Perheessämme on seitsemän lasta ja minulla on jälleen vauvakuume!
Ihan hullua, eikö? Lapset on pienellä ikäerolla ja seitsemännen jälkeen pohdittiin että lapsiluku on nyt tässä. Vaan........nuorin on nyt "jo" kaksi ja vauvakuume sitkeästi nostaa päätään. Rahatilanne on ainoa, joka arveluttaa. Molemmilla on vakituinen työ ja pärjäämme kyllä, mutta en haluaisi tinkiä jatkossa lasten harrastuksista ja muusta, kun halpenemaan tämä eläminen ei tule. Järki vai tunteet? Kas siinä vasta pulma :)
Kommentit (88)
Kasvoin seitsenlapsisessa perheessä. Äiti oli kotona, mutta voin sanoa että ei sitä aikaa kaikille kovin paljoa ollut. Minusta on itsekästä hankkia lisää lapsia kun iskee 'vauvakuume', omaa halua tyydyttämään siis. Ei siitä mitään extrahyvää seuraa muulle perheelle. Päinvastoin.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 20:47"]
Perheessämme on seitsemän lasta ja minulla on jälleen vauvakuume![/quote]
Oppikirjaesimerkki siitä mikä ERO on "haluta lapsi(a)" vs. potea "VAUVAkuumetta".
Ap:n kannattaisi pohtia mitä sellaista uusi ja uusi ja uusi ja uusi vauva paikkaa tai korjaa hänen elämässään mitä ne edelliset lapset tai parisuhde tai ylipäätään jo se olemassaoleva perhe ei pysty tarjoamaan.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 00:00"][quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 22:56"][quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 22:29"]
Minä olen 9 lapsisesta perheestä. Joka perheessä on omat ongelmansa, oli se iso tai pieni. Saavatko lapset sitten päivähoidossa niin kauheasti yksilöllistä huomiota vai? Minulla oli onnellinen lapsuus. Ei alkoholismia ei väkivaltaa ei vanhempien alati vaihtuvia kumppaneita. Kaikkea en saanut mitä olisin halunnut mutta oli turvallista elää siellä. Ruokaa riittävästi ja kaikkea tarpeellista ja hemmoteltiinkin joskus. Ei tosin millään eteläbmatkoilla mutta miksi pitäisikään??? Haluan nyt aikuisena itsekin opettaa lapsilleni että sellaiset ovat vain pienen maailman eliittikermapeppujen luksuspalautumista niiin rankasta oravanpyörästä mutta 90% maailman kansalaisista ei koskaan pääse matkustelemaan kuin he sitäpaitsi sekin saastuttaa ja muutenkin voi palautua.
[/quote]
Ai opetat lapsillesi että matkustavat ihmiset ovat eliittikermapeppuja? Olis se matkustaminen tehnyt sullekin hyvää, olis maailma hiukan avartunut... Mutta noinhan se menee, kaikenlainen osaisuus periytyy. Ne jotka matkustelee, näkee muutakin kuin sen oman asenneympäristönsä. Ja juu ei, en kuulu mihinkään eliittipeppujen osastoon
[/quote]
Ai jaa...riittääkö, että on käynyt Ruotsin laivalla? Ja pitääkö käydä Kiinassa, että voi ymmärtää kiinalaisia ja Intiassa, että voi ymmärtää intialaisia?
[/quote] oon mää matkustellu ja työskennelly pitkiä aikoja eri maissa aikuisena mut en haluu opettaa lapsia siihen että semmonen on normi et lennetään kauas rentoutuun vaan et suurin osa maailman ihmisistä ei voi haaveillakaan semmosesta ja selväpäisiä kasvaa ilman reissujakin.
Ap on lynkattu ja av-kansa on tyytyväinen.
Mikä teitä ihmisiä vaivaa? Siis oikeasti, nämä yllä olevat kommentit ovat t o d e l l a surullista luettavaa. Miten ihmeessä se on teiltä asiaankuulumattomilta pois, olipa ap.llä 5 tai 10 lasta perheessään. Varmaan isossa perheessä arki asioiden pyöritys vie enemmän aikaa kuin esimerkis yhden lapsen perheessä, mutta onko se peräänkuuluttamanne rakkauden määrä vakio, jota ei vaan riitä jaettavaksi useammalle mukelolle? Eikö isossa perheessä voi kasvaa onnellisia ja tasapainoisia lapsia?
Ja miten ihmeessä joku voi yleistää, että "näen sieluni silmin läskin mamman rivarilähiössä keittämässä mummon muusia..." Ilkeää ja inhottavaa. Häpeä, sinä.
Lapset ovat elämän rikkaus ja suola. Ap tuskin tarkoitti tuolla sanomallaan "lapset antavat takaisin enemmän kuin ottavat" että lasten tulee antaa jotain takaisin, vaan että tämä on luonnollista, että lapset antavat luonnostaan sitä rikkautta elollaan, jotain sellaista jota ei voi rahalla elämäänsä ostaa.
"Paikkaatko vauvakuumeella aina uuden vauvan tuskaa"? Eikö yleisesti puhuta vauvakuumeesta, jos perheeseen toivotaan uutta lasta? Ja tuohon tietyn sukupuolen toivomiseen en viitsisi edes kommentoida. Tai sen verran, että kuinka moni "tekee" kahdeksan samaa sukupuolta olevaa lasta saadakseen sen yhden ainoan toisen sukupuolen. Oikeesti: onko täällä palstalla aikuisia ihmisiä? Ainakin ilkeitä, kyynisiä ja mahdollisesti kateellisia ainakin.
Mieti ennen seuraavaa kommenttiasi, mitä sinulta on pois, jos ap.llä on 10 lasta, tai naapurin Pirjolla on 8 lasta, tai työkaverillasi Einolla ei yhtään? Kysyn vaan.
Peace.
Vauvakuume menee itsestään ohi ei siihen aina lasta tarvitse tehdä. Ystäväni tekee aina lapsia koska hänellä on vauvakuume. Hänellä 5 lasta ja pari pahaa keskenmenoa myöhäisillä viikoilla ja ikää 38v. En usko että kesällä syntynyt vauva on viimeinen vaikka lääkärien mukaan jo 3 lapsen jälkeen ei kohdun huonon kunnon takia olisi lisää lapsia saanut tehdä. Hän tykkää kun joku on hänestä riippuvainen ei niinkään isosta lapsista vaan vauvoista.
Älä huolehdi. Eiköhän joku lapsistasi tee nuorena lapsia, niin pääset hoitamaan vauvakuumettasi sitten jatkossakin. ;)
Keskittyisit vain siihen, että niistä nykyisistä lapsistasi tulee jotain. Usein, jos hirveästi hankitaan lapsia, niin lapset jäävät vähälle huomiolle eikä heidän tulevaisuuteensa panosteta samalla tavalla kuin pienissä perheissä. Tiedän pari tuollaista isoa perhettä ja molemmissa pelkästään yksi on päässyt lukioon asti. Jos keskittyisi kasvattamaan vaikka 3 kunnolla 10:n sijasta, niin lapsilla olisi paremmat mahdollisuudet onnistua elämässään.
Minä kamppailen myös saman asian kanssa. Mutta meillä on "vain" kaksi lasta. Tiedän kuitenkin, että haluaisin aina uuden ja uuden vauvan eli jätämme tähän. Meillä pitää olla aikaa touhuta lasten kanssa ja haluamme että he saavat harrastaa mitä tahtovat. Eli emme halua myöskään taloudellista tilannetta kiristää liikaa vaikka työpaikat onkin molemmilla. Olen niin kiitollinen näistä kahdesta.
Minulla on tuttavapiirissä äiti, jolla kuusi lasta. Haaveilee aina pienimmän täytettyä 1, että vielä kun saisi pienen vauvan syliin. Isommista ei jaksa pitää huolta, mutta vauva kiinnostaa kyllä. Surullista.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 07:21"]
Keskittyisit vain siihen, että niistä nykyisistä lapsistasi tulee jotain. Usein, jos hirveästi hankitaan lapsia, niin lapset jäävät vähälle huomiolle eikä heidän tulevaisuuteensa panosteta samalla tavalla kuin pienissä perheissä. Tiedän pari tuollaista isoa perhettä ja molemmissa pelkästään yksi on päässyt lukioon asti. Jos keskittyisi kasvattamaan vaikka 3 kunnolla 10:n sijasta, niin lapsilla olisi paremmat mahdollisuudet onnistua elämässään.
No, lieneekö tuo elämässä onnistuminen pelkästä lukioon pääsystä kiinni. Aivan samalla tavalla voi yksilapsista perheistä tulla kouluttamatonta kansaa.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 20:47"]
Ihan hullua, eikö? Lapset on pienellä ikäerolla ja seitsemännen jälkeen pohdittiin että lapsiluku on nyt tässä. Vaan........nuorin on nyt "jo" kaksi ja vauvakuume sitkeästi nostaa päätään. Rahatilanne on ainoa, joka arveluttaa. Molemmilla on vakituinen työ ja pärjäämme kyllä, mutta en haluaisi tinkiä jatkossa lasten harrastuksista ja muusta, kun halpenemaan tämä eläminen ei tule. Järki vai tunteet? Kas siinä vasta pulma :)
[/quote] et sinä uusia enää tarvitse,. keskity niihin mitä sulla on, siinä on kyllä hommaa
Mulla on 3 lasta ja vaikka on ollut välillä vauvakuume, niin onneksi lapsia ei ole enempää. Vasta kouluikäisenä on nimittäin paljastunut, että kaikilla lapsillamme on lukihäiriö, esikoisella myös add. Jos lapsia olisi enemmän, me vanhemmat emme enää pystyisi tukemaan lapsiamme siten kuin heitä nyt tuetaan. Esim. keskimmäisen kanssa tehdään läksyjä yhdessä jopa 2 tuntia illassa. Lisäksi meillä on aikaa lasten harrastukdille ja myös itsellemme.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 07:41"]Minä kamppailen myös saman asian kanssa. Mutta meillä on "vain" kaksi lasta. Tiedän kuitenkin, että haluaisin aina uuden ja uuden vauvan eli jätämme tähän. Meillä pitää olla aikaa touhuta lasten kanssa ja haluamme että he saavat harrastaa mitä tahtovat. Eli emme halua myöskään taloudellista tilannetta kiristää liikaa vaikka työpaikat onkin molemmilla. Olen niin kiitollinen näistä kahdesta.
Minulla on tuttavapiirissä äiti, jolla kuusi lasta. Haaveilee aina pienimmän täytettyä 1, että vielä kun saisi pienen vauvan syliin. Isommista ei jaksa pitää huolta, mutta vauva kiinnostaa kyllä. Surullista.
[/quote]Ja en sitten tarkoittanut, että sinä olisit sellainen ap. Halusin vain kertoa, että sellaisiakin äitejä on ja asia painaa mieltäni. Harmittaa niiden lasten puolesta, jotka niin kaipaavat aikuisen seuraa ja huomiota.
Itselläni on kolme lasta. Nuorimmaisen synnyttyä päätimme, että lapsilukumme onnyt tässä. Kuopuksen vauva-ajan jälkeen pakkasin vauvanvaatteet itkien ja vein ne kirpparille. Yhden elämänvaiheen tietoinen päättäminen on aina tietynlaista luopumista. Olen tavallaan ap:n kaltainen ihminen, koska olisin joka vuosi halunnut vauvan. Mutta tässä kohtaa käytin järkeäni. Me emme olisi selvinneet suuremman lapsikatraan kanssa.
Onhan se nyt vain fakta, että monelle lapselle yksilöllistä aikaa ei riitä samoin kuin vaikka kahdelle. Jos töiden jälkeen on kotona esim klo 17, voi siinä olla vain kolme tuntia aikaa pienimpien nukkumaanmenoon ja vähän enemmän isompien. Tuossa ajassa käydään joskus kaupassa, lisäksi tehdään ruokaa, syödään ja tehdään pienimpien iltapesut, iltasadut jne. Noihin menee väkisinkin aikaa. Ehkä ulkoillaan, jos ehditään. Ehditäänkö koskaan mitään muuta kuin nuo pakolliset rutiinit? Ehtiikö tuossa koskaan mitään, mikä olisi lapsille mieluista? Onhan se vain fakta, että monen lapsen perheessä yksilöllistä aikaa jokaiselle lapselle jää vähän. Ja lapsi ei automaattisesti tiedä, että hän on vanhemmilleen rakas ja tärkeä, sen täytyy näkyä arjessa, jatkuvasti.
Minulla on kuusi lasta ja saman kaltainen vauvan kaipuu on yllättänyt monta kertaa. Kuusi on meille sopiva määrä ja sinä ap tiedät oman tilanteesi ja perheenne voimavarat. Täältä saat varmasti mielipahaa ja asiattomia kommentteja, mutta vastauksen kysymykseesi löydätte vain sinä ja miehesi.
Ap, nyt on pakko kommentoida! Tekstisi oli kuin omasta suustani, lukuunottamatta työpaikkoja. Pärjäämme hyvin silti. Emmekä ravaa sossussa mitä täällä heti luullaan.. Isäntä etsii töitä. Toivottavasti saatte lisää lapsia! Meille tulee kahdeksas kun on tullakseen ;) En jaksanut lukea viestiketjua mutta onko tyttöjä vai poikia?
Tähän pilkkaajille - emme ole lestoja.
Tutullani on 5 sisarusta. Nyt aikuisena hän on puhunut paljon siitä, miten ei saanut olla lapsi, ja miten ei välitetty ja huolehdittu. Jo lapsena hän joutui kantamaan vastuun pienimmistä sisaruksistaan ja hoitamaan heitä, vaikka olisi itse tarvinut saada olla lapsi ja hoidettava. Koko olevansa kovin yksin, raskaan vastuun alla. Ei ole muistellut lapsuuttaan lainkaan lämmöllä.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 07:52"]Tutullani on 5 sisarusta. Nyt aikuisena hän on puhunut paljon siitä, miten ei saanut olla lapsi, ja miten ei välitetty ja huolehdittu. Jo lapsena hän joutui kantamaan vastuun pienimmistä sisaruksistaan ja hoitamaan heitä, vaikka olisi itse tarvinut saada olla lapsi ja hoidettava. Koko olevansa kovin yksin, raskaan vastuun alla. Ei ole muistellut lapsuuttaan lainkaan lämmöllä.
[/quote]Meitä on kymmenen eikä kukaan meistä ole valittanut! Merkillistä, eikö? Meidän vanhemmat ovat pystyneet sitten parempaan kuin tuttusi vanhemmat. Säälit hänelle.
Ps. Me ollaan kuten omat vanhempani.
Heti käydään kimppuun kun toiset, harvat ja valitut haluavat paljon lapsia. Me aiotaan saada JÄTTI perheen eikä onneks kiinnosta mielipiteet ;)
Älä vaan sano, että kaikki ovat samaa sukupuolta?? Se saattaisi olla yksi syy, miksi joku tekee järjettömän suuren määrän kakaroita. Jos noin, älkää helvetissä tehkö, tai muutenkaan. Kaikesta idiootein syy olisi jonkun tietyn sukupuolen toivominen. Tiedän nimittäin yhden 7 lapsisen perheen, tekivät lapsia niin kauan kunnes saivat tytön, joka on se nuorin. Käytä järkeä hyvä ihminen. Parempi äiti jaksat olla kun jätät tuohon.