Miten jotkut lapset ovat jo pienenä niin ilkeitä?

Uskon, että lyömisen ja tönimisen pystyy kasvatuksella kitkemään pois viimeistään alakoulun ensimmäisillä luokilla. Sitä sisäsyntyistä taipumusta ilkeyteen ei välttämättä niinkään helposti. Paljon myös merkitsee, miksi ihminen on ilkeä. Onko hänellä heikko itsetunto, kokeeko hän muut uhkaavana vai onko oikeasti vain niin, että hän ei välitä. 

Tällä palstallakin monet kirjoitukset ovat jo sitä luokkaa, että mietin miten kukaan pystyy kirjoittamaan sellaista ja olla välittämättä lukijan tunteista. Usein on niin, että vaadimme muilta ja lapsilta parempaa käytöstä kuin edes itse pystymme. Ero on siinä, että lasten ilkeys on avointa, aikuiset kätkevät sen paremmin. Ainakin oma tavoitteeni kasvatuksen suhteen on pyrkiä kasvattamaan lapsia, jotka aktiivisesti pohtivat miltä toisesta tuntuu ja oppivat kunnioittamaan ja välittämään ympärillä olevista ihmisista, ei vain niistä läheisimmistä.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 11:02"]

Olen nyt ihmetellyt jonkin aikaa muutamaa lasta, jotka ovat jo leikki-iässä tolkuttoman ilkeitä. Lyövät, komentelevat ja pompottelevat toisia lapsia, eivätkä mitkään kiellot tunnu tehoavan heihin. Heillä on todella ylimielinen asenne aikuisiakin kohtaan, ja kaikki kiellot ja torut kuitataan naurulla tai olankohautuksella.

Olisi mielenkiintoista tietää, millaiset vanhemmat tällaisia lapsia saavat aikaan? Jostainhan se malli on otettu.

No sieltä kotoahan se lähtee, ja tuo luonne ei muuten muutu sitten aikuisenakaan. Sama nälviminen jatkuu. Vai onko teistä kivaa, kun aikuinen ihminen nimittelee mummoansa?

alkoholin käyttö raskausaikana,

välinpitämättömät vanhemmat jne

kukaan ei nakkaa paskaakaan nykyään vaikka

pommi tippuis talon läpi :(

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 13:24"]

alkoholin käyttö raskausaikana,

välinpitämättömät vanhemmat jne

kukaan ei nakkaa paskaakaan nykyään vaikka

pommi tippuis talon läpi :(

[/quote]

No aika paljon on moni vissiin tissutellut raskaana, jos tuo on se syy.

Osittain kyse on tempperamenttieroista, osittain kasvatuksesta. Meilläkin toinen lapsista on ollut aivan mahdottoman haastava vaikeatempperamenttinen lapsi ja olen usein sanonut, että toisenlaisessa perheessä hänestä olisi voinut tulla mitä tahansa (huonoa) ja ymmärrän kyllä niitä äitejä, joilla ei koskaan oikein ole otetta lapsiinsa, vaikka mielestään ovatkin yrittäneet. Olen itse kasvattajana jämäkkä ja vaativa ammattilainen, mutta olen ollut aivan pulassa vahvatahtoisen lapseni kanssa. Näihin vaikeatempperamenttisiin lapsiin kun yhdistetään huono/lepsu kasvatus, niin soppa on valmis. 

Huoh, kyllä noita löytyy... T. Lto

Oletan synnynnäiseksi, mitä kotoa saatu perinnöllinen malli korostaa.

Naapuristossamme asui yksi pahaksi tiedetty lapsi. Tuttö. Se jopa tappoi pienemmän lapsen. Keinutti tahallaan ihan pientä lasta aivan liian lujaa ja pieni putosi ja kuoli. Kyllä niitä pahoja lapsia on. Tästä on paljon aikaa.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 11:09"]

En tiedä, koska en ole koskaan tavannut lyöviä lapsia, kaikki omien lasten kaverit ovat aina leikkineet lyömättä toisia. Monesti kummastuttaa, msisä jotkut muka tapaavat näitä "pikkuhirviöitä". Sehän on selvää, että sisaruksilla saattaa pienenä tulla käsirysyä, mutta kyllä kummastuttaisi jos kavereiden kanssa pitäisi tapella. Pomottamista ja komentelua olen eniten havainnut lapsilla, joilla on monta sisarusta ja ovat tottuneet tällaisiin vääntöihin. Ainoat lapset ovat usein sovittelevia. (Meillä ei ole montaa eikä yhtä, vaan siltä väliltä, kaksi). Sanoisin siis että oman kokemuksen perusteella, mitä enemmän lapsi on laumassa pienenä, sitä manipuloivampi ja pomottavampi ja juonittelevampi tästä tulee. Tätä tukee myös se, että muualla lapset ovat aina kotona ja ulkomailla on esimerkiksi kiusaamista vähemmän.

[/quote]

Höpsistä. Sinä taidat olla sokea ja/tai katsella niitä pilttejäsi ruusunpunaisten lasien läpi. Niissä muissa maissa, missä kiusaamista on vähemmän, tunnetaan semmoinen käsite kuin kuri eikä ollenkaan semmoista käsitettä kuin vapaa kasvatus. Siellä vedellään nenille hyppivää pikkuhidalgoa pitkin korvia, niin tämä oppii, että kannattaa elää ihmisiksi. Täällä nämä pikkuhidalgot riehuvat kenenkään estämättä ja aikuisena sitten tuleekin yllätys kun poliisisetä raahaakin väkivalloin putkaan (varmaan kohta nuo kurinpito-oikeudet viedään poliisiltakin, kun näitä pikkuhidalgoja on tarpeeksi vallan kahavassa).

Perusluottamus kärsinyt vauvasta lähtien. Tarpeisiin ei ole vastattu. Lapsi hakee huomiota negatiivisillä asioilla, koska se on ainoa keino saada huomiota.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 13:37"]

Osittain kyse on tempperamenttieroista, osittain kasvatuksesta. Meilläkin toinen lapsista on ollut aivan mahdottoman haastava vaikeatempperamenttinen lapsi ja olen usein sanonut, että toisenlaisessa perheessä hänestä olisi voinut tulla mitä tahansa (huonoa) ja ymmärrän kyllä niitä äitejä, joilla ei koskaan oikein ole otetta lapsiinsa, vaikka mielestään ovatkin yrittäneet. Olen itse kasvattajana jämäkkä ja vaativa ammattilainen, mutta olen ollut aivan pulassa vahvatahtoisen lapseni kanssa. Näihin vaikeatempperamenttisiin lapsiin kun yhdistetään huono/lepsu kasvatus, niin soppa on valmis. 

[/quote]

Minua kiinnostaa kovasti temperamentti ja sen vaikutus kasvattamiseen. Samoin erilaiset kommunikointi- ja oppimistyylit. Näistä aiheista saisi olla enemmän keskustelua. Ja vieläpä sellaista, missä ei mollata "tyhmiä" kysymyksiä. 

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 14:36"]

Perusluottamus kärsinyt vauvasta lähtien. Tarpeisiin ei ole vastattu. Lapsi hakee huomiota negatiivisillä asioilla, koska se on ainoa keino saada huomiota.

[/quote]

Olen hoitanut ja hellinyt lastani syntymästä asti kuten muitakin lapsia. Tytärtäni jopa enemmän, sillä hänelle ei kelvannut mikään muu kuin syli ensimmäisen vuoden aikana. 

Onko asia todella niin, että lasten virheet, pahat teot ja huonot luonteenpiirteet ovat viime kädessä aina seurausta vanhempien (äidin) huonosta kasvattamisesta? Tällaisen kuvan keskustelusta saa. Itse jotenkin uskon, että aivan kaikkeen ei kasvatuskaan pure. Ihan niin kuin ulkoanäköäkään ei voi loputtomiin muokata (ilman kirurgiaa), niin on olemassa jotakin sisäsyntyistä, jota ei pysty loputtomiin muokkaamaan kasvatuksellakaan. 

73 on siis myös viestin 53 kirjoittaja.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 11:32"]

Mun mies on sellainen, että se jatkuvasti arvostelee muita ihmisiä. Olen yrittänyt kysyä, millaisen mallin hän uskoo lapsemme saavan tästä käytöksestä. On aina hirveän häpeissään ja hetkeksi parantaa tapansa, mutta sitten parin päivän päästä alkaa sama juttu uudelleen. Aina joku on köyhä (siis sellainen, joka ei todellakaan oikeasti ole), lihava, ruma, typeriä juttuja kertova jne

minusta sinun kannattaa paikkailla miehesi sanomiasi heti jos vain mahdollista. Näin lapset saavat toisen mallin ja oppivat kyseenalaistamaan sitä, että onko fiksua sanoa noin. Hiljaisuudella viestität miehesi puheiden olevan hyväksyttyjä. Jos miehesi katsoo tv:tä ja huudähtaa vaikka että:"onpa todella paksu muija" niin sano entä sitten, ihmiset nyt ovat erilaisia, tai ei ollut muuten kivasti sanotti isältä

[/quote]

Aina se jaksaa ihmetyttää, millaisten yökötysten kanssa naiset viitsivät olla. Ihme, ettei ole tän enempää avioeroja, tappoja ja murhia. Luulisi melkein, et joka toisessa kodissa vähintään puukko heilahtaisi. Ja toinen samanlainen vässykkä antamassa neuvoja, miten toimia tällaisen kultakimpaleyökötyksen kanssa. Oi elämä sentään.

Kuulin äidiltäni, että hän tunsi pojan, joka pyydysti variksen, puhkoi sen silmät ja piti sitä narussa pihallaan. Kovasti se varis huusi. Mielestäni tuo oli todella peruspaha ihminen.

Siis se oli variksen poikanen. Eihän aikuista varista kiinni saa. Joku pikkupoika pystyi tuollaiseen ilkeyteen.

Mielestäni on selvää, että todella pahat ihmiset ovat olleet pahoja lapsesta saakka.

Mun asiani tuli kolmeen viestiin. Ei sentään samaa viestiä kolmeen kertaan. Sorry.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 14:43"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 14:36"]

Perusluottamus kärsinyt vauvasta lähtien. Tarpeisiin ei ole vastattu. Lapsi hakee huomiota negatiivisillä asioilla, koska se on ainoa keino saada huomiota.

[/quote]

Olen hoitanut ja hellinyt lastani syntymästä asti kuten muitakin lapsia. Tytärtäni jopa enemmän, sillä hänelle ei kelvannut mikään muu kuin syli ensimmäisen vuoden aikana. 

Onko asia todella niin, että lasten virheet, pahat teot ja huonot luonteenpiirteet ovat viime kädessä aina seurausta vanhempien (äidin) huonosta kasvattamisesta? Tällaisen kuvan keskustelusta saa. Itse jotenkin uskon, että aivan kaikkeen ei kasvatuskaan pure. Ihan niin kuin ulkoanäköäkään ei voi loputtomiin muokata (ilman kirurgiaa), niin on olemassa jotakin sisäsyntyistä, jota ei pysty loputtomiin muokkaamaan kasvatuksellakaan. 
[/quote]
Niin, tällä palstalla taitaa olla semmonen käsitys, että lapsen empatiakyky, kiltteys ja menestys tulevat lapsesta itsestään, mutta ne kaikki varjopuolet on vain ja ainoastaan huonon kotikasvatuksen tuotosta.

Vuosia sitten 5luokan pojat koulun pihalla repivät elävältä sammakolta raajat irti ja rääkkäsivät hengiltä. Annoin jälkiistuntoa. Se oli yhden äidin mielestä kohtuuton rangaistus. Ja ei olleet ensikertalaisia todellakaan ne pojat, eikä äidistä silläkään ollut väliä että ekaluokkalaiset koki tuon ahdistavana ja itkivät välkän jälkeen. Että kyllä maailmaan monenlaista mahtuu. Valitettavasti opellakin on keinot vähissä