Miten jotkut lapset ovat jo pienenä niin ilkeitä?

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 14:49"]Siis se oli variksen poikanen. Eihän aikuista varista kiinni saa. Joku pikkupoika pystyi tuollaiseen ilkeyteen.
[/quote]
Ihan järkyttävä jätkä

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 16:13"]Vuosia sitten 5luokan pojat koulun pihalla repivät elävältä sammakolta raajat irti ja rääkkäsivät hengiltä. Annoin jälkiistuntoa. Se oli yhden äidin mielestä kohtuuton rangaistus. Ja ei olleet ensikertalaisia todellakaan ne pojat, eikä äidistä silläkään ollut väliä että ekaluokkalaiset koki tuon ahdistavana ja itkivät välkän jälkeen. Että kyllä maailmaan monenlaista mahtuu. Valitettavasti opellakin on keinot vähissä
[/quote]
Hyi saatana. Omasta lapsuudesta tiedän kans näitä, jotka repivät sorsanpoikasilta jalat, sytyttivät muurahaispesät tuleen ja seivästivät onkimansa kalat elävältä. Hulluja mitä hulluja, voin sanoa, että heidän tilanteensa ei ole vieläkään yhtään parempi.

Mielestäni on aikuiselta vastuun pakoilua puhua syntymäpahuudesta. Poikkeuksetta kaikki tuntemani ns. ilkeät lapset ovat sellaisia, joiden käytökselle löytyy ilmiselvä syy vanhempien kasvatuksessa. Eri asia esim. neurologisisten sairauksien kohdalla, niissä kasvatuksella ei äärimmäisissä häiriöissä kenties voi niinkään vaikuttaa. Mutta ne eivät selitä kuin murto-osan tapauksista.

Kotikasvatus. Yhden kaverini esikoinen on todella ilkeä ja häijy. Sai esim potkut perhepäivähoidosta, kun löi ja kiusasi muita lapsia niin, että muut vanhemmat ilmoitti, että joko heidän lapsensa vaihtaa hoitopaikkaa tai sitten tuo. On yrittänyt puhkoa nuoremman sisaruksen silmät. Kiduttaa äitiään monin eri tavoin, jne.

Jopa hänen isovanhempansa pitävät häntä ilkeänä ja hankalana lapsena. Syy on selvä. Isä on matkatöissä, kotona vain muutaman päivän kuussa, eikä lapset paljo jaksa kiinnostaa. Puhuu aina siitä, miten ihanaa taas päästä pariksi viikoksi hotelleihin asumaan, kun ei noita lapsia kestä. Äiti ollut alusta asti liian lepsu, esikoinen sai kaikki läpi, mitään ei kielletty, kaikki sallittiin, jopa tavaroiden rikkominen vieraisilla. Lopputuloksena lapsi, joka käy jo nyt psykiatrilla opettelemassa vihanhallintaa ja joka on täysin pitelemätön.

Ystäviltämme on poika, joka on aina ollut hankala. Alkuun koliikkilapsi, sitten vaikeassa uhmaiässä ja nyt jo sen yli. Toimi jo pienenä ilkeästi, töni pienempiä lapsia, vei muilta tavaroita ja aika pian alkoi tehdä sitä vanhemmiltaan salassa. Nyt viisivuotiaana eristää lapsia ulos leikeistä, huijaa pienempiä lahjoittamaan hänelle hienoja leluja, käskee nuorempia tekemään kiellettyjä asioita ja kielii heistä, keksii valheita muista lapsista. Vanhemmat ovat ihan tolkkuja, mutta jonkun verran sulkevat silmiä näiltä ilkeitä tempauksilta.

meillä on nuorempia lapsia, joiden en haluaisi oppivan ikäviä käytösmalleja enkä tulevan puijatuiksi.

onko tämänlaiseen käytös normaalia viisivuotiaalla?

Naapurissa asui itseäni viitisen vuotta nuorempi juuri tämmöinen ilkeä poika ollessani 6-13-vuotias ja sen jälkeen poika muutti n. kilometrin päähän kodistani. Oli kyllä todella inhottava poika ja ahdistavaa seuraa. Taaperona se kirkui ja kiukutteli joka jumalan päivä ainakin kolme kertaa pihalla ja tuli kerran ihan ohimennen puremaan minua. Aina poika rikkoi muiden tekemät lumiukot ja hiekkalinnat ja nauroi päälle ja töni, läpsi, tukisteli ja potki muita lapsia. Pureminen ja hiekan heittäminen silmiin oli tälle pojalle arkipäivää. Pojan pikkuveli ja -sisko olivat isoveljen nyrkkeilysäkkejä ja hyönteiset ja muut pikkueläimet sitä varten, että niiltä sai repiä jalat ja siivet irti. Jo ekaluokalla poika kiroili ja huoritteli ja isompana koululaisena hän kiusasi ja hakkasi aktiivisesti muita ihmisiä. Poika seurusteli kaverini pikkusiskon kanssa tässä muutama kuukausi sitten ja suhde päättyi väkivallan takia, eikä tuo todellakaan ollut ensimmäinen kerta. Poika on siis parikymppinen elämänkoululainen nyt, eikä hänen ajatuksissaan taida olla koskaan liikkunut muuta, kuin väkivaltaa. Hänen vanhempansa olivat ihan mukavia ihmisiä, mutta eivät osanneet sanoa pojalleen ei ja olivat jo luovuttaneet esikoisen suhteen kauan ennen tämän kouluikää. Olivat nuo vanhemmat muuten aika suuressa epäsuosiodsa lopulta, kun antoivat sen pojan riehua.

Mistä sen sitten tietää, mikä on normaalia uhmaikää, ja mikä ilkeyttä?

Terveisin äiti, jonka lapsi uhkaavaa vauhtia kyseistä ikää lähestyy

Huono kasvatus. Joskus yläasteikäisenä teki mieli antaa yhdelle äiti-ihmiselle ympäri korvia, kun ei mitenkään puuttunut viisivuotiaansa kielenkäyttöön. Kakara hoki vittua ja haistatteli mulle minkä kerkesi. Sanoinkin jo kakaralle, että siisti suus, kun tuo ei ole sopivaa. Äitinsä vain nauroi.

av-miesviha-mammojen lapsia. miesten vihaaminen vie kaikki voimat ja lapsi jää kasvattamatta ja hoitamatta muutenkin

En tiedä, koska en ole koskaan tavannut lyöviä lapsia, kaikki omien lasten kaverit ovat aina leikkineet lyömättä toisia. Monesti kummastuttaa, msisä jotkut muka tapaavat näitä "pikkuhirviöitä". Sehän on selvää, että sisaruksilla saattaa pienenä tulla käsirysyä, mutta kyllä kummastuttaisi jos kavereiden kanssa pitäisi tapella. Pomottamista ja komentelua olen eniten havainnut lapsilla, joilla on monta sisarusta ja ovat tottuneet tällaisiin vääntöihin. Ainoat lapset ovat usein sovittelevia. (Meillä ei ole montaa eikä yhtä, vaan siltä väliltä, kaksi). Sanoisin siis että oman kokemuksen perusteella, mitä enemmän lapsi on laumassa pienenä, sitä manipuloivampi ja pomottavampi ja juonittelevampi tästä tulee. Tätä tukee myös se, että muualla lapset ovat aina kotona ja ulkomailla on esimerkiksi kiusaamista vähemmän.

Eräs tuttuni on tuollainen ja jo lapsesta lähtien hän on ollut ilkeä (teki kolttosia ja kiusasi koulussa). Hänen äitinsä on nujerrettu maaseudulta kotoisin oleva kouluttamaton nainen, joka ei pitänyt lapselleen juurikaan kuria. Isänsä oli jatkuvasti töissä. Joten lapsensa oppi vedättämään äitiään pienestä pitäen.

Rakkaudettomuutta ja rajattomuutta. Kaikista ei ole vanhemmaksi. Surullista toki, että lapsi on se, joka huonoista vanhemmista joutuu kärsimään.

Lapsi on syntyjään itsekeskeinen, julma ja ajattelematon. Moraali perustuu vaistoihin, mutta se täytyy opettaa.

Sitten on poikkeuksia sääntöihin, kuten lestadiolaiset, vaikka ovat isossa laumassa, niin heillä on yleensä niin kova kuri, että eivät pomottele, ainakaan perheiden tytöt.4

Nämä lapset, joihin olen törmännyt, ovat vielä niin sanotusti niistä paremmista perheistä. Eli ei ainakaan pitäisi tiedon puutteesta olla kyse, kun on koulutetut vanhemmat...

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 11:10"]

Lapsi on syntyjään itsekeskeinen, julma ja ajattelematon. Moraali perustuu vaistoihin, mutta se täytyy opettaa.

[/quote]

Sanoisin ennemmin että lapsi on ajattelematon ja kyllä, myös itsekeskeinen, mutta ei julma.

Ja nämä laumassa olevat lapset osaavat jo kouluiässä pomottaa huomaamattomasti, tyyliin aletaan leikkiä jotain ja kun tulisi oma vuoro olla se ei toivottu juttu, leikkiä ei enää jaksaakaan jne

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 11:11"]Sitten on poikkeuksia sääntöihin, kuten lestadiolaiset, vaikka ovat isossa laumassa, niin heillä on yleensä niin kova kuri, että eivät pomottele, ainakaan perheiden tytöt.4
[/quote]
Kaikki lestadiolaislapset joihin olen tutuatunut ovat olleet pahimpia kiusaajia.

Kannattaa kiinnittää huomio myös siihen miten perheen sisällä puhutaan toisista ihmisistä ja niiden ulkonäöstä. Jos tv:tä katesellessa aikuiset jatkuvasti päivittelevät miten joku on noin paksu tai huonosti pukeutunut jne niin lapsi oppii sellaisen puheen arkipuheekseen, eikä osaa edes hävetä sitä. Miks teidän äiti on noin läski kysyi yksi poikani kaveri toiselta lapselta. Näinmiten muut lapset kavahtivat? Huomasivat hyvin, että kysymys on epäsopiva ja läskisana ruma Mutta kysyjä ei huomannut mitään.

Osa lapsista on empatiakyvyltään kehittymättömiä pikku psykopaatteja kuten osa aikuisistakin.