Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Paha mieli siitä, miten kova paikka lapsettomuuteni on äidilleni.
17.08.2021 |
Ja myös anoppikokelaalle.
En voi sille mitään etten halua lapsia. Syitä on monia, pääasiallisesti koen että liikakansoitukseen osallistuminen on yksinkertaisesti liian itsekäs teko. Haluaisin haluta lapsia, haluaisin olla sellainen tyyppi joka ei tälläisiä asioita mieti.
Äitini on odottanut lisääntymistäni kuin kuuta nousevaa jo vuosia. Hänellä on jo lapsenlapsia, mutta kuulemma se ei ole sama kuin tyttären lapset. Olen kyllä kertonut hänelle ettemme miehen kanssa aio niitä hankkia, mutta viesti ei tunnu menevän jakeluun.
Tiedän ettei lapsettomuus ole kenenkään muun asia kuin minun ja mieheni, mutta silti poden oudolla tavalla huonoa omatuntoa siitä etten halua jälkeläisiä. 100% siksi, että se on äidilleni niin suuri asia. Myös miehen äiti odottaa lapsenlapsia, ja tuntuu pitävän minua syypäänä lapsettomuusajatukseen. Tosiasiassa poikansa haluaa lapsia yhtä vähän kuin minäkin.
Oli pakko päästä purkamaan tätä johonkin. Miten te muut velat, onko ollut jotain tuntemuksia siitä miten omat vanhemmat suhtautuvat päätökseen?
Kommentit (468)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela N38 kirjoitti:
Sama täälä, et ole yksin. Mä oon yrittänyt haluta lapsia suunnilleen koko aikuisikäni just siksi kun kaikki syyttää mua ja vaatii lapsia. Mutta kun en onnistu haluamaan. Yleensä päädyn siihen ajattelun ruljanssiin, että entä jos vaan yrittäisi tehdä lapsen vaikka ei haluakaan. 9 kuukautta ja sitten se olis siinä. Sitten muistan että niin kun Juu ei ole siinä, siitähän se kurjuus sit vasta lähtee kunnolla liikkeelle ja 20 vuotta eteenpäin.. ja kurjalta tuntuu ja ei vaan pysty.
Monesti vauva-palstalla syyllistetään veloja, jotka täällä käy. No mä käyn just siks kun mä yritän haluta lasta mut en onnistu. Kohta saa onneksi jo iän puolesta lopettaa senkin :D
No ei mullakaan koskaan ennen esikoista ollut mitään vauvakuumetta. Parikymppisenä ajattelin, että en ehkä koskaan halua lapsia. Sitten vaan tapasin oikean miehen ja muutaman vuoden seurustelun jälkeen annettiin vauvalle mahdollisuus tulla vähän ehkä hetken huumassa. Elämäni paras päätös. Joskus nykyihmiset ylianalysoivat elämää, antaa mennä vaan , ihania ne vauvat on :)
Nyt oon teinien äiti ja vähän haikeana välillä muistelen tuota vauva-aikaa. Elämä menee oikeasti niin nopeasti. Jouduin muutama vuosi sitten yllättäen hautaamaan oman äitini ja kyllä minua siinä surussa jotenkin lohdutti ajatus, että elämä jatkuu näissä meidän lapsissa. Tyttäressäni on vielä jollain tapaa äitini näköä.
Olipa kummallinen kommentti. Miksi se on ylianalysointia jos ei halua lapsia? Siksi että sinä halusit ja se on oikein ja niin kannattaa toimia?
Ap
Varmaan juuri siksi, että jos minä olisin aikoinaan alkanut ylianalysoimaan päätöstä en olisi koskaan lapsia saanut. Kuten sanottu ei minulla erityisesti vauvakuumetta silloin ollut, oltiin vaan miehen kanssa niin rakastuneita että annettiin mennä miettimättä sen enempää :) Vähän ensin paniikki meinasi iskeä kun olinkin kerrasta raskaana, mutta kuten todettu aivan elämän paras päätös.
Kysyn siis uudestaan: miksi se on ylianalysointia jos ei halua lapsia?
Ovatko kaikki muiden ihmisten päätökset, jotka eroavat omistasi, ylianalysointia?
Ap
Lapsettomuuden syyksi riittää se, ettei halua lapsia. Samoin kuin perhe-elämän syyksi riittää, että haluaa lapsia.
Lapsettomuus on kuin alkoholittomuus Suomessa. Lapsia ja viinaa ei tarvitse perustella, mutta jos ei halua lapsia eikä viinaa, siitä pitäisi olla hirveät psykoanalyysit ja teoriat kehiteltynä valmiiksi vastauksiksi. Syyksi ei vaan riitä se, että "en halua".
Ei kukaan kysy lapsia hankkineilta, että "Jestas, MIKSI hankit lapsia?! Nehän vie ainakin 20 vuotta elämästä! Entä, jos parisuhde ei kestä ja kariutuu? Entä, jos syntyy vammainen lapsi? Entä, jos sun mieli muuttuu, ei tätä voi enää perua?!"
Lapsettomilta saa sitten tentata kunnon noitavainotyyliin kaikki perustelut ja "oletko miettinyt myös tätä skenaariota?"-mahdollisuudet läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela N38 kirjoitti:
Sama täälä, et ole yksin. Mä oon yrittänyt haluta lapsia suunnilleen koko aikuisikäni just siksi kun kaikki syyttää mua ja vaatii lapsia. Mutta kun en onnistu haluamaan. Yleensä päädyn siihen ajattelun ruljanssiin, että entä jos vaan yrittäisi tehdä lapsen vaikka ei haluakaan. 9 kuukautta ja sitten se olis siinä. Sitten muistan että niin kun Juu ei ole siinä, siitähän se kurjuus sit vasta lähtee kunnolla liikkeelle ja 20 vuotta eteenpäin.. ja kurjalta tuntuu ja ei vaan pysty.
Monesti vauva-palstalla syyllistetään veloja, jotka täällä käy. No mä käyn just siks kun mä yritän haluta lasta mut en onnistu. Kohta saa onneksi jo iän puolesta lopettaa senkin :D
No ei mullakaan koskaan ennen esikoista ollut mitään vauvakuumetta. Parikymppisenä ajattelin, että en ehkä koskaan halua lapsia. Sitten vaan tapasin oikean miehen ja muutaman vuoden seurustelun jälkeen annettiin vauvalle mahdollisuus tulla vähän ehkä hetken huumassa. Elämäni paras päätös. Joskus nykyihmiset ylianalysoivat elämää, antaa mennä vaan , ihania ne vauvat on :)
Nyt oon teinien äiti ja vähän haikeana välillä muistelen tuota vauva-aikaa. Elämä menee oikeasti niin nopeasti. Jouduin muutama vuosi sitten yllättäen hautaamaan oman äitini ja kyllä minua siinä surussa jotenkin lohdutti ajatus, että elämä jatkuu näissä meidän lapsissa. Tyttäressäni on vielä jollain tapaa äitini näköä.
Olipa kummallinen kommentti. Miksi se on ylianalysointia jos ei halua lapsia? Siksi että sinä halusit ja se on oikein ja niin kannattaa toimia?
Ap
Varmaan juuri siksi, että jos minä olisin aikoinaan alkanut ylianalysoimaan päätöstä en olisi koskaan lapsia saanut. Kuten sanottu ei minulla erityisesti vauvakuumetta silloin ollut, oltiin vaan miehen kanssa niin rakastuneita että annettiin mennä miettimättä sen enempää :) Vähän ensin paniikki meinasi iskeä kun olinkin kerrasta raskaana, mutta kuten todettu aivan elämän paras päätös.
Kysyn siis uudestaan: miksi se on ylianalysointia jos ei halua lapsia?
Ovatko kaikki muiden ihmisten päätökset, jotka eroavat omistasi, ylianalysointia?
Ap
En nyt tässä ota kantaa muiden päätökseen hankkia tai olla hankkimatta lapsia, kukin tekee kuten parhaaksi näkee. Omalla kohdallani sanon, että jos olisin jäänyt asiaa kauheasti pohtimaan ja ylianalysoimaan en ehkä koskaan olisi lapsia saanut, koska olisin liikaa miettinyt toisaalta - toisaalta. Ihanaa, että annoin vaan mennä enkä jäänyt liikaa pohtimaan. Näinhän se joskus on elämän isojen ratkaisujen kanssa, tunteella tehdään lopulta päätös eikä järjellä.
Niin. Ei tosiaan kannata jäädä liikaa analysoimaan ja pohtimaan jos niitä lapsia haluaa. Siinä voi aika loppua kesken.
Jos ei halua, on turha alkaa lisääntymään siksi että ei saa analysoida kun pitää vaan antaa mennä.
Ao
AP, äitisi on loppuviimein itsekäs. Häntä kiinnostaa oma onnellisuutensa, ei sinun onnellisuutesi. Jos kiinnostaisi, hän kunnioittaisi päätöstäsi olla lapseton, koska se tekee sinut onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli periaatteessa sama tilanne. Minä ja mieheni emme koskaan halunneet lapsia (nyt olemme jo lähemmäs viisikymppisiä). Tiedän, että vanhempani olivat siitä aikanaan kovasti pahoillaan ja äitini varmasti hyvinkin surullinen. He eivät koskaan kuitenkaan syyllistäneet minua, udelleet aikeistamme, tuputtaneet toiveitaan tai mielipiteitään. Muutama vuosi sitten äiti kerran tunnusti, että asia oli oli ollut hänelle aikanaan tosi vaikea ja hän olisi kovasti halunnut mummoksi.
Sinulla eri asia sikäli, että äitisi manipuloi sinua tahallaan, ja haluaakin, että sinulla olisi asiasta paha mieli.
Ei halua eikä manipuloi. On utelias ja varmasti toivoo.
En ymmärrä miten niin moni voi ymmärtää aloituksen noin väärin.
Ap
Omien sanojesi mukaan äitisi esittää, että ei muista asiasta käymiänne keskusteluja vaan ottaa jatkuvasti lapsiasian esiin ikään kuin uutena kysymyksenä.
Miksi sinun mielestäsi äitisi tekee noin, jos tarkoitus ei ole manipuloida?
Osaatko perustella että miten kyseessä olisi manipulointi? En ymmärrä ollenkaan. Mitä äiti mahtaa yrittää manipuloida kysymällä silloin tällöin tuleeko lapsia?
Ap
Koska äitisi tietää vastauksen kysymykseen, hänen motiivinsa kysyä sama kysymys uudelleen ja uudelleen on jokin muu kuin saada kysymykseen informatiivinen vastaus.
Minä arvelen, että tämä motiivi on manipulointi (= saada puhekumppanissa aikaan haluttu reaktio, tunne tai toiminta).
Mitä sinä arvelet, että äitisi kysymyksiin on motiivina?
Se, että hän vilpittömästi ajattelee minun muuttavan/muuttaneeni mieltäni. Tai että heitän muuten vaan etten aio lisääntyä, vaikka oikeasti joskus aion. Veljeni teki niin. Jutteli vuosikaudet että lapsia ei tule. Äiti oli sinut asian kanssa vaikka toki harmissaan, kun lapsia sitten alkoikin tulla. Veljeni sanoi että olivat aina tienneet että haluavat lapsia joskus.
Motiivi jäi epäselväksi, mutta ehkä tämä osaltaan kylvi epäilyksen siemenen äitini päähän.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela N38 kirjoitti:
Sama täälä, et ole yksin. Mä oon yrittänyt haluta lapsia suunnilleen koko aikuisikäni just siksi kun kaikki syyttää mua ja vaatii lapsia. Mutta kun en onnistu haluamaan. Yleensä päädyn siihen ajattelun ruljanssiin, että entä jos vaan yrittäisi tehdä lapsen vaikka ei haluakaan. 9 kuukautta ja sitten se olis siinä. Sitten muistan että niin kun Juu ei ole siinä, siitähän se kurjuus sit vasta lähtee kunnolla liikkeelle ja 20 vuotta eteenpäin.. ja kurjalta tuntuu ja ei vaan pysty.
Monesti vauva-palstalla syyllistetään veloja, jotka täällä käy. No mä käyn just siks kun mä yritän haluta lasta mut en onnistu. Kohta saa onneksi jo iän puolesta lopettaa senkin :D
No ei mullakaan koskaan ennen esikoista ollut mitään vauvakuumetta. Parikymppisenä ajattelin, että en ehkä koskaan halua lapsia. Sitten vaan tapasin oikean miehen ja muutaman vuoden seurustelun jälkeen annettiin vauvalle mahdollisuus tulla vähän ehkä hetken huumassa. Elämäni paras päätös. Joskus nykyihmiset ylianalysoivat elämää, antaa mennä vaan , ihania ne vauvat on :)
Nyt oon teinien äiti ja vähän haikeana välillä muistelen tuota vauva-aikaa. Elämä menee oikeasti niin nopeasti. Jouduin muutama vuosi sitten yllättäen hautaamaan oman äitini ja kyllä minua siinä surussa jotenkin lohdutti ajatus, että elämä jatkuu näissä meidän lapsissa. Tyttäressäni on vielä jollain tapaa äitini näköä.
Olipa kummallinen kommentti. Miksi se on ylianalysointia jos ei halua lapsia? Siksi että sinä halusit ja se on oikein ja niin kannattaa toimia?
Ap
Varmaan juuri siksi, että jos minä olisin aikoinaan alkanut ylianalysoimaan päätöstä en olisi koskaan lapsia saanut. Kuten sanottu ei minulla erityisesti vauvakuumetta silloin ollut, oltiin vaan miehen kanssa niin rakastuneita että annettiin mennä miettimättä sen enempää :) Vähän ensin paniikki meinasi iskeä kun olinkin kerrasta raskaana, mutta kuten todettu aivan elämän paras päätös.
Kysyn siis uudestaan: miksi se on ylianalysointia jos ei halua lapsia?
Ovatko kaikki muiden ihmisten päätökset, jotka eroavat omistasi, ylianalysointia?
Ap
Lapsettomuuden syyksi riittää se, ettei halua lapsia. Samoin kuin perhe-elämän syyksi riittää, että haluaa lapsia.
Lapsettomuus on kuin alkoholittomuus Suomessa. Lapsia ja viinaa ei tarvitse perustella, mutta jos ei halua lapsia eikä viinaa, siitä pitäisi olla hirveät psykoanalyysit ja teoriat kehiteltynä valmiiksi vastauksiksi. Syyksi ei vaan riitä se, että "en halua".
Ei kukaan kysy lapsia hankkineilta, että "Jestas, MIKSI hankit lapsia?! Nehän vie ainakin 20 vuotta elämästä! Entä, jos parisuhde ei kestä ja kariutuu? Entä, jos syntyy vammainen lapsi? Entä, jos sun mieli muuttuu, ei tätä voi enää perua?!"
Lapsettomilta saa sitten tentata kunnon noitavainotyyliin kaikki perustelut ja "oletko miettinyt myös tätä skenaariota?"-mahdollisuudet läpi.
Täyttä asiaa koko viesti. Olen vela enkä käytä myöskään alkoholia/päihteitä, ja sitä sitten jaksetaan kummastella aina yhtä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa lapsettomuuspäätökseesi muuten, kuin että ihmettelen sen perustelua liikakansoituksella. Suomi tai maapallo eivät ole liikakansoitettuja, vaan ainoastaan iso osa Afrikasta.
Jossain Nigerissä lisäännytään niin paljon että jokainen uusi nigeriläissukupolvi on melkein kolme kertaa edellistä suurempi, mutta ei suomalaisen tarvitse tuntea siitä syyllisyyttä ja olla sen takia lisääntymättä.
Nigeriläiset ja muut afrikkalaiset huolehtivat liikakansoitusongelmansa itse.Se on tämänhetkinen trendiselitys omalle lapsettomuudelle. Ap:n aloituksesta muutenkin paistaa läpi nuoruus ja oman (tämänhetkisen) ideologian suuriääninen toitottaminen. Vauvapalstalla mitenkäs muuten.
Ei minun tarvitse kellekään mitään trendiselittää. Enkä selitäkään, saati toitota. En puhu lapsettomuudestani lainkaan ellei joku sitä ota puheeksi. Silloin voin kysyttäessä aivan mainiosti kertoa syyn.
En voi mitään että se syy tuntuu ahdistavan sinua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on keskenkasvuinen kun syyttää sinua valinnoistasi. Parempi tapa olisi ollut käsitellä pettymyksen tunteet sisäisesti eikä kuormittaa sinua. Henoa että tunnet itsesi ja olet sinut valintasi kanssa!
Minulla on yksi lapsi joka ei kuulemma ehkä halua omia lapsia. Tämä on tosi ok kun olen "liian" huolissani muutenkin perheestäni, en halua olla huolissani lapsenlapsesta. Vanhemmuuden raskain osa on jatkuva huoli joka tuntuu takaraivossa aina.
Hän ei todellakaan syytä minua valinnastani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela N38 kirjoitti:
Sama täälä, et ole yksin. Mä oon yrittänyt haluta lapsia suunnilleen koko aikuisikäni just siksi kun kaikki syyttää mua ja vaatii lapsia. Mutta kun en onnistu haluamaan. Yleensä päädyn siihen ajattelun ruljanssiin, että entä jos vaan yrittäisi tehdä lapsen vaikka ei haluakaan. 9 kuukautta ja sitten se olis siinä. Sitten muistan että niin kun Juu ei ole siinä, siitähän se kurjuus sit vasta lähtee kunnolla liikkeelle ja 20 vuotta eteenpäin.. ja kurjalta tuntuu ja ei vaan pysty.
Monesti vauva-palstalla syyllistetään veloja, jotka täällä käy. No mä käyn just siks kun mä yritän haluta lasta mut en onnistu. Kohta saa onneksi jo iän puolesta lopettaa senkin :D
No ei mullakaan koskaan ennen esikoista ollut mitään vauvakuumetta. Parikymppisenä ajattelin, että en ehkä koskaan halua lapsia. Sitten vaan tapasin oikean miehen ja muutaman vuoden seurustelun jälkeen annettiin vauvalle mahdollisuus tulla vähän ehkä hetken huumassa. Elämäni paras päätös. Joskus nykyihmiset ylianalysoivat elämää, antaa mennä vaan , ihania ne vauvat on :)
Nyt oon teinien äiti ja vähän haikeana välillä muistelen tuota vauva-aikaa. Elämä menee oikeasti niin nopeasti. Jouduin muutama vuosi sitten yllättäen hautaamaan oman äitini ja kyllä minua siinä surussa jotenkin lohdutti ajatus, että elämä jatkuu näissä meidän lapsissa. Tyttäressäni on vielä jollain tapaa äitini näköä.
Olipa kummallinen kommentti. Miksi se on ylianalysointia jos ei halua lapsia? Siksi että sinä halusit ja se on oikein ja niin kannattaa toimia?
Ap
Varmaan juuri siksi, että jos minä olisin aikoinaan alkanut ylianalysoimaan päätöstä en olisi koskaan lapsia saanut. Kuten sanottu ei minulla erityisesti vauvakuumetta silloin ollut, oltiin vaan miehen kanssa niin rakastuneita että annettiin mennä miettimättä sen enempää :) Vähän ensin paniikki meinasi iskeä kun olinkin kerrasta raskaana, mutta kuten todettu aivan elämän paras päätös.
Kysyn siis uudestaan: miksi se on ylianalysointia jos ei halua lapsia?
Ovatko kaikki muiden ihmisten päätökset, jotka eroavat omistasi, ylianalysointia?
Ap
Lapsettomuuden syyksi riittää se, ettei halua lapsia. Samoin kuin perhe-elämän syyksi riittää, että haluaa lapsia.
Lapsettomuus on kuin alkoholittomuus Suomessa. Lapsia ja viinaa ei tarvitse perustella, mutta jos ei halua lapsia eikä viinaa, siitä pitäisi olla hirveät psykoanalyysit ja teoriat kehiteltynä valmiiksi vastauksiksi. Syyksi ei vaan riitä se, että "en halua".
Ei kukaan kysy lapsia hankkineilta, että "Jestas, MIKSI hankit lapsia?! Nehän vie ainakin 20 vuotta elämästä! Entä, jos parisuhde ei kestä ja kariutuu? Entä, jos syntyy vammainen lapsi? Entä, jos sun mieli muuttuu, ei tätä voi enää perua?!"
Lapsettomilta saa sitten tentata kunnon noitavainotyyliin kaikki perustelut ja "oletko miettinyt myös tätä skenaariota?"-mahdollisuudet läpi.
Erittäin hyvin sanottu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela N38 kirjoitti:
Sama täälä, et ole yksin. Mä oon yrittänyt haluta lapsia suunnilleen koko aikuisikäni just siksi kun kaikki syyttää mua ja vaatii lapsia. Mutta kun en onnistu haluamaan. Yleensä päädyn siihen ajattelun ruljanssiin, että entä jos vaan yrittäisi tehdä lapsen vaikka ei haluakaan. 9 kuukautta ja sitten se olis siinä. Sitten muistan että niin kun Juu ei ole siinä, siitähän se kurjuus sit vasta lähtee kunnolla liikkeelle ja 20 vuotta eteenpäin.. ja kurjalta tuntuu ja ei vaan pysty.
Monesti vauva-palstalla syyllistetään veloja, jotka täällä käy. No mä käyn just siks kun mä yritän haluta lasta mut en onnistu. Kohta saa onneksi jo iän puolesta lopettaa senkin :D
No ei mullakaan koskaan ennen esikoista ollut mitään vauvakuumetta. Parikymppisenä ajattelin, että en ehkä koskaan halua lapsia. Sitten vaan tapasin oikean miehen ja muutaman vuoden seurustelun jälkeen annettiin vauvalle mahdollisuus tulla vähän ehkä hetken huumassa. Elämäni paras päätös. Joskus nykyihmiset ylianalysoivat elämää, antaa mennä vaan , ihania ne vauvat on :)
Nyt oon teinien äiti ja vähän haikeana välillä muistelen tuota vauva-aikaa. Elämä menee oikeasti niin nopeasti. Jouduin muutama vuosi sitten yllättäen hautaamaan oman äitini ja kyllä minua siinä surussa jotenkin lohdutti ajatus, että elämä jatkuu näissä meidän lapsissa. Tyttäressäni on vielä jollain tapaa äitini näköä.
Olipa kummallinen kommentti. Miksi se on ylianalysointia jos ei halua lapsia? Siksi että sinä halusit ja se on oikein ja niin kannattaa toimia?
Ap
Varmaan juuri siksi, että jos minä olisin aikoinaan alkanut ylianalysoimaan päätöstä en olisi koskaan lapsia saanut. Kuten sanottu ei minulla erityisesti vauvakuumetta silloin ollut, oltiin vaan miehen kanssa niin rakastuneita että annettiin mennä miettimättä sen enempää :) Vähän ensin paniikki meinasi iskeä kun olinkin kerrasta raskaana, mutta kuten todettu aivan elämän paras päätös.
Kysyn siis uudestaan: miksi se on ylianalysointia jos ei halua lapsia?
Ovatko kaikki muiden ihmisten päätökset, jotka eroavat omistasi, ylianalysointia?
Ap
Lapsettomuuden syyksi riittää se, ettei halua lapsia. Samoin kuin perhe-elämän syyksi riittää, että haluaa lapsia.
Lapsettomuus on kuin alkoholittomuus Suomessa. Lapsia ja viinaa ei tarvitse perustella, mutta jos ei halua lapsia eikä viinaa, siitä pitäisi olla hirveät psykoanalyysit ja teoriat kehiteltynä valmiiksi vastauksiksi. Syyksi ei vaan riitä se, että "en halua".
Ei kukaan kysy lapsia hankkineilta, että "Jestas, MIKSI hankit lapsia?! Nehän vie ainakin 20 vuotta elämästä! Entä, jos parisuhde ei kestä ja kariutuu? Entä, jos syntyy vammainen lapsi? Entä, jos sun mieli muuttuu, ei tätä voi enää perua?!"
Lapsettomilta saa sitten tentata kunnon noitavainotyyliin kaikki perustelut ja "oletko miettinyt myös tätä skenaariota?"-mahdollisuudet läpi.
viinan suhteen olet oikeassa, mutta naisen kuuluu haluta lapsia. Muualla maailmassa kukaan ei tenttaa jos joku ei juo alkoholia, mutta varmasti ihmetellään suureen ääneen jos joku ei halua lapsia. Mieti mikä skandaali olisi jos vaikka Englannin kuningasperheessä ei haluttaisi jatkaa sukua?
Naisen kroppa on tehty lisääntymistä varten
No niin, yksi palstahulluista löysi ketjun. Yllättävän kauan siinä menikin.
Missä sanotaan mitä naisen kuuluu haluta ja mitä ei?
Saako mies haluta olla lapseton, vaikka hänenkin kroppansa on tehty lisääntymistä varten?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela N38 kirjoitti:
Sama täälä, et ole yksin. Mä oon yrittänyt haluta lapsia suunnilleen koko aikuisikäni just siksi kun kaikki syyttää mua ja vaatii lapsia. Mutta kun en onnistu haluamaan. Yleensä päädyn siihen ajattelun ruljanssiin, että entä jos vaan yrittäisi tehdä lapsen vaikka ei haluakaan. 9 kuukautta ja sitten se olis siinä. Sitten muistan että niin kun Juu ei ole siinä, siitähän se kurjuus sit vasta lähtee kunnolla liikkeelle ja 20 vuotta eteenpäin.. ja kurjalta tuntuu ja ei vaan pysty.
Monesti vauva-palstalla syyllistetään veloja, jotka täällä käy. No mä käyn just siks kun mä yritän haluta lasta mut en onnistu. Kohta saa onneksi jo iän puolesta lopettaa senkin :D
No ei mullakaan koskaan ennen esikoista ollut mitään vauvakuumetta. Parikymppisenä ajattelin, että en ehkä koskaan halua lapsia. Sitten vaan tapasin oikean miehen ja muutaman vuoden seurustelun jälkeen annettiin vauvalle mahdollisuus tulla vähän ehkä hetken huumassa. Elämäni paras päätös. Joskus nykyihmiset ylianalysoivat elämää, antaa mennä vaan , ihania ne vauvat on :)
Nyt oon teinien äiti ja vähän haikeana välillä muistelen tuota vauva-aikaa. Elämä menee oikeasti niin nopeasti. Jouduin muutama vuosi sitten yllättäen hautaamaan oman äitini ja kyllä minua siinä surussa jotenkin lohdutti ajatus, että elämä jatkuu näissä meidän lapsissa. Tyttäressäni on vielä jollain tapaa äitini näköä.
Olipa kummallinen kommentti. Miksi se on ylianalysointia jos ei halua lapsia? Siksi että sinä halusit ja se on oikein ja niin kannattaa toimia?
Ap
Varmaan juuri siksi, että jos minä olisin aikoinaan alkanut ylianalysoimaan päätöstä en olisi koskaan lapsia saanut. Kuten sanottu ei minulla erityisesti vauvakuumetta silloin ollut, oltiin vaan miehen kanssa niin rakastuneita että annettiin mennä miettimättä sen enempää :) Vähän ensin paniikki meinasi iskeä kun olinkin kerrasta raskaana, mutta kuten todettu aivan elämän paras päätös.
Kysyn siis uudestaan: miksi se on ylianalysointia jos ei halua lapsia?
Ovatko kaikki muiden ihmisten päätökset, jotka eroavat omistasi, ylianalysointia?
Ap
Lapsettomuuden syyksi riittää se, ettei halua lapsia. Samoin kuin perhe-elämän syyksi riittää, että haluaa lapsia.
Lapsettomuus on kuin alkoholittomuus Suomessa. Lapsia ja viinaa ei tarvitse perustella, mutta jos ei halua lapsia eikä viinaa, siitä pitäisi olla hirveät psykoanalyysit ja teoriat kehiteltynä valmiiksi vastauksiksi. Syyksi ei vaan riitä se, että "en halua".
Ei kukaan kysy lapsia hankkineilta, että "Jestas, MIKSI hankit lapsia?! Nehän vie ainakin 20 vuotta elämästä! Entä, jos parisuhde ei kestä ja kariutuu? Entä, jos syntyy vammainen lapsi? Entä, jos sun mieli muuttuu, ei tätä voi enää perua?!"
Lapsettomilta saa sitten tentata kunnon noitavainotyyliin kaikki perustelut ja "oletko miettinyt myös tätä skenaariota?"-mahdollisuudet läpi.
Erittäin hyvin sanottu.
Ap
Lajin säilymisen kannalta (kaikilla elollisilla olioilla) se lisääntyminen on kaikista tärkein asia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela N38 kirjoitti:
Sama täälä, et ole yksin. Mä oon yrittänyt haluta lapsia suunnilleen koko aikuisikäni just siksi kun kaikki syyttää mua ja vaatii lapsia. Mutta kun en onnistu haluamaan. Yleensä päädyn siihen ajattelun ruljanssiin, että entä jos vaan yrittäisi tehdä lapsen vaikka ei haluakaan. 9 kuukautta ja sitten se olis siinä. Sitten muistan että niin kun Juu ei ole siinä, siitähän se kurjuus sit vasta lähtee kunnolla liikkeelle ja 20 vuotta eteenpäin.. ja kurjalta tuntuu ja ei vaan pysty.
Monesti vauva-palstalla syyllistetään veloja, jotka täällä käy. No mä käyn just siks kun mä yritän haluta lasta mut en onnistu. Kohta saa onneksi jo iän puolesta lopettaa senkin :D
No ei mullakaan koskaan ennen esikoista ollut mitään vauvakuumetta. Parikymppisenä ajattelin, että en ehkä koskaan halua lapsia. Sitten vaan tapasin oikean miehen ja muutaman vuoden seurustelun jälkeen annettiin vauvalle mahdollisuus tulla vähän ehkä hetken huumassa. Elämäni paras päätös. Joskus nykyihmiset ylianalysoivat elämää, antaa mennä vaan , ihania ne vauvat on :)
Nyt oon teinien äiti ja vähän haikeana välillä muistelen tuota vauva-aikaa. Elämä menee oikeasti niin nopeasti. Jouduin muutama vuosi sitten yllättäen hautaamaan oman äitini ja kyllä minua siinä surussa jotenkin lohdutti ajatus, että elämä jatkuu näissä meidän lapsissa. Tyttäressäni on vielä jollain tapaa äitini näköä.
Olipa kummallinen kommentti. Miksi se on ylianalysointia jos ei halua lapsia? Siksi että sinä halusit ja se on oikein ja niin kannattaa toimia?
Ap
Varmaan juuri siksi, että jos minä olisin aikoinaan alkanut ylianalysoimaan päätöstä en olisi koskaan lapsia saanut. Kuten sanottu ei minulla erityisesti vauvakuumetta silloin ollut, oltiin vaan miehen kanssa niin rakastuneita että annettiin mennä miettimättä sen enempää :) Vähän ensin paniikki meinasi iskeä kun olinkin kerrasta raskaana, mutta kuten todettu aivan elämän paras päätös.
Kysyn siis uudestaan: miksi se on ylianalysointia jos ei halua lapsia?
Ovatko kaikki muiden ihmisten päätökset, jotka eroavat omistasi, ylianalysointia?
Ap
Lapsettomuuden syyksi riittää se, ettei halua lapsia. Samoin kuin perhe-elämän syyksi riittää, että haluaa lapsia.
Lapsettomuus on kuin alkoholittomuus Suomessa. Lapsia ja viinaa ei tarvitse perustella, mutta jos ei halua lapsia eikä viinaa, siitä pitäisi olla hirveät psykoanalyysit ja teoriat kehiteltynä valmiiksi vastauksiksi. Syyksi ei vaan riitä se, että "en halua".
Ei kukaan kysy lapsia hankkineilta, että "Jestas, MIKSI hankit lapsia?! Nehän vie ainakin 20 vuotta elämästä! Entä, jos parisuhde ei kestä ja kariutuu? Entä, jos syntyy vammainen lapsi? Entä, jos sun mieli muuttuu, ei tätä voi enää perua?!"
Lapsettomilta saa sitten tentata kunnon noitavainotyyliin kaikki perustelut ja "oletko miettinyt myös tätä skenaariota?"-mahdollisuudet läpi.
Erittäin hyvin sanottu.
Ap
Lajin säilymisen kannalta (kaikilla elollisilla olioilla) se lisääntyminen on kaikista tärkein asia!
Tietenkin. Homo sapiens voi kuitenkin käyttää kehittyneitä aivojaan ja tajuta, että laji säilyy kyllä vaikka itse en lisäännykään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha tuntea mitään syyllisyyttä. Todella outo suhtautuminen äidilläsi, varsinkin kun niitä lapsenlapsia jo on.
Miten ihmeessä se on outo suhtautuminen äidiltä, jos hänen elämänsä suurin onni on ollut lapsi ja hän on surullinen sen takia, että hänestä tuntuu, että tytär jää jostain mahtavasta paitsi? Tottakai hän on surullinen. Sillä äidillä on oikeus kokea sitä surua.
Ymmärsin ap:n viestistä, että äiti ei syyttele ja järjen tasolla ymmärtää, että tytär ei koe samalla tavalla. Ei se silti surua poista eikä tee äidistä outoa. Ihan inhimmillistä ja ymmärrettävää.
Äiti ei siis tosiaan syyttele, kyselee vain silloin tällöin että koska niitä lapsia tulee. Esittää siis unohtaneensa mitä olen asiasta puhunut.
Ap
Mun mielestä tämä kuulostaa tosi törkeältä. Äitisi siis ohittaa sinut ja sinun tulevaisuudentoiveesi, arvosi ja päätöksesi täysin mitättöminä. Sinun pitäisi nyt ottaa asia vakavasti puheeksi äitisi kanssa, ja vaatia kunnioittamaan päätöstäsi.
Huomaa, että olet tottunut ottamaan vastuun äitisi tunnetiloista. Täälläkin puilustelet häntä, vaikka hän käyttäytyy jatkuvasti törkeästi ja mitätöivästi sinua kohtaan.
Ja minunkin mielestäni on ymmärrettävää tuntea surua, jos omat haaveet eivät toteudu. Fiksu ja kypsä aikuinen ei kuitenkaan syyllistä siitä muita ja osaa puhua surustaan niin, että taakka ei jää toiselle.
Äitisi sen sijaan syyllistää sinua tahallaan, ja sinä syyllistyt, koska niin sinut on kasvatettu.
No nyt meni todella pahasti metsään. Oikein rytinällä.
Äitini ei mitätöi minua millään lailla tässä tai muissakaan asioissa. Hän on sanonut että ymmärtää toisten olevan onnellisia lapsettomina, ja että sellaista elämää pitää elää mitä haluaa.
Enkä minä tunne syyllisyyttä vaan pahaa mieltä äitini puolesta. Sympatiseeraan hänen tunnettaan, en ole siitä vastuussa eikä hän vastuuta minulle sälytäkään.
Palstalla tietty on muotia se, ettei kenenkään toisen tunteet tai toiveet saa koskaan aiheuttaa itsessä mitään tunteita, koska minäminäminä.
Ap
Et nyt itse ilmeisesti hahmota asiaa, mutta överiksi on mennyt jo koska joudut tuntemaan pahaa mieltä äitisi toiveista. Se on sen merkki ettei äitisi osaa käsitellä itse omia ajatuksiaan ja haaveitaan ja haavojaan, vaan ne kaatuu sinun kannettavaksesi. Se on rajattomuutta ja kypsymättömyyttä, vaikka itse et sitä nyt näkisi tai myöntäisikään.
Ei se mitään rajattomuutta ole jos toivoo lapsenlapsia. Olet itse itsekäs ja ilkeä ihminen kun kiellät toisilta maailman luonnollisimman tunteen ja toiveen.
Velat täällä alapeukuttaa innolla! Miksi yleensä pyöritte vauva.fi palstalla, jos lasten hankkiminen on noin vastenmielistä? En itse pyöri esim autopalstoilla, kun autot eivät kiinnosta minua.
AIHE VAPAA. Saa keskustella ihan mistä vaan. (Ja kyllä, lapset ovat vastenmielisiä. Ja se saa olla mielipiteeni heistä.)
Vierailija kirjoitti:
Turha tuntea mitään syyllisyyttä. Todella outo suhtautuminen äidilläsi, varsinkin kun niitä lapsenlapsia jo on.
No, en mä nyt tiedä onko tuo äidin suhtautuminen sen kummallisempi kuin tyttärenkään.
Kaipa te sopuun sen asian kanssa pääsette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha tuntea mitään syyllisyyttä. Todella outo suhtautuminen äidilläsi, varsinkin kun niitä lapsenlapsia jo on.
No, en mä nyt tiedä onko tuo äidin suhtautuminen sen kummallisempi kuin tyttärenkään.
Kaipa te sopuun sen asian kanssa pääsette.
Ei meillä mitään riitaa ole.
Ap
Eihän aapee välttämättä edes saisi lapsia, vaikka yrittäisi. En ymmärrä miksi pitää oikoa toisen juttuja.
Jotenkin kirveen yksoikoisia juttuja… niin yksoikoidua, ettei ne oikein aukene mulle.
Miksi tuollainen asia pitää ’päättää’?
Et saa lapsia, kun et kerran halua lapsia. Entäs jos tuleekin raskaaksi? Miten silloin? Onko se päätöksesi edelleen silloin voimassa?
Ei kai elämää ihan niin suoraviivaisesti eletä?
On joskus jopa tilanteita, mihin et ollut valmistautunut, vaikka kuinka etukäteen päätit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha tuntea mitään syyllisyyttä. Todella outo suhtautuminen äidilläsi, varsinkin kun niitä lapsenlapsia jo on.
Miten ihmeessä se on outo suhtautuminen äidiltä, jos hänen elämänsä suurin onni on ollut lapsi ja hän on surullinen sen takia, että hänestä tuntuu, että tytär jää jostain mahtavasta paitsi? Tottakai hän on surullinen. Sillä äidillä on oikeus kokea sitä surua.
Ymmärsin ap:n viestistä, että äiti ei syyttele ja järjen tasolla ymmärtää, että tytär ei koe samalla tavalla. Ei se silti surua poista eikä tee äidistä outoa. Ihan inhimmillistä ja ymmärrettävää.
Äiti ei siis tosiaan syyttele, kyselee vain silloin tällöin että koska niitä lapsia tulee. Esittää siis unohtaneensa mitä olen asiasta puhunut.
Ap
Mun mielestä tämä kuulostaa tosi törkeältä. Äitisi siis ohittaa sinut ja sinun tulevaisuudentoiveesi, arvosi ja päätöksesi täysin mitättöminä. Sinun pitäisi nyt ottaa asia vakavasti puheeksi äitisi kanssa, ja vaatia kunnioittamaan päätöstäsi.
Huomaa, että olet tottunut ottamaan vastuun äitisi tunnetiloista. Täälläkin puilustelet häntä, vaikka hän käyttäytyy jatkuvasti törkeästi ja mitätöivästi sinua kohtaan.
Ja minunkin mielestäni on ymmärrettävää tuntea surua, jos omat haaveet eivät toteudu. Fiksu ja kypsä aikuinen ei kuitenkaan syyllistä siitä muita ja osaa puhua surustaan niin, että taakka ei jää toiselle.
Äitisi sen sijaan syyllistää sinua tahallaan, ja sinä syyllistyt, koska niin sinut on kasvatettu.
No nyt meni todella pahasti metsään. Oikein rytinällä.
Äitini ei mitätöi minua millään lailla tässä tai muissakaan asioissa. Hän on sanonut että ymmärtää toisten olevan onnellisia lapsettomina, ja että sellaista elämää pitää elää mitä haluaa.
Enkä minä tunne syyllisyyttä vaan pahaa mieltä äitini puolesta. Sympatiseeraan hänen tunnettaan, en ole siitä vastuussa eikä hän vastuuta minulle sälytäkään.
Palstalla tietty on muotia se, ettei kenenkään toisen tunteet tai toiveet saa koskaan aiheuttaa itsessä mitään tunteita, koska minäminäminä.
Ap
Et nyt itse ilmeisesti hahmota asiaa, mutta överiksi on mennyt jo koska joudut tuntemaan pahaa mieltä äitisi toiveista. Se on sen merkki ettei äitisi osaa käsitellä itse omia ajatuksiaan ja haaveitaan ja haavojaan, vaan ne kaatuu sinun kannettavaksesi. Se on rajattomuutta ja kypsymättömyyttä, vaikka itse et sitä nyt näkisi tai myöntäisikään.
Ei se mitään rajattomuutta ole jos toivoo lapsenlapsia. Olet itse itsekäs ja ilkeä ihminen kun kiellät toisilta maailman luonnollisimman tunteen ja toiveen.
Velat täällä alapeukuttaa innolla! Miksi yleensä pyöritte vauva.fi palstalla, jos lasten hankkiminen on noin vastenmielistä? En itse pyöri esim autopalstoilla, kun autot eivät kiinnosta minua.
AIHE VAPAA. Saa keskustella ihan mistä vaan. (Ja kyllä, lapset ovat vastenmielisiä. Ja se saa olla mielipiteeni heistä.)
Tottakai se saa olla mielipiteesi. Minkä ikäisenä se ihmisolento muuttuu siedettäväksi, vai oletko erakko, joka vihaa koko maailmaa ja kanssaihmisiä? Luulisi, että tuollainenkin elämä olisi rankkaa?
Vierailija kirjoitti:
Eihän aapee välttämättä edes saisi lapsia, vaikka yrittäisi. En ymmärrä miksi pitää oikoa toisen juttuja.
Jotenkin kirveen yksoikoisia juttuja… niin yksoikoidua, ettei ne oikein aukene mulle.
Miksi tuollainen asia pitää ’päättää’?
Et saa lapsia, kun et kerran halua lapsia. Entäs jos tuleekin raskaaksi? Miten silloin? Onko se päätöksesi edelleen silloin voimassa?
Ei kai elämää ihan niin suoraviivaisesti eletä?
On joskus jopa tilanteita, mihin et ollut valmistautunut, vaikka kuinka etukäteen päätit.
En ihan ymmärtänyt.
Heteroparisuhteessa pitää päättää halutaanko lapsia vai ei. Se määrittelee sen, käytetäänkö ehkäisyä, mitä keinoa ja kuinka pitkään.
Se on ihan totta etten välttämättä saisi lapsia vaikka yrittäisin. Mutta sellaista riskiä en tietenkään ota, joten teen tietoisen päätöksen lapsettomuudesta ja ehkäisystä. Ikävä kyllä nämä asiat eivät hoidu niin että niiden antaa vain olla.
En osaa sanoa mitä tekisin jos tulisin raskaaksi. Se onkin yksi pahimmista peloistani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on itsekäs. Miksi hänelle kuuluisi lapsensa onni? Koska onneahan se on, että elää koko elämänsä vapaana ilman lapsia.
Ei ole eikä se ole mitään"vapautta"vaan tyhjää elämää ja yksinäistä vanhuutta. Naisen tehtävä on haluta ja synnyttää lapsia, nainen on äidiksi syntynyt, joten ap:n äiti on täysin oikeassa.
Ah, meillä on vanhainkodit täynnä vanhuksia, joita rakkaat lapsikatraat käyvät hoitamassa, auttamassa ja viihdyttämässä ihan valtoimenaan. Ai ei kun.
Lapsia suotakoot heille, jotka niitä haluavat. Naisen tehtävä ei ole muuta kuin elää ja kuolla, kuten meidän kaikkien. Kaikki muu on joko uskonnollista, vanhoillista tai misogynistä höpötystä, jossa nainen on mystisesti joku ihmeellinen hoivaaja olento, jonka elämänhalu häviää ilman lisääntymistä.
Ah, meillähän on hirvittävästi kamalan rakastavia naisia, joiden elämän tarkoitus on ollut synnyttää lapsia ja jättää ne lapset sitten lastensuojelulle heitteille.
Mutta tämä olikin varmaan miehen Äiti Madonna-kommentti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha tuntea mitään syyllisyyttä. Todella outo suhtautuminen äidilläsi, varsinkin kun niitä lapsenlapsia jo on.
Miten ihmeessä se on outo suhtautuminen äidiltä, jos hänen elämänsä suurin onni on ollut lapsi ja hän on surullinen sen takia, että hänestä tuntuu, että tytär jää jostain mahtavasta paitsi? Tottakai hän on surullinen. Sillä äidillä on oikeus kokea sitä surua.
Ymmärsin ap:n viestistä, että äiti ei syyttele ja järjen tasolla ymmärtää, että tytär ei koe samalla tavalla. Ei se silti surua poista eikä tee äidistä outoa. Ihan inhimmillistä ja ymmärrettävää.
Äiti ei siis tosiaan syyttele, kyselee vain silloin tällöin että koska niitä lapsia tulee. Esittää siis unohtaneensa mitä olen asiasta puhunut.
Ap
Mun mielestä tämä kuulostaa tosi törkeältä. Äitisi siis ohittaa sinut ja sinun tulevaisuudentoiveesi, arvosi ja päätöksesi täysin mitättöminä. Sinun pitäisi nyt ottaa asia vakavasti puheeksi äitisi kanssa, ja vaatia kunnioittamaan päätöstäsi.
Huomaa, että olet tottunut ottamaan vastuun äitisi tunnetiloista. Täälläkin puilustelet häntä, vaikka hän käyttäytyy jatkuvasti törkeästi ja mitätöivästi sinua kohtaan.
Ja minunkin mielestäni on ymmärrettävää tuntea surua, jos omat haaveet eivät toteudu. Fiksu ja kypsä aikuinen ei kuitenkaan syyllistä siitä muita ja osaa puhua surustaan niin, että taakka ei jää toiselle.
Äitisi sen sijaan syyllistää sinua tahallaan, ja sinä syyllistyt, koska niin sinut on kasvatettu.
No nyt meni todella pahasti metsään. Oikein rytinällä.
Äitini ei mitätöi minua millään lailla tässä tai muissakaan asioissa. Hän on sanonut että ymmärtää toisten olevan onnellisia lapsettomina, ja että sellaista elämää pitää elää mitä haluaa.
Enkä minä tunne syyllisyyttä vaan pahaa mieltä äitini puolesta. Sympatiseeraan hänen tunnettaan, en ole siitä vastuussa eikä hän vastuuta minulle sälytäkään.
Palstalla tietty on muotia se, ettei kenenkään toisen tunteet tai toiveet saa koskaan aiheuttaa itsessä mitään tunteita, koska minäminäminä.
Ap
Et nyt itse ilmeisesti hahmota asiaa, mutta överiksi on mennyt jo koska joudut tuntemaan pahaa mieltä äitisi toiveista. Se on sen merkki ettei äitisi osaa käsitellä itse omia ajatuksiaan ja haaveitaan ja haavojaan, vaan ne kaatuu sinun kannettavaksesi. Se on rajattomuutta ja kypsymättömyyttä, vaikka itse et sitä nyt näkisi tai myöntäisikään.
Ei se mitään rajattomuutta ole jos toivoo lapsenlapsia. Olet itse itsekäs ja ilkeä ihminen kun kiellät toisilta maailman luonnollisimman tunteen ja toiveen.
Velat täällä alapeukuttaa innolla! Miksi yleensä pyöritte vauva.fi palstalla, jos lasten hankkiminen on noin vastenmielistä? En itse pyöri esim autopalstoilla, kun autot eivät kiinnosta minua.
AIHE VAPAA. Saa keskustella ihan mistä vaan. (Ja kyllä, lapset ovat vastenmielisiä. Ja se saa olla mielipiteeni heistä.)
Eikö lähipiirissäsi ole kenelläkään lapsia? Ei sukulaisilla tai ystävillä, vai minkälaisessa vela-kuplassa elelet?
Alue: Aihe vapaa
Minkähänlaisten arvottomuuksien kanssa nyt lapsuuttaan viettävä sukupolvi kamppailee, kun isällä ja äidillä on aina jotain tärkeämpää sen kännykän kanssa? Ja tämä on aivan tosi, katselen usein äitejä, jotka selailevat kännykkää julkisissa liikennevälineissä sen sijaan, että olisivat kontaktissa sen lapsensa kanssa. Samoin leikkipuistossa lapset ovat täysin omillaan, kun vanhempi selailee puhelintaan.