Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut lapset ovat jo pienenä niin ilkeitä?
11.09.2014 |
Olen nyt ihmetellyt jonkin aikaa muutamaa lasta, jotka ovat jo leikki-iässä tolkuttoman ilkeitä. Lyövät, komentelevat ja pompottelevat toisia lapsia, eivätkä mitkään kiellot tunnu tehoavan heihin. Heillä on todella ylimielinen asenne aikuisiakin kohtaan, ja kaikki kiellot ja torut kuitataan naurulla tai olankohautuksella.
Olisi mielenkiintoista tietää, millaiset vanhemmat tällaisia lapsia saavat aikaan? Jostainhan se malli on otettu.
Kommentit (84)
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 11:44"]
En usko, että vain kasvatuksella ja kurilla on vaikutusta asiaan. Saman perheen eri lapsillakin on erilaisia tapoja toimia ryhmässä. Ei toki tee huonosta käytöksestä yhtään sallitumpaa, mutta vanhempien olisi helpompi muokata lapsiaan haluttuun käytökseen, kun avaisivat silmät lapsen temperamenttieroille. Itse olen törmännyt manipuloiviin lapsiin, molemmat ainoita. Toisen lapsen vanhemmat on todella mukavia ihmisiä, isä jopa ujohko ja äiti hyvin sovitteleva ja empaattinen. En jaksa uskoa että heidän kohdalla kasvatus olisi pielessä. Toisen perheen vanhemmat on kyllä ihan pihalla, isä juntti ja äiti hissukka uskovainen, ja sen perheen kasvatustaidot on kyllä ihan... no niitä ei ole.
[/quote]
Jos vanhempi sovittelee ja on empaattinen lapselle, katsooko lapsi esimerkkiä ja on sellainen kavereille, vai osaako hän olla päinvastainen? Kun esm venäjälllä ja puolassa ja japannissa jne isovanhemmat hoitavat ainoat lapset ja he ovat paljon aikuisseurassa, he oppivat empaattiseksi. Vertaa jossain transnistriassa, jossa lapset laumoina kadulla, ja oppivat täydelliseen anarkiaan ja rikollisuuteen vertaisseurassa.
Mielestäni kuitenkin ehkä tärkein on vanhemman esimerkki. Jos vanhemmat tekevät tahallisesti pahaa, tekee lapsikin, aivan pienenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin jos lasta hoitava isovanhempi on psykopaatti, niin varmaan lapsikin...
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 11:19"]Osa lapsista on empatiakyvyltään kehittymättömiä pikku psykopaatteja kuten osa aikuisistakin.
[/quote]
Veikkaan, että sinä olet yksi heistä:)
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:20"]Mielenvikaisia kakaroita.
[/quote]
Ja mielenvikaisia AV-mammoja.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:01"]Jotkut ovat syntymäpahoja. Samassa perheessä muut normaaleja, yksi syntymäpaha.
[/quote]
Sä taidat olla se teidän perheen syntymäpaha.
No meillä oli rauhallinen ja kiltti poika, luonne muuttui päiväkotiin mentäessä täysin. Nyt huutaa ja lyö jos ei saa heti tahtoaan läpi. On ollut kotona kova työ pitää malttinsa kun yritetty kasvattaa ulos tuosta käytöksestä.
Kerrankin kiroili kotona ja kertoi puhuttelun jälkeen keneltä kuuli rumia sanoja, ylläri pylläri päikkäristä! Olivat sielläkin ihmeissään kun kerrottiin asiasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset oppivat mallista. Siinä se.
Osuiko jollain arkaan paikkaan vai mistä nuo "Itse olet"-kommentit putkahti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:58"]
No meillä oli rauhallinen ja kiltti poika, luonne muuttui päiväkotiin mentäessä täysin. Nyt huutaa ja lyö jos ei saa heti tahtoaan läpi. On ollut kotona kova työ pitää malttinsa kun yritetty kasvattaa ulos tuosta käytöksestä. Kerrankin kiroili kotona ja kertoi puhuttelun jälkeen keneltä kuuli rumia sanoja, ylläri pylläri päikkäristä! Olivat sielläkin ihmeissään kun kerrottiin asiasta...
[/quote]
Meillä ei ole tarttunut kirosanat päiväkodista koskaan mukaan. Jos olisi, olisi varmaan naurattanut, kska niillähän ei loukata varsinaisesti ketään (olettaen että ne sanotaan itsekseen, kun jotain ikävää sattuu kuten sormi oven väliin, eikä karjuta toiselle pelottelutarkoituksessa) vaikka itsekään en ole kirosanaa sanonut varmaan 10 vuoteen, ei maailmani kaatuisi jos lapsi oppisi päiväkodista ärräpäitä... varmaan rauhallisesti sanosin että tuosta sanasta useimmat eivät pidä... tai jotain.
Tunnustan, että lapseni eivät ole täydellisiä. Pojilla on taipumus käyttää nyrkkejä liian hanakasti, ei tosin onneksi muualla kuin keskenään leikkiessään. Ovat siis alle kouluikäisiä. Tyttäreni on toisenlainen. Osaa olla kuin enkeli esimerkiksi päiväkodissa, mutta sisällään jää kantamaan kaunaa pitkäksikin aikaa jos kokee tulleensa kohdelluksi väärin. Muistaa pikkutarkasti mitä kukakin on sanonut. Tyttö on itse negatiivinen ja pessimistinen luonne, joten odottaa aina muiltakin pahinta. Haluaa siksi hallita ja kontrolloida ympäristöään, mutta kasvatuksen takia pyrkii peittelemään käyttäytymistään tai ohjailemaan muita hienovaraisemmin. Tunnistan hänessä kyllä piilotetun aggressiivisuuden. Joskus leikkiessään kavereiden kanssa saattaa hyvin tomerasti ja jopa ilkeästi tokaista kuka saa tulla hänen huoneeseensa ja kuka ei. Puutun aina tilanteeseen ja yhdessä käydään läpi miten ja miksi toisia kohdellaan kunnioittavasti.
Tyttö on kuin sieni, joka imee kaiken pahan itseensä. Hänellä on huono itsetunto, vaikka en tiedä mitä olen tehnyt väärin. Pohjimmiltaan luulen, että hänellä on yltiömäinen tarve tulla rakastetuksi eikä hän kestä mitään kielteistä itseään kohtaan. Hän on kyllä ihan tasapainoinen ja vaikuttaa onnelliselta, mutta hieman arveluttaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tyttö muistuttaa kovasti erästä sukulaista, jolla varmaankin on jokin persoonallisuushäiriö. En tiedä missä määrin vika on kasvatuksessamme ja kuinka paljon vaikuttaa hänen oma tempperamenttinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kyllä aina kasvatuksesta kiinni nämä asiat, serkullani on kaksi poikaa jotka ovat kuin yö ja päivä. Toinen normaali lapsi ja toinen täysin empatiakyvytön kiusaaja joka jo kaksivuotiaana löi ja töni muita pihalla. Nyt ekaluokkalaisena on taitava poika monessa asiassa, osaa lukea ja kirjoittaa, pärjää harrastuksessaan hienosti. Mutta sitten on se toinen puoli, pojan on oltava paras kaikessa myös kavereiden kesken, muuten alkaa töniä ja raivota, tavallisesta leikkimisestä ei tule mitään kun koko ajan täytyy päsmäröidä ja pomottaa muita.
Serkkuni vaimoineen ei näe asiassa ongelmaa, kaikesta selviää kunhan poika patistetaan vastentahtoisesti pyytämään anteeksi. Sitten voikin taas lyödä rauhassa. Olen yrittänyt varovasti sanoa että pitäisi puuttua lyömisen ja raivoamisen syihin mutta kynnys puuttua toisten kasvatusasioihin on korkea. Olenkin katsonut parhaimmaksi että käymme sukumökillä eri aikaan heidän kanssaan.
Kerrassaan vastenmielinen lapsi.
Pahintahan tässä on, etteivät ne kamalat mammat, jotka tuollaisia lapsia maailmalle päästävät, näe mitään vikaa itsessään saati lapsissaan. Samaa kastia sen kehitysvammaista haukkuneen "leidin" kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:58"]
No meillä oli rauhallinen ja kiltti poika, luonne muuttui päiväkotiin mentäessä täysin. Nyt huutaa ja lyö jos ei saa heti tahtoaan läpi. On ollut kotona kova työ pitää malttinsa kun yritetty kasvattaa ulos tuosta käytöksestä. Kerrankin kiroili kotona ja kertoi puhuttelun jälkeen keneltä kuuli rumia sanoja, ylläri pylläri päikkäristä! Olivat sielläkin ihmeissään kun kerrottiin asiasta...
[/quote]
Minkä ikäisestä lapsesta on kyse? Oletko varma, ettei vain ole uhma alkanut? Myös eskari-ikäisillä tai hieman ennen sitä on uhmakkuuskausi monilla.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 13:15"]
Ei ole kyllä aina kasvatuksesta kiinni nämä asiat, serkullani on kaksi poikaa jotka ovat kuin yö ja päivä. Toinen normaali lapsi ja toinen täysin empatiakyvytön kiusaaja joka jo kaksivuotiaana löi ja töni muita pihalla. Nyt ekaluokkalaisena on taitava poika monessa asiassa, osaa lukea ja kirjoittaa, pärjää harrastuksessaan hienosti. Mutta sitten on se toinen puoli, pojan on oltava paras kaikessa myös kavereiden kesken, muuten alkaa töniä ja raivota, tavallisesta leikkimisestä ei tule mitään kun koko ajan täytyy päsmäröidä ja pomottaa muita.
Serkkuni vaimoineen ei näe asiassa ongelmaa, kaikesta selviää kunhan poika patistetaan vastentahtoisesti pyytämään anteeksi. Sitten voikin taas lyödä rauhassa. Olen yrittänyt varovasti sanoa että pitäisi puuttua lyömisen ja raivoamisen syihin mutta kynnys puuttua toisten kasvatusasioihin on korkea. Olenkin katsonut parhaimmaksi että käymme sukumökillä eri aikaan heidän kanssaan.
Kerrassaan vastenmielinen lapsi.
[/quote]
Kyllä se ongelma tuossakin tapauksessa on kasvatuksessa. Kiltimpi lapsi on helpompi temperamentiltaan, hankalampi taas tarvitsisi enemmän ohjausta siinä, mikä on oikein ja väärin. Jos hän ei tätä ohjausta saa, se on juurikin kasvatuksen puutetta...
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 13:15"]Ei ole kyllä aina kasvatuksesta kiinni nämä asiat, serkullani on kaksi poikaa jotka ovat kuin yö ja päivä. Toinen normaali lapsi ja toinen täysin empatiakyvytön kiusaaja joka jo kaksivuotiaana löi ja töni muita pihalla. Nyt ekaluokkalaisena on taitava poika monessa asiassa, osaa lukea ja kirjoittaa, pärjää harrastuksessaan hienosti. Mutta sitten on se toinen puoli, pojan on oltava paras kaikessa myös kavereiden kesken, muuten alkaa töniä ja raivota, tavallisesta leikkimisestä ei tule mitään kun koko ajan täytyy päsmäröidä ja pomottaa muita.
Serkkuni vaimoineen ei näe asiassa ongelmaa, kaikesta selviää kunhan poika patistetaan vastentahtoisesti pyytämään anteeksi. Sitten voikin taas lyödä rauhassa. Olen yrittänyt varovasti sanoa että pitäisi puuttua lyömisen ja raivoamisen syihin mutta kynnys puuttua toisten kasvatusasioihin on korkea. Olenkin katsonut parhaimmaksi että käymme sukumökillä eri aikaan heidän kanssaan.
Kerrassaan vastenmielinen lapsi.
[/quote]
Ja sinä olet kerrassaan vastenmielinen aikuinen.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 13:18"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 13:15"]Ei ole kyllä aina kasvatuksesta kiinni nämä asiat, serkullani on kaksi poikaa jotka ovat kuin yö ja päivä. Toinen normaali lapsi ja toinen täysin empatiakyvytön kiusaaja joka jo kaksivuotiaana löi ja töni muita pihalla. Nyt ekaluokkalaisena on taitava poika monessa asiassa, osaa lukea ja kirjoittaa, pärjää harrastuksessaan hienosti. Mutta sitten on se toinen puoli, pojan on oltava paras kaikessa myös kavereiden kesken, muuten alkaa töniä ja raivota, tavallisesta leikkimisestä ei tule mitään kun koko ajan täytyy päsmäröidä ja pomottaa muita. Serkkuni vaimoineen ei näe asiassa ongelmaa, kaikesta selviää kunhan poika patistetaan vastentahtoisesti pyytämään anteeksi. Sitten voikin taas lyödä rauhassa. Olen yrittänyt varovasti sanoa että pitäisi puuttua lyömisen ja raivoamisen syihin mutta kynnys puuttua toisten kasvatusasioihin on korkea. Olenkin katsonut parhaimmaksi että käymme sukumökillä eri aikaan heidän kanssaan. Kerrassaan vastenmielinen lapsi. [/quote] Ja sinä olet kerrassaan vastenmielinen aikuinen.
[/quote]
Sinä taidat olla lapsi vielä itsekin, kasvatusta vailla. Mene muualle riehumaan ja anna aikuisten keskustella.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 12:52"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 11:44"]
En usko, että vain kasvatuksella ja kurilla on vaikutusta asiaan. Saman perheen eri lapsillakin on erilaisia tapoja toimia ryhmässä. Ei toki tee huonosta käytöksestä yhtään sallitumpaa, mutta vanhempien olisi helpompi muokata lapsiaan haluttuun käytökseen, kun avaisivat silmät lapsen temperamenttieroille. Itse olen törmännyt manipuloiviin lapsiin, molemmat ainoita. Toisen lapsen vanhemmat on todella mukavia ihmisiä, isä jopa ujohko ja äiti hyvin sovitteleva ja empaattinen. En jaksa uskoa että heidän kohdalla kasvatus olisi pielessä. Toisen perheen vanhemmat on kyllä ihan pihalla, isä juntti ja äiti hissukka uskovainen, ja sen perheen kasvatustaidot on kyllä ihan... no niitä ei ole.
[/quote]
Jos vanhempi sovittelee ja on empaattinen lapselle, katsooko lapsi esimerkkiä ja on sellainen kavereille, vai osaako hän olla päinvastainen? Kun esm venäjälllä ja puolassa ja japannissa jne isovanhemmat hoitavat ainoat lapset ja he ovat paljon aikuisseurassa, he oppivat empaattiseksi. Vertaa jossain transnistriassa, jossa lapset laumoina kadulla, ja oppivat täydelliseen anarkiaan ja rikollisuuteen vertaisseurassa.
Mielestäni kuitenkin ehkä tärkein on vanhemman esimerkki. Jos vanhemmat tekevät tahallisesti pahaa, tekee lapsikin, aivan pienenä.
[/quote]
En nyt tiedä, missä määrin japanilaisten sovittelevuus tulee mallioppimisesta. Siellä kai kuitenkin hyvin aktiivisesti ne vanhemmat laittavat lapset miettimään toisten näkökulmaa. Että jos et syö, maanviljelijä tulee surulliseksi kun on turhaan kasvattanut satoa. Alleviivataan omaakin järkytystä myös.
Meillä on alettu korvata malliopettamisella kaikki muut kasvatustavat. Ei sitä voi pitää kovin järkevänä suuntauksena. Eilenkin täällä tarjottiin uhoavan pikkukoululaisen kesyttämiseen sellaista, että lastenvaunujen kanssa olisi pitänyt alkaa väistellä pikkuhidalgoa ja selittää, että näin sitä annetaan toisille tilaa bussissa. Mallioppiminen toimii silloin, kun opettajaa ihaillaan. Maailmaa halveksivaa pientä poikaa vain eristää muista se, kun halveksitut aikuiset yrittävät tuputtaa hyvää esimerkkiä. Siinä otetaan lapseen etäisyyttä entistä enemmän. Kurikasvattaja sentään uskoo, että lapsella on olemassa kykyjä, joita hän vain ei sillä hetkellä viitsi käyttää. Lässytyskasvatuksessa lähdetään usein siitä, että toisessa on jotain teknistä vikaa. Ei osata tuntea myötätuntoa vihamielisiä tunteita potevaa kohtaan, koska ne kielletään kokonaan itsessä.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 13:19"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 13:18"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 13:15"]Ei ole kyllä aina kasvatuksesta kiinni nämä asiat, serkullani on kaksi poikaa jotka ovat kuin yö ja päivä. Toinen normaali lapsi ja toinen täysin empatiakyvytön kiusaaja joka jo kaksivuotiaana löi ja töni muita pihalla. Nyt ekaluokkalaisena on taitava poika monessa asiassa, osaa lukea ja kirjoittaa, pärjää harrastuksessaan hienosti. Mutta sitten on se toinen puoli, pojan on oltava paras kaikessa myös kavereiden kesken, muuten alkaa töniä ja raivota, tavallisesta leikkimisestä ei tule mitään kun koko ajan täytyy päsmäröidä ja pomottaa muita. Serkkuni vaimoineen ei näe asiassa ongelmaa, kaikesta selviää kunhan poika patistetaan vastentahtoisesti pyytämään anteeksi. Sitten voikin taas lyödä rauhassa. Olen yrittänyt varovasti sanoa että pitäisi puuttua lyömisen ja raivoamisen syihin mutta kynnys puuttua toisten kasvatusasioihin on korkea. Olenkin katsonut parhaimmaksi että käymme sukumökillä eri aikaan heidän kanssaan. Kerrassaan vastenmielinen lapsi. [/quote] Ja sinä olet kerrassaan vastenmielinen aikuinen.
[/quote]
Sinä taidat olla lapsi vielä itsekin, kasvatusta vailla. Mene muualle riehumaan ja anna aikuisten keskustella.
[/quote]
Jaa-a ja tätä sun kommenttia sä pidät keskusteluna.. Hyi sua, kerrassaan vastenmielinen aikuinen, sinä huonosti tapoja oppinut ihminen, häpeä.
no omassa lapsuudessa naapurin tyttö oli tuollainen, eikä siitä voinut vanhempia syyttää! pitivät selvästi kuria & säännöt oli, mutta ei liian "natsimeininkiä" kuitenkaan. äitinsä oli sairaanhoitaja, isä ajoi vissiin jotain lakaisukonetta. tyttö oli ikäiseni (7v kun muutimme naapuriin, 12 v kun muutimme pois) ja varsinainen pikkupiru