Miksi vielä 80-luvulla oltiin hoikkia, vaikka silloin ei terveydestä ja ruoasta tiedetty niin paljon kuin nykyään?

En ymmärrä tätä menneisyyden laihuuden ihannointia. Olin minäkin lapsuudessani 2000-luvun alussa laiha, koska vanhemmilla oli parempaa tekemistä kuin huolehtia lastensa ruokkimisesta. Muuta en sitten muistakaan noilta ajoilta kuin nälän, heikotuksen ja aivosumun.

Liikuttiin,pyöräiltiin.Ihanin aika 80 luku.Palveluita käytettiin ei säästelty,töitä oli.En tiedä ruokakulttuuria,nakareil tuli käytyä.Eikä lihavia oltu.Rafloissa..elänän ihaninta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikuttiin enemmän, syötiin vähemmän. Maailman helpoin arvoitus. Paitsi niille 99% lihavista, jotka on varmoje että heidän lihavuutensa joutuu sairauksista tai geeneistä.

No niinhän se johtuukin. Ihminen tuppaa geenejensä vuokai lihomaan jos ruokaa on rajattomasti tarjolla.

* geenien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Mietin myös että ainakin joskus 90-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alussa oli tavoitteena olla tosi laiha, ei siis hoikkuus tai varsinkaan minkäänlainen muodokkuus riittänyt vaan sellaisia anorektisen teinin näköisiä ihailtiin. Ainoastaan rinnat sai olla isot, ei edes takapuoli kuten nykyään.

Tuollaista vartalotyyppiä on tosi vaikea saavuttaa ja ylläpitää, ja monella sellaista lapsuudessaan/nuoruudessaan tavoitelleella voi olla kehittynyt aika vinksahtaneita keho- ja ruokailukäsityksiä, jotka sitten myöhemmin kostautuvat syömishäiriöinä yms. vaikka jossain vaiheessa olisikin saanut päässyt lahelle tuollaista "ihannevartaloa". Lisääntyneet epäterveelliset herkut kaupoissa, isommat annoskoot ja vähemmän aktiivinen elämäntapa sitten tukevat lihomista, kun on jo häiriintynyt suhde ruokaan ja omaan kehoon. Myös medialla (ja sosiaalisella medialla sitten vähän myöhemmin) on varmaan ollut haitallinen vaikutus.

Ehkä 80-luvulla asenteet esim. ruokaa ja eri vartalotyyppejä kohtaan ovat olleet kuitenkin hieman tervehenkisemmät kuin sitten 10 tai 20 vuotta myöhemmin? Tämä on tosiaan vain oma mielipiteeni, mutta uskon että tuo äärimmäisyyksiin mennyt laihuuden ihannointi ja tavoittelu on monelle ollut haitallinen. Moni tämän päivän ylipainoisista on kuitenkin jossain vaiheessa elämäänsä ollut hoikempi.

Lisään vielä että kyllä edelleen hoikkuus/ns. normaalipaino on se normi, jota pidetään tavallisena ja johon pyritään, ja kaikissa ikäluokissa on edelleen paljon hoikkia ja normaalipainoisia ihmisiä. Edelleen ylipainoiset huomioidaan negatiivisesti, eikä ylipainoisuudesta siis ole tullut mitään uutta normia. Lisäksi myös aiempina vuosikymmeninä on toki ollut ylipainoisiakin ihmisiä, ei kaikki ennenkään olleet hoikkia.

On siis aikamoista liioittelua nuo "ennen oltiin laihoja ja nyt läskejä" paheksumiset. Omien lasten kouluissa ja päiväkodeissakaan en ole nähnyt yhteensä kuin pari vähän isompikokoista lasta monen vuoden aikana, eikä hekään siis olleet mitään lihavia. Sama kokemus myös omissa opinnoissa ja työelämässä, että suurin osa kohtamistani ihmisistä on ollut normaalipainoisia tai lähellä normaalipainoa, monet myös hyvinkin hoikkia/laihoja.

Esim. meillä oli 6 henkiselle perheelle 300g jauheliha ihan tarpeeksi. Joka paikkaan mentiin kävellen tai pyörällä. Ei ollu passivoivia tv:tä saatika nettiä. Lapset leikki ulkona kaiket päivät.

Kasarilla sai Shell Simpukasta annoksen simpukankuorella.

Kermainen Sienikeitto oli parasta, mitä tiedettiin. Oliivit maistui ensin pahalta. Raastepöytä oli taivas.

Muistan vielä 5 pennin karkit. Oli ylellisyyttä jos pystyi ostamaan kahdella markalla karkkia. Yleensä oli se markka kerran viikossa.

Ja TV:stä ei todellakaan tullut yhtään mitään. Siksi lapset lähtivät ulos leikkimään, pelaamaan pallopelejä jne. Oikeastaan koko ajan liikuttiin johonkin suuntaan. 

Minusta on ihan kamalaa, että vanhemmat ostavat lapsille esim. sähköpotkulautoja tms. Ei tarvitse enää edes koulumatkaa kävellä, kun mennään noilla.

Seisovista pöydistä nautittiin vain hotelleissa ja laivamatkoilla. Ei muualla. Töissäkin ruokalassa emännät säännöstelivät annokset ja perunoita piti pyytää erikseen lisää, jos kaipasi. Tätä oli tämän vuosituhannen alkuun.

Sitten tulivat seisovat pöydät joka puolelle syömäpaikkoihin. Ja jälki on sen mukaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikuttiin enemmän, syötiin vähemmän. Maailman helpoin arvoitus. Paitsi niille 99% lihavista, jotka on varmoje että heidän lihavuutensa joutuu sairauksista tai geeneistä.

Outoja nämä geenit. Nuori synnyttämätön nainen 20-35 v on pullea ja höpöttää geeneistä. Saman henkilön äiti, isä jne ovat hoikkia. Ihmeellistä on geenien maailma.

Mutaatioita tapahtuu koko ajan, niinhän koronakin tekee, miksei siis geenit. Ne ikivanhat metsästys- ja keräilygeenit ovat muuttuneet markettigeeneiksi parilla nuoremmalla sukupolvella. 

Ai että 80-luvulla syötiin vähemmän? Ihmisten energiantarve on ollut silloin samalla tasolla, kuin nykyisin. Silloin elettiin kulutusjuhlaa, eikä lamasta ollut vielä tietoakaan. Ruokakulttuuri oli muuttunut monipuolisempaan ja kansainvälisempään suuntaan jo edellisellä vuosikymmenellä, vaikka pula-ajan eläneet ihmiset vielä elivätkin säästeliäästi ja noudattivat entisiä tottumuksiaan.

Mikä on muuttunut? Peruselintarvikkeisiin ei ole tullut, eikä tule mitään uutuuksia. Kaikki uudet tuotteet ovat sokeri-rasva-vehnäjauhosekoituksia, makeita välipaloja, eineksiä, puolivalmisteita, jälkiruokia, juomia alkoholilla ja ilman. Mainonnan vaikutus ihmisten käyttäytymiseen on suuri. Se painottuu nykyisin siihen, että arkena kaikilla on valtava kiire joka paikkaan, eikä ehditä laittaa ruokaa, saati syödä sitä rauhassa, kun pitää treenata ja kuskata lapsia treeneihin. Tähän kohtaan tarjotaan eineksiä ja välipaloja. Toinen asia mainonnassa on herkuttelu. Herkkuja mainostetaan mielikuvilla, hidastetulla kuvauksella, ja siitä luodaan kuva, että sitä täytyy harrastaa arjen kiireen keskellä, tai ystävien tapaamisissa, joissa on ihan pakko olla sipsejä, karkkeja ym. "hyvää".

Ja sitten on se raadollinen puoli, että isolla osalla ihmisistä on rahasta niin tiukkaa, että joutuu miettimään, mistä aineksista saa halvimmalla eniten ruokaa. Terveellisyys jää siinä toiseksi.

Sen nyt pitäisi olla jokaiselle selvää, että laihtuakseen ihmisellä on oltava vahva motivaatio siihen. Ympäristön vttuilulla ja ivaamisella muutosta ei tule.

Vierailija kirjoitti:

Seisovista pöydistä nautittiin vain hotelleissa ja laivamatkoilla. Ei muualla. Töissäkin ruokalassa emännät säännöstelivät annokset ja perunoita piti pyytää erikseen lisää, jos kaipasi. Tätä oli tämän vuosituhannen alkuun.

Sitten tulivat seisovat pöydät joka puolelle syömäpaikkoihin. Ja jälki on sen mukaista.

Tilastojen mukaan tosin lihavuusepidemia käynnistyi jo 80-luvun puolivälissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikuttiin enemmän, syötiin vähemmän. Maailman helpoin arvoitus. Paitsi niille 99% lihavista, jotka on varmoje että heidän lihavuutensa joutuu sairauksista tai geeneistä.

Outoja nämä geenit. Nuori synnyttämätön nainen 20-35 v on pullea ja höpöttää geeneistä. Saman henkilön äiti, isä jne ovat hoikkia. Ihmeellistä on geenien maailma.

Mutaatioita tapahtuu koko ajan, niinhän koronakin tekee, miksei siis geenit. Ne ikivanhat metsästys- ja keräilygeenit ovat muuttuneet markettigeeneiksi parilla nuoremmalla sukupolvella. 

Olet vahingossa oikeilla jäljillä kun vedit metsästäjä-keräilijä-geenit keskusteluun mukaan, mutta niiden merkitys on kylläkin juuri päinvastainen kuin ilmeisesti kuvittelet. Metsästäjä-keräilijöiden kylläisyyttä ja rasvan varastointia säätelevät geenit nimittäin ovat virittyneet niin että silloin kun ruokaa on, sitä syödään niin paljon kuin sitä on koska seuraavasta ateriasta ei ole varmuutta. Pitkänlinjan maanviljelykulttuureissa taas elimistö on sopeutunut siihen että ruokaa on tasaisemmin saatavilla joten ahtamiselle ei ole tarvetta. Tästä syystä Suomessakin idässä lihotaan nykyään helpommin kuin lännessä, koska siellä metsäsuomalaisten geenit elävät vahvoina kun taas lännessä on enemmän meren takaa tulleita maanviljelijägeenejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikuttiin enemmän, syötiin vähemmän. Maailman helpoin arvoitus. Paitsi niille 99% lihavista, jotka on varmoje että heidän lihavuutensa joutuu sairauksista tai geeneistä.

Outoja nämä geenit. Nuori synnyttämätön nainen 20-35 v on pullea ja höpöttää geeneistä. Saman henkilön äiti, isä jne ovat hoikkia. Ihmeellistä on geenien maailma.

Joo. Ehdottomasti liikakilot johtuu geeneistä. Ei suinkaan grillimakkarasta, irtokarkeita, sipseistä ja siideristä.

Ruoka oli yksinkertaisempaa ja ns roskaruokaa vähemmän.  Ei juotu energiajuomia eikä makukahveja. 

1980-luvulla ei ollut kehopositiivisuutta ja lihavuus oli stigma, joten sosiaalinen kontrolli toimi paremmin.

Olin 80-luvulla ylipainoinen, mutta nyt normaalipainoinen.

Arkiliikunnan määrä.

Vähemmän päätetyötä.

Vähemmän ruutuaikaa.

Pienemmät annoskoot ruokaillessa.

Eikäse muuten ole niin, että 1980-luvulla olisi "tiedetty vähemmän terveydestä", siihen aikaan valtaosa kansasta uskoi ravitsemusoppeihin eli tiesi, että liikkumattomuus, rasva ja sokeri ovat epäterveellisiä ja lihottavat.

Kaikenlaisia huhaa-teorioita karppaamisista ja ihmedieeteistä oli kylläkin vähemmän ja se on minusta viides syy sille, miksi ylipaino on lisääntynyt. Ei enää uskota simppeliä ohjetta siitä, että kalorinsaanti miinus kulutus on se asia, joka lihottaa. Sen sijaan, että vähennetään kalorien saantia ja lisätään kulutusta, kuvitellaan, että saa syödä mitä haluaa, kunhan kyttää kelloa tai lopettaa viljat.

Olin kesätöissä uimarannalla. Fillaroin joka aamu 8 km, toiset 8 takas.

Koko työvuoron tein jotain. Poimin roskia, haravoin, maalasin ja olin peökästään ulkona.

Viikonloput oltiin pihatöissä. Puutarhaa ja myöhemmin marjametsässä

Silloin ei käytetty kevyttuotteita jotka ovat erittäin haitaksi ihmisille. Olen 55 mies ja kaikki arvot tosi hyvät eikä lääkityksiä. Älkää käyttäkö margariinejä sun muita joutavia öljyjä.