Noloja pierukokemuksia? :D

Oltiin kaverin kanssa toisella paikkakunnalla koulujutuissa, ja mentiin yhteiselle miespuoliselle tutulle yöksi. Koko ilta kiersi mahassa, enkä epäillyt hetkeäkään että piereskelisin nukkuessani. Nukuimme kaikki kolme siis samassa huoneessa.

Ennen tätä käyntiä mies oli aivan innoissaan joka kerta kun puhuimme, mutta kyseisen jälkeen ei ole kuulunut pihaustakaan.

Seurustelin Israelilaisen miehen kanssa joka oli Suomessa käymässä. Suomalainen ruoka laittoi hänen vatsansa koville ja hän keskellä yötä rupesi häpeissään tuulettamaan. Minä siihen unenpöpperössä totesin "come on, a little gas never killed anyone".. Onneksi oli pimeän huumorin ystävä :D

Oltiin miehen kanssa kahdestaan romanttisessa kylvyssä, istuttiin vastakkain... Yhtäkkiä tunsin että apuaaa... Ehdin sanoa o-ou, sitten huomasin kun muutama kupla nousi pintaan. Ja niin huomasi mieskin. Tapahtuneesta jaksaa muistutella... Onneks ei ollu tuore suhde!

Seurassa nauraessani ihan hervottomasti. Hirveä, ummehtunut krapulapieru. Tapahtuneesta on ainakin 15 vuotta aikaa, mutta edelleen hävettää ihan saatanasti kun joskus (luojalle kiitos harvoin) asia mieleeni muistuu... Mitenkähän näistäkin muka pääsee yli. Oman miehen seurassa olen toki herännyt omaan pieruuni ja sen sellaista, mutta sehän nyt on normisettiä, eikä todellaakan mikään häpeän paikka!

Yläasteella istuin luokan etuosassa ja pidättelin jättimäistä pierua. Samassa takanani istuva tönäisi pulpetillaan tuolini selkämystä enkä mahtanut mitään, pieru kajahti ilmoille hiljaisessa luokassa. Hävetti niin hirveästi, mutta kukaan ei ihme kyllä sanonut pierusta mitään.

Toiste sattui niin, että olin pidätellyt pieruja koko päivän, koska minua hävetti piereskellä jonkun mahdollisesti kuullessa ja olin ollut koko päivän ihmisten seurassa enkä ollut löytänyt mielestäni tarpeeksi rauhallista paikkaa piereskelylle. Onnistuinkin pidättämään pieruja aina kotiin asti ja mahaan sattui jo aikamoisesti se kaasumäärä. Viimein kotona istuin pöntölle ja päästin elämäni suurimman pierun, oikean jättiläisen, joka kajahteli vessan seinistä. Samassa yläkerrasta alkoi kuulua raikuvaa naurua. Tämän jälkeen olen harjoitellut runsaasti jakamaan iloa pieruista muidenkin kanssa, koska yksinään pieraiseminen huomaamatta ei kovin helposti usein onnistu.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 21:04"]Yläasteella istuin luokan etuosassa ja pidättelin jättimäistä pierua. Samassa takanani istuva tönäisi pulpetillaan tuolini selkämystä enkä mahtanut mitään, pieru kajahti ilmoille hiljaisessa luokassa. Hävetti niin hirveästi, mutta kukaan ei ihme kyllä sanonut pierusta mitään.

Toiste sattui niin, että olin pidätellyt pieruja koko päivän, koska minua hävetti piereskellä jonkun mahdollisesti kuullessa ja olin ollut koko päivän ihmisten seurassa enkä ollut löytänyt mielestäni tarpeeksi rauhallista paikkaa piereskelylle. Onnistuinkin pidättämään pieruja aina kotiin asti ja mahaan sattui jo aikamoisesti se kaasumäärä. Viimein kotona istuin pöntölle ja päästin elämäni suurimman pierun, oikean jättiläisen, joka kajahteli vessan seinistä. Samassa yläkerrasta alkoi kuulua raikuvaa naurua. Tämän jälkeen olen harjoitellut runsaasti jakamaan iloa pieruista muidenkin kanssa, koska yksinään pieraiseminen huomaamatta ei kovin helposti usein onnistu.
[/quote]Nauran ja piereskelen täällä vedet silmissä ;) Mullon vähä tylsä mis ku se ei ymmärrä tämmöstä ollenkaan... yksin meinaan kuolla nauruun.

Meillä on tytöllä gerbiileitä. Juoksutettiin niitä kerran tytön ja hänen kaverinsa kanssa tytön huoneen lattialla. Mulla oli pyjamahousut jalassa ja kun nousin seisomaan, multa pääsi pieru. No, sen jälkeen toinen gerbiili juoksi luokseni ja otti lahkeesta kiinni ja alkoi heiluttaa lahetta... Kohta tuli toinen gerbiili ja alkoi samalla lailla heiluttaa toista lahetta! Mahtavia otuksia mutta kyllä hävetti :D

En ollut minä mutta olin todistamassa: kerran joogatunnin ihan loppuvaiheessa hiljaisessa salissa tärähti ilmoille kunnon fanfaari. En tiedä kuka se oli, sillä minulla oli silmät kiinni, mutta kamalaa oli se kuinka en meinannut pystyä hillitsemään omaa nauramistani! Tiedän että jos olisin itse vahingossa pieraissut niin olisin toivonut että kukaan ei kiinnitä huomiota, joten yritin olla nauramaan mutta ai kamala kun se oli vaikeaa tällaisena pieruhuumorin ystävänä :D onneksi joogatunti oli jo lopussa, en nimittäin enää pystynyt yhtään keskittymään!

Olin eräässä toimistossa töissä aikoinaan, ja juuri kun istahdin toimistohuoneeni tuoliin kirjoituskoneeni äärelle, pyllystäni narahti, ja huoneesta oli juuri lähdössä pois eräs työpaikan henkilö, että hävetti, samantein yritin toisella kengälläni raapauttaa lattiaa, ja tuolia äkkiseltäni siirsin niin, että se piti omaa ääntänsä, mutta kyllähän se oli jo myöhäistä siinä vaiheessa, aivoni kylläkin raksutti ihan kauheasti häpeästä, mut minkäs sille napsulle enää mahtoi. Onneksi se toinen henkilö lähti huoneestani, eikä jäännyt nuuhkimaan:)))))

Olimme kerran useamman tyypin porukalla baarissa. Menimme sitten terassille huilimaan. Päälläni oli pikkuruinen toppi ja tosi lyhyt farkkuhame. Eräs porukan miehistä sitten tarjoutui hieromaan jalkojani. Päälläni ei ollut sukkiksia, joten heitin kengät jalasta. Hän nosti jalan kerrallaan syliinsä. Humala ja ihanan rento-olo...yhtäkkiä kuului tupsahdus. Pieruhan se! Onneksi vieressä istui toinen känninen, joten syyllinen oli hankala paikantaa...esitin etten kuullut mitään..hävetti sairaasti!! Ja haju oli normipierun tuoksu, hierontakin vain jatkui

Seuraava ei tapahtunut minulle, vaan satuin todistajaksi paikalle. Oli iltapäivä ja tori oli jo melkein tyhjentynyt myyjistä. Muuan tanakanpuoleinen mies tallusteli kohti omaa myyntipöytäänsä ja päästeli mennessään niin mojovia paukkuja, etten voinut olla nauramatta. Olisikohan hernerokka torikioskilla ollut vielä keskentekoista?

Makoilin sohvalla jalat koukussa ja koira nukkui umpiunessa mun jalkopäässä. Multa pääsi kauhea pieru, koira pomppasi kuin sähköiskun saaneena ylös ja luikki omaan petiinsä. Sieltä se kyräili mua syyttävän näköisenä.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 19:35"]Oltiin kaverin kanssa toisella paikkakunnalla koulujutuissa, ja mentiin yhteiselle miespuoliselle tutulle yöksi. Koko ilta kiersi mahassa, enkä epäillyt hetkeäkään että piereskelisin nukkuessani. Nukuimme kaikki kolme siis samassa huoneessa.

Ennen tätä käyntiä mies oli aivan innoissaan joka kerta kun puhuimme, mutta kyseisen jälkeen ei ole kuulunut pihaustakaan.
[/quote]

Pihaustakaan, indeed?

Joskus krapula-aamuna makoiltiin isolla porukalla kaverin sängyllä. Juttu oli aika lennokasta ja naurettiin jotain ihan pöhköjä. Makasin mahallani ja yksi kaveri jotenkin painoi minua selästä ja naurahdin ja samalla pääsi niin järjetön pieru etten ole ikinä kuullut! Oikea pitkä paukaus mikä haisi älyttömän pahalle. Ja naurun jatkuessa tuli lukuisia pikkuprutkuja tasaiseen tahtiin... En osannut oikein hävetä silloin, kun kaikki olivat tuttuja, mutta osa ihmetteli, kun en ikinä ennen ollut pieraissut kenenkään heidän kuullen.

Kerran Helsingin keskustassa liikkuessani en voinut sille mitään että piereskelin ihan järkyttävän hajuisia pieruja jatkuvasti. Menin sitten pankkiautomaatille ja mun taakse tuli kaksi nuorta naista. Kun lähdin automaatilta kuulin vaan kun nuo naiset päivittelivät toisilleen että joku täällä on paskannut housuun. Nolotti.

Siis hauskoja tarinoita joo mutta outoa että ihmiset pitää tuollaisia pierufanfaareja ja housuunpaskomisia normaalina!?!

Suolistosairaudet eivät ole mikään helppo juttu valitettavasti.. mutta tällä nykyajan leipä-rahka-peruna-keksi ruokavaliolla ei kai ihmekään.

Multa loppui pierut kokonaan kun siirryin paleo-tyyliseen ruokavalioon ja jätin viljat pois.

Lisää! :D

Säätö tuli baari-illan jälkeen yöksi. Join vähän liikaa ja aamulla oksetti. Vedin aikamoiset oksennus-pierukonsertit veskissä. Ilmaa oli vaan kertynyt vatsaan ja oksentaminen sai nekin kaasut ulos. Miestä nauratti melkoisesti, mutta minua hävetti.

Joskus 80-luvulla kotikylälläni oli todella lihava postimies joka kesäisin kuitenkin jakoi postia pyörän selästä. Satulan jouset vaan pumppasivat kun hän kuoppaista hiekkatietä pyöräili menemään. Eräänä kauniina kesäpäivänä lihava postimies ajoi minun ja kaverini ohitse pyörällä aikamoista vauhtia, varmaan vanteetkin soikeana, ajoi sellaisesta oikein kuoppaisesta tieosuudesta meidän kohdalla ja rynkytti menemään niin, että jokaisen kuopan kohdalla pieraisi oikein mojovasti! Se ääni oli kuin torvesta! PRÖT, PRÖT, PRÖT, PRÖT, PRÖÖ! Jotenkin se koko näky paloi pienen tytön verkkokalvoille pysyvästi :)

Oivoi näitähän riittää.
Kerran eksäni kanssa makoiltiin sängyllä ja päätin turauttaa pienen ilmoille. Koko helvetin patja tärräsi ja mies siihen: oliks toi sun vai mun puhelin? Luuli värinä-ääneksi. Tietysti repesin nauramaan ja jäin kiinni.

Seuraavasta ei ole paljoakaan aikaa, olin kävelyllä ja yritin varmistella ettei ketään ole lähettyvillä jotta voin pierrä rauhassa. Noh päästin sitten ilmoille jokaisella askelmalla napakan ja kantautuvan pierun. Oikeen itseäkin jo huvitti vaan eipä huvittanut sen jälkeen kun katsahdin taakseni ja kauhukseni huomasin nuoren mieshenkilön kävelevän takanani... kiristin vauhtia ja käännyin taakseni katsomatta seuraavasta risteyksestä, onnekseni ei tullut samaan suuntaan. ;D

Tämä sitten onkin sattunut kaksikin kertaa, ensimmäisellä kerralla kyseessä oli työkaveri ja toisella kerralla nykyinen melko tuore kumppanini (en ole vielä kehdannut pieraista hänen kuulleen): kumarruin ottamaan jotain lattialta ja samalla pääsi sellainen mukava pieni narahdus. Molemmilla kerroilla teeskentelin etten kuullutkaan mitään ja aloin selittämään hätäisesti jostain asiasta.

Tämä on ehkä se mikä hävettää tällä hetkellä eniten:
Menimme kaveriporukalla kostean illan päätteeksi tämän nykyisen mieheni luo ja kaikki jäivät sinne yöksi. Aamulla herätessäni krapuloissani tunsin oksennuksen syöksyvän ylös ja ryntäsin vessaan. Yrjön lentäessä kajahti ilmoille valehtelematta kovaäänisin pieru jonka olen kuullut. Sellanen oikein kimeä ja terävä. Todellakin toivon ettei kukaan muu asunnossa ollut hereillä...