa ohjausta - hävetkää jos osaatte.
Aikuisten ohjaama toiminta tahtoo kahlita lasten luovuutta ja mielikuvitusta. Parhaiten leikkivät keskenään, kun se tapahtuu sulassa sovussa.
Lähde tälle väitteelle? Oma mutu?
Kyllä ne lapset ihan eri tavalla esimerkiksi arkkitehtuuria oppii arkkitehdin kanssa kuin keskenään.
Miksi vitussa lapsen pitäisi opetella arkkitehtuuria?
Niin. Ihan turha taito. Kököttäköön luolassa vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on epäonnistunut kasvatuksessa kun lapsi ei pysty itsenäiseen toimintaan vaan tarvitsee jatkuvaa ohjausta - hävetkää jos osaatte.
Aikuisten ohjaama toiminta tahtoo kahlita lasten luovuutta ja mielikuvitusta. Parhaiten leikkivät keskenään, kun se tapahtuu sulassa sovussa.
Lähde tälle väitteelle? Oma mutu?
Kyllä ne lapset ihan eri tavalla esimerkiksi arkkitehtuuria oppii arkkitehdin kanssa kuin keskenään.
Yritä nyt ymmärtää ettei niiden pikkuisten lasen ole tarkoituskaan oppia mitään hiton arkkitehtuuria, vaan sosiaalisia taitoja, kavereiden mielipiteiden huomioimista, ryhmäytymistä, ohjeiden kuuntelemista, ideointia, oman mielipiteen esiin tuomista ym perustaitoja joita elämässä tarvitaan. Jos nyt ylipäätään harrastusta ajatellaan jonkin oppimisena. Elämän perustaitoja tosin oppii varsin hyvin ilman mitään erityisiä harrastuksiakin, kunhan se vapaa-aika ei tarkoita pelkkää yksinoloa ja konsolipeleihin uppoutumista.
Kaikkia näitä taitoja nimenomaan opitaan myös niissä harrastuksissa. Hölmö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on epäonnistunut kasvatuksessa kun lapsi ei pysty itsenäiseen toimintaan vaan tarvitsee jatkuvaa ohjausta - hävetkää jos osaatte.
Aikuisten ohjaama toiminta tahtoo kahlita lasten luovuutta ja mielikuvitusta. Parhaiten leikkivät keskenään, kun se tapahtuu sulassa sovussa.
Lähde tälle väitteelle? Oma mutu?
Kyllä ne lapset ihan eri tavalla esimerkiksi arkkitehtuuria oppii arkkitehdin kanssa kuin keskenään.
Yritä nyt ymmärtää ettei niiden pikkuisten lasen ole tarkoituskaan oppia mitään hiton arkkitehtuuria, vaan sosiaalisia taitoja, kavereiden mielipiteiden huomioimista, ryhmäytymistä, ohjeiden kuuntelemista, ideointia, oman mielipiteen esiin tuomista ym perustaitoja joita elämässä tarvitaan. Jos nyt ylipäätään harrastusta ajatellaan jonkin oppimisena. Elämän perustaitoja tosin oppii varsin hyvin ilman mitään erityisiä harrastuksiakin, kunhan se vapaa-aika ei tarkoita pelkkää yksinoloa ja konsolipeleihin uppoutumista.
Samaa mieltä. Ohjatut harrrastukset opettavat lasta suorittajaksi ja miellyttäjäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on epäonnistunut kasvatuksessa kun lapsi ei pysty itsenäiseen toimintaan vaan tarvitsee jatkuvaa ohjausta - hävetkää jos osaatte.
Aikuisten ohjaama toiminta tahtoo kahlita lasten luovuutta ja mielikuvitusta. Parhaiten leikkivät keskenään, kun se tapahtuu sulassa sovussa.
Lähde tälle väitteelle? Oma mutu?
Kyllä ne lapset ihan eri tavalla esimerkiksi arkkitehtuuria oppii arkkitehdin kanssa kuin keskenään.
Yritä nyt ymmärtää ettei niiden pikkuisten lasen ole tarkoituskaan oppia mitään hiton arkkitehtuuria, vaan sosiaalisia taitoja, kavereiden mielipiteiden huomioimista, ryhmäytymistä, ohjeiden kuuntelemista, ideointia, oman mielipiteen esiin tuomista ym perustaitoja joita elämässä tarvitaan. Jos nyt ylipäätään harrastusta ajatellaan jonkin oppimisena. Elämän perustaitoja tosin oppii varsin hyvin ilman mitään erityisiä harrastuksiakin, kunhan se vapaa-aika ei tarkoita pelkkää yksinoloa ja konsolipeleihin uppoutumista.
Miksi ap sitten pitää mukulaansa viikossa 25 tuntia siellä iltiksessä, joka on pelkästään lapsen säilömistä.
Sen sijaan että käyttäisi sen ajan lapsensa kanssa ja 4 tuntia harrastukseen, jossa noita taitoja opetellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka päivä kolme harrastusta. Musiikki, liikunta, partio, nuoret kotkat jne. Nuorena jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on epäonnistunut kasvatuksessa kun lapsi ei pysty itsenäiseen toimintaan vaan tarvitsee jatkuvaa ohjausta - hävetkää jos osaatte.
Aikuisten ohjaama toiminta tahtoo kahlita lasten luovuutta ja mielikuvitusta. Parhaiten leikkivät keskenään, kun se tapahtuu sulassa sovussa.
Lähde tälle väitteelle? Oma mutu?
Kyllä ne lapset ihan eri tavalla esimerkiksi arkkitehtuuria oppii arkkitehdin kanssa kuin keskenään.
Miksi vitussa lapsen pitäisi opetella arkkitehtuuria?
Niin. Ihan turha taito. Kököttäköön luolassa vaan.
On. Arkkitehtuuria ehtii opettelemaan opinnoissa ja työelämässä kyllästymispisteeseen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jari Sinkkonen on oikeassa. Lasten arkea ei kuulu täyttää ulkoaohjattavilla harrastuksilla. Elämä ei saa olla pelkkää aikataulutettua puurtamista ja suorittamista. Kouluikäisen Lasen tärkein tehtävä koulunkäynnin ohella on edelleen se vapaa leikki. Jotkut vanhemmat ovat lapsiaan kohtaan kuin vaativia valmentajia jotka vaativat suorittamaan elämää ja olemaan hyviä kaikessa. Kaiken on oltava tavoitteellista ja kehittävää. Mitään ei voi tehdä ihan vaan siksi että se on hauskaa. Se on tosi surullista. Lapsilta varastetaan lapsuus. Varmaan ihan hyvää tarkoittaen, mutta silti. Aikuisten elämä on nykyään hyvin hektistä ja suorituskeskeistä, mutta antaisitte nyt edes lapsille armoa tästä oravanpyörästä.
Joo, aivan. Mutta sitä vapaata leikkiä nykyään on pelaaminen. On todella työn ja tuskan takana saada joku kaveri ulos leikkimään, ja pian nekin vähät häipyvät sen luo jossa saa pelata. Sellaiseksi on mennyt, vien lapset mielellään harrastuksiin koska siellä ei kukaan pelaa.
Minusta nykyajan lapset ovat pääsääntöisesti suoraan sanottuna pilattu älypuhelimilla. Sitä vapaata leikkiä ei enää ole olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on epäonnistunut kasvatuksessa kun lapsi ei pysty itsenäiseen toimintaan vaan tarvitsee jatkuvaa ohjausta - hävetkää jos osaatte.
Aikuisten ohjaama toiminta tahtoo kahlita lasten luovuutta ja mielikuvitusta. Parhaiten leikkivät keskenään, kun se tapahtuu sulassa sovussa.
Lähde tälle väitteelle? Oma mutu?
Kyllä ne lapset ihan eri tavalla esimerkiksi arkkitehtuuria oppii arkkitehdin kanssa kuin keskenään.
Miksi vitussa lapsen pitäisi opetella arkkitehtuuria?
Niin. Ihan turha taito. Kököttäköön luolassa vaan.
On. Arkkitehtuuria ehtii opettelemaan opinnoissa ja työelämässä kyllästymispisteeseen asti.
Niin, jos opiskelee arkkitehtuuria. Esimerkiksi minulla ei kyllä ole ollut arkkitehtuuria opinnoissa päivääkään.
t. valt. maist.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se yksi harrastus riittää. Täytyy antaa lapsen vain olla välillä. Pitäähän sitä ehtiä olemaan kavereiden kanssa ja viettää kotonakin aikaa. Vaimo voi itse mennä päivittäin 8h työpäivän jälkeen harrastamaan, jos haluaa, mutta lapselle se ei ole ok määrä.
Alakoululainen ei ole koulussa kahdeksaa tuntia, vaan 4-5 tuntia.
Paitsi ekaluokkalainen, joka on usein koulupäivän jälkeen iltapäivähoidossa koululla. Osa tokaluokkalaisistakin käy vielä iltapäivähoidossa.
Se iltis ei ole koulua.
Ja tuohan on oma valinta. Vanhemmathan voi valita myös lyhentää työpäiviään, jolloin lapsi ei joudu olemaan siellä iltiksessä.
Miksei ap panosta yhdessäoloon?
Ap:han nimenomaan panostaa siihen yhdessäoloon ja VASTUSTAA liian suurta määrää ohjelmoituja harrastuksia! Ap:n vaimohan se oli joka yrittää kellottaa lapsen elämän eri harrastuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on epäonnistunut kasvatuksessa kun lapsi ei pysty itsenäiseen toimintaan vaan tarvitsee jatkuvaa ohjausta - hävetkää jos osaatte.
Aikuisten ohjaama toiminta tahtoo kahlita lasten luovuutta ja mielikuvitusta. Parhaiten leikkivät keskenään, kun se tapahtuu sulassa sovussa.
Lähde tälle väitteelle? Oma mutu?
Kyllä ne lapset ihan eri tavalla esimerkiksi arkkitehtuuria oppii arkkitehdin kanssa kuin keskenään.
Yritä nyt ymmärtää ettei niiden pikkuisten lasen ole tarkoituskaan oppia mitään hiton arkkitehtuuria, vaan sosiaalisia taitoja, kavereiden mielipiteiden huomioimista, ryhmäytymistä, ohjeiden kuuntelemista, ideointia, oman mielipiteen esiin tuomista ym perustaitoja joita elämässä tarvitaan. Jos nyt ylipäätään harrastusta ajatellaan jonkin oppimisena. Elämän perustaitoja tosin oppii varsin hyvin ilman mitään erityisiä harrastuksiakin, kunhan se vapaa-aika ei tarkoita pelkkää yksinoloa ja konsolipeleihin uppoutumista.
Miksi ap sitten pitää mukulaansa viikossa 25 tuntia siellä iltiksessä, joka on pelkästään lapsen säilömistä.
Sen sijaan että käyttäisi sen ajan lapsensa kanssa ja 4 tuntia harrastukseen, jossa noita taitoja opetellaan.
JOnkun täytyy ne harrastukset maksaakin... siis käydä töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on epäonnistunut kasvatuksessa kun lapsi ei pysty itsenäiseen toimintaan vaan tarvitsee jatkuvaa ohjausta - hävetkää jos osaatte.
Aikuisten ohjaama toiminta tahtoo kahlita lasten luovuutta ja mielikuvitusta. Parhaiten leikkivät keskenään, kun se tapahtuu sulassa sovussa.
Lähde tälle väitteelle? Oma mutu?
Kyllä ne lapset ihan eri tavalla esimerkiksi arkkitehtuuria oppii arkkitehdin kanssa kuin keskenään.
Yritä nyt ymmärtää ettei niiden pikkuisten lasen ole tarkoituskaan oppia mitään hiton arkkitehtuuria, vaan sosiaalisia taitoja, kavereiden mielipiteiden huomioimista, ryhmäytymistä, ohjeiden kuuntelemista, ideointia, oman mielipiteen esiin tuomista ym perustaitoja joita elämässä tarvitaan. Jos nyt ylipäätään harrastusta ajatellaan jonkin oppimisena. Elämän perustaitoja tosin oppii varsin hyvin ilman mitään erityisiä harrastuksiakin, kunhan se vapaa-aika ei tarkoita pelkkää yksinoloa ja konsolipeleihin uppoutumista.
Miksi ap sitten pitää mukulaansa viikossa 25 tuntia siellä iltiksessä, joka on pelkästään lapsen säilömistä.
Sen sijaan että käyttäisi sen ajan lapsensa kanssa ja 4 tuntia harrastukseen, jossa noita taitoja opetellaan.
JOnkun täytyy ne harrastukset maksaakin... siis käydä töissä.
Maksaa se iltiskin.
Onhan siinä työaikaa riittämiin. Ja miksi tehdä lapsi, jos on noin persaukinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se yksi harrastus riittää. Täytyy antaa lapsen vain olla välillä. Pitäähän sitä ehtiä olemaan kavereiden kanssa ja viettää kotonakin aikaa. Vaimo voi itse mennä päivittäin 8h työpäivän jälkeen harrastamaan, jos haluaa, mutta lapselle se ei ole ok määrä.
Alakoululainen ei ole koulussa kahdeksaa tuntia, vaan 4-5 tuntia.
Paitsi ekaluokkalainen, joka on usein koulupäivän jälkeen iltapäivähoidossa koululla. Osa tokaluokkalaisistakin käy vielä iltapäivähoidossa.
Se iltis ei ole koulua.
Ja tuohan on oma valinta. Vanhemmathan voi valita myös lyhentää työpäiviään, jolloin lapsi ei joudu olemaan siellä iltiksessä.
Miksei ap panosta yhdessäoloon?
Ap:han nimenomaan panostaa siihen yhdessäoloon ja VASTUSTAA liian suurta määrää ohjelmoituja harrastuksia! Ap:n vaimohan se oli joka yrittää kellottaa lapsen elämän eri harrastuksiin.
Eihän ap ole yhtään lapsensa kanssa, vaan lapsi on koulussa plus iltiksessä 8 tuntia ja päälle matkat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jari Sinkkonen on oikeassa. Lasten arkea ei kuulu täyttää ulkoaohjattavilla harrastuksilla. Elämä ei saa olla pelkkää aikataulutettua puurtamista ja suorittamista. Kouluikäisen Lasen tärkein tehtävä koulunkäynnin ohella on edelleen se vapaa leikki. Jotkut vanhemmat ovat lapsiaan kohtaan kuin vaativia valmentajia jotka vaativat suorittamaan elämää ja olemaan hyviä kaikessa. Kaiken on oltava tavoitteellista ja kehittävää. Mitään ei voi tehdä ihan vaan siksi että se on hauskaa. Se on tosi surullista. Lapsilta varastetaan lapsuus. Varmaan ihan hyvää tarkoittaen, mutta silti. Aikuisten elämä on nykyään hyvin hektistä ja suorituskeskeistä, mutta antaisitte nyt edes lapsille armoa tästä oravanpyörästä.
Joo, aivan. Mutta sitä vapaata leikkiä nykyään on pelaaminen. On todella työn ja tuskan takana saada joku kaveri ulos leikkimään, ja pian nekin vähät häipyvät sen luo jossa saa pelata. Sellaiseksi on mennyt, vien lapset mielellään harrastuksiin koska siellä ei kukaan pelaa.
Minusta nykyajan lapset ovat pääsääntöisesti suoraan sanottuna pilattu älypuhelimilla. Sitä vapaata leikkiä ei enää ole olemassa.
Oman lapsen kaveripiirissä on onneksi kaikilla suht samat säännöt näissä asioissa. Osalla on peliaika määritelty kohtuulliseksi, ja osa saa pelata ainoastaan viikonloppuisin. Kun kaikilla on nämä säännöt on niistä helppo pitää kiinni. Meillä lapsi on nyt 2 luokalla, ja kaverit lähinnä 2-3 luokkalaisia. He todella leikkivät kaveriporukoissa. Keksivät hienosti yhdessä tekemistä. Viime aikoina ovat rakennelleet majaa innokkaasti. Jossain vaiheessa leikkivät paljon piilosta ja hippaa. Erilaisista pihapeleistä tykkäävät myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se yksi harrastus riittää. Täytyy antaa lapsen vain olla välillä. Pitäähän sitä ehtiä olemaan kavereiden kanssa ja viettää kotonakin aikaa. Vaimo voi itse mennä päivittäin 8h työpäivän jälkeen harrastamaan, jos haluaa, mutta lapselle se ei ole ok määrä.
Alakoululainen ei ole koulussa kahdeksaa tuntia, vaan 4-5 tuntia.
Paitsi ekaluokkalainen, joka on usein koulupäivän jälkeen iltapäivähoidossa koululla. Osa tokaluokkalaisistakin käy vielä iltapäivähoidossa.
Se iltis ei ole koulua.
Ja tuohan on oma valinta. Vanhemmathan voi valita myös lyhentää työpäiviään, jolloin lapsi ei joudu olemaan siellä iltiksessä.
Miksei ap panosta yhdessäoloon?
Ap:han nimenomaan panostaa siihen yhdessäoloon ja VASTUSTAA liian suurta määrää ohjelmoituja harrastuksia! Ap:n vaimohan se oli joka yrittää kellottaa lapsen elämän eri harrastuksiin.
Eihän ap ole yhtään lapsensa kanssa, vaan lapsi on koulussa plus iltiksessä 8 tuntia ja päälle matkat.
Niin? Ihmiset kun yleensä käyvät töissä, eikä pieniä lapsia voi yksinkään jättää! Se päivä on lapselle siis yhtäpitkä kuin aikuisen työpäivä! Ei sen jälkeen jaksa enää mitään harrastuksissa riepottelemista. Arki illat on aikaa rauhoittua oman perheen kesken yhdessäoloon. Niinhän ap haluaa sen olevankin, mutta vaimo haluaa että lapsella on sitten pitkän päivän päätteeksi vielä niitä harrastuksia. Ei vapaa-aikaa ja yhdessäoloa siis ollenkaan!
Meillä on ekaluokkalaisella ja esikoululaisella
- soittotunnit
- uimakoulu
- yksi joukkuetason harrastus (=kahdet harkat, + jumppa/kisat per viikko)
- kummallakin oli aiemmin toinenkin liikuntalaji. Nuorempi luopui suosiolla toisesta lajista kun treenikerrat eskari-iässä lisääntyi, vanhempi on suostunut jättämään kakkoslajin harkintaan jouluun saakka. Sitten ehkä harrastaa kahta lajia joukkuetasolla.
- Ongelmaksi tullee se, että kaiken maailman ruutuajalle ei olis enää riittävästi aikaa ja vanhempi lapsi haluaisi karsia uniajasta jotta saisi tämän lisäksi pelata
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jari Sinkkonen on oikeassa. Lasten arkea ei kuulu täyttää ulkoaohjattavilla harrastuksilla. Elämä ei saa olla pelkkää aikataulutettua puurtamista ja suorittamista. Kouluikäisen Lasen tärkein tehtävä koulunkäynnin ohella on edelleen se vapaa leikki. Jotkut vanhemmat ovat lapsiaan kohtaan kuin vaativia valmentajia jotka vaativat suorittamaan elämää ja olemaan hyviä kaikessa. Kaiken on oltava tavoitteellista ja kehittävää. Mitään ei voi tehdä ihan vaan siksi että se on hauskaa. Se on tosi surullista. Lapsilta varastetaan lapsuus. Varmaan ihan hyvää tarkoittaen, mutta silti. Aikuisten elämä on nykyään hyvin hektistä ja suorituskeskeistä, mutta antaisitte nyt edes lapsille armoa tästä oravanpyörästä.
Joo, aivan. Mutta sitä vapaata leikkiä nykyään on pelaaminen. On todella työn ja tuskan takana saada joku kaveri ulos leikkimään, ja pian nekin vähät häipyvät sen luo jossa saa pelata. Sellaiseksi on mennyt, vien lapset mielellään harrastuksiin koska siellä ei kukaan pelaa.
Minusta nykyajan lapset ovat pääsääntöisesti suoraan sanottuna pilattu älypuhelimilla. Sitä vapaata leikkiä ei enää ole olemassa.
En tiedä onko kyse eroista asuinalueissa vai jossain muussa, mutta kyllä meidän keskiluokkaisessa lähiössä penskat viettävät illalla aikaa tuntikausia pihalla.
Meillä oli 2x vko ja 6.lk eteenpäin 3x vko. Kannatan vapaata aikaa puuhata mitä haluaa tai vain olla ja levätä.
Varsinkin ip-kerhon kanssa koulupäivä on pitkä ja hälinää täynnä. Kavereitakaan ei arkisin juurikaan illalla nähty, ne oli siellä ip-kerhossa.
Mites lapsen oma mielipide?