Saako varattua yrittää?

Olen vedellyt käsilaukulla yhtä vamppia. Mieheni on ujo eikä osannut sanoa kuin että hän on varattu. Nainen vain jatkoi iskemistä niin otin ohjat. Eikä maksanut kuin 400€ kivusta ja särystä. Hah, halpa hinta siitä, että mieheni tietää minun todella arvostavan häntä vielä kiireen keskelläkin. Tapahtuman jälkeen menimme kotiin ja mieheni nai minulta aivot narikkaan

[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 19:58"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 19:44"]Miksi haluaisit edes yrittää? [/quote] Koska ihastuin häneen.....sitten jos mahdollinen suhdekin toimii, niin kaikkihan on täydellistä :)

[/quote]

Saahan sitä kuvitella. Luulisi kuitenkin, että vähän kaihertaisi mielen pohjalla epäilys miehen tulevasta uskollisuudesta.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 22:57"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 22:53"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 22:43"][quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 22:37"] Ei yksikään mies ole elämän pilaamisen arvoinen [/quote] On. [/quote] Ei ole. Uusia ihania löytyy aina.

[/quote]

Kahden ihmisen välinen suhde on uniikki. Jos sitä on vielä rakennettu vuosia yhdessä kestäen ilot ja surut rakkauden vain syventyessä, se on jotain mitä "ei löydy aina". Iän myötä hyvät miehet alkaa olla jo viety.

[/quote]

Niin, ne "hyvät" miehet lähtee juuri ap:n kaltaisten naisten perään.

Vaihtuvuus on aina läsnä parisuhteissa, ei se niin mene että parisuhteet lukkiutuu loppuiäksi kuten hyvin pettämis-ja avioerotilastoista näemme.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 00:29"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 22:57"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 22:53"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 22:43"][quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 22:37"] Ei yksikään mies ole elämän pilaamisen arvoinen [/quote] On. [/quote] Ei ole. Uusia ihania löytyy aina.

[/quote]

Kahden ihmisen välinen suhde on uniikki. Jos sitä on vielä rakennettu vuosia yhdessä kestäen ilot ja surut rakkauden vain syventyessä, se on jotain mitä "ei löydy aina". Iän myötä hyvät miehet alkaa olla jo viety.

[/quote]

Niin, ne "hyvät" miehet lähtee juuri ap:n kaltaisten naisten perään.

Vaihtuvuus on aina läsnä parisuhteissa, ei se niin mene että parisuhteet lukkiutuu loppuiäksi kuten hyvin pettämis-ja avioerotilastoista näemme.

[/quote]

Tuolla ennakkoasentella hyväkin suhde kokee kohtalonsa.

Kun olin sinkku, minua yritti moni varattu mies. Yksi sellainenkin, johon olin todella rakastunut. Olin häneen niin rakastunut, että ei tullut mieleenkään ruveta millekään, koska tiesin että siitä voisi seurata vain huonoja asioita: a) minun särkynyt sydämeni b) hänen perheensä särkynyt sydän.

No, sitä en tietenkään tajunnut että minun sydämeni särkyi joka tapauksessa. Mutta kunnioitan itseäni siitä, että kykenin niin suureen epäitsekkyyteen ja kauaskatseisuuteen, vaikka en olisi mitään niin halunnut kuin olla sen ihmisen kanssa. Mikään epämääräinen suhde minulle ei kuitenkaan olisi riittänyt, joten en edes harkinnut muuta vaihtoehtoa kuin jättää asia silleen. Jos hän olisi omasta aloitteestaan ihan oikeasti valinnut minut, se olisi ollut eri asia. Niin hän ei kuitenkaan tehnyt. Ja tavallaan olin siitä helpottunutkin, koska en voinut olla ajattelematta hänen lapsiaan, vaikka en ole koskaan edes nähnyt heitä. He saivat pitää isänsä, ja minä löysin ennen pitkää uuden rakkauden jonka takia ei tarvinnut rikkoa eikä hajottaa mitään. Edes liittoa joka ei selvästikään voinut hyvin, kun se mies kuitenkin minua yritti. Ja myöhemmin hän onkin kunnostautunut myös yrittämällä muita, eli minun jalouteni ei sitä liittoa pelastanut. Oman itsekunnioitukseni se kuitenkin pelasti. Koen että toimin juuri niin kuin minun pitää. Ja se on lopulta kaikkein tärkein asia, koska sen ansiosta voin saada asian kanssa rauhan.

91 jatkaa: se miinuspuoli asiassa kuitenkin oli, että tällä tavalla minulla meni varmasti kauemmin päästä asiasta yli kuin jos olisi mennyt, jos olisin ruvennut tyypilliseen toinen nainen -suhteeseen ja todennäköisesti pian ruvennut vihaamaan miestä sen takia jne. No, kyllä minä nytkin häntä vähän vihasin, kun hän ei älynnyt valita minua, mutta hitaammin kituuttaen se rakkaus ehkä sillä tavalla sammui :D

Ja jos ei ole kyse rakkaudesta vaan jostain seksuaalisesta ihastumisesta tms, niin sitten en taas ymmärrä miksi asia olisi sen arvoinen että kannattaisi ruveta leikkimään toisten ihmisten tunteilla ja elämällä. Eli niin tai näin, pettäminen nyt vaan ei ole arvostettavaa ja kunnioitettavaa, oli motiivina mikä tahansa.

Ja 91 lisää vielä: Ajattelin myös sitä, että ei olisi hyvä pohja suhteelle, että mies joutuisi sen takia aiheuttamaan kärsimystä omille lapsilleen. Siitä olisi tullut kovat paineet suhteelle. Heti ensimmäisen riidan tullen: "Tämän takiako minä jätin lapseni?" Kaiken pitäisi olla aina täydellistä, että se olisi lasten kodin hajottamisen arvoista. En minä olisi kestänyt sellaista. 

Toisaalta paljonhan sellaista tapahtuu ja tehdään. Mutta minä olen tyytyväinen että en joutunut sen syvemmälle sellaiseen soppaan. Olen kai liian herkkä sellaiseen.

Miksi yrittää varattua? Vapaitakin on.osoittaa yrittäjän moraalin ja itsetunnon pienuutta sekä sielun köyhyyttä. Ei kunnioita moraalisääntöjä, ei toisia ihmisiä eikä itseään, on tyhjäsielu ja tyhjäpää.. Toki voi kerran yrittää...jos on huono suhde.pitää heti kertoa aikeet. Tai kertoaihastus.

Mutta minusta se on jokatapauksessa väärin.

jos se varattu on joskus vapaa, niin yrittää sitten,...miksi toisen suhdetta ehdoin tahdoin rikkomaan? Miksi. Onko seurattu jotakin parempi kuin sinkku? Koska joku sen on jo huolinut?

Sanoisin, ettävaratun yrittäminen on jossain määrin halpamaista. 

Varatun kanssa voi olla helpompi ollakaveri, kun ei tarvitse miettiä muuta kuin kaveruutta.

Isälläni oli joskus se syrjähyppy, kun olin lapsi. Soitteli meille ja laittoi karkkilähetyksen lapsille postin kautta.

Se oli oikeesti ahdistavaa. Sitten kotona vanhemmat riitelivät siitä. Se oli pelottavaa. Jälkeenpäin mietin, että nainen oli jotenkin mielenhäiriöinenkin.

Reilumpaa on iskeä vapaa ihminen.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 19:52"]

AP on vain tälläistä sähäkämpää naistyyppiä, ei siinä tuulipukumammat tahdissa pysy. Jokaisella on oikeus tavoitella onnea elämässään, älä anna marmattajien häiritä AP!!

[/quote] Elääkö AP haavemaailmassa vai miksi aiheet on aina tällaisia?

Jos et mielestäsi tee mitään väärää, miksi sitten täällä kyselet asiasta.
Jokainen tekee omantuntonsa mukaan. Itse en yrittäisi varattua miestä. Se on vaan mielestäni väärin. Et varmaan ajattele miten monen muun henkilön elämän saatat laittaa ihan sekaisin. Miksi otan toiselta pois jotain, joka ei sinulle kuulu? Ei vaan ole hyväkäytöksistä olla miehen kimpussa, jolla on jo toinen.

Kyllä on sitten mustavalkoinen maailmankuva joillain, en muuta sano. Mitä jos se varattu on kitunut huonossa suhteessa vuosikausia, on yrittänyt saada suhdetta toimimaan, mutta ei ole saanut? Mitä jos se varattu on onneton, valvoo ja itkeskelee öisin miettiessään, miksi suhde ei vain tunnu hyvältä ja mitä helvettiä elämällään tekisi. Mutta lähteä ei saa, ei ainakaan kenenkään toisen takia, koska MORAALI. On täysin moraalitonta yrittää tulla onnelliseksi, on moraalitonta tavoitella rakkautta. Kun on kerran väärän puolison valinnut, pitää vain kärsiä, kärsiä ja kärsiä. Se on sitä oikeaa ja moraalisesti hyväksyttävää elämää se. Miettikää nyt jumalauta itsekin jotain.

Kyllä saa, siinä mielessä että ei se ainakaan lainvastaista ole. Mutta kannattaako, onkin jo toinen kysymys.

Omaa miestäni yritti häneen ihastunut nainen. Mies kohteli naista ystävällisesti ja empaattisesti, mutta ei lähtenyt mukaan flirttiin vaan torjui yrityksen toisensa jälkeen pehmeästi. Naiselle tämä taisi aiheuttaa vain lisää ihastumista, näkihän hän tuosta että kyseessä on kunnon mies, jonka kanssa olisi ihanaa olla parisuhteessa. Mutta kun se kunnon mies ei parisuhteeseen lähde kesken edellisen suhteen, niin tältä naiselta hän oli saavuttamattomissa. Varmasti ikävä fiilis.

Sitten taas jos mies olisi lähtenyt suhteeseen tuon yrittäjän kanssa, pettänyt ja jättänyt minut, olisi käynyt ilmi ettei hän ole kovin kunnollinen. Ei sekään hyvä vaihtoehto ole uuden naisen kannalta.

Siis käypä yrityksessä kuinka vain, mikään lopputulos ei ole kovin houkutteleva lopulta. Ainakaan itse en kelpuuttaisi noista vaihtoehdoista kumpaakaan. Tämä vihjeenä myös kirjoittajalle 110. Sellainen mies, jonka kanssa itse haluan elää (ja elän), panostaa suhteeseensa täysillä ja eroaa siitä hyvissä ajoin ennen muiden tapailun aloittamista, jos kävisi niin ettei suhteesta yrittämisestä huolimatta tulekaan hyvä. Huonoon suhteeseen jääminen, puolisolle valehteleminen ja pettäminen ovat omia valintoja, jotka jokainen voi halutessaan jättää tekemättä. Rakkautta puolestaan voi tavoitella ilman em. tekojakin. Siihen tarvitaan vain hieman selkärankaa.

Jos ei saisi niin eihän melkein kukaan +20 enää saisi itselleen kumppania...

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 16:04"]

Jos ei saisi niin eihän melkein kukaan +20 enää saisi itselleen kumppania...

[/quote]

Ajattelepa uudestaan. Ihminen voi erota myös ilman pettämistä ja sen jälkeen joku voi taas hänet saada.

Miksi mies yrittää varattua naista? Eräs mies liehittelee mua vaikka hyvin tietää mun olevan varattu. Kertoi myös olleensa itse aiemmin parisuhteessa ollessaan todella mustis. Miksi ihminen, jolla on taipumusta mustasukkaisuuteen, yrittää tulla toisten parisuhteen väliin?
Tutkimattomia ovat herrojen tiet......

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 17:31"]

Suhteesta, jossa on lapsia ja asiat päällisin puolin ok, ei lähdetä ihan kevein perustein. Tiedän, koska olen itsekin suhteessa ja mietin eroa. Sillä erotuksella tosin, että meillä ei ole lapsia. Ihminen voi olla vaikka kymmenen vuotta naimisissa ja tajuta vähitellen, että on yhdessä täysin vääränlaisen kumppanin kanssa. Ihmiset muuttuvat. Ei sellaisessa tilanteessa oteta mitään pikaeroja vaan yritetään löytää ratkaisuja, käydään terapiassa, mietitään ja pohditaan, ehkä ihastutaan johonkuhun toiseen, tullaan katumapäälle, erotaan sittenkin jne. Elämä ei ole niin helvetin yksinkertaista, että heti vain erotaan, jos alkaa tuntea itsensä suhteessa onnettomaksi. Tai ehkä sinulle on. Ehkä et ole koskaan eronnut. 110

[/quote]

Mutta niin kauan kuin sitä olemassaolevaa suhdetta halutaan yrittää korjata, ei katsella samaan aikaan muita. Ja sitten kun ei enää haluta korjata olemassaolevaa suhdetta, on petturimaista jäädä siihen suhteeseen katselemaan, josko tulisi joku parempi vastaan johon voisi vaihtaa. Silloin tulee erota, sen verran pitäisi jokaisella olla selkärankaa.

Ja tuon päätöksen tekeminen ei ole mitenkään harmaata aluetta, vaan ihminen joko valitsee rakastaa ja olla sitoutunut, tai sitten hän ei sitä ole. Kaksi vaihtoehtoa, musta ja valkoinen. Kaikki asiat elämässä eivät ole harmaata puuroa, vaikka ei yleensä mustavalkoisesti ajattelisikaan.

Minua näin varattuna ainakin ahdistaa ja ärsyttää jatkuvat muiden yritykset. Olen sen takia pistänyt välejäkin poikki.

Mun mielestä saa, jos on valmis siihen että varattu lähtee touhuun mukaan ja siitä seuraa sitten ikäviä sotkuja. On varatun vastuulla pysyä uskollisena ja tehdä selväksi, että ei ole kiinnostunut.

Mä mietin tätä ihan niinkin, että jos sinkku ja varattu tutustuvat täysin ystävinä ja tapaavat toisiaan ystävinä, ja sitten vähitellen ihastuvat.. Minkä sille voi? Yhden yön jutut ja muut säädöt ovat asia erikseen, mutta jos tällä lailla tutustuu ja oikeasti tuntee, että tuo tyyppi on minulle sopiva, niin...

Pitää toki olla valmis myös siihen, että jos sen varatun nappaa itselleen niin sitten joutuu elämää sen tiedon kanssa, että kyseinen mies on joskus pettänyt.

Aika paljon on kuitenki noit varattui miehii jotka lähtee mukaa ku sä annat! Mut usko pois, ei tunteista oo kyse

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 11:00"]

Mun mielestä saa, jos on valmis siihen että varattu lähtee touhuun mukaan ja siitä seuraa sitten ikäviä sotkuja. On varatun vastuulla pysyä uskollisena ja tehdä selväksi, että ei ole kiinnostunut.

Mä mietin tätä ihan niinkin, että jos sinkku ja varattu tutustuvat täysin ystävinä ja tapaavat toisiaan ystävinä, ja sitten vähitellen ihastuvat.. Minkä sille voi? Yhden yön jutut ja muut säädöt ovat asia erikseen, mutta jos tällä lailla tutustuu ja oikeasti tuntee, että tuo tyyppi on minulle sopiva, niin...

Pitää toki olla valmis myös siihen, että jos sen varatun nappaa itselleen niin sitten joutuu elämää sen tiedon kanssa, että kyseinen mies on joskus pettänyt.

[/quote]

Jatkan. Itse olen pari kertaa ollut ihastunut varattuun, ja olen tietoisesti pyrkinyt tunteesta eroon ja välttänyt lietsomasta ihastusta enempää. Olen joskus ollut toinen nainen, enkä enää lähtisi siihen, vaikka silloisesta säädöstä sainkin sitten itselleni miehen ja lapsikin tehtiin. Opin siitä sen verran, että haluan aloittaa ns. puhtaalta pöydältä. Mutta noin muuten en näe varatun yrittämisessä mitään väärää. Tästäkin ketjusta huokuu taas se, että miehet vain ovat reppanoita ja ilkeät sinkkunaiset vievät heidät tuosta vaan mukaansa.