Lue keskustelun säännöt.
Paha mieli siitä, miten kova paikka lapsettomuuteni on äidilleni.
17.08.2021 |
Ja myös anoppikokelaalle.
En voi sille mitään etten halua lapsia. Syitä on monia, pääasiallisesti koen että liikakansoitukseen osallistuminen on yksinkertaisesti liian itsekäs teko. Haluaisin haluta lapsia, haluaisin olla sellainen tyyppi joka ei tälläisiä asioita mieti.
Äitini on odottanut lisääntymistäni kuin kuuta nousevaa jo vuosia. Hänellä on jo lapsenlapsia, mutta kuulemma se ei ole sama kuin tyttären lapset. Olen kyllä kertonut hänelle ettemme miehen kanssa aio niitä hankkia, mutta viesti ei tunnu menevän jakeluun.
Tiedän ettei lapsettomuus ole kenenkään muun asia kuin minun ja mieheni, mutta silti poden oudolla tavalla huonoa omatuntoa siitä etten halua jälkeläisiä. 100% siksi, että se on äidilleni niin suuri asia. Myös miehen äiti odottaa lapsenlapsia, ja tuntuu pitävän minua syypäänä lapsettomuusajatukseen. Tosiasiassa poikansa haluaa lapsia yhtä vähän kuin minäkin.
Oli pakko päästä purkamaan tätä johonkin. Miten te muut velat, onko ollut jotain tuntemuksia siitä miten omat vanhemmat suhtautuvat päätökseen?
Kommentit (468)
Sisäsyntyisesti äiti tietää, että on iso riski , että pojan lapset eivät ole biologisia lapsenlapsia. Siksi tytärten lapset ovat läheisempiä naisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Miten te muut velat..."
Miten velka liittyy tähän millään tavalla???
Luuletko olevasi hauskakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen lisääntymisvietti herää 5kympin tienoilla joten siihen kannattaa varautua.
Aika harvoilla noin myöhään. Mies laskee paraikaa kuukausia sterkka-aikaan.
Enkä minä tiedä miten siihen varautuisin jos noin kävisikin. Suhteessa voi tulla ero muistakin syistä. Kumpikin on vapaa lähtemään koska vain, ei sitä etukäteen kannata murehtia.
Ap
Kyllä moni mies herää lapsiajatukseen vasta vähän myöhemmin , heillä kun on siihen mahdollisuus.
Sinun ei silti pidä varautua siihen mitenkään, koska et itse aidosti lasta halua.
Eri asia on ne , jotka miehen takia eivät hanki lasta , vaikka haluaisivat.
Niitä tapauksia on monta, jossa mies hankkii ne lapset vanhempana toisen, nuoremman, naisen kanssa.
Jos itse haluaa lapsen ja toinen ei, pitää erota ja etsiä samanmielinen.
Vierailija kirjoitti:
Keskity omaan elämääsi, et ole vastuussa muiden tunteista
Itsekkyys on voimissaan nykyaikana.
Vierailija kirjoitti:
Sisäsyntyisesti äiti tietää, että on iso riski , että pojan lapset eivät ole biologisia lapsenlapsia. Siksi tytärten lapset ovat läheisempiä naisille.
Jaa. Minä taas en anna juurikaan arvoa niille vanhemmille, jotka pitävät lapsiaan sukupuoliperusteisista syistä eriarvoisina. Anoppi on meillä se ”läheisempi” mummo ja ihanan rakastava onkin, vaikka myös tyttärellään onkin lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroin äidilleni jo kaksikymppisenä etten aio hankkia omia lapsia, olen nyt 41, joten hänellä on ollut parikymmentä vuotta aikaa tottua asiaan. Olen myös aseksuaali, transsukupuolinen ja vapaaehtoisesti seurustelematon sinkku, joten se on ehkä myös osaltaan poistanut paineita kohdaltani. Luulen että vanhemmilleni on ollut kovempi pala se, että avioituneet pikkuveljeni eivät myöskään ole hankkimassa lapsia (toisen vaimo tosin on todennäköisesti myös kroonisen fyysisen sairauden vuoksi kykenemätön saamaan lapsia, mutta eivät halua yrittääkään), mutta veljilläni on ainakin kissoja, joita vanhempani ottavat välillä hoitoon ja puhuvatkin niistä "karvaisina lapsenlapsina jotka tulevat mummolaan lomailemaan", tosin vain sukulaisille (suvussa tosi monella kissoja niin ymmärtävät miten nekin ovat oikeasti perheenjäseniä).
Silloin kun isovanhemmat olivat elossa, heidän suunnaltaan lisääntymiseen oli paljon enemmän paineita, mutta heidän poistuttuaan muut sukulaiset ovat olleet ihan ok asian suhteen. Serkuistakin vain yksi on toistaiseksi lisääntynyt vaikka ihan aikuisia ovat hekin.
Aika loukkaavaa myös veljellesi ja hänen lapsilleen. Ovat jotenkin toisissijaisia lapsenlapsia? Keskittyisi olemassa oleviin lapsenlapsiin ja olisi kiitollinen. Äitisi pitäisi kasvaa aikuiseksi ja elää omaa elämäänsä. Sano suorat sanat ja anna sen jälkeen asian olla.
Oma äitini on yrittänyt puuttua joka ikiseen asiaan elämässäni ulkonäöstäni lähtien. Olen itse pistänyt selvät rajat sille, että minun elämääni ja valintoihini ei puututa, eikä niistä ole myöskään sopivaa huomautella jatkuvasti negatiiviseen sävyyn. Ei se helppoa tai kivaa ollut, mutta välttämätöntä ja uskon että äitinikin ymmärtää sen nykyään. Tai ainakin pitää mölyt mahassaan, ajattellahan sitä saa mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskity omaan elämääsi, et ole vastuussa muiden tunteista
Itsekkyys on voimissaan nykyaikana.
Ap:n äiti se tässä itsekäs on. Pitäiskö mummon mieliksi alkaa vastentahtoisesti lisääntymään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs, jos mielesi muuttuu 4-kymppisenä ja on jo myöhäistä hankkia lapsia?
Entäs jos mieli muuttuu 4-kymppisenä ja on jo myöhäistä hankkiutua eroon hankituista lapsista?
😱
Tuossa tilanteessa lastensuojelu auttaa😱😱😱😱😱😱😱😱😱.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiasia on, että ihmiselle ei tule huono omatunto siitä, että tekee mielestään eettisesti oikein. Aapeen ongelma on jossain muualla. Ehkä siinä, ettei hän olekaan varma, onko oikein ”olla osallistumatta liikakansoitukseen” tai onko se tässä edes tärkein huomioitava asia. Tai ehkä edes siitä, ettei hän halua lapsia.
Aapeen ei pidä syyttää ongelmastaan äitiään tai anoppiaan. Hän on ihan itse vastuussa omista päätöksistään ja siitä, tekevätkö ne hänet onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha tuntea mitään syyllisyyttä. Todella outo suhtautuminen äidilläsi, varsinkin kun niitä lapsenlapsia jo on.
Miten ihmeessä se on outo suhtautuminen äidiltä, jos hänen elämänsä suurin onni on ollut lapsi ja hän on surullinen sen takia, että hänestä tuntuu, että tytär jää jostain mahtavasta paitsi? Tottakai hän on surullinen. Sillä äidillä on oikeus kokea sitä surua.
Ymmärsin ap:n viestistä, että äiti ei syyttele ja järjen tasolla ymmärtää, että tytär ei koe samalla tavalla. Ei se silti surua poista eikä tee äidistä outoa. Ihan inhimmillistä ja ymmärrettävää.
Äiti ei siis tosiaan syyttele, kyselee vain silloin tällöin että koska niitä lapsia tulee. Esittää siis unohtaneensa mitä olen asiasta puhunut.
Ap
Mun mielestä tämä kuulostaa tosi törkeältä. Äitisi siis ohittaa sinut ja sinun tulevaisuudentoiveesi, arvosi ja päätöksesi täysin mitättöminä. Sinun pitäisi nyt ottaa asia vakavasti puheeksi äitisi kanssa, ja vaatia kunnioittamaan päätöstäsi.
Huomaa, että olet tottunut ottamaan vastuun äitisi tunnetiloista. Täälläkin puilustelet häntä, vaikka hän käyttäytyy jatkuvasti törkeästi ja mitätöivästi sinua kohtaan.
Ja minunkin mielestäni on ymmärrettävää tuntea surua, jos omat haaveet eivät toteudu. Fiksu ja kypsä aikuinen ei kuitenkaan syyllistä siitä muita ja osaa puhua surustaan niin, että taakka ei jää toiselle.
Äitisi sen sijaan syyllistää sinua tahallaan, ja sinä syyllistyt, koska niin sinut on kasvatettu.
No nyt meni todella pahasti metsään. Oikein rytinällä.
Äitini ei mitätöi minua millään lailla tässä tai muissakaan asioissa. Hän on sanonut että ymmärtää toisten olevan onnellisia lapsettomina, ja että sellaista elämää pitää elää mitä haluaa.
Enkä minä tunne syyllisyyttä vaan pahaa mieltä äitini puolesta. Sympatiseeraan hänen tunnettaan, en ole siitä vastuussa eikä hän vastuuta minulle sälytäkään.
Palstalla tietty on muotia se, ettei kenenkään toisen tunteet tai toiveet saa koskaan aiheuttaa itsessä mitään tunteita, koska minäminäminä.
Ap
Et nyt itse ilmeisesti hahmota asiaa, mutta överiksi on mennyt jo koska joudut tuntemaan pahaa mieltä äitisi toiveista. Se on sen merkki ettei äitisi osaa käsitellä itse omia ajatuksiaan ja haaveitaan ja haavojaan, vaan ne kaatuu sinun kannettavaksesi. Se on rajattomuutta ja kypsymättömyyttä, vaikka itse et sitä nyt näkisi tai myöntäisikään.
Ei se mitään rajattomuutta ole jos toivoo lapsenlapsia. Olet itse itsekäs ja ilkeä ihminen kun kiellät toisilta maailman luonnollisimman tunteen ja toiveen.
Velat täällä alapeukuttaa innolla! Miksi yleensä pyöritte vauva.fi palstalla, jos lasten hankkiminen on noin vastenmielistä? En itse pyöri esim autopalstoilla, kun autot eivät kiinnosta minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eivät vaan kykene äidiksi. Mennään omien kykyjen mukaan eikä vaadita mahdottomia.
Äitisi siis kuitenkin on jo isoäiti? En usko että pettymys on hänelle niin suuri kuin luulet. Selitä hänelle asian hyvät puolet - hän saa hemmotella niitä muita lapsenlapsia niin paljon kuin jaksaa ja testamentata kaiken heille. Ei tarvitse pelätä, että pyöräytät sittenkin tusinan lisää perillisiä sukuun.
Itseäni on syyllistänyt (sairauksien takia vain osittain vapaaehtoisesta) lapsettomuudesta oma sisko. Kiva käydä kylässä sukulaisella, kun siellä perhetuttava selittää siskon lapsille kuinka hänen lapsensa voivat olla näille "kummiserkkuja", aivan kuin olisi hirveä onnettomuus ettei lapsilla ole serkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on kans ihan kakkelia, että pojan lapset eivät ole sama. Huono asenne äidilläsi.
Olen itse henkisesti varautunut siihen ettei lastenlapsia tule. En haluaisi pakottaa lastani lisääntymään takiani. Ei kyllä ole mitään vinkkiä tai muuta sinulle antaa, jotta äiti ymmärtäisi kohtuuttomuutensa.
Äitini palvoo veljeni lapsia. Kyse on enemmän siitä, että hän omien sanojensa mukaan voisi olla suoremmin apuna ja tukena kun lapsen äiti olisi oma tytär eikä miniä. Vaikka siis on paljon mukana veljen lasten elämässä.
Ap
Tutkitusti tyttöjen äidit saavat olla läheisempiä lastenlasten kanssa, koska poikien lapsia saavat hoitaa enemmän miniän oma äiti kuin anoppi.
Yhden lapsen äitinä, minusta äitisi on vain nyt itsekäs, hänestä olisi kiva saada sekaantua enemmän. Hänellä sentään on lapsenlapsia. Minulle ei tule lainkaan, ja sen on kovempi paikka. Tavallaan kaikki työ suvun jatkuvuudelle on turhaa, kaikki lapseni eteen tekemä on hyödyttänyt vain häntä, ei sukua eikä jatkuvuutta. Taidan etsiä suvun perinnölle toisenkin osoitteen ja ehkä hyväntekeväisyyden.
Täällä myös yksi samaa asiaa sureva. Ikää pian 34 ja mies löytyy, mutta lapsia ei. Myöskään kahdella sisaruksellani ei ole lapsia.
Äitini ei ole koskaan ilmaissut asiaa suoraan, mutta lapsenlapsi olisi varmasti hänelle iso asia. Olen pahoillani ettei minusta ole siihen. Tiedän, etten ole vanhemmilleni mitään velkaa, mutta suren silti. Olen ollut kova syyllistymään ja syyllistämään itseäni jo lapsesta lähtien. Siitä kai tämäkin tunne juontuu.
Voi ap, älä keksi tekoselityksiä haluttomuudellesi tuottaa suvulle jälkeläistä. Noin suuri päätös syntyy varhain, nyt yrität vain löytää sille syyn. Älä halveeraa suvun naisia tuputtamalla tuollaista. Kiinalaisillakaan ei enää ole yhden lapsen politiikkaa.
Lapsenlapsen saamisen evääminen voi olla paras KOSTO ikinä. Vallankäyttöä. Äiti oli tyranni - nyt on sinun vuorosi...
Huijaat itseäsi miettimällä maailman väestölukua.
Minullakin on paha mieli ja olen 10. Äiti kyllä sanoi, että ei enää tässä iässä saisi olla paha mieli, että se on pikkulasten hommaa.
"Miten te muut velat..."
Miten velka liittyy tähän millään tavalla???