Miksi kaikki vihaavat minua? Siis oikeasti vihaavat
Mulla on tosi vähän kavereita ja kadulla vastaan tulevat sekä kaupan kassat, pankin työntekijät, melkein aivan kaikki ja kaikkialla katsovat ja kohtelevat mua kuin spitaalista. Jotenkin ahdistuvat seurassani. Ja uskokaa kun sanon etten kuvittele. Tässä listaan syitä jotka eivät voi olla kyseessä.
- kauneus ( olen tavallisen näköinen)
- rumuus (lue edelliset sulut)
- rikas ulkonäkö (mulla on tavalliset vaatteet)
- haiseminen (huolehdin hygieniasta)
- ääni (tavallinen ääni)
Eli sen täytyy olla jokin tiedostamaton juttu olemuksessani tai ilmeissäni miksi minua kammoksutaan. Tuleeko kenelläkään mieleen mitään mikä voisi olla syynä?
Kommentit (208)
Se on sun kuvitelmaa. Sä et ole niin keskeinen henkilö, että suvun kaikki kiinnittäisi huomionsa.
Usein mä ainakin olen nin mietteissäni, etten edes huomaa sua, vaikka katson suoraan kohti.
En ees oma tytärtäni kaupassa huomannut, vaikka katsoi suoraan minua kohti ja sanoi, että olin katsonut häntä. En vaan huomannut, vaikka siltä näytti että katsoin kohti.
Että ei sua inhota. Ala ajatella jotain ihan muuta.
Tuo on ajatuksen tuoma juttu. Olet ihan olemassa, mutta et keskipiste. Porukka ajattelee omiaan enemmän kuin sua. Useimmmat ajattelee niitä
Omia juttujaan. Ja miettii ehkä sut nähdessään, että höh… toi ei varmaan tykkää musta… tai sitten ne ajattelee että Toi varmaan tykkää musta!
Tai oletettavasti ne ei edes huomaa sua tai ajattele susta yhtään mitään… ”ai tossa joku meni”… ehkä sellaisen ajatuksen saatat saada aikaiseksi. Tuskin hirveästi muuta, ainakaan montaa kertaa.
Ei me voida pään sisälle päästä tuolla kadulla.
Koeta tutustua itseesi. Olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet.
Aina voi alkaa kehittää itseään ja kiinnostua asioista ja ihmisistä. Ole utelias.
Olet arvokas.
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaisia hulluja. Miksi arvelet olevasi muiden huomion ja vihan arvoinen? Oikeasti ketään ei kiinnosta joku megalomaaninen hullu.
Oletko sinä sellainen? Väistän mielelläni. Silleen kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla se johtuu mulle tyypillisestä ilmeestä, joka ärsyttää ihmisiä suuresti. Minä ns. virnotan herkästi. Ihmiset tulkitsevat sen perusteella minut ylimieliseksi, omahyväiseksi. Vaikka todellisuudessa olen ujo ja epävarma. Nykyään yritän muiden seurassa olla ilmeetön, etten saisi vihamiehiä jo ennen kuin olen aukaissut suuni. Sanomattakin selvää on, että näin vanhemmiten olen mieluiten omissa oloissani ja niiden muutamien läheisten seurassa.
Mutta kyllä tilanteessa on komiikkaakin, varsinkin kun katsoo asioita näin jälkikäteen. Olin nuorempana töissä lakiasiaintoimistossa ja siellä olin taas se 'ärsyttävä, itserakas nilkki'. Toimiston pidetyin tyyppi oli hurmaava nuori mies, jota kaikki rakasti ja jolle mielellään tehtiin vähän ylimääräistä palvelusta jne. Tämä tyyppi taitaa vieläkin istua kakkuaan vankilassa, talousrikoksia, rattijuoppoutta ja taisi tulla jotain avovaimon pieksämisestäkin. Ja minua inhottiin sen takia, kun virnotan, mutta en ole koskaan vahingoittanut ketään. Semmoista se on. Karismaa joko on tai ei ole, ja tunnetusti joillakin rikollisilla karismaa on vaikka millä mitalla ja ihmiset eivät osaa varoa.
Näin se usein menee! Karismaattisessa "kaikkien suosikissa" sallitaan paljon enemmän vikoja. Harmiton ja jopa muille hyödyllinen näkymätön ihminen ei saa puoliakaan siitä arvostuksesta mitä muita kusettava mutta sosiaalisesti taitava nilkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virnottaa, tää oli uusi termi mulle.
Mä taasen hymyilin täällä itsekseni, koska sana on tuttu mutta en muistanut koko sanaa.
Minusta tuo on jotenkin ihana, virnottaa. Enkä tosiaan ole osannut ikinä edes ajatella, että virnottaminen saisi aikaa muissa ärsytystä ja epäasiallistakin kohtelua.
Tää vähän peitelty vino hymy (ja samaan aikaan kulmien alta katsovat silmät, jotka eivät "hymyile") tosiaan näyttää monien mielestä halveksivalta ilmeeltä, jolloin he ehkä tuntevat tarvetta halveksia "takaisin". Ihmiset kokevat, että heille nauretaan ja heitä pidetään tyhminä tms. Muutenkin olemme lajina sellainen, että näemme asiat itsemme kautta ja tulkitsemme neutraalitkin ilmeet helposti uhkaaviksi tai ilkkuviksi.
Luonnostaan hieman epäsymmetriset kasvot -> vino hymy -> ihmiset suhtautuvat huonosti -> huonompi itsetunto
Voisiko mennä noin? Homma kiertää periaatteessa kehää pahimmillaan ja huonojen kokemusten vuoksi itsetunto vain laskee.
Hmmmm
Miten sinä itse suhtaudut ihmiseen ja hänen piirteisiinsä? …Sellaisiin asioihin, joista ulkoapäin näet, että kyseinen henkilö ei niille mitään mahda?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virnottaa, tää oli uusi termi mulle.
Virnottaminen on sellaista vinoa, hieeman peiteltyä hymyä, joka tosiaan on yleistä ujoilla ihmisillä. Jos vanhemmat huomaavat lapsellaan tällaista, kannattaisi kannustaa hellästi avoimempaan ilmeeseen. Sillä virnottaminen tulkitaan herkästi ylimielisyydeksi, omahyväisyydeksi ja jopa epärehellisyydeksi.
On tosin esimerkkejä palvotuista julkkiksista, jotka virnottavat tai virnottivat. Prinsessa Diana virnotti nuorempana, tämä koulittiin selvästikin pois, alta kulmain katselu jäi. Elvis Presley teki puolestaan virnottamisesta eli vinosta hymystä tavaramerkkinsä, mutta sitä ei karsastettu, vaan se katsottiin erittäin sopivaksi yli-itsevarmalle rokkistaralle. Sinne maailmaan se sopii ihmisten mielestä, mutta ei työkaverille konttoriin tai naapurille.
Mä oon sulaa vahaa jos miehellä on semmonen vino hymy! D:
Harvoin mielenterveysongelmat näkyvät päällepäin.
Tulkitsenko aivan väärin jos sanon, että aloittajalla on huono itsetunto ja hän kokee muiden vihaavan ja kohtelevan itseään huonosti. Itsetuntoa ja itsensä arvostusta voi parantaa. Uskon, että keskustelu jonkun asiaan perehtyneen ammattilaisen kanssa auttaisi. Myös se, että onnistuu saavuttamaan onnistumisia itselleen tärkeissä asioissa (ihmissuhteet, työ, harrastukset jne.) auttaa vahvistamaan omaa positiivista minäkuvaa. Joskus tällaiset mielen haavat ovat voineet tulla jo varhaisessa lapsuudessa, joten niiden työstäminen vie aikaa. Toivon aloittajalle kaikkea hyvää ja apuja oman itseluottamuksen löytymiseen.
Jos kokoajan tarkkailee muiden ilmeitä ja eleitä kohtaamisissa ja lisäksi ennakko-odotus on jo negatiivinen, niin ”sitä saa mitä tilaa”. Ilkeitä, pahantuulisia ihmisiä on aina liikkeellä, ei niitä voi olla kohtaamatta, jos elää normaalia elämää. Asiaa auttaa, kun on realistinen ts. ei odotakaan mitään hymyhuulia ja ystävällisiä sanoja, mennä porskuttaa vaan eteenpäin, niin kohta huomaa, että kyllä siellä joukosta löytyy niitä ystävällisiä ja hyviä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaisia hulluja. Miksi arvelet olevasi muiden huomion ja vihan arvoinen? Oikeasti ketään ei kiinnosta joku megalomaaninen hullu.
=D Just ite kiusasit =D , että semmosta. Kannattaa miettii, mitä kirjottaa tai suustaan päästää. Voi kääntyä ittesä vastaan
Epäluuloinen persoonallisuushäiriö?
Ehkä näytät jotenkin passiiviselta ja hyväksyntää hakevalta tai tarpeettoman intensiiviseltä? Henkilö asiakaspalvelussa vaistoaa, ettei palvelutilanne ole tavanomaisen keveä ja pinnallinen ja saattaa hämmentyä tai suhtautua kärsimättömästi tai ärtyneesti... Ainakin ajattelen, että omana masennusaikanani jotain tällaista oli joidenkin kummallisten kohtaamisten taustalla. :D
Käytätkö jotain mt-lääkkeitä? Jos ne aiheuttavat ns. lasittuneen tai turtuneen katseen, niin se voi saada ihmiset vähän varuilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harhaluulot ovat mielenterveysongelman oire. Mikä sua siinä suututtaa? Kuka vain voi sairastua ja näistä paranee hoidolla. Ei se ole sen kummempaa. Saattaa johtua ahdistuneisuudesta, joka on todella yleinen vaiva.
Rationaalisesti ajatellen KAIKKI eivät voi mitenkään sua vihata koska itsekin sanoit, ettei sulla edes ole tuttuja.
Joten mars lääkäriin, kouluterkkarille, työterveyteen tai opiskelijaterveydenhoitoon kertomaan tuo murheesi. Apua saa kun myöntää tarvitsevansa sitä. Ellet sitten halua olla luuseri, joka rypee tuossa seuraavat 50 vuotta. En suosittele.
Muutamat ketjussa myönsivät ajattelevansa jostain ihmisestä juuri siten kuin ap pelkää, että hänestä ajatellaan. Eli siis ainakin noiden ketjussa hyljeksimisensä (esim. muka "mt-ongelmista henkivä olemus") myöntäneiden uhrille se on ihan oikeaa elämää ja totta. Kuka onkaan muna ja kuka kana siinä kuviossa?
Myönnän että kartan mt-ongelmaisia, mutta syynä ei ole mikään tarkoituksellinen ilkeys, vaan pelkään heitä. Sitä että he saisivat yhtäkkiä jonkin tiltin ja alkaisivat huutaa ja raivota. Tai sitten ripustautuvat ja alkavat vuodattaa koko surullista elämäntarinaansa, kun erehtyy sanomaan, että onpas tänään kaunis päivä. Siksi myönteinen huomio suuntautuu niihin ihmisiin, joiden kanssa voi rupatella tietäen, että tilenne on kepeästi ja nopeasti ohi, jos niin haluan. Anteeksi.
Olet ihan kuin minun kollegani. On aivan vakuuttunut siitä, että kaikilla on jotain häntä vastaan tai vähintäänkin ovat kateellisia hänelle jostain. Ihan viaton kysymys tai kommentti, niin saan pitkän viestin jossa erittelee, kuinka törkeästi sanottu ja "mikä senki ongelma on??!!" ja aina päädytään siihen kuinka hänelle ollaan varmaan kateellisia.
Ja siis aivan tavallinen, 35-vuotias nainen. Ei missi eikä missään nimessä ruma, vaan hyvin tavallinen suomalainen nainen, joten en ole keksinyt miksi tarkalleen häntä niin kovasti vihattaisiin ja kadehdittaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Epäluuloinen persoonallisuushäiriö?
Jep. Miksi nämä aina ajattelevat olevansa niin kamalan kiinnostavia, että joku vaivautuisi heitä vihaamaan? Onhan siinä tiettyä suuruudenhulluutta, kun ei tajua että muita ihmisiä ei kiinnosta joku satunnainen vastaantulija ylipäätään.
Voisiko ongelmasi johtua seuraavasta?
Onko toisella vanhemmallasi ollut aina joku ihme tarve olla jotenkin erityiskohtelun alaisena ja vaatinut sitä myös lapsiltaan?
Onko hän usein tehnyt harhaisia, keksittyjä, epärealistisia tai kieroja johtopäätöksiä asioista tai ihmisistä negatiiviseen sävyyn?
Onko vanhempasi luullut, että hänestä puhutaan pahaa tai hänelle halutaan tahallaan pahaa?
Jotenkin vaan laittaa miettimään, että onko se sinulla mallioppimista vai mistä ihmeestä tuollainen kumpuaa?
Onko sinua kotona kehuttu liikaa tai nostettu kotona jalustalle tai oletko saanut tavallaan suorittamalla ihmisarvosi?
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaisia hulluja. Miksi arvelet olevasi muiden huomion ja vihan arvoinen? Oikeasti ketään ei kiinnosta joku megalomaaninen hullu.
Yllättyisit varmaan, jos tietäisit, kuinka paljon joitain ihmisiä voi kiinnostaa joku tavallinen ihminen. Kun joku narsisti tai psykopaatti ensin aloittaa mustamaalauskampanjan, niin se saa suurenkin määrän ihmisiä mukaan vihaamaan jotain mustamaalatusta henkilöstä.
Vierailija kirjoitti:
Koska ap on kusipää, mutta ei tietenkään itse tajua asiaa?
Narsistin on vaikea myöntää, ettei se ole vihaajien syy, vaan vika on hänessä itsessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelma sinulla on
Miten niin? Siis voisitko perustella miksi ajattelet noin? Ap
Miksi katsot kaikkia vastaantulijoita? Silmiinkö yrität tuijottaa ketä tahansa?
Älä imartele itseäsi. Minä en vihaa sinua - jotta voisin vihata, minulla pitäisi olla edes jonkun sortin kiinnostus sinua kohtaan, mutta olet minulle täysin irrelevantti!