Lue keskustelun säännöt.
Nuorgam + mies kertoo avoimesta suhteestaan
15.08.2021 |
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000008191392.html
Mietin tätä Nuorgamin ja miehensä suhdesäätöä. Miisa sanoo, että haluaa parisuhteen tuomaa turvaa ja sen lisäksi sivusuhteiden tuottamaa jännitystä, eikä siksi halua monogamista parisuhdetta.
Eetu oli tästä suuttunut ja halunnut erota, mutta nyt jutussa kertoo häpeilevän suuttumistaan, ja on joutunut hyväksymään Miisan tarpeen tapailla muitakin miehiä.
Jokainen pettäjä kautta historian on sanonut saman kuin Miisa, eli tuon että haluaa parisuhteen edut sekä samalla uutuuden viehätystä tapailemalla muita. Nykyään kun sen sanoo vaan tarpeeksi kauniisti sanansa asetellen, niin joku hölmöläinen sen sitten ottaa ja hyväksyy.
Toisekseen ihmettelen, miksi Eetun tässä pitää hävetä, eikä Miisan? Kun Eetu ainoastaan halusi, että olisivat oikeassa parisuhteessa, johon ei kuulu muita osapuolia. Oma mieheni kertoi aiemmasta suhteestaan, että nainen oli vakuutellut, että haluaa naimisiin ja perheen mieheni kanssa, mutta oli kuitenkin jotenkin flirttaillut mieheni nähden toisen miehen kanssa. Mieheni oli sitten jättänyt ja estänyt tämän naisen. Se onkin minusta kunnioitettavaa, että mies osaa pitää kiinni periaatteistaan, eikä tanssi toisen pillin mukaan. Ja hyvä näin, koska sain itselleni todella hyvän ja uskollisen aviomiehen ja isän lapselleni.
Ihmeellistä, kun kaikki arvot näyttää heittäneen päälaelleen meidän kulttuurissa. En ole ihan ikäloppu vielä, 35 vuotta, mutta en kyllä tunnista jotenkin tätä maailmaa, se on ihan erilainen kuin mihin itse kasvoin. Mun arvoissa uskollisuus on parisuhteessa ollut aina numero 1.
Kommentit (697)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Miisan kaikki isovanhemmat siis saamelaisia vai vain mainittu yksi isoisä (ja toinen isoäitikin)?
Miisan isä ja hänen sukunsa on saamelainen. Äiti taitaa olla Ylöjärveltä.
Okei, sitten kyllä vähän ihmetyttää vähän jos puhuu lapselle vain saamea? Oma isäkään ei opetellut saamea niin tietysti hieman erikoista, että tytär nyt opettelee ollakseen kaksikielinen. Toivottavasti tätä ei nyt käsitetä väärin, on minusta ihan hienoa, että opettelee koska haluaa osata. Erikoista, että opettelee alkaakseen kaksikieliseksi. Tai niin minä käsitin ainakin jos tavoite on puhua lapsen kanssa vain saamea? Parhaassakin tapauksessa hän olisi itse voinut olla kaksikielinen, ei vain saamenkielinen ja kun lapsen isäkin puhuu suomea niin eikö lapselle voisi puhua vähän myös suomea äitikin (joka on yksikielinen)? Mutta tämä taidettiin jo käsitellä täällä.
Oho, tuohon mennessä olin katsonut 3 jaksoa ja niistä sai käsityksen, että saamen puhuminen oli katkennut isoisään (ja ehkä isoäitiin myös). Puhuttiin vain isoisästä, joka oli jostain Tenon alueelta? Ei myöskään ensimmäisissä jaksoissa vaikuttanut osaavan saamea ollenkaan niin luulin, ettei saamelainen vanhempikaan. Ei välttämättä ole Miisan vika, ehkä tuotannon, mutta ekat jaksot unohtaa aiheen aika näppärästi. Aihe tälle sarjalle olisi sinänsä mielenkiintoinen, mutta vielä ensimmäisissä kolmessakaan jaksossa tullut selväksi mitä kautta on saamelaisia sukua ja missä kohtaa suomalaistamista. Miisa kuitenkin asuu Tampereella, joten aika helposti minusta tulee väärinkäsityksiä kun kerrotaan vain suomen kielisen miisan asuvan Tampereella ja papan olleen Tenon-joen saamelaisia ja nyt Miisa lähtee Norjaan juurilleen...
Kolme ekaa jaksoa oli suunnilleen sitä, että "meidän seurustelu on tinder-säätöä" "hihii oon raskaana!" ja "ahistaa, ahistaa, mä en oo monogaami" "ihana kun ei tarvi tapella ja onnistuin savustaa miehen pois lapsen elämästä"... tuoko tämä oikeasti paremmat katsojaluvut koska mä ainakin olin tosi lähellä lopettaa ohjelman katsomisen ellei olisi sanonut jotain järkevää niistä kaloista. Sitä paitsi mietin onko huomion maksimointi kaikella roskalla kuitenkaan oikotie onneen saamelaisuuden aseman parantamiseksi? Huomiohan kiinnittyy just kaikkeen roskaan eikä asia tule kovin uskottavasti tietoisuuteen... mielestäni asiapitoisempi ohjaus olisi ollut parempi.
Sitten viimein 4. jaksossa tulee oleellista asiaa, että isä ei ole opettanut saamea toiseksi kieleksi, mutta sen verran kai sitä tytöt osaa, että Miisa voisi harjoituksen tukena puhua sitä siskojensakin kanssa. Myös tuo sarjan nimi alkoi vasta tuossa kohtaa tuntua loogiselta eli ahaa, katkeamaton kulttuuriperinne(ketju) tai jotain?
Jatkan...
Uutta nippelitietoa minulle myös, että Utsjoen alueella oli suomalaistamisen aikaan saamenkielinen enemmistö... Omista isovanhemmistani kahden juuret on Utsjoella, mutteivät ilmeisesti kovin hyväosaisia kun isovanhempani olivat muuttaneet jo lapsina piiaksi/rengiksi jonnekin rovaniemelle ja puhuneet sitten vain suomea. Lisäksi yksi isovanhempani on suomenruotsalaisten vanhempien hylkäämä (avioton lapsi) ja neljäs suomalainen sodan traumatisoima pappa, jonka vaiheista tai mistään muustakaan ei saatu tietää mitään. Pohjoisesta kaikki. Aloin vain miettiä tuota kun miisa sanoi (olisko ollut nelosjaksossa), että "ei suomalainen muutu saamelaiseksi jos asuu lapissa". Saamelaisuus siis näköjään periytyy saamelaiskulttuurina, mutta entä jos saamelaisten lapsi ei perinyt mitään? Jos isovanhempieni lapsi eli toinen vanhempani opettelisi saamea, jota ei oppinut lapsena ja alkaisi pokalla käyttää saamelaisasuja niin eikö hän olisi jopa saamelaisempi kuin Miisa (molemmat vanhemmat utsjoelta)? Vai ratkaiseeko sen se millaiset välit on omiin vanhempiin ollut (nyt jo kuolleet)? Jos minä opettelisin sitten myös saamea, enkö olisi yhtä saamelainen kuin Miisa? Ja minun lapseni olisivat yhtä saamelaisia kuin Miisan lapsi jos kotona puhuttaisiin opeteltua saamea? Ainakin yhtä saamelaisia kuin Emmin lapset, riittääkö korujen hankkiminen? Tuli siis vain tuosta Miisan sanomisesta mieleen, että kuka osaa sanoa kuka voi omaksua ja opetella kulttuurin omakseen? Voi kai vain-suomalainenkin yrittää muuttaa Lappiin muuttumaan saamelaiseksi, monilla on sukujuuria siellä? Tuntuu vähän syrjivältä asenne, että kaikki suomalaiset on vain suomalaisia jos ei ole päässyt osaksi kulttuuriperinteen ketjua kotikasvatuksessa, "Lappiin muutto ei auta sitten siinä". Sitten ihan pokalla itse lähtee pänttäämään vajavaista perintöään rikkaammaksi kautokeinoon?
Musta tietenkin hienoa, että saamelaista kulttuuria elvytetään, mutta samalla tuntuu, että se halutaan pitää rajatun piirin vaalimana rikkautena. Toki historian perusteella ymmärrän sitäkin, mutta tahdoin tuoda esiin tämän näkökulman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Miisan kaikki isovanhemmat siis saamelaisia vai vain mainittu yksi isoisä (ja toinen isoäitikin)?
Miisan isä ja hänen sukunsa on saamelainen. Äiti taitaa olla Ylöjärveltä.
Okei, sitten kyllä vähän ihmetyttää vähän jos puhuu lapselle vain saamea? Oma isäkään ei opetellut saamea niin tietysti hieman erikoista, että tytär nyt opettelee ollakseen kaksikielinen. Toivottavasti tätä ei nyt käsitetä väärin, on minusta ihan hienoa, että opettelee koska haluaa osata. Erikoista, että opettelee alkaakseen kaksikieliseksi. Tai niin minä käsitin ainakin jos tavoite on puhua lapsen kanssa vain saamea? Parhaassakin tapauksessa hän olisi itse voinut olla kaksikielinen, ei vain saamenkielinen ja kun lapsen isäkin puhuu suomea niin eikö lapselle voisi puhua vähän myös suomea äitikin (joka on yksikielinen)? Mutta tämä taidettiin jo käsitellä täällä.
Oho, tuohon mennessä olin katsonut 3 jaksoa ja niistä sai käsityksen, että saamen puhuminen oli katkennut isoisään (ja ehkä isoäitiin myös). Puhuttiin vain isoisästä, joka oli jostain Tenon alueelta? Ei myöskään ensimmäisissä jaksoissa vaikuttanut osaavan saamea ollenkaan niin luulin, ettei saamelainen vanhempikaan. Ei välttämättä ole Miisan vika, ehkä tuotannon, mutta ekat jaksot unohtaa aiheen aika näppärästi. Aihe tälle sarjalle olisi sinänsä mielenkiintoinen, mutta vielä ensimmäisissä kolmessakaan jaksossa tullut selväksi mitä kautta on saamelaisia sukua ja missä kohtaa suomalaistamista. Miisa kuitenkin asuu Tampereella, joten aika helposti minusta tulee väärinkäsityksiä kun kerrotaan vain suomen kielisen miisan asuvan Tampereella ja papan olleen Tenon-joen saamelaisia ja nyt Miisa lähtee Norjaan juurilleen...
Kolme ekaa jaksoa oli suunnilleen sitä, että "meidän seurustelu on tinder-säätöä" "hihii oon raskaana!" ja "ahistaa, ahistaa, mä en oo monogaami" "ihana kun ei tarvi tapella ja onnistuin savustaa miehen pois lapsen elämästä"... tuoko tämä oikeasti paremmat katsojaluvut koska mä ainakin olin tosi lähellä lopettaa ohjelman katsomisen ellei olisi sanonut jotain järkevää niistä kaloista. Sitä paitsi mietin onko huomion maksimointi kaikella roskalla kuitenkaan oikotie onneen saamelaisuuden aseman parantamiseksi? Huomiohan kiinnittyy just kaikkeen roskaan eikä asia tule kovin uskottavasti tietoisuuteen... mielestäni asiapitoisempi ohjaus olisi ollut parempi.
Sitten viimein 4. jaksossa tulee oleellista asiaa, että isä ei ole opettanut saamea toiseksi kieleksi, mutta sen verran kai sitä tytöt osaa, että Miisa voisi harjoituksen tukena puhua sitä siskojensakin kanssa. Myös tuo sarjan nimi alkoi vasta tuossa kohtaa tuntua loogiselta eli ahaa, katkeamaton kulttuuriperinne(ketju) tai jotain?
Jatkan...
Uutta nippelitietoa minulle myös, että Utsjoen alueella oli suomalaistamisen aikaan saamenkielinen enemmistö... Omista isovanhemmistani kahden juuret on Utsjoella, mutteivät ilmeisesti kovin hyväosaisia kun isovanhempani olivat muuttaneet jo lapsina piiaksi/rengiksi jonnekin rovaniemelle ja puhuneet sitten vain suomea. Lisäksi yksi isovanhempani on suomenruotsalaisten vanhempien hylkäämä (avioton lapsi) ja neljäs suomalainen sodan traumatisoima pappa, jonka vaiheista tai mistään muustakaan ei saatu tietää mitään. Pohjoisesta kaikki. Aloin vain miettiä tuota kun miisa sanoi (olisko ollut nelosjaksossa), että "ei suomalainen muutu saamelaiseksi jos asuu lapissa". Saamelaisuus siis näköjään periytyy saamelaiskulttuurina, mutta entä jos saamelaisten lapsi ei perinyt mitään? Jos isovanhempieni lapsi eli toinen vanhempani opettelisi saamea, jota ei oppinut lapsena ja alkaisi pokalla käyttää saamelaisasuja niin eikö hän olisi jopa saamelaisempi kuin Miisa (molemmat vanhemmat utsjoelta)? Vai ratkaiseeko sen se millaiset välit on omiin vanhempiin ollut (nyt jo kuolleet)? Jos minä opettelisin sitten myös saamea, enkö olisi yhtä saamelainen kuin Miisa? Ja minun lapseni olisivat yhtä saamelaisia kuin Miisan lapsi jos kotona puhuttaisiin opeteltua saamea? Ainakin yhtä saamelaisia kuin Emmin lapset, riittääkö korujen hankkiminen? Tuli siis vain tuosta Miisan sanomisesta mieleen, että kuka osaa sanoa kuka voi omaksua ja opetella kulttuurin omakseen? Voi kai vain-suomalainenkin yrittää muuttaa Lappiin muuttumaan saamelaiseksi, monilla on sukujuuria siellä? Tuntuu vähän syrjivältä asenne, että kaikki suomalaiset on vain suomalaisia jos ei ole päässyt osaksi kulttuuriperinteen ketjua kotikasvatuksessa, "Lappiin muutto ei auta sitten siinä". Sitten ihan pokalla itse lähtee pänttäämään vajavaista perintöään rikkaammaksi kautokeinoon?Musta tietenkin hienoa, että saamelaista kulttuuria elvytetään, mutta samalla tuntuu, että se halutaan pitää rajatun piirin vaalimana rikkautena. Toki historian perusteella ymmärrän sitäkin, mutta tahdoin tuoda esiin tämän näkökulman.
Sinun isovanhemmat ei olleet saamelaisia. He eivät olisi olleet saamelaisia, vaikka olisivat asuneet pidempään Utsjoella tai muualla pohjoisessa. Ilmeisesti sinun on vaikea ymmärtää, mitä tarkoittaa saamelainen.
Joku sanoi hyvin muistaakseni tässä ketjussa, että on kovasti yrittänyt tykätä tästä Miisasta, mutta ei vaan pysty. Mulla sama juttu näitten siskosten Miisan ja Emmin kanssa. Joskus taisin seurata Emmiä instassakin, mut en pystyny enää. Joku vaan tökkii pahasti molemmissa. Molemmat on niin superteennäisiä, pinnallisia, kovasti ovat huomion ja julkisuuden kaipuisia. Ja nyt kun mulle selvisi tää "polyyppi"-juttu niin yököttää todella. Sehän on vaan pettämistä "luvan" kanssa, en kyl miehenä kattelis tommosta menoa. Mitä jos tuleekin hupsista heijaa raskaaksi jälleen vahingossa jonkun muun miehen kanssa? On kyl todellakin jotain mennyt vikaan näiden siskosten päissä, todella huono itsetunto molemmilla näköjään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Miisan kaikki isovanhemmat siis saamelaisia vai vain mainittu yksi isoisä (ja toinen isoäitikin)?
Miisan isä ja hänen sukunsa on saamelainen. Äiti taitaa olla Ylöjärveltä.
Okei, sitten kyllä vähän ihmetyttää vähän jos puhuu lapselle vain saamea? Oma isäkään ei opetellut saamea niin tietysti hieman erikoista, että tytär nyt opettelee ollakseen kaksikielinen. Toivottavasti tätä ei nyt käsitetä väärin, on minusta ihan hienoa, että opettelee koska haluaa osata. Erikoista, että opettelee alkaakseen kaksikieliseksi. Tai niin minä käsitin ainakin jos tavoite on puhua lapsen kanssa vain saamea? Parhaassakin tapauksessa hän olisi itse voinut olla kaksikielinen, ei vain saamenkielinen ja kun lapsen isäkin puhuu suomea niin eikö lapselle voisi puhua vähän myös suomea äitikin (joka on yksikielinen)? Mutta tämä taidettiin jo käsitellä täällä.
Oho, tuohon mennessä olin katsonut 3 jaksoa ja niistä sai käsityksen, että saamen puhuminen oli katkennut isoisään (ja ehkä isoäitiin myös). Puhuttiin vain isoisästä, joka oli jostain Tenon alueelta? Ei myöskään ensimmäisissä jaksoissa vaikuttanut osaavan saamea ollenkaan niin luulin, ettei saamelainen vanhempikaan. Ei välttämättä ole Miisan vika, ehkä tuotannon, mutta ekat jaksot unohtaa aiheen aika näppärästi. Aihe tälle sarjalle olisi sinänsä mielenkiintoinen, mutta vielä ensimmäisissä kolmessakaan jaksossa tullut selväksi mitä kautta on saamelaisia sukua ja missä kohtaa suomalaistamista. Miisa kuitenkin asuu Tampereella, joten aika helposti minusta tulee väärinkäsityksiä kun kerrotaan vain suomen kielisen miisan asuvan Tampereella ja papan olleen Tenon-joen saamelaisia ja nyt Miisa lähtee Norjaan juurilleen...
Kolme ekaa jaksoa oli suunnilleen sitä, että "meidän seurustelu on tinder-säätöä" "hihii oon raskaana!" ja "ahistaa, ahistaa, mä en oo monogaami" "ihana kun ei tarvi tapella ja onnistuin savustaa miehen pois lapsen elämästä"... tuoko tämä oikeasti paremmat katsojaluvut koska mä ainakin olin tosi lähellä lopettaa ohjelman katsomisen ellei olisi sanonut jotain järkevää niistä kaloista. Sitä paitsi mietin onko huomion maksimointi kaikella roskalla kuitenkaan oikotie onneen saamelaisuuden aseman parantamiseksi? Huomiohan kiinnittyy just kaikkeen roskaan eikä asia tule kovin uskottavasti tietoisuuteen... mielestäni asiapitoisempi ohjaus olisi ollut parempi.
Sitten viimein 4. jaksossa tulee oleellista asiaa, että isä ei ole opettanut saamea toiseksi kieleksi, mutta sen verran kai sitä tytöt osaa, että Miisa voisi harjoituksen tukena puhua sitä siskojensakin kanssa. Myös tuo sarjan nimi alkoi vasta tuossa kohtaa tuntua loogiselta eli ahaa, katkeamaton kulttuuriperinne(ketju) tai jotain?
Jatkan...
Uutta nippelitietoa minulle myös, että Utsjoen alueella oli suomalaistamisen aikaan saamenkielinen enemmistö... Omista isovanhemmistani kahden juuret on Utsjoella, mutteivät ilmeisesti kovin hyväosaisia kun isovanhempani olivat muuttaneet jo lapsina piiaksi/rengiksi jonnekin rovaniemelle ja puhuneet sitten vain suomea. Lisäksi yksi isovanhempani on suomenruotsalaisten vanhempien hylkäämä (avioton lapsi) ja neljäs suomalainen sodan traumatisoima pappa, jonka vaiheista tai mistään muustakaan ei saatu tietää mitään. Pohjoisesta kaikki. Aloin vain miettiä tuota kun miisa sanoi (olisko ollut nelosjaksossa), että "ei suomalainen muutu saamelaiseksi jos asuu lapissa". Saamelaisuus siis näköjään periytyy saamelaiskulttuurina, mutta entä jos saamelaisten lapsi ei perinyt mitään? Jos isovanhempieni lapsi eli toinen vanhempani opettelisi saamea, jota ei oppinut lapsena ja alkaisi pokalla käyttää saamelaisasuja niin eikö hän olisi jopa saamelaisempi kuin Miisa (molemmat vanhemmat utsjoelta)? Vai ratkaiseeko sen se millaiset välit on omiin vanhempiin ollut (nyt jo kuolleet)? Jos minä opettelisin sitten myös saamea, enkö olisi yhtä saamelainen kuin Miisa? Ja minun lapseni olisivat yhtä saamelaisia kuin Miisan lapsi jos kotona puhuttaisiin opeteltua saamea? Ainakin yhtä saamelaisia kuin Emmin lapset, riittääkö korujen hankkiminen? Tuli siis vain tuosta Miisan sanomisesta mieleen, että kuka osaa sanoa kuka voi omaksua ja opetella kulttuurin omakseen? Voi kai vain-suomalainenkin yrittää muuttaa Lappiin muuttumaan saamelaiseksi, monilla on sukujuuria siellä? Tuntuu vähän syrjivältä asenne, että kaikki suomalaiset on vain suomalaisia jos ei ole päässyt osaksi kulttuuriperinteen ketjua kotikasvatuksessa, "Lappiin muutto ei auta sitten siinä". Sitten ihan pokalla itse lähtee pänttäämään vajavaista perintöään rikkaammaksi kautokeinoon?Musta tietenkin hienoa, että saamelaista kulttuuria elvytetään, mutta samalla tuntuu, että se halutaan pitää rajatun piirin vaalimana rikkautena. Toki historian perusteella ymmärrän sitäkin, mutta tahdoin tuoda esiin tämän näkökulman.
Sinun isovanhemmat ei olleet saamelaisia. He eivät olisi olleet saamelaisia, vaikka olisivat asuneet pidempään Utsjoella tai muualla pohjoisessa. Ilmeisesti sinun on vaikea ymmärtää, mitä tarkoittaa saamelainen.
Mistä sinä sen minua paremmin tiedät? Syntyivät Utsjoella ja olivat kaksikielisiä. Muuttivat pois rikkinäisistä, väkivaltaisista kodeista lapsina eivätkä pitäneet yhteyttä Utsjoella. Heidän lapsensa ei omaksunut mitään saamelaisuudesta, vain suomalaisuudesta.
Jos Miisa voi vahvistaa saamelaisuuttaan omaksumalla ja ylläpitämällä saamelaisia perinteitä, joita ei oppinut lapsena niin eikö vanhempani voisi näin periaatteessa yhtä hyvin tehdä niin?
Mitä oli vaikea käsittää?
Eivät olleet kaksikielisiä eikä kotikielenä ei ollut saame. Jos kirjoittajan isovanhemmat olisivat olleet saamelaisia, myös hän olisi saamelainen nykyisellä saamelaisuuden määritelmällä ja myös tietäisi sen. Mutta kun he eivät olleet. Ei Utsjoella syntyminen tee kenestäkään saamelaisia.
En ole katsonut sarjaa, mutta kaipa meitä ihmisiä on erilaisia, ja olisi hyvä hyväksyä erilaisuus ja miettiä onko siitä mitään opittavaa.
Parisuhde on muuttumassa mielestäni rehellisempään suuntaan, jossa avoimesti myönnetään että välillä on mukava katsella muitakin tai jopa nauttia muiden seurasta. Vielä 20-30 vuotta sitten tämä tehtiin salaa pettäen. Tämä salailematon muista nauttiminen on mielestäni paljon terveempi malli, JOS molemmat sen hyväksyy. Ja niin tulee varmasti säästymään monta liittoa, jotka muuten hajoaisivat pettämisen takia.
Itse olen tavallisessa parisuhteessa ollut jo 20 vuotta, ja voin jo ymmärtää senkin hienouden ja kauneuden. Arvostan suhdettamme enemmän kuin mitään, ja se antaa paljon voimaa. Olen silti yllä olevaa mieltä, että vapaa suhde on parempi, ja luonnollisempi tapa olla, ja puolisoni tietää sen, on tiennyt alusta asti. Hänellä on vapaat kädet olla muidenkin kanssa, kunhan kertoo siitä, mutta ei halua. On kuitenkin matkan varrella on myöntänyt että joskus kyllä tekee mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen, joka ominut itselleen saamelaiskulttuurin muttei osaa edes saamea puhua 😳 tyypillinen citysaamelainen. Vähän kuin Petra Laiti kunnes politiikka imaisi ja meuhkaaminen loppui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Miisan kaikki isovanhemmat siis saamelaisia vai vain mainittu yksi isoisä (ja toinen isoäitikin)?
Miisan isä ja hänen sukunsa on saamelainen. Äiti taitaa olla Ylöjärveltä.
Okei, sitten kyllä vähän ihmetyttää vähän jos puhuu lapselle vain saamea? Oma isäkään ei opetellut saamea niin tietysti hieman erikoista, että tytär nyt opettelee ollakseen kaksikielinen. Toivottavasti tätä ei nyt käsitetä väärin, on minusta ihan hienoa, että opettelee koska haluaa osata. Erikoista, että opettelee alkaakseen kaksikieliseksi. Tai niin minä käsitin ainakin jos tavoite on puhua lapsen kanssa vain saamea? Parhaassakin tapauksessa hän olisi itse voinut olla kaksikielinen, ei vain saamenkielinen ja kun lapsen isäkin puhuu suomea niin eikö lapselle voisi puhua vähän myös suomea äitikin (joka on yksikielinen)? Mutta tämä taidettiin jo käsitellä täällä.
Oho, tuohon mennessä olin katsonut 3 jaksoa ja niistä sai käsityksen, että saamen puhuminen oli katkennut isoisään (ja ehkä isoäitiin myös). Puhuttiin vain isoisästä, joka oli jostain Tenon alueelta? Ei myöskään ensimmäisissä jaksoissa vaikuttanut osaavan saamea ollenkaan niin luulin, ettei saamelainen vanhempikaan. Ei välttämättä ole Miisan vika, ehkä tuotannon, mutta ekat jaksot unohtaa aiheen aika näppärästi. Aihe tälle sarjalle olisi sinänsä mielenkiintoinen, mutta vielä ensimmäisissä kolmessakaan jaksossa tullut selväksi mitä kautta on saamelaisia sukua ja missä kohtaa suomalaistamista. Miisa kuitenkin asuu Tampereella, joten aika helposti minusta tulee väärinkäsityksiä kun kerrotaan vain suomen kielisen miisan asuvan Tampereella ja papan olleen Tenon-joen saamelaisia ja nyt Miisa lähtee Norjaan juurilleen...
Kolme ekaa jaksoa oli suunnilleen sitä, että "meidän seurustelu on tinder-säätöä" "hihii oon raskaana!" ja "ahistaa, ahistaa, mä en oo monogaami" "ihana kun ei tarvi tapella ja onnistuin savustaa miehen pois lapsen elämästä"... tuoko tämä oikeasti paremmat katsojaluvut koska mä ainakin olin tosi lähellä lopettaa ohjelman katsomisen ellei olisi sanonut jotain järkevää niistä kaloista. Sitä paitsi mietin onko huomion maksimointi kaikella roskalla kuitenkaan oikotie onneen saamelaisuuden aseman parantamiseksi? Huomiohan kiinnittyy just kaikkeen roskaan eikä asia tule kovin uskottavasti tietoisuuteen... mielestäni asiapitoisempi ohjaus olisi ollut parempi.
Sitten viimein 4. jaksossa tulee oleellista asiaa, että isä ei ole opettanut saamea toiseksi kieleksi, mutta sen verran kai sitä tytöt osaa, että Miisa voisi harjoituksen tukena puhua sitä siskojensakin kanssa. Myös tuo sarjan nimi alkoi vasta tuossa kohtaa tuntua loogiselta eli ahaa, katkeamaton kulttuuriperinne(ketju) tai jotain?
Jatkan...
Uutta nippelitietoa minulle myös, että Utsjoen alueella oli suomalaistamisen aikaan saamenkielinen enemmistö... Omista isovanhemmistani kahden juuret on Utsjoella, mutteivät ilmeisesti kovin hyväosaisia kun isovanhempani olivat muuttaneet jo lapsina piiaksi/rengiksi jonnekin rovaniemelle ja puhuneet sitten vain suomea. Lisäksi yksi isovanhempani on suomenruotsalaisten vanhempien hylkäämä (avioton lapsi) ja neljäs suomalainen sodan traumatisoima pappa, jonka vaiheista tai mistään muustakaan ei saatu tietää mitään. Pohjoisesta kaikki. Aloin vain miettiä tuota kun miisa sanoi (olisko ollut nelosjaksossa), että "ei suomalainen muutu saamelaiseksi jos asuu lapissa". Saamelaisuus siis näköjään periytyy saamelaiskulttuurina, mutta entä jos saamelaisten lapsi ei perinyt mitään? Jos isovanhempieni lapsi eli toinen vanhempani opettelisi saamea, jota ei oppinut lapsena ja alkaisi pokalla käyttää saamelaisasuja niin eikö hän olisi jopa saamelaisempi kuin Miisa (molemmat vanhemmat utsjoelta)? Vai ratkaiseeko sen se millaiset välit on omiin vanhempiin ollut (nyt jo kuolleet)? Jos minä opettelisin sitten myös saamea, enkö olisi yhtä saamelainen kuin Miisa? Ja minun lapseni olisivat yhtä saamelaisia kuin Miisan lapsi jos kotona puhuttaisiin opeteltua saamea? Ainakin yhtä saamelaisia kuin Emmin lapset, riittääkö korujen hankkiminen? Tuli siis vain tuosta Miisan sanomisesta mieleen, että kuka osaa sanoa kuka voi omaksua ja opetella kulttuurin omakseen? Voi kai vain-suomalainenkin yrittää muuttaa Lappiin muuttumaan saamelaiseksi, monilla on sukujuuria siellä? Tuntuu vähän syrjivältä asenne, että kaikki suomalaiset on vain suomalaisia jos ei ole päässyt osaksi kulttuuriperinteen ketjua kotikasvatuksessa, "Lappiin muutto ei auta sitten siinä". Sitten ihan pokalla itse lähtee pänttäämään vajavaista perintöään rikkaammaksi kautokeinoon?Musta tietenkin hienoa, että saamelaista kulttuuria elvytetään, mutta samalla tuntuu, että se halutaan pitää rajatun piirin vaalimana rikkautena. Toki historian perusteella ymmärrän sitäkin, mutta tahdoin tuoda esiin tämän näkökulman.
Sinun isovanhemmat ei olleet saamelaisia. He eivät olisi olleet saamelaisia, vaikka olisivat asuneet pidempään Utsjoella tai muualla pohjoisessa. Ilmeisesti sinun on vaikea ymmärtää, mitä tarkoittaa saamelainen.
Mistä sinä sen minua paremmin tiedät? Syntyivät Utsjoella ja olivat kaksikielisiä. Muuttivat pois rikkinäisistä, väkivaltaisista kodeista lapsina eivätkä pitäneet yhteyttä Utsjoella. Heidän lapsensa ei omaksunut mitään saamelaisuudesta, vain suomalaisuudesta.
Jos Miisa voi vahvistaa saamelaisuuttaan omaksumalla ja ylläpitämällä saamelaisia perinteitä, joita ei oppinut lapsena niin eikö vanhempani voisi näin periaatteessa yhtä hyvin tehdä niin?
Mitä oli vaikea käsittää?
Eivät olleet kaksikielisiä eikä kotikielenä ei ollut saame. Jos kirjoittajan isovanhemmat olisivat olleet saamelaisia, myös hän olisi saamelainen nykyisellä saamelaisuuden määritelmällä ja myös tietäisi sen. Mutta kun he eivät olleet. Ei Utsjoella syntyminen tee kenestäkään saamelaisia.
Tällä logiikalla siis myöskään Ylöjärvellä, suomenkieliseen kotiin syntynyt Miisa tai Emmi eivät olisi saamelaisia. Heitä kuitenkin tituleerataan saamelaisiksi, ja identiteetti vaikuttaa olevan varsin saamelainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Miisan kaikki isovanhemmat siis saamelaisia vai vain mainittu yksi isoisä (ja toinen isoäitikin)?
Miisan isä ja hänen sukunsa on saamelainen. Äiti taitaa olla Ylöjärveltä.
Okei, sitten kyllä vähän ihmetyttää vähän jos puhuu lapselle vain saamea? Oma isäkään ei opetellut saamea niin tietysti hieman erikoista, että tytär nyt opettelee ollakseen kaksikielinen. Toivottavasti tätä ei nyt käsitetä väärin, on minusta ihan hienoa, että opettelee koska haluaa osata. Erikoista, että opettelee alkaakseen kaksikieliseksi. Tai niin minä käsitin ainakin jos tavoite on puhua lapsen kanssa vain saamea? Parhaassakin tapauksessa hän olisi itse voinut olla kaksikielinen, ei vain saamenkielinen ja kun lapsen isäkin puhuu suomea niin eikö lapselle voisi puhua vähän myös suomea äitikin (joka on yksikielinen)? Mutta tämä taidettiin jo käsitellä täällä.
Oho, tuohon mennessä olin katsonut 3 jaksoa ja niistä sai käsityksen, että saamen puhuminen oli katkennut isoisään (ja ehkä isoäitiin myös). Puhuttiin vain isoisästä, joka oli jostain Tenon alueelta? Ei myöskään ensimmäisissä jaksoissa vaikuttanut osaavan saamea ollenkaan niin luulin, ettei saamelainen vanhempikaan. Ei välttämättä ole Miisan vika, ehkä tuotannon, mutta ekat jaksot unohtaa aiheen aika näppärästi. Aihe tälle sarjalle olisi sinänsä mielenkiintoinen, mutta vielä ensimmäisissä kolmessakaan jaksossa tullut selväksi mitä kautta on saamelaisia sukua ja missä kohtaa suomalaistamista. Miisa kuitenkin asuu Tampereella, joten aika helposti minusta tulee väärinkäsityksiä kun kerrotaan vain suomen kielisen miisan asuvan Tampereella ja papan olleen Tenon-joen saamelaisia ja nyt Miisa lähtee Norjaan juurilleen...
Kolme ekaa jaksoa oli suunnilleen sitä, että "meidän seurustelu on tinder-säätöä" "hihii oon raskaana!" ja "ahistaa, ahistaa, mä en oo monogaami" "ihana kun ei tarvi tapella ja onnistuin savustaa miehen pois lapsen elämästä"... tuoko tämä oikeasti paremmat katsojaluvut koska mä ainakin olin tosi lähellä lopettaa ohjelman katsomisen ellei olisi sanonut jotain järkevää niistä kaloista. Sitä paitsi mietin onko huomion maksimointi kaikella roskalla kuitenkaan oikotie onneen saamelaisuuden aseman parantamiseksi? Huomiohan kiinnittyy just kaikkeen roskaan eikä asia tule kovin uskottavasti tietoisuuteen... mielestäni asiapitoisempi ohjaus olisi ollut parempi.
Sitten viimein 4. jaksossa tulee oleellista asiaa, että isä ei ole opettanut saamea toiseksi kieleksi, mutta sen verran kai sitä tytöt osaa, että Miisa voisi harjoituksen tukena puhua sitä siskojensakin kanssa. Myös tuo sarjan nimi alkoi vasta tuossa kohtaa tuntua loogiselta eli ahaa, katkeamaton kulttuuriperinne(ketju) tai jotain?
Jatkan...
Uutta nippelitietoa minulle myös, että Utsjoen alueella oli suomalaistamisen aikaan saamenkielinen enemmistö... Omista isovanhemmistani kahden juuret on Utsjoella, mutteivät ilmeisesti kovin hyväosaisia kun isovanhempani olivat muuttaneet jo lapsina piiaksi/rengiksi jonnekin rovaniemelle ja puhuneet sitten vain suomea. Lisäksi yksi isovanhempani on suomenruotsalaisten vanhempien hylkäämä (avioton lapsi) ja neljäs suomalainen sodan traumatisoima pappa, jonka vaiheista tai mistään muustakaan ei saatu tietää mitään. Pohjoisesta kaikki. Aloin vain miettiä tuota kun miisa sanoi (olisko ollut nelosjaksossa), että "ei suomalainen muutu saamelaiseksi jos asuu lapissa". Saamelaisuus siis näköjään periytyy saamelaiskulttuurina, mutta entä jos saamelaisten lapsi ei perinyt mitään? Jos isovanhempieni lapsi eli toinen vanhempani opettelisi saamea, jota ei oppinut lapsena ja alkaisi pokalla käyttää saamelaisasuja niin eikö hän olisi jopa saamelaisempi kuin Miisa (molemmat vanhemmat utsjoelta)? Vai ratkaiseeko sen se millaiset välit on omiin vanhempiin ollut (nyt jo kuolleet)? Jos minä opettelisin sitten myös saamea, enkö olisi yhtä saamelainen kuin Miisa? Ja minun lapseni olisivat yhtä saamelaisia kuin Miisan lapsi jos kotona puhuttaisiin opeteltua saamea? Ainakin yhtä saamelaisia kuin Emmin lapset, riittääkö korujen hankkiminen? Tuli siis vain tuosta Miisan sanomisesta mieleen, että kuka osaa sanoa kuka voi omaksua ja opetella kulttuurin omakseen? Voi kai vain-suomalainenkin yrittää muuttaa Lappiin muuttumaan saamelaiseksi, monilla on sukujuuria siellä? Tuntuu vähän syrjivältä asenne, että kaikki suomalaiset on vain suomalaisia jos ei ole päässyt osaksi kulttuuriperinteen ketjua kotikasvatuksessa, "Lappiin muutto ei auta sitten siinä". Sitten ihan pokalla itse lähtee pänttäämään vajavaista perintöään rikkaammaksi kautokeinoon?Musta tietenkin hienoa, että saamelaista kulttuuria elvytetään, mutta samalla tuntuu, että se halutaan pitää rajatun piirin vaalimana rikkautena. Toki historian perusteella ymmärrän sitäkin, mutta tahdoin tuoda esiin tämän näkökulman.
Sinun isovanhemmat ei olleet saamelaisia. He eivät olisi olleet saamelaisia, vaikka olisivat asuneet pidempään Utsjoella tai muualla pohjoisessa. Ilmeisesti sinun on vaikea ymmärtää, mitä tarkoittaa saamelainen.
Mistä sinä sen minua paremmin tiedät? Syntyivät Utsjoella ja olivat kaksikielisiä. Muuttivat pois rikkinäisistä, väkivaltaisista kodeista lapsina eivätkä pitäneet yhteyttä Utsjoella. Heidän lapsensa ei omaksunut mitään saamelaisuudesta, vain suomalaisuudesta.
Jos Miisa voi vahvistaa saamelaisuuttaan omaksumalla ja ylläpitämällä saamelaisia perinteitä, joita ei oppinut lapsena niin eikö vanhempani voisi näin periaatteessa yhtä hyvin tehdä niin?
Mitä oli vaikea käsittää?
Eivät olleet kaksikielisiä eikä kotikielenä ei ollut saame. Jos kirjoittajan isovanhemmat olisivat olleet saamelaisia, myös hän olisi saamelainen nykyisellä saamelaisuuden määritelmällä ja myös tietäisi sen. Mutta kun he eivät olleet. Ei Utsjoella syntyminen tee kenestäkään saamelaisia.
Sanoin, etteivät enää puhuneet saamea muutettuaan rovaniemelle utsjoelta jo lapsina "sitten puhuivat vain suomea". Tarkemmin esiteini/teini-ikäisinä. Muuttivat suomalaisiin taloihin töihin ja puhuivat siitä edespäin suomea. Puhuivat sitten myös omille lapsilleen toista kieltään eli suomea eivätkä pitäneet mitään yhteyttä saamelaisiin vanhempiinsa tai muuhun perheeseen. Tuohon aikaan ei ollut valitettavasti hirveän harvinaista tällainenkaan missään. En valitettavasti tiedä tarkemmin tuon puolen isovanhempieni vanhemmista tai muusta suvusta kun eivät tahtoneet asiasta puhua. Olivat kuitenkin saamelaisia eivätkä vain saamenkielisiä Utsjoella... Samoin kuin en tiedä muidenkaan isovanhempieni taustoista paljon. Ja pohdin tässä, että jos kulttuurin jäseneksi pääsee kulttuurin omaksumalla niin eikö niin voisi joku muukin tehdä (varsinkin jos on vain sukupolvi sitten missannut perintönsä)? Vastauksen sainkin jo täältä eli ei voi.
Vierailija kirjoitti:
Nainen, joka ominut itselleen saamelaiskulttuurin muttei osaa edes saamea puhua 😳 tyypillinen citysaamelainen. Vähän kuin Petra Laiti kunnes politiikka imaisi ja meuhkaaminen loppui.
Citysaamelaiset ovat saamelaisia. Suurin osa saamelaisista asuu saamelaisalueiden ulkopuolella. Laitin kotikielenä oli muuten saame.
Se, että kaikki saamelaiset ei oppineet kotonaan saamea johtuu pitkään jatkuneesta suomalaistamisesta, jossa saamelaisia yritettiin sulattaa valtaväestöön. Se ei ole saamelaisten vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Miisan kaikki isovanhemmat siis saamelaisia vai vain mainittu yksi isoisä (ja toinen isoäitikin)?
Miisan isä ja hänen sukunsa on saamelainen. Äiti taitaa olla Ylöjärveltä.
Okei, sitten kyllä vähän ihmetyttää vähän jos puhuu lapselle vain saamea? Oma isäkään ei opetellut saamea niin tietysti hieman erikoista, että tytär nyt opettelee ollakseen kaksikielinen. Toivottavasti tätä ei nyt käsitetä väärin, on minusta ihan hienoa, että opettelee koska haluaa osata. Erikoista, että opettelee alkaakseen kaksikieliseksi. Tai niin minä käsitin ainakin jos tavoite on puhua lapsen kanssa vain saamea? Parhaassakin tapauksessa hän olisi itse voinut olla kaksikielinen, ei vain saamenkielinen ja kun lapsen isäkin puhuu suomea niin eikö lapselle voisi puhua vähän myös suomea äitikin (joka on yksikielinen)? Mutta tämä taidettiin jo käsitellä täällä.
Oho, tuohon mennessä olin katsonut 3 jaksoa ja niistä sai käsityksen, että saamen puhuminen oli katkennut isoisään (ja ehkä isoäitiin myös). Puhuttiin vain isoisästä, joka oli jostain Tenon alueelta? Ei myöskään ensimmäisissä jaksoissa vaikuttanut osaavan saamea ollenkaan niin luulin, ettei saamelainen vanhempikaan. Ei välttämättä ole Miisan vika, ehkä tuotannon, mutta ekat jaksot unohtaa aiheen aika näppärästi. Aihe tälle sarjalle olisi sinänsä mielenkiintoinen, mutta vielä ensimmäisissä kolmessakaan jaksossa tullut selväksi mitä kautta on saamelaisia sukua ja missä kohtaa suomalaistamista. Miisa kuitenkin asuu Tampereella, joten aika helposti minusta tulee väärinkäsityksiä kun kerrotaan vain suomen kielisen miisan asuvan Tampereella ja papan olleen Tenon-joen saamelaisia ja nyt Miisa lähtee Norjaan juurilleen...
Kolme ekaa jaksoa oli suunnilleen sitä, että "meidän seurustelu on tinder-säätöä" "hihii oon raskaana!" ja "ahistaa, ahistaa, mä en oo monogaami" "ihana kun ei tarvi tapella ja onnistuin savustaa miehen pois lapsen elämästä"... tuoko tämä oikeasti paremmat katsojaluvut koska mä ainakin olin tosi lähellä lopettaa ohjelman katsomisen ellei olisi sanonut jotain järkevää niistä kaloista. Sitä paitsi mietin onko huomion maksimointi kaikella roskalla kuitenkaan oikotie onneen saamelaisuuden aseman parantamiseksi? Huomiohan kiinnittyy just kaikkeen roskaan eikä asia tule kovin uskottavasti tietoisuuteen... mielestäni asiapitoisempi ohjaus olisi ollut parempi.
Sitten viimein 4. jaksossa tulee oleellista asiaa, että isä ei ole opettanut saamea toiseksi kieleksi, mutta sen verran kai sitä tytöt osaa, että Miisa voisi harjoituksen tukena puhua sitä siskojensakin kanssa. Myös tuo sarjan nimi alkoi vasta tuossa kohtaa tuntua loogiselta eli ahaa, katkeamaton kulttuuriperinne(ketju) tai jotain?
Jatkan...
Uutta nippelitietoa minulle myös, että Utsjoen alueella oli suomalaistamisen aikaan saamenkielinen enemmistö... Omista isovanhemmistani kahden juuret on Utsjoella, mutteivät ilmeisesti kovin hyväosaisia kun isovanhempani olivat muuttaneet jo lapsina piiaksi/rengiksi jonnekin rovaniemelle ja puhuneet sitten vain suomea. Lisäksi yksi isovanhempani on suomenruotsalaisten vanhempien hylkäämä (avioton lapsi) ja neljäs suomalainen sodan traumatisoima pappa, jonka vaiheista tai mistään muustakaan ei saatu tietää mitään. Pohjoisesta kaikki. Aloin vain miettiä tuota kun miisa sanoi (olisko ollut nelosjaksossa), että "ei suomalainen muutu saamelaiseksi jos asuu lapissa". Saamelaisuus siis näköjään periytyy saamelaiskulttuurina, mutta entä jos saamelaisten lapsi ei perinyt mitään? Jos isovanhempieni lapsi eli toinen vanhempani opettelisi saamea, jota ei oppinut lapsena ja alkaisi pokalla käyttää saamelaisasuja niin eikö hän olisi jopa saamelaisempi kuin Miisa (molemmat vanhemmat utsjoelta)? Vai ratkaiseeko sen se millaiset välit on omiin vanhempiin ollut (nyt jo kuolleet)? Jos minä opettelisin sitten myös saamea, enkö olisi yhtä saamelainen kuin Miisa? Ja minun lapseni olisivat yhtä saamelaisia kuin Miisan lapsi jos kotona puhuttaisiin opeteltua saamea? Ainakin yhtä saamelaisia kuin Emmin lapset, riittääkö korujen hankkiminen? Tuli siis vain tuosta Miisan sanomisesta mieleen, että kuka osaa sanoa kuka voi omaksua ja opetella kulttuurin omakseen? Voi kai vain-suomalainenkin yrittää muuttaa Lappiin muuttumaan saamelaiseksi, monilla on sukujuuria siellä? Tuntuu vähän syrjivältä asenne, että kaikki suomalaiset on vain suomalaisia jos ei ole päässyt osaksi kulttuuriperinteen ketjua kotikasvatuksessa, "Lappiin muutto ei auta sitten siinä". Sitten ihan pokalla itse lähtee pänttäämään vajavaista perintöään rikkaammaksi kautokeinoon?Musta tietenkin hienoa, että saamelaista kulttuuria elvytetään, mutta samalla tuntuu, että se halutaan pitää rajatun piirin vaalimana rikkautena. Toki historian perusteella ymmärrän sitäkin, mutta tahdoin tuoda esiin tämän näkökulman.
Sinun isovanhemmat ei olleet saamelaisia. He eivät olisi olleet saamelaisia, vaikka olisivat asuneet pidempään Utsjoella tai muualla pohjoisessa. Ilmeisesti sinun on vaikea ymmärtää, mitä tarkoittaa saamelainen.
Mistä sinä sen minua paremmin tiedät? Syntyivät Utsjoella ja olivat kaksikielisiä. Muuttivat pois rikkinäisistä, väkivaltaisista kodeista lapsina eivätkä pitäneet yhteyttä Utsjoella. Heidän lapsensa ei omaksunut mitään saamelaisuudesta, vain suomalaisuudesta.
Jos Miisa voi vahvistaa saamelaisuuttaan omaksumalla ja ylläpitämällä saamelaisia perinteitä, joita ei oppinut lapsena niin eikö vanhempani voisi näin periaatteessa yhtä hyvin tehdä niin?
Mitä oli vaikea käsittää?
Eivät olleet kaksikielisiä eikä kotikielenä ei ollut saame. Jos kirjoittajan isovanhemmat olisivat olleet saamelaisia, myös hän olisi saamelainen nykyisellä saamelaisuuden määritelmällä ja myös tietäisi sen. Mutta kun he eivät olleet. Ei Utsjoella syntyminen tee kenestäkään saamelaisia.
Tällä logiikalla siis myöskään Ylöjärvellä, suomenkieliseen kotiin syntynyt Miisa tai Emmi eivät olisi saamelaisia. Heitä kuitenkin tituleerataan saamelaisiksi, ja identiteetti vaikuttaa olevan varsin saamelainen.
Kirjoitin äskeisen kommentin ja jatkan vielä: uskoisin että koska suomettamisen aikana saamenkieli todella yritettiin kitkeä, on erittäin harvinaista että saamelaisten jälkeläiset puhuvat saamea, olenko ymmärtänyt oikein? Joten siksi nykysaamelaisuuteen ei ilmeisesti liity sitä kielen osaamista välttämättä? En tiedä varmaksi tätä, pohdin vain
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Miisan kaikki isovanhemmat siis saamelaisia vai vain mainittu yksi isoisä (ja toinen isoäitikin)?
Miisan isä ja hänen sukunsa on saamelainen. Äiti taitaa olla Ylöjärveltä.
Okei, sitten kyllä vähän ihmetyttää vähän jos puhuu lapselle vain saamea? Oma isäkään ei opetellut saamea niin tietysti hieman erikoista, että tytär nyt opettelee ollakseen kaksikielinen. Toivottavasti tätä ei nyt käsitetä väärin, on minusta ihan hienoa, että opettelee koska haluaa osata. Erikoista, että opettelee alkaakseen kaksikieliseksi. Tai niin minä käsitin ainakin jos tavoite on puhua lapsen kanssa vain saamea? Parhaassakin tapauksessa hän olisi itse voinut olla kaksikielinen, ei vain saamenkielinen ja kun lapsen isäkin puhuu suomea niin eikö lapselle voisi puhua vähän myös suomea äitikin (joka on yksikielinen)? Mutta tämä taidettiin jo käsitellä täällä.
Oho, tuohon mennessä olin katsonut 3 jaksoa ja niistä sai käsityksen, että saamen puhuminen oli katkennut isoisään (ja ehkä isoäitiin myös). Puhuttiin vain isoisästä, joka oli jostain Tenon alueelta? Ei myöskään ensimmäisissä jaksoissa vaikuttanut osaavan saamea ollenkaan niin luulin, ettei saamelainen vanhempikaan. Ei välttämättä ole Miisan vika, ehkä tuotannon, mutta ekat jaksot unohtaa aiheen aika näppärästi. Aihe tälle sarjalle olisi sinänsä mielenkiintoinen, mutta vielä ensimmäisissä kolmessakaan jaksossa tullut selväksi mitä kautta on saamelaisia sukua ja missä kohtaa suomalaistamista. Miisa kuitenkin asuu Tampereella, joten aika helposti minusta tulee väärinkäsityksiä kun kerrotaan vain suomen kielisen miisan asuvan Tampereella ja papan olleen Tenon-joen saamelaisia ja nyt Miisa lähtee Norjaan juurilleen...
Kolme ekaa jaksoa oli suunnilleen sitä, että "meidän seurustelu on tinder-säätöä" "hihii oon raskaana!" ja "ahistaa, ahistaa, mä en oo monogaami" "ihana kun ei tarvi tapella ja onnistuin savustaa miehen pois lapsen elämästä"... tuoko tämä oikeasti paremmat katsojaluvut koska mä ainakin olin tosi lähellä lopettaa ohjelman katsomisen ellei olisi sanonut jotain järkevää niistä kaloista. Sitä paitsi mietin onko huomion maksimointi kaikella roskalla kuitenkaan oikotie onneen saamelaisuuden aseman parantamiseksi? Huomiohan kiinnittyy just kaikkeen roskaan eikä asia tule kovin uskottavasti tietoisuuteen... mielestäni asiapitoisempi ohjaus olisi ollut parempi.
Sitten viimein 4. jaksossa tulee oleellista asiaa, että isä ei ole opettanut saamea toiseksi kieleksi, mutta sen verran kai sitä tytöt osaa, että Miisa voisi harjoituksen tukena puhua sitä siskojensakin kanssa. Myös tuo sarjan nimi alkoi vasta tuossa kohtaa tuntua loogiselta eli ahaa, katkeamaton kulttuuriperinne(ketju) tai jotain?
Jatkan...
Uutta nippelitietoa minulle myös, että Utsjoen alueella oli suomalaistamisen aikaan saamenkielinen enemmistö... Omista isovanhemmistani kahden juuret on Utsjoella, mutteivät ilmeisesti kovin hyväosaisia kun isovanhempani olivat muuttaneet jo lapsina piiaksi/rengiksi jonnekin rovaniemelle ja puhuneet sitten vain suomea. Lisäksi yksi isovanhempani on suomenruotsalaisten vanhempien hylkäämä (avioton lapsi) ja neljäs suomalainen sodan traumatisoima pappa, jonka vaiheista tai mistään muustakaan ei saatu tietää mitään. Pohjoisesta kaikki. Aloin vain miettiä tuota kun miisa sanoi (olisko ollut nelosjaksossa), että "ei suomalainen muutu saamelaiseksi jos asuu lapissa". Saamelaisuus siis näköjään periytyy saamelaiskulttuurina, mutta entä jos saamelaisten lapsi ei perinyt mitään? Jos isovanhempieni lapsi eli toinen vanhempani opettelisi saamea, jota ei oppinut lapsena ja alkaisi pokalla käyttää saamelaisasuja niin eikö hän olisi jopa saamelaisempi kuin Miisa (molemmat vanhemmat utsjoelta)? Vai ratkaiseeko sen se millaiset välit on omiin vanhempiin ollut (nyt jo kuolleet)? Jos minä opettelisin sitten myös saamea, enkö olisi yhtä saamelainen kuin Miisa? Ja minun lapseni olisivat yhtä saamelaisia kuin Miisan lapsi jos kotona puhuttaisiin opeteltua saamea? Ainakin yhtä saamelaisia kuin Emmin lapset, riittääkö korujen hankkiminen? Tuli siis vain tuosta Miisan sanomisesta mieleen, että kuka osaa sanoa kuka voi omaksua ja opetella kulttuurin omakseen? Voi kai vain-suomalainenkin yrittää muuttaa Lappiin muuttumaan saamelaiseksi, monilla on sukujuuria siellä? Tuntuu vähän syrjivältä asenne, että kaikki suomalaiset on vain suomalaisia jos ei ole päässyt osaksi kulttuuriperinteen ketjua kotikasvatuksessa, "Lappiin muutto ei auta sitten siinä". Sitten ihan pokalla itse lähtee pänttäämään vajavaista perintöään rikkaammaksi kautokeinoon?Musta tietenkin hienoa, että saamelaista kulttuuria elvytetään, mutta samalla tuntuu, että se halutaan pitää rajatun piirin vaalimana rikkautena. Toki historian perusteella ymmärrän sitäkin, mutta tahdoin tuoda esiin tämän näkökulman.
Sinun isovanhemmat ei olleet saamelaisia. He eivät olisi olleet saamelaisia, vaikka olisivat asuneet pidempään Utsjoella tai muualla pohjoisessa. Ilmeisesti sinun on vaikea ymmärtää, mitä tarkoittaa saamelainen.
Mistä sinä sen minua paremmin tiedät? Syntyivät Utsjoella ja olivat kaksikielisiä. Muuttivat pois rikkinäisistä, väkivaltaisista kodeista lapsina eivätkä pitäneet yhteyttä Utsjoella. Heidän lapsensa ei omaksunut mitään saamelaisuudesta, vain suomalaisuudesta.
Jos Miisa voi vahvistaa saamelaisuuttaan omaksumalla ja ylläpitämällä saamelaisia perinteitä, joita ei oppinut lapsena niin eikö vanhempani voisi näin periaatteessa yhtä hyvin tehdä niin?
Mitä oli vaikea käsittää?
Eivät olleet kaksikielisiä eikä kotikielenä ei ollut saame. Jos kirjoittajan isovanhemmat olisivat olleet saamelaisia, myös hän olisi saamelainen nykyisellä saamelaisuuden määritelmällä ja myös tietäisi sen. Mutta kun he eivät olleet. Ei Utsjoella syntyminen tee kenestäkään saamelaisia.
Sanoin, etteivät enää puhuneet saamea muutettuaan rovaniemelle utsjoelta jo lapsina "sitten puhuivat vain suomea". Tarkemmin esiteini/teini-ikäisinä. Muuttivat suomalaisiin taloihin töihin ja puhuivat siitä edespäin suomea. Puhuivat sitten myös omille lapsilleen toista kieltään eli suomea eivätkä pitäneet mitään yhteyttä saamelaisiin vanhempiinsa tai muuhun perheeseen. Tuohon aikaan ei ollut valitettavasti hirveän harvinaista tällainenkaan missään. En valitettavasti tiedä tarkemmin tuon puolen isovanhempieni vanhemmista tai muusta suvusta kun eivät tahtoneet asiasta puhua. Olivat kuitenkin saamelaisia eivätkä vain saamenkielisiä Utsjoella... Samoin kuin en tiedä muidenkaan isovanhempieni taustoista paljon. Ja pohdin tässä, että jos kulttuurin jäseneksi pääsee kulttuurin omaksumalla niin eikö niin voisi joku muukin tehdä (varsinkin jos on vain sukupolvi sitten missannut perintönsä)? Vastauksen sainkin jo täältä eli ei voi.
Jos isovanhempasi olivat saamelaisia, sinäkin olet. Niin yksinkertaista se on. Yksikin isovanhempi riittää. Voit hakea itsellesi äänioikeutta saamelaiskäräjävaaleissa ja se on nykylain mukaan sinulle annettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jonkun vanhemmat tai isovanhemmat ovat olleet saamelaisia, ja ovat suomalaistamisen tai minkä tahansa myötä jättäneet/unohtaneet kielen ja Saamenmaan seudun, kyllähän heidän jälkeläisensä ovat ihan yhtä saamelaisia kuin Miisa ja Emmikin.
Heidän isänsä on lapsena pakotettu puhumaan vain suomea koulussa ym. Tuohon aikaan hyvin tavallista, saamelaisia on vihattu kovasti. Nuorgamien lapsuudessa kotona ei ole puhuttu saamea lainkaan, isä puhui aina suomea. Olen tiennyt perheen yli kymmenen vuotta ja tämä saamen opettelu ym saamelaisuudesta kiinnostuminen on ihan muutaman vuoden vanha asia heillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Miisan kaikki isovanhemmat siis saamelaisia vai vain mainittu yksi isoisä (ja toinen isoäitikin)?
Miisan isä ja hänen sukunsa on saamelainen. Äiti taitaa olla Ylöjärveltä.
Okei, sitten kyllä vähän ihmetyttää vähän jos puhuu lapselle vain saamea? Oma isäkään ei opetellut saamea niin tietysti hieman erikoista, että tytär nyt opettelee ollakseen kaksikielinen. Toivottavasti tätä ei nyt käsitetä väärin, on minusta ihan hienoa, että opettelee koska haluaa osata. Erikoista, että opettelee alkaakseen kaksikieliseksi. Tai niin minä käsitin ainakin jos tavoite on puhua lapsen kanssa vain saamea? Parhaassakin tapauksessa hän olisi itse voinut olla kaksikielinen, ei vain saamenkielinen ja kun lapsen isäkin puhuu suomea niin eikö lapselle voisi puhua vähän myös suomea äitikin (joka on yksikielinen)? Mutta tämä taidettiin jo käsitellä täällä.
Oho, tuohon mennessä olin katsonut 3 jaksoa ja niistä sai käsityksen, että saamen puhuminen oli katkennut isoisään (ja ehkä isoäitiin myös). Puhuttiin vain isoisästä, joka oli jostain Tenon alueelta? Ei myöskään ensimmäisissä jaksoissa vaikuttanut osaavan saamea ollenkaan niin luulin, ettei saamelainen vanhempikaan. Ei välttämättä ole Miisan vika, ehkä tuotannon, mutta ekat jaksot unohtaa aiheen aika näppärästi. Aihe tälle sarjalle olisi sinänsä mielenkiintoinen, mutta vielä ensimmäisissä kolmessakaan jaksossa tullut selväksi mitä kautta on saamelaisia sukua ja missä kohtaa suomalaistamista. Miisa kuitenkin asuu Tampereella, joten aika helposti minusta tulee väärinkäsityksiä kun kerrotaan vain suomen kielisen miisan asuvan Tampereella ja papan olleen Tenon-joen saamelaisia ja nyt Miisa lähtee Norjaan juurilleen...
Kolme ekaa jaksoa oli suunnilleen sitä, että "meidän seurustelu on tinder-säätöä" "hihii oon raskaana!" ja "ahistaa, ahistaa, mä en oo monogaami" "ihana kun ei tarvi tapella ja onnistuin savustaa miehen pois lapsen elämästä"... tuoko tämä oikeasti paremmat katsojaluvut koska mä ainakin olin tosi lähellä lopettaa ohjelman katsomisen ellei olisi sanonut jotain järkevää niistä kaloista. Sitä paitsi mietin onko huomion maksimointi kaikella roskalla kuitenkaan oikotie onneen saamelaisuuden aseman parantamiseksi? Huomiohan kiinnittyy just kaikkeen roskaan eikä asia tule kovin uskottavasti tietoisuuteen... mielestäni asiapitoisempi ohjaus olisi ollut parempi.
Sitten viimein 4. jaksossa tulee oleellista asiaa, että isä ei ole opettanut saamea toiseksi kieleksi, mutta sen verran kai sitä tytöt osaa, että Miisa voisi harjoituksen tukena puhua sitä siskojensakin kanssa. Myös tuo sarjan nimi alkoi vasta tuossa kohtaa tuntua loogiselta eli ahaa, katkeamaton kulttuuriperinne(ketju) tai jotain?
Jatkan...
Uutta nippelitietoa minulle myös, että Utsjoen alueella oli suomalaistamisen aikaan saamenkielinen enemmistö... Omista isovanhemmistani kahden juuret on Utsjoella, mutteivät ilmeisesti kovin hyväosaisia kun isovanhempani olivat muuttaneet jo lapsina piiaksi/rengiksi jonnekin rovaniemelle ja puhuneet sitten vain suomea. Lisäksi yksi isovanhempani on suomenruotsalaisten vanhempien hylkäämä (avioton lapsi) ja neljäs suomalainen sodan traumatisoima pappa, jonka vaiheista tai mistään muustakaan ei saatu tietää mitään. Pohjoisesta kaikki. Aloin vain miettiä tuota kun miisa sanoi (olisko ollut nelosjaksossa), että "ei suomalainen muutu saamelaiseksi jos asuu lapissa". Saamelaisuus siis näköjään periytyy saamelaiskulttuurina, mutta entä jos saamelaisten lapsi ei perinyt mitään? Jos isovanhempieni lapsi eli toinen vanhempani opettelisi saamea, jota ei oppinut lapsena ja alkaisi pokalla käyttää saamelaisasuja niin eikö hän olisi jopa saamelaisempi kuin Miisa (molemmat vanhemmat utsjoelta)? Vai ratkaiseeko sen se millaiset välit on omiin vanhempiin ollut (nyt jo kuolleet)? Jos minä opettelisin sitten myös saamea, enkö olisi yhtä saamelainen kuin Miisa? Ja minun lapseni olisivat yhtä saamelaisia kuin Miisan lapsi jos kotona puhuttaisiin opeteltua saamea? Ainakin yhtä saamelaisia kuin Emmin lapset, riittääkö korujen hankkiminen? Tuli siis vain tuosta Miisan sanomisesta mieleen, että kuka osaa sanoa kuka voi omaksua ja opetella kulttuurin omakseen? Voi kai vain-suomalainenkin yrittää muuttaa Lappiin muuttumaan saamelaiseksi, monilla on sukujuuria siellä? Tuntuu vähän syrjivältä asenne, että kaikki suomalaiset on vain suomalaisia jos ei ole päässyt osaksi kulttuuriperinteen ketjua kotikasvatuksessa, "Lappiin muutto ei auta sitten siinä". Sitten ihan pokalla itse lähtee pänttäämään vajavaista perintöään rikkaammaksi kautokeinoon?Musta tietenkin hienoa, että saamelaista kulttuuria elvytetään, mutta samalla tuntuu, että se halutaan pitää rajatun piirin vaalimana rikkautena. Toki historian perusteella ymmärrän sitäkin, mutta tahdoin tuoda esiin tämän näkökulman.
Sinun isovanhemmat ei olleet saamelaisia. He eivät olisi olleet saamelaisia, vaikka olisivat asuneet pidempään Utsjoella tai muualla pohjoisessa. Ilmeisesti sinun on vaikea ymmärtää, mitä tarkoittaa saamelainen.
Mistä sinä sen minua paremmin tiedät? Syntyivät Utsjoella ja olivat kaksikielisiä. Muuttivat pois rikkinäisistä, väkivaltaisista kodeista lapsina eivätkä pitäneet yhteyttä Utsjoella. Heidän lapsensa ei omaksunut mitään saamelaisuudesta, vain suomalaisuudesta.
Jos Miisa voi vahvistaa saamelaisuuttaan omaksumalla ja ylläpitämällä saamelaisia perinteitä, joita ei oppinut lapsena niin eikö vanhempani voisi näin periaatteessa yhtä hyvin tehdä niin?
Mitä oli vaikea käsittää?
Eivät olleet kaksikielisiä eikä kotikielenä ei ollut saame. Jos kirjoittajan isovanhemmat olisivat olleet saamelaisia, myös hän olisi saamelainen nykyisellä saamelaisuuden määritelmällä ja myös tietäisi sen. Mutta kun he eivät olleet. Ei Utsjoella syntyminen tee kenestäkään saamelaisia.
Tällä logiikalla siis myöskään Ylöjärvellä, suomenkieliseen kotiin syntynyt Miisa tai Emmi eivät olisi saamelaisia. Heitä kuitenkin tituleerataan saamelaisiksi, ja identiteetti vaikuttaa olevan varsin saamelainen.
Kirjoitin äskeisen kommentin ja jatkan vielä: uskoisin että koska suomettamisen aikana saamenkieli todella yritettiin kitkeä, on erittäin harvinaista että saamelaisten jälkeläiset puhuvat saamea, olenko ymmärtänyt oikein? Joten siksi nykysaamelaisuuteen ei ilmeisesti liity sitä kielen osaamista välttämättä? En tiedä varmaksi tätä, pohdin vain
Ei ole erittäin harvinaista puhua saamen kieltä, mutta harvalla saamenkielisellä nuorella saame on ainoa kotikieli.
Pohjoissaame on saamen kielistä parhaiten säilynyt, kolttasaame ja inarinsaame ovat erittäin uhanalaisia kieliä. Nuorimmat kolttasaamen äidinkieliset puhujat ovat keski-ikäisiä, poislukien ilmeisesti yksi perhe, jossa äiti puhuu lapselle kolttasaamea, jota ei kuitenkaan itse oppinut äidinkielenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä Miisa niin merkittävä että oikein sarja hänestä tehty?
Sitä oon katsellut jo tovin ja sarja vaan lisäsi mietteitä, että alkoholi näyttää olevan aika tärkeä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Nainen, joka ominut itselleen saamelaiskulttuurin muttei osaa edes saamea puhua 😳 tyypillinen citysaamelainen. Vähän kuin Petra Laiti kunnes politiikka imaisi ja meuhkaaminen loppui.
Miisalla oli tarkoitus opiskella saamea/kulttuuria Kautokeinossa.
Vierailija kirjoitti:
onko se miisa se jolla on aivan jäätävän hirveät kulmakarvat???
Tää ulkonäön haukkuminen on ihan tarpeetonta. Ihminen ei voi kulmakarvoilleen mitään, toki tiedän muutaman harvakarvaisen naisen jotka piirtävät itselleen kokonaan uudet kulmakarvat joka päivä. Mutta ne kulmat ovat muodoltaan ihan Miisan omat. Tässä touhussa on niin paljon kiinnostavia aiheita ja voisi keskustella niistäkin, eikä vain parjata toisen ulkoisia piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks noi miehet näyttää aina samanlaisilta tällaisissa jutuissa? Aina parta ja pyöreät silmälasit.
Pitää olla tieytynlainen tossukka, jotta nainen uskaltaa tuollaista peliä lähteä pelaamaan, varsinkin kun lapsia on jo tehty.
Oman parisuhteeni alkutaipaleella keskustelimme mieheni kanssa siitä, mitä kumpikin suhteelta olettaa ja haluaa. Keskustelu oli tosi intensiivinen, ja muistan, miten mieheni sanoi minulle, että hänen luottamuksensa voi pettää tasan kerran: ensimmäisen, ainoan ja viimeisen.
Eipä ole tehnyt mieli alkaa testailla. Ja hän on toisaalta ihailtavan jämpti myös elämän muilla osa-alueilla, ei mikään liihotteleva liehuja.
Itselleni tuollainen ”mInUt vOi pEtTäÄ vAiN kErrAn”-puhe taas olisi merkki siitä, että mies on lapsellinen eikä osaa sitoutua.
Minulle kun on päivänselvää, että elämän pituiselle matkalle voi mahtua erilaisia virheitä ja mokia.
Minusta siinä ei ole mitään lapsellista. Mies on tehnyt mielipiteensä selväksi luottamuksesta parisuhteessa ja käsittääkseni ennen seurustelun aloittamista joten naisella on ollut täysi vapaus ottaa tai jättää.
Ehkä olen lapsellinen koska ajattelen täysin samoin niinkuin tämä mies. Tajuan silti että virheitä sattuu mutta esim luottamukseni rikkominen pettämällä olisi loppu suhteelle sillä sekunnilla.
Ei oo osaa sitoutua, en ymmärrä johtopäätöstä, voisitko selventää. Itse esim haluan juurikin sitoutua ja jos kumppani rikkoo rajoja joista ollaan ennen suhdetta sovittu en halua enää sitoutua koska en voi, luottamus on petetty ja kunnioitus on loppunut. En tämmöistä ihmistä ala syyllistämään, henkisesti tuhoamaan tai hakkaamaan. En vain halua enkä pysty tuhlaamaan aikaa ihmiseen joka on lapsellinen eikä osaa sitoutua, itse näkisin asian näin päin.
Oho, tuohon mennessä olin katsonut 3 jaksoa ja niistä sai käsityksen, että saamen puhuminen oli katkennut isoisään (ja ehkä isoäitiin myös). Puhuttiin vain isoisästä, joka oli jostain Tenon alueelta? Ei myöskään ensimmäisissä jaksoissa vaikuttanut osaavan saamea ollenkaan niin luulin, ettei saamelainen vanhempikaan. Ei välttämättä ole Miisan vika, ehkä tuotannon, mutta ekat jaksot unohtaa aiheen aika näppärästi. Aihe tälle sarjalle olisi sinänsä mielenkiintoinen, mutta vielä ensimmäisissä kolmessakaan jaksossa tullut selväksi mitä kautta on saamelaisia sukua ja missä kohtaa suomalaistamista. Miisa kuitenkin asuu Tampereella, joten aika helposti minusta tulee väärinkäsityksiä kun kerrotaan vain suomen kielisen miisan asuvan Tampereella ja papan olleen Tenon-joen saamelaisia ja nyt Miisa lähtee Norjaan juurilleen...
Kolme ekaa jaksoa oli suunnilleen sitä, että "meidän seurustelu on tinder-säätöä" "hihii oon raskaana!" ja "ahistaa, ahistaa, mä en oo monogaami" "ihana kun ei tarvi tapella ja onnistuin savustaa miehen pois lapsen elämästä"... tuoko tämä oikeasti paremmat katsojaluvut koska mä ainakin olin tosi lähellä lopettaa ohjelman katsomisen ellei olisi sanonut jotain järkevää niistä kaloista. Sitä paitsi mietin onko huomion maksimointi kaikella roskalla kuitenkaan oikotie onneen saamelaisuuden aseman parantamiseksi? Huomiohan kiinnittyy just kaikkeen roskaan eikä asia tule kovin uskottavasti tietoisuuteen... mielestäni asiapitoisempi ohjaus olisi ollut parempi.
Sitten viimein 4. jaksossa tulee oleellista asiaa, että isä ei ole opettanut saamea toiseksi kieleksi, mutta sen verran kai sitä tytöt osaa, että Miisa voisi harjoituksen tukena puhua sitä siskojensakin kanssa. Myös tuo sarjan nimi alkoi vasta tuossa kohtaa tuntua loogiselta eli ahaa, katkeamaton kulttuuriperinne(ketju) tai jotain?