Lue keskustelun säännöt.
Paha mieli siitä, miten kova paikka lapsettomuuteni on äidilleni.
17.08.2021 |
Ja myös anoppikokelaalle.
En voi sille mitään etten halua lapsia. Syitä on monia, pääasiallisesti koen että liikakansoitukseen osallistuminen on yksinkertaisesti liian itsekäs teko. Haluaisin haluta lapsia, haluaisin olla sellainen tyyppi joka ei tälläisiä asioita mieti.
Äitini on odottanut lisääntymistäni kuin kuuta nousevaa jo vuosia. Hänellä on jo lapsenlapsia, mutta kuulemma se ei ole sama kuin tyttären lapset. Olen kyllä kertonut hänelle ettemme miehen kanssa aio niitä hankkia, mutta viesti ei tunnu menevän jakeluun.
Tiedän ettei lapsettomuus ole kenenkään muun asia kuin minun ja mieheni, mutta silti poden oudolla tavalla huonoa omatuntoa siitä etten halua jälkeläisiä. 100% siksi, että se on äidilleni niin suuri asia. Myös miehen äiti odottaa lapsenlapsia, ja tuntuu pitävän minua syypäänä lapsettomuusajatukseen. Tosiasiassa poikansa haluaa lapsia yhtä vähän kuin minäkin.
Oli pakko päästä purkamaan tätä johonkin. Miten te muut velat, onko ollut jotain tuntemuksia siitä miten omat vanhemmat suhtautuvat päätökseen?
Kommentit (468)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha tuntea mitään syyllisyyttä. Todella outo suhtautuminen äidilläsi, varsinkin kun niitä lapsenlapsia jo on.
Miten ihmeessä se on outo suhtautuminen äidiltä, jos hänen elämänsä suurin onni on ollut lapsi ja hän on surullinen sen takia, että hänestä tuntuu, että tytär jää jostain mahtavasta paitsi? Tottakai hän on surullinen. Sillä äidillä on oikeus kokea sitä surua.
Ymmärsin ap:n viestistä, että äiti ei syyttele ja järjen tasolla ymmärtää, että tytär ei koe samalla tavalla. Ei se silti surua poista eikä tee äidistä outoa. Ihan inhimmillistä ja ymmärrettävää.
Äiti ei siis tosiaan syyttele, kyselee vain silloin tällöin että koska niitä lapsia tulee. Esittää siis unohtaneensa mitä olen asiasta puhunut.
Ap
Mun mielestä tämä kuulostaa tosi törkeältä. Äitisi siis ohittaa sinut ja sinun tulevaisuudentoiveesi, arvosi ja päätöksesi täysin mitättöminä. Sinun pitäisi nyt ottaa asia vakavasti puheeksi äitisi kanssa, ja vaatia kunnioittamaan päätöstäsi.
Huomaa, että olet tottunut ottamaan vastuun äitisi tunnetiloista. Täälläkin puilustelet häntä, vaikka hän käyttäytyy jatkuvasti törkeästi ja mitätöivästi sinua kohtaan.
Ja minunkin mielestäni on ymmärrettävää tuntea surua, jos omat haaveet eivät toteudu. Fiksu ja kypsä aikuinen ei kuitenkaan syyllistä siitä muita ja osaa puhua surustaan niin, että taakka ei jää toiselle.
Äitisi sen sijaan syyllistää sinua tahallaan, ja sinä syyllistyt, koska niin sinut on kasvatettu.
No nyt meni todella pahasti metsään. Oikein rytinällä.
Äitini ei mitätöi minua millään lailla tässä tai muissakaan asioissa. Hän on sanonut että ymmärtää toisten olevan onnellisia lapsettomina, ja että sellaista elämää pitää elää mitä haluaa.
Enkä minä tunne syyllisyyttä vaan pahaa mieltä äitini puolesta. Sympatiseeraan hänen tunnettaan, en ole siitä vastuussa eikä hän vastuuta minulle sälytäkään.
Palstalla tietty on muotia se, ettei kenenkään toisen tunteet tai toiveet saa koskaan aiheuttaa itsessä mitään tunteita, koska minäminäminä.
Ap
Et nyt itse ilmeisesti hahmota asiaa, mutta överiksi on mennyt jo koska joudut tuntemaan pahaa mieltä äitisi toiveista. Se on sen merkki ettei äitisi osaa käsitellä itse omia ajatuksiaan ja haaveitaan ja haavojaan, vaan ne kaatuu sinun kannettavaksesi. Se on rajattomuutta ja kypsymättömyyttä, vaikka itse et sitä nyt näkisi tai myöntäisikään.
Ei se mitään rajattomuutta ole jos toivoo lapsenlapsia. Olet itse itsekäs ja ilkeä ihminen kun kiellät toisilta maailman luonnollisimman tunteen ja toiveen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs, jos mielesi muuttuu 4-kymppisenä ja on jo myöhäistä hankkia lapsia?
Lapsia ei kannata hankkia ns. varmuuden vuoksi, jos niitä ei oikeasti halua. Tuttu pariskunta päätti tehdä näin ja saivat nopeassa tahdissa kolme lasta. Kyllä he lapsistaan huolehtivat asianmukaisesti ulkoapäin katsottuna mutta varsinkin pariskunnan naisen kanssakäyminen lastensa kanssa oli jäykkää, kylmää ja väkinäistä. Nainen myös valitti joka välissä siitä, kuinka mitään ei voi tehdä ilman lapsia eikä mihinkään omiin menoihin pääse, koska on lapsia.
Myös suvussa oli tapaus, jossa mies halusi lasta ja nainen ei niinkään mutta hankkivat kuitenkin sen yhden lapsen "ennen kuin ikää tulee lisää". Hyvin lapsesta huolehdittiin mutta tästäkin naisesta näkyi päällepäin tietynlainen väkinäisyys. Onneksi ymmärsivät jättää lapsiluvun yhteen.
Anteeksi nyt, mutta mikä sinä olet muiden vanhemmuutta arvostelemaan? Ja vielä jotain äidin ”väkinäistä” olemusta? Olipa oksettava kommentti. Käy sääliksi näitä sun tuttavaperheitä. Minä rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta maailmassa mutta voisin silti kuvitella, että joku voisi kirjoitella juuri minusta tuohon sävyyn. Johtuen siitä, että tietyssä seurassa saatan vaikuttaa äitiyttäni toteuttavana ”vaikealta” siitä syystä, että lähipiirissä on paljon ihmisiä, jotka tiesivät, etten halunnut lapsia. Sellaisen kuitenkin lopulta useamman mutkan kautta päädyimme saamaan ja olen tästä erittäin kiitollinen ja iloinen. Joidenkin seurassa minulla on vain olo, että he oikein kieli pitkällä vieressä odottavat ensimmäistä ”entisen velan” hermoromahdusta ja suurta avautumista siitä, miten tämä oli virhe ja siksi oloni on epämukava heidän seurassaan lapsen kanssa.
Ja kyllä, lapset rajoittavat elämää tietyllä tavalla. Siitä on ihan ok mainita ilman, että se osottaisi jotain suurta katumusta.
Pointti tässä on se, että olit vela tai et, ei kellään pitäisi olla oikeutta syynätä toisen äitiyttä tuolla tavalla ja tehdä omia päätelmiä. Eri asia jos lapsista vaikka näkee, että niitä on lyöty ja kaikki kotona on huonosti.
Aloittajalle: anna itsellesi vapaus tehdä omat päätöksesi ja luovu suosiolla syyllisyyden taakasta. Siihen ei ole mitään syytä. Olet vastuussa vain omasta elämästäsi. Äidilläsi sitä paitsi on jo lapsenlapsia, joten tilanne ei edes ole hänen osaltaan mitenkään ”katastrofaalinen”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha tuntea mitään syyllisyyttä. Todella outo suhtautuminen äidilläsi, varsinkin kun niitä lapsenlapsia jo on.
Miten ihmeessä se on outo suhtautuminen äidiltä, jos hänen elämänsä suurin onni on ollut lapsi ja hän on surullinen sen takia, että hänestä tuntuu, että tytär jää jostain mahtavasta paitsi? Tottakai hän on surullinen. Sillä äidillä on oikeus kokea sitä surua.
Ymmärsin ap:n viestistä, että äiti ei syyttele ja järjen tasolla ymmärtää, että tytär ei koe samalla tavalla. Ei se silti surua poista eikä tee äidistä outoa. Ihan inhimmillistä ja ymmärrettävää.
Äiti ei siis tosiaan syyttele, kyselee vain silloin tällöin että koska niitä lapsia tulee. Esittää siis unohtaneensa mitä olen asiasta puhunut.
Ap
Mun mielestä tämä kuulostaa tosi törkeältä. Äitisi siis ohittaa sinut ja sinun tulevaisuudentoiveesi, arvosi ja päätöksesi täysin mitättöminä. Sinun pitäisi nyt ottaa asia vakavasti puheeksi äitisi kanssa, ja vaatia kunnioittamaan päätöstäsi.
Huomaa, että olet tottunut ottamaan vastuun äitisi tunnetiloista. Täälläkin puilustelet häntä, vaikka hän käyttäytyy jatkuvasti törkeästi ja mitätöivästi sinua kohtaan.
Ja minunkin mielestäni on ymmärrettävää tuntea surua, jos omat haaveet eivät toteudu. Fiksu ja kypsä aikuinen ei kuitenkaan syyllistä siitä muita ja osaa puhua surustaan niin, että taakka ei jää toiselle.
Äitisi sen sijaan syyllistää sinua tahallaan, ja sinä syyllistyt, koska niin sinut on kasvatettu.
No nyt meni todella pahasti metsään. Oikein rytinällä.
Äitini ei mitätöi minua millään lailla tässä tai muissakaan asioissa. Hän on sanonut että ymmärtää toisten olevan onnellisia lapsettomina, ja että sellaista elämää pitää elää mitä haluaa.
Enkä minä tunne syyllisyyttä vaan pahaa mieltä äitini puolesta. Sympatiseeraan hänen tunnettaan, en ole siitä vastuussa eikä hän vastuuta minulle sälytäkään.
Palstalla tietty on muotia se, ettei kenenkään toisen tunteet tai toiveet saa koskaan aiheuttaa itsessä mitään tunteita, koska minäminäminä.
Ap
Et nyt itse ilmeisesti hahmota asiaa, mutta överiksi on mennyt jo koska joudut tuntemaan pahaa mieltä äitisi toiveista. Se on sen merkki ettei äitisi osaa käsitellä itse omia ajatuksiaan ja haaveitaan ja haavojaan, vaan ne kaatuu sinun kannettavaksesi. Se on rajattomuutta ja kypsymättömyyttä, vaikka itse et sitä nyt näkisi tai myöntäisikään.
Ei se mitään rajattomuutta ole jos toivoo lapsenlapsia. Olet itse itsekäs ja ilkeä ihminen kun kiellät toisilta maailman luonnollisimman tunteen ja toiveen.
Tunteet ja toiveet ovat eri asia kuin esittää niitä siihen rajaan asti että AP joutuu kokemaan pahaa mieltä kun ei voi äitinsä haaveita täyttää! Törkeäksi jutun tekee sekin että hänellä on jo lapsenlapsia, mutta kun pitäisi vielä saada niitä AP:lta.
Minä joudun hyväksymään sen tosiseikan, ettei minusta tule koskaan isoäitiä. Tämä siksi, että ainoa tyttäreni on vammainen. Nämä ovat asioita, jotka aiheuttavat välillä laivoissa oloa. Elämä vain nyt on tälläistä, eli ei auta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulta kysyttäisiin mitä asioita toivoisin lapsilleni, niin lista olisi seuraavanlainen:
- hyvä terveys ja elämäntavat
- mieleinen koulutus ja ammatti
- hyvä työpaikka josta riittävät palkkatulot elämän kustantamiseen, taloudellisesti vakaa elämä
- hyvä ja kunnollinen puoliso
- (terveitä) lapsia
- hyviä ystäviä ja muita tärkeitä ihmissuhteita
- ei mielenterveysongelmia, ei kiusaamista, ei huumeita, ei rikoksiaNämä toivomukset siksi, että omassa elämässäni onni koostuu näistä asioista, ja onnellista elämää haluaisin myös lapsilleni.
MUTTA. Ymmärrän täysin, että lapseni tekevät omat valintansa elämässään ja heillä on siihen täysi oikeus, enkä aio painostaa tai ahdistaa heitä. Toivon vain, että ovat tyytyväisiä ja elävät onnellisen ja itselleen hyvän ja merkityksellisen elämän.
Olisi aivan ihanaa saada lapsenlapsia, mutta elän omaa elämääni enkä aio vaatia lapsiani olemaan sen ainoana sisältönä ja tuottamaan minulle lisää sisältöä, se on minun omalla vastuullani.
Ihan hyviä juttuja, mutta toivottavasti et esitä tuollaista listaa lapsillesi, edes saatesanoilla että "toki teette kuitenkin omat ratkaisunne."
Enkös juuri todennut etten aio painostaa enkä ahdistaa? Lapseni ovat vielä pieniä, joten mikään näistä ei ole ajankohtaista. Saahan sitä äiti lapsiaan katsellessaan toivoa että ovat onnellisia elämässään. He itse sitten tekevät ratkaisunsa, ja tuen heitä joka tilanteessa.
Jos haluavat elää omasta tahdostaan lapsettomana tai sinkkuna, niin se on ok. Jos haluavat puolison ja/tai lapsia, niin toivottavasti saavat haluamansa. Jos ovat onnettomia, niin kyllä se äitiä harmittaa ja surettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kerran ap tuollaisen aloituksen teit niin jollain tasolla itsekin tajuat että äitisi yrittää kävellä emotionaalisesti ylitsesi. Tai se tietty raja on ylitetty, kun kerran koet pahaa mieltä - niin ei pitäisi olla jos molemmat osaavat kunnioittaa ja pitää rajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulta kysyttäisiin mitä asioita toivoisin lapsilleni, niin lista olisi seuraavanlainen:
- hyvä terveys ja elämäntavat
- mieleinen koulutus ja ammatti
- hyvä työpaikka josta riittävät palkkatulot elämän kustantamiseen, taloudellisesti vakaa elämä
- hyvä ja kunnollinen puoliso
- (terveitä) lapsia
- hyviä ystäviä ja muita tärkeitä ihmissuhteita
- ei mielenterveysongelmia, ei kiusaamista, ei huumeita, ei rikoksiaNämä toivomukset siksi, että omassa elämässäni onni koostuu näistä asioista, ja onnellista elämää haluaisin myös lapsilleni.
MUTTA. Ymmärrän täysin, että lapseni tekevät omat valintansa elämässään ja heillä on siihen täysi oikeus, enkä aio painostaa tai ahdistaa heitä. Toivon vain, että ovat tyytyväisiä ja elävät onnellisen ja itselleen hyvän ja merkityksellisen elämän.
Olisi aivan ihanaa saada lapsenlapsia, mutta elän omaa elämääni enkä aio vaatia lapsiani olemaan sen ainoana sisältönä ja tuottamaan minulle lisää sisältöä, se on minun omalla vastuullani.
Ihan hyviä juttuja, mutta toivottavasti et esitä tuollaista listaa lapsillesi, edes saatesanoilla että "toki teette kuitenkin omat ratkaisunne."
Enkös juuri todennut etten aio painostaa enkä ahdistaa? Lapseni ovat vielä pieniä, joten mikään näistä ei ole ajankohtaista. Saahan sitä äiti lapsiaan katsellessaan toivoa että ovat onnellisia elämässään. He itse sitten tekevät ratkaisunsa, ja tuen heitä joka tilanteessa.
Jos haluavat elää omasta tahdostaan lapsettomana tai sinkkuna, niin se on ok. Jos haluavat puolison ja/tai lapsia, niin toivottavasti saavat haluamansa. Jos ovat onnettomia, niin kyllä se äitiä harmittaa ja surettaa.
Hyvä niin sitten. :) Hieman vaan soitti häläreitä. -sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs, jos mielesi muuttuu 4-kymppisenä ja on jo myöhäistä hankkia lapsia?
Lapsia ei kannata hankkia ns. varmuuden vuoksi, jos niitä ei oikeasti halua. Tuttu pariskunta päätti tehdä näin ja saivat nopeassa tahdissa kolme lasta. Kyllä he lapsistaan huolehtivat asianmukaisesti ulkoapäin katsottuna mutta varsinkin pariskunnan naisen kanssakäyminen lastensa kanssa oli jäykkää, kylmää ja väkinäistä. Nainen myös valitti joka välissä siitä, kuinka mitään ei voi tehdä ilman lapsia eikä mihinkään omiin menoihin pääse, koska on lapsia.
Myös suvussa oli tapaus, jossa mies halusi lasta ja nainen ei niinkään mutta hankkivat kuitenkin sen yhden lapsen "ennen kuin ikää tulee lisää". Hyvin lapsesta huolehdittiin mutta tästäkin naisesta näkyi päällepäin tietynlainen väkinäisyys. Onneksi ymmärsivät jättää lapsiluvun yhteen.
Ympäristöä tulkitaan aina omien näkökulmien kautta, kuten sinä tässä.
Vierailija kirjoitti:
Entäs, jos mielesi muuttuu 4-kymppisenä ja on jo myöhäistä hankkia lapsia?
Entäs jos mieli muuttuu 4-kymppisenä ja on jo myöhäistä hankkiutua eroon hankituista lapsista?
😱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama. Asiaahan vaikeuttaa, että olen ainut lapsi.
Äiti on aina vihjaillut, että haluaa lapsenlapsen. Vetoaa aina siihen, että ei hänkään halunnut lapsia aluksi mutta kun muutti mielensä niin elämä olikin ihanaa. (itse muistan lapsuudesta juurikin sen, että lapsi ei saanut näkyä, eikä kuulua ja ilmeisesti mun syntymä myöskin tappoi vanhempieni parisuhteen)
Mulla on mt-ongelmia ja koen, että olisi itsekästä hankkia lapsi. Oma elämä on jo tarpeeksi vaikeaa ilmankin. Olisi lapselle epäreilua, että äiti on työtön ja masentunut.
Lisäksi mieheni ei halua lapsia, eli näin +30v pitäisi vielä erota ja ehtiä etsimään uusi mies.
Tavallaan haluaisin yhden lapsen mutta uskon, että se olisi täydellinen katastrofi.
Vierailija kirjoitti:
Joskus valkoinen valhe on paikallaan. Esim kerrot että kyse on terveydellisestä esteestä.
En näe tuollaiselle mitään syytä. Tuntuisi oudolta ottaa vastaan lohdutuksia tahattomasta lapsettomuudesta, kun oikeasti en lapsia halua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua mitä hän valittaa, kun hänellä on jo lapsenlapsia. Onpas törkeää pojan lapsille että tyttären lapset on tärkeämpiä! Olisi nyt panostanut mummosuhdetta niihin ketkä on jo olemassa. Muutenkin kuulostaa vähän että äitisi elää omaa elämäänsä sinun kauttasi. Syyllistyt ihan turhaan. Oma äitini on ihan samanlainen manipuloija, vaikka ei sekuntiakaan haluaisi lastenlastensa kanssa edes viettää jos niitä olisi. Niitä nyt vaan pitää olla että voi esitellä valokuvia sukulaisille.
Eivät ole tärkeämpiä. Selvitin tätä jo parissa viestissä. On eri asia olla mummo oman tyttären lapsille kuin miniän lapsille. Se ei liity lasten tärkeyteen mitenkään.
Äiti on siis todellakin hyvässä suhteessa lapsenlapsiinsa, ja paljon heidän kanssaan tekemisissä. Vielä töissä ollessaan vaihtoi työvuoronsakin sen mukaan miten lapset tarvitsivat hoitajaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Totta kai se harmittaa jos vuosimiljoonia tällä pallolla sinnitellyt sukulinja sammuu yhden ihmisen tyhmyyden vuoksi.
Vuosimiljoonia? Nykyihminen kehittyi noin 300 000 vuotta sitten.
Onhan se toki sääli, että dinosaurukset kuolivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän apn äiti selkeästi mitätöi kun "vahingossa" aina "unohtaa" mitä ap on aiemmin lapsiasiasta puhunut ja tuo asian uudelleen esille. Äiti ei tunnusta ja hyväksy apn ajatuksia ja käsityksiä ja kokeilee aina nollaamalla että josko ajatusmaailma olisi muuttunut.
Kypsempi tapa äidiltä olisi kysyä esimerkiksi että vieläkö olet sitä mieltä että ei lapsia. Jos kerran pitää udella. Eikä esittää että asiasta ei ole puhuttu selkeästi aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama. Asiaahan vaikeuttaa, että olen ainut lapsi.
Äiti on aina vihjaillut, että haluaa lapsenlapsen. Vetoaa aina siihen, että ei hänkään halunnut lapsia aluksi mutta kun muutti mielensä niin elämä olikin ihanaa. (itse muistan lapsuudesta juurikin sen, että lapsi ei saanut näkyä, eikä kuulua ja ilmeisesti mun syntymä myöskin tappoi vanhempieni parisuhteen)
Mulla on mt-ongelmia ja koen, että olisi itsekästä hankkia lapsi. Oma elämä on jo tarpeeksi vaikeaa ilmankin. Olisi lapselle epäreilua, että äiti on työtön ja masentunut.
Lisäksi mieheni ei halua lapsia, eli näin +30v pitäisi vielä erota ja ehtiä etsimään uusi mies.
Tavallaan haluaisin yhden lapsen mutta uskon, että se olisi täydellinen katastrofi.
Meinasin kirjottaa jo aloitukseen että onko kokemuksia niiltä, jotka ovat ainoita lapsia ja veloja. Mulla on sentään tosiaan se lohtu että sisarukset hoitavat lisääntymisen.
Ap
Ei tässä muuta ongelmaa ole kuin että ap on vielä pahasti kesken itsenäistymisessä ja aikuistumisprosessissa.
Kiinni äidissään. Ja äidillä lie sama vika: takertuu lapseensa.
Ihminen päättää lisääntymisasiat itse.
Ei ole nuppi kunnossa jos jaksaa jauhaa tuosta somessa.
Päätös tehdään ja sen kanssa eletään, ei sitä tarvitse silloin ajatella ja puolustella jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä muuta ongelmaa ole kuin että ap on vielä pahasti kesken itsenäistymisessä ja aikuistumisprosessissa.
Kiinni äidissään. Ja äidillä lie sama vika: takertuu lapseensa.
Ihminen päättää lisääntymisasiat itse.
Olen ihan itsenäinen ihminen, kiitos kysymyksestä. Siitä huolimatta että olen aikuinen, olen myös läheisissä väleissä perheeni ja sukulaisteni kanssa.
Melko epätyypillistä suomalaiselle, tiedän. Täällä pitää erakoitua johonkin mökkiin puolison kanssa ellei ole romani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos on iso lapsikatras ja ei yhtään lasten lasta niin kannattaisi katsoa peiliin ja miettiä, että mikä lasten lapsuudessa meni pieleen. Meitä on 8 ja yhdelläkään ei ole lapsia. Lapsuus oli kamalaa. Isä täysi juoppo ja äiti täysi uhriutuva narsisti. Isä kuoli 2015 täytenä juoppona ja äiti edelleen uhriutuva narsisti. En ole ollut yhteydessä. Muu perhe ilmeisesti hyppelehtii edelleen äidin mukana. Lasten lapsia painosti kaikkia tekemään, mutta miksi tehdä kun kaikki ollaan niin traumatisoituneita? Kahdella on puolisot ja me muut ollaan ikisinkkuja. Neljä on muuttanut ulkomaille ja rakentanut elämää siellä.
Lapsia ei kannata hankkia jos on itsellä ollut huono lapsuus. Aivan sama mitä omat vanhemmat lässyttävät. He elävät omaa elämäänsä ja lapset omaansa. Itseä ärsyttää suunnattomasti ne vanhemmat naiset jotka jauhavat lapsen lapsistaan tai lapsen lapsettomuudestaan. Hankkisivat oman elämän.
Minä puhun mielelläni lastenlapsistani.
En mielestäni jauha ja olen varovainen etten kyllästytä ketään .
Mutta kyllä minulla on oma elämä ja lastenlapset kuuluvat siihen yhtenä osana.
En kyllä tajua mitä hän valittaa, kun hänellä on jo lapsenlapsia. Onpas törkeää pojan lapsille että tyttären lapset on tärkeämpiä! Olisi nyt panostanut mummosuhdetta niihin ketkä on jo olemassa. Muutenkin kuulostaa vähän että äitisi elää omaa elämäänsä sinun kauttasi. Syyllistyt ihan turhaan. Oma äitini on ihan samanlainen manipuloija, vaikka ei sekuntiakaan haluaisi lastenlastensa kanssa edes viettää jos niitä olisi. Niitä nyt vaan pitää olla että voi esitellä valokuvia sukulaisille.