Lue keskustelun säännöt.
Paha mieli siitä, miten kova paikka lapsettomuuteni on äidilleni.
17.08.2021 |
Ja myös anoppikokelaalle.
En voi sille mitään etten halua lapsia. Syitä on monia, pääasiallisesti koen että liikakansoitukseen osallistuminen on yksinkertaisesti liian itsekäs teko. Haluaisin haluta lapsia, haluaisin olla sellainen tyyppi joka ei tälläisiä asioita mieti.
Äitini on odottanut lisääntymistäni kuin kuuta nousevaa jo vuosia. Hänellä on jo lapsenlapsia, mutta kuulemma se ei ole sama kuin tyttären lapset. Olen kyllä kertonut hänelle ettemme miehen kanssa aio niitä hankkia, mutta viesti ei tunnu menevän jakeluun.
Tiedän ettei lapsettomuus ole kenenkään muun asia kuin minun ja mieheni, mutta silti poden oudolla tavalla huonoa omatuntoa siitä etten halua jälkeläisiä. 100% siksi, että se on äidilleni niin suuri asia. Myös miehen äiti odottaa lapsenlapsia, ja tuntuu pitävän minua syypäänä lapsettomuusajatukseen. Tosiasiassa poikansa haluaa lapsia yhtä vähän kuin minäkin.
Oli pakko päästä purkamaan tätä johonkin. Miten te muut velat, onko ollut jotain tuntemuksia siitä miten omat vanhemmat suhtautuvat päätökseen?
Kommentit (468)
Vierailija kirjoitti:
Aika loukkaavaa myös veljellesi ja hänen lapsilleen. Ovat jotenkin toisissijaisia lapsenlapsia? Keskittyisi olemassa oleviin lapsenlapsiin ja olisi kiitollinen. Äitisi pitäisi kasvaa aikuiseksi ja elää omaa elämäänsä. Sano suorat sanat ja anna sen jälkeen asian olla.
Oma äitini on yrittänyt puuttua joka ikiseen asiaan elämässäni ulkonäöstäni lähtien. Olen itse pistänyt selvät rajat sille, että minun elämääni ja valintoihini ei puututa, eikä niistä ole myöskään sopivaa huomautella jatkuvasti negatiiviseen sävyyn. Ei se helppoa tai kivaa ollut, mutta välttämätöntä ja uskon että äitinikin ymmärtää sen nykyään. Tai ainakin pitää mölyt mahassaan, ajattellahan sitä saa mitä haluaa.
En jaksa tästä enää jauhaa. En ole missään vaiheessa sanonut että minun hypoteettiset lapseni olisivat äidilleni tärkeämpiä kuin veljeni lapset.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on kans ihan kakkelia, että pojan lapset eivät ole sama. Huono asenne äidilläsi.
Olen itse henkisesti varautunut siihen ettei lastenlapsia tule. En haluaisi pakottaa lastani lisääntymään takiani. Ei kyllä ole mitään vinkkiä tai muuta sinulle antaa, jotta äiti ymmärtäisi kohtuuttomuutensa.
Äitini palvoo veljeni lapsia. Kyse on enemmän siitä, että hän omien sanojensa mukaan voisi olla suoremmin apuna ja tukena kun lapsen äiti olisi oma tytär eikä miniä. Vaikka siis on paljon mukana veljen lasten elämässä.
Ap
Tutkitusti tyttöjen äidit saavat olla läheisempiä lastenlasten kanssa, koska poikien lapsia saavat hoitaa enemmän miniän oma äiti kuin anoppi.
Yhden lapsen äitinä, minusta äitisi on vain nyt itsekäs, hänestä olisi kiva saada sekaantua enemmän. Hänellä sentään on lapsenlapsia. Minulle ei tule lainkaan, ja sen on kovempi paikka. Tavallaan kaikki työ suvun jatkuvuudelle on turhaa, kaikki lapseni eteen tekemä on hyödyttänyt vain häntä, ei sukua eikä jatkuvuutta. Taidan etsiä suvun perinnölle toisenkin osoitteen ja ehkä hyväntekeväisyyden.
”Saavat hoitaa lapsia”…. Hah
Nykyään isovanhemmat ei halua hoitaa. Meillä ei kummatkaan ole koskaan sekuntiakaan hoitaneet, leikkineet, viettäneet aikaa lastemme kanssa. Kerta kahteen vuoteen tapaavat 15min. Nämä itsekläät isovanhemmat vain matkailee ja golfaa…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua mitä hän valittaa, kun hänellä on jo lapsenlapsia. Onpas törkeää pojan lapsille että tyttären lapset on tärkeämpiä! Olisi nyt panostanut mummosuhdetta niihin ketkä on jo olemassa. Muutenkin kuulostaa vähän että äitisi elää omaa elämäänsä sinun kauttasi. Syyllistyt ihan turhaan. Oma äitini on ihan samanlainen manipuloija, vaikka ei sekuntiakaan haluaisi lastenlastensa kanssa edes viettää jos niitä olisi. Niitä nyt vaan pitää olla että voi esitellä valokuvia sukulaisille.
Eivät ole tärkeämpiä. Selvitin tätä jo parissa viestissä. On eri asia olla mummo oman tyttären lapsille kuin miniän lapsille. Se ei liity lasten tärkeyteen mitenkään.
Äiti on siis todellakin hyvässä suhteessa lapsenlapsiinsa, ja paljon heidän kanssaan tekemisissä. Vielä töissä ollessaan vaihtoi työvuoronsakin sen mukaan miten lapset tarvitsivat hoitajaa.
Ap
Eihän äitisi ole mummo vain miniän lapsille, vaan OMAN POJAN lapsille. Toistelet kuin papukaija äitisi rajattomia toiveita.
Mutta tee ihmeessä niin, jos kerran koet, että asiassa ei ole minkäänlaista ongelmaa ja et halua mitenkään kyseenalaistaa äitisi toimintaa.
Jää vain arvoitukseksi, miksi teit tämän aloituksen.
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on, että ihmiselle ei tule huono omatunto siitä, että tekee mielestään eettisesti oikein. Aapeen ongelma on jossain muualla. Ehkä siinä, ettei hän olekaan varma, onko oikein ”olla osallistumatta liikakansoitukseen” tai onko se tässä edes tärkein huomioitava asia. Tai ehkä edes siitä, ettei hän halua lapsia.
Aapeen ei pidä syyttää ongelmastaan äitiään tai anoppiaan. Hän on ihan itse vastuussa omista päätöksistään ja siitä, tekevätkö ne hänet onnelliseksi.
Olen varma päätöksestäni enkä koe siitä huonoa omatuntoa, oikeastaan päinvastoin.
Tunnen silti surua äitini puolesta, sillä ymmärrän hyvin hänenkin toiveensa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi hänellä on jo lapsenlapsia.
Nuoret eivät ymmärrä, miten valtava kaipuu isoäideille tulee lapsenlapsiin. Monelm se täyttää lähes koko heidä.n elämänsä.
Oletteko kuulleet, mitä isäidit puhuvat keskenään. Yleensä paljon lapsenlapsista. Siinä porukassa lapsenlapseton on jää syrjään.
En ole vielä isovanhempi-iässä. Lapset asuu koton vielä. Mutta fiilaan jo.
Tuo on niin totta. Meitä on viiden hklön naisporukka, jotka kokoonnumme harvakseltaan. Yhdellä meistä ei ole lapsia, eikä lastenlapsia ja tuntuu, että hän jää porukan ulkopuolelle. Välillä tuntuu tosi kurjalta edes puhua lasten perheistä hänen ollessaan paikalla. Puhumme kyllä muustakin, kirjoista, elokuvista jne, mutta lopulta keskustelu kääntyy myös kuulumisiin ja lasten perheet ovat keskiössä. Minkä ikäisiä lastenlapsia on, mitä harrastavat, yökyläilyistä, katsotaan kuvia jne.
Tuntuu hämmetävälle kun mulla on äiti jota ei kiinnosta mun lapset tai minä tippakaan. Ehkä viisi vuotta mennyt kun viimeksi kuulin äidistä ja tänä aikana on syntynyt lapsikin jonka ristiäisiin äitini ja isäni ei viitsineet tulla. Heitä ei kiinnosta tippakaan. Eivät halua pitää mitään yhteyttä. Tällaisia tunnekylmiä isovanhempia on myös joille lapsenlapset aivan evvk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
</p>
<p>Kaikki toivoni on tuossa yhdessä lapsessa, joka haluaisi omia lapsia. En tiedä, osaisinko olla samalla tavalla mummo adoptoiduille lapsille. En siis tiedä. Tuntuu kaukaiselta, sillä en tunne ainuttakaan perhettä, jossa olisi adoptiolapsia. Se yksi lapsi, joka ei lapsenlapsia halua, saa toki olla lapsia haluamatta, mutta sisälläni olen pettynyt.[/quote kirjoitti:Kahden adoptoidun lapsen mummona tämä särähti korvaani. Jos mahdollista, nämä lapset ovat minulle biologisia lapsenlapsiakin rakkaampia, kun tiedän, miten suuri onni heidän saamisensa vanhemmilleen oli.
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, älä
keksi tekoselityksiä haluttomuudellesi tuottaa suvulle jälkeläistä. Noin suuri päätös syntyy varhain, nyt yrität vain löytää sille syyn. Älä halveeraa suvun naisia tuputtamalla tuollaista. Kiinalaisillakaan ei enää ole yhden lapsen politiikkaa.
Aivan. Sinä tiedät varmasti paremmin tuntemattoman ihmisen syyt lapsettomuuteen. :D
En tiedä millainen ihminen kokee sen halveeraamiseksi jos joku ottaa puheeksi liikakansoituksen. Ehkä sulla on huono omatunto?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä lapsipakottajahullu tänne nyt eksyi? Samansuuntaisia viestejä minuutin välein muka eri näkökulmista siitä miten lapsen hankkimatta jättäminen on maailman suurin itsekkyyden teko ja virhe. Rauhoitu nyt hyvä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua mitä hän valittaa, kun hänellä on jo lapsenlapsia. Onpas törkeää pojan lapsille että tyttären lapset on tärkeämpiä! Olisi nyt panostanut mummosuhdetta niihin ketkä on jo olemassa. Muutenkin kuulostaa vähän että äitisi elää omaa elämäänsä sinun kauttasi. Syyllistyt ihan turhaan. Oma äitini on ihan samanlainen manipuloija, vaikka ei sekuntiakaan haluaisi lastenlastensa kanssa edes viettää jos niitä olisi. Niitä nyt vaan pitää olla että voi esitellä valokuvia sukulaisille.
Eivät ole tärkeämpiä. Selvitin tätä jo parissa viestissä. On eri asia olla mummo oman tyttären lapsille kuin miniän lapsille. Se ei liity lasten tärkeyteen mitenkään.
Äiti on siis todellakin hyvässä suhteessa lapsenlapsiinsa, ja paljon heidän kanssaan tekemisissä. Vielä töissä ollessaan vaihtoi työvuoronsakin sen mukaan miten lapset tarvitsivat hoitajaa.
Ap
Eihän äitisi ole mummo vain miniän lapsille, vaan OMAN POJAN lapsille. Toistelet kuin papukaija äitisi rajattomia toiveita.
Mutta tee ihmeessä niin, jos kerran koet, että asiassa ei ole minkäänlaista ongelmaa ja et halua mitenkään kyseenalaistaa äitisi toimintaa.
Jää vain arvoitukseksi, miksi teit tämän aloituksen.
Tietenkin jäi arvoitukseksi, kun heität sekaan omia kummallisia tulkintojasi etkä edes yritä ymmärtää mistä on kyse.
Lapsenlapset ovat toki äidin pojan lapsia, ja hänen silmäteriään. Kyllä sinunkin täytyy silti ymmärtää että on eri asia olla läsnä esimerkiksi vauva-aikana, kun lastenlasten äiti on lähisukua vs. ei verisukua ollenkaan. Vaikka lapsenlapset olisivatkin yhtä rakkaita ja tärkeitä. Tästä on tutkimuksiakin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äitini on vauva- ja lapsihullu. Itse en ole omia lapsia halunnut ja nyt kun bonustyttäreni lisääntyi, ei asia hetkauta minua mitenkään. Sen sijaan äitini on innoissaan tästäkin vauvasta. Ei kaikki halua isovanhemmaksi, varsinkaan jos ei ole halunnut edes vanhemmaksi. Eri asia varmaan niillä, jotka olisivat halunneeet lapsia, mutta eivät saaneet, silloin suru lapsenlapsettomuudestakin on varmasti suuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on, että ihmiselle ei tule huono omatunto siitä, että tekee mielestään eettisesti oikein. Aapeen ongelma on jossain muualla. Ehkä siinä, ettei hän olekaan varma, onko oikein ”olla osallistumatta liikakansoitukseen” tai onko se tässä edes tärkein huomioitava asia. Tai ehkä edes siitä, ettei hän halua lapsia.
Aapeen ei pidä syyttää ongelmastaan äitiään tai anoppiaan. Hän on ihan itse vastuussa omista päätöksistään ja siitä, tekevätkö ne hänet onnelliseksi.
Olen varma päätöksestäni enkä koe siitä huonoa omatuntoa, oikeastaan päinvastoin.
Tunnen silti surua äitini puolesta, sillä ymmärrän hyvin hänenkin toiveensa.
Ap
Itseänikin joskus harmittaa äitini puolesta etten ole tekemässä hänestä mummoa, vaikka hän on sitä odottanut jo teini-iästäni asti.
Kuitenkin hän _itse lapsia hankkineena_ on vastuussa ymmärtää, että lapset eivät ole tässä maailmassa hänen toiveitaan toteuttamassa. Äiti voi kehitellä päässään unelmaelämän ja unelmalapsen, joka tekee hänen kannaltaan vain ideaaleja päätöksiä ja jonka elämä palvelee lapsen itsensä sijaan äitiä. Jos lapsi kokee syyllistyyttä siitä, ettei näitä äidin unelmia voi toteuttaa, äidin ja lapsen suhde ei ole ihan terve.
Äitiäsi saa tottakai harmittaa se, ettet hanki lapsia, mutta hänen ei kuulu purkaa sitä sinulle noilla ohimenevillä syyllistävillä ja manipuloivilla huomautuksillaan. Jotka btw näyttävät tehoavan, kun tätä asiaa näin paljon mietit. Hän voisi purkaa tuntojaan vaikka ystävilleen, miehelleen tai terapeutilleen, mutta sinulle huomauttelu on vallankäyttöä ja syyllistämistä, vaikka miten pukisi sen herttaiseen huolehtimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tulee syyllinen olo siitäkin, että sisareni haluaisi suuren perheen, mutta hänellä on rakenteellinen vika ja lapsen saanti on erittäin vaikeaa ellei mahdotonta. Tuntuu, että äidin lisäksi nyt siskoni halveksii minua, vaikkei mitään varmuutta ole, että minäkään voisin saada lapsia vaikka haluaisin ja yrittäisin. No ikää on jo niin paljon, että on muutenkin myöhäistä. Onneksi Suomessa ei saa sijaissynnyttää laillisesti, muuten olisivat varmasti painostaneet minut tekemään siskolle lapsen tai mieluummin monta.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee syyllinen olo siitäkin, että sisareni haluaisi suuren perheen, mutta hänellä on rakenteellinen vika ja lapsen saanti on erittäin vaikeaa ellei mahdotonta. Tuntuu, että äidin lisäksi nyt siskoni halveksii minua, vaikkei mitään varmuutta ole, että minäkään voisin saada lapsia vaikka haluaisin ja yrittäisin. No ikää on jo niin paljon, että on muutenkin myöhäistä. Onneksi Suomessa ei saa sijaissynnyttää laillisesti, muuten olisivat varmasti painostaneet minut tekemään siskolle lapsen tai mieluummin monta.
- enkä tietenkään olisi suostunut sijaissynnyttämään ja siinä olisi mennyt välit lopullisesti. t.sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vähemmän kouluttautunut, sitä ahtaampi se elämänsisältö on. Itse olen arvostanut valtavasti kouluttautumista ja ammattiani, joten olen hankkinut vain yhden lapsen. Puolisoni tapasin vasta 29-vuotiaana, joten en enää mummoiässä halunnut pitkää pikkulapsiarkea.
Tyttäreni on 33-vuotias ja halunnee puolisonsa kanssa lapsen tai lapsia, mutta hänen miehellään on jo lapsi edellisestä liitosta, joten mikään pakkopulla se lapsi ei ole. En ole itse edes kysynyt heidän lastentekoaikeistaan. Tiedän, että lapsetonkin elämä voi olla huikea. Voi matkustella ja työskennellä vapaasti. Parisuhde kukoistaa aivan eri tavalla. Sukulaisilla kuitenkin on lapsia paljon, joten yksi päivä kirkuvien lasten kanssa vie viimeisetkin halut perhe-elämään.
Hankkikaa koira ja pukekaa sille sitten kravatti jos on miespuolinen ja rusetti jos on tyttö.
Toiset ihmiset eivät määrää lasten hankkimista, joiden elämä vaatii 24/7 hoidon periaatteessa ikuisesti. Ei se vastuu ainakaan siihen 18-vuotispäivään lopu. Useimmat isovanhemmat ovat läsnä vain sukujuhlissa, jos niissäkään, joten määräysvalta on kyllä perheellä itsellään.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai se harmittaa jos vuosimiljoonia tällä pallolla sinnitellyt sukulinja sammuu yhden ihmisen tyhmyyden vuoksi.
Trololoo.
Saavat hiillostaa ja vaatia, mutta se ei vaikuta suunnitelmiini. Elän elämää prioriteettieni mukaan enkä koe tarvetta miellyttää edes vanhempiani. He ovat tehneet aikoinaan omat valintansa - nyt minä puolestani teen omani.
Hankkikaa niitä mukuloita niin pääsette tuostakin vaivasta.
Mies kuitenkin pian lähtee lisääntymään muualle oli hän sitten tällä hetkellä mitä mieltä tahansa.
Erittäin moni ajattelee noin kuin ap:n äiti. Oma anoppi kailotti kovaan ääneen että ”miniän lapset ei ole oikeita lapsenlapsia” (oma poika on niiden isä mutta aina puhuu termillä miniän lapset), samaan hengenvetoon ilmoitti ettei sitten mitenkään auta miniän lasten hoidossa. Ei ole pitänyt mitään yhteyttä koskaan, ei käy synttäreillä, jouluna tms.
Anopin tytär sai sitten lapsen jota anoppi hoiti ja palvoi ja tyätärtään hyysäsi. Tämä meni näin 10v ajan ja sitten tuli välirikko tyttäreen.
Nyt ei ole anopilla sit yhtään lastenlasta elämässä. Me oltiin se 10v täysin yksin ilman kontaktia emmekä todellakaan ”ota takaisin” nyt tuollaista paskaisovanhempaa.