Apua, pelkään kuollakseni rabiesta!

Oi että, kohtalontovereita! Minulla nimittäin on myös vahva vakavien sairauksien pelko, joihin kuuluu rabies. Pelkoa on ruokkinut se, että äitini asuu maaseudulla ja pihapiirissään on vanhoja rakennuksia ja lepakoita on kesäisin paljon hänen pihapiirissään. Minulla on pelko päällä tällä hetkellä, että huomasin jalassani kaksi hyvin paljon kulmahampaita muistuttavaa jälkeä vierivieressä, joissa oli kuvunutta verta kerran herättyäni hänen luotaan. Paniikki iski heti päälle, koska ensimmäinen ajatukseni oli, että ne ovat lepakon puremajäljet, että nyt on lepakko purrut. Mutta sitten tein kaikkeni rauhoittuakseni ja järkeilläkseni asiaa. Ymmärsin, että lepakko ei ole millään voinut lentää niin alhaalla kuin polveni korkeudella(Olen lyhyt ihminen muutenkin) ja puraissut ilmasta ohimennen ilman, että olisin huomannut mitään. Plus jäljet eivät olleet mitenkään syvät, kun tarkastelin niitä, ihon pintakerros oli vain rikkoutunut, olivat naarmut, kun taas puremajäljessä ne olisivat olleet syvemmän, varsinkin lepakon terävillä naskalihampailla ne olisivat uponneet syvemmälle lihaani :D Tästä on nyt 2kk eikä ole oireitakaan ollut. Silti välillä pelko hiipii taas pintaan ja ihan itken, että, mitä jos :D Eli ymmärrän huolesi, se on kamala tunne!

Vierailija kirjoitti:

Oi että, kohtalontovereita! Minulla nimittäin on myös vahva vakavien sairauksien pelko, joihin kuuluu rabies. Pelkoa on ruokkinut se, että äitini asuu maaseudulla ja pihapiirissään on vanhoja rakennuksia ja lepakoita on kesäisin paljon hänen pihapiirissään. Minulla on pelko päällä tällä hetkellä, että huomasin jalassani kaksi hyvin paljon kulmahampaita muistuttavaa jälkeä vierivieressä, joissa oli kuvunutta verta kerran herättyäni hänen luotaan. Paniikki iski heti päälle, koska ensimmäinen ajatukseni oli, että ne ovat lepakon puremajäljet, että nyt on lepakko purrut. Mutta sitten tein kaikkeni rauhoittuakseni ja järkeilläkseni asiaa. Ymmärsin, että lepakko ei ole millään voinut lentää niin alhaalla kuin polveni korkeudella(Olen lyhyt ihminen muutenkin) ja puraissut ilmasta ohimennen ilman, että olisin huomannut mitään. Plus jäljet eivät olleet mitenkään syvät, kun tarkastelin niitä, ihon pintakerros oli vain rikkoutunut, olivat naarmut, kun taas puremajäljessä ne olisivat olleet syvemmän, varsinkin lepakon terävillä naskalihampailla ne olisivat uponneet syvemmälle lihaani :D Tästä on nyt 2kk eikä ole oireitakaan ollut. Silti välillä pelko hiipii taas pintaan ja ihan itken, että, mitä jos :D Eli ymmärrän huolesi, se on kamala tunne!

Lisään vielä, että tod.näk olen siis vain raapinut yöllä itseäni tms ja siksi raapaleet :D

Miksi pelkäät juuri rabiesta niin hirveästi?

Vierailija kirjoitti:

Oi että, kohtalontovereita! Minulla nimittäin on myös vahva vakavien sairauksien pelko, joihin kuuluu rabies. Pelkoa on ruokkinut se, että äitini asuu maaseudulla ja pihapiirissään on vanhoja rakennuksia ja lepakoita on kesäisin paljon hänen pihapiirissään. Minulla on pelko päällä tällä hetkellä, että huomasin jalassani kaksi hyvin paljon kulmahampaita muistuttavaa jälkeä vierivieressä, joissa oli kuvunutta verta kerran herättyäni hänen luotaan. Paniikki iski heti päälle, koska ensimmäinen ajatukseni oli, että ne ovat lepakon puremajäljet, että nyt on lepakko purrut. Mutta sitten tein kaikkeni rauhoittuakseni ja järkeilläkseni asiaa. Ymmärsin, että lepakko ei ole millään voinut lentää niin alhaalla kuin polveni korkeudella(Olen lyhyt ihminen muutenkin) ja puraissut ilmasta ohimennen ilman, että olisin huomannut mitään. Plus jäljet eivät olleet mitenkään syvät, kun tarkastelin niitä, ihon pintakerros oli vain rikkoutunut, olivat naarmut, kun taas puremajäljessä ne olisivat olleet syvemmän, varsinkin lepakon terävillä naskalihampailla ne olisivat uponneet syvemmälle lihaani :D Tästä on nyt 2kk eikä ole oireitakaan ollut. Silti välillä pelko hiipii taas pintaan ja ihan itken, että, mitä jos :D Eli ymmärrän huolesi, se on kamala tunne!

On kyllä uskomatonta, että löytyy muitakin joilla on samoja pelkoja! Luulin olevani ainut.. Itse yritän myös aina järkeillä ahdistavat oletukset pois, mutta aina ei onnistu :/

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelkäät juuri rabiesta niin hirveästi?

Siksi, koska siinä on kuolleisuus 100 % ja kun oireet alkavat, mitään ei ole tehtävissä.. Ja tietysti se, että kuolema tautiin on kuulemma hyvin tuskainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelkäät juuri rabiesta niin hirveästi?

Siksi, koska siinä on kuolleisuus 100 % ja kun oireet alkavat, mitään ei ole tehtävissä.. Ja tietysti se, että kuolema tautiin on kuulemma hyvin tuskainen.

Ihan turha tuollaista yksittäistä ja harvinaista tautia pelätä sen enempää kuin mitään muutakaan mihin voi kuolla. Mutta tavallaan ymmärrän kyllä sen, että järkeilystä ei aina ole apua.

Luulin olevani ainut ihminen Suomessa joka pelkää rabiesta. Onneksi nyt talvella ei näy lepakoita, joten saa olla muutaman kuukauden rauhassa. Tsemppiä kaikille muille joilla on sama pelko.

Vanha keskustelu, mutta pakko kommentoida. Kärsin itsekin pakko-oireisesta häiriöstä, joka ilmenee nimenomaan pakkoajatuksina ja sairauden pelkoina. Aloitin työt unelma-ammatissani eläintenhoitajana pari vuotta sitten. Alkuun kaikki sujui hyvin, kunnes sain yhtäkkiä päähäni alkaa pelätä kuollakseni saavani rabieksen. Työssäni eläinten kohtaamista on mahdoton välttää ja saan naarmuja kissoilta, sekä koirilta lähes päivittäin. Puremalta olen onneksi vielä välttynyt, mutta silti pakkoajatukset rabieksesta vaivaavat lähes viikottain ja lamaannuttavat välillä töissäkin.

Nytkin meillä kävi kissa, jolta tutkittiin hengitystieoireita ja otin kissalta verinäytteen. Kissa aivasti päälleni ja sen kynnet osuivat käteeni ja nyt olen koko ajan pelännyt että sain siltä rabieksen, vaikka järjellä tiedän pelon olevan lähes olematon. Silti en pysty lakkaamaan ajattelemasta, että olen poikkeus sääntöön ja juuri minä tulen rabieksen saamaan ensimmäisenä pitkään aikaan Suomessa.

Tämä sairaus on aivan hirveä taakka ja uskon, etten pysty sen takia työskentelmään alalla, joka on ollut aina unelmani.

Pakko-oireinen kirjoitti:

Vanha keskustelu, mutta pakko kommentoida. Kärsin itsekin pakko-oireisesta häiriöstä, joka ilmenee nimenomaan pakkoajatuksina ja sairauden pelkoina. Aloitin työt unelma-ammatissani eläintenhoitajana pari vuotta sitten. Alkuun kaikki sujui hyvin, kunnes sain yhtäkkiä päähäni alkaa pelätä kuollakseni saavani rabieksen. Työssäni eläinten kohtaamista on mahdoton välttää ja saan naarmuja kissoilta, sekä koirilta lähes päivittäin. Puremalta olen onneksi vielä välttynyt, mutta silti pakkoajatukset rabieksesta vaivaavat lähes viikottain ja lamaannuttavat välillä töissäkin.

Nytkin meillä kävi kissa, jolta tutkittiin hengitystieoireita ja otin kissalta verinäytteen. Kissa aivasti päälleni ja sen kynnet osuivat käteeni ja nyt olen koko ajan pelännyt että sain siltä rabieksen, vaikka järjellä tiedän pelon olevan lähes olematon. Silti en pysty lakkaamaan ajattelemasta, että olen poikkeus sääntöön ja juuri minä tulen rabieksen saamaan ensimmäisenä pitkään aikaan Suomessa.

Tämä sairaus on aivan hirveä taakka ja uskon, etten pysty sen takia työskentelmään alalla, joka on ollut aina unelmani.

Saatko mitään apua tuohon pakko-oireiseen häiriöön? 

Kyllä rabies laittaa ihmisen käyttätymään hullusti. Nimi vesikauhu ei ole tuulesta temmattu. Oireet voi alkaa piankin. Oli kamalaa katsottavaa, kun mitään ei voitu enää tehdä.

Pakko-oireinen kirjoitti:

Vanha keskustelu, mutta pakko kommentoida. Kärsin itsekin pakko-oireisesta häiriöstä, joka ilmenee nimenomaan pakkoajatuksina ja sairauden pelkoina. Aloitin työt unelma-ammatissani eläintenhoitajana pari vuotta sitten. Alkuun kaikki sujui hyvin, kunnes sain yhtäkkiä päähäni alkaa pelätä kuollakseni saavani rabieksen. Työssäni eläinten kohtaamista on mahdoton välttää ja saan naarmuja kissoilta, sekä koirilta lähes päivittäin. Puremalta olen onneksi vielä välttynyt, mutta silti pakkoajatukset rabieksesta vaivaavat lähes viikottain ja lamaannuttavat välillä töissäkin.

Nytkin meillä kävi kissa, jolta tutkittiin hengitystieoireita ja otin kissalta verinäytteen. Kissa aivasti päälleni ja sen kynnet osuivat käteeni ja nyt olen koko ajan pelännyt että sain siltä rabieksen, vaikka järjellä tiedän pelon olevan lähes olematon. Silti en pysty lakkaamaan ajattelemasta, että olen poikkeus sääntöön ja juuri minä tulen rabieksen saamaan ensimmäisenä pitkään aikaan Suomessa.

Tämä sairaus on aivan hirveä taakka ja uskon, etten pysty sen takia työskentelmään alalla, joka on ollut aina unelmani.

Hei, täällä yksi, joka ymmärtää täysin! Olen eläinlääkäri ja työskentely pieneläinklinikalla kävi ylivoimaisen ahdistavaksi tämän täysin ylimitoitetun rabies-pelon vuoksi. Klinikalla kävi paljon mm. Venäjältä ja Romaniasta tuotuja rescue-koiria, joten aivan tuulesta temmattu pelko ei ollut. Teen nykyään tutkimustyötä enkä ole kosketuksissa eläimiin.

Vierailija kirjoitti:

Pakko-oireinen kirjoitti:

Vanha keskustelu, mutta pakko kommentoida. Kärsin itsekin pakko-oireisesta häiriöstä, joka ilmenee nimenomaan pakkoajatuksina ja sairauden pelkoina. Aloitin työt unelma-ammatissani eläintenhoitajana pari vuotta sitten. Alkuun kaikki sujui hyvin, kunnes sain yhtäkkiä päähäni alkaa pelätä kuollakseni saavani rabieksen. Työssäni eläinten kohtaamista on mahdoton välttää ja saan naarmuja kissoilta, sekä koirilta lähes päivittäin. Puremalta olen onneksi vielä välttynyt, mutta silti pakkoajatukset rabieksesta vaivaavat lähes viikottain ja lamaannuttavat välillä töissäkin.

Nytkin meillä kävi kissa, jolta tutkittiin hengitystieoireita ja otin kissalta verinäytteen. Kissa aivasti päälleni ja sen kynnet osuivat käteeni ja nyt olen koko ajan pelännyt että sain siltä rabieksen, vaikka järjellä tiedän pelon olevan lähes olematon. Silti en pysty lakkaamaan ajattelemasta, että olen poikkeus sääntöön ja juuri minä tulen rabieksen saamaan ensimmäisenä pitkään aikaan Suomessa.

Tämä sairaus on aivan hirveä taakka ja uskon, etten pysty sen takia työskentelmään alalla, joka on ollut aina unelmani.

Hei, täällä yksi, joka ymmärtää täysin! Olen eläinlääkäri ja työskentely pieneläinklinikalla kävi ylivoimaisen ahdistavaksi tämän täysin ylimitoitetun rabies-pelon vuoksi. Klinikalla kävi paljon mm. Venäjältä ja Romaniasta tuotuja rescue-koiria, joten aivan tuulesta temmattu pelko ei ollut. Teen nykyään tutkimustyötä enkä ole kosketuksissa eläimiin.

"Kiva" kuulla että on muitakin! Itsekin uskon että joudun jättäytymään alalta aika pian, vaikka vasta valmistuin klinikkaeläinhoitajaksi ja unelmani oli päästä työskentelemään isoon eläinsairaalaan.

Toiselle vierailijalle, saan keskusteluapua pakko-oireiseen häiriööni. Olen ollut myös Kelan tukemassa terapiassa ja lääkitys pyörii kokoajan. Sairaus kulkee silti mukanani ja vähän kuin aaltoina aiheuttaa välillä enemmän ahdistusta, sekä pakko-oireita, kunnes tulee taas rauhallisempi kausi.

Itselläni heräsi järjetön kuolemanpelko kun tyhjensin ja pesin ulkona olleen juomakipon paljain käsin. Heti sen jälkeen huomasin sormessani pienen haavan. Nyt minua piinaavat jatkuvat ajatukset siitä, että lepakot ovat käyneet juomassa tuosta kiposta ja siten olen tuon haavan kautta saanut vesikauhun. Ei auta, että kaikki löytämäni tieto on tehnyt epäilykseni tartunnasta yhä epätodennäköisemmäksi. Pelkään joka päivä ja googlailen asiaa pakkomielteisesti, joka ei tietenkään auta asiaa vaan ylläpitää pelkoa yhä vahvemmin. Haluaisin vain että joku kertoisi minulle kuinka järjetön pelkoni on. Ei tämä sydämellekään hyväksi ole jatkuvasti stressata kuolemasta.

Vierailija kirjoitti:

En tajua ihmisiä, jotka pelkää hysteerisenä kuolemaa. Me kaikki lähdetään täältä ennemmin tai myöhemmin, silloin kun sen aika on. Pitää vaan hyväksyä. 

Joo ei sitä itse kuolemaa tarvii pelätä. Se merkitsee millä tavalla sitä täältä lähtee. Joku rabiekseenkin on aika inhottava tapa kuolla, kuitennii tai kidutuksen seurauksena vaikkapa ym. Kyllähän sitä kivutonta äkki lähtöä toivoisi.

En pelkää rabiesta Suomessa, koska käytännössä täällä ei ihmisille tartuntoja tule. En ainakaan muista yhtään koko elämäni ajalta. Sitä paitsi jos epäilyttävä eläin puraisee, rabieksen ehtii torjua kun käy ottamassa rokotuksen mahdollisimman pian. Myöhäistä on vasta sitten, kun virus pääsee keskushermostoon ja tulee selviä oireita.

Minä pelkään rabiesta. Olin kesällä Indonesiassa kiertämässä ja kissanpentu pääsi raapaisemaan mua käteen kun silitin ja pidin sitä hyvänä. Oli ihan perhekissa, mutta olen pelännyt ihan sairaasti pientäkin mahdollisuutta, että kissa olisi kantanut rabiesta ja nuollut tassujaan ja kynsiään just ennen kuin raapaisi. Kävin jopa paikallisella lääkäriasemalla, jossa hoitaja katsoi että tehosterokotus ei ole tarpeen (mut on siis rokotettu muutama vuosi sitten apinan näykkäisyn jälkeen) koska raapaisu oli ihan pintanaarmu, eikä kissat levitä rabiesta vaan koirat. Ja tarvittais se puraisu, ei raapaisua. Aina kun on pientä päänsärkyä, jotain jomotusta tai muuta pientä särkyä jossain, niin rabiespelko valtaa taas mielen.

Se on just se taudin tappavuus mikä pelottaa, kun oireet alkaa, mitään ei ole tehtävissä ja seuraa tuskallinen kuolema ihan muutamassa päivässä.

Luuletko että rokotuksen ottaminen auttaisi sun pelkoon? Vai alkaisitko sitten pelätä jotain muuta?

Luulen että kannattaisi työstää siellä taustalla olevaa pelkoa joka on todennäköisesti kontrollin menettämisen pelko.

Oliko tiukka kotikasvatus? Tunnekylmät ja/tai vaativat vanhemmat?

Voi sen saada supikoirastakin.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja rabies voi tarttua mistä tahansa eläimestä, tai ihmisestä. Kyseessä on zoonoosi, eli eläimestä ihmiseen ja päinvastoin tarttuva tauti. Ei pelkästään lepakoista. Kissasi voi tartuttaa sen, samoin koirasi tai vaikkapa hevonen.

Rabies on muuntautunut kasvitauti, joka on yhtä tappava kaikille eläimille, oli ne sitten ihmisiä tai eläimiä.

Ei mikään eläinsairaus joka tarttuu ihmisiin.

Lohduttaa kuulla että on muitakin rabiesta pelkääviä. Tsemppiä teille kaikille! <3

Minä pelkään rabieksen lisäksi sairaalloisesti myös Naegleria fowleria, sitä aivoja syövää ameebaa joka tappaa 100%. Tiedän ettei sitä ole Suomessa eikä varsinkaan vesijohtovedessä, mutta pelkään silti että saan ameebatartunnan ihan vaan suihkussa käydessä.