Miksi kaikki vihaavat minua? Siis oikeasti vihaavat
Mulla on tosi vähän kavereita ja kadulla vastaan tulevat sekä kaupan kassat, pankin työntekijät, melkein aivan kaikki ja kaikkialla katsovat ja kohtelevat mua kuin spitaalista. Jotenkin ahdistuvat seurassani. Ja uskokaa kun sanon etten kuvittele. Tässä listaan syitä jotka eivät voi olla kyseessä.
- kauneus ( olen tavallisen näköinen)
- rumuus (lue edelliset sulut)
- rikas ulkonäkö (mulla on tavalliset vaatteet)
- haiseminen (huolehdin hygieniasta)
- ääni (tavallinen ääni)
Eli sen täytyy olla jokin tiedostamaton juttu olemuksessani tai ilmeissäni miksi minua kammoksutaan. Tuleeko kenelläkään mieleen mitään mikä voisi olla syynä?
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelma sinulla on
Miten niin? Siis voisitko perustella miksi ajattelet noin? Ap
Vierailija kirjoitti:
Sulla on kiusaajan maine.
Ei ole. Ja kun ei kaikki nuo edes tunne minua ketkä katsovat halveksuen. Ap
Sun silmät, katse on kylmä, ivallinen tms.
Kerro lisää itsestäsi, esim mitä teet arkisin normaaleja asioita? Mistä saat ajatuksen, että sinua katsotaan kuin spitaalia ?
Vaikea uskoa
Kokeile mennä avoimin mielin
Tulee mieleen, että olet yhtä hyvä kuin muut.
Ehkä sä vaan tulkitset ihmisiä jotenkin puutteellisesti tai ennakoit väärin? Suurin osa ihmisistä kun ajattelevat 99%:a ajasta ihan vain itseään ja omia asioitaan.
Vierailija kirjoitti:
Sun silmät, katse on kylmä, ivallinen tms.
Voi olla mahdollisesti. Mietin että onkohan mulla jotenkin ilmeettömät kasvot? Ap
Vierailija kirjoitti:
Kerro lisää itsestäsi, esim mitä teet arkisin normaaleja asioita? Mistä saat ajatuksen, että sinua katsotaan kuin spitaalia ?
Harrastan neulomista ja elokuvien katselua. En ole töissä ja mielenterveysongelmainen olen, mutta miten voin muka kuvitella sen toisen ilmeen sen kasvoille, kun en ole kyllä harhoja nähnyt koskaan. En siis kuvittele sitä muiden suhtautumista minuun. Ja sanoinkin että melkein kaikki, eli jotkut ovat aivan tavallisia ja mukavia mulle ja tulen siitä aina tosi iloiseksi kun se on niin mukavaa vaihtelua. Ap
Vaikutat onnelliselta tai älykkäältä.
En ymmärtänyt aloituksesta, että miten se viha ilmenee.
Jos asia on oikeasti noin, niin saatat olla gang stalkingin kohde.
Minua myös aletaan kiusaamaan _melkein_ joka yhteisössä ja tätä on ollut jo lapsesta asti.
Opettajat lähinnä kiusasivat tai oikeastaan syrjivät ja pitivät silmätikkuna. Myös hoitopaikoissa ja sairaaloissa henkilökunta kohtelee epäasiallisesti. Koulussa ei muut lapset kiusanneet juurikaan eikä hoitopaikoissa muut potilaat. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on kiusaajan maine.
Ei ole. Ja kun ei kaikki nuo edes tunne minua ketkä katsovat halveksuen. Ap
Itsetuntovaurio sulla on. Kukaan ei katso sua halveksuen. Projisoit itsevihasi muihin. Kun lopetat itsesi vihaamisen ja halveksimisen, hyväksyt itsesi kaikkine puutteinesi, elämä näyttäytyy täysin erilaisena.
Minulla se johtuu mulle tyypillisestä ilmeestä, joka ärsyttää ihmisiä suuresti. Minä ns. virnotan herkästi. Ihmiset tulkitsevat sen perusteella minut ylimieliseksi, omahyväiseksi. Vaikka todellisuudessa olen ujo ja epävarma. Nykyään yritän muiden seurassa olla ilmeetön, etten saisi vihamiehiä jo ennen kuin olen aukaissut suuni. Sanomattakin selvää on, että näin vanhemmiten olen mieluiten omissa oloissani ja niiden muutamien läheisten seurassa.
Mutta kyllä tilanteessa on komiikkaakin, varsinkin kun katsoo asioita näin jälkikäteen. Olin nuorempana töissä lakiasiaintoimistossa ja siellä olin taas se 'ärsyttävä, itserakas nilkki'. Toimiston pidetyin tyyppi oli hurmaava nuori mies, jota kaikki rakasti ja jolle mielellään tehtiin vähän ylimääräistä palvelusta jne. Tämä tyyppi taitaa vieläkin istua kakkuaan vankilassa, talousrikoksia, rattijuoppoutta ja taisi tulla jotain avovaimon pieksämisestäkin. Ja minua inhottiin sen takia, kun virnotan, mutta en ole koskaan vahingoittanut ketään. Semmoista se on. Karismaa joko on tai ei ole, ja tunnetusti joillakin rikollisilla karismaa on vaikka millä mitalla ja ihmiset eivät osaa varoa.
Ehkä se mielenterveysongelma näkyy päällepäin?
Vierailija kirjoitti:
Minua myös aletaan kiusaamaan _melkein_ joka yhteisössä ja tätä on ollut jo lapsesta asti.
Opettajat lähinnä kiusasivat tai oikeastaan syrjivät ja pitivät silmätikkuna. Myös hoitopaikoissa ja sairaaloissa henkilökunta kohtelee epäasiallisesti. Koulussa ei muut lapset kiusanneet juurikaan eikä hoitopaikoissa muut potilaat. Ap
Koska alistut. Pidät puolesi ja rajasi! Mitä sinulle on tapahtunut varhaislapsuudessa, että annat kohdella itseäsi noin?
Hmm asutko Helsingissä? Siellä ollaan aika tylyjä, etenkin jos olet kassajonossa hidas tmv. yhtään tiellä. Sinulla korostuu tuo käsitys, koska pitkäaikaisia suhteita on vähän ja useimmat kohtaamisesi on noita lyhytaikaisia, missä pinna on kireällä juuri esimerkiksi kassahenkilöllä ja se ei jaksa vääntää hymyä sinua varten kun et ole komea/kaunis etkä uhkaava asiakas.
Et hymyile? Mä näytän ihan sarjamurhaajalta jos en hymyile koko ajan. Se on rasittavaa koska perusilmeeni ei tosiaan ole mikään positiivinen hymytyttö. Välillä ihmettelen miksi mua katotaan ja sitten muistan että Ai niin. :/
Mielenterveysongelma sinulla on