Miksi vielä 80-luvulla oltiin hoikkia, vaikka silloin ei terveydestä ja ruoasta tiedetty niin paljon kuin nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkuja syötiin vähemmän. Muistan omasta lapsuudesta 80- ja 90-luvulta, että karkkia, sipsejä ja muita herkkuja ei syöty arkipäiväisesti, paitsi niissä harvoissa lihavissa perheissä. Karkkia ehkä saatiin keskimäärin yhtenä päivänä viikossa, eivätkä ne olleet isoja mättöpusseja kuten nykyään. Oli sellainen käsite kuin karkkipäivä ja siitä varmaan myös Lauantaipussi sai nimensä. Silloin oli kaupoissa hylly mihin herkkuja laitettiin. Nyt niille on omat pitkät käytävät kaupoissa ja kassoilla lisäksi pienemmät.

Kyllä. Onkohan karkkipäivän käsitettä enää olemassa ollenkaan?

Karkkipäivähän tarkoittaa, että karkkia pitäisi syödä viikottain. Miksi ihmeessä niin usein?

Miksi se pitäisi olla viikoittain? Voithan halutessasi pitää karkkipäivän vaikka vuosittain, vai vaikkapa vain karkausvuosina.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään jatkuva viikonlopputissuttelu oluella ja sidukalla alkaa siinä 15-vuotiaana, 80-luvulla odotettiin sinne 18-vuotiaaksi. Toki satunnaisia ottoja oli teininä jo ennen 18v.

Omalla luokallani oli porukkaa, jotka aloittivat dokaamisen yläasteella 80-luvun puolivälissä. Itse odotin 20-vuotiaaksi asti.

Kyllä ymmärrettiin ihan riittävästi. Mietipäs tuota aloitustasi uudelleen, sehän kuulostaa jo typerältä kysymykseltä.

Rahat oli tiukalla, eikä juuri ollut pikaruokaloita saati voltteja. Eikä paljon ollut sellaisia koukuttavia ruokia, joissa on paljon rasvaa ja sokeria.

Vierailija kirjoitti:

Rahat oli tiukalla, eikä juuri ollut pikaruokaloita saati voltteja. Eikä paljon ollut sellaisia koukuttavia ruokia, joissa on paljon rasvaa ja sokeria.

Carrols, pizzeriat, nämä veti nuoria kasarilla.

vm-71

Elintarvikkeisiin oli varaa, eikä tarjolla huonoja ruokia kaupoissa niinkuin nykyään.

Oli sokeria, eikä glukoosi- ja fruktoosisiirappia. Sokerikin oli lähinnä vain jälkiruuissa. Siirappia on nykyään kaikessa.

Sara Forsberg kommentoi tänään iltsikassa käyttäneensä 11 tuntia päivässä somessa. 

Ei kukaan katsonut telkkaa 11 tuntia päivässä 80-luvulla.

Mitä väliä oikeesti tuolla edes on?

Ei oo silta pois , laita vaikka silmät kiinni.

Ennemmin nautin elämästäni kun kituutan kun joku kani. Elämästä kai tulee nauttiakin, ei vaan suorittaa sinun jatkuvaa diettiäsi.

Ei ollut pika- eikä naposteluruokaa, vaan säännöllinen ateriarytmi. Annoskoot olivat pieniä, ravintoloissa käytiin harvoin. Ei woltattu ruokaa kotiin.

Herkkuja ostettiin harvoin. Usein vain synttäreillä sai karkkia, sipsiä ja limpsaa. Muistan lapsuudesta, että lauantaisin saunan jälkeen sai lasin jaffaa. 

Vierailija kirjoitti:

Herkkuja ostettiin harvoin. Usein vain synttäreillä sai karkkia, sipsiä ja limpsaa. Muistan lapsuudesta, että lauantaisin saunan jälkeen sai lasin jaffaa. 

Muistan, kun lapsena etsittiin ulkoa pulloja, että voisi ostaa karkkia. Tosiaan herkkuja ei juurikaan ollut, varsinkaan karkkia tai limuja. Äiti leipoi ehkä kerran kuussa ja jaffaa sai lähinnä ripulitautisena. Meillä äiti teki itse viininmarjamehua, sitä toki sai juoda.

Pikkukaupungissa/taajamassa oli aivan normaalia kulkea pari kilometriä kouluun pienestä asti kävellen tai pyörällä. 

Saatettiin kävellä, juosta ja pyöräillä kymmeniä kilometrejä päivässä. Lisäksi kotityöt ja harrastukset. Ruoka oli kotiruokaa, ei mitään uppopaistettuja juttuja vaan keitettyjä rasvattomia lisukkeita. Proteiinin saanti oli vähäistä mutta ei meillä näyttäviä lihaksia ollutkaan. Läskiprosentti olematon ja kehot oli timmissä kunnossa. Tai oli kellä oli. Osalla oli myös anoreksiaa ja bulimiaa ja laihuus saattoi johtua myös siitä.

Lähiruokaa. Kalastettiin, eno toi hirvenlihaa. Perunoita ym omasta maasta. Mansikoita ja metsämarjoja pakastimesta ympäri vuoden. Ei limsoja eikä lisäaineita.

Monihan sen on täällä sanonut.

Elämä oli kertakaikkiaan hyvin erilaista.

Olen elänyt lapsuuteni eli alakouluiän 80-luvulla. Kaupasta ostettiin lauantaisin minulle ja veljelleni puoliksi 0,33 smurffilimu jonka siis jaoimme. Lisäksi saimme yleensä semmoisen pienen karkkipussin jakaa puoliksi, varmaan 120gr oli karkkeja. 

Koulun ja läksyjen jälkeen oli selvää että leikittiin pihalla. Vanhemmat ei tykänneet jos oltiin sisällä kavereiden kanssa, kaiketi siksi että tulee jotain sotkua sisälle. Pyöräiltiin jonnekin hengailemaan. Ei meillä ollut rahaa, eikä olisi ollut lupaa edes ostaa arkisin karkkia. Oltiin monta tuntia jossain menossa, leikittiin pihaleikkejä. Illalla kahdeksalta sisälle, iltapalalle ja nukkumaan. Kun kerran oltiin oltu kotona klo 16 syömässä päivällistä, siitä tuli ulkoilua 4 tuntia, siis aina,  joka ilta.

Ruutuajasta: me katsottiin kerran viikossa Ritari Ässää tai MacGyveria , eli tunti viikossa telkkua. Ei sieltä mitään tullutkaan, Simpsonit kun aikoinaan alkoi niin jakso viikossa tuli sitä.

Tietysti ei myös ollut niin paljoa lihottavia ruokia ja herkkuja. Olin varmaan 12 kun ostettiin kotiin ekaa kertaa sipsejä. Perusruokahan oli pottua ja lihakastiketta, eli ei nyt mitään terveysruokaa mutta hyötyliikuntahan oli jatkuvaa. 

Meidän äiti kävi naapurin rouvan kanssa kävelylenkeillä joka ilta. Jos joku lihoi, siitä kyllä juoruiltiin, se oli joteskin noloa. 

En ihannoi tuota aikaa, mutta toivoisin et nykylapsetkin vois kokea jotain tuollaista huoletonta tylsyyden tunnetta ennen kuin keksittiin sitten lopulta jotain kiinnostavaa tekemistä tai leikkiä.

En ole vertaillut rantakuvia, mutta uskon kyllä että ylipaino on nyt yleisempää kuin 80-luvulla.

Muistan lapsuudestani 80-luvulta, että silloin ihmiset arvioivat pitemmät (kuin nykyään) matkat järkeviksi taittaa kävellen tai pyörällä. Perheissä oli vain yksi auto yleensä, ja jos perheenisät olivat auton kanssa töissä, äidit kävivät keskustassa ruokaostoksilla pyörällä. Meidän naapurustossa tämä oli yleistä. Arki oli aktiivisempaa.

Lasten elämä oli päivittäistä ulkoilua. Ei silloin ollut mitään ruutua jota tuijottaa päivisin. Ei tv:stä tullut päivisin mitään. Lastenohjelmat tulivat aamuisin.